Henrik Schauman
Muistoja Saaren kartanosta
Kiijoituspöydälläni on pienoispatsas ten- niksen pelaajasta. Se tuo mieleeni Saaren kartanon ja siellä viettämäni kesät. Patsas kuvaa tenniksen pelaajaa, joka lyö käm- menlyöntiä jasen jalustassaon laatta, jossa lukee ”Saaris cup 1930”. Enoni järjestike- säisin kartanon tenniskentällä kilpailut, joi- hin kutsuttiin joitakin hänen ystäviään ja tuttaviaan. Myös veljeni ja minä saimme osallistuaniihin. Kilpailut olivat mielestäni hauskat ja jännittävät. Ne saattoivat toisi- naankestää useita päiviä jakentälle tuotiin virkistykseksi mehua jakahvia. En kertaa- kaan voittanut itse kilpailua, ehkäpä jonkun ottelun.Kun Saaren kartano olimyyty,täti- niantoi kuitenkintämänpienoispatsaan mi- nulle, koska olin hänen mielestään osoitta- nut erityisen suurta innostusta tennikseen.
Vanhassa kartanossa en 1920-luvulla ol- lut kovinkaan usein. Meillä oli nimittäin sil- loinomakesäpaikka. Isäni kuoltuasyksyllä
1930 tätini jaenoni kutsuivat äitini, veljeni
Eduskunnan kirjaston entisen ylikirjastonhoi- tajan, professori Henrik Schaumanin (s. 1916) äiti Agnes de la Chapelle syntyi Saaren kar- tanossa vuonna 1887; isä Georg Schauman (1870—1930) oli yliopiston kirjaston ylikirjas- tonhoitaja ja kansanedustaja. Henrik Schau- man oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan pal- jon Saaren kartanossa enonsa Richard de la Chapellenjahänen vaimonsaAnnin luona.
Vapaaherratar Elli (Elin) de la Chapelle Huntin huvilan edessä.MKK 8903:37
jaminut luokseenkesäajaksi. Vietimmeyh- dessä kolme seuraavaa kesää. Lisäksi olin yksinvielä kesän 1935; se jäikinviimeiseksi kesäkseni Saaren kartanossa.
Asuin äitinijaveljenikanssa aivanpäära- kennuksen vieressä olevassa rakennukses- sa, joka silloin oli muistaakseni väriltään keltainen, vaikka se nyt näyttää olevanpu- nainen. Joskus majoituimme Ylikartanoon eli Tivoliin, jonkatoisessapäässä asui Fan- ny Jakobsson. Parina kesänä asuimme iso- äitini luona terijokelaishuvilassa Hunttijär- ven rannalla. Mummu oli hyvin originelli ihminen. Hänellä oli vankat mielipiteet mo- nista asioista eikä niitäkyennyt edes enoni muuttamaan. Hän esimerkiksi liputti vielä 1930-luvulla punakeltaisella lipulla paikka- kuntalaisten suureksi ihmetykseksi. Enoni kävi kyllä huomauttamassa, että Suomen lippu oli sinivalkoinen, mutta ei mummu siitävälittänyt.
Mummu asui, kuten jo mainitsin, lähellä Hunttijärveä, mutta emme muistaakseni käyneet siellä kalassa emmekä kovin usein edes soutelemassa. Itti (tätini tytär Inkeri edellisestä avioliitosta) harrasti uimista.
Kun hän lähti uimaan mummun rannalta varsinaiselle uimarannalle, jonne oli aika pitkä matka, piti jonkunsoutaa vieressä sil- tä varalta että jotainhänelle sattuisi. Yleen-
säkävelimme mummunhuvilaltauimaran- taan pitkin kaunista polkua, jokameni ai- van Hunttijärvenrantaa myötäillen. Uima- rannasta on jäänytmieleeni ettäse oli äkki- jyrkkä jaettä siellä oli iilimatoja, joitapiti varoa.
Uimarantaan pääsi myös maantietä pit- kin jatiilitehtaan kohdalta mentiinrantaan.
Tehtaasta ovat jääneet mieleeni hevonen, jokakulki ympyrässä ja pyöritti savikraa- naa, jakatetut lavat,joidenalla oli toisinaan tuhansittain tiiliä kuivumassa. Vähän en- nen tiilitehdasta oli maantien samallapuo- lella, oikealla kartanosta katsottuna, kansa- koulun jälkeen mökki, jonka me veljeni kanssa aina ohitimme suurella kunnioituk-
sella ja pienen pelon vallassa. Siinä asui, niinmeille olikerrottu, vanhaukko, jollaoli spitaali.
Rapuja pyydettiinmerroillaSaarenjoesta.
Sen yli menevältä sillalta mentiin vähän matkaa eteenpäin ja mertoja asetettiin jo- keen noinkymmenenmetrin välein. Kulle- kin oli varattu 3—4 mertaa ja syöteiksi oli
laitettu muistaakseni kissan lihaa. Kun mer- rat oli laskettujokeen,pidettiin pienitauko.
Sitten enoni tai tätini käski meitä nosta- maan ne. Merrassa oliainarapuja, yleensä useitakin. Nostamisen jälkeenmerrat las- kettiin uudelleen jokeen ja ne koettiin useaankertaan. Saaliimme saattoi ollamon- ta sataa rapua ja niillä herkuteltiin sitten kartanon ruokasalissa.
Kerran enoni päätti tulla Helsingistälen- täen Saaren kartanoon. Ainoa mahdollinen laskeutumispaikka oliHunttijärvi. Me olim- mekaikki katsomassa, kun kone laskeutui ja kiinnitettiin uimarannalla olevaan koi- vuun. Koneen toinen siipi kolahti siihenja
sai pienen kuhmun; lentäjä piti sitä hyvin pahana juttuna jamekin otimme osaa hä-
nenhuoleensa. Tämä lentokoneellatulo oli meistä suuritapaus emmekä sen koommin sellaista kokeneet Hunttijärvellä.
Sieniretkiä tehtiin hevosella Oravaisiin Sihvolasta pari kilometriä kirkonkylään päin. Niihin osallistuiyleensä paljonväkeä.
Ainakin silloisin silmin valtavassametsässä piti silloin tällöin huhuillaniinettei kukaan vaan eksyisi. Retket kestivät joskus koko päivän ja meillä oli ruoat mukana. Tätini harrasti erityisesti lampaankääpien kerää- mistä ja niitä olikin siinä metsässä paljon, mutta myöskinrunsaasti muita sienilaleja.
Olin kartanossa veljenikanssa työssä ai- vantavallisena "renkinä”. Aamulla kerään- nyttiintallin eteen vellikellon allekäskyn- jaolle; tilanhoitaja Einar Markelin antoi määräykset minne minkin porukan piti mennä. Me olimme monissa erilaisissa teh- tävissäheinä-, ohra-jaruispelloilla jalisäksi työskentelimmeladoissajariihessä. Omasta puolestani pidin erityisen paljon heinän- ajosta Köykänmäenlatoon. Jännittäväpaik- ka oli Uusiniitty lähinnä sen takia että se
sijaitsi niin kaukana että jouduimme ole- maan sielläyötä ladossa. Vähemmän haus- ka paikka oliriihi, jossatuli niin pölyiseksi
Hunttijarvellauimakopin vieressä, vasemmalta:Birgitta Eriksson (istumassa),Richard ja Anni de la Chapelle, Henrik ja Nils Schauman, Kirsti Mustonen (istumassa edellisten
edessä) ja Mikko Ilmari Erich. MKK 8903:55
ja likaiseksi, ettei tahtonut saada itseään puhtaaksi. Riihen vieressäMustijoenvarrel- la oli sauna ja sen rannassa näin useaan otteeseen koskikaran sukeltelevan. Ja pel- lollariihenjamaantienvälillä saattoi iltaisin kuulla ruisrääkän narinaa.
Työtoverit olivat hyvin mukavia. Haus- kaa oli varsinkin silloin,kun porukassasat- tui olemaan vähän omalaatuinen mies, ni- meltään Aatu, jokaosasi soittaa hanuriaja muistaaksenimyös laulaa. Hän oli muuten erityisen ahkera työntekijä, mutta jonkin
verran kyllä hänen kanssaan pilailtiin.
Ensimmäisen kesän palkallani ostin itsel- leni kellonja siitä olinhyvin ylpeä olin-
hän hankkinutsen omillarahoillani. Palkan maksoimuuten Fanny Jakobssonkeltaises- sa rakennuksessa eli konttorissa tehtaan vieressä. Sinne mentiin jonossa jakukin sai kuitata palkkansa. Fanny Jakobssonia pi- dettiinhyvin tunnontarkkanajavähän an- karanakin ihmisenä, mutta minulla on hä- nestä mieluisa muisto ei ainoastaan palkan- maksajana, vaan myös siksi että hän antoi minun kirjoittaa kirjoituskoneella silloin kun pistäydyinhänen konttoriinsa.
Kesällä 1926 olivat äitini nuorimman sisa- ren IngerLilhin häät Saaren kartanossa. Vä- keä oliniinpaljonettäveljeni jaminutsijoi- tettiin nukkumaan pieneen huoneeseen
”Soitanko mä sen Emma-valssin?”
Adam Johannes (Aatu) Alho (28.10.1897— 10.2.1967) muistetaan kovana työntekijänä jatäsmällisenä vellikellonsoittajana.Kaksi- rivisellä haitarillaantai vain kuvitellullarin- tahaitarillajalaululla hän ilahdutti talonvä- keä. MKK 9002:70
Paroni Knut Richard de la Chapelle jahä- nen lankonsa ylikirjastonhoitaja Georg Schauman pelaamassa shakkia vanhassa kartanossa 1920-luvulla.MKK 8514:6
vanhan päärakennuksen vinttikerroksessa.
Siellä sanottiin olevan kummituksiajanii- den ilmestyvänkahdentoista aikaan yöllä.
Meitä tietysti jännitti niin ettemme pysty-
neet nukkumaan. Mutta kummituksia ei tullut jakun me aamulla valitimme ettei sellaisia näkynyt meille luvattiin että seu- raavana yönänevarmasti ilmestyvät.Mutta
sinäkinyönä petyimme.
Tilanhoitaja Einar Markelin asui vanhas- sapäärakennuksessa jokaolisiirrettyuuden tieltä maantien toiselle puolelle lähelle Saa-
ren)okea. Hänen luonaan kävin usein. En ainoastaan hänen kotinsa viihtyisyyden vuoksi, vaan myös saadakseni keskustella kaikenlaisista maatalouttakoskevista asiois- ta. Olin sellaisistaasioistainnostunut jatai- sin vähän mietiskelläjopasille alalleantau-
Lasten kroketinpeluuta kentällä Tivolin vieressä 1920-luvun lopulla. Valok. Anni de la Chapelle.MKK 8903:20
tumista. Onneksi enkuitenkaantehnyt sitä, kiijat vetivät sittenkin minua puoleensa.
Siitäpititätinihyvinsuuressa määrin huol- ta. Hän harrasti kirjallisuutta sekä suo- men- että ruotsinkielistä kuin myös rans- kankielistä ja viihdyin hänen kirjastos- saan, joka sijaitsi biljardihuoneenviereises- sä huoneessa. Siellä lueskelin etupäässä suomenkielisiä kirjoja jatutustuin esimer- kiksi Mika Waltarin teoksiin. Mieleeni on
jäänytettä olin erityisen kiinnostunut Ap- pelsiininsiemenestä (ilmestynyt 1931).
Tätini kanssa opiskelin pitkäntyöpäivän- kin jälkeen suomenkieltä. Keskustelimme
sillä kielelläjaminun pitikirjoittaa muistiin kaikki oppimani uudet sanat. Niitä tätini kuulusteli seuraavana iltanaja toisinaan se kyllä tuntui rasittavalta varsinkin raskaan heinäniittypäivän jälkeen.Mutta onnekseni tätinipititiukastikiinni opiskelustani. Kou- lussa pärjäsinkinaika hyvin suomenkieles- sä. Tiesin kaikenlaisia outoja sanoja; kun
kysyttiin mitä vastineita ruotsin björn-sa- nallaon, niin saatoin karhun lisäksi mainita otson, mesikämmenen jne. Olen suuressa kiitollisuudenvelassatädilleni siitäettäopin puhumaan suomea. Hän antoi minulle myös suomalaisesta kulttuurista sellaisia tietojajoitaen saanutruotsinkielisessä kou- lussani. Muistan miten hämmästynyttätini oli kun hän pääsi perille etten tiennytkuka Bergbom oli enkäylipäänsä yhtään mitään suomalaisestateatterista.
Enoni eli ”Foffo”, kuten me häntä kut- suimme, oli käytännön ihminen. Hän piti esimerkiksi metsästämisestäjaharrasti eri- laisia pelejä. Paitsi tennistä pelattiin ulko- salla myös krokettia; sitä varten oli erityi- nenkenttä joka sijaitsiTivolin jaItin leikki- tuvan välillä. Sisällä harrastettiin uudessa rakennuksessa ennen kaikkea biljardia ja siinäenoni olietevä. Sitäminäkin opinniin paljon että hän hyväksyi minut toisinaan vastapelaajakseen. Hyvinkinusein pelattiin
150
"Riierinnan tie” johtaa uudelta päärakennukselta suoraan Huntin terijokelaishuvilalle.
Vasemmalla puiden takana on tenniskenttä. TaustallaKöykänmäen lato ja sen lähellä maakellarit vuosilta 1917 ja1923. Kuva 1930-luvun alusta. MKK 8903:6
maantietopeliä. Määrätyssä ajassapiti kek- siä mahdollisimmanpaljon esim. K-kirjai- mella alkavia paikkakuntia ja voittajaoli se jollaoli eniten hyväksyttäviä paikannimiä;
riidan syntyessä hyväksyttävyydestä asia ratkaistiin Nordiskfamiljebokin avulla. Sii- hen hakuteokseen tätinijaenoni turvautui- vat usein kun he yhdessäratkaisivat ruot- sinkielisiäristisanatehtäviä.
Enoni osasi hyvinmukavalla tavalla suh- tautua lapsiin januoriin. Muistankin hänet hyvänäjakilttinä ”Foffona”. Siitäsyystäkai mieleenion jäänyttapaus jolloinhän suut-
tuiminulle. Olin päättänyt lähteä salaarak- kaalla Hermes-merkkiselläpolkupyörälläni Porvooseen.Kirjoitin pienen lapun lähdös- täni japanin sen piiloon niin, ettei se heti löytyisi. Kun se sitten muutaman tunnin kuluttua lähdöstäni löytyi niin äitini her- mostui tavattomasti jakertoi enolleni, joka
myöskinoli sitä mieltä että olinsyyllistynyt kurittomuuteen. Kun palasin matkaltani odotin saavani sankarinvastaanoton jamie- lestäni täydellä oikeutuksella. Olinhan ai- vanyksin ajanut yhteensä yli 100 kilometriä jakaiken lisäksi huonoillajamäkisillä teillä.
Mutta kiitosten sijasta sain niinrajut hauk- kumiset että itku oli kurkussa.
Isoäidilläni oli huvilansayläkerrassa pie- ni kirjasto. Sekäsitti oikeastaan vainyhden kirjahyllyn jasisälsi enimmäkseenranskan-
ja saksankielisiäkirjoja, joita en pystynyt lukemaan. Mutta niiden joukostalöysinLeo Tolstoin Anna Kareninan ruotsinkielisenä jarupesin lukemaan sitä suurella innostuk- sella. Isoäitini kielsi minultasenkoska kirja hänen mielestään ei ollut minulle sopiva.
Sitä ei kuitenkaan pantu piiloon ja niin
minä saatoin jatkaasen lukemista sopivan tilaisuuden tullen salaa. Enkä ponnisteluis-
tani huolimattapäässytperille mikäsiinäoli sellaistajokaei ollut minulle sopivaa.
Mummun kanssa pelattiin joskus shak- kia, vaikka setoisinaan oli vähän rasittavaa.
Kun hän hävisi, hän saattoi kovasti suuttua tai kun hän huomasi olevansa häviämässä, niin hänpyyhkäisi nappulat lattialle. Tässä yhteydessätulee mieleeniettä myös isänija
enoni pelasivat keskenään shakkia. Isäni oli vasemmistoliberaalijaenoni kuului oikeis- toon. Tästä huolimatta he viihtyivät hyvin keskenään.
Kesät Saaren kartanossa olivat tapahtu- marikkaita ja valoisia eikä koskaan sata-
nut.
152
Päärakennus lounaastakatsottuna. Valok. Aarne Pietinen 1935.MKK 8811:11
Irma Lounatvuori
Saaren kartanon päärakennus
Taloudellisennousun konkreettisena merk- kinä Saaren kartanossa voidaan nähdä uuden päärakennuksen toteuttaminen 1920-luvun lopulla. Kartanonherra, tehtai- lija Knut Richard de la Chapelle valitsi suunnittelijaksi erään ajan eturivin arkki- tehdeista, Jarl Eklundin. Eklund oli valmis- tunut Helsingin polyteknillisestä opistosta
1899, opiskellut kuuluisassa ranskalaisessa Colarossinakatemiassa kuvanveistoajateh- nyt opintomatkoja Italiaan, Ranskaan, Es- panjaan ja Saksaan. Suomen historialliseen arkkitehtuuriin hän tutustui mittaamalla lounaissuomalaisiaja pohjanmaalaisiakirk- koja muinaistieteelliselle toimikunnalle.
Hänen Helsinkiin suunnittelemistaan ra- kennuksista mainittakoon Hankkijan talo, TaidehallijaRuotsalaisen teatterin muutos- työ yhdessäEero Saarisen kanssa.
Eklund oli arkkitehtinä varsintunnettukar- tanonomistajien keskuudessa. Hän teki vanhoihin kartanoihin historisoivia muu- toksia ja lisäyksiä. Hänen käsialaansa ovat kustavilaisenWiksberginkartanon barokki- henkinen portaali Paimiossa, samoin kuin Vantaalla olevanKönigstedtinkartanon ko- meat uusklassilliset pylväiköt ja Kirkko- nummen Oitbackan päärakennus tai Ano- lan kartano Nakkilassa.
Mäntsälän Saaren kartanon pääraken- nuksen suunnitelmienkehittymistä ja ra-
Jarl Eklundin suunnitelma Saaren karta- nonkellotorniksi. Suomen rakennustaiteen museo
154
Jarl Eklundin lopullinen suunnitelma1927,jostatornija arkadikäytävä jäivättoteuttamat-
ta. Suomenrakennustaiteenmuseo
kennushistoriaa voidaan seurata Suomen rakennustaiteen museon kokoelmissa ole- vien Eklundin lukuisten luonnostenjaSaa- ressa säilyneen rakennustyömaan tilikirjan
välityksellä. Käytettävissä olevan materiaa- linperusteella saa senkäsityksen, ettäKnut Richard de laChapellevalitsi nimenomaan Eklundin uudisrakennuksensa arkkitehdik- si, koska ilmeisesti toivoi talon ilmentävän sekä aikakauden uutta arkkitehtuuria että säätyläiskulttuurin vuosisataista rakennus- perinnettä.
Saaren vanha päärakennus oli mansardi- kattoinen, 1700-luvun kustavilainen puura-
kennus, jota 1800-luvun lopulla oli laajen- nettu suurella kuistilla. Tämä rakennus si- jaitsi nykyisen muotopuutarhan kohdalla.
Uuden päärakennuksen paikaksi valittiin
rinteen korkein kohta ja vanha pääraken- nus siirrettiin puistosuunnitelman tieltä paikkaan, jossa nykyisinonUudenkartanon oppilasasuntola.
Jarl Eklundin ensimmäiset luonnokset onpäivättyheinäkuussa 1927. Eklund luon- nostelee kaksikerroksisen, aumakattoisen rakennuksen, jonkapuutarhajulkosivullaon kaksi pylväikönkannattamaa parveketta ja puistoon kaksipuolisesti laskeutuvat por- taat. Matala keittiösiipi esiintyy jo ensim- mäisessä luonnoksessa. Samalta päivältä oleva toinen luonnos esittää pihajulkisivun, jonka pääelementtinä on neljän, kahden- kerroksen korkuisen pylvään muodostama portiikki päätykolmioineen ja katonharjalta nouseva metalliselta vaikuttava spiraalitor- ni. Ikkunatovat vaillakehystystä, vainpää-
Kartanon barokkihenkinen sisäänkäynti.
Valok. Aarne Pietinen 1935.MKK 8811:24
oveajasenyläpuolellaolevaa korkeaa ikku- naa on listoituksilla korostettu. Keittiösii- ven vastapainona onpäärakennuksen länsi- puolella avoin, tornillinenpaviljonki.Uudet luonnokset syntyivät saman vuoden loka- kuussa. Talon hahmossa ei ole tapahtunut varsinaista muutosta. Eklund nyansoi ra- kennuksen yksityiskohtia, koristeaiheita ja ikkunoiden muotoa jakokoa. Eklundin eh- dotukset ovat 1920-luvulle tyypillistä, ju- gendin epäsymmetriasta jakaarevistamuo- doista irroittautunutta suoraviivaista, klas- sillisiin suhteisiinjakoristeaiheisiinpitäyty-
vääarkkitehtuuria.
Ensimmäisiä perusluonnoksia seurasi sarja uusia piirustuksia, jotka muuttavat klassillista perusratkaisua. Vaikuttaakin sil- tä, ettätilaajanmielipiteet jaarkkitehtuuri- näkemykset olivat johtaneet yrityksiin liit- tää julkisivuihinvoimakkaasti historisoivia yksityiskohtia. Pihanpuolen pylväikkö on korvattu sileällä, ulkonevalla seinäpinnalla, risaliitilla, jotaonkorostettu raskaasti muo- toillulla barokkityylisellä portaalilla jatoi- sen kerroksen suurella ranskalaisella ikku- nalla. Tässä luonnosvaiheessa piirustuksiin ilmestyyrakennuksen länsipuolelle korkea
Muotopuutarha jatkaasaumattomasti kartanon arkkitehtuuria. Valok. Anni de laChapelle.
MKK 8903:73
Portaat yläkertaan; katossa tähtimerkkien kuvat. Valok. Aarne Pietinen 1935. MKK 8811:6
Ala-aula ja oikealla oviaukko isoon saliin.
Valok. Aarne Pietinen 1935.MKK 8811:13
Isännäntyöhuone; oviaukossanäkyvätpor- taatyläkertaan. Valok. Aarne Pietinen 1935.
MKK 8811:8
Pikkusali eli olohuoneChippendale-kalus- toineen. Valok. Aarne Pietinen 1935. MKK 8811:1
Ruokasali barokkikalustoineen. Valok. Aar- ne Pietinen 1935.MKK 8811:2
Isännäntyöhuone; ovi viebiljardisaliin.Va- lok. Aarne Pietinen 1935. MKK 8811:9
Iso sali. Seinillä D.K. von Ehrenstrahlin suuret ratsastajamaalaukset, vasemmalla Kaarle XI jaoikealla Kaarle XKustaa. Oi- kealla ovi ruokasaliin. Valok. Aarne Pieti- nen 1935. MKK8811:17
158
Puisto läntiseltä altaaniltanähtynä. Valok. Aarne Pietinen 1935. MKK 8811:18
Jarl Eklundin suunnitelma tammisia pariovia varten 1928. Suomen rakennustaiteenmu- seo
Lasku päärakennuksen kuparikaton materiaalista ym. 10.10.1928. Mäntsälän maatalous japuutarhaoppilaitos
vapaasti seisova italialaishenkinen torni, joka arkaadikäytävällä liittyypäärakennuk- seen jajohonvesialtaanyli johtaapienikaa- risilta.
Arkkitehdin ja rakennuttajan tavoittei- denja näkemysten yhteensovittaminen on luonnosten runsaslukuisuuden perusteella ollut työlästä javarmaan osin ristiriitaista- kin. Eklundonuseilla piirustuksilla kehitel- lytnimenomaan tornin japortaalin muotoja ja liittänyt niihin yksityiskohtia aina gotii- kasta barokkiin.
Viimein muotoutui kompromissi, tunte- mammerakennus. Jarl Eklundonpystynyt luomaan uudisrakennuksen, jonka yleis- hahmo ja muotokieli on selkeätä 1920-lu- vun klassismia täydennettynä mahtiponti- sella barokkiportaalilla ja monimuotoisilla keskiaikaan viittaavilla ikkunoilla.
Päärakennuksen huoneet on jäljestetty lähes perinteellisen keskeissalipohjakaavan mukaan. Ensimmäisen kerroksen keskeiset tilat ovat suuri kaariaukoin jäsenneltyhalli ja puutarhaan avautuva huonesaija. Toisen
kerroksen tärkein tilaonkookas palkkikat- tunnettu maalausliike, jonkatekemänmaa- toinen renessanssityylisellä takalla varus-
tettuhalli.Keittiö-jataloustilatonsijoitettu poikittaiseen siipirakennukseen.
Eklundin suunnitelma käsittää myösra- kennukseen liittyvän puutarhan se on kiinteä osa talon arkkitehtuuria. Se jatkaa portaina, terasseina, kiveyksinä javesipin- toinasuurten ikkunoidenjasivuosienkaari- terassien linjoja. Eklundin geometrisen
muotopuutarha-ajatuksen täydensi ja to- teutti aikakauden tunnetuin puutarha-ark- kitehti Paul Olsson.
Rakennustyöt käynnistyivät kevättalvel- la 1928. Ensimmäinen merkintätilikirjassa
on 18.3.1928, jolloin järveläläiseltäJ.Weija- laiselta ostettiin yhteensä 2 150 säkkiä se- menttiä. Rakennusaineeksi tarvittavat tiilet lyötiin kartanon omassa tiiliruukissa. Ra- kennusmestareina toimivat tamperelainen Oskar Ojala jahelsinkiläinen Wilhelm Ek-
man. Rakennusaineita hankittiinniin koti- maastakuin Ruotsista.
Rakennuksen sisustustyöt olivat Eklun- din huolellisessa valvonnassa. Hän toimitti aliurakoitsijoille niin tammi-ikkunoiden ja -ovien kuin marmoristen takkojen piirus- tuksia. Lahtelainen Pyörä jaPuuteollisuus teki kartanon klassillisin aihein koristellut ovet, porrashuoneen puukoristeet jakeit- tiön ja tarjoiluhuoneen kalusteet. Tukhol- malainen kiviveistämö AB Gusta Stenför- ädlingsverktoimitti kaksi Eklundin työpii- rustusten mukaista marmoritakkaa samoin kuin jämtlanninkalkkikiveä portaalla jaik- kunankehystä varten,tukholmalainen Nor- diska Kompaniet tapetteja, Lahden lasiteh- dasikkunalaseja,JuliusTallbergisonjapik- kusalin korkeat hiotutikkunalasit, lyötteet, painikkeet ja ikkunoiden pitkäsalvat. Insi- nööritoimisto J.C. Wiese vastasi saniteettiti- lojen kaakeleista jalaatoista. Kevättalvella
1929 varustettiin kartano sähköllä, vesijoh- doillajalämmitysjärjestelmällä. Ensimmäi- sen kerroksen lämmityksessä käytettiin mielenkiintoistauutuutta: lämmin ilmajoh- dettiin huoneisiin kellarista ikkunoiden edessä oleviensäleikköjenkautta.
Maalaus-ja tapetointityöt teki S. Wuorien
laustyöselityksen välityksellä saahyvänku- van 1920-luvullakäytössä olleista maalaus- tavoista jamateriaaleista. Mm. tapetoimat- tomat seinät pohjustettiin jamaalattiinvä- hintään neljä kertaa lasyyrikalkkivärillä ja honkalautaiset lattiat petsattiin ”valnöt”- petsillä jalakeerattiin kaksi kertaa.
Rakennus oliviimeisteltynävalmis kesäl- lä 1930. Pääkiijan merkintöjen mukaan Knut Richard de laChapellelleolikertynyt kuluja2 756 336markkaa;arkkitehdin palk- kio ei käy ilmi pääkiijasta.
1900-luvulla, ennen toista maailmansotaa rakennettiin suhteellisen vähän uusia pää- rakennuksia maamme kartanoihin. Niiden arkkitehtuurissa toistettiin usein aiempien vuosisatojen arkkitehtuurityylejä. Mäntsä- län Saaren päärakennus on ehdottomasti
merkittävimpiä jaomaperäisimpiä 1900-lu- vun kartanorakennuksia rakennus, jossa
arkkitehdin Italian matkoilla omaksuma klassillinen selkeys jamuodon anto yhdis- tyvät rakennuttajan mieltymykseen suur- valta-aikaisiinkauneuskäsityksiin.
Osmo Viljanen
Kun Saarella soi torvet
Saaren torvisoittokunnan vaiheita
Saarenkartanon jatulitikkutehtaan omista- jaKnut Richard de laChapelle muistetaan hyvänä miehenä. Hän kantoi huolta kylä- läistenvapaa-ajastajahalusiohjataheitäoi- keaan vapaa-ajan viettoon. Tämän vuoksi hän rakennutti tehtaan läheisyyteen juhla- talon jaluovutuspuheessaan toivoi sen "tu- levan hyödyksi ja huviksi kyläläisille” ja tämä toive myöskin toteutui erittäin kau- niilla tavalla. Monet hyvätkulttuuriharras- teet elpyivätuuden seuratalonsuojissa.En- simmäisiä toimia oli torvisoittokunnan pe- rustaminen.
Tehtaalla oli työssä Pukkilasta kotoisin oleva Vihtori Murros. Hän oli hyvin musi- kaalinen jainnokas pelimanni jahän meni paronin puheille torviseitsikon perustami- seksi. Paroni oli asialle myötämielinen ja Murroksen laatiman luettelon mukaan osti kahdeksan torvea tulevan orkesterin käyt- töön. Näyttääsiltä, että kuitenkinjoseurata- lon valmistumisvuonna 1921 oli sovittu soit- tokunnan perustamisesta, silläparoni sanoi talon vihkiäisissä, että ”nille joillaon mu- sikkaaliset lahjat nille on perustettu torvi- soittokuntajokajo on olemassamutta vaan
Kirjoitus on julkaistu vuonna 1981 viidennessä Mäntsälä-kirjassa ”Voi hylky” s. 50—52. Nyt uudelleen julkaistaessaon tekstiin tehty vähäi- siä korjauksia.
nuoruudensa takia ei vielä on voinut esiin- tyä.”
Murroksen kuuluttamaan soittokunnan perustamistilaisuuteen tuli paljon väkeä.
Osa heistä oli jo aikaisemmin soittaneita, mutta suurin osa oli vain soitosta innostu- neitajahe halusivat oppia soittamaanjotain torvea. Soittokuntaanvalittiin vähänvarttu- neempia ja nuoret saivat vielä odottaavuo- roaan.
Soittoharjoitukset päätettiin pitää seura- talolla kaksi kertaa viikossa. Alussa Murros kirjoitti nuotit taululle jaopetus kävi kuin koulussa ikään. Vähänmyöhemminhankit- tiin nuotit, jotkasitten monistettiin jasovi- tettiin soittokunnalle. Torvisoittokunnan ensimmäinen harjoituskappale oli Ateena- laistenlaulujasevalmistuiesityskuntoon jo perustamisvuonna 1923.
Saaren torvisoittokuntaan kuului alkuko- koonpanossa: Jussi Koski johtajana jasoit- taen itse Es-kornettia, Oskari Lönnqvist
soitti baritonia, Väinö Vikström baritonia, EmilVikström tenoria jabassoa, Yijö Vilja- nen B-kornettia, Lauri Suomi toista B-kor- nettia, Toivo Nenberg alttoa, Mauno Simo- nen Es-kornettia ja Oskari Railo baritonia.
Myöhempiä pitkäaikaisia soittajia olivat Hemmi Hurme,TuomasSoikkeli, Pauli Ka- taja, Seimi Tuokko, Osmo Virtamo, Mikko
Santanen jaVeikko Saarela.
Soittotilauksia tuli heti runsaastijasoitto-
162
Saaren soittokunta 1925. Takarivi vas.: Toivo Nenberg, Oskari Railo, Knut Viljanen ja Oskari Lönnqvist; eturivi vas.: MaunoSimonen, Jussi Koski (soittokunnan johtaja), Yijö Viljanen jaLauri Suomi. Valok. Frans Viljamaa. MKK 9001:18
kunta esiintyi melkeinpä kaikissa juhlissa.
Oli kesäjuhlia, arpajaisia, iltamia ja häitä.
Alkuaikoina soittoihin matkattiin polku- pyörillä, muttasitten vähänmyöhemmin ja varsinkin pitkillä matkoillakuljettiinautol- la. Joskus kiireisinä aikoinajasuuriin juh- liin sai soittokunta täydennystä kirkonky- lästä. Vakituisimmat avustajat olivat Arvo Olander jaJaloRajala.
Suurimmillaan soittokunta oli 1930-lu- vulle tultaessa ja siihen kuului silloin 14 soittajaa. Torvisoittokunnat olivat silloin suurta muotia ja Saaren Soittajien soitto- matkat ulottuivat aina Helsinkiin saakka.
Soittajat vaihtuivat melko usein, mutta
vanha runko säilyi aina talvisodan päiviin saakka. 1930-luvulla olisoittajiatullutmyös Levantoon puolelta janiinpä soittokuntasai nimekseen Saaren-Levantoon soittokunta.
Sota-aikana ei juurisoitettu, sillä soittajat olivat puolustamassa isänmaataan. Sodan jälkeenon harrastusta soittoonylläpidetty, muttavarsinaisiayhteensoittojaon olluthy- vin vähän. Tehollinen soittokausi päättyi
1960-luvun alussa. Huhtikuussa 1979 Eero Vikström kutsui kaikki vanhat soittajat ko- tiinsa yhteiseen muistelmahetkeen. Tässä tilaisuudessanämä soittajaveteraanitpäätti- vät luovuttaa soittokunnantorvet vasta pe- rustettavalle nuoriso-orkesterille. Soitto-
Saarentorvisoittokunta Sihvolan talon pihalla 13.5.1929.Soittajatvasemmalta: Jussi Kos- ki, EmilWikström, NiiloLaaksonen, Yijö Viljanen,SuloMurtola, Oskari Lönnqvist, Toivo
Nenberg;LauriSuomi,Mauno Salonen jaMauno Simonen.SoittajistaolivatYrjö Viljanen, Mauno Salonen ja Mauno Simonen saaneet peruskoulutuksen Uudenmaan rykmentin soittokunnassa. Kuvanottopäivänä oliKlas Hjalmar Sihvolan 50-vuotispäivä. Soittokunta meni onnittelukäynnille aamulla kello kuusi ja odotti päivänsankaria pihalla. Hetken päästäHjalmar Sihvola tulikinmyllystä pudistellen pölyjävaatteistaan.MKK 8514:45
kunnan vanhat jäsenetlausuivat erikoisen lämpimät kiitokset pitkäaikaiselle johtajal- leen Mauno Simoselle siitä työstä, minkä hän yli 50 vuoden aikana on soittokunnan hyväksi tehnyt.
Nuoriso-orkesteri soitti useita vuosia 1980- luvunjälkipuoliskolleasti. Orkesterin soitti- met luovutettiin Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitokselle sen juhlavuonna
1990. Soittimet ovatoppilaitoksen omistuk- sessa, mutta ovat edelleenkyläläisten käy- tettävissä.
164
,FT-
/
Kylän nuorisoa sunnuntaihiihdolla1925. Hiihtäjätvasemmalta: Kalle Jokinen, Elvi Blom- kvist(o.s. Nikkilä),Edvin Sammalinen, SylviLahti(o.s. Nikkilä),Aina Kuusisto (o.s. Vil- janen), Yijö Viljanen, Selma Niemi (o.s. Kaitanen), Arvo Laaksonen ja lijaHuovila(o.s.
Laine). MKK8514:7
Maija Vesterinen
Muutosten aika
Saaren kylän elämä on aina ollut monin tavoin riippuvainen Saaren kartanosta ja sen kulloisenkin omistajan toimista, de la Chapelle -suvun aikana Saaren kartano ja kylä olivat käytännöllisesti katsoen yhtä.
Tätä aikaa kyläläiset kutsuvat "Paronien ajaksi”.
Kartanossa toimineet meijeri, saha, myl- ly, tiilitehdas,kauppa, tulitikkutehdas sekä metsä-jamaataloustyöt työllistivät jaelätti- vätpaitsi oman väen jauseimmatkyläläiset myös väkeänaapurikylistä jakauempaakin.
1930-luvulla maa- ja metsätöissä tarvittiin tilalla jatkuvasti noin 100 miestä, joista 30 oli vakituisiajaloput vuosimiehiäjapäivä- miehiä. Myös tulitikkutehdastyöllisti run- saat 100 henkeä, joistavaltaosa noin 80 oli naisia. Pajamäellä taas kolme seppää huo- lehti 50 —60 hevosen kengittämisestä mui- den töittensäohessa.
Jokapäiväisen elämän puitteet olivat väen keskuudessayhtävaatimattomat kuin tuohon aikaanyleensäkin. Köyhimmillä oli tuskin muuta omaisuutta kuin vaatteet yl- läänjaheinäsäkki päänalusenaan siellä mis- sä tuvanpenkki löytyi yöpuuksi.
Mökeissä asui useimmiten suuri perhe, jonkatoimeentulo oli jokaisenperheenjäse- nen vastuulla. Jollei joku kyennyt töihin pelloille tai metsiin, hänelle tuotiintupaan vaikkapa säkkejäpaikattavaksi. Yhteiskun- nan tuki sairaille, köyhille tai muutoin vä-
häosaisille oli tuolloin olematonta. Suuren perheen lisäksi saattoi pienessä mökissä asua vielä tilapäisväkeäkin, hyyryläisiä, jot- kaviipyivät aloillaansen mukaan kun töitä riitti. Mökkien liepeillä oli asukkailla lupa viljelläperunoita ym. omiksi tarpeiksi. Ne, jotka pystyivätpitämään esim. lehmää, sai-
vat laiduntaa sitä tilan metsämaillajaniittää tienvarsiheinää talvirehuksi. Tilan mailta niitetystäheinästäjamyös ns. järviheinästä, jollatarkoitettiin järvistäveden päältä nii- tettyä kortettajakaislaa, piti kuitenkin teh- dä korvaukseksi taloon 3—5 miestyöpäi- vää.
Työttömyys oli tuntematon käsite. Tila työllisti kaikki pienimmästä paimenesta säkkejä paikkaavaan vanhukseen. Työnte- kijät saivat tarvittaessa kartanolta ilmaisen asunnon, jonka ylläpidosta paroni vastasi lähettämällä esim. muurarin korjaamaan särkyneensavupiipuntai toimittamalla lau- datnavetanrakentamiseen. Isällisestäjain- himillisestä huolenpidosta kertoo myös se, etteipahimman pula-ajankaanaikanaavun- pyytäjäntarvinnut tyhjin toimin lähteä ta- lon keittiöstä, sillä paronin käskystä oli jo- kaiselle tarvitsevalle annettava edes leipä- kakku kainaloon.
Toimeentulo perustui pääasiassa ns.taati- palkkaan, joka suoritettiin vastakirjan pe- rusteellaluontaistuotteina, jauhoina,lihana, kalanayms. Rahaa olikäytössä vähän, sillä
166
Kivet talojen kivijalkoihinhakattiinkallioista tai irtokivistäkylän metsissä. KuvassaVilja- maan veljekset Verner (oik.) jaFrans (kesk.), moukarin kanssa seisoo ”Kivi-Hemmi”.
MKK9001:7
hyödykkeet jatyö vastasivat toisiaan.Ihmi-
set olivat tottuneet vaatimattomaan jopa niukkaankin elämään. Toimeentulo tuntui jokatapauksessa turvatulta, sillä olihan to-
tuttu siihen, ettäkartanossa riitti töitä. Paro- ni Knut Richard de la Chapelle koki mo- nenlaisia vastoinkäymisiä suurta vastuuta kantaessaan, mm. tulitikkutehtaan tuotan-
toa jouduttiinsupistamaan nelipäiväiseksi viikossatai ajoittain seisottamaankoko teh- dasta huonon menekin vuoksi.
Eräänä marraskuisena päivänä 1934 kaik- ki muuttui. Tieto paroni Knut Richard de la Chapellen kuolemasta järkytti syvästi jo- kaista. Kerrotaan mm., että kun suruviesti
saavutti metsätöissä ahertaneen miesjou- kon, niin työt keskeytyivät heti jametsään
laskeutui pitkäksi aikaa hiiskumatonhiljai- suus.
Alkoi suurten muutosten aika. Vastuun- kantaja oli poissa ja omistajaperhe joutui luopumaan tilasta.
Rahoittajatvaativat saataviaan.Kaikki yli 200työntekijäämenettivättyönsä. Suuriah- distusjaturvattomuus valtasi ihmisten mie- let. Toivo Nieminen muistaa isänsä enti- sen Ojalantorpan isännän palanneen it- kien kotiin tultuaan irtisanotuksi. Ihmisistä tuntui uskomattomalta, että kaikki se tuttu jaturvallinen, joka oli ollut joheidän van-
Armas Joensaaritukinajossa. MKK 9002:7
hempiensa elämän puitteina, oli nyt men- nyttä.
Saarenkylällä oli tuskin montakaanper- hettä, joiden elämään eivät kartanossa ta- pahtuneet muutokset olisi vaikuttaneet. Ne, joillaolioma tupa javähänkin omaamaata, olivat parhaimmassa asemassa, vaikkakin tehtaalla tai kartanossa työskennellyt per- heenjäsen jäikin työttömäksi. Olihan sen- tään katto pään päällä, eikä elämisen taso
ollut,kuten sanottu,aikaisemminkaan ollut korkea. Toisin oli niiden laita, jotka olivat asuneetkartanon rakennuksissa tai mökeis- sä. Irtisanomisen seurauksenamyös asunto menetettiin eikä auttanut muu kuin lähteä muualle onneaetsimään.
Osa muutti Jokelaan ja sai töitä sinne muutamaa vuotta aikaisemminperustetus- ta tulitikkutehtaasta. Osan tiedetään siirty- neenNokiallejaKarhulaan. Koska omistus-
järjestelyjenyhteydessäkartanon mailla ol- leet mökit määrättiin purettavaksi, monet veivät mukanaantorppansa hirretjapystyt- tivät niistä edes välttävän asumuksen per- heelleen sinne mistä töitä löytyi.
Kartanossa tarvittiin kuitenkin jatkossa- kin työväkeä. Niinpä 12 kartanon entistä työmiestä palkattiin uuteen työsuhteeseen jo viikon kuluttua irtisanomisesta, heidän joukossaanolimyös edellä mainittu Ojalan torpan isäntä.
Työn ja toimeentulon suhde muuttui.
Vastakirjallaparonilta nostettuun taatipalk- kaan tottuneet työntekijät ottivat hämmen- tyneinä vastaan renkituvassa tilipussin. Se oli rahapalkka ainoa työstä tuleva kor- vaus. Sillä piti nyt maksaaasuminen,ruoka, lämpö, vaatteet jakaikki elämisentarpeet, jotka aikaisemmin oli totuttu pääosiltaan saamaan ”työtä vastaan talosta”.
Äitienpäivä Saaren Seuratalolla 1930. MKK 8514:3
Ilmoitus Uusimaassa 21.9.1935. MKK 9002:47
Kartanosta luopuminen ja omistajavaih- dos edellyttivät kiinteän ja irtaimen omai- suuden arvioimistajamuuttamista rahaksi.
Vuoden 1935 aikanajäljestettiinsittenneljä suurtavapaaehtoista huutokauppaa. Huuto- kauppoja valmisteltiin useita viikkoja, sillä joensimmäisessä huutokaupassa olitavaraa hyvinkin yhden maatalousnäyttelyn ver- ran, kuten mukana ollut Toivo Nieminen
muistelee. Kaikki myytävä tavara huollet- tiin jakunnostettiin tervattiin ja korjat- tiin sekä luetteloitiin. Kaikki huutokau- pat kestivät useita päiviä, yhteensäkahdek- san päivää. Meklarina toimi kolmessa huu- tokaupassa Nummelin-niminen huutokau- panpitäjä, joka oli taidoiltansa maan par- haimpia.
Yksityiskohtaisia tietoja myytyjen tava- roiden ostajista ei ole paitsi, että paronitar kirjoitti arvoirtaimiston huutokaupan luet- teloon ostajien nimet. Kerrotaan, että Sih-
*V«*
%
%
Saarenkartanon sahantyöväkeä. Takarivivas.: FerdinandSalonen, HeikkiJuselius,Risto Kallio, Oskari Viitanen, Ahti Nieminen, HilmaSavela, EmmiLönnqvist, Toivo Nenberg
(kolmion sisällä), Oiva Saarinen, Uuno Koskinen jaNiilo Koskinen; eturivi vas.: Väinö Wikström, EmilNieminen, NiiloAlander, NiiloLaaksonen, KlasKoskinen, Kalle Nenberg jaHenrik Virtanen. Kuva onvuodelta 1933. "Silloin sahattiinjoulusta juhannukseenkah- dessa tuurissa pankin lukuun. Tuurit vaihtuivat aina sunnuntai-iltaisin. Aamutuuri alkoi kello 7 jaloppui viideltä. Sitten oli terien vaihto. Iltatuuri alkoi kuudelta ja jatkuiaamu- neljään jataas oli terien vaihto. Palkka oli sama kummassakin tuurissa." Valok. Frans Viljamaa.MKK 9001:6
volan talon isäntä osti viimeisen lehmän ja pani sen nimeksi "Lorun loppu”, koska meklari oli näihin sanoihinpäättänyt huuto- kaupan. Monta muutakin tavaraatiedetään
jääneenkylään japäärakennuksen ruokasa- lissa ollut kattokruunu on 1980-luvullapää- tynyt Huntin huvilaan, entisiin kartanon ti- loihin.
Huutokauppojen aikana muualta tulleet isännät käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja pestasivat työttömäksi jääneitä palveluk-
seensa. Nämä työtilaisuudet lienevät olleet useimmiten lyhytaikaisia jatilapäisiä, sillä ainakin Saarenkyläläisiäpalasi kotikylään- sä melkopian pesupaikoistaan.
Saaren kartanoon perustettu kauppa toi- mikyläläisten jatilantyöläistenvoimin aina vuoteen 1951,jolloinsiitä luovuttiin.Kylällä toimi myös yksityinen kauppa nk. Sare-
niuksen kauppa aivan myllyn ja sahan vieressä sittemminKaitasen jaUkonpel-
lonkauppana tunnettu liike.
170
Huutokauppaselostus Uusimaa-lehdessä 9.7.1935
*
Uusimaa 28.9.1935
Renkaan kauppa. MKK8514:39
Tilan omistuksen siirryttyä asutushalli- tukselle kesäkuussa 1935 osasta sen maita muodostettiin uusia itsenäisiä tiloja. Myös vanhoille tiloillejaettiinlisämaata. Joillekin uusista tiloista siirrettiin asunnoksi päätilal- la vieläjäljelläolleitamökkejä. Näin katosi- vat kylämaisemasta vähitellen mökki- ja mäkitupa-alueet.
Tarkasteltaessa Saaren kartanon omista- javaihdoksen ja sitä seuranneiden huuto- kauppojenvaikutusta Saaren kylän ja kylä- läisten elämäänonotettavahuomioonmyös tuohon aikaansattuneenyleisen yhteiskun-
nallisenkehityksenvaikutukset, sillä tapah- tumat Saarella olivat osa suurempaa mur-
rosta. Muutokset Saarella vain toteutuivat olosuhteista johtuen lyhyessä ajassa poik- keuksellisen laajassa mitassa. Sopeutumi- nen uuteen tilanteeseen javakiintuminen vei aikansa. Saaren kartanoja sitäympäröi- vä kylä olivat kuitenkin ”Paroonin ajan”
päättyessä edistyksellinen ja huomattava kokonaisuus. Monipuolisesti toimiva Saa- renkartano-tila antaatänäänkintyötäkylä- läisille samalla kun se yhä on varmin tae Saarenkylän säilymisestäelinvoimaisena.
Turvesauna Uudellaniityllä1938. Kuvassa JukkajaPentti Rissanen. MKK 9002:50
Terttu Heikkilä
Saaren kartano vuosien 1935 ja 1940 välisenä aikana
Huutokaupat kartanossa kesälläja syksyllä 1935 toivat viimeistäänkin kaikkien tietoi- suuteen sen että Mäntsälän Saaren kartano maatiloineen, tulitikkutehtaineen, sahoi-
neen ja myllyineen oli peruuttamattoman muutoksen edessä. Mitä tehdäänhyvinhoi- detulla maatilalla, autioiksi jääneillä teh- taan rakennuksillajauudella, upealla pää- rakennuksella. Ja ennen kaikkea, mikä on täällä eläneiden ihmisten kohtalo.
Kartano, pinta-alaltaan 1465,43 ha, myy- tiin 19.6.1935 asutushallitukselle4,1 miljoo- nanmarkan hinnasta.Omistajaperhemuut- ti Helsinkiin. Osa tulitikkutehtaantyöväes- tä sai työtä Jokelan tulitikkutehtaalta, osa muutti muualle. Maatila tarvitsi työväkeä uudenkin omistajanaikana, vaikka ei enää yhtä paljonkuin ennen.
Laajat asutustoimenpiteet kartanon mailla alkoivat pian. Asutushallituksen 17.9.1935 päiväämässä kuulutuksessa keho- tetaan halukkaita maanhakijoita jättämään maansaantihakemuksensa 1.10.1935 men- nessä Mäntsälän kunnan asutuslautakun- nan puheenjohtajalletai Saaren kartanoon työnjohtajaSulo Murtolalle. Kuulutuksessa sanotaan, että viljelystilat annetaan ensin kolmeksi vuodeksi raivaus- jarakentamis- velvollisuutta vastaan ja sen jälkeen ne myydään. Asuntotilatmyydään heti.
Luovutettavaksi pinta-alaksi ilmoitetaan 752ha, josta on peltoa 210 ha. Näistä alueis-
ta oli tarkoitus muodostaa 15—18viljelysti- laa, 6 asuntotilaa ja 15 lisämaa-aluetta.
Maansaantihakemuksia tuli lähes sata pääasiassa Mäntsälästä ja naapuripitäjistä.
Joitain hakemuksia ja tiedusteluja tuli kauempaakin eri puolelta Suomea. Uusien tilojenkokonaispinta-ala oli 25—35 ha pel- toalan ollessa 10—15 ha. Monettilojen saa- jistaolivatpaikkakuntalaisia. Ensi vaihees- sa erotettujen tilojen lisäksi muodostettiin myöhemminvielä muutamiatiloja.
Seuraavassa on luettelo uusista tiloista ja niitten ensimmäisistäomistajista.
Alho Paavo Kanervo
Ahokanto Toivo Kandelin Hannula Emil Viljanen Heinilä Ilmari Santanen
Jokela Johan Simonen
Juhola Leo Juselius Karhunkorpi SuloKilpelä Ketomäki Emil Sahari Koivula Rauni Heinonen Koskela Jalmari Virtanen Lehtimäki Verneri Viljamaa Lehtola Kalle Virtanen Leivola Verneri Viljanen Lähdekorpi Väinö Jokinen Metsälä Tauno Salminen Oravala Kalle Laaksonen Riitakytö Uuno Hakkola Ristikanto Olavi Vuorio Uusiniitty Väinö Rissanen Viljala Väinö Saarinen
Äijälä Ilmari Lampola
*3>
Asuntotilan ostajistaTauno Saarinen asuu edelleen tilallaan.
Keväällä 1937 pidetyn uusien asutustilo- jen tarkastuskertomuksen mukaan olivat miltei kaikki koeasukkaattäyttäneet viljely- sopimuksen velvoitteet. Rakennustyöt oli- vatkäynnissä. Sauna rakennus, josta suo- malainen ainaon asumisensa aloittanut oli useimmilla tiloilla valmis. Eläinsuojaoli rakennettu tai rakenteilla jaasuin- jamuita rakennuksia varten oli puut ajettu. Useilla tiloilla oli jo ensimmäisen talven aikana asuttuja pidetty kaljaa.
Kantatila suunniteltiin arvokkaiden ja kookkaiden rakennustensa takia suureh- koksi, kokonaispinta-alaltaan yli 700 ha:n
suuruiseksi. Tilan vastainen käyttö oli poh- dinnan alaisena. Se joko voitaisiin myydä sellaisenaantai jospäärakennuksesta tulee tasavallan presidentin viikonlopunvietto- paikka jasille erotetaanoma maa-alueensa, voidaan kantatilasta muodostaa vielä ehkä viisi asutustilaa.
Kauniin puiston japäärakennuksen koh- talo oli keskustelun aiheena aina syksyyn
1939 asti. Suunnitelma rakennuksen saami- seksi presidentin käyttöön johtihallituksen esitykseen eduskunnalle. Syyskuussa 1935 nimittäin valtioneuvosto päätti liittää lisä- menoarvioon 700 000 mk Saaren kartanon ja eräiden maa-alueiden ostamiseksi tasa- vallan presidentin viikonlopunviettopai- kaksi. Kerrotaan myös, ettäpresidentti P.E.
Svinhufvud jarouva Ellen Svinhufvud kä- vivät katsomassa Saaren kartanoa ja että presidentti mieltyierikoisestipuiston lähel- lä olevaan harmaakivinavettaan. Siitä olisi hänen mielestään helposti saanut sisäampu-
maradan,presidenttihän olikivääriammun- nan Suomen mestari. Eduskunta ei hy- väksynyt lisämäärärahaesitystä ja suunni- telma raukesi. Seuraavina kesinä ovat jotkutministeritviettäneetlomaansapäära- kennuksessa. Sisäministeri, myöhemmin tasavallan presidentti Urho Kekkonen per- heineen sekä ulkoministeri Rudolf Holsti muistetaan. Näiltä ajoiltalienevät peräi- sinne vanhat sohvakalustot, jotkaovat nyt rehtorin virkahuoneessajaylähallissa.Asia-
Neiti Fanny Jakobsson (29.6.1877— 19.7.1963), paronin kirjanpitäjä. Kuva on otettu hänen 80-vuotispäivänään. MKK 9002:3
kirjoissanimittäinmainitaan, että ne on siir- retty pääministerinvirka-asunnosta.
Vielä 1938 lehdistössä kerrotaan uusista suunnitelmista. Päärakennusta kaavailtiin yliopiston opettajien tutkijainkodiksitai ul- komaisten arvovieraiden majoituspaikaksi kesällä 1940, kun Helsingissä oli tarkoitus pitää kesäolympialaiset.
Syksy 1939 muutti edellä kerrotut suun- nitelmat. Jo ennen talvisodan syttymistä siirrettiin Helsingistä väestöä, erikoisesti lapsia, maaseudulle. Helsingin kaupungin Sofianlehdon lastenkoti sai sijoituspaikak- seen Saaren kartanon päärakennuksen.
Asiapapereissa on maininta, että lastenkoti on viettänyt siellä talven 1939—1940 jaettä rakennukselle aiheutuneet vauriot lat- tioiden, seinien, ikkunalautojen ym. kulu- miset ja rikkoutumiset arvioitiin 25 000 markaksi.
Syksyllä 1940tehdyllä sopimuksella val- tio luovutti Saaren kartanon vasta peruste- tulle Invalidisäätiölle. Kartanosta muodos- tettiin toipumis- jakoulutuspaikka talviso-
Kk
Dan invalideillejase sai nimekseen Työkes- kus Saari. Invalidejatuli 100—120, osa per- heineen. He osallistuivat maataloustöihinja maatalouteen liittyviin käsiteollisuuden tehtäviin jatarkoitusoli, ettähe saavuttaisi- vat asianmukaisen ammattitaidon. Alka- nutta koulutustoimintaa ei luonnollisesti- kaan ajateltu kovin pitkäaikaiseksi, koska luovutuskiijassa sanotaan, että Invalidisää- tiön tulee huolehtia että omaisuuden kunto ja arvo kun tilat jälleenotetaan valtion käyttöön vastaavat luovutusajan tilan- netta. Polttopuun suurtatarvettakuvaa eril- lismääräys,ettähalkojatulee silloin olla ha- kattuna sama määrä noin 2 500
m
3 kuin tilaa luovutettaessa olikäytettävissä.Saarenkartanonkäytönnäin ratkettua jäi Saaren tulitikkutehdas Oy Saaris Tänd- sticksfabrikAb:n omistukseen edelleenteh- dasrakennukset tontteineen. Tehtaalla oli vielä toiminnan lakattuakin asioita hoita- massa konttoristi, neiti Fanny Jakobsson.
Eläkettä maksettiin seuraaville tehtaan työntekijöille:
Hilma Forss Edla Manninen Ida Ekholm Adolf Laine Riika Nieminen Hilja Helin
Saima Grönholm Elli Hollander.
Menotrahoitti Porin tulitikkutehdas.
Vuoden 1940 joulukuun21. päivänä on kirjoitettu luovutuskirja, jonka mukaan Saaren Tulitikkutehdas Oy luovutti Inva- lidisäätiölle Saaris Tändsticksfabrik -nimi-
sen tilan (pinta-ala n. 1,5 ha) rakennuksi- neen. Luovutuksen ehtonaoli, että Invalidi- säätiö maksaa edellämainitut eläkkeet ja että Fanny Jakobsson otetaan Invalidisää- tiön palvelukseen. Muutamien kiinteistöä koskevien ehtojen joukossamainitaanmm.
että Saaren TulitikkutehdasOysaa säilyttää tulitikkuvarastonsa sovitussa paikassa teh- taan rakennuksessa kesäkuun 1. päivään
1941 saakka.
Kartanon vanhaa työväestöä perheineen jäitaloonn. 50 henkeä. Kun opetus-jamuu- ta henkilökuntaa tarvittiin viitisentoista henkeä heistä osaperheineen voitiin arvioida talon asukasmääräksi n. 200. Kai- kille näille olivarattava asumis- ja työmah- dollisuus. Tähän viitattiin 11.10.1940 päivä- tyssä kirjeessä Mäntsälän pika-asutuslauta- kunnalle, kun työkeskuksen johtaja esitti,
että Saarenkartanonalue,sellaisenaan kuin se nyton,tarvitaan muodostuneenyhteisön käyttöön.
176 11 Nuoritraktorinkuljottaja japuukaasutraktori 1940-luvun alussa. MKK8515:27
Hannu Heikkilä
Saaren kartano ammattioppilaitoksena vuodesta 1940
Perustaminen
Valtioneuvoston asetettua huhtikuussa 1940 ns. Sotainvalidikomitean suunnittele- maan toimenpiteitä talvisodan invalidien huoltamiseksi, tuli komiteassa esille myös kysymys maatalousministeriön asutus- asiainosaston hallinnassa olevan Saaren kartanon muodostamisesta sotainvalidien työkeskukseksi ja ammattioppilaitokseksi.
Komitean työvaliokunta antoi kokoukses- saan 22.5.1940 Kannaksen ammattikoulu- kodinjohtajan,maisteri Niilo Hukkisen teh- täväksiantaalausunto, olisiko Saaren karta- no sopiva mainittuun tarkoitukseen. Lau- sunto asiasta jätettiin Invalidikomitealle 6.6.1940.
Sotainvalidikomitean esityksen perus- teella valtioneuvosto antoi jo7.6.1940 edus- kunnalleesityksen erityisen, sotainvalideil- le tarkoitetuntyökeskuksen järjestämisestä.
Esityksenperusteluissa sanottiinmm."Saa- renkartano erittäinhyvinsoveltuuetupääs- sä maaseudun tarpeita jamaaseudulta ko- toisin olevia sotainvalideja varten jäljeste- tyksi ammattioppilaitokseksi.”
Kesäkuun 29. päivänä 1940 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen kartanon luovuttamisesta vasta perustetun Invalidi- säätiön käyttöön. Invalidisäätiön hallitus asetti heti jaostonlaatimaan ehdotusta kar- tanon käytöstä kyseiseen tarkoitukseen.
Jaoston jäseninä olivat teollisuusneuvos VäinöValkola, toimittajaEinoK.Kalervoja
maisteri Niilo Kukkinen.
Elokuun 29. päivänä 1940 säätiön isännis- tö vastaanotti kartanon lopullisesti Invalii- disäätiön hallintaan sosiaaliministeriön kanssa allekirjoitetun sopimuksen perus- teella. Lokakuun 16. päivänä 1940 isännistö vahvisti 'lnvalidisäätiön Työkeskus Saa- ren” ohjesäännön sekä asetti säätiön halli- tuksen ehdotuksesta laitoksen ensimmäi-
sen johtokunnan. Puheenjohtajaksikutsut- tiin dosentti, maatalous- ja metsätieteiden tohtoriViljoVainikainenjajäseniksitohtori Rakel Jalas, insinööri Erkki Luutola ja maisteri NiiloKukkinen, jokasamallanimi- tettiin laitoksenjohtajaksi.
Opetustoiminnan alkuvaiheet
Kartanon päärakennukseen sijoitettiinope- tustilojen lisäksiruokala, kirjasto, kanslia, tilapäinen sairaalatila sekä henkilökunnan asuntoja. Vanha päärakennus jakartanoon kuuluneet terijokelaishuvilatkunnostettiin oppilasasuntoloiksi.
Työpajat saatiinsijoitettuaentisen Saaren tulitikkutehtaanrakennuksiin, jotkaInvali- disäätiö sailahjanahaltuunsa. Tehtaanpaja otettiin heti käyttöön sepäntyöpajaksi. Sa-
178
Oppilaatruokailivat 1950-luvulle asti päärakennuksen ruokasalissa. Nykyisin se on luok kahuone. Kuva on 1940-luvun alusta. MKK 8515:51
moin järjestyisuutareille työhuone. Sensi- jaan puutyöpaja sijoitettiin väliaikaisesti kartanon entisen kansakoulun luokkahuo- neeseen. Maatilaa voitiin käyttää sinällään opetustarkoituksiin. Elokuussa 1940 Saaren kartanon pinta-ala oli: peltoa, niittyä javil-
jeltyälaidunta 184 ha, metsämaata 457 ha eliyhteensä 641 ha.Kaijaa oli: 51 lypsyleh- mää janoin 20hiehoa, 10 hevosta. Lampaita oli 21 sekä sikoja7kpl. Ensimmäiset sotain- validit, yhteensä 20 osa perheineen saapuivat Saaren kartanoon 15.9.1940. He suorittivat aluksi rakennusten ym. korjaus- töitä. Alustavissa jäijestelytehtävissäpääs-
tiin syksynkuluessa niinpitkälle, että lop- puvuodesta 1940 voitiin julistaaoppilaspai- kat haettaviksi jaalkaa 10.1.1941 varsinai- nen ammattikoulutus. Mainittakoon, että ensimmäisille ammattikursseille olihakijoi- ta yhteensä 116. Heistä hyväksyttiin 85 ja oppilaitokseen saapui 69 sotainvalidia.Ope- tusta annettiin aluksi maa- japuutarhata- louden, maasepän, puusepän ja suutarin ammateissa. Oppiaika oli vahvistettu ensin 5—7kuukauttakestäväksi, muttapidennet- tiin sitten 7—12 kuukauteen. Kesäkuussa samana vuonna alkanutjatkosotakuitenkin vaikeuttiopetusta, kunosa opettajista jaop-
Vanhankartanon sali oppilasasuntolana 1940-luvulla. Kuvassa asuntolanhoitaja Lempi Ylä-Nuuttila. MKK8515:29
pilaista kutsuttiin asepalvelukseen.
Lokakuun 8. päivänä 1940 valittiin työ- keskukseen henkilökuntaa: taloudenhoita- jaksi lakitieteen ylioppilas, res.luutnantti Tauno Luoto japuutarhuriksi GeorgLindh,
emännäksi Lyyli Santavuori sekä metalli- työnopettajaksiteknikko MattiY. Nikkinen japuutyönopettajaksipuuseppäViljoMan- nikainen.
Asutustoiminta
Senlisäksi, ettäoppilaitoksen ensimmäinen johtaja ja osa muuta henkilökuntaa siirtyi Saarelle Kannaksen ammattikoulukodista, tuotiin oppilaitokseen myöskalustoa luovu- tetun Kaijalan alueelta. Saaren kartanon maista käytettiin pika-asutuslain ja maan- hankintalain mukaiseen asutukseen 1940- luvullavajaa 150 ha. Tilat luovutettiin ensin hallintasopimuksella javarsinaiset kauppa- kirjat tehtiin 1950-luvulla.
Seuraavat tilat muodostettiin siirtovä-
180
Vaikeavammaisia sotainvalidejakoulutettiin jalkine- ja valjastyöntekijöiksi. Kuva 1940- luvun alusta. MKK 8515:52
keen kuuluville(luettelossaontilanomista- jaksimainittu kauppakujan allekirjoittajat, jotkasaattoivat olla jo hallintasopimuksen tehneidenperillisiä):
Tilannimi Rn:o Omistaja
Huhtasten- 193l93 Samuli,Armas ja Anna
mäki Munukka
Kylänpää 190l90 Eino Severi ja Elina Munukka
Lakkasuo 195l95 Toivo ja Impi Munukka Oja 191l91 Antti ja Maria Inkinen
(=Hakasalmentorpan paikka)
Ojala 189l89 Heikki ja Maria Munukka Siltala 192l92 Ilmari ja Julia Ovaska Veikkola 194l94 Veikko jaKerttu Varpa Yksi tila myytiin myös perheellisenärintamasoti-
laana maansaantioikeuden saaneelle:
Leissan- 188l88 Väinö ja Rauha Vikström pelto
Siltala-niminen asutustila ostettiin takaisin oppilaitoksen käyttöön 1957.
Opetustoiminta
Invalidisäätiön aikana
Invalidisäätiön Työkeskus Saari muutti 1944 nimensä InvalidisäätiönMaatalousam- mattikoulut -nimeksi ja vuoden 1951 ase- tuksessa sen nimeksi tuli Invalidisäätiön Maatalousoppilaitos.
Vuonna 1944 pidettiin aikaisemmin mai- nittujen lisäksimetsätyötehokurssi, trakto- rikurssi ja rakennustyökurssi. Samana vuonna alkoi sotaorpojen koulutus Saares-
sa. Seuraavina vuosina otettiin ohjelmaan lisäksiuunimuurarin,huonekalumaalarinja maalarin kurssit. Myös riistanhoitokurssi jäljestettiin. Sosiaaliministeriö laajensi teh- tyä sopimusta vuonna 1948niin, että oppi- laiksi voitiin ottaa jatkuvastimyös sotaor- poja jasiviili-invalideja.
Oppilaitoksessa aloitettiin 1956kuurojen maatalous-japuutarha-alan koulutus. Seon ainoaosainvahdikoulutuksesta, jokaon säi- lynytoppilaitoksen opetusohjelmassa1990- luvulle saakka.
Ensimmäinen asetus oppilaitoksesta an- nettiin 2.3.1951 ja 26.10.1962toinen asetus, jonkamukaan oppilaitoksessa olivatseuraa- vat opintosuunnat jaosastot:
Työpajakoulu metallityöosasto
metallityön opintolinja putkityön opintolinja
traktorin-autonasentajan opintolinja puu- ja maalaustyöosasto
rakennustyöosasto muuraustyöosasto jalkinetyöosasto maalaustyöosasto Maatalouskoulu
maamieskoulu maanviljelyskoulu puutarhakoulu
kuurojen maanviljelys- jakotieläinhoitokou- lu
kuurojen puutarhakoulu
Oppilasvahvuus olivuoteen 1962 mennessä noussut noin 180:
aan.
1950-luvulla on ra- kennettumm.ruokala,LusikkalinnanjaJo- kirannan oppilasasuntolat sekä monia kou- lutilan rakennuksia.Maatalousoppilaitokseen hakeutuneiden invalidien luvun vähennyttyä ja sotaorpo- jentultua koulutettua Invalidisäätiökatsoi, ettei se enää voi jatkaa oppilaitoksen toi- mintaa. Niinpä säätiö luovutti sen 1.1.1967 takaisin valtiolle.
Invalidisäätiön Maatalousoppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana toimi koko ajan professori Viljo Vainikainen. Muista johtokunnan pitkäaikaisista jäsenistä mai- nittakoon insinööri Erkki Luutola, metsä-
neuvos VeikkoPohjanpelto, hallitussihteeri Leevi Junes jasosiaalineuvos Toivo Ailio.
Oppilaitoksen rehtorina toimivat fil.maist.
Niilo Kukkinen 1940—1941, maat.met- sät.kand. YijöRainio 1942—1963javuodes- ta 1963 lähtien maat.metsät.kand. Tauno Ratsula.
Eroava johtaja kotiteollisuusneuvos Yrjö Rainio vastaanottaa henkilökunnan lahjan johtaja Tauno Ratsulan esittäessä työtove- rien kiitokset vuonna 1963. Mäntsälän
maatalous-japuutarhaoppilaitos
