Saaren kylän elämä on aina ollut monin tavoin riippuvainen Saaren kartanosta ja sen kulloisenkin omistajan toimista, de la Chapelle -suvun aikana Saaren kartano ja kylä olivat käytännöllisesti katsoen yhtä.
Tätä aikaa kyläläiset kutsuvat "Paronien ajaksi”.
Kartanossa toimineet meijeri, saha, myl-ly, tiilitehdas,kauppa, tulitikkutehdas sekä metsä-jamaataloustyöt työllistivät ja elätti-vätpaitsi oman väen jauseimmatkyläläiset myös väkeänaapurikylistä jakauempaakin.
1930-luvulla maa- ja metsätöissä tarvittiin tilalla jatkuvasti noin 100 miestä, joista 30 oli vakituisiajaloput vuosimiehiäja päivä-miehiä. Myös tulitikkutehdastyöllisti run-saat 100 henkeä, joistavaltaosa noin 80 oli naisia. Pajamäellä taas kolme seppää huo-lehti 50 —60 hevosen kengittämisestä mui-den töittensäohessa.
Jokapäiväisen elämän puitteet olivat väen keskuudessayhtävaatimattomat kuin tuohon aikaanyleensäkin. Köyhimmillä oli tuskin muuta omaisuutta kuin vaatteet yl-läänjaheinäsäkki päänalusenaan siellä mis-sä tuvanpenkki löytyi yöpuuksi.
Mökeissä asui useimmiten suuri perhe, jonkatoimeentulo oli jokaisenperheenjäse-nen vastuulla. Jollei joku kyennyt töihin pelloille tai metsiin, hänelle tuotiintupaan vaikkapa säkkejäpaikattavaksi. Yhteiskun-nan tuki sairaille, köyhille tai muutoin
vä-häosaisille oli tuolloin olematonta. Suuren perheen lisäksi saattoi pienessä mökissä asua vielä tilapäisväkeäkin, hyyryläisiä, jot-kaviipyivät aloillaansen mukaan kun töitä riitti. Mökkien liepeillä oli asukkailla lupa viljelläperunoita ym. omiksi tarpeiksi. Ne, jotka pystyivätpitämään esim. lehmää,
sai-vat laiduntaa sitä tilan metsämaillajaniittää tienvarsiheinää talvirehuksi. Tilan mailta niitetystäheinästäjamyös ns. järviheinästä, jollatarkoitettiin järvistäveden päältä nii-tettyä kortettajakaislaa, piti kuitenkin teh-dä korvaukseksi taloon 3—5 miestyöpäi-vää.
Työttömyys oli tuntematon käsite. Tila työllisti kaikki pienimmästä paimenesta säkkejä paikkaavaan vanhukseen. Työnte-kijät saivat tarvittaessa kartanolta ilmaisen asunnon, jonka ylläpidosta paroni vastasi lähettämällä esim. muurarin korjaamaan särkyneensavupiipuntai toimittamalla lau-datnavetanrakentamiseen. Isällisestäja in-himillisestä huolenpidosta kertoo myös se, etteipahimman pula-ajankaanaikana avun-pyytäjäntarvinnut tyhjin toimin lähteä ta-lon keittiöstä, sillä paronin käskystä oli jo-kaiselle tarvitsevalle annettava edes leipä-kakku kainaloon.
Toimeentulo perustui pääasiassa ns. taati-palkkaan, joka suoritettiin vastakirjan pe-rusteellaluontaistuotteina, jauhoina,lihana, kalanayms. Rahaa olikäytössä vähän, sillä
166
Kivet talojen kivijalkoihinhakattiinkallioista tai irtokivistäkylän metsissä. Kuvassa Vilja-maan veljekset Verner (oik.) jaFrans (kesk.), moukarin kanssa seisoo ”Kivi-Hemmi”.
MKK9001:7
hyödykkeet jatyö vastasivat toisiaan.
Ihmi-set olivat tottuneet vaatimattomaan jopa niukkaankin elämään. Toimeentulo tuntui jokatapauksessa turvatulta, sillä olihan
to-tuttu siihen, ettäkartanossa riitti töitä. Paro-ni Knut Richard de la Chapelle koki mo-nenlaisia vastoinkäymisiä suurta vastuuta kantaessaan, mm. tulitikkutehtaan
tuotan-toa jouduttiinsupistamaan nelipäiväiseksi viikossatai ajoittain seisottamaankoko teh-dasta huonon menekin vuoksi.
Eräänä marraskuisena päivänä 1934 kaik-ki muuttui. Tieto paroni Knut Richard de la Chapellen kuolemasta järkytti syvästi jo-kaista. Kerrotaan mm., että kun suruviesti
saavutti metsätöissä ahertaneen miesjou-kon, niin työt keskeytyivät heti jametsään
laskeutui pitkäksi aikaa hiiskumaton hiljai-suus.
Alkoi suurten muutosten aika. Vastuun-kantaja oli poissa ja omistajaperhe joutui luopumaan tilasta.
Rahoittajatvaativat saataviaan.Kaikki yli 200työntekijäämenettivättyönsä. Suuri ah-distusjaturvattomuus valtasi ihmisten mie-let. Toivo Nieminen muistaa isänsä enti-sen Ojalantorpan isännän palanneen it-kien kotiin tultuaan irtisanotuksi. Ihmisistä tuntui uskomattomalta, että kaikki se tuttu jaturvallinen, joka oli ollut joheidän
van-Armas Joensaaritukinajossa. MKK 9002:7
hempiensa elämän puitteina, oli nyt men-nyttä.
Saarenkylällä oli tuskin montakaan per-hettä, joiden elämään eivät kartanossa ta-pahtuneet muutokset olisi vaikuttaneet. Ne, joillaolioma tupa javähänkin omaamaata, olivat parhaimmassa asemassa, vaikkakin tehtaalla tai kartanossa työskennellyt per-heenjäsen jäikin työttömäksi. Olihan sen-tään katto pään päällä, eikä elämisen taso
ollut,kuten sanottu,aikaisemminkaan ollut korkea. Toisin oli niiden laita, jotka olivat asuneetkartanon rakennuksissa tai mökeis-sä. Irtisanomisen seurauksenamyös asunto menetettiin eikä auttanut muu kuin lähteä muualle onneaetsimään.
Osa muutti Jokelaan ja sai töitä sinne muutamaa vuotta aikaisemmin perustetus-ta tulitikkutehtaasta. Osan tiedetään siirty-neenNokiallejaKarhulaan. Koska
omistus-järjestelyjenyhteydessäkartanon mailla ol-leet mökit määrättiin purettavaksi, monet veivät mukanaantorppansa hirretja pystyt-tivät niistä edes välttävän asumuksen per-heelleen sinne mistä töitä löytyi.
Kartanossa tarvittiin kuitenkin jatkossa-kin työväkeä. Niinpä 12 kartanon entistä työmiestä palkattiin uuteen työsuhteeseen jo viikon kuluttua irtisanomisesta, heidän joukossaanolimyös edellä mainittu Ojalan torpan isäntä.
Työn ja toimeentulon suhde muuttui.
Vastakirjallaparonilta nostettuun taatipalk-kaan tottuneet työntekijät ottivat hämmen-tyneinä vastaan renkituvassa tilipussin. Se oli rahapalkka ainoa työstä tuleva kor-vaus. Sillä piti nyt maksaaasuminen,ruoka, lämpö, vaatteet jakaikki elämisentarpeet, jotka aikaisemmin oli totuttu pääosiltaan saamaan ”työtä vastaan talosta”.
Äitienpäivä Saaren Seuratalolla 1930. MKK 8514:3
Ilmoitus Uusimaassa 21.9.1935. MKK 9002:47
Kartanosta luopuminen ja omistajavaih-dos edellyttivät kiinteän ja irtaimen omai-suuden arvioimistajamuuttamista rahaksi.
Vuoden 1935 aikanajäljestettiinsittenneljä suurtavapaaehtoista huutokauppaa. Huuto-kauppoja valmisteltiin useita viikkoja, sillä joensimmäisessä huutokaupassa olitavaraa hyvinkin yhden maatalousnäyttelyn ver-ran, kuten mukana ollut Toivo Nieminen
muistelee. Kaikki myytävä tavara huollet-tiin jakunnostettiin tervattiin ja korjat-tiin sekä luetteloitiin. Kaikki huutokau-pat kestivät useita päiviä, yhteensä kahdek-san päivää. Meklarina toimi kolmessa huu-tokaupassa Nummelin-niminen huutokau-panpitäjä, joka oli taidoiltansa maan par-haimpia.
Yksityiskohtaisia tietoja myytyjen tava-roiden ostajista ei ole paitsi, että paronitar kirjoitti arvoirtaimiston huutokaupan luet-teloon ostajien nimet. Kerrotaan, että
Sih-*V«*
%
%
Saarenkartanon sahantyöväkeä. Takarivivas.: FerdinandSalonen, HeikkiJuselius,Risto Kallio, Oskari Viitanen, Ahti Nieminen, HilmaSavela, EmmiLönnqvist, Toivo Nenberg
(kolmion sisällä), Oiva Saarinen, Uuno Koskinen jaNiilo Koskinen; eturivi vas.: Väinö Wikström, EmilNieminen, NiiloAlander, NiiloLaaksonen, KlasKoskinen, Kalle Nenberg jaHenrik Virtanen. Kuva onvuodelta 1933. "Silloin sahattiinjoulusta juhannukseen kah-dessa tuurissa pankin lukuun. Tuurit vaihtuivat aina sunnuntai-iltaisin. Aamutuuri alkoi kello 7 jaloppui viideltä. Sitten oli terien vaihto. Iltatuuri alkoi kuudelta ja jatkui aamu-neljään jataas oli terien vaihto. Palkka oli sama kummassakin tuurissa." Valok. Frans Viljamaa.MKK 9001:6
volan talon isäntä osti viimeisen lehmän ja pani sen nimeksi "Lorun loppu”, koska meklari oli näihin sanoihinpäättänyt huuto-kaupan. Monta muutakin tavaraatiedetään
jääneenkylään japäärakennuksen ruokasa-lissa ollut kattokruunu on 1980-luvulla pää-tynyt Huntin huvilaan, entisiin kartanon ti-loihin.
Huutokauppojen aikana muualta tulleet isännät käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja pestasivat työttömäksi jääneitä
palveluk-seensa. Nämä työtilaisuudet lienevät olleet useimmiten lyhytaikaisia jatilapäisiä, sillä ainakin Saarenkyläläisiäpalasi kotikylään-sä melkopian pesupaikoistaan.
Saaren kartanoon perustettu kauppa toi-mikyläläisten jatilantyöläistenvoimin aina vuoteen 1951,jolloinsiitä luovuttiin.Kylällä toimi myös yksityinen kauppa nk.
Sare-niuksen kauppa aivan myllyn ja sahan vieressä sittemminKaitasen ja
Ukonpel-lonkauppana tunnettu liike.
170
Huutokauppaselostus Uusimaa-lehdessä 9.7.1935
*
Uusimaa 28.9.1935
Renkaan kauppa. MKK8514:39
Tilan omistuksen siirryttyä asutushalli-tukselle kesäkuussa 1935 osasta sen maita muodostettiin uusia itsenäisiä tiloja. Myös vanhoille tiloillejaettiinlisämaata. Joillekin uusista tiloista siirrettiin asunnoksi päätilal-la vieläjäljelläolleitamökkejä. Näin katosi-vat kylämaisemasta vähitellen mökki- ja mäkitupa-alueet.
Tarkasteltaessa Saaren kartanon omista-javaihdoksen ja sitä seuranneiden huuto-kauppojenvaikutusta Saaren kylän ja kylä-läisten elämäänonotettavahuomioonmyös tuohon aikaansattuneenyleisen
yhteiskun-nallisenkehityksenvaikutukset, sillä tapah-tumat Saarella olivat osa suurempaa
mur-rosta. Muutokset Saarella vain toteutuivat olosuhteista johtuen lyhyessä ajassa poik-keuksellisen laajassa mitassa. Sopeutumi-nen uuteen tilanteeseen javakiintuminen vei aikansa. Saaren kartanoja sitä ympäröi-vä kylä olivat kuitenkin ”Paroonin ajan”
päättyessä edistyksellinen ja huomattava kokonaisuus. Monipuolisesti toimiva Saa-renkartano-tila antaatänäänkintyötä kylä-läisille samalla kun se yhä on varmin tae Saarenkylän säilymisestäelinvoimaisena.
Turvesauna Uudellaniityllä1938. Kuvassa JukkajaPentti Rissanen. MKK 9002:50