Huutokaupat kartanossa kesälläja syksyllä 1935 toivat viimeistäänkin kaikkien tietoi-suuteen sen että Mäntsälän Saaren kartano maatiloineen, tulitikkutehtaineen,
sahoi-neen ja myllyineen oli peruuttamattoman muutoksen edessä. Mitä tehdäänhyvin hoi-detulla maatilalla, autioiksi jääneillä teh-taan rakennuksillajauudella, upealla pää-rakennuksella. Ja ennen kaikkea, mikä on täällä eläneiden ihmisten kohtalo.
Kartano, pinta-alaltaan 1465,43 ha, myy-tiin 19.6.1935 asutushallitukselle4,1 miljoo-nanmarkan hinnasta.Omistajaperhe muut-ti Helsinkiin. Osa tulimuut-tikkutehtaan työväes-tä sai työtä Jokelan tulitikkutehtaalta, osa muutti muualle. Maatila tarvitsi työväkeä uudenkin omistajanaikana, vaikka ei enää yhtä paljonkuin ennen.
Laajat asutustoimenpiteet kartanon mailla alkoivat pian. Asutushallituksen 17.9.1935 päiväämässä kuulutuksessa keho-tetaan halukkaita maanhakijoita jättämään maansaantihakemuksensa 1.10.1935 men-nessä Mäntsälän kunnan asutuslautakun-nan puheenjohtajalletai Saaren kartanoon työnjohtajaSulo Murtolalle. Kuulutuksessa sanotaan, että viljelystilat annetaan ensin kolmeksi vuodeksi raivaus- ja rakentamis-velvollisuutta vastaan ja sen jälkeen ne myydään. Asuntotilatmyydään heti.
Luovutettavaksi pinta-alaksi ilmoitetaan 752ha, josta on peltoa 210 ha. Näistä
alueis-ta oli tarkoitus muodostaa 15—18 viljelysti-laa, 6 asuntotilaa ja 15 lisämaa-aluetta.
Maansaantihakemuksia tuli lähes sata pääasiassa Mäntsälästä ja naapuripitäjistä.
Joitain hakemuksia ja tiedusteluja tuli kauempaakin eri puolelta Suomea. Uusien tilojenkokonaispinta-ala oli 25—35 ha pel-toalan ollessa 10—15 ha. Monettilojen saa-jistaolivatpaikkakuntalaisia. Ensi vaihees-sa erotettujen tilojen lisäksi muodostettiin myöhemminvielä muutamiatiloja.
Seuraavassa on luettelo uusista tiloista ja niitten ensimmäisistäomistajista.
Alho Paavo Kanervo
Ahokanto Toivo Kandelin Hannula Emil Viljanen Heinilä Ilmari Santanen
Jokela Johan Simonen
Juhola Leo Juselius Karhunkorpi SuloKilpelä Ketomäki Emil Sahari Koivula Rauni Heinonen Koskela Jalmari Virtanen Lehtimäki Verneri Viljamaa Lehtola Kalle Virtanen Leivola Verneri Viljanen Lähdekorpi Väinö Jokinen Metsälä Tauno Salminen Oravala Kalle Laaksonen Riitakytö Uuno Hakkola Ristikanto Olavi Vuorio Uusiniitty Väinö Rissanen Viljala Väinö Saarinen
Äijälä Ilmari Lampola
*3>
Asuntotilan ostajistaTauno Saarinen asuu edelleen tilallaan.
Keväällä 1937 pidetyn uusien asutustilo-jen tarkastuskertomuksen mukaan olivat miltei kaikki koeasukkaattäyttäneet viljely-sopimuksen velvoitteet. Rakennustyöt oli-vatkäynnissä. Sauna rakennus, josta suo-malainen ainaon asumisensa aloittanut oli useimmilla tiloilla valmis. Eläinsuojaoli rakennettu tai rakenteilla jaasuin- jamuita rakennuksia varten oli puut ajettu. Useilla tiloilla oli jo ensimmäisen talven aikana asuttuja pidetty kaljaa.
Kantatila suunniteltiin arvokkaiden ja kookkaiden rakennustensa takia suureh-koksi, kokonaispinta-alaltaan yli 700 ha:n
suuruiseksi. Tilan vastainen käyttö oli poh-dinnan alaisena. Se joko voitaisiin myydä sellaisenaantai jospäärakennuksesta tulee tasavallan presidentin viikonlopunvietto-paikka jasille erotetaanoma maa-alueensa, voidaan kantatilasta muodostaa vielä ehkä viisi asutustilaa.
Kauniin puiston japäärakennuksen koh-talo oli keskustelun aiheena aina syksyyn
1939 asti. Suunnitelma rakennuksen saami-seksi presidentin käyttöön johtihallituksen esitykseen eduskunnalle. Syyskuussa 1935 nimittäin valtioneuvosto päätti liittää lisä-menoarvioon 700 000 mk Saaren kartanon ja eräiden maa-alueiden ostamiseksi tasa-vallan presidentin viikonlopunviettopai-kaksi. Kerrotaan myös, ettäpresidentti P.E.
Svinhufvud jarouva Ellen Svinhufvud kä-vivät katsomassa Saaren kartanoa ja että presidentti mieltyierikoisestipuiston lähel-lä olevaan harmaakivinavettaan. Siitä olisi hänen mielestään helposti saanut
sisäampu-maradan,presidenttihän olikivääriammun-nan Suomen mestari. Eduskunta ei hy-väksynyt lisämäärärahaesitystä ja suunni-telma raukesi. Seuraavina kesinä ovat jotkutministeritviettäneetlomaansa päära-kennuksessa. Sisäministeri, myöhemmin tasavallan presidentti Urho Kekkonen per-heineen sekä ulkoministeri Rudolf Holsti muistetaan. Näiltä ajoiltalienevät peräi-sinne vanhat sohvakalustot, jotkaovat nyt rehtorin virkahuoneessajaylähallissa.
Asia-Neiti Fanny Jakobsson (29.6.1877— 19.7.1963), paronin kirjanpitäjä. Kuva on otettu hänen 80-vuotispäivänään. MKK 9002:3
kirjoissanimittäinmainitaan, että ne on siir-retty pääministerinvirka-asunnosta.
Vielä 1938 lehdistössä kerrotaan uusista suunnitelmista. Päärakennusta kaavailtiin yliopiston opettajien tutkijainkodiksitai ul-komaisten arvovieraiden majoituspaikaksi kesällä 1940, kun Helsingissä oli tarkoitus pitää kesäolympialaiset.
Syksy 1939 muutti edellä kerrotut suun-nitelmat. Jo ennen talvisodan syttymistä siirrettiin Helsingistä väestöä, erikoisesti lapsia, maaseudulle. Helsingin kaupungin Sofianlehdon lastenkoti sai sijoituspaikak-seen Saaren kartanon päärakennuksen.
Asiapapereissa on maininta, että lastenkoti on viettänyt siellä talven 1939—1940 jaettä rakennukselle aiheutuneet vauriot lat-tioiden, seinien, ikkunalautojen ym. kulu-miset ja rikkoutumiset arvioitiin 25 000 markaksi.
Syksyllä 1940tehdyllä sopimuksella val-tio luovutti Saaren kartanon vasta peruste-tulle Invalidisäätiölle. Kartanosta muodos-tettiin toipumis- jakoulutuspaikka
talviso-Kk
Dan invalideillejase sai nimekseen Työkes-kus Saari. Invalidejatuli 100—120, osa per-heineen. He osallistuivat maataloustöihinja maatalouteen liittyviin käsiteollisuuden tehtäviin jatarkoitusoli, ettähe saavuttaisi-vat asianmukaisen ammattitaidon. Alka-nutta koulutustoimintaa ei luonnollisesti-kaan ajateltu kovin pitkäaikaiseksi, koska luovutuskiijassa sanotaan, että Invalidisää-tiön tulee huolehtia että omaisuuden kunto ja arvo kun tilat jälleenotetaan valtion käyttöön vastaavat luovutusajan tilan-netta. Polttopuun suurtatarvettakuvaa eril-lismääräys,ettähalkojatulee silloin olla ha-kattuna sama määrä noin 2 500
m
3 kuin tilaa luovutettaessa olikäytettävissä.Saarenkartanonkäytönnäin ratkettua jäi Saaren tulitikkutehdas Oy Saaris Tänd-sticksfabrikAb:n omistukseen edelleenteh-dasrakennukset tontteineen. Tehtaalla oli vielä toiminnan lakattuakin asioita hoita-massa konttoristi, neiti Fanny Jakobsson.
Eläkettä maksettiin seuraaville tehtaan työntekijöille:
Menotrahoitti Porin tulitikkutehdas.
Vuoden 1940 joulukuun21. päivänä on kirjoitettu luovutuskirja, jonka mukaan Saaren Tulitikkutehdas Oy luovutti Inva-lidisäätiölle Saaris Tändsticksfabrik
-nimi-sen tilan (pinta-ala n. 1,5 ha) rakennuksi-neen. Luovutuksen ehtonaoli, että Invalidi-säätiö maksaa edellämainitut eläkkeet ja että Fanny Jakobsson otetaan Invalidisää-tiön palvelukseen. Muutamien kiinteistöä koskevien ehtojen joukossamainitaanmm.
että Saaren TulitikkutehdasOysaa säilyttää tulitikkuvarastonsa sovitussa paikassa teh-taan rakennuksessa kesäkuun 1. päivään
1941 saakka.
Kartanon vanhaa työväestöä perheineen jäitaloonn. 50 henkeä. Kun opetus-ja muu-ta henkilökuntaa tarvittiin viitisentoista henkeä heistä osaperheineen voitiin arvioida talon asukasmääräksi n. 200. Kai-kille näille olivarattava asumis- ja työmah-dollisuus. Tähän viitattiin 11.10.1940 päivä-tyssä kirjeessä Mäntsälän pika-asutuslauta-kunnalle, kun työkeskuksen johtaja esitti,
että Saarenkartanonalue,sellaisenaan kuin se nyton,tarvitaan muodostuneenyhteisön käyttöön.
176 11 Nuoritraktorinkuljottaja japuukaasutraktori 1940-luvun alussa. MKK8515:27