Saaren kartanoa on pidetty vuosisatojen ajan hyvänä ja edistyksellisenä maanvilje-lystilana.Tilanne 1600-luvun lopulla lienee ollut aivan toinen, sillä käräjillä todettiin 1680 Saaren ratsutilan "niittyjen, metsienja kalavesien olevan kovin vähäiset javiljelys-tenkärsivän vuosittainsuurtavahinkoa hal-lasta, joka sinä vuonna olikin aiheuttanut pahaa tuhoa”. Tarkempaa tietoa ei ole siitä, miten edistyksellisesti pian tämän jälkeen Petter FischerjahänenjälkeläisensäSaaren rusthollia hoitivat. Saaren kartanon seuraa-vat omistajatkuuluivat Sederholm-sukuun.
CarlAlbrecht Sederholmryhtyi 1790-luvul-la heti rusthollin ostettuaan parantamaan toden teolla tilan rakennuskantaa ja mitä ilmeisimmin tämä innostus säteili myös maanviljelyksenkohentamiseksi.
Seuraava omistaja oli Clas Jakob Seder-holm. Hän syntyi Saarella 16.12.1800 ja hä-nestä tuli Saaren kartanon isäntä 1824, jol-loin hänen isänsä muutti Kumtähden karta-noon Helsingin pitäjään.
Kirjoittaja on saanut tekstissä käsiteltyjen soi-den ja peltojen nykytilaa koskevia tietojaennen kaikkea Mikko Laaksolta ja Pentti Rissaselta,
joille kiitokset.
Clas Jakob on näköjään tehnyt työnsä maanviljelijänä hyvin, sillä hänestä on
kir-joitettu: "Taitavana maanviljelijänä hän sekä otti käyttöön että levitti laajalti koti-paikkansa ympärilläparempia peltoviljely-välineitä.” Tämätunnustusviittaa erityises-ti aurojen tms. työkalujen käyttöönottoon, mutta vanhojen asiakirjojen perusteella nähdään, että Clas Jakob Sederholm kiin-nitti erityistä huomiotamyös Saaren karta-non pelto- ja niittyalan lisäämiseen.
Suomen Pankkiin perustettiin 1800-lu-vun alkupuolella maanviljelys- ja manufak-tuurirahastot, joista myönnettiin lainoja 12 vuodeksi vain 2%;nkorolla. Maanviljelysra-hastosta sai enintään 3 000 seteliruplan lai-noja karujenmaidenviljelykseen, järvien ja soiden kuivatukseenyms.
Myöhään syksyllä1844 alkoi Saarellasen ajan oloissa erikoinen ja laaja toimenpide, jota johtimaanmittari Lars Stjernvall. Hän oli Linnaisten kartanonomistajan luutnant-ti Hans HenrikStjernvallinpoika ja synty-nytLinnaisissa Mäntsälän Sulkavalla vuon-na 1807. Syksyllä1844 aloitetunkatselmuk-sentuloksenasyntyi laaja asiakirja, jokaoli pohjanamonivuotiselletyölle peltoalan rai-vaamiseksi soistajarämeistä.
Osa maanmittariLarsStjernvallin ojituskartasta1844. Kuvassa Suojärvensuota (nyk. Uusi-niitty) koskeva ojitussuunnitelma.Richard de la Chapelle
Seuraavassa esitetään katselmusasiakiija pääkohdittain suomennettuna. Katselmus-asiakirjan alkuperäinen kappale on Saaren kartanon viimeisen yksityisen isännän va-paaherra Knut Richard de laChapellen po-janRichard de laChapellen hallussa. Asia-kirja on osittain erittäin huonossa kunnos-sa.
Vuonna 1844 marraskuun 5. päivänä ja seu-raavina päivinä toimitti allekirjoittanut Ylei-sen Maanmittauskonttorin insinööri fanjunk-kari (lipunkantaja) Reinhold Krakaun ja
ta-lonpoika Juho Juhonpoika Sihvolan, edellinen tilanomistajaKaukalammiltaja jälkimmäinen Saarelta, avustuksella katselmuksen ja arvioin-nin Herra Maanviljelijä Claes Jacob Sederhol-min erityisesti aikomilla viljelyksillä ja veden
laskemisilla hänenomistamallaanSaaren tilal-la, johon kuuluvat Perhe-niminen Verorustholli Yllylä-Aputiloineen ja Jerusalemin Uudistiloi-neen Saaren kylässä Mäntsälän pitäjässä ja
Uudenmaan läänissä tarkoituksella rahalai-nan hakeminen Suuriruhtinaskunta Suomen Pankista ja Hypoteekkisäätiöstä Hänen Keisa-rin. Maj:n 15. päivänä toukokuuta kuluvana
vuonna antamanArmollisenKuulutuksen pe-rusteella.
Sen jälkeen kun oli saatu selvitys siitä, että Hakija oli jo aikaisemmin saanut lainan Pan-kin maanviljelysrahastosta ja oli
allekirjoitta-nut sitoumuksen olla käyttämättä sitämuihin, ei nyt kyseessäoleviin viljelyksiin, ja sitten ne pellot, joiden viljelykseen ottamiseen Hakija tä-mänlainan avulla pyrkii, on mitattuKartalle joka liitetään tähän Asiakirjaan, niin tarkastet-tiin lähemmin myös itse ne aiotut toimenpiteet, jotka voidaan jakaa kahteen pääryhmään, ni-mittäin Veden-laskemisiin tai suurehkojen las-kuojien rakentamiseen sekä Suon Viljelykseen-ottamiseen, mikä jälkimmäinenjälleen voidaan jakaa ojitustöihin sekä viljelyyn eli perkaami-seen, muokkaamiseen ja polttamiseen.
Saadaksemme yleiskuvan työstä ja sopivan kontrollin lainarahojen asianmukaisesta käyt-tämisestä, huomioonottaen yllä mainittu ryh-mittely, on Kuvaus viittauksineen karttaan saatu laadituksiniin, että siitä saadaan tietää ei ainoastaan jokaisen ojan pituus ja kaivamis-kustannus, vaan myös jokaisen saran sisällys (määrä) ja viljelykustannus, jonka kautta Kat-selmvsasiakirja antaa paljon enemmän Työn arvioimiselle tai oikeammalle työn
suorittami-selle. Ja on sitä paitsi johto-ojat ja sarkaojat merkitty karttaan mustalla ja samoin niiden pituus, mutta lohkojen sisällys ja niiden nume-rot erotukseksi punaisella.
Kyseeseen tulevat viljelypalstat sijaitsevat eri seuduillaaluetta, joka muutoin on ulottu-nutja sisältää useita viljelymaita pitäisi olla parhaimpia, ja sentapaisiaettäniissä kääntyi-sivät viljelykustannukset nopeimmin tullen kor-vatuiksi siten kuin lähemmin selviää seuraa-vasta.
Varsinainen katselmustuloksen selostus al-kaa otsikolla ”Arviointi-asiakiija”. Asiapa-perissa ontarkat tiedotojienkoostaja pituu-desta jakaikki ojat ja ojitettavat lohkot on tarkoin numeroitu. Lisäksi on merkitty ar-vio kaivamiskustannuksista kutakin ojaa kohden, viljelykseenottokustannukset loh-koa kohden jalopuksi kokonaiskustannuk-set.
Seuraavassa esitetään katselmusasiakir-jastaeri soitajajärviäkoskevat luonnehdin-nat toimenpide-ehdotuksineen:
Leissansuo. Rahkasuo, jossaon mutaa ja mul-taa60—80 tuumaasavipohjalla, sijaiten vähän yli virstanpäässäKartanosta. Sopiva viljelyk-seen ojittamisella, metsän raivaamisella, per-kaamisella ja polttamisella, minkä jälkeen pi-täisi tulla kasvuisa heinämaa. Sen luonnollinen ja ensimmäiseksi kaivettu lasku johtaa Saaren kartanon omien peltojen läpi Kangaskosken jo-keen, mutta kun tämä menee läpi kovan savi-maan ja viettäminen on vähäinen, niin että melko merkittävät kustannukset tulisivat vas-taanuudelleen kaivamisessa, niin on toimeen-pannulla kaltevuudenmittauksella löydetty uusi lasku läpi Levannon kylän peltojen. Ja kun maanomistajat Levannolla eivät ainoas-taan ole ottaneet toimekseen avata niin suuri oja, että se vetäisi Leissansuon vedet, vaan myössallineet Hakijalle edelleen kaivaasamaa ojaa siihen syvyyteen ja leveyteen asti, jota vil-jely edellyttää, on myös edellisen hylkääminen tällä uudella tullut siten pohdittavaksi katsel-muksessa.
Sitten: Lasku Levannon rajaltatämänkylän maita pitkin johtaen läpi niittyjen, levantolai-set kaivavat 440 syltä (syli = 178 cm) 4 jalkaa (jalka = 30 cm) syvää ja 4 jalkaa leveää ojaa rajalla jasenjälkeen lopun vähemmällä
syvyy-dellä. Mutta kasvattaen leveyden 6 jalkaan ja pohjan leveyden 2 jalkaan sekäsyventäen6 jal-kaan, joka tulee laittaa Hakijan yksityiseksi kustannukseksi, arvioidaan mainitulla matkal-laå 20 kop., yht. 88,- hopearuplaa.
Tämänjälkeentodetaan tarvittavan päälas-kuoja, jonkapituus oli 511 syltä; se oli 6 jal-kaasyvä, 6 jalkaaleveäpinnassa ja2 jalkaa leveä pohjassa. Päälaskuojan lisäksi kuiva-tussuunnitelmaan kuului
poikittaislasku-ojia,rajaojia janiskaojia.
Kuivattavat suoalueet jaettiinlohkoiksi, jotka saroitettiin ja sarkaojia olikin eniten.
Niiden syvyys oli 3 jalkaa ja leveys maan pinnassa 3 jalkaa ja IV2 jalkaa pohjassa.
Leissansuollalohkoja oli 7, joissa yhteensä 104 sarkaojaa;useimpien pituus oli 193 syl-tä. SarkaojiaLeissansuon kuivaamiseen
tar-vittiin yhteensä 13 640 syltäeli 24 280 m.
Seuraava vaihe oli uuden pellonylösotto, johonkuului kuokkiminen, kantojen nosto japolttaminen.
Leissansuo oli koko kuivatushankkeen suurimpia alueita ja sen tuloksena saatiin katselmuspöytäkiijan mukaan vähän yli 34 tynnyrinalaa uuttapeltoa.
Katselmusasiakirjassa puhutaan Kangas-kosken joesta, joka on Saarenjoki. Nimen Kangaskosken jokise on saanut epäilemättä siitä, ettäjokialkaaKärkölän Kangasjärves-tä.Keväisinojista saatiinhyvinkalaa ja ker-rotaan, että kerran vanha paroni Richard de
laChapellekehaisi vierailleen mitenhyvin kalaa tulee jalupasi, että aamulla talon sei-nustalla olevassa saavissa on 100 haukea.
Tämän jälkeentorpparit määrättiin kalaan ja pelto-ojista nousi 100 haukea aamuun mennessä.
Vanhan muistitiedon perusteella tiede-tään,että alustavatkuivatustoimenpiteet on tehty 1800-luvun puolella kaivamalla ojia.
1900-luvun alussa Leissansuotaviljeltiin ja sieltä ajettiin mutaa kartanon pelloille maanlaadun parantamiseksi. Keskeltä Leis-sansuota ajettiinvielä 1930-luvullamutaa ja vähäisessä määrin 1940-luvullakin. Tuol-loin mutasuoaluejaettiin lähitilojenkesken.
Viljelyksessä oleva pelto on salaojitettu
1960—70-luvuilla. Leissansuota viljellään nykyisin voimaperäisesti.
Vähä-Mattjärven laskeminen. Tämä järvi, joka on 30—40 tynnyrinalan laajuinen, 3—4 jalkaa syvä vesi, jossa on mutaa ja savipohja, on jo aikaisemmin MaanviljelijäSederholmin
toimes-talaskettu jonkinverran perkaamalla sen luon-nollista ojaa, jokameneeHongiston kylän mai-den läpi Kärkölän kappelissa Hämeen läänis-sä. Mutta kun tässä laskussa vähän yli 1 000 sylen etäisyydelläpuronsuusta järvessä on 430 sylen mittainen koski, jokaon koko pituudel-taankallion päällä ja sen louhinta, joka pitäisi tehdä 3 V 2 jalkaa syvälle alusta lähtien jasen jälkeen syventää, tulee liiankalliiksi, niin on sen jälkeen kun on mitattusen laskuojan kalte-vuusjokakulkee järven ja Ylä-Matkusuon vilje-lysuon välillä ja edelleen yli kivisenmaan,jossa on tehty joitakinkokeita Ala-Matkusuolle ja pit-kin laskuojaa sieltä luonnollisen laskupuron ja edellämainitun kosken yhtymäkohtaan ja tullut huomatuksi mittaamallaja kuutiomäärän las-kemisella, että vesi Vähä-Mattjärvestä vähem-millä kustannuksilla voidaan johtaa, josta tul-laan siihen tulokseen ettei mitään erityistä las-kua Ylä-Matkusuota varten tarvita.
Saadaksemme aikaan 4 jalan pudotuksen Vähä-Mattjärvessä, jonka avulla suurehko osa sen alasta muuttuisi niittymaaksi, ja mikä sy-vyys veden laskemisessa myös vaaditaan Ylä-Matkusuon viljelykseenottamiseen, niin pitää kaivamisen ulottua2 667 kyynärän(kyynärä = 60cm) eli 889 sylen matkalle ja jäljellejäävä200 sylen matka yhdistymiskohtaan luonnon puron kanssa, puhdistetaan.
Tästä 889 sylestä, joka vaatii kaivamista, on ensimmäinen 215, joka kohoaa järvestä Haka-koskeen asti, kivikkoista maata, joka maa noin 450 kyynärän pituudelta, joka useiden muiden kovien tai kivisten maiden tavoin, maaporalla erityisesti tutkittiin jamitattiin, tekee 316 sylen matkan, jolloinne muutmudasta ja savipohjas-ta koostuvat välissä olevat pätkät tekevät 173 syltä Hakakosken yläpuolella ja 400 syltä Ala-Matkusuon läpi, jossaon myös joitakin,mutta vähämerkityksisiä penkkoja.
Sitten arvioidaan:
316 syltä kivikkomaata, josta vaaditaan keskimäärin 8 jalkaa maanpinnan alapuolelle ulottuvaa laskuojaa, joka on 12 jalkaa leveää pinnassa ja 2 jalkaa pohjalla, joka siten tekee 40 kuutiokyynärää kyynärältä.
Irtikaivami-Onkijat ruuhissa Vähä-Matjärvellä 1910-luvun lopulla. Valok. Frans Viljamaa. MKK 9001:25
seen, nostamiseen ja poisvetämiseen vähintään kuuden kyynärän päähän ojanreunasta, ä 3 rupi. syleltä, yht. 948,- hopearuplaa
173 syltä samanlaista ojaa kuin edellinen-kin ja samalla käsittelyllä, muttasavimaassa,å
2 rupi. syleltä, yht. 346 hopearuplaa
400 syltä Hakakosken alapuolella, 6 jalan keskisyvyys ja 2 jalan leveys pohjassa, läpi muta-ja pehmeähkön savimaan samalla penk-kojen läpikaivaen, ä 50 kop. syleltä, yht. 400 hopearuplaa.
Ylä-Matkusuo. Neva. Osittain nevaa, osittain rahkasuota, jossaon mutaaja multaa
savipoh-jalla 60 —80 tuuman paksuudella. Osittain jo ojitettu japerattu tavalla, joka näkyy kartasta.
Mutta tämä viljelyn edelleen raivaaminen ry-döstä jakannoista sekä muiden osien
kaivami-nen ja täydellikaivami-nen viljely edellyttää seuraa-vaa.
Tämän jälkeenesitetäänyhteensä kymme-nen erilaisen pääojan kaivaminen (yht.
1 672 syltä) jasen jälkeenesitellään kuivat-tavan alueen saroittaminen ja viljely. Ylä-Matkusuolla oliyhteensä 7 lohkoa, joillaoli 73 sarkaojaa. Niiden pituudet vaihtelivat runsaasti: parinkymmenen pituus oli noin 160 syltä jaloput selvästi alle 100 sylen ojia.
Sarkaojia oli yhteensä 5253 syltä eli 9 350 m. Sarkaojienkaivaminen Ylä-Matkusuolla esitetään tässä samalla tarkkuudella kuin edellä Leissansuon kohdalla. Ensimmäisen saran töilleannetaan seuraava kuvaus:
Vähä-Matjärvi 15.4.1990. Valok. Terttu Heikkilä. MKK9002:71
Uudelleenmetsitetty Matkussuo 15.4.1990.
Valok. Terttu Heikkilä. MKK 9002:73 Rahkasuo jossamutaa 80tuumanpaksuudella
savipohjalla, aikaisemmin kaivettu, mutta ei täydellisesti, vaatii osittain uudet ojat, osittain vanhojen aukivetämisen, 3 jalansyvyyteen ja kolmen jalan leveyteen pinnassa ja 1 Vz jalan pohjassa å 10 kop., sekäkuokkimisen, perkaa-misen ja polttaperkaa-misen.
Muistitiedon mukaan Ylä-Matkusuon(nyk.
Mäyräsuo tai Uusisuo) pohjoisosa otettiin viljelykseen jo 1800-luvulla(n. 3 ha). Lop-pualue jäi luonnontilaiseksi javasta 1960-luvulla eteläpää metsitettiin. Alajuoksulla olevan karikon jakallion takia suon keski-osa jäimäräksi eikä sillä kasva juuri puita-kaan. Pohjoisosan pelto metsitettiin 1970-luvulla.
Seuraava kuivattava oli Suojärvensuo:
Suojärvensuo. Korpi, jossa kasvaa koivu- ja mäntymetsää, multaa 40—80 tuumaa savipoh-jalla,on lasku Iso-Mattjärveen rajaojan kautta Marttilan kylään Kärkölän kappelissa Hämeen läänissä; pitkin reunoja vähän perattu niitty-maaksi, mikä kuitenkin vaatii uutta perkaa-mista javiljelyä.
Suojärvensuollatarvittiin kahdeksan pää-ja laskuojaa (pituus yht. 1 207 syltä eli 2150
m). Kuivattava alue oli jaettu neljään suu-reen lohkoon, joissaoli yhteensä 82
sarka-ojaajaniistä suurinosapitkiä 187sylen ojia.
Sarkaojien yhteismääräoliperäti 13 244 syl-tä eli 23 500 metriä.
Muistitiedon mukaan Suojärvensuo (Uu-siniitty)on ollutpeltona miltei kokonaan jo 1900-luvun alussa jasilloinniittyviljelyssä.
Pieniä täydennysraivauksia on tehty vielä 1930-luvulla. Uudenniityn alue on salaoji-tettu pääosin 1970-luvulla. Sitä viljellään
nykyisinvoimaperäisesti.
Viimeisenäkohteena oliIso-Mattjärven las-keminen:
Sen kautta että Suojärven suon viljely estyisi Iso-Mattjärven veden takia, joka sijaitsee Mart-tilan jaHongiston kylienalueella, ja mitä asiaa ei nyt voida kaltevuudenmittauksilla täydelli-sesti selvittää, niin edellyttää se myös tämän järven pinnan laskemista, mikä kaivamalla laskupuro täältäVähä-Mattjärveen, 1 000 kyy-närän matkalla, vierittämällä ja perkaamalla kiviä, voidaan saada aikaan 200 ruplalla ja minkä kautta tämän ensiksimainitun järven pinta saataisiin laskemaan noin 1 ¥i jalkaa sen nykyisen tason alapuolelle.
Katselmuksen lopuksi maanmittari Lars Stjernvall esitti yhteenvedon, jonka mu-kaan edessä oli melkoinenojankaivuu,
mut-ta uuttapeltoa saataisiinmyös runsaasti:
Leissansuon viljelykseenotto tuottaa
Talkooväkeä vuonna 1939 kaurapellolla Uudellaniityllä eli entisellä Suojärvensuolla.
MKK9002:51
uutta peltoa vähän yli 34 tynnyrinalaa (17 lähes 35tynnyrinalaa (17 ha)uuttapeltoa tai ha) ja sinne pitää kaivaa erilaisia ojia yh- niittyä. Suojärvensuon peltojen hinta on teensä 14 369 syltä (25 580 m). Kustannuk- 1 943,43 hopearuplaa,
set ovat 2 076,30 hopearuplaa. Iso-Mattjarven laskeminen aiheuttaa Vähä-Mattjärven laskeminen vaatii 200 hopearuplan kustannukset,
ojankaivuuta 889 sylen (1 580 m) matkalta,
jokamaksaa 1 494 hpearuplaa. Saaren kartanon pohjoisosien soiden
kui-— Ylä-Mattkusuonviljelykseenottoavar- vaamisen ja kahden järven vedenpinnan ten pitää kaivaa ojia yhteensä 6 925 syltä laskemisen arvioitiin maksavan yhteensä (12325m) jasillä saadaanuuttapeltoa lähes 6 720,76 hopearuplaa, jollavoitiin kustantaa 25 tynnyrinalaa (12 ha). Tämän työn kus- 36 334syltä (64 674m) ojankaivuuta. Tulok-tannuksiksi laskettiin 1 006,43 hopearup- sena tästä tuli 93 tynnyrinalaa ja20
kapan-laa. alaa(noin 46 ha) uusia peltoja.
Suojärvensuon viljelykseenottovaatii Katselmusasiakirja päättyy lyhyeen to--14 151 syltä (25 190 m) ojia ja siitä saadaan teamukseen jamaanmittari Lars
Stjernval-lin allekirjoitukseen: ”Näin on pidetty kat- kustannuksiksi katselmuksessa oli arvioitu selmusja arvioitu, todistaa kutenyllä. Lars
Stjernvall.”
Katselmusasiakirjan marginaaleihin on kirjoitettu lyijykynällä vuosilukuja janiiden viereen numeroita. Esim. Leissansuota kos-kevan tekstin alkupuolelle on kirjoitettu:
”1848 341:32”, jokatarkoittanee, että
vuon-na 1848onkaivettutaisuunniteltu kaivetta-vanLeissansuonpääojat, joiden kustannuk-setolivat 341 hopearuplaa ja32 kopeekkaa.
Seuraavat merkinnät ovat Leissansuon en-simmäisensaran kohdalla: ”1848 102:30” ja
”1849 32”. Ne tarkoittanevatsitä, että vuon-na 1848 oli kaivettutämän sarkaojat (102,30 rupi.) jaseuraavana vuonnatehtytämän sa-ran ”viljely”-työt eli ”kultivering”, jonka
32 rupi.
Tällaisia merkintöjä ei kuitenkaan ole koko asiakirjassa,vaan viimeiset lyijykynä-merkinnät ovat vuosiluvut 1850 ja 1851 Vähä-Mattjärven kohdalla.
Näyttääsiltä,ettälaajaakuivatushanketta eitehty Clas Jakob Sederholmin aikana ko-konaan tai kosteimpien alueiden kuivatta-minen ei onnistunut ja ne kasvoivat um-peen. Muistitieto kuitenkin kertoo siitä,että laajoja kuivatuksia tehtiin aikoinaan ja pu-hutaan myös ”Korpi-Jaakosta” Clas Jakob
Sederholmia tarkoittaen. Pohjoiskarjalaiset olivat jo muutamaa vuosikymmentä
aikai-semminantaneetPielisjärven kirkkoherral-le Jaakko Steniukselkirkkoherral-le nimen "Korpi-Jaak-ko” suoviljelyksentakia.
Tivoli. Valok. Eric Sundström 1920-luvulla.MKK 8903:49