Ennen kuin Saaren torppien kauppakirjat 1922 olivarustettu asianmukaisin allekirjoi-tuksin jaennen kuin torppareista tuli itse-näisiä isäntiätaloihinsa, oli torppien lunas-tuslaista neuvoteltujo yli 10 vuoden ajan.
Autonomisen Suomen senaatissa torppien lunastuslaista olikiistelty tavalla, josta löy-tyy paljon yhtymäkohtia nykypäivien maa-pakettilain käsittelyyn.
Vaikka asia oli myös poliittinen, niin en-nenkaikkea torppariasia oli sosiaalinen ky-symys. Ratkaistunhan silloin noin 120 000 ruokakunnan kohtalot Suomessa vuosi-kymmeniksi eteenpäin. Myös maapoliitti-sestitorppien lunastustaon pidettävä siirto-laisten maansaantilakia vastaavana valta-kunnallisena muutoksena. Mullistava vai-kutus lunastuslailla oli myös Saarella. Oli-hankylässävain kolme itsenäistätilaa, Saa-ren kartano sekä Sihvolan ja Sipilän talot.
(Saaren kartta 1917—1918 värikuvana s.
000—000) Lunastuslain mukaisesti irrotet-tiin kartanosta 14torppaa ja6 mäkitupalais-aluetta.
Lunastetuttorpat jaomistajat sekä muodos-tuneidentilojenkoot 1922:
Haijula Johan Kandelin 20,5 ha Heikkilä Karl Helenius 28,5 ha Joensaari JohanF. Jokinen 31,0 ha Koivula Johan Tuhkanen 7,5 ha
Löfkulla Frans Lehtoranta 33,5 ha Niemelä Johan Koskinen 30,5 ha Nybakka JohanV. Willberg 29,5 ha Saaristo Karl Kanervo 30,5 ha Simola Jalmari Viljanen 27,5 ha Stenbakka Viktor Heiman 32,032,0 haha Töyrylä Kalle Lehtoranta 10,0 ha Jerikon perintötilan torpat (Kärkölässä):
Koskela Johannesja Vihtori 34,5 ha Karikoski
Eerakkala Patrik Lindberg 26,5 ha Juhola Jalmari Rajanen 27,0 ha Irrotettujen torppien yhteinen pinta-ala nousi yli 350 hehtaarin. Saaren kartanon omistaja vapaaherra Knut Richard de la Chapelle pidätti kartanoon Koskelan, Kai-volan, Simolan,EerakkalanjaJuholan torp-pienmaat, luovuttaenHongiston kylässä si-jaitsevastaJerikon perintötilasta vastaavasti
Juholan ja Eerakkalan torppien pitäjille maata jaostaen tarpeettomiksi käyneet ra-kennukset. Simolan torppa siirrettiin Joen-saaren naapuriksi entisille Jerusalemin maille. Koskelan vuokraaja siirtyi Saariston torppaan. Kaivolan torppa aivan kartanon naapurina liitettiinmyös päätilaan ja torp-pari Ääret Oksaselle maksettiin erorahat.
Kerrotaan, että Aaretinpojatolivat joutu-neetpunakaartiin punaisten pitäessävaltaa
1
"Torpparintulee vuosittain kehrätä viisi naulaa hienoa aivinalankaa kartanonpellavista.”
Valok. Frans Viljamaa. MKK 9001:68
Saarella. Tulitikkutehdas työläisineen kat-sottiin tärkeäksi kohteeksijapieniin koltto-siinkin aina valmiit Oksasen veljekset jou-tuivat tehtaalla työssä käyvinä värväyksen kohteeksi. Punakaartissa veljekset hankki-vat kyseenalaista mainetta Oksasen ”Pisi”
keulamiehenä. Isä-Aaretilla oli selittelemis-tä paronille poikien väkisin viemisestä pu-nakaartiin. Kaivolan torppa sijaitsi samalla paikalla, jossa myöhemmin oli Veikkola-niminen Varvan siirtolaistila.
Yleinen mielipide oli tietenkin voittajien puolella ja vanha-Ääret luopui nöyrästi koko torpanpito-oikeuksistaan. Yleensä kartanon torpparit onnistuivat välttämään pahimmat sotakahinat piiloutumalla
vär-vääjien tullessa; sillä ei ollut suurta väliä, olikohakijoillapunaisetvaiko valkoiset kä-sivarsinauhat.
Mäkitupalaisalueiden pinta-alat tarken-nettiin maanmittausinsinööri Werner Ryd-manin tekemin mittauksin samalla kun torppienkin alueet. Seuraavat mäkitupalai-set muuttuivatns. "itsellisiksieläjiksi”: Ma-tildaKoskinen, Hilma Sievälä, Emil Aalto, Jalmari Rautavuori, Johan E. Koskinen ja Jafet Laine. Lähellä kartanonväen liikku-ma-alueita asuvat mäkitupalaiset joutuivat luovuttamaanasumuksensa, kylläkin suh-teellisen hyviäkorvauksia vastaan, ja sijoit-tuivat uusille asuinpaikoille. Nämäluopujat olivat Antti Ekholm, Sofia Grönholm,Klas
Koskinen, Kalle Pistol jaJohan Koskinen.
Osa oli joikäihmisiä ja heille paroni antoi elinikäisen asumisoikeuden kotimökkiinsä.
Kartanossa oli torppia huomattavasti enemmän 1800-luvulla ennen lunastusla-kia. Joitakin torppien nimiä muutettiin ja tavalla tai toisellamuistojen joukkoon siir-tyneitä torppia olivat:Arola, Ojala, Hakala, Anttila, Lassila, Jokela, Peltola, Eerola, Sil-tala, Mäkelä sekäSepän- ja Myllärinpellot.
Tällä vuosisadalla alettiin liikutella rahaa toisella tavalla kuin 1800-luvulla, minkä ta-kia palkkatyöväen merkitys kasvoi ja vas-taavastitorpparityövoiman merkitys piene-ni. Tässä oli ilmeisesti pohjimmainen syy torppien lukumääränpienenemiseen.
Senaatissa säädettiin 1909 laki torpparei-den vuokraoikeuksista seitsemäksi vuodek-si eteenpäin. Tänä aikana torpparilaitoksen uudelleen)äijestely oli suunniteltu tehtä-väksi. Mutta aina kun on saavia osapuolia, on myös antava osapuoli. Kun 1916 ei vielä oltu päästyratkaisuihin, niin tulieteen lai-ton tila ts. torppareilla ei ollutjuridisia oi-keuksia koteihinsa. Tästä oli seurauksena
joukkohäätöjä, joilla kartanoiden isännät yrittivät päästä eroon työpinnareista ja vas-taanhangoittelijöistä. Tyhjääntorppaan riit-ti ainatulijoita, silläns. "irtonaisen” väestön määrä oli vuosisadan alussa suuri.
Saarenkartanon alueella ei olluthäätöjä siinä määrin kuin useilla muilla paikkakun-nilla, sillä "vanhan paroonin” kuoltua 1916 kartanon isännäksi tullut nuori paroni Knut Richard de laChapelleoli aikansa
muutok-sia tarkoin seuraava avarakatseinen ja ide-arikas teollisuuteensuuntautunut persoona, josta vielä jälkipolvetkinmuistavat käyte-tyn mainintaa "herrasmies”. Saarella olivat esillä kuitenkinsamatvaikeudet kuin muil-lakin torppariseuduilla.
Siitä oikeudesta, että oli saanut kuokkia kartanon takamaita pelloksi jarakentaa kar-tanon hirsistä itselleen tarvittavat raken-nukset, oli torpparin käytävä päivätöissä kartanossa keskinäisen sopimuksen eli kontrahdin mukaisesti. Se oliyleensä suul-linen. Luku- ja kirjoitustaitohan ei tuohon aikaan ollut mitenkäänyleinen.
Saarenkartanon Koskelan torpan 13.1.1885 tehdynkontrahdin loppuosa allekiijoituksi-neen.Richard de laChapelle
Esimerkkinä torpparikontrahdista on seuraavassaKoskelan torpan sopimus vuo-delta 1885:
Tämän kautta otanminä allekirjoittanut, Saa-ren kartanon omistaja torppariksi mainittuun
kartanoon kuuluvaan Koskelan torpan Hend-rik EHend-rikiinpoika seuravilla ehdoilla.
1. Tulee torpparin omalla ruoalla ja kaluilla tehdä kaksi päivää hevosella viikossa ja kaksi-kymmentä apu-päiväävuodessa.
2. Tulee torpparin vuoronjälkeen ajaa lumi-rekeä, ja myöskin toisien torpparien kanssa
Johan Koskisen perhekuntaa Niemelän torpan eteläseinustalla 20.6.1926. Oikealla isäntä Johan Koskinen javasemmalla Seth Viljanen (s. 1877), jokaperheineen ontullut kyläile-mään entiseen syntymätorppaansa. Henkilöt oikealta: torpan isäntä Johan Koskinen, Osmo Viljanen (istuu maassa), Saara Viljanen, JalmariPoteri, Fanny Viljanen sylissään tytärLea, vanhaemäntä MariaKoskinen, YrjöKoskinen, VernerKoskinen, IdaKoskinen, Maila Viljanen jaSeth Viljanen.MKK 9002:5
Vastata hollikyytiä sekä viedä ja tuoda kirkko-postia.
3. On hänen velvollisuutensa vuosittain teh-dä yhden lyhyen matkareisun Porvoon kaupun-kiin, mutta jos niin tapahtuu, ettei yllämainit-tua matkareisua tarvittaisi tehdä, niin tulee torpparin sen edestä tehdä kaksi hevospäivää.
4. Tulee torpparin vuosittain kehrätä viisi naula hienoa aivinalankaa kartanon pella-vaista, ja maksaa kapan puoloja.
5. Kasvavaa puuta ei hän saa käyttää polt-topuuksi, vaan hänen pitää niitä hankkiman tuulen kaatamista, ja jos torppari tahtoo huo-nettarakentaa, niin tulkoon kartanosta lupaa pyytämään, mistä hänsaa hirsiä ottaa.
6. Tien, joka johtaa kartanosta Mustankor-peen, tulee torpparin ynnä kartanon kanssa,
sitten kuin se on jaettu, osansa jälkeen teke-mään ja kunnossa pitämään.
7. Torppari ei saa pitää tykönänsä ketään ilman isännän tietämättä.
8. Torpparintäytyyyksinvastataja kunnos-sa pitäätorpan peltoja, niityjä ja huoneeta.
9. Jos torppari täytää tämän kontrahdin ja pitää torpan hyvässä järjestyksessä, eikä tee mitään rikosta, niin hän saa huoleti torpan pitää, muttajolleitorpparitäytä sitä, sanotaan
hänelle, ennenTuomaan päivää ylössanominen ja tulee hänen seuraavana Maarian päivänä muuttaa pois, kuin sitä ennen laillinen syyni torpassa on pidetty. Torpparin täytyy jättää kolmannen osan pellosta kylvettynä. Teenmyös sen ehdon, että, jollei torppari täytä velvolli-suuksiansa, tahi jostorppa hänen ajallansaon
Rukiinniittotalkoot Saarella 1930-luvulla. Henkilöt vas. Olavi Tuhkanen, Martta Laine, AiliViljanen, lija Jokinen,Uule Viljanen,VernerKoskinen, Elli Hollander, OivaLaakso, Semi Tuhkanen, edessä Terttu JokinenjaLaura Suomi. MKK 8514:34
hävinnyt ja hänonjoutunut veelkaan kartanon omistajalle, saan vierasmiesten arvion mukaan ottaa torpparin omaisuudesta niin suuren osan, ettähänen velkansa tulee maksetuksi.
Ylläseisova kontrahti tulee täytellisen voiman 14 päivästä Maaliskuuta vuonna 1885 ja löytyy kaksi tämmöistäkontrahtia, joista torppari on saanut toisen, joka vakuutetaan. Saarella 13 p.
Tammikuua 1885.
R. de la Chapelle Edellä olevaan kontrahtiin olen minä tyytyväi-nen ja sidon itseni kaikin puolin sen täyttä-mään.Päivä kuin yllä.
Hendrik Erikiinpoika (puumerkki)
Todistavat
Johan Sarenius Hilma Sarenius (puumerkki)
Torpassa ei asunut yleensä torppari vai-monsa kanssa kahdestaan, vaan väkeä oli runsaastienemmän. Seuraavassa luetellaan esimerkinomaisesti Löfkullan torpan asuk-kaat vuodelta 1921:
Isäntä Frans Lehtoranta s. 1883 Emäntä Ida o.s. Willbergs. 1891 Lapset: Frans Ilmari s. 1916
Aili Selina s. 1918
Ester Elisabets. 1921, k. 1921 Isännän veli Kaarlo Jalmaris. 1885 Isännän sisar Ida Hiljas. 1893 Edellisen tytär Edit Maria s. 1918 Palvelija Alli Maria Sainio s. 1898
Mitä laajemmiksi torppari oli peltonsa den tuottavuus ei tuohenkaan aikaan ollut kuokkinut sitä useampia päiviä viikossa oli
''taksvärkissä”käytävä. Tästä oli seuraukse-na, että omat työt jouduttiintekemään yö-töinä tai toisten voimin. Tämä houkutteli heikoimpia torppareita työpinnareiksi; ei-hänsama ihminenjaksanutyötäpäivää töi-tä tehdä. Kerrotaan, että kartanon rukiin-leikkuussa oli aina kova tahti päällä. Karta-non etumiesniitti ensimmäistä lakehista ja toisetniittäjätyrittivät pysyävauhdissa mu-kana. Vuosisadan alussakartanossa oh väki-vahva ruotsinkielinen Valttariksi kutsuttu etumies (ruots. förvaltare = esimies), joka aloitti aina puheensa at-tavulla. Alustalaiset ristivät hänet tästä johtuen "Atvalttariksi”.
Kerran eräs taksvärkissä oleva niittomies tuskastui Atvalttarin kovaan niittotahtiin.
Ruokatunnilla torppari hioi messinkisellä piipunkrassilla etumiehen viikatteen terän tylsäksi niin, ettei se pystynyt rukiiseen, vaikka Atvalttari kuinkayritti teroittaa vii-katettaan.Kerrotaan, että illalla viimeisillä lakehisillaetumiehen polvetjopettivät, kun oli iltapäivän yrittänyt voimalla hakata tyl-sällä viikatteellaan ruista poikki.
Lunastuslaki
Varakkaimmissa Saaren torpissa kuten esim. Löfkullassa ja Jerusalemissapidettiin-kin oikeinrenkejä, jotkatekivät taksvärkki-päivät ja näintorpparistakin muotoutui jon-kinlainen isäntämies.Palkkarengit taas oli-vatuseinkin"sällejä”elireissumiehiä, joille eityönteko maistunut, eikäkäskyt tai mää-räykset paljoa hätkähdyttäneet. Tilanne oli
siis molemmin puolin hankala jasen myös vallassaolijattiedostivat. Lopulta, ennen lu-nastuslain voimaantuloa 1918, olikin kysy-mys vainsiitä, millä hinnallajaminkä suu-ruisinatorpat lunastetaan.
Saarella ratkaistiin torpparikysymys lu-nastuslain mukaisesti. Oleellista lunastus-laissa ovat mm. seuraavat asiat.
Maatalou-kehuttava, eikä torppareiden uskottu tilan-teesta selviävän, mikäli joutuisivat maksa-maan tulevista tiloistaan täyden hinnan.
Leikkaamalla hinta vuoden 1914 hintata-soon jakorvaamalla torppareille vielä hin-nanalennuksilla tiloilla tehtyjä parannuk-sia, uskottiin torppareiden joskusvielä aste-levan velattomina talonisäntinä tanhuil-laan. Kauppahinnan koroksi oli määrätty valtakunnallisesti5%, jonkaSaaren torppa-rit maksoivat de la Chapellen konttorissa
vuosittain, kuten lyhensivät velanmaksu-jaankin 10—15 vuoden aikana keskinäisen sopimuksen mukaisesti.
Lunastettavan alueen suuruus oli myös kiistakapula lunastuslakia muotoiltaessa.
Valtakunnallisestioli sovittuviljellyn pelto-alan ylärajaksi 15 ha ja metsämaan 20 ha.
Peltoa saattoi kyllä lunastaa keskinäisellä sopimuksella 20 hehtaariin saakka ja met-sääkinyli 20ha, muttahinta oli silloin kak-sinkertainen.Myös josisäntä lunastaa torp-piensa maat, hintaonkaksinkertainen nor-maaliin lunastukseenverraten.
Kun lunastuslaki oli vahvistettu 1918 ja vapaussodan jälkiselvittelyt selvitelty, alkoi tieto asiasta kantautua Saaren torppareille-kin jatoimenpiteet alkoivatkehittyä eteen-päin, kuten seuraava pöytäkirja vuodelta
1919 osoittaa.
Pöytäkirja Mäntsälän itäisen piirin vuokralau-takunnan kokouksesta, jossa on ollut käsiteltä-vänä Saaren tilalla olevien vuokra-alueiden it-senäistyttäminen.
Vuonna 1919 syyskuun22 päivänä kello 10 a.p. kokoontui Mäntsälän kunnan itäisen piirin vuokralautakunta kartanossa maini-tun kunnan Saaren kylässä, jolloin olivat saapuvilla lautakunnan puheenjohtaja, al-lekirjoittanut, sekämaanomistajain valitse-majäsenEemeli Kaveniusja vuokramiesten valitsema jäsen Vilhard Kivelä.
Merkittiin, ettäMäntsälän pitäjän Saaren tilal-la asuvat vuokramiehet olivat 2 päivänä syys-kuuta 1919 mainitun vuokralautakunnan pu-heenjohtajalle asiamiehen kautta jättäneet vuokra-alueiden itsenäisiksi
lunastamisilmoi-Alku Mäntsälän itäisen piirin vuokralauta-kunnan kokouksen pöytäkirjasta 22.9.1922.
Richard de la Chapelle
tukset, ilmoittaen haluavansa vuokra-alueiden lunastamisesta lokakuun 15 päivänä 1918 an-netussa laissa säädetyssä järjestyksessä omik-seen lunastaa tilanomistaja K.R. de la Chapel-len omistamaan Saaren kartanoon kuuluvat vuokra-alueensa, osoittaen samalla lautamies L. Louhen antamallatodistuksella, että he
oli-vat ilmoittaneet asiasta maanomistajalle 28 päivänä, ja oli vuokralautakunnan puheenjoh-tajatämän vuoksi kokoonkutsunut vuokralau-takunnan asiaa käsittelemään. Jaolivat maini-tut Saaren tilan vuokramiehet itse saapuvilla sekä kartanonomistaja K.R. de la Chapell. Ja vuokramiestenedustajanaL. Sirola.
1§
Asianosaiset myönsivät vuokralautakunnan laillisesti kokoonkutsutuksi sekäsen puheenjoh-tajan ja jäsenet esteettömiksi asiaa käsittele-mään.
2§
Vuokraoikeuksiensa selvitykseksi ei mainituilla Saaren tilanvuokramiehilläollut minkäänlai-sia kirjalliminkäänlai-sia vuokrasopimukminkäänlai-sia jahallitsivat he vuokra-alueitaan yksistään suullisten sopi-musten varassa. Vuokranantaja myönsi heille kaikille lunastamisoikeuden, tarpeille vuokra-alueiden lunastamislain 1 § mukaan, josta vuokrasuhde oli olemassa 25 päivänä lokakuu-ta 1918 ja mäkitupa-alueille saman lain 25 § mukaan, jota se vuokramies, joka lunastusta vaatii, on vähintään viisi vuotta hallinnut.
Mutta vaati vuokranantaja, että toiset torpat, kutenKaivola, Koskela, Simola jaLindberg tu-lee muuttaa sekä mäkitupa-alueista mahdolli-sesti Ekholm jaKuoppala siinä tapauksessa, jos he haluavat alueitansa laajentaa.
Vuokramiesten puolesta ilmoitti L. Sirola, että jotkut torpparit haluavat lunastaa enem-män maatakuin mitä heilleennestään on kuu-lunut aina lain myöntämään korkeimpaan määrään, jaettäkaikille on eroitettava multa-suota ja turvemulta-suota. Samoin, että mäkitupalai-set haluavat lunastaamaataaina kahteen
heh-taariin asti.
3§
Vuokranantaja ilmoitti, että kartanon maat ovat kartoitettuna, mutta että tämä kartta on vielä insinööri Rydmanin hallussa, joka
kartoi-tuksenon tehnyt. Ja lupasi tilanomistaja omas-ta puolestaan pyytää maanmittari Rydma-nin tekemään kartalla ehdoituksia vuokra-alueiden järjestelystä, joten ei vuokralautakun-nan tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteeseen maaherran kautta järjestelyäanomaan. Ja lu-pasi tilanomistaja antaa asiasta tiedon
vuokra-lautakunnan puheenjohtajalle niin pian kuin kartta ehdotuksineen valmistuu, jolloin asian johdosta on uudelleen pidettävä kokous.
Mäntsälässä22 päivänä syyskuuta 1919 Vuokralautakunnan puolesta
L.F. Louhe (puheenjohtaja)
r**m
Saaren kartanon 17 torpparin ilmoitus va-paaherra R. de la Chapellelle 21.11.1920.
Richard de la Chapelle
Pöytäkirjan oikeaksi todistaa Mäntsälässä 11 päivänä lokak. 1919
F.E. Kavenius W. Kivelä Koska naapurikylässä Levannolla asui
in-nokastorpparivapautuksen puolestapuhuja javaltiopäivämies LeanderSirola,käyttivät Saaren torpparit häntä asiamiehenään, kun pelkin torpparivoimin tuntui asioitten aja-minen toivottomalta ja vapaaherra de la Chapellenedessätuntui 010 muutenkin hiu-kan alamittaiselta.
Seuraavan kiijeen kirjurista ei ole tietoa,
muttakiijeen teksti jasuunta ovat selvästi itsenäistätorpanpitoakohden.
Wapaaherra R. de la Shabelle
Allakirjoittaneen Saaren kartanon torpparit pyytämme tämän kautta ilmoittaa, että veron-tekoa ei allakirjoittaneet enäänmarraskuun 1 päivästä 1920 suorita luonnossa eikä
päivätöi-nä.Vansenetestäsuaritamme lunastushinnalle 5 % korko siinä järjestyksessä kuin lunastus lakimäärää.Samallailmoitamme,että allakir-joittaneet käyttää kaikkia niitä torpan oikeuk-sia mitä vuokramiehenä olemme käyttänneet, ja että metsää olemme käyttänneet vapaasti ke-nenkään sitä estämättä. Saari 21 päivä mar-raskuuta 1920.
Johan Joensaari M. Koskinen
Jalmari Rajanen JuhoEmil Koskinen Wiktor Kanteliin Emil Aalto
Frans Löfkulla Antti Ekholm J. Koskinen J. Laine Kaari Koskela
S. Lindberg Hj. Wiljanen K. Helenis
J. Tuhkanen W. Willberg
VernerRydmanin laatima Saaren vuokra-alueiden lohkomiskartta 1921—1922. Kartassa olevien entisten torppien tai mäkitupa-alueiden nimetja jakomerkitovat seuraavat:
la Koivula lf Löfkulla l 1 Simola
lb Nybacka lg Töyrylä lm Joensaari
lc Heikkilä lh Niemelä ln Lehtola
ld Harjula 1‘ Lähdemäki 1° Koivisto
le Stenbacka lk Saaristo lp Kuusela
Entisiä mäkitupa-alueita ovatLähdemäki(Jafet Laine),Lehtola(Johan E. Koskinen), Koi-visto(Matilda Koskinen) jaKuusela(Emil Aalto),joistakolme viimeksimainittua eivätnäy kuvassa. Kartan mittaus- ja kartoitustyöt on tehty 1917, mutta tämä on se kartta, johon asiakirjoissaviitataan maanmittarin ehdotuksena.MMH, maanmittausarkisto