Yhteisön subjektipositio

Komission konstruoima kuva Euroopan unionin muodostamasta yhteisöstä on sidottu komission tehtävään toimia unionin edustajana ja perussopimusten valvojana.

Komission idea Euroopasta on Euroopan unionin Eurooppa. Komissio kannattaa yhteisöllistä, integroitua Eurooppaa, jossa jäsenvaltiot ovat harmonisoineet lainsäädäntöään ja jossa valtaa on jossain määrin keskitetty unionin instituutioille²⁸³. Kertomuksissa yhteisöstä kerrotaan pääasiallisesti kansalaisuuden tuomien oikeuksien kautta. Oikeudet ja niiden perustaminen ovat tässä mielessä välineitä, joilla komissio saattaa luoda kuvaa hyötyjä tuottavasta yhteisöstä. Oikeudet esitetään unionin myöntäminä ja unionin kansalaisuuden kautta syntyneinä, ei kansallisvaltioiden hallitustenvälisessä yhteistyössä aikaansaamina: ”Unionin kansalaisuus antaa äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden […]²⁸⁴”; ”Tänä päivänä yhä useammat EU:n kansalaiset nauttivat erilaisista Euroopan unionin suomista yleisistä oikeuksista ja eduista […]²⁸⁵.”

Michael Billig katsoi, että mikäli halutaan saada aikaan kollektiivista identiteettiä, tulee yhteisön erityisyyttä ja paremmuutta pyrkiä korostamaan²⁸⁶. Myös eurooppalaisesta yhteisöstä konstruoidaan omalaatuista ja menestyksekästä kokonaisuutta. Yhteisö esitetään positiivisena kokonaisuutena ja sen hyviä piirteitä korostetaan. Kertomalla

282 Identiteettiä tuotetaan myös tietysti konkreettisesti niiden keinojen kautta, joista komissio puhuu.

Esimerkiksi matkustaessaan alueella, jossa rajatarkastus on poistettu, yksilö rakentaa mielikuvaa alueesta ilman sisärajoja, eurooppalaisesta yhteisöstä. Tässä tutkielmassa keskityn tarkastelemaan kuitenkin vain kollektiivisen identiteetin diskursiivista konstruktiota.

283 1995, 6-8.

284 2001, 16.

285 1997, 6.

286 Billig 1995, 98.

yhteisistä arvoista ja yhteistyön merkityksestä komissio tuottaa myös yhteisön oikeutusta. Puhumalla siitä, mitä kansallisvaltiot eivät voi yksin saavuttaa ja mihin tarvitaan yhtenäistä Eurooppaa, luodaan myös yhteistä kohtaloa ja yhteistä tehtävää:

”Komissio on vakuuttunut siitä, että tämänhetkisten ongelmien ratkaiseminen vaatii voimakasta toimintaa Euroopan tasolla. Työttömyyteen tai saastumiseen ei ole olemassa kansallista ratkaisua, eikä järjestäytynyttä rikollisuutta voida tehokkaasti torjua hajanaisella toiminnalla. Eikä etenkään ole olemassa tehokasta ulkopolitiikkaa ilman yhteistä toimintaa unionin tasolla.”²⁸⁷

”Uudessa kansainvälisessä tilanteessa Euroopan asema vakauttajana on välttämättömämpi kuin koskaan aikaisemmin. [...] Kokonaisvaltaisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää yksimielistä Eurooppaa.”²⁸⁸

”Me haluamme voimakkaan ja riippumattoman Euroopan, jolla on sille kuuluva paikkansa maailmassa. Voima on riippuvainen yhteenkuuluvuudesta. Euroopan on oltava enemmän kuin jäsenvaltioidensa summa.”²⁸⁹

Komissio esittää yhteismarkkinoiden tuomien etujen tuovan vakautta ja turvallisuutta ja olevan parempia aikaisempaan, kansallisvaltion aikaan nähden. Sanomalla, että nyt kuluttajasuojan ja terveyden suojelun taso sekä yhtäläiset mahdollisuudet työpaikalla ovat taattuja, komissio vihjaa, että aikaisemmin näin ei välttämättä ollut²⁹⁰. Komissio myös katsoo, että ”[u]nionin toteutumisen seurauksena kansalaiset nauttivat joukosta oikeuksia, jotka vaikuttavat heidän jokapäiväiseen elämäänsä²⁹¹.” Ja vaikka nämä oikeudet eivät vaikuttaisi jokaisen kansalaisen jokapäiväiseen elämään, jo tämän mainitseminen muokkaa lukijan kuvaa näiden oikeuksien vaikutuksesta. Euroopan yhteisö on siis hyödyllinen yhteisö ja se hyödyttää kaikkia yksilöitä. Tämän näkökulman vahvistamiseksi komissio on halunnut heikentää mielikuvaa yhteisöstä taloudellisena yhteisönä: Komissio käyttää unionin alueesta useimmiten sanaa

”yhteisö^”292 ja ”Euroopan unioni”²⁹³ eikä juuri lainkaan taloudellisempaa käsitettä

”yhteismarkkinat”²⁹⁴. Myös esimerkiksi vapaaseen liikkuvuuteen liittyvän oikeuden

287 1995, 4.

288 1995, 8.

289 1995, 8.

290 1997, 6.

291 1997, 19.

292 Ks. esim. 2001, 4, 24.

293 Ks. esim. 1993, 2.

294 Ks. kuitenkin esim. 1997, 6, 20.

yhteydessä komissio korostaa, että oikeus on henkilökohtainen eikä sidottu taloudelliseen toimintaan²⁹⁵.

Euroopan yhteisö liitetään ominaisuuksiin, joita useimpien eurooppalaisten kansalaisten oletetaan arvostavan. Se Eurooppa, johon kansalaisten halutaan samastuvan, on Eurooppa, joka on tuonut rauhan ja joka perustuu hyviin arvoihin²⁹⁶. Keskittymällä esimerkiksi rasismin ja syrjinnän vastaiseen toimintaan unioni osallistuu hyvien arvojen edistämiseen. Komission mukaan toiminta on ”osoitus yhteisön pyrkimyksestä tehdä yhteiskunnasta nykyistä oikeudenmukaisempi²⁹⁷.” Perusoikeuskirjaan liittyen komissio totesi kirjan vastaavan perussopimuksissa vahvistettuihin tavoitteisiin luoda ”vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuva alue²⁹⁸”. Vastaavilla lauselmilla, joissa kuvataan yhteisön arvoja, on ainakin kaksi merkitystä kollektiivisen identiteetin muotoutumiselle.

Yhtäältä lauselmat tekevät yhteisöstä mielekkään identifikaation kohteen. Yhteisön hyvyyttä ja paremmuutta korostetaan ja vetoamalla yleisinhimillisiin arvoihin saadaan myös helposti lukija samastumaan komission sanomaan. Toisaalta lauselmissa esitetään yhteisö jo olemassa olevana kokonaisuutena. Yhteisö on toimija, joka pyrkii tekemään yhteiskunnasta oikeudenmukaisemman, ja täten itse edustaa yhteisvastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Diskursseissa yhteisö on jo olemassa ja sen olemassaolo ja ominaisuudet otetaan annettuina.

Euroopasta ja Euroopan unionista komissio puhuu usein yhtenä ja samana asiana.

Termiä Eurooppa käytetään Euroopan unionin synonyymina. Kun 1980-luvulla Euroopan yhteisöstä haluttiin tehdä kansalaisläheisempi, puhuttiin Kansalaisten Euroopasta (People’s Europe)²⁹⁹. Tämän päivän Eurooppa, kuten 1950-luvunkin, nähdään ennen kaikkea Euroopan yhteisön ja myöhemmin unionin silmin. Tämä käy ilmi esimerkiksi seuraavista lauseista, joissa ”unohdetaan” 1990-luvulla taistellut sodat itäisessä Euroopassa ja joiden tarkoituksena on ilmaista kansalaisille, kuinka onnistunut integraatioprosessi Euroopassa on ollut: ”Viisikymmentäluvulla, jolloin Rooman sopimuksen allekirjoittamiseen johtaneet periaatteet muotoutuivat, sota oli vielä

295 Ks. esim. 1997, 15.

296 ”Voidaankin sanoa, että Eurooppa, joka on ollut kahden tämän vuosisadan suurimman selkkauksen näyttämönä, on yhteisön ansiosta keksinyt uudenlaisen, rauhan asiaa palvelevan hallinnon muodon”;

”Unioni perustuu myös yhteisvastuullisuuteen: yhteisvastuullisuuteen jäsenvaltioiden kesken, alueelliseen ja sosiaaliseen yhteisvastuullisuuteen ja yhteisvastuullisuuteen tulevien sukupolvien suhteen.

Eurooppalaisessa mallissa vahvistetaan tärkeä sidos sosiaalisen ulottuvuuden, ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien välille.” (1995, 5.) Painotus alkuperäisessä tekstissä.

297 2001, 25.

298 2001, 23.

299 1988, 6.

kaikkien muistissa. Syvä järkyttyneisyys johti yhteisymmärrykseen Euroopan yhdentymisen ensisijaisista tavoitteista: tulevaisuudesta haluttiin toisenlainen.

Tulevaisuus onkin ollut hyvin erilainen kuin menneisyys. Euroopassa on vallinnut rauha.”³⁰⁰ Samoin komissio puhuu Euroopan yhdentymisprosessista³⁰¹ ja EU:n asioista tiedotetaan Kansalaisena Euroopassa -hankkeen avulla³⁰². Ajoittain komissio puhuu myös Euroopan unionin kansalaisista Euroopan kansalaisina: ”Euroopasta on tehtävä sen kansalaisten yhteinen asia³⁰³”; ”Komissio kuuntelee eurooppalaisten – miesten ja naisten ääntä […]³⁰⁴”.”[…] Euroopan kansalainen joutuu usein toteamaan olevansa kolmannessa maassa, jossa hänen alkuperämaallaan ei ole suurlähetystö䔳⁰⁵.

EU:n sijaan komissio puhuu siis usein yksinkertaistetusti Euroopasta. Eurooppaa käytetään tällöin metaforisena välineenä, kun itse asiassa puhutaan unionista tai integraatiosta. Eurooppa-metafora on keino identifioitua yleisöön, joka saattaisi olla skeptinen suhteessa unioniin³⁰⁶. Puhumalla Euroopasta EU:n sijaan komissio haluaa helpottaa lähestymistään kansalaisiin. Eurooppa-käsite on vähemmän poliittinen kuin Euroopan unioni³⁰⁷ ja yleisö mitä todennäköisemmin hyväksyy helpommin ajatuksen samastumisesta Eurooppaan kuin suhteelliseen uuteen ja byrokraattiseksi koettuun unioniin. Kun komissio puhuu eurooppalaisesta identiteetistä, se siis itse asiassa viittaakin kansalaisten samastumiseen unionin Eurooppaan ja toisiin unionin jäsenvaltioiden kansalaisiin. Komission kertomuksissa kansalaisten halutaan identifioituvan komission Eurooppa-aatteeseen, eli integroituun Eurooppaan.

Integraatiosta ja yhdentymisestä komissio puhuukin paljon, mutta usein komissio puhuu yhdentymisen sijaan kehittymisestä ja unionin toteutumisesta ikään kuin korostaen yhdentymisprosessin positiivisia vaikutuksia³⁰⁸. Kertomuksissa Euroopasta puhutaan vielä keskeneräisenä projektina, joka mahdollisesti joskus valmistuu. Euroopan

300 1995, 4.

301 1997, 6. Tosin tällä hetkellä, laajennuskeskustelujen käydessä kuumimmillaan, voidaankin jo puhua koko Euroopan yhdentymisestä.

302 1997, 19.

303 1995, 3.

304 1995, 4.

305 1995, 20-21.

306 Vrt. Burke 1969a, 503-508; Burke 1973, 25-26.

307 Vaikkakin nykyään sana Eurooppa on jo latautunut suurella poliittisuudella juuri Euroopan unionin vuoksi.

308 ”Tänä päivänä yhä useammat EU:n kansalaiset nauttivat erilaisista Euroopan unionin suomista yleisistä oikeuksista ja eduista, jotka ovat syntyneet erityisesti yhtenäismarkkinoiden kehittymisen tuloksena” (1997, 6); ”[u]nionin toteutumisen seurauksena kansalaiset nauttivat joukosta oikeuksia, jotka vaikuttavat heidän jokapäiväiseen elämäänsä”; ”Kansalaisille tiedotetaan mainonnan ja lehdistön kautta, että heillä on EU:n toteutumisesta johtuvia oikeuksia […]” (1997, 19). Ks. vastaava 1995, 5.

rakentamisen komissio puolestaan yhdistää näissä kertomuksissa tiiviisti Euroopan unionin kansalaisuuden ja eurooppalaisen identiteetin konstruoimiseen – kansalaisläheiseen Eurooppaan:

”Kuten kaikissa Euroopan rakentamisen perättäisissä vaiheissa, nytkin vaaditaan jäsenvaltioiden – ja yhä enemmän myös kansalaisten – tahtoa.

Viimeksi mainittujen on saatava äänensä kuuluviin heitä suoraan koskevassa uuden Euroopan rakentamisessa.”³⁰⁹

”Haluamme sellaisen Euroopan, jossa kansalaiset tuntevat olevansa kotonaan, koska he ovat vakuuttuneita yhteisen toiminnan ja yhteisten arvojen avainasemasta tulevaisuuden rauhan ja vaurauden sekä kaikille oikeudenmukaisemman yhteiskunnan toteuttamisessa³¹⁰.”

Eurooppa on siis jotain, joka valmistuu, kun kansalaiset tuntevat sen omakseen ja kun on löydettävissä Euroopan todellinen yhteisyys, identiteetti. Tällä komissio vetoaa varsinkin muihin unionin instituutioihin ja jäsenvaltioihin, jotta nekin ymmärtäisivät, kuinka olennaista on tehdä unionista merkityksellisempi kansalaisille. Lisäksi sanomalla, että Eurooppaa rakennetaan, komissio samalla myös itse rakentaa Eurooppaa: komissio luo kuvaa Euroopasta, joka on matkalla jonnekin. Euroopan tulevaisuudesta komissio puhuu vähän.