Ideologiat ja valta sosiaalisessa toiminnassa

Diskurssianalyysissä ollaan kiinnostuneita vallan merkityksestä diskursseja tarkasteltaessa. Yhtäältä voimme tarkastella valtaa diskurssien sisäisenä tai välisenä suhteena, jolloin tämä on eräs analyysin väline. Näihin vallan käsitteisiin palaan myöhemmin luvussa 3.2.1, jossa käsittelen myös diskurssien hegemonisoitumista.

Toisaalta voidaan tarkastella vallan käyttöä diskurssien kautta suhteessa sosiaalisiin prosesseihin. Vallan tarkastelu komission kertomusten yhteydessä on olennaista, jos

193 Ks. mm. Fairclough 1992, 78-79; Foucault 1992, 68; Jokinen, Juhila, Suoninen 1993, 31. Myös Kenneth Burke uuden retoriikan teoriassaan viittaa kontekstin vaikutukseen yleisön taivuttelussa:

taivuttelu sisältää merkkejä halusta saada yleisö identifioitumaan argumenttiin. Kontekstin lisäksi

halutaan selvittää, kuinka ylikansallinen organisaatio käyttää eri menetelmiä legitimoidakseen olemassaolonsa ja kuinka tällainen organisaatio voi vaikuttaa kansalaisiin. Valtasuhteita tarkasteltaessa kiinnostus kohdistuu siihen, miten jotkin tiedot otetaan totuutena ja millaisia subjektipositioita näissä tiedoissa tuotetaan¹⁹⁴. Tässä tutkielmassa tarkastelen, kuinka eurooppalaisen identiteetin olemassaolosta ja rakentumisesta tehdään järkevää ja uskottavaa ja kuinka kertomukset asettavat eurooppalaiset ja Euroopan yhteisön tiettyihin subjektipositioihin. Viittaamalla komission diskursiiviseen vallankäyttöön en kuitenkaan tahdo sanoa, että vallankäyttö olisi negatiivista sikäli, että sen kautta ihmisiin tai heidän asenteisiinsa vaikutettaisiin negatiivisella tavalla tai että ihmisiä jollain tavalla alistettaisiin. Euroopan unionilla on puolestapuhujansa ja vastustajansa ja niin on myös idealla rakentaa Euroopasta liittovaltio, jossa kansalaiset olisivat samastuneita keskushallintoon. Täten tässä tapauksessa vallan määritteleminen tiukasti negatiiviseksi tai positiiviseksi on hyvin pitkälle subjektiivinen mielipidekysymys, johon en tässä tutkielmassa ota kantaa.

Jokainen kielellinen valinta on kytköksissä puhujan tai kirjoittajan näkökulmaan, jonka taustalla vaikuttaa uskomusten ja arvojen muodostama kokonaisuus, ideologia.

Jokainen ilmaus heijastaa lausujansa tai kirjoittajansa tunteita ja suhtautumistapoja.¹⁹⁵ Diskursiiviseen toimintaan kätkeytyneet ideologiat ovat tehokkaimmillaan silloin, kun niistä tulee järkeviä ja luonnollisia¹⁹⁶: Tietyn kulttuurin jäseninä me omaksumme joukon malleja, itsestään selvinä pidettyjä kategorioita, joiden avulla tuotamme ja tulkitsemme kieltä. Nämä mallit ovat luonnollistuneet eli yhteisön arvojen ja uskomusten kautta kielestä on tullut ideologisuuden ilmentymä. Toisin sanoen kielellisten valintojen taustalla voidaan aina nähdä puhujan sosio-kulttuurinen tausta, ideologia, joka rajoittaa meitä.¹⁹⁷

Ideologiat materialisoituvat institutionaalisissa, diskursiivisissa toiminnoissa ja ne konstituoivat subjekteja¹⁹⁸. Kun yksilö omaksuu tietyn subjektiposition, hän myös oppii tämän position ideologiset normit. Tarkastellessamme eurooppalaista ja kansallisia

taivutteluun vaikuttaa puhuja sekä yleisön asenne. Saman retorisen toiminnan vaikutus saattaa vaihdella, mikäli se esiintyy eri tilanteessa. (Burke 1969b, 62.)

194 Fairclough 1992, 12, 36.

195 Kalliokoski 1996, 8.

196 ’Luonnollistaminen’ (naturalization) tarkoittaa sitä, että jostain ideologisesta esityksestä tai argumentista tehdään järkevä, eikä se enää sen jälkeen esiinny niinkään ideologiana vaan totuutena (Fairclough 1992, 87 sekä 1999, 42).

197 Kalliokoski 1996, 13-14.

198 Fairclough 1992, 87.

identiteettejä voimme kuitenkin kysyä, että mikäli identiteetit eivät ole pysyviä ja määrättyjä vaan muotoutuvat diskurssien tarjoamien representaatioiden kautta, miksi me omaksumme toisia identiteettejä ja emme välitä toisista. Ideologiaa tulee tällöin tarkastella suhteessa valtaan. Tutkittaessa kieltä voimme tarkastella sitä, kuinka ideologia luo ja yllä pitää vallan asymmetriaa, epäsymmetrisyyttä. Valta on identiteettien rakentumisen ja subjektipositioiden määrittelyn kannalta olennainen käsite¹⁹⁹. Se näkyy mahdollisuudessa konstruoida yhteisö ja identiteetit sekä kyvyssä tehdä halutuista ideologioista totuuksia. Vallan asymmetriaan vaikuttaa tutkittavan tekstin tekstilaji eli genre. Poliittisessa kielenkäytössä on kyse paitsi poliitikkojen keskinäisestä valtataistelusta myös poliitikkojen ja heidän yleisönsä välisistä suhteista²⁰⁰. Tämän tutkielman analysoitavassa aineistossa vallan asymmetriat ja niiden tuomat totuudet ovat seurausta tekstien institutionaalisesta luonteesta. Valtasuhteita voitaisiin tarkastella esimerkiksi komission ja eurooppalaisten välisissä suhteissa analysoimalla, minkälaista valtaa komissiolla on määritellä eurooppalaisia kansalaisia, Euroopan yhteisöä ja lopulta eurooppalaista identiteettiä.

Sekä materiaalinen että diskursiivinen valta ovat olennaisia todellisuuden määrittelyssä.

Sosiaalisen toiminnan valta sisältyy kykyyn tuottaa intersubjektiivisia merkityksiä, jotka puolestaan muodostavat sosiaalisia rakenteita ja toimijoita.²⁰¹ Burrin mukaan Foucault näkee vallan diskurssin vaikutuksena, ei ihmisten omistuksessa olevana asiana. Valta ei ole kenenkään omaisuutta, vaan jotain jota voidaan käyttää diskurssin kautta. Mikäli yksilö kykenee määrittämään maailmaa tai ihmisiä haluamallaan tavalla, hän käyttää valtaa. Kun määritämme tai esitämme jonkin asian tietyllä tavalla, tuotamme tietoa, joka tuo valtaa tullessaan. Valtaa omaavat ryhmät eivät voi nostaa diskursseja käyttääkseen niitä omien intressiensä saavuttamiseen. Sen sijaan, kun diskurssi on jo kulttuurisesti tarjolla, valtaa omaavat saattavat käyttää sitä palvelemaan omia intressejään.²⁰²

Sosiaalinen konstruktionismi kuitenkin myös väittää, että ihmiset saattavat manipuloida diskursseja ja käyttää niitä omiin tarpeisiinsa. Joidenkin on helpompi saada äänensä kuuluviin kuin toisten: valtaa omaavilla on käytössään enemmän resursseja ja heillä on enemmän auktoriteettia saadakseen omat versionsa tapahtumista kuulostamaan

199 Burr 1995, 62; Fairclough 1992, 91.

200 Kalliokoski 1996, 15-17. ’Genrellä’ Fairclough viittaa tiettyyn sosiaaliseen tilanteeseen sidottuun kielenkäyttöön (Fairclough 1999, 135).

201 Hopf 1998, 177-179.

totuudelta ja järjelliseltä.²⁰³ Foucault’laiselle diskurssianalyysille onkin tyypillistä ajatus siitä, että diskurssit ajavat jonkun intressejä ja pyrkivät pitämään yllä tiettyä valtarakennetta. Diskurssit saattavat myös olla valheellisia toimiessaan tietyn päämäärän saavuttamiseksi.²⁰⁴ Diskurssianalyyttiselle tutkimukselle ei kuitenkaan ole olennaista keskittyä pohtimaan tekstien totuudenmukaisuutta tai valheellisuutta vaan sitä, kuinka diskurssien kautta muokataan sosiaalista todellisuutta²⁰⁵.

Todellisuutta muokkaavat konstruktiot nousevat, kun ihmiset pyrkivät esittämään sellaisen representaation itsestään tai maailmasta, jolla on vapauttava, legitimoiva tai jollain muulla tavalla positiivinen vaikutus heille itselleen. Tämä väite sisältää esimerkiksi mahdollisuuden siihen, että ne, jotka ovat valta-asemassa, pyrkivät diskurssien kautta legitimoimaan asemansa tai pitämään yllä tätä asemaa.²⁰⁶ Instituutiot, kuten ”integraatioinstituutio”, rakentuvat valtasuhteiden ympärille ja instituutiot myös tuottavat valtasuhteita. Kun tarkastellaan diskursseja, tulee miettiä, kuka hyötyy diskurssin tukemisesta ja kuka haluaisi hajottaa diskurssin.²⁰⁷ Euroopan unionin kohdalla voimme ajatella unionin identiteettidiskurssien olevan osa prosessia, jonka tavoitteena on legitimoida unioni diskursiivista valtaa käyttämällä.