EU:n identiteettiprojekti ja unionin kansalaisuus

Kollektiivisen eurooppalaisen identiteetin konstruoiminen on historiallinen prosessi, jossa identiteetti tehdään näkyväksi vuosia kestävässä julkisessa diskurssissa³⁸. Euroopan unionista ei ehkä koskaan tule kansakunnan tapaista kuviteltua yhteisöä, mutta eurooppalaisesta identiteetistä käytäviä diskursseja on kuitenkin selvästi havaittavissa. 1970-luvun loppupuolelta lähtien nämä diskurssit ovat yhä useammin esiintyneet samanaikaisesti unionin kansalaisläheisyyttä käsittelevien diskurssien

34 Esimerkiksi Kosovon sota aiheutti Euroopan unionin vastaisia tunteita Kreikassa ja tällöin kreikkalaiset todennäköisemmin identifioituvat enemmän kansallisvaltioonsa kuin Eurooppaan. (Eurobarometrit 52, syksy 1999).

35 Schildin mukaan ei olekaan olennaista kysyä, korvaisiko eurooppalainen identiteetti tulevaisuudessa kansalliset identiteetit. Pikemminkin tulisi tarkastella sitä, onko monien rinnakkain vaikuttavien identiteettien syntyminen mahdollista sikäli, että nämä identiteetit eivät olisi keskenään ristiriidassa.

(Schild 2001, 347.)

36 Eurobarometrit 53, kevät 2000.

37 Tämä kuilu on näiden kahden ryhmän välillä kaventunut, sillä syksyllä 2000 78 % unionia kannattavista identifioitui Eurooppaan kun taas euroskeptikoista 72 % identifioitui omaan kansallisvaltioonsa (Eurobarometrit 56, syksy 2001).

kanssa. Tarkastelen Euroopan identiteettiprojektia muutamien merkittävien unionin julkaisujen avulla. Tästä lähtien viittaan kaikkiin EU:n asiakirjoihin, komission kertomukset mukaan luettuna, pelkällä vuosiluvulla.

Varsinaisesti EU:n johtaman identiteettiprojektin voidaan katsoa alkaneen 1973, jolloin yhdeksän silloista jäsenvaltiota julkaisivat julistuksen eurooppalaisesta identiteetistä (Declaration Concerning European Identity). Tällöin eurooppalaista identiteettiä määriteltiin jäsenvaltioiden yhteisen perinnön, yhteisten intressien, erityisten velvollisuuksien sekä yhteisössä jo saavutetun yhteisyyden avulla:

”The Nine wish to ensure that the cherished values of their legal, political and moral order are respected, and to preserve the rich variety of their national cultures. Sharing as they do the same attitudes to life, […] they are determined to defend the principles of representative democracy, of the rule of law, of social justice […] and of respect of human rights. All of these are fundamental elements of the European Identity.”³⁹

1973 eurooppalaisesta identiteetistä keskusteltiin vielä valtioiden tasolla ja Euroopan integraatio oli valtiokeskeinen projekti, joka keskittyi ennen kaikkea taloudelliseen yhteistyöhön. Taloudellisen integraation rinnalla kulki kuitenkin myös Euroopan unionin kansalaisuus. Rooman sopimus mahdollisti taloudellisten toimijoiden, sekä tavaroiden, pääoman ja palvelujen vapaan liikkumisen. Vapaata liikkumista yhteisön rajojen sisäpuolella ei myönnetty yksilöille kansalaisina vaan pikemminkin työläisinä ja palvelujen vastaanottajina. Taloudellinen integraatio herätti kuitenkin myös taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien lisäksi muita kansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Useiden jäsenmaiden kansalaisten käyttäessä hyväkseen oikeutta muuttaa työskentelemään toiseen jäsenmaahan (vuoteen 1988 mennessä yli 4 miljoonaa) syntyi eräänlainen demokratiavaje, joka johtui näiden kansalaisten poliittisten oikeuksien puuttumisesta.⁴⁰ Jo vuonna 1974 Pariisissa pohdittiin mahdollisia jäsenvaltioiden kansalaisia koskevia erityisoikeuksia⁴¹. 1976 Belgian pääministeri Leo Tindemans kirjoitti raportin tulevaisuuden Euroopan unionista ja korosti kansalaisläheisyyden tärkeyttä. Hänen mukaansa ”European Union requires the solidarity of our peoples to

38 Schmidtke 1998, 46.

39 ”Yhdeksän haluaa varmistaa, että heidän laillisen, poliittisen ja moraalisen järjestyksen vaalittuja arvoja kunnioitetaan ja haluaa säilyttää kansallisten kulttuuriensa rikkauden. Koska ne jakavat samat elämän asenteet, […] ne ovat päättäneet puolustaa edustuksellisen demokratian, lain, sosiaalisen järjestyksen […] ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita. Kaikki nämä ovat eurooppalaisen identiteetin perustavanlaatuisia elementtejä.” (1973.)

40 Koslowski (1999), 157-159.

41 1993, 2.

be effective and adequate” ja ”No one wants to see a technocratic Europe. European Union must be experienced by the citizen in his daily life.”⁴² 1979 komissio julkaisi tiedonannon, jossa kehotettiin Euroopan yhteisöä jo seuraavasti: ”[…] the Community ought to make renewed efforts to give greater substance to European citizenship and to promote awareness of belonging to a community.”⁴³

1984 Euroopan neuvoston kokouksessa Fontainebleaussa korostettiin ”kansalaisten Euroopan” (People’s Europe) tärkeyttä ja perustettiin Pietro Adonninon johdolla ad hoc -komitea. Komitean tehtävänä oli pohtia keinoja, joiden avulla Euroopan yhteisö saattoi

”strengthen and promote its identity and its image both for its citizens and for the rest of the world”⁴⁴. Komitea pohti myös sitä, kuinka jäsenmaissa asuvien muiden jäsenmaiden kansalaisten poliittisia oikeuksia laajennettaisiin⁴⁵. Komitean raportti valmistui seuraavana vuonna, ja se sisälsi uuden hankkeen, Euroopan unionin kansalaisuuden, siemenet. Raportissaan komitea käsitteli muuan muassa yhteisön symbolien ja eurooppalaisten urheilujoukkueiden perustamista sekä kansalaisia ärsyttävien sääntöjen ja toimintojen helpottamista.⁴⁶ 1980-luvulla ilmestyi lukuisia julistuksia, jotka johtivat mm. Euroopan unionin lipun ja hymnin nimeämiseen⁴⁷. Adonninon komitean raportin jälkeen eurooppalaisesta identiteetistä on kirjoitettu paljon ja Euroopan unionin sisällä on ollut useita identiteettiä tukevia projekteja. Näitä julkaisuja, tekoja ja suunnitelmia voidaan yhdessä kutsua EU:n identiteettiprojektiksi. Projektin taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että Euroopan integraatio ei ole vain taloudellista vaan myös poliittista yhdentymistä. Jäsenvaltioiden kansalaisten ja Euroopan unionin välille halutaan luoda suora poliittinen linkki, joka saisi aikaan identifioitumista unioniin. Maastrichtin sopimuksen jälkeen komissio totesi tämän saman:

”For the first time, the Treaty has created a direct political link between the citizens of the Member States and the European Union such as never existed

42 ”Ollakseen tehokas ja riittävä, Euroopan unioni edellyttää kansalaisten solidaarisuutta” ja ”Kukaan ei halua nähdä teknokraattista Eurooppaa. Kansalaisten tulee kokea Euroopan unioni päivittäisessä elämässään.” (1976, 12-13.)

43 ”[…] yhteisön tulisi ponnistella uudelleen tuodakseen Euroopan kansalaisuudelle lisää merkitystä ja lisätäkseen kansalaisten tietoisuutta heidän kuulumisestaan yhteisöön” (1979).

44 ”vahvistaa ja edistää sen identiteettiä ja sen imagoa niin kansalaistensa kuin muunkin maailman silmissä.” (1985, 5.)

45 Koslowski 1999, 157-159.

46 Kuten yhteisön sisäisten rajatarkastusten sujuvuuden parantamista (1985, 5).

47 Lipussa on sinisellä pohjalla 12 kultaista tähteä ympyrässä. Hymni on ”Ode to Joy” Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta. Symbolien poliittinen ja psykologinen tarkoitus on vahvistaa ihmisten tietoisuutta Euroopasta sellaisena poliittisena entiteettinä, johon he kuuluvat. Symbolit tuovat Euroopan unionin ihmisten näkyville. Niiden tarkoitus on osoittaa ihmisille, että unioni on voimassa ja toimii:

”Symbols play a key role in conciousnessraising […]” (1988, 9).

with the Community, with the aim of fostering a sense of identity with the Union.”⁴⁸

1980-luvulla eurooppalainen identiteetti verhottiin projektiin nimeltä Kansalaisten Eurooppa (People’s Europe). 1990-luvulla se konteksti, jossa identiteettiä rakennetaan muuttui olennaisesti. Sopimus Euroopan unionista sisälsi Euroopan unionin kansalaisen määritelmän, ja vuodesta 1992 lähtien unionilla ja komissiolla unionin edustajana on ollut väline, jolla ne voivat konkreettisemmin rakentaa identiteettiä. Perusidea on edelleen kuitenkin sama: keskittymällä projekteihin, jotka suoraan koskettavat kansalaisten jokapäiväistä elämää halutaan kasvattaa kansalaisten samastumista yhteisöön. Unionin kansalaisuuden tuomat sosiaaliset oikeudet saattavat olla vahva kollektiivista identiteettiä muodostava voima. Kuten työläisten lakot ja protestit osoittavat, sosiaalisiin oikeuksiin identifioituminen tarjoaa mahdollisuuden kulttuuristen ja etnisten rajojen ylitykseen. Lakkolaisten ja mielenosoittajien eriväriset kasvot kertovat, että ihmiset ovat kykeneväisiä luomaan yhteistä kansalaisuus-identiteettiä.⁴⁹

Tässä tutkielmassa en perehdy tilan puutteen vuoksi syvemmin kansalaisuutta käsitteleviin teorioihin⁵⁰. Kansalaisuus käsitettä on kuitenkin syytä selventää, koska keskityn analyysissäni tarkastelemaan eurooppalaisen identiteetin tuottamista nimenomaan unionin kansalaisuuden avulla. ’Kansalaisuudella’ viitataan yleisesti jonkin valtion kansalaisuuteen, jäsenyyteen. Kansalaisena henkilö nauttii maan tarjoamista poliittisista, sosiaalisista ja yksilöllisistä oikeuksista, mutta toisaalta hänellä on myös velvollisuuksia valtiota kohtaan. ’Kansallisuudella’ ymmärretään usein samaa kuin kansalaisuudella. Kansallisuuteen liittyy kuitenkin myös käsitys ryhmästä, jota yhdistää yhteinen historia, kieli, kulttuuri tai uskonto. Molemmat käsitteet on perinteisesti yhdistetty nimenomaan valtioon, ja Koslowskin mukaan jo Aristoteles sanoi aikoinaan valtion määrittävän kansalaisuutta⁵¹. Laajentamalla kansalaisten oikeuksien määrää EU:n kansalaisuus luo eroavaisuutta kansallisuuden ja kansalaisuuden välille. Samalla se myös sekoittaa kansallisvaltioiden rajoja ja tekee

48 ”Ensimmäistä kertaa sopimus on nyt luonut suoran poliittisen linkin jäsenvaltioiden kansalaisten ja Euroopan unionin välille. Tällaista linkkiä ei koskaan aikaisemmin ole ollut yhteisön sisällä, ja sen tarkoitus on edistää unioniin liittyvän identiteetin tunnetta.” (1993, 2.) Painotus alkuperäisessä tekstissä.

49 Hansen (1998), 7.

50 Kansalaisuuden teoriasta ks. esim. Janoski (1998) sekä alan säännöllisesti julkaistava lehti ”Citizenship Studies”. Erityisesti Euroopan unionin kansalaisuudesta ks. esim. Meehan (1993) sekä Lehving ja Weale (1997).

51 Koslowski 1999, 155-156, lainannut teoksesta Aristotle, Politics, Book III, chs 1 ja 2 teoksessa McKeon (toim.) The basics works of Aristotle, New York: Random House, 1941, s. 1176-78.

Euroopan unionista uudenlaisen poliittisen organisaation.⁵² EU:n kansalaisuuden myötä perinteinen määritelmä kansalaisuudesta yksilön ja valtion välisenä suhteena ei enää olekaan pätevä. Nyt, kun jäsenyyden ehdot ja yhteisön määritelmä ovat muuttuneet, on muuttunut myös kansalaisuuden luonne.⁵³ Kansalaisuutta voidaan nyt tarkastella sekä kansallisella että ylikansallisella tasolla.