Burken identifikaatio-retoriikka

Tutkielmassani keskityn tarkastelemaan sitä, kuinka identiteetin syntymisen puolesta argumentoidaan ja kuinka tämä tulee tekstissä eksplisiittisesti ilmi. Analyysissäni keskityn mitä- ja miten-kysymysten vastaamiseen, miksi-kysymysten jäädessä vähemmälle huomiolle. Kun diskurssianalyysi sisällön (mitä-kysymysten) lisäksi ottaa tarkastelun kohteeksi myös keinot (miten-kysymykset), se lähestyy uutta retoriikkaa²²⁴.

221 Jokinen, Juhila 1993, 80-81.

222 Fairclough 1999, 94-95 sekä 1992, 65.

223 Jokinen 1999b, 156-157.

224 Jokinen, Juhila 1993, 89. Retoriikka syntyi varsinaisesti antiikin Ateenassa filosofistien ja sofistien välisten keskustelujen kautta. Platon (n. 429-347 eKr.) esitti kritiikkiä ajan puhetaidon harjoituksesta.

Aristoteles (382-322 eKr.) paneutui puolestaan harjoitetun puheen analyysiin ja hahmotti vakuuttavan puheen elementtejä. Cicero (106-43 eKr.) nosti puhetaidon suurimmaksi mahdolliseksi inhimilliseksi taidoksi ja kirjoitti teoreettisia ja käytännöllisiä teoksia puheopista. (Haapainen 1996, 23.) Antiikin aikakaudella retoriikalla tarkoitettiin pitkälti puhetaidon hallintaa ja kehittämistä. Tällä vuosisadalla noussut uusi retoriikka tutkii puolestaan myös kirjallisia tekstejä. Lisäksi retoriikka ennen kaikkea

Miten-puolta tarkastellessani olen kiinnostunut siitä, miten komissio käyttää sanoja tehdäkseen identiteetin tai sen mahdollisuuden olevaksi. Diskurssien retoristen ominaisuuksien analyysin avulla pyrin selvittämään, kuinka eurooppalainen identiteetti konstruoidaan unionin kansalaisuuden kautta retorisesti ja kuinka retoriikkaa käytetään politikoinnin keinona Euroopan unionin identiteettipolitiikassa.

Kenneth Burke, Chaïm Perelman ja Stephen Toulmin vaikuttivat siihen, että länsimaisessa yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa kiinnostus retoriikkaan heräsi jälleen 1900-luvulla. Kukin heistä julkaisi keskeiset teoksensa 1940- ja 1950-luvuilla, aikana, jolloin retoriikkaan ei tunnettu yleistä mielenkiintoa. Heidän lähtökohtansa ja tavoitteensa retoriikan tutkimisessa poikkeavat toisistaan kuitenkin paljon.²²⁵ Burken retoriikka soveltuu tähän tutkielmaan syvyytensä johdosta. Hän ei keskity pelkästään retoriikkaan taivuttelun välineenä, vaan hän lisää suostuttelevaan retoriikkaan identifikaation-käsitteen²²⁶. Burken retoriikka ei jää yleisösuhteen tarkasteluun vaan se tarkastelee retoriikkaa olennaisena osana ihmisten kanssakäymistä. Retoriikka on keino, jolla ihminen toimii sosiaalisessa maailmassa: se määrää sen, millainen ihminen on ja millaiseksi maailma muodostuu. Täten Burken konstruktivistinen retoriikka tukee käsityksiltään niin Meadia, sosiaalista konstruktivismia kuin diskurssianalyysiäkin.

Identifikaatio, taivuttelu ja yleisösuhde ovat niitä avainkäsitteitä Burken retoriikassa, joita tässä tarkastelen.

Yksilöt ovat Burken mukaan symboleita käyttäviä olentoja, jotka pyrkivät jakamaan kokemuksensa, ideansa, asenteensa ja käsitteensä. Toisin sanoen kommunikatiivisen toiminnan kautta he pyrkivät löytämään keskinäisen olemusten yhteisyyden (consubstantiality). Eräs kommunikatiivisen toiminnan piirre on retoriikka, joka ilmenee puhujan ja yleisön välisessä kommunikaatiossa. Tällöin puhuja, halutessaan taivutella yleisöänsä, pyrkii saavuttamaan olemusten yhteisyyttä identifioitumalla

näkökulmana tutkimuskohteeseen tai sen analyysivälineenä on iskostunut jo moneen tieteenalaan.

Käsitteet retoriikka ja argumentaatio ovat erityisesti läsnä poliittisessa diskurssissa. (Kajaste 1996, 184.)

225 Siinä missä Perelman ja Toulmin esittävät teoriaa argumentoivan puheen tai tekstin analysoimiseksi ja sen pätevyyden arvioimiseksi, Burke tarkastelee inhimillisen toiminnan ehtoja ja perusteita, motiiveja.

Tarkastelussa hän asettaa symbolisen ulottuvuuden tärkeään asemaan ja hän ei Perelmanin ja Toulminin tavoin keskity tarkastelemaan argumentointia tietoisena vakuuttamisena. (Summa 1996, 51-52.)

226 Burke 1969b, xiv. En kuitenkaan perehdy kaikkiin Burken teorioihin vaan keskityn taivuttelun keinoihin sekä hänen käsityksiinsä retoriikasta identifikaationa. Tämän vuoksi tarkasteluni keskittyy pitkälti hänen Rhetoric of motives teokseensa, jossa hän esittää teoriansa identifikaatiosta ja retoriikasta identifikaation välineenä.

yleisön asenteisiin, mielipiteisiin ja arvoihin.²²⁷ Olemusten yhteisyyden löytyminen puolestaan mahdollistaa suostuttelun. Toisin sanoen se, että yksilöt ovat erilaisia ja heillä on eriäviä mielipiteitä, johtaa retoriikan käyttämiseen. Retoriikka on läsnä erityisesti silloin, kun yksilöt joutuvat konfliktiin joko keskenään tai jonkin muun ryhmän kanssa.²²⁸ Konfliktilla ei tässä yhteydessä viitata välttämättä väkivaltaiseen konfliktiin vaan esimerkiksi intressien tai ideologioiden ristiriitoihin. Tämän tutkielman kannalta käsillä olevassa konfliktissa on kysymys eurooppalaisen identiteetin mahdollisesta muodostumisesta ja sen tietoisesta rakentamisesta. Konfliktiksi tämän kysymyksen tekee yhtäältä kiistanalaiset käsitykset eurooppalaisen identiteetin luonteesta ja syvyydestä sekä toisaalta epätietoisuus unionin tulevaisuuden luonteesta.

Identifikaatio tässä tutkielmassa ilmenee puolestaan komission tavassa lähestyä yleisöänsä, kuten unionin muita toimielimiä, jäsenvaltioita ja kansalaisia. Identifikaatio viittaa niihin keinoihin, joilla komissio pyrkii luomaan olemusten yhteisyyttä ja täten tekemään argumenteistaan hyväksyttäviä.

Puhujan suhde yleisöön on identifikaatiossa olennaista. Puhe tai teksti ei koskaan ole vain puhetta jostakin, vaan se on suunnattu yleisölleen. Puheen tarkoituksena on vakuuttaa joku jostakin argumentista sekä saada aikaan muissa tiettyjä asenteita tai toimintoja. Retoriikan avulla pyritään mielistelemään, todistamaan väittämiä ja mainostamaan mielipiteitä.²²⁹ Yleisö ei Burken retoriikassa ole voimaton, vaan jos puhuja haluaa olla vakuuttava, hänen tulee kunnioittaa yleisöänsä ja sopeutua siihen.

Michael Billig katsoo identifikaation olevan yhteisen perustan löytämistä. Jos puhuja identifioituu yleisöönsä, osa puhujasta on, tai esitetään tahallisesti olevan, sidottu kuulijoiden yhteisöllisyyteen (communality). Tällöin puhuja korostaa yleisön yhteisöllisyyttä, yhteisiä arvoja ja uskomuksia. Kyse on siis Burken identifikaatiosta.²³⁰ Kun puhuja identifioituu yleisöön, hän käsitteellistää yleisön yhteisönä, joka jakaa terveen järjen (common sense). Halutessaan vedota eurooppalaiseen yleisöön, komissio vetoaa eurooppalaiseen terveeseen järkeen, esimerkiksi eurooppalaisten uskoon demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Halutessaan vedota unionin toimielimiin komissio

227 Yksinkertaisin identifikaation muoto on kyetä puhumaan yleisön kielellä, ymmärrettävillä eleillä ja mielikuvilla, identifioimalla omat tavat yleisön kommunikoinnin tapoihin (Burke 1969b, 21-22, 55).

Burken ”olemusten yhteisyyttä” on verrattu tämän päivän kulttuuriin, sillä onhan ihmisillä pyrkimys saada muut omaksumaan heidän kulttuurinsa. (Yarbrough 1999, 56-58).

228 Burke 1969b, 23, 45; Summa 1996, 56-57.

229 Burke 1969b, 41, 64.

230 Billig 1996, 264. Identifikaatio voi olla sekä tiedostamatonta että tahallista toimintaa. Tahallisesta identifikaatiosta on kyse mm. silloin, kun eurooppalaisille puhuva poliitikko käyttää puheissaan ilmaisua

”me eurooppalaiset”. (Vrt. Burke 1966, 302.)

tukeutuu puolestaan esimerkiksi siihen loogiseen ajatukseen, että jos kansalaiset saavat enemmän oikeuksia unionin puolesta, he myös pitävät unionia merkittävämpänä.²³¹ Identifikaatio on kuitenkin tilannesidonnaista. Taivuttelun keinot riippuvat niistä olosuhteista, joissa niitä käytetään. Varsinkin politiikassa usein identifioidutaan tilanteen mukaan, siihen mielipiteeseen, joka on vahvimmillaan²³².

Toisaalta vaikka identifikaatio tapahtuukin jossain määrin erottelun (contradiction) kustannuksella, myös erottelu kuuluu retoriikkaan: identifikaatio yleisesti hyväksyttävinä pidettyihin asenteisiin on samalla erottelua eriäviin mielipiteisiin.

Mielenkiintoisia ovat tilanteet, jossa puhuja identifioituu yleisöön, mutta ei sen mielipiteisiin. Tästä on kysymys silloin, kun puhuja haluaa vaikuttaa yleisön mielipiteisiin. Lähestymällä yleisön asenteita puhuja ikään kuin helpottaa tietä taivutteluun. Puhujan ei tule tällöin korostaa mielipiteiden eroavaisuuksia, vaan eriävät mielipiteet tulee pyrkiä sulattamaan sellaisiin kategorioihin, joita yleisö arvostaa ja jotka yleisö tuntee. Täten puhuja voi siis samanaikaisesti identifioitua yleisöönsä, vaikkakin kritisoi sitä.²³³

Myös komission kertomuksia voidaan analysoida retorisesti identifikaatio-käsitteen avulla. Vaikkakin kertomukset on suunnattu unionin päättäville elimille, varsinaisena yleisönä voidaan pitää myös Euroopan unionin kansalaisia. Komissio pyrkii vahvistamaan niiden mielipiteitä, jotka kannattavat eurooppalaista identiteettiä, ja muuttamaan niiden mielipidettä, jotka jostain syystä epäilevät eurooppalaisen yhteisyyden merkityksellisyyttä tai ”hyvyyttä.” Komissio identifioituu tähän jälkimmäiseen ryhmään myöntämällä sellaisia asioita, joita kyseinen ryhmä selvästi kannattaa: tämän vuoksi komissio sanoo muun muassa: ”Unionin kansalaisuus on osa moninaista ja monitasoista kansalaisuutta, ja näin se täydentää mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta²³⁴.” Komissio identifioituu kansalaisten pelkoihin suhteessa poliittiseen integraatioon myös sanomalla, että eurooppalainen identiteetti voi olla olemassa samanaikaisesti kansallisen identiteetin kanssa ja että kulttuurien moninaisuus Euroopassa on rikkaus, jota tulee kunnioittaa. Näin komissio astuu lähemmäksi epäilijöitä, mutta samalla kuitenkin tarjoaa uusia ideologioita, joihin toivoo kuulijoiden samastuvan.

231 Vrt. Billig 1996, 226.

232 Retoriikan tilanteista ja tilanteen muuttumisesta ks. Billig 1996, 260-265, 275-280.

233 Billig 1996, 224, 265-269.

234 2001, 7.

Puhujan suostuttelevan toiminnan tarkoituksena saattaa olla pyrkimys saada yleisö omalta osaltaan identifioitumaan puhujan intresseihin (haluun tuottaa eurooppalaista identiteettiä) tai puhujaan itseensä (komission edustamaan ”unioni-instituutioon”).

Tällöin puhuja pyrkii saavuttamaan intressien identifikaatiota ja tarkoituksena on luoda hyvät suhteet puhujan ja yleisön välille. Taivuttelu (persuation), identifikaatio (olemusten yhteisyys) ja kommunikaatio (yleisösuhde) ovat kaikki retoriikan avainkäsitteitä, eivätkä ole erotettavissa toisistaan.²³⁵ Olemusten yhteisyyttä puhuja voi tavoitella useilla eri identifikaation tyylillä. Seuraavassa luvussa käyn läpi Burken määrittämiä identifikaation tyylejä.