Kansalaisten tiedon lisääminen

Komissio on huolestunut siitä, että vaikka unionin kansalaisuus on nyt todellisuutta, kansalaiset eivät tiedä sen vaikutuksia ja niitä oikeuksia, joita se heille tarjoaa.

Komissio viittaa tähän puhumalla kansalaisten oikeudesta saada tietää unionin

402 Identifikaatio voidaan laukaista todellisella kokemuksella (Bloom 1990, 51-52).

403 ”Unionin kansalaisilla on tässä sopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.” 17 (2).

404 [...] it should be recalled that the new Article 8(2) specifies that citizens of the Union are also to be subject to the duties imposed by the Treaty (1993, 2).

kansalaisuuden tuomista oikeuksista ja valtioiden velvollisuudesta kunnioittaa näitä sääntöjä.⁴⁰⁶ Komission mukaan esimerkiksi kansalaisten vähäinen osallistuminen Euroopan parlamentin vaaleihin johtuu tiedon puutteesta⁴⁰⁷. Jotta kansalaiset tulisivat aktiivisemmiksi, kehottaa komissio jäsenvaltioita ”ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa äänioikeutetuille unionin kansalaisille lähetetään vaaleja koskevaa tiedotusmateriaalia suoraan henkilökohtaisesti postitse⁴⁰⁸”.

Komissio myös katsoo, että tarvitaan pysyvä väline, jonka kautta kansalaisten kanssa voidaan käydä vuoropuhelua heidän oikeuksistaan. Tähän liittyen komissio on jo tehnyt aloitteita, joiden se toivoo tekevän ”Euroopan yhdentymisestä merkityksellisemmän yksittäisille kansalaisille⁴⁰⁹." Eräs tällainen aloite on komission ja parlamentin 26.

marraskuuta 1996 käynnistämä Kansalaisena Euroopassa -hanke (Citizens First).

Projektin tarkoituksena on lisätä kansalaisten tietoja heidän oikeuksistaan ja, kuten komissio itse sen ilmaisi, tuoda unioni lähemmäs kansalaisia.⁴¹⁰ On myös perustettu Kansalaisena Euroopassa -neuvontapalvelu, johon soittamalla kansalaiset voivat saada opastusta käytännön ongelmissa. Asiantuntijan tehtävänä on ohjata heidät

”asianomaisiin kansallisiin ja paikallisiin organisaatioihin⁴¹¹”. Palvelun tavoitteena on

”lujittaa yhteisön oikeuden hallinnoinnista vastuussa olevien kansallisten ja paikallisten elinten asemaa⁴¹².”

On siis asetettu epävirallinen virasto, joka toimii kansallisten hallinnollisten virastojen ja unionin instituutioiden välissä. On katsottu, että suora yhteys näiden kahden välillä ja paikallisten viranomaisten tiedonvälitys eivät ole riittäviä. Palvelun kautta kansalaisille tarjotaan uusi kanava ottaa selvää heille kuuluvista oikeuksista. Tämä lisää

405 Wendt 1999, 344.

406 1997, 18.

407 1997, 10.

408 2001, 3. Jäsenvaltioihin vedotaan Maastrichtin sopimuksen nojalla: ”[tiedon jakaminen] on velvollisuus, joka niiden on täytettävä direktiivin 109/92 12 artiklan sekä direktiivin 94/80 11 artiklan mukaan” (1997, 10); ”Jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa alueellaan asuville unionin kansalaisille hyvissä ajoin ja tarkoituksenmukaisella tavalla heidän uusista vaalioikeuksistaan” (1997, 8). 2001 komissio esitti, että jäsenvaltioiden tulisi harkita äänestys- ja vaalikelpoisuusoikeuksista tiedottamista erilaisten viranomaiskäyntien yhteydessä (2001, 16).

409 1997, 20.

410 1997, 18. Hankkeeseen sisältyy tiedottaminen mainosten, oppaiden ja tiedotusvälineiden kautta.

Ihmisille tarjotaan mahdollisuus ilmaiseen tai edulliseen puhelin- tai Internet-palveluun. Oppaat on yhdentoista virallisen unionikielen lisäksi saatavilla myös luxemburgin, walesin, gaelin, katalaanin, baskin sekä galician kielellä. (1997, 18-19.) Lisäksi on julkaistu tietolehtisiä ja oppaita, joista kansalaiset saavat tietoa oikeuksistaan eri kysymyksissä. Kyseisiä tietolehtisiä saa tilata ilmaiseksi Europe Direct -tietokeskuksesta, joita on jokaisessa jäsenvaltiossa. (2001, 27-28.)

411 1997, 19-20.

412 1997, 20.

kanssakäymistä yhteisön ja kansalaisten välillä. Neuvontapalvelussa annetaan mm.

sosiaaliturvaan, tutkintojen tunnustamiseen, ajoneuvojen rekisteröintiin, kaksinkertaiseen verotukseen ja ulkomailla opiskeluun liittyviä ohjeita⁴¹³. Toisin sanoen uudesta neuvontapalvelusta saa tietoa hyvin arkipäiväisistä, kaikkia kansalaisia koskettavista asioista ja yhdistämällä kansalaisuuden tuomat oikeudet ihmisten jokapäiväiseen elämään unionista tulee osa arkipäivää. Lisäksi on valmistettu lukuisia EU:n sisällä matkustamisesta, tavaroiden ja palvelujen ostamisesta, oikeuksien turvaamisesta ja tietosuojasta sekä terveydenhuollosta kertovia oppaita⁴¹⁴.

Kansalaisten tietoisuuden kasvattaminen ja hyötyjen konkreettinen kokeminen liitetään komission kertomuksissa yhteen. Nämä ovat edellytyksenä EU-myönteisiin mielialoihin:

”Kansalaiset tuntevat, että EU:sta on heille suoranaista hyötyä, jos komissio ja jäsenvaltiot yhdessä varmistavat, että jatkuvasti toteutetaan toimenpiteitä kansalaisten yleisen tietoisuuden parantamiseksi heidän oikeuksistaan […]⁴¹⁵.”

”Kansalaisilla on oikeus saada tietoa EU:n heille myöntämistä oikeuksista ja vaatia, että jäsenvaltiot kunnioittavat näitä oikeuksia käytännössä. Jollei näin tapahdu, kansalaiset pitävät EU:n kansalaisuutta epämääräisenä ja vaikeatajuisena käsitteenä, jolla on hyvin vähän merkitystä käytännössä.⁴¹⁶”

”Nämä oikeudet ja unioni kokonaisuudessaan ovat kansalaisten silmissä uskottavia ainoastaan, jos niitä voidaan soveltaa käytännössä. Itse asiassa unionin kansalaisuudella voidaan pyrkiä toteuttamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen B artiklassa määritellyt tavoitteet – lujittaa jäsenvaltioiden kansalaisten oikeuksien ja etujen suojaa – vain mikäli annetut oikeudet ovat selvästi kansalaisten tiedossa ja toteuttamiskelpoisia.

Jos näin ei ole, unionin kansalaisuus saattaa alkaa vaikuttaa kansalaisista epämääräiseltä käsitteeltä, mikä aiheuttaa hämmennystä sen keinojen ja päämäärien suhteen ja saattaa jopa synnyttää EU:n vastaisia mielialoja.”⁴¹⁷

Tarve tietämisen kasvattamiseen liitetään kansalaisten oikeuteen, vaikka itse asiassa komissio paljastaa todelliset perustelut viimeisessä lauseessaan: peruste sille, miksi kansalaisten tietomäärää tulisi lisätä, on ensi sijassa unionin kansalaisuuden uskottavuuden lisääminen ja täten identiteettiprojektin turvaaminen, ei kansalaisten tarpeiden tyydyttäminen tai heidän etujensa lisääminen.

413 1997, 20.

414 1997, 20; 2001, 27.

415 1997, 19.

416 1997, 19.

417 1997, 6.

Komission ja unionin pyrkimykset tuoda unioni lähemmäs kansalaisia helpottuu huomattavasti, jos kansalaiset tietävät unionin kansalaisuudesta ja osaavat käyttää sen tuomia oikeuksia. Julkisuus on merkittävä tekijä niin unionin kansalaisuuden kuin mahdollisen eurooppalaisen identiteetinkin kannalta. ”Julkisuus on myös edellytyksenä Euroopasta käytävälle yleiselle keskustelulle⁴¹⁸”. Julkisuus on merkittävää, sillä ilman tiedotusta kansalaiset eivät saa selville oikeuksiaan eikä synny sellaista sosiaalista kanssakäymistä unionin ja kansalaisten kesken, joka mahdollistaisi samastumisen unioniin. Tietysti kansalaiset saavat tietoa unionista jokapäiväisessä elämässään – matkustaessaan toiseen jäsenmaahan, tilatessaan uuden passin, maksaessaan ostokset euroilla jne. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan tiedotusta, sillä sen kautta identifikaatioprosessi nopeutuu. Samoin kuin kansallisvaltioissa kansallisaate toimii jatkuvasti taustalla poliittisissa diskursseissa (puhutaan suomalaisista poliittisista instituutioista ja uutisissa keskitytään yhtenä osa-alueena nimenomaan kotimaan uutisiin) niin myös Euroopan tasolla on pyrittävä kasvattamaan tietoisuutta koko yhteisöstä.

Billigin mukaan identiteetti on kietoutunut jokapäiväiseen sosiaaliseen elämään, ajatteluun ja kielenkäyttöön. Kielellä kasvatetaan ideologista tietoisuutta.⁴¹⁹ Myös Anderson korostaa tiedotusvälineiden ja tiedottamisen merkitystä kollektiivisen identiteetin syntymiselle: niiden avulla ihmisten tietoisuus yhteisöstä kasvaa⁴²⁰. Sosiaalisen konstruktivismin mukaan tietoisuuden kasvattamisen kautta voidaan luoda kollektiivista identiteettiä ja solidaarisuutta. Muokkaamalla sosiaalisen todellisuuden jaettuja merkityksiä komissio osallistuu diskursiiviseen toimintaan, jonka tarkoituksena on konstruoida kuvaa yhteisöstä ja sen jäsenistä, eli ”meistä” ⁴²¹.

418 2001, 23.

419 Vrt. Billig 1995, 8, 17-18, 50.

420 Anderson 1991, 35. Andersonin mukaan kieli ei ole syrjäyttämisen väline, sillä kuka tahansa voi oppia sen. Itse asiassa kieli on sisältävä elementti, vaikkakin on rajoittava siltä osin, että kukaan ei elä niin kauan, että oppisi kaikki kielet. Painettu kieli on se, joka synnyttää nationalismin ja yhteisön idean. Siihen ei tarvita mitään tiettyä kieltä. Lisäksi kommunikaatioteknologia mahdollistaa tiedotusvälineiden monikielisyyden ja tämän vuoksi esimerkiksi Sveitsin kuviteltu yhteisö ei edellytä yksikielisyyttä.

(Anderson 1991, 134-135, 139.)

421 Wendt 1994, 391.