Valitut kaupungit

Porvoon valtiopäiville oli 21 kaupungilla oikeus lähettää edustaja. Ainoastaan Turusta valittiin kak-si edustajaa. Naantali ei taloudellikak-sista syistä lähettänyt lainkaan edustajaa. Pieni rannikkokaupunki Uusikaarlepyy ei valinnut omaa edustajaa, vaan valtuutti Pietarsaaren Pehr Malmin edustajakseen.

Kajaania edusti näillä ensimmäisillä autonomian ajan valtiopäivillä Oulun edustaja kauppias C.M.

Engman. Näistä syistä Porvoossa oli vain 19 porvarissäädyn edustajaa. Viimeisillä säätyvallan ajan valtiopäivillä porvarissäädyssä oli 37 kaupungista yhteensä 75 edustajaa. Kaupungit on koottu liit-teeseen 2, josta näkyy myös edustajien lukumäärä.²⁷

Tarkastelen poliittisen elämän heräämistä vertailemalla Tamperetta, Oulua ja Kuopiota. Liberalis-min ja industrialisLiberalis-min vaikutuksesta tapahtunut muutos näkyi erityisesti eteläisen Suomen kaupun-geissa. Kaupunkien sijainti ja koko ovat vaikuttaneet valintaani. Mukana on kaksi sisämaan

23 Katso liite 3.

24 Nikula 1981, 182, 218-220.

25 Nikula 1981, 186-187.

26 Nikula 1981, 256-258; Waris 1952, 128-129.

27 Liite 2; Nordenstreng 1920, 14-15, 100-102, 110-111, 255-260; Nordenstreng 1923, 118-126, 172-174.

10

punkia ja yksi rannikkokaupunki. Valitsin kaupungit, joista oli edustajia porvarissäädyssä kaikilla autonomian ajan valtiopäivillä. Muina kaupunkivaihtoehtoina olleen Porin hylkäsin, koska Oulu edusti samankaltaista saha- ja vientiteollisuuteen keskittynyttä rannikkokaupunkia. Oulu on myös demokratisoitumisen kannalta parempi esimerkki. Jarkko Keskinen on tutkinut perusteellisesti pori-laiskauppiaita väitöskirjassaan Oma ja yhteinen etu. Kauppiaiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö Porin paikallisyhteisössä 1765–1845²⁸. Porvoo oli yhtenä vaihtoehtona, mutta siellä ei käsiteltävä-nä aikana käsiteltävä-näkynyt niin selvästi muutos edustajarakenteessa. Porvoo jäi myös autonomian aikana sivuun muuttuvasta hallinnollisesta ja liikenteellisestä kehityksestä.

Tampere oli keskeinen kauppakaupunki ja autonomian ajan tyypillisin ja tärkein teollisuuskaupun-ki, ”Suomen Manchester”. Tampere oli alueen liike-elämän keskus, jolle oli suuri hyöty rautatien rakentamisesta. Siellä kaupunkiväestön sosiaalisen rakenteen muuttumiseen vaikutti muuttoliike maaseudulta. Työväenluokan muodostuminen näkyi jyrkemmin Tampereella kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Teollistumisen myötä osallistuminen poliittiseen toimintaan ja järjestötoimin-taan oli aktiivista. Tampereella ei ollut vanhoja kauppiassukuja, vaan uudet miehet loivat teollista Tamperetta. Tampereen valintaa tutkimukseen puoltaa erityisesti se, että siellä näkyivät selvimmin muutokset paikallaan pysyvästä yhteiskunnasta kansanvaltaiseen suuntaan. Tästä syystä tutkimus painottuu Tampereeseen, johon verrataan Oulua ja Kuopiota.

Tampere sai vapaakaupunkioikeudet samaan aikaan, kun Kustaa III perusti kaupungin vuonna 1779. Vuonna 1821 näitä oikeuksia laajennettiin. Tammerkoskesta saatiin voimaa. Sen lisäksi tämä Ylä-Satakunnan tärkeä markkinapaikka kokosi väkeä alueelta, jossa viljeltiin pellavaa ja hamppua.

Kaupungin teollisuuslaitoksiin, jotka olivat kosken rannalla melko pienellä alueella, tuotiin ulko-mailta koneita ja tullivapaita raaka-aineita. Finlaysonin (Nottbeckin) ja Frenckellin tehtaiden aluetta kaupungin läntisessä osassa sanottiin alkuaan Tampereeksi. Koski antoi käyttövoimaa myös sahalle, palttinatehtaalle, myllylle ja verkatehtaalle. Esikaupunkialueella oli rautatehdas. Vuonna 1870 Tampereella oli 30 - 40 prosenttia Suomen teollisuustyöväestöstä. Teollisuudesta toimeentulonsa saavien osuus oli myös merkittävä suhteessa kaupungin asukaslukuun. Tunnusomaista oli lisäksi se, että työväestön joukossa oli paljon naisia ja lapsia.²⁹

”Olen löytänyt ihanan ja monia mahdollisuuksia täynnä olevan maan, mutta varsin mitättömän ta-louden.” Näin kirjoitti maaherra A.J. Nordenskiöld kuninkaalle vuonna 1754 Pohjois-Savosta.³⁰ Samana vuonna 1775, kun Kustaa III perusti Kuopion kaupungin, Kuopiosta tuli myös läänin

28 Keskinen 2012.

29 Haapala 1986, 28-30; Nikula 1981, 166-167; Suodenjoki 2007, 28; Viitanen 1972, 15; Voionmaa 1932, 117;

Baranovski 2004, 144-145.

30 Lappalainen 1982, 115.

11

lintokaupunki. Se sai ensimmäisenä maaseutukaupunkina vuonna 1858 tapulikaupungin oikeudet ja oman tullikamarin. Kaupungista tuli tärkeä kauppakeskus, jossa laivanvarustus, tukkukauppa ja myllyteollisuus olivat keskeisiä. 1840-luvulla saatiin ensimmäiset höyrykoneet. Maantieteelliset olot haittasivat kehitystä. Saimaan kanavan valmistumisella vuonna 1856 oli Kuopion läänille suuri merkitys liikenteen kannalta. Kuopiosta tuli myös kirkollinen keskus, kun sinne vuonna 1852 sijoit-tui uuden hiippakunnan piispanissijoit-tuin. Kuopion hiippakuntaan kuului Oulun lääni, jonne oli kaupal-lisia yhteyksiä. Itäsuomalaiset tekivät Ouluun suolanhakumatkoja ja veivät mm. turkiksia, masto-puita ja voita.³¹ Valintaani Kuopion ottamisesta tutkittavaksi kaupungiksi on vaikuttanut erityisesti sen sijainti keskellä suomenkielistä Savoa.

Rannikkokaupungeista ja Pohjanlahden vanhoista porvariskaupungeista on esimerkkinä vuonna 1605 perustettu Oulu, joka sai vuonna 1610 kaupunkioikeudet ja vuonna 1765 tapulikaupunkioi-keudet. Tämä merkitsi Pohjanmaan kauppapakon purkamista ja oikeutta täydelliseen ulkomaan-kauppaan. Kauppahuoneet tekivät laajaa yhteistyötä koti- ja ulkomaankaupassa. Käsityöläisten osuus oli suhteellisen korkea, mutta varsinaisia teollisuuslaitoksia oli vähän. Vuonna 1863 peruste-tussa Åströmin nahkatehtaassa oli työntekijöitä vähän verrattuna tamperelaisiin tehtaisiin: 24 työn-tekijää vuonna 1871, 91 vuonna 1880. Vanhasta tervaporvarien kaupungista, joka oli vuodesta 1776 läänin pääkaupunki, kasvoi 1800-luvun jälkipuoliskolla sahateollisuuden keskus. Terva- ja puutava-rakauppa yhdistivät Oulun laajaan maaseutuun Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti. Muutto-liike läänin pääkaupunkiin Ouluun tapahtui pääasiassa Pohjois-Suomesta. Liike- ja sukuverkostot olivat kaupungin porvareille ominaisia.³²

Kaikkien näiden kolmen kaupungin asukkailla oli pysyvät siteet maaseutuun sekä kauppayhteyksien että sukulaisuussuhteiden kautta. Ylempi porvaristo ja virkamiehet perustivat perheitä papiston jäl-keläisten kanssa. Pikkuporvarien yhteydet olivat läheisempiä talonpoikien kanssa.³³

Vuonna 1856 julkaistussa keisarillisessa asetuksessa Suomen kaupungit jaettiin neljään luokkaan

”katsannolla niiden nykyiseen väenpaljouteen, suuruuteen, niin myös kaupantekoon ja porvarilli-seen liikuntoon”. Oulu ja Kuopio kuuluivat toiporvarilli-seen luokkaan ja Tampere kolmanteen luokkaan.³⁴

31 Kahra, kansio 1 Kuopion kulttuurihistoriallisen museon arkisto; Alanen 1957, 224, 268-269; Baranovski 2004, 148;

Granit-Ilmoniemi 1882, 9,103; Nikula 1981, 167; Ranta 1981, 56. Kuopio oli jo 1653 (Ranta 1652) perustettu Pietari Brahen toimesta, mutta 1680-luvulla kaupunkielämä päättyi. Uusi kaupunki sai kaupunkiprivilegiot 1782.

Viimeisimpien Riksarkivetista löytyneiden asiakirjojen perusteella vuotta 1775 pidetään kaupungin perustamisvuotena.

Kankkunen, Pekka 2017, haastattelu.

32 Alanen 1964, 94-95; Hautala 1976, 167-170; Kenttä 1986, 16, 20,26-27; Mustakallio 2017; Ojala 1999, 288-294;

Rehumäki 2008, 287; Vahtola 1987, 88-89; Kaupunkihistoria ja sen tutkimus 1972, 33; Tommila 1984b,7-8:

Westerlund 1975, 31; http://www.narc.fi/Arkistolaitos/oma/tervaporvarit/sivu1_1.html#alku.

33 Klinge 1997, 121.

34 Waris 1952, 92.

12

Taulukossa 2 on tutkimieni kaupunkien väkiluvun kehitys. Luvut vaihtelevat eri lähteissä sen mu-kaan, onko ne laskettu henkikirjoista, seurakuntien tiedoista vai virallisista tilastoista. Oulu oli Por-voon valtiopäivien kokoontuessa näistä kolmesta tutkimuksessa mukana olevasta kaupungista väki-luvultaan suurin. Asukkaita oli liki kuusinkertainen määrä Tampereeseen verrattuna. 1800-luvun alkupuoliskolla väkiluvun kasvu oli nopeinta maaseudulla Vaasan, Kuopion ja Oulun lääneissä.

Muuttoliike teollistumisen myötä merkitsi sitä, että Tampere ohitti väestötilastoissa Oulun ylivoi-maisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tampereen väkiluku kaksinkertaistui 1870-luvulla ja 1880-luvulla.

Taulukko 2. Tampereen, Oulun ja Kuopion väkilukukehitys

Vuosi Tampere Oulu Kuopio Suomen

väkiluku

1805 602 3 345 819 898 400

1860 5 232 7 018 4 065 (4 066) 1 746 700

1880 13 645 (13 750) 9 705 6 871 2 060 800

1900 38 778 (36 344) 16 306 11 797 (11 723) 2 655 900

1905 41 307 17 869 14 021 2 773 000

Lähteet: SVT VI. Väkiluvun tilastoa.41.Pääpiirteet Suomen väestötilastosta vuosilta 1750-1890.III. esitys. 1909 Helsin-ki; Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. Väestön elinkeino Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880-1975. Tilas-tokeskus 1979; Kaupunkihistoria ja sen tutkimus 1972, liite 6, 170-171; Haapala 1986, liitetaulukko 7; Rasila 1984, 205-208, 248; Klinge 1997,95; Nikula 1981, 286; Viitanen 1972, 16; Voionmaa 1932, 199;

http://www.doria.fi/handle/10024/67157.³⁵

Autonomisen Suomen ja samanaikaisen Ruotsin kaupungistuminen ja teollistuminen poikkesivat toisistaan. Suomi pysyi pidempään agraariyhteiskuntana, kun väestö kasvoi voimakkaasti maaseu-dulla. Ruotsissa kaupunkien väestönlisäys oli 1860–1910 yli 50 prosenttia, Suomessa vain 27 pro-senttia.³⁶

Kaupungeissa asuinalue määräytyi varallisuuden ja sosiaalisen aseman mukaan. Liikemiehet asuivat virkamiehistön kanssa samoissa arvostetuimmissa kortteleissa, joiden asukkaiden veronmaksukyky oli toisiinsa verrannollista. Työväestöön kuuluvat asuivat yleensä ruutukaava-alueen laitamilla tai

35 Haapalan ja Rasilan laskelmien mukaan Tampereella väkiluku on seurakunnan tilastoista. Suluissa vuoden ns.

todellinen väkiluku, jossa on mukana myös esikaupunkien väestö.

36 Rehumäki 2008, 20.

13

ulkopuolella, elleivät olleet kauppiaiden palveluksessa. Kuopiossa vielä vuonna 1880 eri yhteiskun-taryhmiä edustavat perheet asuivat omilla alueillaan.³⁷

Tampereella asuttiin 1800-luvun alkupuolella väljästi. Asemakaava-alueen ulkopuolella oli talon-omistajien kasvimaita eli plantaaseja. Työläiskaupunginosa syntyi Amuriin sen jälkeen, kun vuonna 1869 Tampereen kaupungille hyväksyttiin uusi rakennusjärjestys. Keskustorilta kauimpana oleva alue tarkoitettiin vähävaraisille rakentajille. Amurissa työväki asui pääasiassa vuokralla ja uusi yh-teiskuntaluokka talonomistajat, jotka elivät vuokratuloillaan, tulivat vanhan porvarissäädyn rinnalle.

1900-luvun alussa asutus oli laajentunut niin, että Tampereen väestöstä puolet asui Tammelassa ja Kyttälässä. Vuonna 1900 Tampereella oli tehtaissa työskenteleviä ja ulkotyöläisiä 65,5 prosenttia kaikista työtä tekevistä.³⁸

Oulussa vuoden 1822 tulipalossa kärsivät sekä kaupungin porvarit että heidän elinkeinonsa. Kun kaupunkia rakennettiin uudelleen, jouduttiin tonttien jakamineen tekemään uusiksi. Kauppiaat, vir-kamiehet ja käsityöläiset hankkivat kalleimmat ja suosituimmat tontit Torikadun ja Kirkkokadun varrelta. Liike-elämä keskittyi näiden katujen tienoille. Varakkaimmat asuivat jatkossakin ensim-mäisessä ja kolmannessa kaupunginosassa. Toinen, neljäs, viides ja kuudes kaupunginosa olivat pääasiassa työmiesten ja merimiesten asuttamia. Kaupungin asutuksen järjestely vaikutti siihen, että eri yhteiskuntaluokat keskittyivät omiin kaupunginosiin.³⁹