Maltillisuuteen pyrkivä Oulu

Oulussa pyrittiin välttämään kielitaistelun myötä 1880-luvulla valtiopäivämiesvaaleissa ilmennyttä riitaisuutta. Suomenmieliset jakautuivat Kivekästä kannattaviin äärimmäisyysmiehiin ja häntä vas-tustaviin maltillisempiin fennomaaneihin. Liberaalis-ruotsinkieliset olivat kolmas ryhmä kilpailtaes-sa edustuspaikoista. Sekä ruotsinmieliset että suomenmieliset valitsivat mieluiten maltillisia ja ky-vykkäitä ehdokkaita houkutellakseen äänestäjiä myös vastustajien joukosta. Kivekästä ei haluttu valita. Ehdokkaita haettiin jopa oman kaupungin ulkopuolelta.⁴⁶⁸

Oulussa erityisesti näkyi, etteivät kaikki kauppiaatkaan eivät olleet keskenään tasa-arvoisia. Siellä ylimmän porvariskerroksen muodostivat vanhojen kauppahuoneiden omistajat, kauppaneuvokset ja heidän poikansa. Toisena arvoasteikossa olivat avioliittojen ja perintöjen avulla liikkeiden omista-jiksi päässeet konsulit ja patruunat. Näiden kahden luokan keskinäinen seurustelu oli tavallista, eivätkä he eronneet suuresti toisistaan Sen sijaan alin kauppiasluokka, johon kuuluivat kaupunki-laistuneet kauppiaat, puotikaupan ohessa tukkukauppaa harjoittavat ja kauppiaiksi ryhtyneet kirjan-pitäjät, eivät kuuluneet edellisten seurapiireihin. Rikkaiden porvareiden valtaa heikensivät monet

465 Kiviranta 2006, 20-22.

466 Huuhtanen 1970, 4-5, 7.

467 Rommi 1972, 8, 10.

468 Hautala 1976, 595; Tommila 1984a, 176-177.

121

konkurssit, jolloin varat keskittyivät kaikkein rikkaimpien käsiin. J.W. Snellman G:son kauppahuo-ne ja Leonard Candelin ja G. & C. Bergbom nousivat muiden yläpuolelle. Piekauppahuo-nempien kauppa-puotien omistajat ja useimmat käsityöläismestarit kuuluivat pikkuporvareihin, joista ylimmän ker-roksen muodostavat puhuivat ruotsia. Heidän rinnallaan oli virkamiehiä, lääkäreitä, opettajia ym., jotka pääsivät porvarispiireihin parhaiten avioliittojen tai porvarillisen sukutaustan kautta. ⁴⁶⁹ Työväen Iltaseuran perustaneet miehet olivat vuonna 1886 perustamassa Ouluun wrightiläistä Työ-väenseuraa, jonka jäsenet samoin kuin Työväenyhdistyksen jäsenet toimivat kunnallisvaaleissa yleensä yhteistyössä suomenmielisten kanssa 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa. Kansainvälinen sosialismi ei vielä tuolloin näkynyt Suomessa. Syynä yhteistyöhön oli halu vastustaa poliittista ja taloudellista ylivaltaa pitänyttä ruotsinkielistä porvaristoa. Suomenmieliset kävivät ennen vaaleja keskusteluja myös Kaiku ja Louhi lehtien päätoimittajien kanssa. Suomenmielisten yhteisissä ko-kouksissa laadituilla vaalilistoilla oli Työväenseuran, Teollisuusklubin, Seuraklubin, Suomalaisen klubin ja Pohjan Leimun ehdokkaita. Vuoden 1890 kunnallisvaalit olivat poikkeus. Silloin Työvä-enseuralla ja Suomalaisella Klubilla oli molemmilla omat listat. Työväenseurassa keskusteltiin sosi-aalisten ja yhteiskunnallisten epäkohtien parantamisesta. Työväenseuran perustamisella oli selvä seuraus siihen, että köyhempää väkeä osallistui kunnallisvaaleihin.⁴⁷⁰

Sekalistan käyttö vaikutti suomenmielisten vaalivoittoon Oulun vuoden 1889 valtuustovaaleissa.

Ruotsinmieliset eivät kannustaneet äänestäjiään ottamaan aktiivisesti osaa vaaliin vaan tuudittautui-vat 1880-luvun vaalivoittojen jatkuvuuteen. Valtapuolueet lähestyivät 1890-luvulla toisiaan, ja mo-lemmilla oli useissa vaaleissa yhteisiä ehdokkaita. Vuoden 1892 valtuustovaaleissa ruotsinmieliset pääsivät taas johtoon, vaikka Oulussa oli 1890 väestölaskennan mukaan 9118 suomenkielistä ja 1428 ruotsinkielistä. Huhtikuussa 1893 Oulun valtuusto hyväksyi äänin 15-6 suomen kielen käytön pöytäkirjoissa seuraavan vuoden alusta alkaen. Vastustajien joukossa olivat mm. L. Candelin ja K.A. Snellman. A.O. Snellman ei ollut paikalla kokouksessa. Suomenmieliset saivat äänestäjiä työ-väenluokasta. Vuosisadan lopulla näkyi myös ruotsinmielisten ja suomenmielisten lähentyminen.

Voimakkaiden kieliriitojen vähennyttyä oli mahdollisuus keskittyä enemmän yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen. Ruotsinmieliset säilyttivät kuitenkin koko 1890-luvun enemmistön valtuus-tossa, osittain suomenmielisten keskinäisten erimielisyyksien vuoksi. Ruotsinmieliset ottivat suo-menmielisiä työmiehiäkin listoilleen, jotta voisivat säilyttää asemansa valtuustossa.⁴⁷¹

469 Hautala 1976, 86-88; Kivijärvi 1933, 54-57, ks. liite 3.

470 Oulun Suomalaisen Klubin ptk. 4.10.1884 OMA; Hautala 1976, 345, 574-578, 595-596; Kenttä 1986, 37, 40;

Parmanen 1938, 144; Rehumäki 2008, 32; Westerlund 1975, 46, 54; Uleåborgs Tidning 9.10.1884 no 41, 1.

471 Oulun kaupunginvaltuuston pöytäkirjat 13.4.1893; Hautala 1976, 345-347; Westerlund 1975, 48-50.

122

Suomen- ja ruotsinkielisten kilpailu ja politisoituminen näkyi myös pormestarin vaaleissa. Vuodesta 1873 kunnallispormestarina toiminut Alarik Hasselblatt siirtyi Vaasan hovioikeuteen asessoriksi vuonna 1896. Kansallismieliset kokivat tappion, kun Hasselblattin tilalle valittiin ruotsinkielisten ehdokas Johan Arthur Castrén. Hän hoiti kunnallispormestarin virkaa vuoteen 1903, jolloin senaatti erotti hänet. Castrén palasi virkaansa uudelleen vuonna huhtikuussa 1906. Vuonna 1908 hänet valit-tiin nuorsuomalaisten listalta oikeuspormestariksi. Hän oli tässä virassa vuoteen 1918, jolloin muut-ti Helsinkiin.⁴⁷²

Vuonna 1897 alkoi Työväenseurassa sosialismi vallata alaa. Ammatillisen liikkeen tullessa mukaan perustettiin osastoja, kun ensin muutettiin sääntöjä ja nimeksi otettiin vuonna 1898 Työväenyhdis-tys. Äänioikeuskysymyksessä ajettiin mies ja ääni -periaatetta. Valtiopäivämiehille annettiin eväs-tyksiä äänioikeuden laajentamisesta ja asteikon poistamisesta. Seuraan kuuluvan sivistyneistön kanssa tuli erimielisyyksiä näin pitkälle menevistä vaatimuksista.⁴⁷³

Etelä-Suomessa pidetyt työväenkokoukset levittivät myös Ouluun radikaalimpia ja entistä luokka-tietoisempia aatteita. Toimintaa Suomalaisen klubin ja porvarien kanssa alettiin vastustaa sosiali-demokraattien piirissä.⁴⁷⁴ Valtakunnallisessa työväenliikkeessä hallituksen jäseninä olivat sekä J.K.

Kari että Yrjö Mäkelin.

Työväenyhdistys vaati enemmän ehdokaspaikkoja ja toivoi saavansa sananvaltaa kunnallisissa asi-oissa. Samoin myös raittiusseura Pohjan Leimu vaati yhä jyrkemmin raittiusasiaa kannattavia todel-lisia raittiusasiamiehiä. Vuoden 1902 kunnallisvaalien vaalikokouksessa otettiin listalle kolme työ-väen, yksi raittiustyö-väen, kaksi Teollisuusklubin ja yksi Suomalaisen klubin edustaja ja kolme ehdo-kasta eroavista valtuutetuista.⁴⁷⁵

Oulussa kauppahuoneiden merkitys väheni 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Vararikkojen vaikutuksesta ruotsinkielisen kauppiasluokan tilalle tuli suomenkielisiä elinkeinonharjoittajia.

Vuonna 1896 pääsivät suomenmieliset voitolle. Valtiopäiväehdokkaiden valintaan vaikuttivat ruot-sinmielinen Seuraklubi, suomenmielinen Suomalainen klubi, Teollisuusklubi, Työväenseura ja rait-tiusseura Pohjan Leimu. Työväenseura oli yhteistyössä suomenmielisten kanssa. Raittiusliikettä kannattivat suomenmieliset.⁴⁷⁶ Kun Oulussa Työväenyhdistyksen ja vanhasuomalaiseksi

472 Hautala 1976, 337-338; Oulun Wiikko-Sanomia 1.2.1873 no 5, 2; Louhi 9.9.1896 no 108, 2; 11.9.1896 no 109, 1;

13.9.1896 no 110, 2; 16.9.1896 no 111, 1; Kaleva 20.3.1908 no 67, 2. Vuonna 1908 kunnallispormestarista

oikeuspormestariksi siirtyneen Castrénin virkaa haki mm. varatuomari, valtiopäivämies Oskar Möller Kuopiosta, mutta ei tullut valituksi. Kaleva 3.3.1909 no 51, 2.

473 Hautala 1976, 576-577.

474 Westerlund 1975, 54.

475 Westerlund 1975, 55.

476 Kallioinen 2004, 88–89; Leinonen 1987, 137–138; Satokangas 2005, 98–99.

123

neen Kaiku-lehden välit rikkoutuivat, nuorsuomalaiset ja ruotsinmieliset lähentyivät toisiaan. Tämä näkyi lokakuun 1904 valtiopäivämiesvaaleissa.⁴⁷⁷

Vuonna 1901 Oulun kunnallisvaaleissa oli äänioikeutettujen lukumäärästä 1-äänisiä 1005 eli 44,1 prosenttia. 25-äänisiä oli 112 eli 4,9 prosenttia. Heidän äänimääränsä 2800 oli 26,5 prosenttia koko äänioikeutettujen äänimäärästä. Alimman äänimäärän omaavien vaikutusmahdollisuudet olivat vä-hentyneet, vaikka absoluuttinen määrä oli kasvanut. Taloudellinen kasvu oli suotuisaa, ja rikkaam-pien tulot olivat lisääntyneet. Ouluun oli muuttanut köyhemmän väestön lisäksi rikkaita suomenkie-lisiä, joilla oli erinomaiset vaikutusmahdollisuudet 25 äänellä vaikuttaa kunnallispolitiikassa.⁴⁷⁸ Joulukuussa 1902 Oulun yleinen raastuvankokous käsitteli ääniasteikon rajoittamista porvarissää-dyn vaaleissa. Koolla oli noin150 henkeä. Äänimäärä toivottiin alennettavan kahteen ääneen. Maist-raatin esityksenä oli ääniasteikon poistaminen kokonaan, eli kaikilla olisi yksi ääni. Tämä ehdotus ei kuitenkaan mennyt äänestyksessä läpi, vaan kahden äänen määrä tuli yksimielisesti hyväksytyk-si.⁴⁷⁹

Suomenmielisillä ei ollut menestystä seuraavissakaan vaaleissa. Suomalainen klubi ei ottanut lain-kaan osaa vuoden 1903 vaaleihin. Muutama Työväenyhdistyksen miehistä oli ruotsinmielisten lis-toilla. 1904 kunnallisvaaleissa Työväenyhdistyksellä oli oma lista, jossa Työväenyhdistyksen omien ehdokkaiden lisäksi oli ruotsinmielisiä ja suomenmielisiä porvareita. Joillakin työväenliikkeen jäse-nillä oli henkilökohtaisia suhteita ruotsinkielisiin. Vaaleissa oli lisäksi Suomalaisen klubin lista, jota laatimassa oli myös Teollisuusklubin ja Pohjan Leimun edustajia. Kolmannen eli Seuraklubin listan olivat laatineet ruotsinmieliset. Ketään valtiopäivämiehistä ei valittu vuoden 1904 kaupunginval-tuustoon, mutta Työväenyhdistyksen ehdokkaita valittiin kuusi. ⁴⁸⁰

Vuoden 1905 kunnallisvaaleihin Työväenyhdistys ei ottanut osaa, vaikka kaikkien ”perustuslaillis-ten” kesken yritettiin saada yhteinen vaalilista. Seuraavissa kunnallisvaaleissa työväki oli mukana omalla listallaan. Ruotsalaisten voitokkaalla listalla olleista kymmenestä ehdokkaasta neljä oli suo-menmielisiä Äänimäärät ja äänestäjät jakautuivat seuraavasti:

vanhasuomalainen puolue 1999 ääntä 258 äänestäjää sosialistit 586 ääntä 237 äänestäjää ruotsalaiset 3286 ääntä 218 äänestäjää nuorsuomalaiset 696 ääntä 127 äänestäjää.⁴⁸¹

477 Hautala 1976, 598; Suomen lehdistön historia 5 1988, 232-233.

478 Hautala 1976, 355-356.

479 Oulun maistraatin pöytäkirja 17.12.1902; Kaleva 18.12.1902 no 147, 3.

480 Kenttä 1986, 23-24; Westerlund 1975, 55; Oulun maistraatin pöytäkirjat 15.12.1904; Kaleva 8.12.1904 no 286, 2.

481 Westerlund 1975, 55-56.

124

Oulussa 20.–26.8.1906 pidetty valtakunnallinen sosialidemokraattien puoluekokous vaikutti paikal-lisen työväestön mielipiteisiin ja aktivoitumiseen. Työväenyhdistykselle laadittiin uudet järjestys-säännöt. Yhdistys ei ollut enää puoluejärjestö. Työväenyhdistys ja Rautatieläisten yhdistys muodos-tivat kunnallisjärjestön, joka mm. huolehti valtiollisten vaalien valmisteluista.⁴⁸²

Oulun valtuuston kokoonpano muuttui suurlakon jälkeen valtiollisten puolueiden edustamien suun-taviivojen mukaan. Kaikilla yhdistyksillä oli oma puoluekanta. Suomalaisessa klubissa valtataiste-lussa veivät voiton nuorsuomalaiset. Vanhasuomalaiset, suomettarelaiset, perustivat uuden Oulun Nuija -nimisen yhdistyksen, kun heidän kannattajansa lopullisesti erosivat Suomalaisesta klubista.

Työväestöllä oli oma Työväenyhdistys, ruotsalaisilla Seuraklubi, myöhemmin Kauppaklubi. Rait-tiusseura Pohjan Leimu ajoi omaa asiaansa. Erikoisuutena Oulun kunnalliselämässä oli ns. Pelto-miesten ryhmä, joka oli toistakymmentä vuotta mukana poliittisessa elämässä vuoden 1898 valtuus-tovaaleista alkaen. Peltomiehet olivat lahjoitusmaapeltojen omistajia, joiden maita kaupunki pyrki hankkimaan omistukseensa.⁴⁸³

Oulussa ammatillinen liike oli heikkoa, koska suurin työnantaja Veljekset Åströmin nahkatehdas otti työläisten asiat huomioon. Siellä toteutettiin 10-tuntinen työpäivä, oli työmaaruokala, apukasso-ja apukasso-ja perheille juhlia.⁴⁸⁴