Tampereella valinnat yhteislistoilta

Venäläistämistoimet suuntasivat tamperelaisten mielenkiinnon valtakunnallisiin asioihin. Niiden rinnalle nousivat paikallisista asioista uudet väkijuomarajoitukset, jopa niin, että venäläistämistoi-met jäivät osin väkijuomakysymyksen varjoon. Venäjän-politiikka korostui vuoden 1904 kunnallis-vaaleissa, siinä, että valtuustoon ei päässyt myöntyvyyslinjan edustajia. Seurauksena oli Suomalai-sen klubin ajautuminen vaalien jälkeen avoimeen konfliktiin, joka johti Suomalai-sen hajaannukseen.⁶⁰⁰

Lokakuun 1904 oikeusneuvosmiesvaalissa ruotsinmielinen E. Ahlman jäi valitsematta, eli tässäkin näkyi suomenmielisten kasvanut kannatus. Suomenmielisillä oli valtiopäivämiesvaaleissa kaksi tavoitetta. Yhtään ruotsinmielistä ei haluttaisi Tampereen edustajaksi ja työväelle luvattiin kaksi omaa edustajaa.⁶⁰¹

Suomalaisessa Klubissa vaalikeskustelu valtiopäivämiesehdokkaista aloitettiin jo syyskuun puolivä-lissä, koska oli toivomus, että jokainen ilmoittaisi mielipiteensä suhteessa Venäjän harjoittamaan politiikkaan. Ehdotusta eri yhdistysten yhteisestä vaalikomiteasta, jossa olisi vain perustuslaillisia, ei hyväksytty. Insinööri Lavonius oli niiden kokousedustajien joukossa, jotka esittivät vastalauseen

598 Otava 6.10.1904 no 100, 3. Lähinnä olivat ehdolle kapteeni Sundman, pankinjohtaja Wallenius, kirkonisäntä Eero Hämäläinen ja varatuomari Borg.

599 Kuopion Maistraatin tuomiokirja 15.10.1904; Nordenstreng 1921, 163-165, 215-216, 244-245; 1923, 121-122;

Nummela 1989,45, 95, 163, 358, 368, 376; Helsingin Sanomat 16.10.1904 no 14, 4; Karjala 16.10.1904 n:o 241, 2;

Otava 18.10.1904 n:o 105, 3; Työmies 5.10.1904 n:o 231, 1-2; 18.10.1904 n:o 242, 3; Uusi Suometar 16.10.1904 no 241, 3; 26.10.1904 no 249, 4.

600 Leino 1972, 132, 161; Rasila 1984, 587-588.

601 Raahen Lehti 25.10.1904 no 120, 2.

152

päätökselle. Viljakainen ei ottanut osaa keskusteluun, mutta hän ei pitänyt päätöksestä. Päätöstä täydennettiin ilmoituksella, ettei Klubin päätös sido yksityishenkilöitä. Sitovuus koski niitä, jotka vaalikokouksissa ottivat osaa äänestyksiin. ⁶⁰²

Seurauksena klubilaisten erimielisyydestä oli, että perustuslailliset ja klubin vanhoillinen enemmis-tö laativat molemmat omat ehdokaslistat. Perustuslailliset vahvistivat syksyllä 1904 asemiaan Suo-malaisen Klubin johtokunnassa. Äänestettäessä vaaliyhteistyöstä kaupungin muiden yhdistysten kanssa päätettiin, ettei Konversationsklubbenia pyydetä mukaan. Vaaleja varten haluttiin mahdolli-simman tasapuolinen lista, jossa ruotsalaisille ei anneta yhtään paikkaa ”tahrimaan vaalilistaa”.

Klubin vanhoillinen enemmistö laati oman listan. Listalle kelpuutettiin kolme perustuslaillista eh-dokasta, joista yksi oli työväen edustaja, kaksi jyrkkää myöntyvyysmiestä ja yksi maltillinen. Eh-dokkaat olivat tohtori Gustaf Rudolf Idman, toimittaja Kaarlo Viljakainen, kaupanhoitaja Heikki Lindroos, tehtailija H. Liljeroos (vastaehdokkaana hänelle oli insinööri Durchmann), tarkastaja J.A.

Pelkonen ja työnvälitystoimiston johtaja Anton Lagerström (Salakari). Lagerströmin valintaa edelsi ensin kauppias C.W. Ososen kieltäytyminen. Avoin paikka annettiin äänin 33-8 Työväenyhdistyk-sen edustajalle K.W. Petäjäniemelle, joka oli Venäjän-poliittisesti maltillisempi kuin Mäkelin. Petä-jäniemi kuitenkin kieltäytyi ja myöntyvyysmieliset eivät hyväksyneet ”jyrkkää” Yrjö Mäkeliniä.

Perustuslailliset ottivat Mäkelinin listalleen.⁶⁰³

Yhteinen vaalikomitea ehdotti listaa, jossa olivat Gustaf Rudolf Idman, T. Durchman, A. Elfing, G.

Sumelius, H. Lindroos ja Yrjö Mäkelin. Perustuslaillisten kokous teki listaan vain yhden muutok-sen: Elfingin tilalle tuli Kaarlo Viljakainen. Ruotsalaisille riitti, että he saivat yhden ehdokkaan.

Tämä lista oli myös kauppaseuralle sopiva.⁶⁰⁴ Kansan Lehdessäkin korostettiin, että kaikkien vähä-äänisimpienkin olisi syytä äänestää listaa, jossa oli kaksi työväenpuolueen ehdokasta, kolme nuorsuomalaista ja yksi nuorruotsalainen: insinööri Durchman, kaupunginlääkäri Idman, kaupan-hoitaja Lindroos, toimittaja Mäkelin, kauppias Sumelius, toimittaja Viljakainen. Lehdessä oli erilli-nen ilmoitus, jossa toivottiin, että valtiopäiville saataisiin työväen vaalikokouksessa hyväksymät omat äänioikeusasiaa ajavat ehdokkaat Lindroos ja Mäkelin.⁶⁰⁵

602 Leino 1972, 167-168; Sinisalo 1932, 45-55.

603 Leino 1972, 168-169; Aamulehti 25.10.1904 n:o 221, 1-2; Helsingin Sanomat 25.10.1904 no 21, 4; Tampereen Uutiset 25.10.1904 no 206, 2. Vanhasuomalainen Pelkonen oli ollut 1899 ja 1900 valtiopäivillä. Toiseksi työväen edustajaksi ei haluttu Petäjäniemeä, koska Lindoos ja hän olivat saman liikkeen johtomiehiä, jotka eivät voi yhtaikaa olla pois. Mäkeliniä moitittiin hänen suomalaisesta puolueesta Kansan Lehteen kirjoittamaansa kirjoitusta säädyttömäksi.

604 Helsingin Sanomat 25.10.1904 no 21, 4; Uusi Suometar 25.10.1904 no 248, 2.

605 Leino 1972, 168-169; Aamulehti 25.10.1904 n:o 221, 1-2; Helsingin Sanomat 25.10.1904 no 21, 4; Kansan Lehti 25.10.1904 no 122, 1-4; Tampereen Uutiset 25.10.1904 no 206, 2.

153

Myös Suomalaisessa puolueessa pidettiin näitä valtiopäiviä tärkeämpinä kuin aikaisempia, koska lailliset olot olisi palautettava. Edustajilta vaadittiin isänmaallisuuden ja oikeamielisyyden lisäksi myös maltillisuutta, jotta Suomen olot saadaan lailliselle pohjalle. Puolueen vaalilippu, joka jaettiin Aamulehden kaupunkitilaajille ja jota oli lisäksi saatavissa lehden konttorista ja J. A. Pietilän sekä R. Seppälän kaupoista, poikkesi perustuslaillisten lipusta. Tässä Suomalaisen Klubin lipussa olivat nimet: Idman, Viljakainen, Pelkonen, Liljeroos, Lindroos ja Lagerström. Nimimerkki ”Työmies”

kirjoitti Aamulehdessä, että äänivaltaisten työmiesten pitäisi äänestää suomalaisen puolueen listaa, koska siellä ovat parhaat työväen miehet Lindroos ja Lagerström. Lindroosilla on aina ollut työvä-estön jakamaton luottamus. Lagerström työvätyövä-estön eturivin miehenä on perehtynyt työväen talou-dellisten olojen parantamiseen ja hän uskaltaa sanoa asiansa suoraan.⁶⁰⁶

Lokakuun 1904 porvarissäädyn vaaleihin päättivät Tampereella osallistua molemmat työväenyhdis-tykset sekä Työväenyhdistys että Ulkotyöväenyhdistys. Työväenyhdistyksen ensimmäiseen vaali-kokoukseen saapui Helsingistä ”lähetti”, joka vastusti menemistä vaaleihin suomettarelaisten kans-sa. Tamperelaiset eivät hyväksyneet lähetin ehdotusta nuorsuomalaisten ehdokkaasta. He halusivat pitää luokkarajat selvinä ja valita kaksi työväen omaa miestä, joita tarjottiin perustuslaillisten listal-le. Työväestö asetti yksimielisesti pääehdokkaakseen Kansan Lehden toimittaja Yrjö Mäkelinin ja toiseksi prokuristi, kaupanhoitaja Heikki Lindroosin. Muita ehdokkaita ei kokouksessa mainittu, vaikka kokoukseen saivat osallistua myös yhdistyksiin kuulumattomat. Työväen vaalikomitea il-moitti Aamulehdessä, ettei toimiston johtaja, muurari A.A. Lagerström ole työväestön ehdokas.

Hänet nähtiin Suomalaisen klubin listalla ”ansana salaisten hankkeiden avustajaksi”. Myös rait-tiusmieliset halusivat Mäkelinin ehdokkaaksi.⁶⁰⁷

Mäkelin pyysi lokakuun alussa eroa Kansan Lehden päätoimittajan virasta, koska hän ei voi työs-kennellä sosialidemokraattisen puolueen ylimääräisen edustajakokouksen valtiopäiviä koskevan vaalilakkoa merkitsevän päätöksen mukaan. Toimeen ei tullut hakijoita, niinpä Kansan Lehden johtokunta pyysi Mäkeliniä jatkamaan. Päätettiin, että Mäkelinillä on lain edessä vastuu lehden sisällöstä, mutta hän saisi kirjoittaa vakaumuksensa mukaan.⁶⁰⁸

606 Aamulehti 25.10.1904 no 221, 2. Suomalaisessa klubissa syyskuussa 1904 Malin oli kiihkeästi puolustanut nimettömältä taholta tullutta ehdotusta, ettei suomettarelaisia valittaisi valtiopäiville. Kaarlo Tiililän päiväkirja 24.9.1904.

607 Huuhtanen 1972, 231-234; Rasila 1984, 589; Aamulehti 25.10.1904 n:o 221, 1-2; Helsingin Sanomat 25.10.1904 no 21, 4.

608 Huuhtanen 1972, 234; Kansan Lehti 4.10.1904 n:o 113, 1-2; 6.10.1904 n:o 114, 1-2; 3.12.1904 n:o 139A, 2;

Työmies 5.10.1904 no 231, 2.

154

Nuorsuomalaisessa Tampereen Uutisissa oli vaalipäivänä 25.10.1904 ilmoitus, jossa suurin osa liikemiehistä, talonomistajista ja muista äänivaltaisista ilmoitti tyytymättömyytensä erääseen eh-dokkaaseen. Ilmoituksen mukaan päätöksenä oli äänestää seuraavia henkilöitä: tohtori Gustaf Ru-dolf Idman, insinööri Johan Theodor Durchman, kauppias Gösta Sumelius, tehtailija Henrik Lilje-roos, kaupanhoitaja Heikki LindLilje-roos, toimittaja Yrjö Mäkelin. Lehden toimituksesta oli saatavissa tällaisia tosi-isänmaallisten vaalippuja, joiden takana olivat perustuslailliset. Tällainen ”hajoituslis-ta” aiheutti viime hetkellä sekavuutta. Suurinta erimielisyys oli Suomalaisen Klubin kanssa. Klubi-laiset olisivat halunneet listalle toimittaja Viljakaisen, jonka kannalla oli myös osa perustuslaillisen vaalikomitean jäsenistä. Viljakaista vastustavat perustuslailliset perustelivat Liljeroosia hänen tilal-leen, koska Liljeroos ei ollut ensikertalainen ja nautti kaikissa piireissä suurta luottamusta. Pidettiin tärkeänä, että kaikki äänivaltaiset kaupunkilaiset äänestäisivät ja pitäisivät isänmaan tulevaisuutta puolue-etuja tärkeämpänä. Henkilöiden, jotka eivät käyttäisi äänioikeutta, kerrottiin olevan ”valtiol-lisen alaikäisyyden tilassa”. Äänioikeuskysymyksessä valittavien edustajien pitäisi olla ehdottomas-ti uudistuksen kannalla. Koska Tampereella työväestön osuus oli suurempi kuin muissa kaupun-geissa, pidettiin tärkeänä, että myös työväestön edustajia valitaan valtiopäiville ajamaan uudistuk-sia. Samoin osa perustuslaillisista halusi yhden ruotsin kieltä käyttävän edustajan listalle. Tuloksena oli, että vaaleissa vanhasuomalaisilla oli oma listansa ja nuorsuomalaisilla, ruotsinmielisillä ja työ-väestöllä yhteinen ”hajoituslista”, jolta valittiin ainoa Ruotsalaisen klubin ehdokas perustuslaillinen tehtailija Liljeroos. ⁶⁰⁹

Vaaleissa noudatettiin edelleen 10 äänen asteikkoa, koska senaatti ei ollut vielä vahvistanut äänias-teikon alentamista 2 ääneen. Protestiksi tähän suomenmielisistä monet jättivät äänestämättä.⁶¹⁰ En-nen vilkasta äänestystä insinööri Lavonius ilmoitti vaalipaikalla raastuvanoikeuden huoneistossa tamperelaisten äänestävän sillä edellytyksellä, että valtiopäivillä työskennellään valtiopäiväjärjes-tyksen mukaan, lailliset olot palautetaan, poikkeuslait lakkautetaan ja maasta karkotetut saavat pala-ta. Asukasluku oli niin kasvanut, että tamperelaiset saivat valita molemmille säätykauden viimeisil-le valtiopäivilviimeisil-le kuusi edustajaa. Valituiksi vuoden 1904 oppositiovaltiopäivilviimeisil-le tulivat:

G.R.Idman 6890 ääntä 845 äänestäjää Heikki Lindroos 6764 ääntä 831 -”- K. Viljakainen 6371 ääntä 788 -”- J.Th. Durchman 3922 ääntä 477 -”- H.Liljeroos 3616 ääntä 440 -”- Gösta Sumelius 3607 ääntä 442 -”- ⁶¹¹

609 Tampereen Uutiset 25.10.1904 no 206, 1-2; Aamulehti 25.10.1904 no 221, 1-3; Helsingin Sanomat 25.10.1904 no 21, 4; Uusi Suometar 25.10.1904 no 248, 2; Wiborgs Nyheter 26.10.1904 no 249,2; Nordenstreng 1923, 119-120.

610 Kaarlo Tiililän päiväkirja 25.10.1904.

611 Aamulehti 26.10.1904 no 222, 2; Tammerfors Nyheter 26.10.1904 no 165, 1-3; Tampereen Uutiset 26.10.1904 no 207,2; Nordenstreng 1923, 120.

155

Vaalitaistelu oli ankara. Heikki Lindroos oli ainoa Tampereelta valittu työväestön edustaja. Hän oli kaikkien puolueiden yhteinen ehdokas. Vaalien tulosta pidettiin perustuslaillisten voittona, sillä heidän listaltaan jäi valitsematta vain Mäkelin, joka sai 3476 ääntä 429 äänestäjältä. Hänen tilalleen tuli maltillinen kauppaseuralainen tehtailija Henrik Johan Liljeroos. Mäkelin ei saanut riittävästi ääniä, vaikka kahdessa työväestön ja yhdessä raittiuskansan kokouksessa hänet oli asetettu yksimie-lisesti ehdokkaaksi. Jotkut syyttivät Mäkeliniä työväen viemisestä ruotsinmielisten puolelle, kun hän oli ehdokkaana perustuslaillisten listalla. Pääasiassa työväestö äänesti perustuslaillisten listaa.

Perustuslaillisten asema oli vahva Tampereella, yhtään myöntyväisyyssuunnan edustajaa ei valittu.

Edustajat valittiin perustuslaillisten, ruotsalaisten ja työväen yhteisiltä listoilta. Näin suomalaisen puolueen eli myöntyväisyyssuunnan ehdokkaat jäivät häviölle. Valituista edustajista vain yksi oli maltillinen myöntyväisyysmies. Yhtään jyrkän linjan edustajaa ei joukossa ollut. Svekomaanit ja fennomaanit -jaosta siirryttiin Venäjän painostuspolitiikan johdosta jakoon myöntyväiset ja perus-tuslailliset. ⁶¹²

Vanhasta kauppias- ja liikemiesryhmästä valittiin kolme edustajaa. Kauppias Gustaf Oskar (Gösta) Sumelius oli Tampereen ensimmäisen varsinaisen tukkukauppiaan poika, joka jatkoi isänsä kuole-man jälkeen vuonna 1895 isänsä yritystä.^. G.O. Sumelius oli kaupunginvaltuustossa keskeytyksettä 20 istuntokautta. Liljeroos edusti Tamperetta myös 1899 ja 1900 valtiopäivillä^. Hän oli pitkäaikai-nen kaupunginvaltuutettu alkaen vuoden 1877 vaaleista, jolloin valittiin värjärinä, eli yhteensä 32 vuotta. Tampereen pellavatehtaan tekninen johtaja insinööri Johan Theodor Durchman oli nuor-suomalainen demokraatti.⁶¹³

Toimittaja Kaarlo Viljakainen oli Tampereen edustajana 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–05, 1905–06 valtiopäivillä ja Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin nuorsuomalaisen puolueen kansan-edustaja 1907–1913. Hän oli alkuaan vanhasuomalainen, mutta välit rikkoutuivat, kun hänet 28.4.1905 palattuaan valtiopäiviltä erotettiin Aamulehden päätoimittajan paikalta. Kallistuminen nuorsuomalaiseksi näkyi jo aikaisemmin siinä, että hän oli perustamassa Päivälehteä.⁶¹⁴

612 Huuhtanen 1972, 233; Leino 1972, 132, 168; Nordenstreng 1923, 120; Rasila 1984, 567-568; Kansan Lehti 25.10.1904 n:o 122, 5 Lisälehti; 27.10.1904 n:o 123, 2.

613 Rasila 1984, 339-341, 570; Nordenstreng 1921,63-64, 191-192, 331-332; ks. liite 3.

614 Leino 1972, 172-174; Arajärvi 1956, 226-227; Nordenstreng 1921, 358-360. Kesällä 1904 Aamulehti lakkautettiin kuukauden ajaksi, kun lehdessä oli julkaistu Bobrikovin muistokirjoitus, jossa kirjoitettiin, että kenraalikuvernöörin toiminta Suomessa ei saanut kansan tunnustusta. Aamulehti 18.6.1904 n:o 139, 1-2.

156

nen Aamulehteen, jolle oli valittu maltillinen johtokunta. Maltillisissa piireissä oli herättänyt levot-tomuutta, kun Viljakainen oli Aamulehdessä arvostellut valtiopäiviä puolueellisesti.⁶¹⁵

Lääkäri, lääketieteen lisensiaatti Gustaf Rudolf Idman valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1894 valtiopäiville ja sen jälkeen kaikille lopuille säätyvaltiopäiville. Valtiopäivillä hän kuului useisiin valiokuntiin ja oli pankkivaltuusmies. Viimeisillä säätyvaltiopäivillä hänet valittiin porvarissäädyn varapuhemieheksi. Idman oli ollut vuoden 1900 vaaleissa suomalaisen puolueen, ruotsalaisen puo-lueen ja työväen puopuo-lueen yhteinen ehdokas. Nämä kaksi ”vanhaa” edustajaa tohtori Idman ja toi-mittaja Viljakainen olivat yli puoluerajojen kannatettuja henkilöitä. ⁶¹⁶

Suomalaisen puolueen eli myöntyväisyyssuunnan ehdokkaat hävisivät näissä toiseksi viimeisten säätyvaltiopäivien vaaleissa Tampereella yhteislistan ehdokkaille. Näin suurlakkoa kohti edetessä myöntyväisyysmielinen Suomalainen Klubi jäi eristetyksi. Klubi oli ollut myöntyväisyyssuuntau-tuneita ja perustuslaillisia yhdistävä tekijä. Vaalien jälkeen marraskuussa 1904 Klubista erosi 32 nuorsuomalaista henkilöä, jotka ilmoittivat eron syyksi vapauden rajoittamisen. Eronneiden joukos-sa olivat mm. J.T. Durchman, Erkki Reijonen, T. Kurkela, M. Lavonius ja G.R. Idman. Hän oli myös Aamulehden johtokunnan jäsen. Siitä tehtävästä Idman erosi huhtikuun lopussa 1905. Klubiin jääneistä perustuslaillisista mm. K. Viljakainen erosi vuonna 1907. Vanhaan Suomalaiseen Klubiin jäivät myöntyväisyysmieliset. Perustuslailliset perustivat oman Perustuslaillisen Klubin, joka muu-tettiin myöhemmin Kunnallisklubiksi. He herättivät 6.3.1905 henkiin äänenkannattajakseen Tam-pereen Sanomat, jonka näytenumero ilmestyi 28.3.1905. Vuodenvaihteessa 1904–05 Tampereella tapahtui nuorten ja vanhojen lopullinen pesäero. Aamulehti ja Suomalainen Klubi olivat keväällä 1905 molemmat vanhasuomalaisia.⁶¹⁷

Kunnallisen ja valtiollisen puoluejaon erillään olo Tampereen poliittisessa elämässä päättyi vuoden 1904 valtiopäivämiesvaaleihin. Tämän jälkeen oli kolme selvärajaista puolueryhmittymää: myönty-väisyyskantaa edustava Suomalainen Klubi pää-äänenkannattajanaan vuodesta 1905 Aamulehti ja perustuslaillisten vuonna 1904 perustama klubi, johon liittyi Kauppaseura, Konversationiklubi ja Suomalaisesta Klubista eronnut oppositio. Kolmas ryhmä oli Suomalaista Klubia vastustava työvä-enliike, joka valtiollisesti oli sosiaalidemokraattisen puolueen paikallisosasto. Tampereella vanha-suomalaisia ei olisi voitettu vaaleissa ilman työväestön ääniä.⁶¹⁸

615 Kaarlo Tiililän päiväkirja 17.4., 19.4., 20.4.1905; ks. liite 3.

616 Rasila 1984, 567-568; ks. liite 3.

617 Lahtinen 1972, 179; Leino 1972, 170-175; Sinisalo 1932, 47-48.

618 Huuhtanen 1972, 234; Nordenstreng 1923, 120.

157

Perustuslaillisten kesken tehtävät jakautuivat niin, että Perustuslaillinen klubi vastasi valtiollisista asioista pää-äänenkannattajanaan Tammerfors Nyheter. Kunnallispolitiikasta päävastuu oli Suoma-laisen Klubin ”pahimmalla vihollisella” Kauppaseuralla, jonka äänenkannattajana oli Tampereen Uutiset. Kunnallispolitiikassa perustuslaillisten ja työväenliikkeen yhteistyö tuotti tuloksia, mutta valtiollisesti tamperelainen työväenliike tunnustautui puoluekurin alaiseksi.⁶¹⁹

Taina Huuhtanen pitää Tampereen työväenliikkeen asettumista Venäjän-politiikassa perustuslailli-sen ryhmän kanssa yhteistoimintaan taktiperustuslailli-sena ratkaisuna, jotta nujerrettaisiin Suomalaiperustuslailli-sen Klubin kunnallinen valta. Suomalainen Klubi halusi säilyttää kunnallisvaalien 25 äänen asteikon, jonka perustuslailliset halusivat alentaa. Rasilan mukaan tamperelaisen työväenliikkeen perustuslaillisuus oli osa valtakunnallisen työväenliikkeen yleistä taktiikkaa, mutta siihen liittyi paikallisia valtapoliit-tisia tekijöitä.⁶²⁰