Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan asiakasmaksulain 1 §:n perusteella. Pykälän sanamuodon perusteella lähtökohtana on palve-luiden maksullisuus, ja maksut perustuvat asiakkaan maksukykyyn. Maksukykyyn perustu-vien maksujen lisäksi asiakasmaksulaki mahdollistaa sen, että palveluista perittävät maksut voivat olla tasasuuruisia eli kaikki maksavat palveluista yhtä paljon. Tasasuuruisia maksuja peritään tyypillisesti sellaisista palveluista, joita käytetään satunnaisesti ja lyhytaikaisesti, ku-ten esimerkiksi sairaalan poliklinikkamaksuista ja sairaanhoidon palveluista.149 Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut voivat olla myös käyttäjälleen maksuttomia, ja niistä säädetään erikseen asiakasmaksulain 4 ja 5 §:ssä.150 Maksuttomiksi on säädetty erityisesti sellaiset pal-velut, joissa on kyse palvelun saajan toimintaedellytysten tasa-arvoistamisesta.151 Koska ikääntyneiden pitkäaikaisista asumispalveluista perittävät asiakasmaksut on asiakasmaksulain nojalla sidottu palvelun käyttäjän maksukykyyn, käsitellään seuraavaksi sitä, mikä oikeudel-linen merkityssisältö käsitteelle ”maksukyky” asiakasmaksulainsäädännössä annetaan ja mi-ten palveluiden ajallinen kesto vaikuttaa asumispalvelujen asiakasmaksuihin.
3.2.1 Asiakasmaksulain mukainen maksukyky
Asiakkaan maksukykyä ei asiakasmaksulainsäädännössä ole nimenomaisesti määritelty.
Asiakasmaksulain säännösten sanamuodot kuitenkin viittaavat siihen, että maksukyky on si-dottu palvelun käyttäjän kuukausituloihin.152 Kuukausitulojen lisäksi asiakasmaksulain 10.1
§:n (221/2003) mukaan palvelun käyttäjän maksukykyä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon
148 Ks. HE 216/1991, s. 10, 37.
149 Ks. Verronen, s. 367. Tasasuuruista maksuista säädetään tarkemmin asiakasmaksuasetuksen 7–13 §:ssä.
150 Maksuttomia sosiaalipalveluita koskeva asiakasmaksulain 4 § ei muuttunut muutoslain 1201/2020 voimaan tulon myötä. Sen sijaan maksuttomia terveyspalveluita koskevan asiakasmaksulain 5 §:n (1201/2020) soveltamis-ala laajeni aikaisempaan verrattuna. Ks. HE 129/1201, s. 34─36.
151 Räty 2017, s. 542. Esimerkiksi vammaispalvelulain nojalla myönnetyt palvelut ovat käyttäjälleen maksuttomia, koska niillä mahdollistetaan vammaisen henkilön selviytymistä päivittäisitä toiminnoista ja tuetaan osallistumista yhteiskunnan toimintoihin.
152 Esimerkiksi ennen muutoslakia 1201/2020 voimassa olleen asiakasmaksulain 7 c.1 §:n (221/2003, kumottu) mukaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan tässä laissa tarkoitetuista kuukausituloista. Ks. tarkemmin maksukyvyn määrittämiseen vaikuttavista kuukausituloista tämän tutkielman kappaleista 4.1.1, 4.1.2 ja 4.2.2.
myös perhesuhteiden eli yhteistaloudessa asuvien avio- tai avopuolisoiden, alaikäisten lapsien ja muiden tosiasiallisten perhesuhteiden vaikutus maksukykyyn. Lainkohdassa mainitaan eri-tyisesti maksukyvyn arvioimista lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) mukaisesta ela-tusvelvollisuuden toteutuminen suhteessa. Avioliittolain (234/1929) 46.1 §:n (411/1987) mu-kaista puolison elatusvelvollisuudesta johtuvia menoja ei säännöksessä nimenomaisesti mai-nita huomioon otettavana seikkana, vaikka aviopuolisoiden yksityisoikeudellisessa elatusvel-vollisuudessa on kyse indispositiivisesta asiasta. Maksukyvyn arvioinnissa ei myöskään esi-merkiksi edellytetä palvelun käyttäjän varallisuuden arvioimista.153 Näin ollen palvelun käyt-täjän varallisuutta tai varallisuuden realisoimisesta saatavia varoja ei tulisi ottaa huomioon asiakasmaksua määritettäessä.154 Varallisuuden tuotto puolestaan huomioidaan arvioitaessa palvelun käyttäjän maksukykyä.155
Asiakasmaksulain muutoslakia 1201/2020 koskevassa hallituksen esityksessä maksukyvyn mukaan määräytyvästä maksusta käytetään rinnakkain myös nimitystä ”tulosidonnainen maksu”.156 Tulosidonnaisuus ei terminä ole sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä uusi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteleistä annetun lain 3 §:n 3-kohdan (1306/2014) mukaan tulosidonnaisella palvelusetelillä tarkoitetaan palveluseteliä, jonka arvo määräytyy kunnan määrittelemien asiakkaan jatkuvien tai säännöllisten tulojen mukaan tai jonka arvo perustuu tulojen huomioon ottamiseen asiakasmaksulaissa säädetyllä tavalla. Tu-losidonnainen maksu olisi terminä sopiva ilmaisu myös asiakasmaksulaissa säännöstasolle vietynä, sillä maksukykyyn perustuvien asiakasmaksujen suuruus on edellä sanotun perus-teella sidottu pääasiallisesti asiakasmaksulain tarkoittamiin kuukausituloihin.
Maksukykyyn vaikuttavien tekijöiden arvioiminen ei asiakasmaksulain 10.1 §:n (221/2003) sanamuodon perusteella ole viranomaista velvoittava.157 Asiakasmaksulain maksujen
153 Vrt. maksukyvyn arviointia muualla lainsäädännössämme. Esimerkiksi yksityishenkilön velkajärjestelyistä an-netussa laissa (57/1993) säädetään yksityiskohtaisesti siitä, miten velallisen maksukykyä tulisi arvioida. Varalli-suuden osalta kyseisen lain 4.1 §:n 1-kohdan mukaan velallisen maksukykyä arvioitaessa otetaan huomioon kaikki velallisen varallisuuden rahaksi muuttamisesta saadut varat.
154 Ks. HE 129/2020 vp, s. 30. Kangas käyttää termiä ”varallisuuden koskemattomuuden periaate” kuvaamaan asiakasmaksujen suuruuden riippumattomuutta henkilön varallisuudesta. Kangas 2014, s. 223.
155 Kolehmainen – Räbinä 2020, s. 316.
156 Ks. esimerkiksi HE 129/2020 vp, s. 22, 36.
157 Tarkka sanamuoto kuuluu: ”Maksukykyä arvioitaessa ja maksun suuruutta määrättäessä voidaan, sen estämättä mitä muussa laissa säädetään, ottaa huomioon…”. Vrt. myös HE 310/2018 vp (rauennut), s. 168. Rauenneessa hallituksen esityksessä esitettiin, että maksun määrääminen edellyttäisi selvitystä palvelun käyttäjän perhesuhteista ja niiden vaikutuksesta asiakkaan maksukykyyn ja elatusvastuun toteutumiseen.
mistä ja tarkistamista koskevan 10 j §:n (1201/2020) säännöskohtaisissa perusteluissa kuiten-kin todetaan, että ” maksua määrättäessä selvitettäisiin asiakkaan perhesuhteet…”.158 Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfossa puolestaan edellytetään, että ”Maksua määrättäessä tulee selvittää asiakkaan perhesuhteet ja tulotiedot sekä mahdolliset tuloista tehtävät vähennykset
”.159 Nähtäväksi siis jää, minkä merkityksen viranomainen antaa asiakkaan maksukykyä arvi-oitaessa hallituksen esityksessä (HE 129/2020 vp) ja Sosiaali- ja terveysministeriön kuntain-fossa (STM 2/2021) lausutuille lain sanamuotoa velvoittavimmille sanamuodoille.160 Asia-kasmaksulain säännöksien tulkintaa ohjaavat heikosti velvoittavat ja sallitut oikeuslähteet näyttäisivät kuitenkin kaventavan viranomaisen harkintavaltaa, ja näin ollen edellyttävän myös perhesuhteiden tarkastelua suhteessa asiakkaan maksukykyyn.
3.2.2 Palvelun kesto
Oikeus maksukyvyn mukaisten asiakasmaksujen perimiseen on yhteydessä annetun palvelun sisällön lisäksi niiden kestoon. Asiakasmaksulain muuttuneessa 7 b §:ssä (1201/2020) sääde-tään siitä, milloin ikääntyneille henkilöille tarkoitetut asumispalvelut katsotaan pitkäaikai-siksi, jolloin niistä voidaan periä asiakkaan maksukykyyn perustuva maksu. Asiakasmaksu-lain 7 b.1 §:n (1201/2020) 3-kohdan mukaan pitkäaikaiseksi laitoshoidoksi katsotaan tervey-denhuoltolain 67.1 §:n nojalla annettu laitoshoito tai sosiaalihuoltolain 22 §:n tarkoittama lai-tospalvelu silloin, kun palvelu on ympärivuorokautista ja palvelun arvioidaan kestävän sen alkamisesta lukien vähintään kolme kuukautta tai se on jatkunut vähintään kolme kuukautta.
Sosiaalihuoltolain 21 §:n mukaiset tehostettu palveluasuminen ja tavallinen palveluasuminen katsotaan laitoshoidon tapaan pitkäaikaiseksi, jos palvelun arvioitu kesto tai tosiallinen kesto on vähintään kolme kuukautta asiakasmaksulain 7 b.1 §:n (1201/2020) 1-kohdan (pitkäaikai-nen tehostettu palveluasumi(pitkäaikai-nen) ja 7 b.2 §:n (1201/2020) 1-kohdan (pitkäaikai(pitkäaikai-nen palvelu-asuminen) perusteella.
Kotona annettavien palveluiden maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu on perustunut aikai-semmin asiakasmaksuasetuksen 3.1 §:n (1648/1992, kumottu) perusteella palvelun säännölli-syyteen ja jatkuvuuteen. Käsitteiden ”säännöllisyys” ja ”jatkuvuus” sisältö täsmentyi muutos-lain 1201/2020 myötä niin, että asiakasmaksumuutos-lain 7 b.2 §:n 2-kohdan (1201/2020) mukaan
158 Ks. HE 129/2020 vp, s. 90.
159 Ks. STM 2/2021, s. 5.
160 Esimerkiksi Karhun mukaan sallittujen oikeuslähteiden käyttö oikeudellisessa harkinnassa, kuten toimivaltai-sen auktoriteetin antaman ohjeistus, tavoitteena on yhdenmukaistaa menettelytapoja ja siten vahvistaa oikeustur-van toteutumista. Karhu 2020, s. 1026.
jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta on kyse silloin, kun asiakas saa palvelua vähintään kerran viikossa ja palvelun arvioitu kestoaika tai tosiallinen kesto on vä-hintään 2 kuukautta. Samaisen lainkohdan mukaan kotona annettavilla palveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 19 §:n mukaista kotipalvelua, sosiaalihuoltolain 20 §:n mukaista kotihoitoa ja terveydenhuoltolain 25 §:n mukaista kotisairaanhoitoa.
Asiakasmaksulain 7 b §:ään (1201/2020) tehdyt muutokset täsmentävät palvelun kestoon liit-tyvien määritelmien lisäksi sen, mitä eri asumispalveluilla asiakasmaksulain yhteydessä tar-koitetaan, sillä asiakasmaksulaissa ei ole niitä erikseen määritelty.161 Asiakasmaksulaissa ei kuitenkaan erikseen säädetä asumispalveluiden maksujen määräytymisperusteista tilanteessa, jossa asumispalvelua käytetäänkin arvioista huolimatta jostakin syystä alle säännösten aika-rajojen, ja niitä voitaisiin siten pitää lyhytaikaisena.162 Nähtäväksi siis jää, tulkitseeko viran-omainen palvelun kestoa koskevia säännöksiä kategorisesti niin, että myönnetty pitkäaikainen ikääntyneiden asumispalvelu katsotaan aina pitkäaikaiseksi tai säännölliseksi ja jatkuvasti, ja maksu määräytyy palvelun käyttäjän maksukyvyn mukaan.163 Toinen tulkintavaihtoehto mie-lestäni olisi asiakkaan etua korostava menettely, jossa viranomainen oma-aloitteisesti korjaisi hallintolain 50 §:n (581/2010) nojalla asiakasmaksut vastaamaan palvelun käytön tosiasial-lista kestoa tai vähintäänkin informoisi asiakasta hakemaan maksuihin oikaisua mahdollisen menetetyn edun palauttamiseksi muuttuneen keston johdosta.164 Tätä näkemykseni mukaan edellyttää jo asiakasmaksulain 10 j.1 §:n (1201/2020) 4- ja 5-kohdissa kunnille asetettu vel-voite tarkistaa maksukykyyn mukaisesti määräytyvä maksu, jos maksu osoittautuu virheel-liseksi tai asiakassuunnitelma muuttuu niin, että sillä on vaikutusta asiakasmaksun suuruuteen.
161 Rauenneessa asiakasmaksulain uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettiin asumispalveluja kos-kevat käsitteet määriteltävän asiakasmaksulaissa omissa lainkohdissaan. Ks. HE 310/2018 vp (rauennut), s. 120–
123.
162 Asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä (464/2008) säädetään lyhytaikaisesta laitoshoidon maksusta, joka on kaikille palveluiden käyttäjille tasasuuruinen ja perustuu vuorokausikohtaiseen veloitukseen. Rauenneessa asiakasmaksu-lain uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettiin säädettäväksi erikseen, omissa asiakasmaksu-lainkohdissa lyhytai-kaisista asumispalveluiden asiakasmaksuista. Vrt. HE 310/2018 vp (rauennut), s. 159–161.
163 Rauenneessa asiakasmaksulain uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että koska maksuky-kyyn perustuva maksu peritään kuukausimaksuna, ei alle kuukauden kestävää palvelua voida pitää pitkäaikaisena tai jatkuvana ja säännöllisenä. Toisaalta kuitenkin todetaan, että jos asiakkaalle on tehty päätös pitkäaikaisesta asumispalvelusta, voidaan palvelu katsoa pitkäaikaiseksi, vaikka asiakas esimerkiksi menehtyisi kuukauden ku-luttua päätöksen tekemisestä. Vrt. myös HE 310/2018 vp (rauennut), s. 167–168.
164 Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfossa todetaan, että kunta voi periä maksukyvyn mukaan määräytyvän maksun, jos palvelu on tosiallisesti kestänyt vähintään asiakasmaksulain 7 b §:ssä säädetyn ajan. Ks. STM 2/2021, s. 4 Vrt. myös EOAK 16.12.2019, dnro 6735/2018, s. 5, jossa eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi varhais-kasvatuksen asiakasmaksuja koskevassa päätöksessään, että asiakasmaksujen oikaiseminen takautuvasti asiakkaan eduksi on aina mahdollista. Käsillä olleessa tapauksessa eduskunnan apulaisoikeusasiamies edellytti, että viran-omainen oikaisee asiakasmaksupäätöstään asiakkaan eduksi, jos maksu on määritelty virheellisten tulotietojen pe-rusteella.
Asiakasmaksulain 10 j.1 §:n (1201/2020) mukaisesti kunnan on tarkistettava ikääntyneiden asumispalveluita koskeva maksu myös asiakkaan tai hänen edustajansa vaatimuksesta.