Asiakasmaksupäätöksen sisältö

Asiakasmaksupäätös sisältöineen toteuttaa hallintopäätöksille kuuluvaa keskeistä tiedonväli-tystehtävää.³⁵⁸ Päätökseen sisältyvien tietojen perusteella on sen, johon päätös kohdistuu, mah-dollista arvioida päätöksen perusteena käytettyjen tietojen oikeellisuutta ja kattavuutta sekä sen lainmukaisuutta. Muutoslain 1201/2021 myötä asiakasmaksulain 2 b.1 §:ssä (1201/2020) sää-detään tiedoista, joita ikääntyneiden asumispalveluja koskevan asiakasmaksupäätöksen tulee sisältää.³⁵⁹ Säännöksen mukaan päätöksestä on käytävä ilmi tiedot päätöksen tehneestä viran-haltijasta, päätöksen ajankohdasta, asiakkaasta, palvelusta sekä siitä perittävän maksun suuruu-desta ja perusteista ja henkilöstä, jolta asiakas voi tarvittaessa kysyä lisätietoja päätöksestä.

Asiakasmaksulain 2 b.1 §:n (1201/2020) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että sään-nöksen sisältö vastaa ”eräin täsmennyksin” hallintopäätökselle hallintolain 44.1 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia.³⁶⁰ Tästä syystä säännöstä voidaan tulkita hallintolaista ja esitöistä käsin.

Päätöksen ajankohdalla (asiakasmaksulaki 2 b.1 §:n 1-kohta) tarkoitetaan hallintolain 44.1 §:n säännöskohtaisten perusteluista käsin tarkasteltuna ajankohtaa, jolloin hallintopäätös on tosi-asiallisesti tehty.³⁶¹ Päivämääräksi ei tule merkitä esimerkiksi sitä päivää, jolloin päätös anne-taan tiedoksi asiakkaalle. Riittävinä asiakasta koskevina yksilöintitietoina (asiakasmaksulaki 2

356 Ratkaisuissa korostui erityisesti muutoksenhakukelpoisen päätöksen saamisen merkitys yksilön oikeusturvan kannalta, koska ilman päätöstä asiakas ei voi saattaa asiakasmaksuasiaansa käsiteltäväksi tuomioistuimessa. Ks.

Ks. EOA 7.7.2016 dnro 3307/4/15, s. 5; EOA 7.2.2017 dnro 1362/4/16, s. 4; EOAK 12.12.2017 dnro 6675/2016, s. 3.

357 Kokonaan lainsäätäjä ei ole muutoslain 1201/2020 säätäessään jättänyt huomioimatta päätöksentekovelvolli-suutta huojentamista koskevassa asiassa. Lain esitöiden mukaan asiakasmaksujen huojentamista koskevasta asi-asta (asiakasmaksulaki 11 §) olisi tehtävä kirjallinen päätös. Päätös olisi annettava myös silloin, kun se on asiak-kaalle kielteinen. Ks. HE 129/2020 vp, s. 92.

358 Näin hallintopäätöksen merkitystä ovat kuvanneet Niemivuo, Keravuori-Rusanen ja Kuusikko. Ks. Niemivuo–

Keravuori-Rusanen – Kuusikko 2010, s. 326–327.

359 Säännöksessä ei nimenomaisesti edellytetä asiakasmaksupäätöksen antamista kirjallisena. Sisältöä koskevat vaatimukset kuitenkin ilmentävät kirjallista päätöstä. Ks. Niemivuo – Keravuori-Rusanen – Kuusikko 2010, s.

326–327, joiden mukaan kirjallinen hallintopäätös on pääsääntö hallintolain perusteella.

360 Ks. HE 129/2020 vp, s. 57.

361 Ks. HE 72/2002 vp, s. 99.

b.1 §:n 2-kohta) voidaan hallintolain esitöihin nojautuen pitää nimen ilmoittamista.³⁶² Näin ol-len esimerkiksi asiakkaan yhteystietoja ei päätöksessä ole välttämätön ilmoittaa. Sen sijaan asiakasmaksulaissa hallintolain tapaan edellytetään, että päätöksessä mainitaan henkilö ja hä-nen yhteystietonsa, jolta asiakas voi tarvittaessa kysyä lisätietoja päätöksestä (asiakasmaksulain 2 b.1 §:n 5-kohta). Hallintolain esitöissä ohjeistetaan lisätietojen antajaksi merkitsemään joko päätöksen tekijä tai päätöksen tekemiseen osallistunut henkilö.³⁶³

Hallintolain 44.1 §:n 1-kohdassa edellytetään, että hallintopäätöksestä on käytävä ilmi päätök-sen tehnyt viranomainen. Säännökpäätök-sen sisältöä on tulkittu niin, että viranomaista koskevaksi yksilöintitiedoksi riittää päätöksen tehnyt taho eli osasto, toimisto tai viranomaisen jokin tietty yksikkö.³⁶⁴ Asiakasmaksulaissa puolestaan edellytetään, että päätöksestä on käytävä ilmi pää-töksen tehnyt viranhaltija (asiakasmaksulaki 2 b.1 §:n 1-kohta). Näin ollen pääpää-töksen tekijän nimi on kirjattava asiakasmaksupäätökseen, sillä viranhaltijalla tarkoitetaan kunnallisesta vi-ranhaltijasta annetun lain (304/2003) 2 §:n (419/2015) perusteella henkilöä, joka on virkasuh-teessa kuntaan. Muutoslailla 1201/2020 asiakasmaksulakiin tehty täsmennys viranhaltijaa kos-kevasta tiedosta tuskin vaikuttaa suuresti kuntien käytäntöihin, sillä hallintopäätökseen kirjat-tava tieto päätöksen tekijästä allekirjoituksineen on katsottu ilman nimenomaista säännöstäkin kuuluvan hyvälle hallinnolle asetettuihin vaatimuksiin.³⁶⁵

Suhteessa hallintolakiin toinen täsmennys asiakasmaksupäätöksen sisällön osalta liittyy siihen, miten päätöksessä ilmaistaan tieto asian ratkaisemisesta ja yksilöidään tarkemmin päätöksellä ratkaistut asiat. Hallintolain 44.1 §:n 3-kohdan mukaan hallintopäätöksessä on käytävä ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu tai miten asia on muuten ratkaistu. Päätöksen perusteluja koskevilla tiedoilla tarkoitetaan tosiasia-perusteluja eli tietoja asian tosiseikoista ja oikeudellisia perusteita eli päätökseen sovellettavia säännöksiä.³⁶⁶ Asian ratkaisemista ja yksilöintiä koskevat vaatimukset edellytetään

362 Ks. HE 72/2002 vp, s. 99.

363 Ks. HE 72/2002 vp, s. 99–100.

364 Näin esimerkiksi Niemivuo – Keravuori-Rusanen – Kuusikko 2010, s. 328: Mäenpää 2016, 307. Ks. myös Voutilainen – Muukkonen 2021, s. 8, joiden toimivaltainen kunnallinen viranomainen määräytyy kunnassa oman päätöksenteon perusteella. Esimerkiksi julkisuuslain mukaisina kunnallisina viranomaisina pidetään monijäsenisiä toimielimiä, kuten valtuustoa ja kunnanhallitusta sekä lautakuntaa, johtokuntaa ja toimikuntaa. Ks. HE 30/1998 vp, s. 50.

365 Mäenpää on katsonut, että oikeus saada tieto päätöksentekijöistä perustuu myös julkisuuslakiin ja virkavastuuta koskevaan lainsäädäntöön. Mäenpää 2016, s. 309.

366 HE 72/2002 vp, s. 99–100.

maksulaissa ilmaistavan niin, että päätöksestä on käytävä ilmi maksun suuruus ja peruste (asia-kasmaksulaki 2 b.1 §:n 4-kohta) ja mitä palvelua päätös koskee (asia(asia-kasmaksulaki 2 b.1 §:n 3-kohta). Hallituksen esityksessä (HE 129/2020 vp, s. 57) ohjeistetaan, että maksun suuruuden ja perusteen ilmaisemiseksi päätökseen sisällytettäisiin asiakasmaksua koskeva laskelma, jotta asiakas voisi tarkistaa maksun oikeellisuuden. Asiakasmaksupäätökseen ei edellytetä nimen-omaisesti kirjattavan asiaan sovellettuja säännöksiä. Tämä ei kuitenkaan näkemykseni mukaan oikeuta poikkeamaan hallintolain 45 §:n mukaisesta perusteluvelvollisuudesta oikeusperusteen osalta.³⁶⁷ Koska oikeus saada perusteltu päätös on yksilölle kuuluva perustavanlaatuinen oi-keus, on luopuminen perustuslain 21.1 §:n mukaisesta perusteluvelvollisuudesta perustuttava lain nimenomaiseen säännökseen.³⁶⁸

Asiakasmaksulain 2 b.2 §:ssä (1201/2020) edellytetään myös, että päätökseen on liitettävä oi-kaisuvaatimusohje. Säännös ilmaisee velvollisuuden antaa asiakkaalle ohjeet siitä, miten asia-kasmaksupäätökseen tyytymätön voi hakea muutosta asiassa hallintolain luvun 7 a (581/2010) mukaisessa oikaisuvaatimusmenettelyssä. Säännöskohtaiset perustelut ovat tältä osin niukat.

Niissä ainoastaan todetaan, että säännös on lisätty lakiin selvyyden vuoksi, ja oikaisuvaatimus-ohjeesta on säädetty tarkemmin hallintolain 46 §:ssä (581/2010).³⁶⁹ Taustalla säännöslisäyk-seen on erityisesti apulaisoikeuskanslerin antamat kaksi päätöstä, joissa kunnan todettiin toimi-neen lainvastaisesti, kun asiakasmaksupäätöksiin ei liitetty hallintolain 46.1 §:ssä edellytettyä oikaisuvaatimusohjetta.³⁷⁰ On silti yllättävää, että lainsäätäjä tässä kohtaa vetoaa muutoslakia 1201/2020 koskevissa yleisperusteluissaan nimenomaisesti laillisuusvalvojan antamiin ratkai-suihin, vaikka hallintolain säätämisestä asti on hallintolain 46 §:ssä edellytetty, että ”… ohjeet tällaisen oikaisukeinon käyttämisestä on annettava samanaikaisesti päätöksen kanssa.” Lain-säätäjä näyttäisi myös lähtevän, kuten kuuluukin, siitä olettamasta, että päätöksentekijä tuntee hallintolain ja soveltaa sitä asiakasmaksulain rinnalla, koska hallintolakia koskevia viittauksia ei säännökseen ole sisällytetty.³⁷¹

367 Esimerkiksi rauenneessa asiakasmaksulakia koskevassa hallituksen esityksessä todettiin, että asiakasmaksu-päätös on perusteltava hallintolain 45 §:n edellyttämällä tavalla. Ks. HE 310/2018 vp, rauennut, s. 117

368 Mäenpää 2016, s. 313.

369 Ks. HE 129/2020 vp, s. 57. Oikaisuvaatimusohjeen vähimmäissisällöstä on säädetty hallintolain 47 §:ssä.

370 Ks. HE 129/2020 vp., s. 18. Ks. myös apulaisoikeuskanslerin päätökset OKV 17.11.2016 dnro 1806/1/2015 ja OKV 17.11.2016 dnro 1807/1/2015.

371 Julkisen vallan käyttöön liittyvä lakisidonnaisuuden vaatimus (PL 2.3 §) edellyttää, että viranomainen tuntee sovellettavaan lain sisällön, ja selvittää oma-aloitteisesti päätöksenteon kannalta merkityksellisen lainsäädännön sisällön. Ks. hallinon lakisidonnaisuudesta esimerkiksi Mäenpää 2016, s. 76–80.