Asiakasmaksulain muutoslaista 1201/2020 on seurannut, että jatkuvasti ja säännöllisesti kotona annettavien palveluiden asiakasmaksujen määräytymisen perusteista säädetään asetustasoisen sääntelyn sijasta lain tasolla eli asiakasmaksulain 10 e-g §:ssä (1201/2020).277 Asiakasmaksu-lain 10 e-g §:n (1201/2020) säännöksiä sovelletaan myös sosiaalihuoltoAsiakasmaksu-lain 21.4 §:n mukaiseen palveluasumisen asiakasmaksuihin, jotka eivät ennen heinäkuuta 2021 ole olleet lainkaan asia-kasmaksuja koskevan nimenomaisen sääntelyn piirissä.278
274 Tämä tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun viranomainen tiedustelee asiakkaan pankkitiliotteita asiakas-maksulain 11 §:n soveltamisedellytysten arvioimiseksi. Vrt. myös Ahtinen 2018, s. 299, jossa osoitetaan, että sääntelemättömässä tilanteessa tehostetun palveluasumisen asiakkaalle ei joissakin kunnissa jätetty tuloista käyt-tövaraa tai sen arvioinnissa otettiin huomioon rahavarallisuus pankkitilillä. Jos esimerkiksi asiakkaalla oli talle-tuksia yli 3500 euron arvosta, ei vähimmäiskäyttövaraa asiakkaalle tuloista jätetty.
275 Ks. HE 129/2020, s. 30, jossa todetaan, että varallisuutta ei tulla jatkossakaan huomioida asiakasmaksua mää-rittäessä.
276 Esimerkiksi oikeusapulain 3.1 §:ssä säädetään, että hakijan taloudellinen asema arvioidaan hänen kuukausittain käytettävissään olevien varojen (käyttövara) ja varallisuuden perusteella.
277 Ennen muutoslakia 1201/2020 kotona annettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksuista säädettiin asiakasmaksuasetuksen 3.1–3 §:ssä (1648/1992, kumottu).
278 Asiakasmaksulaissa käytetään myös termiä ”pitkäaikainen asumispalvelu”, jolla asiakasmaksulain 7 b.2 §:n 1-kohdan (1201/2020) mukaan tarkoitetaan muuta sosiaalihuoltolain 21.4 §:n tarkoittama asumispalvelua kuin te-hostettuun asumispalvelua. Lainkohta viittaa tuettuun palveluasumiseen ja palveluasumiseen. Ks. tämän tutkiel-man kappale 2.3.2. palveluasumisen sosiaalihuoltolain mukaisesta oikeudellisesta merkityssisällöstä.
4.2.1 Lähtökohtana maksukyky, perheen koko ja käytettyjen palveluiden määrä
Kotiin annettavien palveluiden ja pitkäaikaisen palveluasumisen maksukäytäntöjen yhdenmu-kaistamisen lisäksi muutoslailla 1201/2020 säädetyillä asiakasmaksulain säännöksillä suhteu-tetaan asiakasmaksut vastaamaan todellista palveluiden käyttöä.279 Asiakasmaksulain 10 e.1
§:n (1201/2020) mukaan kuukausimaksu määräytyy asiakkaan maksukyvyn ja perheen koon lisäksi myös palvelupäätökseen kirjattujen palvelutuntien perusteella. Hallituksen esityksen (HE 129/2020, s. 82) mukaan palvelua koskeva päätös tehdään palvelun tarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelmaan sisällytettyjen palvelujen pohjalta.280 Palvelutunnilla tarkoitetaan asia-kassuunnitelmaan ja palvelua koskevaan päätökseen kirjattujen tuntien määrää.281 Säännöksen sanamuoto näyttäisi korostavan sitä, että kuukausimaksun tulee perustua viranomaisen päätök-seen toteutettavista palveluista, ei siis pelkästään asiakassuunnitelmassa ilmaistuihin tietoi-hin.282 Näin ollen maksun perusteeksi edellytetään erillisen päätöksen tekemistä, ja asiakkaan saamien palveluiden tulee vastata palvelupäätöstä.283 Tähän päätelmään ohjaisi ilman säännök-sen sanamuodon antamaa tukea myös asiakaslain 6 §, jonka perusteella viranomaisella on vel-vollisuus hallintopäätöksen antamiseen sosiaalihuollon palveluita haettaessa.284
Kotona annettavien palveluiden ja palveluasumisen asiakasmaksujen enimmäismäärästä sääde-tään asiakasmaksulain 10 e.2 §:ssä (1201/2020). Säännöksen perusteella maksu määräsääde-tään asia-kasmaksulain 10 e.3 §:ssä (1201/2020) säädettyjen tulorajojen ylittävistä kuukausituloista ja asiakasmaksulain 10 e.5 §:n (1201/2020) taulukossa ilmaistujen perheen kokoon ja palvelutun-teihin sidotun maksuprosentin perusteella.285 Säännöksen sanamuodosta myös seuraa, että asia-kasmaksu ei voi olla suurempi kuin tulorajojen ja maksutaulukon perusteella laskettu maksu.
279 Ennen asiakasmaksulain muutoslain 1201/2020 voimassa oloa asiakasmaksuasetuksen 3.1 §:ssä (1648/1992, kumottu) myös edellytettiin asiakasmaksujen olevan suhteessa annettujen palvelujen määrään. Säännös oli kuiten-kin puutteellinen, ja johti siihen, että kunnat joutuivat itse arvioimaan kohtuullisen kuukausimaksun asiakasmak-suasetuksen 3.1 §:n mukaisen maksutaulukon rajat ja 3.7 §:n (1648/1992) edellyttämän palvelun tuotantokustan-nusten ylittämisen kiellon huomioon ottaen. Tästä syystä maksut vaihtelivat kuntien välillä jopa huomattavasti.
280 Asiakasmaksulaissa tarkoitetun asiakassuunnitelman oikeudellinen sisältö on määritelty asiakasmaksulain 10 h.1 §:ssä (1201/2020). Lainkohdan toisen lauseen mukaan asiakassuunnitelmalla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain asiakassuunnitelmaa (SHL 39 §), asiakaslain palvelu- ja hoitosuunnitelmaa (asiakaslaki 7 §), potilaslain tutki-musta, hoitoa tai lääkinnällistä kuntoutusta koskevaa suunnitelmaa (potilaslaki 4a § (857/2004) ja lastensuojelulain (417/2007) asiakassuunnitelmaa (lastensuojelulaki 30 § (542/2019)) sekä muualla laissa tarkoitettua vastaavaa asiakirjaa.
281 HE 129/2020 vp, s. 82.
282 Asiakassuunnitelma itsessään ei ole viranomaista tai asianosaisia sitova asiakirja eikä sen laatimisesta tehdä hallintopäätöstä. Ks. asiakassuunnitelman oikeudellista sitovuudesta esimerkiksi EOA 20.8.2007 dnro 2046/4/05.
283 Jos palvelun tarpeessa tai palvelujen toteutuksessa tapahtuu muutoksia, tulee muuttaa palvelupäätöstä ja asia-kasmaksusta annettua päätöstä. STM 2/2021, s. 8.
284 Asiakaslain esitöissä korostetaan sosiaalihuollon viranomaisten velvollisuutta soveltaa erityislainsäädännön ohella myös yleislakeja. Ks. HE 137/1999, s. 21.
285 Ks. tarkemmat tulorajat ja taulukko maksuprosenteista asiakasmaksulain 10 c.3 § (1201/2020) ja 10 c.5 § (1201/2020).
Näin ollen lainsäätäjä on asettanut aiemmasta oikeustilasta poiketen yhtenäisen rajan sille, kuinka suuria kotona annettavien palvelujen ja palveluasumisen maksut voivat maksimissaan olla suhteutettuna palvelujen määrään ja perheen kokoon. Jos kuitenkin annettujen palvelujen tuotantokustannukset alittavat asiakasmaksulain 10 e.2 §:ssä (1201/2020) säädetyn enimmäis-maksurajan, tulee viranomaisen soveltaa ensisijaisesti asiakasmaksulain 2.1 §:n säännöstä mak-sun enimmäismäärästä.286
4.2.2 Kuukausitulot ja niistä tehtävät vähennykset
Asiakasmaksulain 10 f.1 §:ssä (1201/2020) säädetään kuukausituloista, jotka tulee huomioida asiakasmaksun perusteena kotona annettavan palvelun ja palveluasumisen tilanteissa. Säännök-sen mukaisina kuukausituloina tarkoitetaan asiakkaan ja hänen puolisonsa jatkuvia ja toistu-vasti saatavia veronalaisia ansio- ja pääomatuloja ja verovapaita tuloja, joista on vähennetty tulon hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Lisäksi kuukausituloina pidetään myös asiakas-maksulain 10 i §:n (1201/2020) tarkoittamaa laskennallista metsätuloa. Asiakasasiakas-maksulain 10 f.1 §:n tulokäsite on lähes yhdenmukainen laitoshoitoon ja tehostetun palveluasumiseen (asia-kasmaksulain 10 b §:n (1201/2020)) sovellettavan tulokäsitteen kanssa.287 Laitoshoidossa ja tehostetussa asumispalvelussa sovellettavan nettoperiaatteen sijasta kuukausituloihin sovelle-taan kuitenkin bruttoperiaatetta. 288
Ennen kotona annettavien palveluiden tai palveluasumisen kuukausimaksun määräämistä on asiakasmaksulain tarkoittamista kuukausituloista tehtävä menovähennyksiä asiakasmaksulain 10 g §:n (1201/2020) perusteella.289 Asiakasmaksulain 10 g.1 §:n mukaan kuukausituloista on vähennettävä asiakasmaksulain 10 c.1 §:ssä (1201/2020) säädetyt menot. 290 Vähennyskelpoi-sena menona ei kuitenkaan oteta huomioon puolisolle maksettavia elatusapumenoja, jos kyse on pitkäaikaisesta palveluasumisen asiakkaasta (asiakasmaksulain 10 f.2 §:n (1201/2020)). Jos
286 Kuntainfossa muistutetaan myös siitä, että asiakasmaksulaki ei estä perimästä palveluista laissa säädettyä enim-mäismaksua pienempää maksua. Ks. STM 2/2021, s. 8.
287Ks. tämän tutkielman kappaleet 4.1.1 ja 4.1.2 asiakasmaksun perusteena huomioitavista tuloista laitoshoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa.
288 Bruttoperiaatteella tarkoitetaan sitä, että veroja ei vähennetä huomioon otettavista tuloista. Asiakasmaksulain esitöissä ei ole selostettu perusteita sille, miksi lainsäätäjä on päätynyt verojen vähentämisoikeuden osalta erilai-seen ratkaisuun riippuen asumispalvelun muodosta.
289 Säännös korvasi asiakasmaksuasetuksen 30 §:n (251/2005, kumottu).
290 Ks. tämän tutkielman kappale 4.1.3 asiakasmaksulain 10 c.1 §:n (1201/2020) mukaisista vähennyksistä.
kuukausimaksun määräytyminen perustuu puolisoiden yhteenlaskettuihin tuloihin, on asiakas-maksulain 10 c.1 §:n (1201/2020) mukaiset menot vähennettävä myös puolison kuukausitu-loista.
Kotona annettavien palveluiden ja pitkäaikaiseen palveluasumisen vähennyksiin oikeuttavien menojen ala on laajentunut muutoslain 1201/2020 myötä, ja sääntely vastaa pääosin laitos-hoidon ja tehostetun palveluasumisen sääntelyä. Erona kuitenkin pitkäaikaiseen laitoshoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen on, että asumiskustannusten osalta palvelun käyttäjällä ei ole mahdollisuutta vähentää mitään asumismenojaan, jos hän saa palvelut esimerkiksi omistus- tai vuokra-asuntoon.291 Tämä perustuu siihen, että asiakas maksaa asiakasmaksussa saamistaan palveluista, joihin asumiseen liittyviä kustannuksia ei lasketa.292 Asumiskustannukset eivät ole kuitenkaan tässäkään asumispalveluiden ryhmässä merkityksettömiä, sillä ne voidaan huomi-oida asiakasmaksua alentavana tekijänä asiakasmaksulain 11 §:n (1201/2020) mukaisessa har-kinnassa.293 Jos asiakas siirtyy pitkäaikaiseen palveluasumiseen, vähennysoikeus asumiskus-tannusten osalta noudattaa asiakasmaksulain 10 c.3 §:ssä (1201/2020) säädettyä.294 Pitkäaikai-seen palveluasumisen asiakas ei kuitenkaan ole oikeutettu asiakasmaksulain 10 d §:n (1201/2020) erityisiin vähennyksiin, jotka ovat mahdollisia tehostetussa palveluasumisessa asuvalle.
4.2.3 Perheen taloudellisen aseman huomioiminen
Asiakasmaksulain 10 e.3 §:ssä (1201/2020) säädetään kuukausimaksun perusteena käytettä-vistä tulorajoista, jotka nousevat perheen henkilömäärän kasvaessa. Lainkohdassa on esitetty taulukko, jossa tulorajat on porrastettu yhden hengen taloudesta kuuden hengen perheeseen saakka. Jos perheen jäsenten lukumäärä on suurempi kuin kuusi, tuloraja nousee 350 eurolla henkeä kohden asiakasmaksulain 10 e.4 §:n (1201/2020) perustella. Asiakasmaksun perusteena käytettävien kuukausitulojen lisäksi perheen koon vaikutus palvelun käyttäjän maksukykyyn tulee näin ollen huomioiduksi suoraan säännöksen perusteella eikä siten jää ainoastaan asiakas-maksupäätöstä tekevän viranomaisen harkinnan varaan.295
291 Tämä on lainsäätäjältä ymmärrettävä ratkaisu, sillä asiakasmaksulain 10 c.3 §:ssä (1201/2020) tarkoitetut asu-miseen liittyvät menot ovat sellaisia, joita syntyy asiakkaan muuttaessa esimerkiksi omistusasunnosta palvelu-asuntoon. Näin ollen hänelle syntyy päällekkäisiä kustannuksia, joita vähennyksillä pyritään kompensoimaan.
292 Asiakasmaksulain 10 e.1 §:ssä (1201/2020) on nimenomaisesti säädetty, että asumismenot eivät sisälly asia-kasmaksuun.
293 Asumiskustannukset ovat osa asiakkaan kokonaistaloudellista arviointia. Ks. STM 2/2021, s. 8.
294 Ks. tämän tutkielman kappale 4.1.3 asumismenojen vähennysoikeudesta.
295 Ks. tämän tutkielman kappale 3.2.1 asiakkaan maksukyvyn arvioimisesta.
Käsitettä ”perhe” ei muutoslailla 1201/2020 toteutetun lain muutoksen yhteydessä päivitetty, ja voimassa on täten asiakasmaksuasetuksella ilmaistu merkityssisältö. Asiakasmaksuasetuksen 2.1 §:n 2-kohdan (1648/1992) mukaan perheellä tarkoitetaan yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä henkilöitä sekä molempien samassa taloudessa eläviä alaikäisiä lapsia.296 Kotona annettavien palveluiden ja palveluasumisen asiakasmaksujen kan-nalta merkityksellistä on se, miten kahden puolison muodostama perhe määritellään tai erityi-sesti se millaisia oikeusvaikutuksia määritelmästä seuraa. Asiakasmaksulain 10 f.1 §:ssä (1201/2020) säädetään, että kuukausituloina huomioidaan palvelun käyttäjän tulojen lisäksi myös hänen puolisonsa tulot. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kotona annettavien palveluiden ja palveluasumisen asiakasmaksu määrätään puolisoiden yhteenlasketuista tuloista. Asiakasmak-sulain esitöissä on tarkennettu, että maksun määräämisen perusteena huomioidaan avio- tai avo-puolison tulot.297 Vaikka vain toinen puolisoista saisi palvelun, määräytyy asiakasmaksu puo-lisoiden yhteenlaskettujen tulojen perusteella.
Poiketen esimerkiksi verolainsäädännössämme perheelle annetusta sisällöstä asiakasmaksu-laissa puolison kanssa yhteistaloudessa elävä avopuoliso katsotaan kuuluvaksi perheeseen riip-pumatta siitä, onko heillä yhteisiä lapsia.298 Asiakasmaksulain perusteella samassa taloudessa asuvien avopuolisoiden oletetaan osallistuvan toistensa elatukseen, vaikka avopuolisoilla ei aviopuolisoiden tapaan ole yksityisoikeudellista elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden.299 Lain-säätäjä on asiakasmaksulain esitöissä puolustanut avioliiton ja avoliiton rinnastamista toisiinsa
296 Asiakasmaksulain 10 e.3 §:n (1201/2020) säännöskohtaisissa perusteluissa käytetään termin ”perhe” lisäksi myös termiä ”kotitalous”. Kotitalouden henkilömäärään ei katsota kuuluvaksi palvelua saavan samassa taloudessa asuvaa, täysi-ikäisen asiakkaan vanhempaa tai täysi-ikäistä lasta. Näiden henkilöiden tuloja ei huomioitaisi asia-kasmaksujen perusteena Ks. HE 129/2020 vp, s. 83. Vrt. myös HE 310/2018 vp (rauennut), s. 119, jossa ehdotet-tuun asiakasmaksulain 3.2 §:ään sisältyi perheen määritelmä. Sen mukaisesti perheellä tarkoitettiin yhteistalou-dessa keskenään avioliitossa tai avoliitossa eläviä henkilöitä ja heidän samassa talouyhteistalou-dessa eläviä alaikäisiä lapsiaan sekä vanhempaa ja hänen samassa taloudessa elävää alaikäistä lastaan.
297 HE 129/2020 vp, s. 82, 84.
298 Vrt. esimerkiksi KHO 2016:188. Vuosikirjaratkaisun mukaan perheelliseksi henkilöksi verotuksessa katsotaan henkilö, joka on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa tai jolla on avopuoliso, jonka kanssa hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi. Ks. Myrsky 2015, s. 485. Myrskyn mukaan verotuksessa ja sosiaalihuollon lainsäädännössä niin kutsuttujen laskentayksikkökäsitteiden: esimerkiksi yksilö ja perhe, sisältö poikkeaa toisistaan huomattavasti.
Siinä missä tuloverotus perustuu yksilön veronmaksukykyyn, sosiaalioikeudessa tarkastellaan perheen veronmak-sukykyä etuuksien saamisen edellytyksenä. Ks. myös tämän tutkielman kappale 4.1.5 yhteistalouden käsitteestä.
299 Sosiaalioikeudellinen lainsäädäntö perustuu oikeusjärjestyksessämme elatusolettaman varaan. Elatusolettaman mukaisesti samassa asunnossa asuvien tai muutoin läheiseksi toisilleen tulkittujen henkilöiden katsotaan tosiasial-lisesti osallistuvan toistensa elatukseen. Yksityisoikeudellisen elatuksen priorisoiminen suhteessa julkiseen ela-tukseen eli sosiaaliturvaan mahdollistaa evätä yksilön oikeuden julkiseen elaela-tukseen tai oikeuttaa julkista valtaa korottamaan maksuja oletetun elatuksen perusteella. Ks. Faurie ─ Kalliomaa-Puha 2010, s. 1271, 1289─1290.
yhdenvertaiseen kohteluun vedoten.300 Muita perusteluja ei lainsäätäjä ole tälle ratkaisulle esit-tänyt, vaikka se saattaa johtaa yksilön taloudellisen aseman heikkenemiseen asiakasmaksuja määrätessä.301