Kohtuuttomuus

Asiakasmaksulaissa on säännöksiä, joissa tavalla tai toisella on mainittu tai mainitaan koh-tuus.¹⁹⁴ Esimerkiksi kumotussa asiakasmaksuasetuksen 3.1 §:n (1648/1992, kumottu) mu-kaan kotona annettavasta palvelusta voitiin periä palvelun laadun ja määrän, palvelun käyt-täjän maksukyvyn sekä perheen koon mukaan määräytyvä kohtuullinen kuukausimaksu.¹⁹⁵ Asiakasmaksulain uuden 10 h.1 §:n (1201/2020) mukaan kunta saa periä asiakkaalta koh-tuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvistä tukipalveluista tai asumispalveluihin liittyvistä palveluista. Asiakasmaksulain muuttuneen 10 c.2 §:n (1201/2020) ja uuden 10 d.1

§:n (1201/2020) mukaisesti kohtuulliset asumismenot tulee huomioida vähennyksenä asu-mispalveluiden asiakasmaksua määrättäessä. Nämä edellä mainitut säännökset voidaan kat-soa kuuluvan niin kutsuttujen sääntelykohtuussäännösten ryhmään. Sääntelykohtuus on oi-keuskirjallisuudessa määritelty niin, että kohtuusnäkökohdat huomioidaan säännöksessä tai kohtuudelle annetaan säännöksessä merkitys.¹⁹⁶ Sääntelykohtuussäännöksille on tyypillistä avoimuus, jolloin säännöksen sisällön tarkempi määrittäminen perustuen relevantteihin oi-keuslähteisiin jää säännöstä soveltavalle viranomaiselle. Koska kohtuuden käsitettä ei voida tyhjentävästi määritellä, on esimerkiksi asiakasmaksulain muutoslakia 1201/2020 koske-vassa hallituksen esityksessä kohtuullisen maksun kriteeriksi todettu yleinen kustannustaso alueella, jossa palvelu annetaan tai vastaavuus yksityiseltä markkinoilta hankitun palvelun hinnan kanssa.¹⁹⁷ Edellä mainittujen lisäksi esitöissä edellytetään, että maksuista päätettä-essä kunnan tulisi erikseen arvioida maksujen kohtuullisuutta suhteessa asiakkaitten tosiasi-alliseen mahdollisuuteen käyttää palveluja sekä asiakkaan yksilölliseen tarpeeseen että ko-konaistaloudelliseen tilanteeseen nähden.¹⁹⁸

194 Lainsäädännössä termi ”kohtuus” esiintyy tyypillisesti joko muodossa ”kohtuullinen” tai ”kohtuuton”. Ks. esi-merkiksi Korte 2015, s. 7–9.

195 Kotona annettavasta palvelusta säädetään asiakasmaksulain 10 d §:ssä (1201/2020). Samalla säännöksestä pois-tui sana ”kohtuullinen”. Ks. tämän tutkielman kappale 4.2 kotona annettavien palveluiden asiakasmaksujen mää-räytymisperusteista.

196 Ks. esimerkiksi Tepora 1998, s. 780 ja Kotkas 2009, s.764–765.

197 Ks. HE 129/2020 vp, s. 80, 89. Ks. myös KHO 2020:20. Vuosikirjaratkaisusta voidaan saada johtoa käsitteen

”kohtuullisen maksu” määrittelylle. Ratkaisussa oli kyse asiakasmaksuasetuksen 6 §:n tulkinnasta vaikeavammais-ten kuljetuspalveluiden asiakasmaksun enimmäismäärien osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi säännöksen sana-muodon mukaiseen tulkintaan perustaen, että vaikeavammaisille järjestettävästä kuljetuksesta perittävä asiakas-maksu voi olla enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen asiakas-maksua vastaava asiakas-maksu. Jos paik-kakunnalla ei ole käytettävissä julkista liikennettä, maksun tulee olla julkisen liikenteen maksuun verrattavissa oleva kohtuullinen maksu.

198 HE 129/2020 vp, s. 80, 89.

Kohtuusharkintaa edellytetään myös muuttuneessa asiakasmaksulain 3.1 §:ssä (1201/2020) käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta perittävän maksun osalta.¹⁹⁹ Asiakasmak-sulain 3.1 §:n (1201/2020) ensimmäisen lauseen ilmaiseman pääsäännön mukaan käyttä-mättä ja peruuttamatta jätetystä vastaanottoajasta tai palvelusta voidaan periä maksu, jos asiakas tai hänen laillinen edustajansa ei ole esittänyt hyväksyttävää syytä palvelun tai ajan käyttämättä tai peruuttamatta jättämiselle. Pääsäännöstä voidaan kuitenkin poiketa, jos mak-sun perimistä on pidettävä kohtuuttomana asiakasmaksulain 3.1 §:n toisen lauseen perus-teella. Säännös siis oikeuttaa yksittäistapauksellisesti, kohtuusharkinnan perusteella poik-keamaan pääsäännössä ilmaistusta maksuvelvoitteesta.²⁰⁰ Hallituksen esityksen mukaan ar-vio kohtuuttomuudesta on tehtävä aina tapauskohtaisesti huomioiden maksuvelvollisen ti-lanne.²⁰¹ Maksun periminen olisi aina kohtuutonta silloin, jos asiakkaalla ei ole ollut objek-tiivisesti arvioiden mahdollisuutta toimia toisin.²⁰²

Viranomaisen edellytetään suorittavan kohtuullisuusharkintaa asiakasmaksuihin liittyvässä päätöksenteossa. Kohtuusperiaatetta sovelletaan tällöin ratkaisunormina tai -periaatteena säännösten oikeuttamana, rajatuissa tapauksissa johtaen oikeudenmukaisuutta edistävään ratkaisuun. Kohtuusperiaatteen asema yleisenä oikeusperiaatteena eli periaatteena, jota voi-taisiin soveltaa myös silloin, kun siitä laissa ei ole nimenomaista mainintaa, ei ole vakiintu-nut monien muiden oikeudenalojen tapaan sosiaalioikeudessa.²⁰³ Perusteluina on esitetty, että yksilön suojaaminen viranomaisen toiminnan kohtuuttomuuksilta voidaan varmistaa hallintolain 6 §:ään nimenomaisesti kirjatuilla hallinnon oikeusperiaatteilla ja perustuslain

199 Säännös ei ole kokonaan uusi, vaan sillä laajennettiin aiemmin voimassa olleen asiakasmaksulain 3 §:n sovel-tamisalaa. Nyt säännöstä on mahdollista soveltaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon lyhytaikaisiin hoito- ja asu-mispalveluihin sekä tilanteisiin, joissa kunta on varannut asiakkaan puolesta palveluun ajan.

200 Säännös voidaan luokitella sovittelukohtuussäännösten ryhmään. Ks. Kotkas 2009, s.764–765.

201 HE 129/2020 vp, s. 59. Hallituksen esityksessä on esimerkinomaisesti luetteloitu kohtuusharkinnassa arvioita-via tekijöitä. Ne liittyvät mm. asiakkaan nuoreen ikään, pitkittyneeseen vaikeaan elämän tilanteeseen tai muisti-sairauteen.

202 HE 129/2020 vp, s. 58–59. Hallituksen esityksessä esimerkiksi todetaan, että maksun periminen asiakkaalta olisi kohtuutonta silloin, jos asiakas ei olisi saanut tietoa palveluun varatusta ajasta hänen lailliselta edustajaltaan tai asiakas ei objektiivisesti arvioiden osaa tai muista peruuttaa varaamansa aikaa.

203 Kotkas 2009, s. 763. Kohtuusperiaatteen historiallinen tausta ulottuu ainakin 1530-luvulle Olaus Petrin tuoma-rinohjeeseen: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan”. Ks. kohtuuden käsitteestä ja kohtuussään-telystä eri oikeudenaloilla esimerkiksi Engblom 2007, s. 17–19. Ks. myös Karhu 2020, s. 1028 kohtuusperiaatteen asemasta heikosti velvoittavana oikeuslähteenä.

19.1 §:n vähimmäistoimeentuloa koskevalla säännöksellä abstraktin kohtuusperiaatteen si-jasta.²⁰⁴ Kuitenkin niissä yksittäistapauksissa, joissa hallinnon oikeusperiaatteiden ja perus-tuslain 19.1 §:n soveltaminen ei kohtuusharkinnassa ole mahdollista, voisi sosiaalioikeudel-linen kohtuusperiaate toimia sovellettavana normina.

Asiakasmaksulainsäädännössä kohtuusperiaatteen soveltamiselle tai sen säännösten tulkin-taa ohjaavana periaatteena on löydettävissä institutionaalista tukea asiakasmaksulainsäädän-töä koskevista uusimmista hallituksen esityksistä.²⁰⁵ Esimerkiksi rauenneen asiakasmaksu-lain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että ”periaatteena on, että asi-akkaalta perittävien maksujen on oltava kohtuullisia, eikä niiden suuruus saa muodostua es-teeksi palvelujen käyttämiselle.”²⁰⁶ Muutoslakia 1201/2020 koskevan hallituksen esityksen mukaan asiakasmaksujen kohtuullistaminen on keino saavuttaa asiakasmaksulailla tavoitel-tavat päämäärät.²⁰⁷ Asiakasmaksulain esityöt osoittavat, että kohtuullisuus on hyväksytty arvo ja tavoite asiakasmaksuja määritettäessä. Tästä syystä en näkisi estettä kohtuusperiaat-teen soveltamiselle tilanteessa, jossa asiakasmaksulain säännöksen mekaaninen soveltami-nen johtaisi kohtuuttomuuteen tai asiakasmaksulain 11 §:n huojentamista koskevat edelly-tykset eivät täyty yksittäistapauksessa asiakasmaksun kohtuullistamiseksi.²⁰⁸

204 Kotkaksen mukaan erityisesti hallinto-oikeudellinen suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojaperiaate ovat soveltamisalaltaan päällekkäisiä kohtuusperiaatteen kanssa. Sosiaalioikeudelliset kohtuullistamissäännökset puo-lestaan toteuttavat tavallisen lainsäädännön tasolla perustuslain 19.1 §:n takaamaa oikeutta välttämättömään toi-meentuloon. Ks. Kotkas 2009, s. 775–777.

205 Periaatteen luokitteleminen oikeusperiaatteeksi edellyttää institutionaalista tukea eli yhteisöllistä hyväksyntää.

Oikeusperiaatteen institutionaalinen tuki on ensisijaisesti osoitettavissa lain tekstistä, mutta se voi perustua myös muihin oikeuslähteisiin, kuten lain esitöissä ja ennakkopäätöksissä esitettyihin lausumiin. Ks. institutionaalisen tuen määritelmistä esimerkiksi Siltala 2003, s. 885; Mielityinen 2006, s. 138–175.

206 Ks. HE 310/2018 vp (rauennut), s. 9.

207 HE 129/2020 vp, s. 4 Ks. myös Mattila 2017, s. 79. Mattila viittaa artikkelissaan Suomen hallituksen vastauk-seen palveluasumisen puuttuvista maksusäännöistä koskevaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean kante-luun Complaint 71/2011. Vastauksen mukaan ”kuntien velvollisuutena on pitää asiakasmaksut niin kohtuullisena, etteivät ne vaaranna henkilön mahdollisuutta tukeutua tarvitsemiin palveluihin”.

208 Tämä tulkinta noudattelee Kotkaksen esittämää tulkintaa kohtuusperiaatteen soveltamisesta tosiasiallisessa hal-lintotoimessa. Ks. Kotkas 2009, s. 777–778. Ks. myös Karhu 2020, s. 1023, joka toteaa, että heikosti velvoittaviksi katsotut oikeuslähteet, kuten esimerkiksi yleiset oikeusperiaatteet voivat jossakin tilanteessa muodostua ratkaise-vaksi oikeuslähteeksi, jos oikeudellinen harkinta ei muiden oikeuslähteiden osalta ole selvä tai lainsäädäntö on ratkaistavan asian suhteen aukollinen.

4 IKÄÄNTYNEIDEN ASUMISPALVELUIDEN ASIAKASMAKSU-JEN MÄÄRÄYTYMISPERUSTEET

4.1 Pitkäaikaisen laitoshoidon ja pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen asiakas-maksujen määräytymisperusteet

Sosiaalihuoltolain 21.4 §:n mukaisen tehostetun palveluasumisen asiakasmaksuista ei ole ollut nimenomaisia säännöksiä asiakasmaksulaissa ennen muutoslain 1201/2020 voimaan-tuloa. Muutoslain 1201/2020 myötä asiakasmaksulain 7 c §:ssä (1201/2020) säädetään sekä pitkäaikaisen laitoshoidon että pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen asiakasmaksujen perusteista kolmen pääsäännön mukaisesti. Ensinnäkin asiakasmaksu voi olla enintään 85 prosenttia asiakkaan kuukausituloista, joista on tehty asiakasmaksulain tarkoittamat vähen-nykset. Toiseksi asiakkaalle on jäätävä henkilökohtaiseen käyttöön varoja eli käyttövaraa joka kuukausi asiakasmaksun perimisestä huolimatta. Ja kolmanneksi maksun perusteena voidaan käyttää palvelun käyttäjän ja hänen puolisonsa yhteenlaskettuja kuukausituloja.