Laskun antaminen

Muuttuneessa asiakasmaksulaissa erotetaan ikääntyneiden asumispalveluita koskeva asiakas-maksupäätös itse maksun perimisestä. Maksun periminen on seurausta palveluiden käytöstä, ja siitä säädetään asiakasmaksulain 2 a §:ssä (1201/2020). Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan kunnan on annettava asiakasmaksupäätöksen perustuva lasku. Laskusta olisi samaisen lainkoh-dan 7-kohtaisen luettelon mukaisesti käytävä ilmi tiedot laskun päivämäärästä, asiakkaasta, pal-velusta, maksun suuruudesta ja perusteesta, palveluntuottajasta ja henkilöstä, jolta asiakas voi tarvittaessa kysyä lisätietoja laskusta. Lisäksi laskuun tulee liittää tieto siitä, että kerryttääkö perittävä maksu asiakasmaksulain 6 a §:n (1201/2020) mukaista maksukattoa. Jos perittävä maksu kerryttää maksukattoa, tulee laskussa olla lisäksi tieto siitä, että asiakkaan on itse seu-rattava maksukaton ylittymistä. Muihin kuin maksukyvyn mukaan perustuviin laskuihin tulee myös sisällyttää oikaisuvaatimusohje (asiakasmaksulaki 2 a.2 § (1201/2020)).

Asiakasmaksulain 2 a.1 § (1201/2020) velvoittaa ensinnäkin viranomaista antamaan laskun asi-akkaan käyttämistä palveluista. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että oi-keus maksun perimiseen kuluu ainoastaan kunnille eikä tätä oikeutta voida siirtää.³⁷² Sen sijaan laskun tekninen toteutus voidaan siirtää yksityisten tahojen hoidettavaksi. Lisäksi säännöskoh-taisissa perusteluissa edellytetään, että laskun tulee vastata asiakasmaksupäätöstä ja maksun perimiseen tulee soveltaa hallintolain sääntelyä.³⁷³ Jos laskutusta ja perintää eli erääntyneen maksun toimenpiteitä koskeva julkinen hallintotehtävä ulkoistetaan, tulee julkisyhteisön huo-lehtia siitä, että laskutuksessa ja perinnässä noudatetaan lakia ja hyvää perintätapaa.³⁷⁴ Lakien mukainen menettelyn voidaan varmistaa eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan ohjeistamalla ja seuraamalla laskutus- ja perintäprosessia.³⁷⁵

Laskuun sisällytettävien tietojen osalta asiakasmaksulain 2 a.1 §:n säännöskohtaiset perustelut eivät sisällä tarkempia tulkintaohjeita. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on puolestaan

372 Ks. HE 129/2020 vp, s. 59.

373 HE 129/2020 vp, s. 59.

374 Ks. EOAK 23.3.2018 dnro 1195/2018 ja EOAK 13.8.2019 dnro 4780/2018. Lailla viitataan ratkaisuissa hallin-tolakiin, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin (13/20023) ja saatavien perinnästä annet-tuun lakiin (513/1999). Ks. myös hyvän perintätavan oikeudellisesta sisällöstä esimerkiksi Willman 2019, s. 39–

133.

375 Ks. esimerkiksi EOAK 29.10.2020 dnro 179/2020. Perintätoimisto jatkoi asiakasmaksujen perintää, vaikka perustetta perinnälle ei enää ollut. Apulaisoikeusasiamies edellytti, että julkisen tehtävän ostopalveluna perintä-yhtiölle siirtäneen tahon tulee valvoa perintäyhtiön menettelyä laskutuksessa.

nut, että laskutusosoitteissa tulee olla joustavuutta siten, että ne voidaan pyynnöstä lähettää asi-akkaan asioita hoitavalle taholle.³⁷⁶ Apulaisoikeusasiamies piti erityisen tärkeänä sitä, ettei pit-käaikaisessa hoidossa olevan henkilön laskuja lähetetä sellaiseen osoitteeseen, mistä asiakas ei voi niitä saada tosiasiallisesti määräajassa tietoonsa.

Laskuun sisältyvinä pakollisina tietoina lainsäätäjä olisi voinut edellyttää, että viranomainen tiedottaa laskussa asiakasta mahdollisuudesta saada asiakasmaksuja huojennettua asiakasmak-sulain 11 §:n (221/2003) perusteella. Asiakasmakasiakasmak-sulain 11.4 §:n (1201/2020) mukaan viran-omaiselle on asetettu tiedonantovelvollisuus mahdollisuudesta asiakasmaksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen.³⁷⁷ Lainkohdassa on edellytetty, että tieto huojennuksesta on annettava viimeistään silloin, kun maksua peritään. Vaihtoehtoisesti tieto voidaan antaa ennen ensim-mäistä palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä. Säännös antaa siis viranomaiselle kolme vaihto-ehtoista mahdollisuutta täyttää tiedonantovelvollisuus, mutta siinä ei kuitenkaan säädetä siitä, miten päätösprosessissa varmistetaan tiedonantovelvollisuuden tosiasiallinen täyttyminen.

Tästä syystä asiakkaiden oikeusturvan kannalta olisi ollut perusteltua, että tieto huojennusmah-dollisuudesta tavoittaisi asiakkaan viimeistään laskun antamisen yhteydessä.

376 Ks. EOAK 23.3.2018 dnro 1195/2018.

377 Ks. tämän tutkielman kohta 3.3.2 asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä.

6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTELMÄT

Kunnan vastuulle kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksuja koskeva asiakasmaksulain muutos (1201/2020) tuli voimaan 1.7.2021. Tämän tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, miten muutoslain 1201/2020 myötä muuttunut asiakasmaksulaki vaikuttaa eri-tyisesti ikääntyneille tarkoitettujen pitkäaikaisten asumispalveluiden asiakasmaksujen määräy-tymiseen. Tämän tavoitteen johdattamana tässä tutkielmassa käytiin läpi keskeiset muutoslailla 1201/2020 toteutetut säännösmuutokset ja -uudistukset, jotka koskevat ikääntyneiden asumis-palveluiden asiakasmaksulain määräytymisperusteita yleisistä ja erityisistä lähtökohdista käsin.

Lisäksi selvitettiin palvelun käyttäjän ja asiakasmaksupäätöstä tekevän viranomaisen oikeuksia ja velvollisuuksia asiakasmaksulain mukaisessa päätöksenteossa muuttuneen sääntelyn näkö-kulmasta. Uusia ja muuttuneita säännöksiä tulkittiin hyödyntäen erityisesti asiakasmaksulain muutoslakiin 1201/2020 liittyviä lainvalmisteluasiakirjoja lain soveltamista koskevan oikeus-käytännön puuttuessa. Koska vuoden 2021 lakimuutoksessa ei kuitenkaan ollut kyse asiakas-maksulain kokonaisuudistuksesta, säännösten tulkinnassa oli mahdollista hyödyntää erityisesti aikaisempia asiakasmaksulain esitöitä ja laillisuusvalvojien ratkaisukäytäntöä. Säännösten tul-kintaan keskittyvän lainopin näkökulmaa täydennettiin ongelmakeskeisellä lähestymistavalla, jossa tarkasteltiin lakimuutosten lisäksi muun lainsäädännön, erityisesti hallintolain säännösten vaikutuksia asiakasmaksupäätöstä tekevän viranomaisen velvollisuuksiin ja siten palveluita käyttävän asiakkaan ennakollisen oikeusturvan toteutumiseen. Oikeudellisessa argumentaati-ossa puolestaan tavoiteltiin lainopillisten tulkintasuositusten esittämistä. Muutoslailla 1201/2020 toteutettujen säännösmuutosten tarkastelussa huomio kiinnittyi myös ilmenneisiin tulkinnallisiin ongelmakohtiin ja palveluista maksavan oikeusturvaa heikentäviin lainsäädän-nöllisiin ratkaisuihin. Tästä syystä tutkielmassa ehdotettiin toimenpiteitä siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevaa lainsäädäntöä voitaisiin jatkossa kehittää.

Koska asiakasmaksulain muutoslailla 1201/2020 säädetyillä muutoksilla ei korvattu voimassa olevaa asiakasmaksulakia (734/1992) kokonaan, säilyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palve-luista perittäviin maksuihin sovellettavat yleiset määräytymisperusteet tai perusperiaatteet pit-kälti ennallaan. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että oikeus asiakasmaksujen keräämiseen on keskitetty järjestämisvastuussa olevalle taholle eli tällä hetkellä kunnille. Palvelujen tuottamis-tavan vaikutus palveluiden käyttäjän oikeudelliseen asemaan ei myöskään lain muutosten

myötä muuttunut. Riippumatta siis siitä, onko kunta itse järjestänyt palvelut tai onko se hank-kinut palvelut joltakin muulta taholta, on perittäviin maksuihin sovellettava asiakasmaksulakia ja niiden oltava yhtä suuria. Palveluista perittävien maksujen osalta asiakasmaksulaissa tehty jaottelu säilyy myös ennallaan eli palvelut voidaan hinnoitella maksuttomiksi, tasasuuruisiksi tai palvelun käyttäjän maksukykyyn sidotuiksi.

Asiakasmaksuja perimistä rajoittavien tekijöiden osalta hahmotettiin tässä tutkielmassa kolme teemaa: palvelun tuotantokustannukset, toimeentulon ja elatuskyvyn vaarantuminen ja kohtuut-tomuus. Suoraan asiakasmaksulainsäädännöstä seuraa, että palvelujen tuotantokustannukset määrittävät ehdottoman katon asiakasmaksuille. Asiakkaan oikeusturvan kannalta olisi ollut perustelua kirjata lakiin myös periaate siitä, että tuotantokustannusrajaa ei voida ylittää, vaikka palvelun käyttäjän maksukyky oikeuttaisi tuotantokustannuksia korkeampaan asiakasmaksuun.

Asiakasmaksujen alentaminen ja poistaminen eli huojentaminen on ollut viranomaisia velvoit-tava jo ennen muutoslailla 1201/2020 toteutettuja muutoksia palvelun käyttäjän toimeentulon ja elatuksen edellytysten vaarantumisen ehkäisemiseksi. Vuoden 2021 asiakasmaksulain muu-toksilla korostetaan entisestään viranomaisen velvoitetta huojentaa asiakasmaksuja ensisijai-sesti suhteessa siihen, että palveluiden käyttäjä joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen. Huo-jentamisvelvollisuuden lisäksi viranomaiselle asetetaan asiakasmaksulaissa nimenomainen vel-vollisuus tiedottaa huojentamissäännöksen soveltamismahdollisuudesta. Lain esitöiden ja asia-kasmaksulain muutosta (1201/2020) koskevan kuntainfon perusteella näyttäsi viranomaisella olevan myös velvollisuus arvioida asiakkaan maksukykyä ja elatusvelvollisuuden toteutumista selvittämällä erityisesti asiakkaan perhesuhteet, edunvalvontaan ja asumiseen liittyvät kulut sekä huomioimalla terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksuista syntyneet kulut. Asiakas-maksulain esityöt näyttäisivät myös oikeuttavan tulkinnan sille, että asiakasmaksuviranomaisen tulisi oma-aloitteisesti huojentaa asiakasmaksuja, jos pitkäaikaisen laitoshoidon tai tehostetun palveluasumisen asiakkaan käyttöön jää kuukaudessa varoja alle asiakasmaksulaissa säädetty-jen euromäärien. Muutoin huosäädetty-jentamissäännöksen soveltamisperusteet jäävät avoimiksi. Asia-kasmaksun huojentamiseen liittyvän päätöksentekomenettelyn oikeudellista sisältöä ei myös-kään selosteta itse säännöksessä, mikä osaltaan heikentää imyös-kääntyneiden asumispalvelun käyt-täjän mahdollisuuksia oikeuksiensa toteutumiselle. Asiakasmaksulain viimeisimmät esityöt an-taisivat tukea sille tulkinnalle, että kohtuullisuusperiaatetta voitaisiin soveltaa viimesijaisena ratkaisunormina, jos asiakasmaksulain säännöksen soveltaminen johtaisi esimerkiksi aukolli-suutensa takia kohtuuttomuuteen ja siten perittävä maksu olisi este jonkin välttämättömän pal-velun käytölle.

Muutoslain 1201/2020 myötä pitkäaikaisen laitoshoidon lisäksi sosiaalihuoltolain 21 §:n mu-kaisten pitkäaimu-kaisten asumispalveluiden eli palveluasumisen, tehostetun palveluasumisen asia-kasmaksuista säädetään nimenomaisesti asiakasmaksulaissa. Jatkuvasti ja säännöllisesti kotona annettavien palveluiden asiakasmaksujen osalta muutoslaki 1201/2020 tarkoitti erityisesti sitä, että nyt niistä säädetään asiakasmaksuasetuksen sijasta asiakasmaksulaissa. Lisäksi lainsäätäjä asetti myös rajat sille, kuinka suuria kotona annettavien palvelujen maksut voivat enimmillään olla suhteutettuna palvelujen määrään. Vuoden 2021 lakimuutosten myötä pitkäaikaisen tehos-tetun palveluasumisen asiakasmaksut määräytyvät yhdenmukaisin perustein pitkäaikaisesta lai-toshoidosta perittävien asiakasmaksujen kanssa. Vastaavasti pitkäaikaisen palveluasumisen asiakasmaksujen määräytymisperusteet ovat samoja jatkuvan ja säännöllisen kotona annettavan palvelujen kanssa.

Yhteistä kaikille ikääntyneiden asumispalvelujen asiakasmaksujen määräytymisperusteille on, että ne perustuvat lähtökohtaisesti palvelun käyttäjän tai avo- tai aviopuolisoiden yhteiseen maksukykyyn. Maksukyvyn mukaan määräytyvien maksujen perusteena ja arvioinnissa käyte-tään asiakkaan tai puolisoiden säännöllisiä ja vuosittain toistuvia tuloja, laskennallista metsätu-loa sekä tuloista tehtäviä vähennyksiä. Palvelun käyttäjän omistama varallisuus niiden tuottoja lukuun ottamatta tulee jättää huomioimatta maksukyvyn arvioinnissa. Huomioon otettavia tu-lolajeja koskeva sääntely vastaa pääosin aiemmin, ennen vuoden 2021 muutosta voimassa ol-lutta laitoshoidon ja kotona annettavien palveluiden asiakasmaksuja koskevaa sääntelyä. Asia-kasmaksulakiin tehtyjen muutosten myötä vähennykseen oikeuttavia kuluja huomioidaan ai-kaisempaa laajemmin. Perheen elatukseen liittyvien kustannusten ja syytinkivelvoitteen lisäksi vähennyksinä huomioidaan vuoden 2021 muutosten myötä myös edunvalvontaan liittyvät kulut ja rahana suoritettu avoliittolain mukainen hyvitys. Uutena vähennykseen oikeuttavina menoina katsotaan myös sellaisia kuluja, joita syntyy palvelun käyttäjän siirtyessä omasta asunnosta pit-käaikaiseen asumispalveluun. Vähennysoikeuden laajuus riippuu palvelun käyttäjän aikaisem-masta asumismuodosta. Lisäksi tehostetun palveluasumisen asiakkaalla on oikeus myös niin kutsuttuihin erityisiin vähennyksiin. Erityiset vähennykset koskevat kohtuullisia asumiskustan-nuksia ja lääkekuluja, koska näistä kuluista palvelun käyttäjä vastaa itse toisin kuin pitkäaikai-sen laitoshoidon asiakas. Asiakasmaksulain tulkintaa ohjaavat heikosti velvoittavat ja sallitut oikeuslähteet näyttäisivät muutoslain 1201/2020 myötä kaventavan viranomaisen harkintaval-taa arvioitaessa asiakkaan tosiasialliseen maksukykyyn vaikuttavia tekijöitä, ja siten edellyttä-vän palvelun käyttäjän tulojen ja vähennykseen oikeuttavien menojen lisäksi selvitystä asiak-kaan perhesuhteista ja niiden vaikutuksesta asiakasiak-kaan maksukykyyn.

Muutoslailla 1201/2020 toteutettujen lakimuutosten myötä pitkäaikaisen tehostetun palvelu-asumisen asiakas maksaa laitoshoidossa olevan asiakkaan tapaan saamistaan palveluista kuu-kausittain yhden asiakasmaksun. Laajempien tuloista tehtävien vähennysten lisäksi tehostetun palveluasumisen asiakkaalla on oikeus myös korkeampaan henkilökohtaiseen käyttöön jäävään euromääräiseen vähimmäiskäyttövaraan kokonaismaksurasituksen keventämiseksi verrattuna laitoshoidossa olevaan asiakkaaseen. Asiakasmaksulaissa säädetään myös vuoden 2021 muu-tosten seurauksena asumista tukevien palveluiden maksujen perusteista. Kotona annettavien palveluiden ja palveluasumisen asiakasmaksun lisäksi asiakkaalta voidaan periä kohtuullinen erillismaksu ainakin ateria- ja turvapalveluista sekä tilapäisistä ja satunnaisista palveluista että kodin ulkopuolella annettavasta palveluista. Muiden kuin ateria- ja turvapalveluiden osalta itse asumispalveluun sisältyvien palveluiden ja hänen hoitoonsa kiinteästi kuuluvien palveluiden tulisi kuitenkin sisältyä maksukyvyn perusteella määritettyyn asiakasmaksuun. Sääntely asu-mista tukevien palveluiden asiakasmaksuista on kuitenkin tulkinallinen, ja voi johtaa lainsäätä-jän tarkoituksen vastaiseen tilanteeseen. Tällöin erillismaksuja voidaan periä riippumatta pal-velun tilapäisyydestä tai satunnaisuudesta. Tulkinallisuuden lisäksi asumispalveluiden maksu-perusteita koskevien säännösten soveltamista hankaloittaa se, että osa säännösten soveltamis-edellytyksistä on kirjattu itse säännöksen sijasta säännöskohtaisiin perusteluihin. Sääntelyä tu-lisikin jatkossa kehittää niin, että asiakasmaksulain säännöksissä selkeästi ja tyhjentävästi mää-riteltäisiin ikääntyneiden asumispalveluiden maksuvelvollisuuksien perusteista.

Asiakasmaksulaki määrittää sekä asiakasmaksuja käsittelevälle viranomaiselle että ikääntynei-den asumispalveluiikääntynei-den käytöstä maksavalle asiakkaalle menettelyyn liittyviä velvollisuuksia ja oikeuksia. Ennakollisen oikeusturvan toteutumiseksi on asiakasmaksulakiin muutoslain 1201/2020 myötä sisällytetty asiakasmaksuasian menettelyyn liittyviä uusia säännöksiä, jotka ovat joko erityisiä tietyille asumispalvelumuodoille tai yhteisiä ikääntyneiden asumispalvelujen asiakasmaksuja määrätessä.

Muutoslailla 1201/2020 toteutetun lakimuutosten myötä tehostetun palveluasumisen asiak-kaalle on laitoshoidon tapaan jätettävä kuukausittain hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä raha-varoja asiakasmaksun perimisen jälkeen. Viranomaisen tulee huolehtia tämän oikeuden toteu-tumisesta maksua määrätessään. Kotiin palveluita saavien ja pitkäaikaisen palveluasumisen asi-akkaiden oikeutena jatkossa on, että kuukausimaksu tulee määrätä erillisen, viranomaisen laa-timan palvelupäätöksen mukaan. Ikääntyneiden asumispalveluista maksavan asiakkaan

oi-keutta valituskelpoiseen päätökseen on myös korostettu vuoden 1201/2020 lainmuutoksen yh-teydessä. Asiakasmaksulaissa säädetään nyt ensimmäisen kerran nimenomaisesti siitä, että vi-ranomaisen on annettava maksukyvyn mukaan määräytyvistä maksuista hallintopäätös. Pää-töksestä on käytävä ilmi asiakasmaksulaissa ilmaistut tiedot ja päätöksen perustelut, joiden avulla asiakas voi tarkistaa päätöksen lainmukaisuuden. Maksun oikeellisuuden tarkasta-miseksi asiakasmaksulain esitöissä suositetaan, että viranomainen esittäisi myös asiakasmaksua koskevan laskelman. Viranomaisen tulee liittää asiakasmaksupäätökseen ohjeet siitä, miten päätökseen voi hakea muutosta. Asiakasmaksupäätöksen lisäksi viranomaisen on annettava asi-akkaalle asiakasmaksupäätöstä vastaava lasku asiakasmaksulaissa säädettyjen tietojen kera.

Asiakkaiden oikeusturvan kannalta olisi ollut perusteltua, että lainsäätäjä olisi laskuun sisälly-tettävänä tietona edellyttänyt tietoa maksujen huojennusmahdollisuudesta.

Asiakasmaksuasian ratkaiseminen edellyttää palvelun käyttäjän kokonaistaloudellisen tilanteen selvittämistä. Asiakasmaksulaissa ei säädetä nimenomaisesti siitä, miten selvitysvelvollisuus jakautuu viranomaisen ja asianosaisen kesken. Ensisijainen vastuu tietojen selvittämisestä näyt-täisi kuitenkin olevan palvelun käyttäjällä. Erityinen selvitysvelvollisuus asiakkaalla on muu-toslain 1201/2020 myötä edunvalvonta- ja lääkekuluista sekä ei-sairausvakuutuslain nojalla korvattavien lääkkeiden tarpeellisuudesta. Lisäksi aikaisemman oikeustilan tapaan asiakkaalta edellytetään erillisen lausunnon esittämistä laskennallisen metsätulon alentamiseksi. Viran-omaisella on oikeus aiemman sääntelyn tapaan hankkia tietoja asiakkaan ja hänen puolisonsa taloudellisesta asemasta asiakasmaksulaissa säädetyiltä tahoilta vasta sitten, jos maksuvelvolli-sen antamat tiedot ovat puutteellisia tai niiden luotettavuutta on aihetta epäillä. Uutta muutos-lailla 1201/2020 toteutetussa sääntelyssä on, että pankeilta voidaan tietoja hankkia viimesijai-sesti, vasta muilta tahoilta saatujen epätäydellisten tietojen jälkeen. Viranomaisen tiedonsaan-tioikeus on sidottu muutoslain 1201/2021 seurauksen jälkeen välttämättömyysvaatimukseen eli ainoastaan asiakasmaksun määräämiseksi olennaisesti vaikuttaviin tietoihin ja selvityksiin.

Täsmällisten ja nimenomaisten säännösten puuttuessa viranomaisen tulee huomioida asiakas-maksulain mukaisessa päätöksenteossa myös muualla lainsäädännössä säädetyt, asiakkaan oi-keuksia turvaavat vaatimukset. Viimeisimmän asiakasmaksulain muutoslakia 1201/2020 kos-kevassa hallituksen esityksessä korostuu erityisesti yhteys hallintolain rinnakkaiseen sovelta-miseen. Asiakasmaksulain säännösten tulkinta ja soveltaminen edellyttää myös, ettei julkisuus-lakia, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja palvelun käyttäjän oikeuksia koskevia yleisla-keja voida sivuuttaa, perustuslaista puhumattakaan.

Muutoslailla 1201/2020 toteutetut asiakasmaksulain muutokset ovat osa asiakasmaksulainsää-dännön laajempaa muutosta ja yhteydessä koko julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien uudistusten kanssa. Kesäkuussa 2021 sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva laaja lakiuudistuskokonaisuus hyväksyttiin eduskunnassa ja vahvistettiin tasavallan presidentin toi-mesta. Uudistuksessa kuntien vastuulla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen siirtyy 1.1.2023 alkaen hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetulla lailla (612/2021). Uusi järjestämisvastuuta koskeva säädöskokonaisuus ei vaikuta sosiaali- ja ter-veyspalveluiden sisältöä koskevaan lainsäädäntöön, joskin nekin tulevat todennäköisesti muut-tumaan lähivuosina. Lakimuutosten mahdollinen hyväksyminen aikanaan eduskunnan käsitte-lyssä tarkoittaa muutoksia erityisesti ikääntyneille tarkoitettujen asumispalveluiden sisältöön, ja siten myös niitä koskeviin asiakasmaksuihin. Ennen mahdollisten lakimuutosten voimaantu-loa ikääntyneiden asumispalveluita koskeviin asiakasmaksupäätöksiin ehditään kuitenkin so-veltaa tuhansia kertoja heinäkuussa 2021 muuttunutta asiakasmaksulakia.

LIITTEET

Liite 1: Tutkielmassa käsiteltävät asiakasmaksulain lainkohdat ja säännösmuutokset

Asiakasmaksulain

sosiaa-lipalvelut 1.1.1993 1.3.2017 Ei muutosta 3.2

5 §: Maksuttomat

pitkäai-kaisuus 1.4.2003 1.7.2021 Pykälän otsikkoa

ja sisältöä

1.4.2003 1.7.2021 Pykälän otsikkoa ja sisältöä

otettavat tekijät 1.1.1993 1.4.2003 Ei muutosta 3.2

10 b §: Pitkäaikaisesta

Asiakasmaksulain

määrää-minen ja tarkistamäärää-minen 1.7.2021 1.7.2021 Uusi pykälä 3.2.1─3.2.2; 5.1 11 §: Maksun perimättä

jättäminen ja alentami-nen

13.4.2003 1.7.2021 Lisätty säännöksiä

3.3.2─3.3.3;

4.1.3─4.1.4; 4.2.2;

5.3; 5.3.2 14 a: Viranomaisten

tie-donsaantioikeus

1.1.1999 1.7.2021 Pykälän sisältöä muutettu

5.1─5.2