2007
Pääkirjoitus
”Honkajoki-Seuran joulun tarkoituksena on elvyttää menneiden sukupolvien työn kunnioittamista ja säilyttää esivanhempiemme meille jättämää kallista perintöä kaikin mahdollisin tavoin. Omalta osaltaan tahtoo tämäkin julkaisu olla eteenpäin auttamassa kotiseutuaatetta, josta tästä muodossa on tarkoitus saada syntymään vuosittainen traditio honkajokelaisessa ympäristössä ”
Näillä Sakari Aittoniemen sanoilla avattiin ensimmäinen Honkajoen Joulu vuonna 1957. Tänään voimme todeta tradition syntyneen. Alkuvuosien vaikeuksien jälkeen on päädytty vuosittaiseen ilmestymiseen ja kotikuntamme nousevat kirjoittajat, piirtäjät ja tarinoiden kertojat ovat löytäneet vuosien mittaan yhteisen Joululehtemme.
Juhlavuotemme lehti sisältääkin kaikkien aikojen tuhdimman muisteloannin. On juttua ensimmäisten päätoimittajien kokemuksista sekä henkilökuvia alkuvuosien kirjoittajista. Muistelemme 140-vuotiaan kuntamme ja 90-vuotiaan itsenäisen ja puolustustahtoisen Isänmaamme vaiheita. Niin 70-vuotiaan metsänhoitoyhdistystoiminnan alkuvuosia Honkajoella, kuten lähihistoriaan monilla tavoin vaikuttaneen 40-vuotiaan Honkajoki Oy:n matkaa läpi vuosikymmenten.
Jorma Ahokas kysyykin lehdessämme, että onko mikään pysyvää? Mainitsemiensa jokimaiseman, peltojen, metsien ja soiden lisäksi haluaisin listaan vielä lisättäväksi, usein juuri niistä kertovan, Honkajoen Joululehti-perinteen. Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia kirjoittajia, mainostajia sekä motivoitunutta toimituskuntaa.
Hyvää ja rauhallista Joulua ja onnellista uutta vuotta.
Päätoimittaja: Hannu Uusihonko Toimituskunta: Leena ja Pauli Kamppi
Kaija ja Esa Kivioja Anne ja Tapio Tarhasaari
Reijo Ylipaasto
Hongon koulun oppilaiden Jenna Braggen, Aino-Hilda Kankaanrannan, Sonja Pajukosken sekä Venla Haunian näkemys juhlivasta Suomesta ja Honkajoesta sekä ekaluokkalaiset uusien pyöräilykypärien kanssa.
H
onkajoen Leijonien toimintavuosi alkoi poikkeuksellisen voimakkaan innostuksen vallassa, sillä päätimme lähteä toteuttamaan kaikki aikaisemmat Joululehdet sisältävää Hon- kajoen Joulu CD:tä. Tätä tarkoitusta varten haimme historiam- me ensimmäistä Leader-rahoitusta ja saatuamme myönteisen päätöksen, aloitimme ”leijonan tarmolla” omakohtaisen kansanperinteen keruutyön. Tämä tallenne on tämänvuotisen joululehtemme liitteenä.Joulu CD sisältää yli 2000 sivua kunnan ja seurakun- nan tervehdyksiä, ajankohtaisia tapahtumakuvauksia sekä menneiden muisteloita, koululaisten piirustuksia, runoja ja tarinoita, joulusävellyksiä, kuvia, alkuaikojen mainos- ja ilmoituskulttuuria, kunkin aikakauden painotuksilla väritetty- nä. Honkajoen Lions Club haluaa kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat olleet tuottamassa kerättyä aineistoa vuosien varrella ja ennen kaikkea neljän ensimmäisen lehden päätoimittajaa Sakari Aittoniemeä, jolta saimme viimeiset puuttuvat lehdet
Presidentin puheenvuoro
sekä ilmakuva-arkiston Honkajoen rakennuksista 1950–1960 luvuilta.
Honkajoen Joulu on vuosien saatossa kehittynyt noin viidenkymmenen sivun julkaisuksi, jota odotetaan vuosittain sekä Honkajoella että kuntamme ulkopuolella haluttuna joululukemisena. Kaukaisimmat lukijat löytyvät aina Kanadaa ja Australiaa myöden.
Olemme saaneet kuluneen vuoden aikana myös uusia jäseniä hyväntekeväisyystoimintamme piiriin. Tämä antaa uutta uskoa ja intoa toimia jalojen päämääriemme hyväksi.
Honkajoen Leijonat ovat toimineet 45 vuotta itsenäisessä Suo- messa, kotimaassamme, joka täyttää joulukuun kuudentena 90 vuotta. Täten haluamme toivottaa Itsenäiselle Suomelle mitä parhaimmat onnittelut, joihin meidän kaikkien lukijoi- den on helppo yhtyä.
Hannu Uusihonko
Presidentti 2007–2008, LC Honkajoki
Lady- ja leijonatoimintaa 2006–2007
Y
hdistyksemme tärkein jokavuotinen aktiviteetti on Honka- joen Joulu. Lehtemme tuotoilla pystymme muistamaan pie- nin paketein näin Joulun alla yksinäisiä ikäihmisiä. Odotetut”joulupussimme” sisältävät perinteisesti sekä lehtemme että kaikkea muuta pikkunaposteltavaa Joulunpyhiksi. Olemme muistaneet myös yhteisömme nuorimpia, jotka ovat tänäkin syksynä aloittaneet koulutyönsä uusien ja henkilökohtaisten pyöräilykypärien turvin.
Ladyjen myymillä joulusäkkiarvoilla on rahoitettu ylä- asteen ja lukion oppilaille myönnettyjä stipendejä sekä vanhainkodin odotettu jouluglögi ja -kahvitilaisuus. Glögien jälkeen on laulettu kauneimmat joululaulut. Itsenäisyyden
juhlavuoden kunniaksi osallistuimme merkittävällä panostuk- sella Sankarivainajien muistomerkin kunnostukseen yhdessä Honkajoen kunnan ja seurakunnan kanssa.
Haluamme edelleen pitää toimintamme lähtökohtana lionismin kantavan ja pyyteettömän periaatteen: ”Me palve- lemme” ja sen toteuttamiseen tarvitsemme juuri teitä hyvät lehtemme lukijat, kirjoittajat sekä kannatusmainosten antajat.
Tällä perinteisellä paikallistiellä on hyvä jatkaa tulevaisuu- dessakin.
Hannu Uusihonko
sihteeri 2006–2007, LC Honkajoki
J
oulu on yksi vuoden odotetuimpia juhlia. Joku odottaa sitä, että saa vähäksi aikaa levähtää arjen kiireistä. Toinen ehkä odottaa joulun herkkuruokia.Monelle mieluisinta joulussa ovat lahjat. Lahjoihin liittyen lapsia saatetaan pelotella sanomalla, että jos et ole kiltti, pukki ei tuo sinulle lahjoja. Annetaan siis kuva, jonka mukaan vain ansioituneet saavat lahjoja. Silloin lahja ei oikeasti olekaan lahja vaan palkkio hyvästä elämästä.
Joulun varsinainen sanoma puhuu meille kal- lisarvoisimmasta lahjasta, jonka Jumala on meille kaikille antanut ja toivoisi, että me kaikki ottaisim- me sen vastaan. Tämä lahja ei ole mikään palkkio hyvästä elämästä, koska meistä kukaan ei ole ollut hyvä ihminen, joka olisi lahjan ansainnut. Jumala antoi meille ikuisen elämän ja ilon lahjan, kun Hän loi maailman ja ihmisen. Ihminen vastasi hyvään pahalla lankeamalla syntiin. Jos tarkkaillaan, miten olemme yhtenäkin päivänä onnistuneet suhtees- samme Jumalaan ja lähimmäisiimme, ei meillä ole ylpeilemistä. Ajatuksin, sanoin ja teoin teemme paljon pahuutta. Näin ollen emme ansaitsisi muuta kuin kadotuksen.
Kuitenkin Jumala edelleen rakastaa meitä, an- siottomia syntisiä, niin paljon, ettei tahtoisi kenen- kään joutuvan kadotukseen, vaan että jokainen saisi kerran ikuisen elämän ja autuuden taivaassa. Tai- vaaseen pääsy edellyttää syntien anteeksiantamusta.
Sitä emme omilla hyvitysteoillamme saa. Jumalan Poika, viaton Jeesus, toi meille anteeksiantamuksen, kun hän kärsi ristillä kuoleman, meidän synneil- lämme ansaitsemamme tuomion. Hän myös nousi kuolleista. Hänen yhteyteensä meidät on kasteessa kutsuttu. Meille kaikille tarjotaan Jeesuksen kautta tänäkin päivänä armoa ja pelastusta lahjaksi. Sinä- kin olet niin kallisarvoinen, että sinullekin Jeesus on ristillään hankkinut sovituksen. Sinullekin Jumala
JUMALAN RAKKAUDEN LAHJA
haluaa hänen kauttaan tarjota armoa ja kutsua sinuakin iankaikkisen elämän tielle. Näin suuri on Jumalan rakkaus sinuakin kohtaan. Jeesus on Jumalan rakkauden lahja sinulle. Haluathan ottaa sen vastaan. Siihen sinulla on yhä mahdollisuus.
Meille kaikille tarjotaan rauhaa ja sovintoa Jeesuk- sen nimessä ja hänen kalliissa sovintoveressään.
Toivotan sinulle, hyvä lukija, Taivaallisen Isän siunaamaa Vapahtajan syntymän juhlaa. Jumalan rauhaa sinulle.
Mikko Lempinen
Honkajoen seurakunta
Su 2.12. Klo 10 Messu kirkossa
Klo 12 Pyhäkoulu seurakuntatalolla
To 6.12. Klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa. Seppelten lasku jumalanpalveluksen jälkeen.
Su 9.12. Klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa.
Klo 12 Pyhäkoulun joulujuhla.
Klo 19 Kauneimmat joululaulut kirkossa.
Ke 12.12. Klo 11 Vanhemman väen joulujuhla seurakuntatalolla.
Pe 14.12. Klo 18 Miestenpiirin joulujuhla.
Su 16.12. Klo 15 Enkelikirkko ja päiväkerhon joulujuhla.
Lasten kauneimmat joululaulut. Mukana MLL.
Su 23.12. Klo 10 Messu kirkossa.
Klo 19 Joulukonsertti kirkossa. Jouko Uusipaasto ym. Jouluglögit pihalla.
Ma 24.12. Klo 15 Jouluaaton hartaus kirkossa.
Ti 25.12. Klo 08 Jouluaamun sanajumalanpalvelus kirkossa.
Ke 26.12. Klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa.
Su 30.12. Klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa.
Ma 31.12. Klo 20 Uudenvuodenaaton hartaus kirkossa.
Ti 1.1. Klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa.
Su 6.1. Klo 10 Loppiaisen messu kirkossa.
JOULUNAJAN TAPAHTUMIA
HONKAJOEN SEURAKUNNASSA 2007
K
uluvan vuoden suurin puheenaihe kunnissa on ollut kunta- ja palvelurakenneuudistus. Ainakin kunnan työn- tekijöitä ja myös luottamushenkilöitä asia on työllistänyt melkoisesti. Aikaa suunnitelmien tekoon oli alkuperäisen aika- taulun mukaan kesäkuun loppuun, mutta lopullinen takaraja oli lopulta elokuun lopussa. Siihen mennessä jokaisen kunnan piti tehdä ja hyväksyä suunnitelma uudistuksesta ja lähettää se valtioneuvostolle. Toinen varsinkin honkajokelaisia ja kar- vialaisia sekä myös kankaanpääläisiä puhuttanut ja huoles- tuttanut asia on ollut uusi maakuntakaava ja sen valmistelu.Uuden kaavan valmistelussa on ollut piirteitä, joita ei kunta eivätkä kuntalaiset ole hyväksyneet. Lisäksi kunnanvaltuusto hyväksyi vuosi sitten kunnan talouden säästö- ja tasapainot- tamisohjelman, jota on toteutettu lupaavin tuloksin.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä kunnan säästöoh- jelma liittyvät läheisesti toisiinsa; kuluja olisi saatava karsittua ja palvelut säilytettävä. Tämä on haastava ja hankala yhtälö, mutta toteutettavissa. Honkajoen kunnan taloutta ovat rasit- taneet viime vuosien isot investoinnit, kuten Hongon koulu, teknisen työn tila, palveluasuntola, rivitalot ja niiden peruskor- jaukset, kaukolämpölaitos ja niin edelleen. Nyt ne on tehtynä, eikä mitään isompaa ole näköpiirissä. Kaikki ovat olleet isoja ja tarpeellisia hankkeita ja mikä tärkeintä, kunnan päättäjät ovat ne yksimielisesti hyväksyneet.
Näistä hankkeista johtuen kunnan talous on ollut ali- jäämäinen, mutta asia on ollut kaikkien päätöstentekijöiden tiedossa investointeja tehtäessä. On otettu tietoinen riski ja lai- tettu paikat kuntoon sekä varauduttu tuleviin vuosiin ja niiden haasteisiin. Monessa kunnassa vastaavanlaiset investoinnit ja päätökset esimerkiksi kouluverkon osalta ovat vielä tekemättä, mutta meillä ovat jo kunnossa. Tulevina vuosina joutuvat mo- net kunnat pakon eteen, kun jotain on tehtävä. Mieluummin hankalatkin asiat kannattaa tehdä ajoissa ja vapaaehtoisesti, kun niihin voi itse vaikuttaa. Kritiikki, varsinkin rakentava, kuuluu aina päätöksentekoon. Asioita kannattaa miettiä ja harkita eri puolilta, jotta päästään parhaaseen lopputulokseen.
Kun asia on päätetty, niin vastuuntuntoiset päättäjät sitoutuvat tehtyyn ratkaisuun.
Täällä Pohjois-Satakunnassa kunta- ja palvelurakenneuu- distusta eli Paras-hanketta ryhdyttiin työstämään nimeämällä seudullinen ohjausryhmä, johon tuli edustajat seudun jokai- sesta kunnasta. Ohjausryhmän nimeämät työryhmät työstivät oman aihealueensa kehitysnäkymiä. Aluksi ohjausryhmän toiminta tuntui aika turhalta ja hampaattomalta. Tässäkin asiassa aika teki tehtävänsä ja hiljalleen ajatukset yhteisistä toimista alueen kuntien kesken alkoivat jalostua. Yhteisesti todettiin, etteivät alueen kunnat ole tällä hetkellä valmiita kuntaliitoksiin, mutta jos alue suurenisi tai selvä usean kunnan yhteisliitos olisi mahdollinen, asiaan palattaisiin.
Paras-hanketta lähdettäisiin jatkamaan erilaisten yhteistyö- kuvioiden pohjalta.
Alueen kunnista Kankaanpää, Karvia, Jämijärvi, Siikainen ja Honkajoki päättivät lähteä suunnittelemaan ja työstämään Sote-piiriä, joka aloittaisi toimintansa vuoden 2009 alussa ja hoitaisi kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät.
Toimintaa varten perustetaan uusi liikelaitoskuntayhtymä, joka toimii palvelujen tuottajana kuntien tilausten mukaisesti.
Hanke on iso ja vaatii kovan työn, jotta kaikki olisi valmiina runsaan vuoden kuluttua. Uudella toimintamallilla pyritään parantamaan palveluja ja saamaan kustannussäästöjä.
Uuden maakuntakaavan valmistelu on meneillään ja tämä on aiheuttanut niin kunnassa kuin kuntalaisissa mel- koista hämmennystä. Varsinkin ns. ep-viiva on puhuttanut ja luonut epävarmuutta alueen asukkaissa. Toinen merkintä kaavassa on luo-merkintä, jonka merkitys on epäselvä. Kaavan suunnittelijana toimivat Satakuntaliitto ja sen toimihenkilöt.
Toukokuussa oli ensimmäinen kunnan ja suunnittelijoiden välinen palaveri maakuntakaavasta. Tällöin toimme esiin kunnan ja kuntalaisten huolestumisen kyseisestä kaavas- ta. Kyläyhdistykset ovat järjestäneet kaavan osalta useita tilaisuuksia. Sanoma suunnittelijoille on ollut aina sama;
ep-viiva pois sekä maininta Karvian ja Honkajoen välisen tieyhteyden korvaamisesta uudella pois. Jos nämä asiat olisi otettu heti aluksi huomioon suunnittelussa, niin paljolta olisi säästytty. Näitä kaavamerkintöjä suunnittelijat perustelivat puolustusvoimien tarpeella. Niinisalossa 26.9. järjestetyssä Pohjankankaan neuvotteluryhmän perustavassa kokouksessa puolustusvoimien kaikki edustajat totesivat, ettei puolustus-
Kunta ja uudistukset
hallinto tarvitse esitettyä merkintää. Yksi asia näyttäisi olevan kunnossa, mutta työtä riittää edelleen kaavan kanssa ja tarkkana pitää olla. Kun joku harmittomaltakin näyttävä mer- kintä saa virallisen hyväksynnän, niin vaara on suuri, että se
”alkaa elää omaa elämäänsä” ja merkitys onkin vallan jotain muuta. Kaavan valmistelu on aivan turhaan hankaloittanut maanomistajien ja Niinisalon varuskunnan välistä toimivaa yhteiseloa. Toivotaan, että asia saadaan kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Yritystoiminta on kunnassa edelleen ollut vilkasta. Uusia isoja investointeja on tehty ja uusia työpaikkoja on syntynyt.
Tästä kiitos vahvoille yrityksillemme. Kirkkokallion teolli- suusalueelle on kesän ja syksyn aikana rakennettu isoa koti- maista polttoainetta käyttävää lämpölaitosta, jota ei voi olla huomaamatta. Kasvihuonelaajennus on käynnissä, Honkajoki Oy:llä on isot suunnitelmat kehitteillä, leipomopuoli kasvaa, konekauppa pyörii ja monta muuta positiivista asiaa on yrityspuolella tekeillä ja vireillä. Kunnan rooli on ollut, ja on edelleen, elinkeinopolitiikassa luoda yrityksille toimintamah- dollisuuksia, auttaa maanhankinnassa ja luoda yrittäjille ja työntekijöille viihtyisä elinympäristö sekä järjestää asuntoja ja riittävät palvelut.
Honkajoen kunta täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja itse- näinen Suomi 90 vuotta. Kumpaakin on todella syytä juhlia ja juhla järjestetään Honkajoella itsenäisyyspäivänä. Kum- pikin on kunnioitettava ikä ja kummankin saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi on tarvittu paljon kovaa työtä ja tarvitaan myös edelleen. Itsenäisellä kunnalla ja itsenäisellä valtiolla on paljon yhtäläisyyksiä. Kumpikin on perustettu asukkaiden hyvinvoinnin ja asioiden hoitamisen parantamiseksi. On nähty, että toiset eivät meidän asioitamme tunne, eivätkä hoida, kuten me itse. Kummankin itsehallintoa on aika ajoin uhkailtu ja kyseenalaistettu, mutta edelleen jatketaan itsenäi- senä kuntana ja valtiona. Meidän nykyisten honkajokelaisten on suurella kunnioituksella ja nöyryydellä kiitettävä menneitä ja vanhoja sukupolvia siitä, että voimme asua niin hyvässä maassa kuin Suomi ja niin vireässä kunnassa kuin Honkajoki.
Honkajoen kehittäminen jatkuu myönteisessä hengessä kun- nan luottamushenkilöiden ja kunnan työntekijöiden toimesta kuntalaisten parhaaksi.
Toivotan kaikille Honkajoen Joulun Lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2008!
Esa Välimäki
kunnanvaltuuston pj.
d
d
d
d d
d
d d
K
ahdeksanvuotias Aino Hilda Kankaanranta voitti viime kesänä alle 12-vuotiaiden sarjassa Suomen pelimanni- mestaruuden 2007 Sata Häme soi -juhlilla Ikaalisissa. Nyt Aino Hilda on 9-vuotias ja Hongon koulun topakka kolmas- luokkalainen.Nelisen vuotta sitten Aino Hildalla oli joulupukin lahja- listalla kolme toivetta: piano, haitari ja viulu. Jouluaattona hän saikin toivomistaan soittimista haitarin. Jo aiemmin joulukuussa Aino Hilda oli saanut Virroilla tavata tulevan soi- tonopettajansa alavutelaisen Airi Hautamäen ja kokeilla Airin tunnille tuomaa pientä harmonikkaa. Taisipa joulupukin avustajakin saada samalla arvokasta tietoa siitä, millainen soitin viisivuotiaalle vasta-alkajalle olisi sopiva.
Aino Hildan ukin käly, Tampereella asuva Kaarina Aho, soittaa harmonikkaa ja hän oli jo kesäasunnollaan Virroilla sytyttänyt Ainossa halun soittaa itsekin harmonikkaa.
– Isäni veljiä on kolme soittanut Virtain Pelimanneissa, lisäksi serkkuni ja hänen tyttärensä, siis Aino Hildan pikku- serkku, soittavat Tammerhanureissa, kertoo äiti Marja Aho
’sukurasitteesta’.
Joulun jälkeen alkoi ahkera harjoittelu Airi Hautamäen opetuksessa. Viikoittain äiti kuljetti Aino Hildaa Honkajoelta Virroille maanantain kolmen tunnin harmonikkaharjoituk- siin. Viisi- ja kuusivuotiaana ja vielä ekaluokallakin Aino Hilda ehti hyvin harjoituksiin, sen jälkeen koulunkäynniltä on ehtinyt Virroille maanantaisin vain satunnaisesti.
– Tänä syksynä on kuitenkin käyty Virroilla soittotunnilla neljästi. Lähdemme puoli kahdelta heti koulun jälkeen ja palaamme kahdeksaksi kotiin, kertoo Marja Aho.
Onneksi Aino Hilda on päässyt lisäksi Kankaanpään mu- siikkiopistoon opiskelemaan viisirivisen harmonikan soittoa tamperelaisen opettaja Tapani Aarnen johdolla. Kankaanpään musiikkiopistossa Aino Hilda opiskelee nyt toista vuotta. Soit- totunti on yleensä torstaina, 45 minuuttia kerrallaan.
Kahtena kesänä Aino Hilda on osallistunut Honkajoella kolmen päivän harmonikkakursseille. Puukoululla pidetyllä kurssilla on opettajana ollut porilainen harmonikkataiteilija ja -pedagogi Anne-Marie Sillanpää.
Harmonikansoitto on tarjonnut Aino Hildalle mahdolli- suuden esiintyä monissa tilaisuuksissa: häissä, syntymäpäi- villä ja mm. Santaniemen laulu- ja musiikkitapahtumassa kolmena kesänä.
Sata-Häme Soi -juhlien harmonikan Suomen pelimanni- mestarikilpailuihin Aino Hilda osallistui ensimmäisen kerran jo vuonna 2005 ja ansaitsi tuolloin kunniamaininnan. Vuon- na 2006 hän sijoittui sarjassaan toiseksi. Kesällä 2007 heltisi sitten Suomen pelimannimestaruus. Kilpailukappaleina oli kaksi polkkaa, Karjalan poikia ja Säkkijärven polkka. Ete- läpohjalaisiin Speleihin Aino Hilda on osallistunut kahdesti.
Jurvan Speleistä tuli voitto vuonna 2006, samoin Ähtärin Speleistä tänä vuonna.
– Ratkaisevaa Aino Hildan soittoharrastukselle on ollut se, että vietämme vapaa-aikaamme paljon juuri Virroilla.
Siellä opetusta on hyvin saatavilla ja siellä on alan perinteitä:
Hautamäen Airin kouluttamia pelimannimestareita on useita, valaisee Marja Aho tyttärensä menestystä.
Menestyksellisen musiikkiharrastuksen lisäksi Aino Hilda ehtii harrastaa muutakin.
– Kuvataidekerhossa käyn viikoittain jo neljättä vuotta, kertoilee Aino Hilda eloisaan tyyliinsä. Aila Isotalon luotsaa- man kuvataidekerhon tuotantona löytyy kotoa mm. akryyli- värein työstettyjä kauniin värikylläisiä maalauksia. – Yksi ilta viikossa kuluu urheilukoulussa. Partiossakin haluaisin käydä, mutta aikani ei riitä kaikkeen, hän jatkaa.
Toista vuotta Aino Hilda on harjoitellut kauniin, uuden viisirivisen harmonikan soittamista. Hän pitää viisirivistä jopa helpompana soittimena kuin kaksirivistä.
– Viisirivisessä ei tarvitse ottaa huomioon palkeen suuntaa, hän selventää.
Aika näyttää millaisia tuloksia nuori pelimanni vielä harmonikoillaan saavuttaakaan.
Ainakin hän näyttää nauttivan soittamisesta, mikä on pääteltävissä hänen iloisen ilmeikkäästä ja rytmikkäästä tavas- taan käsitellä harmonikkaansa, josta yleensä ensimmäisenä helähtää Säkkijärven polkka.
– Juuri tällä hetkellä harjoittelen kaksirivisellä Väärää vitosta ja viisirivisellä Punasaappaita. Molemmilla harmoni- koilla soittelen mielelläni Krokotiili Genan syntymäpäivälau- lua Minä soitan harmonikkaa. Yksi lempikappaleistani on myös Somerjoen Paratiisi, kertoilee Aino Hilda ja tarttuu taas harmonikkaansa.
Anne Tarhasaari
Aino Hilda soittaa kaksirivisellään myös joululauluja.
Säkkijärven polkalla Suomen mestariksi
H
onkajoen Joulun historia alkaa Honkajoki-Seuran alul- lepanemasta ja silloisen kunnansihteerin (nykyisin kunnanjohtajan virka) Sakari Aittoniemen toimittamasta Joululehdestä vuodelta 1957. Lehti ilmestyi vähän epäsään- nöllisesti alkuvuosina. Seuraavana vuonna saatiin uusi lehti, mutta sitten tuli parin vuoden tauko. Vuoden 1961 Joululehti valmistui päätoimittajanaan edelleen Sakari Aittoniemi, kuten vuoden 1958 lehtikin. Vuosi 1962 jäi taas väliin, mutta 1963 lehti ilmestyi ja Aittoniemi toimi jälleen päätoimittajana, sekä Honkajoki Seura taustayhteisönä. Honkajoen Leijonat ottivat vastuun Joululehden toimittamisesta vuonna 1964 ja sen jälkeen lehti onkin ilmestynyt säännöllisesti joka vuosi.Aittoniemi kertoo, että hänen muuttaessaan Honkajoelle 1956 hänet kutsuttiin Kankaanpään Sanomien kirjeenvaih- tajaksi. Hän oli avustanut jo aikaisemmin muutamien ete- läpohjalaisten joululehtien teossa, joten toimittajakokemusta oli kertynyt erityisesti joululehtien tiimoilta. Honkajoki-Seuran toiminta oli tuolloin hiipunut, ja ollessaan elvyttämässä seuran toimintaa, Aittoniemi sai idean Honkajoen oman joululehden julkaisemisesta varojen keräämiseksi seuran toimintaan.
Kirjoitusten ja juttujen saaminen ei ollut ongelma, mutta muutoin Aittoniemi muistelee ensimmäisten lehtien toimitta- misen jääneen päätoimittajan vastuulle lähes kokonaan. Yksi parhaista innoittajista ja tukijoista oli Turun saaristossa, Iniön saaressa asuva entinen honkajokinen Kaarlo Laaksonen. Hän kirjoitteli tuolloin ahkerasti sujuvalla ja mielenkiintoisella kielellä juttuja mm. Kankaanpään Sanomiin ja sittemmin säännöllisesti myös alkuvuosien Honkajoen Jouluun.
Toinen merkittävä tukija ensimmäisten lehtien toimitta- misessa oli taitelija Pentti Vakkamaa. Hän on suunnitellut Joululehtemme perinteisen kannen: Honkajoen kirkon torni talvisessa asussaan. Alkuperäisestä kansikuvasta on vuosien saatossa tehty erilaisia versioita. Välillä kansikuvan teema on vaihtunut kokonaan, mutta sitten on taas palattu vanhaan, tuttuun ja turvalliseen kirkontorniin.
Alusta saakka lehden toimittamisessa on ollut periaattee- na, ettei julkaistuista artikkeleista ole maksettu palkkioita.
Toki ilmainen lehti tai pari kirjoittajille on lähetetty, mutta varsinaista rahapalkkaa ei ole maksettu.
Leijonien ensimmäisenä päätoimittajana oli Antilan koulun opettaja Aarne Kantola. Päätoimittajuus tuntuu py- syneen alkuaikoina useampia vuosia samoilla henkilöillä, koska Kantolakin jatkoi vastuullisessa tehtävässä aina vuoteen 1968 saakka, jolloin Pentti Vakkamaa ryhtyi päätoimittajaksi pariksi vuodeksi. Sittemmin päätoimittajat vaihtuivat mel-
keinpä vuosittain, paitsi 1970-luvulla Yrjö Kurtin kantaessa toimituksellista vastuuta useampia vuosia.
Ensimmäinen päätoimittaja, Sakari Aittoniemi, loi leh- delle sen pääasiallisen tavoitteen ja tarkoituksen, jonka hän pääkirjoituksessaan määritteli seuraavasti: ”Tarkoituksena on elvyttää menneitten sukupolvien työn kunnioittamista ja säilyttää esivanhempiemme meille jättämää kallista perintöä kaikin mahdollisin tavoin. Omalta osaltaan tahtoo tämäkin julkaisu olla eteenpäin auttamassa kotiseutuaatetta, josta tässä muodossa on tarkoitus saada syntymään vuosittainen traditio honkajokilaisessa ympäristössä. Samalla lehden toimituskunta pyytää saada kiittää kaikkia niitä, jotka tavalla tai toisella ovat olleet tukemassa tämän lehden ensimmäistä numeroa.” Tätä määritelmää on sittemmin lainattu lähes jokaisessa lehden numerossa, mutta edelleenkin se sopii erinomaisen hyvin lehtemme ohjenuoraksi.
Leijonien ottaessa vetovastuun Joululehden toimituksesta vakiintuivat paitsi ilmestymiskerrat, myös lehden myynti ja osin sisältökin. Merkittävä tekijä Leijonien halukkuuteen lähteä Joululehteä julkaisemaan oli tarve kerätä varoja hyväntekeväisyyteen. Leijona-aatteeseenhan kuuluu lähim- mäisten auttaminen ja palvelu. Tätä tehtävää toteutetaan tarveharkintaan perustuvin lahjoituksin, stipendein ja erilais- ten palvelutehtävien avulla. Toiminta kohdistuu oman seutu- kunnan, koko maan ja aika ajoin esim. jonkun kehitysmaan puutteellisten olojen parantamiseksi tai luonnontuhoista selviytymiseksi. Tarvittiin varoja, joita Joululehden myynnillä kartutettiin.
Myös Aarne Kantola muistelee, että alusta saakka päätoi- mittaja ja toimituskunta saivat melko hyvin kirjoituksia ja muuta materiaalia lehden tarpeisiin, vaikkei niistä mitään korvausta maksettukaan. Alkoi juttujen valinta ja karsinta, kirjoitukset luettiin ja korjattiin kielioppivirheiden osalta, murreilmaisut toki säilyttäen. Marginaaleihin tehtiin huo- mautuksia ja merkintöjä kirjapainolle, suunniteltiin taittoa ja tehtiin oikolukua. Koululaiset värvättiin jo silloin lehden myyntitykeiksi ja se olikin haluttua puuhaa, kun myynnistä sai ”provisiota”.
Kun lähes kaikki tehtiin talkootyönä, tuottoa syntyi jo ensimmäisistä vuosista saakka. Osa tuotoista muodostui jo silloin ilmoitusten myynnistä. Talkoohengessä ja oman kortensa hyväntekeväisyyteen kantaen ovat honkajokiset sekä lähiseutujen yrittäjät Joululehtemme toimintaa ilmoituksil- laan tukeneet. Siitä osoituksena on ollut luonnikas ja vaivaton mainosten myynti.
Honkajoen Joulun
alkuvuodet
Ensimmäisten Joululehtien myyntihinta oli 120 markkaa.
Markan uudistus vuonna 1962 aiheutti sen, että kun Leijonat myivät ensimmäisiä joululehtiä, hinta oli 2 markkaa. Inflaatio oli melkoinen noina vuosina, rahan uudistushan merkitsi
”kahden nollan” poistamista hinnoista. Nykyrahassa silloinen 2 markkaa olisi noin 3,2 euroa.
Alkuvuosien lehtien sisällöt koostuivat osin muisteloista kuten nykyisinkin, mutta myös katsaukset kunnan toimiin ja kulloisiinkin tilanteisiin taloutta unohtamatta olivat mukana.
Ehkä merkittävin muutos on tullut, kun alettiin julkaista las- ten jouluaiheisia piirustuksia ilmeikkyyttä lehdelle antamaan.
Mielenkiintoista on myös havaita, miten ensimmäisestä nu- merosta alkaen aina 70-luvulle asti Joululehdessä julkaistiin linja-autojen aikataulut. Ja oli mitä julkaista: Honkajoelta lähti ja saapui 34 linja-autovuoroa päivittäin, Helsinkiä myö- den! Poriinkin pääsi kymmenellä linja-autovuorolla, joista ensimmäinen lähti jo ennen kuutta aamulla ja viimeinen klo 18.55.
Oma mielenkiintonsa alkuaikojen joululehtiä selaillessa on tutustua sen aikaisiin ilmoituksiin ja mainoksiin. Alkupe- räisiä ilmoittajia ei ole montaakaan kunnan ja seurakunnan lisäksi. Honkajoen Apteekki ja Leivonniemi Oy lienevät ainoat
Joulukuusen lähellä
Joulukuusi – kuin uusi.
Lamput nuo joulukuusten.
Aletaan aukaista lahjoja, joista löytyy hienoja leluja.
Roosa Syväoja 9 v
kaupalliset yritykset, jotka ovat ensimmäisestä numerosta saakka Joululehteemme tuki-ilmoituksen antaneet.
Honkajoen Joulu on tallentanut pitäjähistoriaamme 50 vuoden ajalta. Kiitos ja kunnia siitä kuuluvat sen ensimmäi- selle päätoimittajalle ja lehden alulle panijalle Sakari Aitto- niemelle. Mutta toki kiitokset kuuluvat myös kaikille hänen seuraajilleen ja monille, monille muille erinäisille tahoille ja lehteen kirjoittaneille, toimituskuntiin osallistuneille sekä ilmoittajille ja niin edelleen.
Meillä jälkipolvilla on nyt mahdollisuus tutustua Honkajo- en historiaan mielenkiintoisella tavalla. Kunkin vuoden lehti kertoo sen vuoden ja ajan tapahtumista, muistelokirjoitukset tosin vanhemmistakin ajoista. Ne asiat eivät ole vielä silloin varsinaista historiaa olleetkaan. Nyt ne ovat. Tässä Honkajoen Joulun 50-vuotisjuhlajulkaisussakin olemme perinteitä kun- nioittaen julkaisseet Honkajoen merkittävimpiä tapahtumia menneen vuoden ajalta.
Antoisia lukuhetkiä lähiaikojen ja menneiden vuosien parissa.
Pauli Kamppi
Joulu
Jouluna on mieli tontun, mutta myös tuoksu tortun.
Nyt on joulu, kohta alkaa koulu.
Aino Hilda Kankaanranta 9 v
d d
d d
d d
Y
livääpeli Kaarlo Emil Laaksonen syntyi Hongonjoella Matti ja Hilma (o.s. Prunniharju), Laaksosen (entinen Toveri) perheeseen toisena lapsena 18.4.1899. Kaarlo, jota myös Kalleksi kutsuttiin, oli siis Toverilaisia. He olivat saapuneet Virroilta Parkanon kautta Hongonjoelle myllyn jauhatuksia hoitamaan, tuossa 1800-luvun loppupuolella. Tämä Laak- sosten sukuhaara on loppunut, koska Matin ja Hilman lapset jäivät lapsettomiksi. Laaksosten kotitalo oli Katkontien varrella kirkolta 500 metriä koululle päin, tien oikealla puolella ennen luoman ylittävää siltaa. Paikalla, jota nyt isännöivät Ritva ja Teuvo Poikkeus.Kyllä silti meitä Toverilaisia vielä maailmalla vaikuttaa, Honkajoella Saariset ja Ylipaastot jälkikasvuineen, on Kopo- sia, Myyryläisiä, Jyllikoskia, Telakoskia, Tammisia, Jaatisia sekä allekirjoittanut jälkikasvuineen Hämeenlinnassa ja Helsingissä.
Kaarlo Laaksosen elämän kulkua olen tarkastellut hänen sotilasasiakirjoistaan, jotka sain Sota-arkistosta. Henkilö- kohtaiset muistot ovat hänestä varsin vähäiset meillä elossa olevilla serkuksilla.
Itse tapasin Kaarlon joskus 50-luvun tienoissa, kun hän vieraili meillä Honkajoella. Silloin hän kannusti minua sanomalla, että poika, jos pärjäät hyvin sotaväessä, jää sota- väen hommiin, sillä aliupseerin ammatti on hyvä ammatti.
Pärjäsinhän minä ja päivääkään en ole katunut – sain hyvän ammatin.
Serkkuni Reijo Telakoski tapasi Kaarlon vuonna 1963, jol- loin hän oli varusmiehenä Turussa ja siellä ollessaan vieraili pari kertaa Laaksosilla. Mukava yhteensattuma liittyy juuri Reijoon ja Kaarloon. Reijo meni naimisiin tuolla Jyväskylän seuduilla ja avioliiton kylkiäisenä sai tietysti appivanhemmat.
Kun aika heistä jätti niin Reijon tehtäväksi jäi pesän selvitys ja pesästä löytyi edesmenneen sota-ajan kirjeenvaihto ja mu- kana oli mm. omistuskirjoituksella varustetut marssilaulun sanat lisämaininnalla, että näitä lauluja se meidän yksikön vääpeli kirjoittelee – se vääpeli oli Kaarlo Laaksonen. Vuosina 1939–1945 Kaarlo palveli esikuntavääpelinä JR 29:ssä, 6.Pr:
ssa ja JR 6.ssa.
Kun lukee Kaarlon kantakorttia ja ansioluetteloa sekä hä- nen kirjoittamia lehtikirjoituksia, ei voi muuta kuin ihmetellä hänen luontaisia kykyjään näihin kynähommiin Honkajoen Kansakoulun antamien oppien perusteella. Hänen sotilasuran- sa alkoi alokkaana juuri itsenäistyneen Suomen Keski-Suo- men Rykmentissä Kouvolassa 24.10.19 ja varusmiespalvelua hänelle kertyi 1v 6 kk. Välittömästi varusmiespalvelun jälkeen, 14.4.21, hän jäi II/KSR:n palvelukseen kirjurialiupseerina.
Kouvolaan hän muutti kirjansa alkuvuodesta 1923 ja il- meisesti elämä oli kohtuullisessa järjestyksessä, kun löytyi vai- mo Lyyli Luhangalta ja heille syntyi poika Pentti joulukuussa 1925. Pentti ei aikuisikään ehtinyt ennen kuolemaansa. Lyyli kuoli 13.12.1945 ja Kaarlo solmi uuden avioliiton Turussa 14.7.1946
Kaarlo oli arvostettu mies, jota todistaa mm. sotaoikeuden jäsenyys vuosina 1922–1929 ja Kouvolan kauppalavaltuuston jäsenyys 1926–1936 sekä muut kunnalliset luottamustoimet.
Tässä yhteydessä lienee paikallaan muistuttaa Toverilais- ten miesten sukuviasta puuttua yhteiskunnallisiin asioihin, kun jo veljekset Kalle Toveri ja Eemil Saarinen olivat Hon- kajoen ensimmäisten kuntakokouksien jäseniä eikä heidän jälkikasvukaan ole unohtanut sukuvikaansa.
Talvi- ja jatkosotien taistelupaikkojen luettelo Kaarlon osalta on varsin merkittävä vaikkakin hän oli koko sodan ajan lähinnä esikuntatehtävissä: 1939–40 asemasota Suvannolla JR 20:n matkassa, 1941–44 (6. Pr) Vuoksenlaakso, Miettilä, Matikanlahti, Tietävälä, Lietlahti, Mertjärvi, Pytäjärvi, Jääski, Enso, Kyyrölä, Parkkila, Kivennapa, Jäppilä, Joutselkä, Uusi- Alakylä ja Valkeasaari. Sota loppui ja rauhanajan työt alkoivat
MIES KOTISEUTU-
MUISTELMIEN TAKAA
Ylivääpeli Kaarlo Laaksonen synt. Hongonjoella 18.4.1899 kuoli Turussa 29.7.1972. SA-kuva
nyt Suomen Turussa. Vuodesta 1946 alkaen hän palveli Turun varuskunnan komendantin toimistossa toimistoaliupseerina aina eläkkeelle siirtymiseensä 18.4.1954 saakka, jolloin palve- lua puolustusvoimissa oli kertynyt 33 vuotta ja 4 päivää.
Haluan kiittää Honkajoen Kotiseutuyhdistys ry:tä Kaarlo Laaksosen lehtikirjoituksien tallentamisesta sekä niiden osit- taisesta julkaisusta. Minulle näiden kirjoituksien lukeminen on antanut nostalgisia hetkiä lapsuuden muistojeni kera. Sat- tumoisin olen sitä ikäluokkaa (synt. -36), jotta vielä muistan sekä Honkajokea että honkajokisia 1940-luvulta eli monet Kaarlon lapsuudenkaverit olivat minulle tuttuja henkilöitä.
On ollut mukava tietää näiden Toivojen, Eppujen, Eemelien nuoruusvuosien toilailut, kun he olivat niin arvostettuja
(Lauletaan ”Rosvo-Roopen” sävelellä).
1. Kun käsky kävi Moskovasta:
- Suomi vallatkaa, tuo pieni rajanaapuri jalkoinne tallatkaa.
Siellä tarjotahan kukkia, ja karamellejä
ja mahan täyteen suimia saa jauhovelliä.
2. On karamellit kovia, ne sulaa vaikeesti
Nyt Moskovassa tyrannit valittaa haikeesti:
- Niin piikkinen kuin silli meille tuo Suomi on, Saa tuholaisna Otto-Ville hirttotuomion.
3. Kun radiossa Teuvan Tiltu kertoo satuja,
niin partiomme ryssän taakse hiihtää latuja.
Silloin puute ryssillä on hapankaalista.
Vaan miehet Suomen korjata saa sotasaalista.
4. Kai sävel kohta muuttua saa Tiltun virressä.
Kun sodan ensi johtajat jo riippuu hirressä.
Rintamamme kestää kuin laivas ankkurit Ja hiki päässä töitä paiskii bolsuin rankkurit.
5. Epäilykset Stalinilla pahat ovat kai,
siks´ matkan teki Moskovaan matami Kollontai.
Ei usko Joosu Moloa, tuota suurta lurjusta.
Eikä uskalla pois lähteä omasta murjusta.
6. Parempi ois Joosun päästää kotiin nautansa.
Ja esiin kaivaa vanhan tutun sorkkarautansa.
Jos pankkirosvon ammatti taas paremmin onnistais.
Ei tänne pääse Jooseppi Vaikka kuinka ponnistais.
7. On aika punatähdellä jo kohta laskea.
Sen joukot tänne sortuvat kuin kaatais kaskea.
Viel´ Suomen karhu elämöi se raskahasti lyö.
ja bolsulaumat rajoiltansa karvoinensa syö.
Vääpeli Kalle Laaksonen
Nämä sanat löytyivät Reijo Telakosken toimenpitein hänen appivanhempiensa jäämistön selvittelyn yhteydessä ja varsin heikkokuntoisesta kopiosta puhtaaksi kirjoitti Raimo Toveri.
”herroja” meikäläisen nuijapojan näkövinkkelistä katsottuna.
Emme mekään sen ajan ”knöösit” olleet edeltäjiämme tässä suhteessa heikompia, mutta muistakaamme se, että näistä edeltäjistämme Toivoista, Epuista, Eemeleistä kasvoi vastuunsa kantavia MIEHIÄ, jotka olivat omalta osaltaan varmistamassa maamme itsenäisyyden säilymistä II Maailmansodan mels- keissä.
HYVÄN JOULUN JA ONNELLISEN UUDEN VUODEN TOIVOTUKSIN!
Raimo Toveri
kapt. evp, Hämeenlinna
MOSKOVAN MURHEITA JA MUUTAKIN
K
urumaan perhe Honkajoelta valittiin Vuoden 2006 Yrit- täjäperheeksi Satakunnassa. Kurumaan sinivalkoiset autot ovat tuttu näky Pohjois-Satakunnan teillä. Tarvittaessa järjestetään valmismatkoja Pariisin nähtävyyksille tai ”vauhti- kollega” Kimi Räikköstä kannustamaan Unkarin F1-kisoihin.Kurumaan perinteiset ruskamatkat ovat kuuluisia hyvästä tunnelmastaan sekä Lapin syksyisestä väriloistosta.
Reino Kurumaa perusti yrityksen 1968 ja hieman myö- hemmin mukaan tuli hänen puolisonsa Ulla. Yrityksessä työskentelevät nyt myös lapset Juha, Kati ja Niko Kurumaa.
Yhtiömuoto on vaihdettu kuluneen vuoden aikana osakeyh- tiöksi ja myös ”yrittäjänuorennus” on aivan loppusuoralla.
Toimitusjohtajana toimii Juha Kurumaa. Reino Kurumaa Oy:llä on liikenteessä kuusi linja-autoa ja taksi. Vakituisia kuljettajia on oman väen lisäksi yksi.
Satakunnan Yrittäjät ry on valinnut Vuoden yrittäjäper- heen vuodesta 1989 lähtien ja ensimmäistä kertaa palkittiin nyt henkilöliikenteen yrittäjä. Palkinto luovutettiin Satakun- nan Yrittäjien kevätkokouksessa Raumalla, minne mentiin luonnollisesti Kurumaan bussilla. Tämänvuotisessa valinnassa painoi erityisesti koko perheen mukanaolo yrityksessä sekä heidän monipuolinen osaamisensa ja sitoutuminen yritykseen, totesi Satakunnan Yrittäjien puheenjohtaja Anne Suominen palkintopuheessaan.
Koululaiskuljetuksista valmismatkoihin
Reino ryhtyi yrittäjäksi hyvin lyhyen harkinta-ajan jälkeen.
Hän oli ajanut muutaman vuoden Keto-Seppälä Oy:n autoja, kun mahdollisuus omaan liikennelupaan aukeni. Ura alkoi koululaiskuljetuksista yhdellä autolla. Tilausajot aloitettiin pari vuotta myöhemmin ja ne olivat silloin uusi asia. Kaksi taksilupaa hankittiin 1970-luvulla ja ensimmäinen varsinai- nen turistibussi ostettiin 1988.
Nyt valmismatkoista on tullut yrityksen päätyö. Vakiovuo- rojen osuus on neljännes liikevaihdosta. Ne ovat kuitenkin perusturva, koska kunta ostaa vuorot useiksi vuosiksi. Tilaus- matkat on myytävä aina yksi kerrallaan, Juha Kurumaa toteaa.
Vakiovuoroja ajaa päivittäin viisi autoa. Valmismatkoista suurin osa suuntautuu Tukholmaan ja Tallinnaan. Muutama kerta vuodessa ajetaan pidempi reitti Euroopan maanteillä.
Asiakkaita tulee Satakunnan lisäksi muun muassa Tampereen seudulta.
Nykyään yritys on myös matkanjärjestäjä. Sen lisäksi että tarjoamme kyydin, huolehdimme myös muusta matkaan liit- tyvästä kuten majoituksista ja erilaisista lipuista, kertoo Ulla.
Reino toteaa painottaneensa aina hyvän palvelun ja ajanmu- kaisen, hyvän kaluston merkitystä. Yritykselle tunnusomaista on, että kaikki tarttuvat kaikkiin töihin. Toimistosta siirrytään sujuvasti ratin taakse tai siivouspuuhiin.
Ulla vaihtoi ”toisten töistä” omaan yritykseen 1977 ja Juha aloitti 1989, heti kun tuli ajokortti-ikään. Kun muutkin lapset saavat leipänsä yrityksestä, Ulla saa aihetta vitsailuun, ettei kotona ole osattu valittaa yrittäjänä oloa riittävästi. Kurumaat näkevät kuitenkin tulevaisuuden valoisana. Juha huomauttaa silti, että kilpailu on kovaa ja yrittäjän on tarkalleen harkittava mitä tekee. Kilpailu ei ole vain alan yrittäjien välistä, vaan paljon laajempaa. Matkailuala kilvoittelee muun ”viihteen”
kanssa asiakkaan vapaa-ajasta sekä siihen käytettävistä va- roista, hän toteaa.
Vaikka vetovastuu on yhä enemmän siirtymässä nuorem- mille, Reino ajaa edelleen päivittäin ja arvelee ajokilometrejä kertyneen vuosien mittaan noin kuusi miljoonaa. Se tarkoittaa 150 kertaa maapallon ympäri, jossa tärkein pysäkki on aina ollut Honkajoella – ja näin on myös tulevaisuudessa Juhan johdolla.
Kurumaat
Satakunnan Vuoden 2006
Yrittäjäperhe
T
änä vuonna Honkajoen Vuoden yrittäjän valinta oli mo- nessa mielessä varsin historiallinen. Ensimmäistä kertaa valinta osui palvelualalla toimivalle naisyrittäjälle, joka omaa yrittäjäkokemusta yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Sinik- ka Aaltonen aloitti työuransa Isojoella heti ammattikoulun jälkeen Terttu Akselin kampaamossa. Nähtyään lähemmin yrittäjyyden edut, hän perusti varsin pian oman yrityksen vuonna 1976, kuitenkin vielä silloin tyttönimellään Koivisto.Seuraavaksi puuttui kohtalo ja mies peliin, eli Lasse Aaltonen, joka haki yritteliään pohjalaistytön Honkajoelle.
Parturi Kampaamo Sini-Sofia onkin nyt toiminut Honkajoella, heidän yhteisessä kodissaan, 29 vuotta ja siksi odotammekin, mitä yllätyksiä Sinikka keksiikään ensi vuonna juhlavuotensa kunniaksi.
Viime syksynä Sinikka järjesti meille honkajokisille näyt- tävät syntymäpäivät, joissa oli paikalla väkeä tangokuninkaal- lisista aina Satakunnan Yrittäjien puheenjohtajaa myöden.
Juhlan yhteydessä Sinikalle myönnettiin Suomen Yrittäjien Yrittäjäristin timanttiristi. Yrittäjäristin luovutti Satakunnan Yrittäjien puheenjohtaja Anne Suominen. Tämän ansiomer- kin edellytyksenä on 30 vuoden yrittäjyys sekä hyvänä lisänä aktiivinen toiminta Honkajoen Yrittäjien hallituksessa.
Honkajoen Vuoden Yrittäjä 2006 Sinikka Aaltonen
Työtä ja harrastuksia sopivassa suhteessa
Pitkän yrittäjäuran salaisuudeksi Sinikka arvailee yleistä iloista, innokasta ja positiivista palveluasennetta, johon on sopivasti yhdistynyt joustava täsmällisyys. Monet hänen vakio- asiakkaistansa tulee edelleen parturiin Honkajoelle, vaikka he asuvat nykyisin useiden satojen kilometrien päässä. Siinä sitä sitoutumisen ja sitouttamisen astetta sopivasti mitataankin, nimittäin näissä kilometreissä.
No, osaahan Aaltosen yrittäjäpariskunta myös itse lähteä tienpäälle ja jokavuotisia kohokohtia ovat Tangomarkkinat Seinäjoella sekä kuninkaallisten seuraaminen tositoimissa maakunnan lavoilla. Muita yhteisiä harrastuksia ovat mök- keily sekä hyötyliikuntana metsänhoitotyöt ja yleensä ulkona liikkuminen sisätyön vastapainona.
Pienenä vinkkinä Sinikka antaa hänen pitkäaikaisen erikoistarjouksensa eli armeijan harmaisiin astuvien nuorten miesten hiukset leikataan puoleen hintaan sekä ”tuoteta- kuun” siitä, että hiusmalli kelpaa myös yksikön vääpelille.
Tämä osoittaa hyvin, mitä Sinikka ajattelee näin itsenäi- syyden juhlavuonna sotiemme veteraaneista ja itsenäisestä Suomesta.
Timanttisen Yrittäjäristin juhlallinen luovutus Sinikka Aaltoselle. Tilaisuutta on juhlistamassa Satakunnan Yrittäjien Anne Suominen sekä Honkajoen Yrittäjien Anneli Hautaoja ja Hannu Uusihonko.
Honkajoen Joulun CD 50-vuotisjulkaisu Honkajoen Joulun CD
50-vuotisjulkaisu
V
uoden 2006 joululehden toimituskunta oli koolla silloisen päätoimittajan Esa Kiviojan kotona aiheita ideoiden ja juttuja suunnitellen. Kaijan kattamassa kahvipöydässä aja- tukset ja aiheet ”lentelivät” jopa tulevaisuuteen. Silloin joku huomasi, että kunhan tämä lehti saadaan valmiiksi meidän, tai Honkajoen Leijonien joka tapauksessa, täytyy panostaa seuraavana vuonna oikein kunnolla, sillä ensimmäisen Hon- kajoen Joulun julkaisemisesta tulee puoli vuosisataa täyteen.Jo tuolloin heitettiin ilmaan ajatus, että olisi todella hienoa, jos voisimme koota aikaisempien joululehtien numerot yhteen. Arvuuttelimme olisikohan kaikki vanhat lehdet edes tallessa ja jos olisi, niin missä. Silloin asia oli pakko jättää
”hautumaan”, olihan meillä paineita saada sen joulun lehti toimitetuksi.
Joululehtiasiaan palattiin poikkeuksellisesti heti alkuvuo- den kuukausikokouksissa. Yleensähän lehtitoimikunta kulloi- senkin päätoimittajan kokoon kutsumana alkaa suunnitella joululehteä vasta syyskesällä. Päätettiin ottaa tavoitteeksi koota aikaisemmin julkaistut lehdet ja toimittaa niistä ns. sähköinen versio. Jouduimme toteamaan, että normaali paperiversio, vaikka nidottunakin, tulisi aivan liian kalliiksi ja se olisi melko hankala käsitellä. Noin 2000 sivua A-4 kokoista pape- riarkkia ei ole enää lehti vaan järkäle, vaikka siitä tehtäisiin useampiosainen.
Valtaosa Honkajoen Joululehdistä löytyi kunnan arkistosta ja kirjastosta mutta joitakin lehtiä jouduimme etsimään eri puolilta yksityiskodeista. Kaikki luovuttivat lehtensä mielellään meille lainaksi ja käyttöömme. Mutta kuten arvata saattaa, en- simmäiset lehdet tuottivat eniten haasteita. Ratkaisuksi saatiin lehden ensimmäiset päätoimittajat. Toisen päätoimittajan Aar- ne Kantolan tiedettiin asuvan Porissa. Häneltä saatiinkin koko 60-luku. Jo aiemmin oli löytynyt numero 1958. Mutta lehden ensimmäinen numero, se puuttui edelleen. Tiedettiin, että sen päätoimittaja oli Sakari Aittoniemi, mutta missä hän asui,
oliko edes elossa. Kun vihdoin saimme yhteyden Aittoniemeen Anjalankoskelle, ongelmat oli ratkaistu. Ensimmäinen lehti löytyi häneltä ja saimme sen käyttöömme. Samalla saimme häneltä yli 400 vanhaa ilmakuvaa 50–60-luvun Honkajoen maatiloista ja rakennusryhmistä. Ilmakuvien julkaisusta emme päässeet yksimielisyyteen niiden oikeudet omaavan yrityksen kanssa.
Honkajoen Joulun 50 vuotisjulkaisu toteutettiin CD-rom versiona, jolloin kaikki lehdet kuvattiin sivu sivulta sähköiseen muotoon. Työ tiedettiin etukäteen aikaa vieväksi ja siten myös melkoisesti kustannuksia aiheuttavaksi. Onneksemme saim- me siihen Pohjois-Satakunnan Leader+ -hankerahoitusta.
Kilpailutuksen jälkeen lehtien kuvaus päätettiin toteuttaa Pohjois-Satakunnan Aikuiskoulutuskeskuksessa toimivan Valtti-medialabran toimesta, kuitenkin todelliseen työmäärään nähden melko edullisesti.
Joulu-CD voi olla vähän vieras vanhemmalle lukijakun- nalle. Toivoisimme, että nuoremmat omaiset tai tuttavat voisivat heitä auttaa. Joulu-CD on toisaalta varsin kätevä, sillä lukija voi siirtää tekstiä tarvittaessa lähemmäksi (=suu- rentaa), jolloin heikentynyt näkö ei ole esteenä lukemiselle.
Myös lehtien selailu on melko jouhevaa. Jonkin verran haittaa tuotti kuvauksen tarkkuus. Jouduimme tekemään kokooma- lehden normaalina CD-versiona, sillä sellainen lukulaite on useimmissa tietokoneissa jo vakiovarustuksena.
Olemme tehneet julkaisun myös laadukkaampana DVD- versiona. Tällöin tarkkuus on selvästi parempi, mutta vasta uudemmissa tietokoneissa on DVD-:sta lukeva asema. Uusis- sakin koneissa saattaa olla tavallinen DVD+ asema, joka ei lue DVD-:ta, joten kannattaa varmistua oman tietokoneensa omi- naisuuksista ennen Joulu-DVD hankintaa. Nämä laadukkaam- mat tallenteet ovat saatavissa Honkajoen Osuuspankista.
Pauli Kamppi
M
aatilamme oli peltopinta-alaltaan melko pieni. Tilan toimeentulon tukena oli onneksi metsä. Se antoikin ra- hallista tukea aikakautena, jolloin alkoi maatilojen voimakas koneellistumisen kausi.En ollut vielä iällä pilattu, kun aloin kulkea isäni kanssa metsätöissä. Siihen aikaan ei raskas työ metsässä ollut vielä ollenkaan koneellistunut, työkaluina oli kirves ja pokasaha, oli myös isoja tukkipuita varten ”röyskä”. Puun kaadossa tarvittiin silloin kaksi miestä, selät kumarassa karkeaham- paista kädensijoilla varustettua sahaa vedeltiin vuorotahtia, kumpikin kaatomies veti sahaa vuorollaan, työntää ei sopinut.
Röyskällä sahaus oli tekniikkalaji. Se vaati, että kumpikin kaa- tomies hallitsi työnsä. Silloin puita lakosi kyllä vaakasuoraan melko nopeassa tahdissa. Tähän työhön olin vielä voimiltani vähäinen, osasin kyllä homman ja malliksi sitäkin tein.
Meillä oli naapureina miehiä, jotka kävivät talvisin met- sätöissä. Työjärjestys oli sellainen, vieras työvoima valmisti tukit ja pinotavarat metsään kasoille ja isäni ajoi puut tien varteen. Meillä oli kaksi hevosta, Liisa ja Leimu. Isäni ohjasti nuorempaa voimakasta Liisaa ja minä olin ”klopikkana”
Leimu-vanhuksella työssä mukana. Kaivospuut tai ”koipelit”
kuten sanottiin, olivat tosi keljuja ajettavia, koska ne kuorittiin metsässä. Ne olivat liukkaita käsitellä ja ”lamuskassa” täytyi olla etulaita. Se esti koipelit luistamasta hevosen jaloille, jos reki osui kantoon ja tuli äkkipysähdys. Tukit ajettiin tien var- teen joskus pelkällä reellä. Ne olivat painavia nostella, siinä tarvittiin kunnon hauista, kun kahden käden tukkisaksilla heilautti paksun tyvitukin reen pankolle.
Aika vieri eteenpäin, traktorit alkoivat maatiloilla yleistyä.
Niiden käyttö metsätöissä oli aluksi melko vähäistä. Traktorin lisäksi meillä oli vielä hevonen, isäni oli jyrkästi sitä mieltä, että metsätöiden takia hevonen täytyi olla. Aloin esittää, että ostetaan traktoriin tukkivinssi. Sain esitykseni läpi ja viimein isänikin uskoi, että ilman hevosta tulee toimeen. Vinssi oli nostolaitesovitteinen ja siinä oli lovipankko, johon puut sai kytkeä kiinni. Hyvä systeemi oli hinata puut kokorunkoina tien varteen. Varsinkin päätehakkuissa tuli menetelmällä tukkien ohella myös latvat samalla vaivalla pinoon katkottavaksi.
Moottorisahat tekivät tulonsa metsätöihin. Ensimmäinen sahani painoi toistakymmentä kiloa. Sitä kun koko päivän kanniskeli tiesi tehneensä metsätöitä, varsinkin kun puut kar- sittiin vielä kirveellä. Sahojen paino putosi kehityksen myötä puolella ja tämä poisti perustyökalun, kirveen, joka siirtyi traktorin hyttiin, sillä ajohommissa sitä aina joskus tarvitsi.
Hyvin tärkeä asia kehittyi sahojen myötä, se oli metsurin turva-asu: saappaat, kypärä silmäsuojalla ja turvahousut.
Ilman asua en enää kyllä metsätöihin menisi. Iltamyöhällä saattoi lentää pitkä kipinäsuihku hangelle, siinä manaili sahan osumista kiveen, jota ei kuitenkaan ollut. Saappaan teräskärjestä oli kumia häipynyt, joten kyllä siinä olisivat varpaat olleet entiset.
Oma puutavaralajinsa oli myös pylväsaihiot. Pylväistä sai parempaa hintaa. Niitä löytyi kuitenkin vain leimikoista, joissa oli suoraa oksatonta mäntyä. Pylväitä meni paljon ulkomaille.
Eri maissa oli omat laatuvaatimuksensa. Paras hyöty tuli Ita- lian pylväistä, ne olivat kymmenkunta metriä pitkiä, tyvivah- vuuden ei ollut väliä ja latva sai mennä kymmeneen senttiin.
Sehän oli suurelta osin vain pinotavarapuuta. Ihmettelen vielä kuinkahan makaronimiehet arvasivat tällaiseen tolppaan kii- vetä. Suurimmat pylväät vaativat ilman muuta vinssin ja niitä hinatessa takavetotraktori kulki nokka ilmassa. Takatuuppari vaati järeät lumiketjut ja jos oli metri lunta, joutui joskus ajouraa varten vetämään ajokonetta vinssillä takaperin.
Metrinen lumi teki metsurin työstä vastahakoisen. Teimme joskus kaverini kanssa leimikon väkisin loppuun. Kaveri lapioi puun juurille poterot. Kaataessani puita aloin voida huonosti ja kävi selväksi, että moottorisaha muodosti poterossa häkää.
Eipä sellaistakaan asiaa heti huomannut. Samana lumi- talvena kuljetimme vinssin vaijeria lumikengillä, periksi ei kuitenkaan annettu ja työ tuli ”rialla” tehtyä.
Taimikon hoito kuului tärkeänä osana metsätöihin. Aikai- semmin risusavottamiehen työkaluna oli vesuri, jonka korvasi suurilta osin raivaussaha. Valjailla kannettavan, pyöröterällä varustetun sahan käyttö vaati harjoittelua, työ kuitenkin teki- jänsä neuvoi. Taimikko harveni nopeasti, tosin illalla oli mies melko ”naatti” riisuessaan valjaat harteiltaan. Metsätyö on tosi raskasta ja siinä kyllä lihaskunto kohenee kummasti.
Kehitys jatkoi kulkuaan, puut alkoivat meilläkin kulkea metsästä tien varteen konevoimalla. Hankittiin kourakuor- main. Se asennettiin itse valmistettuun metsäperävaunuun ja kun vetokoneena oli vielä nelivetotraktori, homma kyllä sujui joustavasti. Nykyään on maatiloillakin paljolti siirrytty siihen systeemiin, että hakkuukone tekee ainakin päätehakkuut ja on pienempiä koneita, joilla myös ensiharvennus sujuu.
Joulun tulo oli mielessä metsätöissäkin, joulukuusi kat- sottiin valmiiksi ja usein se töistä tullessa tuotiin myös kotiin.
Joulun ja uuden vuoden aika toikin raskaalle metsätyölle hyvin ansaitun lepotauon.
Pentti Patokoski
Metsätöitä ennen ja nyt
Patokosken kurvista
E
lämme parhaillaan aikaa, jolloin ulkomaisen öljyn hinta on ennätyskorkealla ja hinta nousee melkeinpä päivittäin.Onneksemme elämme maassa, jossa on runsaasti käytettävissä kotimaista ja uusiutuvaa energian raaka-ainetta. Metsämme kasvavat puuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja meil- lä on melkoisen suuret turvesuot. Niistä molemmista voidaan tuottaa biomassaa, josta voidaan saada kotimaista energiaa.
On vielä muitakin kotimaisia bioenergian lähteitä, mutta niiden merkitys on edellä mainittuja vähäisempi.
Huomasin tätä kirjoittaessani, että minulla on ollut tilai- suus olla kotvan yli 60 vuotta mukana tuottamassa kotimaista energiaa hyvin monessa muodossa. Niin on ollut monella muullakin ikäiselläni henkilöllä.
Ulkomaisen öljyn kohdalla elämme jälleen jonkinlaises- sa kriisitilanteessa. Öljyä on kylläkin tällä tietoa riittävästi saatavissa. Mutta se maksaa. Oman muistikuvani mukaan tämä on 65–70 vuoden aikana jo kolmas kerta, kun olemme törmänneet öljyn kohdalla joko suoranaiseen puutteeseen tai sen korkeaan hintaan.
Talvi- ja jatkosodan aikana (1939–1945) ja vielä vähän sen jälkeisenäkin aikana emme saaneet öljyntuottajamailta öljyä millään hinnalla. Sen käyttöä jouduttiin säännöste- lemään. Tilalle oli keksittävä muita polttoaineen lähteitä.
Metsissä oli silloinkin puuta poltettavaksi, mutta ei ollut riit- tävästi hakkuu- ja ajomiehiä. Kaikkein työkykyisimmät olivat rintamalla maatamme puolustamassa. Puuta oli kuitenkin saatava liikkeelle. Eräs keino oli määrätä pakkohakkuu- määräyksiä metsänomistajille. Hakkuutöiden edistämiseksi kansalaisille määrättiin ikään ja sukupuoleen katsomatta hakkuuvelvoitteita. 55-vuotias äitinikin sai määräyksen
hakata 4 mottia halkoja. Velvoite täytettiin, mutta ei äitini toimesta. Kansakoululaisetkin olivat mukana mottitalkoissa.
Itsekin olin muiden mukana näissä talkoissa. Mainittakoon tässä, että vielä 1950–1960-lukujen taitteessa hoideltiin met- sänparannuslain tuella metsien pakkohakkuualueita.
Kotimaista polttoainetta tarvittiin muuallakin kuin läm- mityksessä. Moottoriajoneuvot ja muutkin polttomoottoriko- neet tarvitsivat polttoainetta. Alettiin kovalla kiireellä kehitellä puukaasulla käyviä koneita. Niiden voimanlähteenä oli joko puupilke tai puuhiili. Molempiin saatiin puuta metsistämme.
Muiden muassa linja- ja kuorma-autot kulkivat puukaasulla.
Sitä kehitti tavallisesti auton perässä oleva ”häkäpönttö”.
Pöntöstä saatavassa kaasussa ei ollut aina riittävästi tehoa.
Linja-autojen matkustajat joutuivat usein ylämäissä lykkää- mään autoja.
Honkajoellakin tehtiin puupilkettä ja puuhiiltä. Valtion Rautateiden Polttoainetoimistolla, nykyisellä VAPO:lla, oli Rynkäisten kylässä hiiltämötoimintaa parissakin paikassa.
Hiilet tarvittiin pääosin valtion omaan käyttöön. Sain itsekin osallistua pilkepuiden kuorintaan ja hiiltämötyöhön Vapon miiluilla.
Toinen kriisiaika tuli sitten vuonna 1973, jolloin ulkoa tuotavan öljyn hinta nousi rajusti. En muista markkoja enkä prosentteja. Hinta nousi niin, että se sai maassamme aikaan kotimaisen uusiutuvan energian tuotannon voimakkaan nou- sun. Kaikkein eniten se kohdistui polttoturpeen tuotantoon.
Etenkin valtio alkoi Vapon toimesta hankkia ja kunnostaa soita turvetuotantoon.
Niin tehtiin myös Honkajoella. Kunnasta otettiin yhteys Vapon Tampereen konttoriin. Kun sinne saatiin linjat selviksi, aloitti kunta omalla kustannuksellaan soiden laajamittaisen tutkimisen. Kunta palkkasi toukokuun alussa 3-miehisen tutkimusryhmän. Kun Vapo sitten aloitti 1.9.1974 virallisen toimintansa Honkajoella, oli kunnalla tutkittuna jo laajoja suoalueita.
Sain olla mukana kunnan apuna tutkimustyön aloitta- misessa. Metsäalalla hankittu paikallistuntemus oli silloin erittäin suurena apuna. Olin silloin vielä metsäalan toimi- henkilönä. Tutkijat, joita oli kolmekin eri ryhmää, tutkivat turvekerroksen vahvuuden, maatumisasteen turvelajin. Soita tutkittiinkin muutamassa vuodessa yli 5000 ha. Niiden sisäl- tämä turpeen ja energian määrä oli erittäin mittava. Silloisten laskelmieni mukaan niissä oli poltettavaksi kelpaavaa turvetta noin 130 miljoonaa kuutiometriä ja niiden energiamäärä vastasi miljoonia öljytonneja. Tosin tutkituista soista suuri osa, noin 1 900 ha, jäi soidensuojelun alueiksi. Ne olivat pääosin Honkajoen, Siikaisten ja Isojoen rajamailla. Honkajoen alu- eella tutkittiin suota noin 3200 ha.
Kotimaisen energian tuotannosta ja käytöstä Honkajoella
Tutkijaryhmä vasemmalta Olavi Heinola, Raimo Jokimäki, Taisto Yliluoma.
Turvetuotantoalueiden kunnostus Honkajoella alkoi 1.9.1974. Siirryin silloin nykyisen Vapo Oy:n palvelukseen.
Samanaikaisesti alkoi tuotantoalueiden suunnittelu, teiden teko, puuston raivaus ja kenttien tasaus. Työt oli helppo aloittaa, kun valtio suorastaan lykkäsi rahaa turvetyömaille.
Työttömyyskortistoista otettiin suotöihin kaikki kynnelle ky- kenevät. Honkajoelle muutti kaivinkoneurakoitsijoita, jotka vieläkin toimivat samalla alalla. Vapon työntekijät rakensivat asuntoja kirkonkylän alueelle.
Toiminta toi myös paljon julkisuutta. Satakunnan Maa- kuntaliitto ja silloinen seutukaavaliitto tukivat voimakkaasti uusien turvetyömaiden aloittamista. Myös valtion taholta toimintaa tuettiin muullakin tavoin kuin rahallisesti. Työlli- syys- ja rahoitusasioihin vaikuttavia ministereitä vieraili useita kertoja. Muistiini ovat jääneet nimet: Arvo Aalto, Kalevi Kivistö, Erkki Rantala, Ulf Sundqvist, Taisto Tähkämaa jne. Mieleen- painuvin oli silloisen maaherran Paavo Aition vierailu. Hän joutui sairauden vuoksi perumaan ensimmäisen käyntinsä.
Vapolla oli Satamakeitaan tukikohdassa saunakin. Alahongon
Juha kavereineen teki maaherraa varten viimeisen päälle hienot saunavihdat. Kun vierailu siirtyi, säilytettiin vihdat varmassa paikassa. Ne tulivat käyttöön toteutuneen vierailun aikana. Kun maaherra huitaisi vihdallaan kerran, niin lensi- vät koivuisen vihdan lehdet ympäri saunaa. Maaherra mainitsi kiitoskirjeessään siitä: ”Vaan kyllä oli hyvät vihdat”.
Suotyömaalla kävi myös ulkomaisia vieraita. Tarkimmin työmaiden kunnostusta ja koneita seurasivat kiinalaiset vieraat. Etenkin sinisiin ”asentajan takkiin” pukeutuneet vanhemmat henkilöt tekivät innokkaasti muistikirjoihin mer- kintöjään. Ilmeisesti he toteuttivat Honkajoeltakin saamiaan oppeja. Luin kolme vuotta myöhemmin jostakin julkaisusta, että Kiina tuotti turvetta 3. eniten maailmassa. Turvetta tuo- tettiin Vapon työmailla vuodesta 1976 lähtien ja sitä tuotetaan vieläkin.
Vapon aloitettua toimintansa, se innosti myös paikallisia yrittäjiä. Näitä turveyrittäjiä on paikkakunnallamme useita kymmeniä. En ala luettelemaan nimiä. Olemme myös aloit- tamassa turvetuotantoa omaa lämpölaitostamme varten.
Turpeella ja metsähakkeella sekä muilla biomassan polttoaineilla tuotetaan Honkajoella lämpöä kymmenissä lämpökeskuksissa. Näitä kotimaisen energian käyttäjiä tulee lisää nopeassa tahdissa. Pienetkin käyttäjät, etenkin kun niitä on paljon, vähentävät ulkomailta tuotavan öljyn käyttöä. Kun valtiovaltakin tukee taas kotimaisen polttoaineen käyttöä, niin se kannustaa tätä toimintaa. Turpeen, hakkeen ja muun polttoaineen tuotanto ja lämpökeskusten rakentaminen sekä hoito luovat uusia työpaikkoja.
Lopuksi on syytä mainita paikkakunnalle kohta valmistu- van höyrykattilalaitoksen hanke. Laitoksen rakentaa Vatajan- kosken Sähkö. Lehdissä olleiden tietojen mukaan se käyttää polttoaineenaan jyrsinturvetta lähes 100 000 m3 vuodessa.
Siinä voidaan käyttää myös muita kotimaisia polttoaineita.
Pentti Rautjärvi 1976 Lakkikeitaan
ensimmäinen nostovuosi.
Vasemmalla Pentti Rautjärvi, Vapon aluejohtaja Mikko Servo (kaulaliina taskussa), edessä maaherra Paavo Aitio, oikealla Erkki Vanhapaasto.
Lakkikeidas.
T
änä vuonna Suomessa juhlitaan satavuotiasta metsän- hoitoyhdistystoimintaa. Ensimmäinen metsänomistajien yhteenliittymä perustettiin Tervoon vuonna 1906. Honkajoella metsänhoitoyhdistys on toiminut kunniakkaat 70 vuotta. Vuosi- na 1953–1983 yhdistyksen palveluksessa ollut Olavi Pihlajamäki seuraa edelleen aktiivisesti metsäasioita.Maamme metsänhoitoyhdistystoiminnan aloittamisen taustalla 1900-luvun alussa oli tarve valvoa metsänomistajien etuja ja edistää hyvää metsänhoitoa. Puu oli alkanut saada uudenlaista taloudellista arvoa sahauksen tehostuttua ja puun tultua paperinvalmistuksen raaka-aineeksi. Tätä eivät talonpojat heti ymmärtäneet ja moni menetti metsänsä pilkkahinnalla puunostajille. Huolta aiheutti myös metsävarojemme hupene- minen. Tervanpolton, kaskeamisen, laiduntamisen ja muun kotitarvekäytön jäljiltä metsät olivat kehnossa kunnossa.
Toiminta käyntiin haparoiden
Honkajoelle perustettiin metsänhoitoyhdistys vuonna 1937. Sen palvelukseen otettiin heti metsänhoidonneuvoja. Neuvojat vaih- tuivat aluksi usein, työmäärä kun oli suuri ja palkanmaksussa oli yhdistyksen niukkojen varojen takia vaikeuksia. Honkajoen Osuuskassalta jouduttiin ottamaan lainaa useampaan ottee- seen palkan maksamiseksi. Rahatilanne oli heikko muissakin maamme metsänhoitoyhdistyksissä. Siitä huolimatta toimintaa haluttiin kehittää ja laajentaa. Oli kuitenkin selvää, ettei se ollut mahdollista vapaaehtoisen jäsenyyden pohjalta.
Jo 1930-luvun lopulla tehtiin lakiesitys metsäpinta-alaan perustuvasta metsänhoitomaksusta, mutta ensimmäinen met- sänhoitomaksu kannettiin vasta vuonna 1952. Se vakiinnutti Honkajoenkin metsänhoitoyhdistyksen toimintaa. Paikallisten isäntien toivomuksesta metsänhoidonneuvojaksi valittiin tuol- loin Pihlajamäen Olavi. Hänen palkkaamisensa osoittautui todelliseksi onnenpotkuksi, sillä loistavan paikallistuntemuksen omaava mies viihtyi tehtävässään aina eläkkeelle siirtymiseen saakka.
Kasvun ja kehityksen vuosikymmenet
Pihlajamäen johdolla tehtiin koko 50-luku kasvatushakkuita ja seuraavalla vuosikymmenellä jatkettiin uudistushakkuil- la. 1970-luku oli taimikonhoidon aikaa. – Leimausurakka oli valtava silloin 50-luvulla. Ja leimaukset tehtiin kirveellä puun kylkeen, joten oli se erilaista hommaa kuin nykyään, eläkepäiviä viettävä Pihlajamäki kertoilee. Viisikymmenluvun muistoihin kuuluu myös Rynkäisissä ja Pesäkylässä riehunut suurmetsäpalo. – Kesäloma oli juuri alkanut ja olin joella kalastelemassa kun savua alkoi näkyä. Saman tien lähdin kat- somaan ja monta viikkoahan siinä hommassa meni. Palossa tuhoutui 1000 hehtaaria metsää, joista kasvullista metsämaata oli yli 400 hehtaaria. Kaksi taloa paloi ja monia asumuksia evakuoitiin tulen tieltä. Palaneelle alueelle kylvettiin mäntyä
Karhun kämmen huitaisee metsänhoitoyhdistystä
heti seuraavana keväänä. Samalla toteutettiin ojituksia ja rakennettiin metsäautoteitä.
Metsänhoitoyhdistyksen ensimmäisinä vuosikymmeninä metsänomistajia jouduttiin opettamaan hakkuiden tekoon.
Hakkuusysteemi kun oli muuttunut paljon vuosisadan alun me- netelmistä. Pihlajamäki muistaa kuinka hän kävi leimaamassa eräällä siirtolaistalolla hyvän metsäpalan. Tarkoituksena oli hakata metsikkö siemenpuuasentoon ja Pihlajamäki merkitsi pystyyn jätettävät rungot. Talon isäntä tuli jonkin ajan kuluttua metsänhoidonneuvojan juttusille ja ihmetteli vähäiseksi jäänyt- tä hakkuumäärää. Kävi ilmi, että nurin oli pistetty säästettäväksi tarkoitetut puut. – Koko leimaushomma meni uusiksi, mutta lopulta kaikki olivat tyytyväisiä, Pihlajamäki naureskelee.
Kysyttäessä Olavi Pihlajamäen mielipidettä metsänhoitoyh- distyksen merkityksestä metsänomistajille hän ei epäröi sanoa sen olleen ”mutkaton ja täydellinen”. Pihlajamäki pitää yh- distystoimintaa erittäin tarpeellisena ja sen tuottamia palveluja hyvinä. – Olisi hyvä, jos esimerkiksi istutukset pysyisivät vain yhdistyksen hommina. Ne isojen firmojen palvelupaketit kun tahtovat vähän klikata jostakin.
Tavoitteena metsänomistajan etu
Honkajoen metsänhoitoyhdistys yhdistyi Mhy Karvian ja Kan- kaanpään kanssa vuonna 1995. Heti seuraavana vuonna Jämijärvi tuli mukaan liitokseen. Siikaisten metsänomistajat halusivat olla osa isoa yhdistystä vuonna 2000 ja pomarkkulaiset olivat samaa mieltä neljä vuotta myöhemmin. Yhdistymisten tavoitteena oli turvata kohtuuhintaiset ja monipuoliset palvelut alueen metsänomistajille.
Vuoden 2008 alussa alueemme metsänhoitoyhdistys muut- taa taas muotoaan, kun Metsänhoitoyhdistys Karhu ry aloittaa toimintansa. Uusi yhdistys syntyy Mhy Pohjois-Satakunnan, Lavian ja Nakkilan sulautuessa toisiinsa. Karvaiseen syliin pääsevät vuoden alusta metsänomistajat kahdeksan kunnan alueella. Mhy Karhun luomisella tavoitellaan edelleen suu- ruuden etuja esimerkiksi toimistopalveluissa ja puukaupassa.
Pitkän ajanjakson metsänhoitoyhdistystoimintaa seurannut Olavi Pihlajamäki on myös yhdistymisten kannalla: – Pienten yhdistysten resurssit eivät vaan riitä.
Honkajoen metsänhoitoyhdistyksen 50-vuotishistoriikis- sa vuodelta 1987 silloinen Satakunnan metsälautakunnan koulutus- ja tiedotuspäällikkö Reivo Järvenpää kirjoittaa:
”Saavutukset (Honkajoen metsien hoidossa) eivät olisi näin runsaita ilman jatkuvasti muutosta aistivaa metsänhoitoyh- distystä. Myös tulevien vuosikymmenien tulokset ovat kiinni ennakkoluulottomuudesta sekä rohkeudesta muutoksiin ja uusiin asioihin”. Järvenpään sanat ovat ajankohtaiset myös nyt 20 vuotta myöhemmin. Jäämme innolla odottamaan karhun kämmenen huitaisua!
Laura Haapalainen
M
uutin kotipitäjääni Honkajoelle 1946 evakkoperheen lapsena ja 3 kuukauden iässä. Sijoituspaikka oli aluksi Honkajoen Pappilan kylässä, lopulta Mäkikylän Karjakorpi.Jokivarsi -nimisestä maatilasta muodostuikin sitten kotipesäni 15 vuodeksi. Sieltä ovat ensimmäiset aistimukseni ympäristöön ja matkat kirkonkylälle. Myöhemmin 15-vuotiaana perheem- me muutti Katkonkylän reunoille Ylikosken tilalle. Tänään olen ollut poissa paikkakunnalta, heti armeijaan lähdettyäni, jo 40 vuotta. Näkökulma on siis jossain määrin jo haalistunut, vaikkakin olen vieraillut vanhempieni luona vähintään pari kertaa vuodessa.
Aloitin uuden tutustumisen Honkajokeen kotisivuilta kuten tänä päivänä on normaalia ja haastattelin perheeni honkajokilaiset. Kotisivuilla on hämmästyttävän monipuolista tietoa kunnan hallinnosta, taloudesta, elinkeinoista, palve- luista, kulttuurista, ihmisistä ja luonnosta. Interaktiivinen informaatio ja tietoyhteiskunta ovat käytännössä toteutuneet.
Suuri muutos 40 vuoden aikana ja ulottuu henkilötasolle asti. Vaikka olihan tuolloin jo radio, TV ja puhelin lähes kaikkialla.
Tuolloin 40 vuotta sitten kunnan asukasluku lähenteli 5 000 alhaalta päin. Nyt lähestytään 2 000 ylhäältä päin ja on taidettu jo tänä vuonna mennä sen allekin. Muutos on tosi suuri. Mihin katosi väki? Opiskelun, työn, elintason, puolison, seikkailun vai muiden maailman houkutusten ta- kia? Mutta pienikin yhteisö voi myös elää onnellisesti, mutta palvelutuotannon tehokkuus taitaa pakottaa suurempiin kokonaisuuksiin.
Onko mikään pysyvää?
Maatalous oli Honkajoella 40 vuotta sitten pääosin per- heviljelminä. Pieniä tiloja oli paljon ja kaikki ahkerassa, tarpeellisessa käytössä tuottaen perheelle elannon. Viljeltiin monipuolisesti, karjaa oli montaa sorttia ja käsityötä paljon.
Siitä huolimatta, että Zetorit olivat jo kauan sitten vaihtuneet Valmetteihin ja Fergussoneihin. Nyt maatilat ovat suuria ja niitä on vähän. Työt on koneellistettu. Käsin kosketaan vain ohjaimiin. Maatalous toimii EU:n ja globalisaation puristuksissa. Tukien varassa tai ilman niitä. Kumpikaan ei oikeastaan ole hyvä. Viljelijä tietysti haluaisi saada tuotton- sa aidosta työstä, yrittämisestä ja tilan tuotosta. Harmittaa maalaispoikaa kovasti, jos maatalous menee tasolle; riittää kun vain ”jäljet ajaa”. Globaali työnjako kuljettaa tavaroita, myös elintarvikkeita, ympäri maailmaa, vaikka tosiasiaksi jo nähty ilmastonmuutos vaatisi paikallista luomutuotantoa ja luomukulutusta.
Honkajoen kotisivuilta paljastui selvästi, että pitäjässä on paljon yrityksiä, yhteensä 76 kappaletta. Osa yrityksistä on suuria, mutta miten tärkeitä ovatkaan pienet, sitkeät palvelu- yritykset. Niissä on ikään kuin pohjimmainen totuus. Pientä ylpeyttäkin tuntien mainitsen kotipitäjästäni puhuttaessa Honkajoen tosi merkittävän ja suuren maansiirtokoneiden korjaustoiminnan ja kaupan. Se on kansainvälistäkin jo.
Muutos on tosi suuri siitä ajasta kun isä uuden pikku-Valmetin kirkonkylästä kotiin ajoi. Se oli vuosi 1964.
Honkajoella toimivat nykyään valtakunnallistakin mer- kitystä edustavat salaatti-, yrtti-, kurkku- ja tomaattiviljel- mät. Kansainvälisiä nekin ja osa on vielä luomupohjalta.
a
