Honkajoen Joulu 2015 · DIGI

72  20  Download (0)

Kokoteksti

(1)

Honkajoen

Joulu 2015

(2)

Anna lapselle turvallinen koti

Ryhdy nyt kuukausilahjoittajaksi ja auta kaltoinkohdeltuja lapsia sos-lapsikyla.fi/auta

tai

tekstaa soskk numeroon 16499

(3)

Päätoimittaja Lehtitoimikunta

Kimmo Tuomi Erkki Forsman Pauli Kamppi Pasi Vanhahonko Hannu Uusihonko Esa Kivioja Erkki Isokaski

PÄÄKIRJOITUS

We Serve – Me Palvelemme” on Lions aatteen motto, jota myös Honkajoen Lions-Club on tinki- mättömästi noudattanut jo yli puoli vuosisataa. Veljet ja Ladyt ovat aikojen saatossa vaihtuneet uusiin kasvoihin, mutta aina on Honkajoelta löytynyt innokkaita toimijoita ”Leijona-aatteen” henges- sä. Tällä hetkellä Honkajoen klubissa on vajaat 20 veljeä ladyineen, mutta ”uutta verta” kaivataan tuomaan uusia ideoita, kehittämään uusia aktiviteetteja sekä luomaan vallan uutta ”Leijonakult- tuuria”. Ovemme ovat avoinna – jäämme odottamaan.

Ensisijaisesti haluamme toiminnallamme tukea tällä hetkellä jo harvoja sotaveteraaneja, nuorisoa ja lapsia. Olemme aktiivisesti mukana paikkakuntamme kehittämisessä ja haluamme palvella ja auttaa Lions-hengen mukaisesti. Syksyllä lahjoitimme perinteen mukaisesti pyöräilykypärät Hongon koulun ensimmäisen vuoden oppilaille. Leijonien joulunajan perinteisiin palvelutehtäviin kuuluvat joulupakettien jako yksinäisille vanhuksille, Honkajoen Joululehden toimittaminen sekä Ladyjen järjestämä Jouluglögitilaisuus vanhainkodilla ja Joulusäkkiarvonta. Arvonnan tuotot kohdistetaan koululaisten stipendeihin ja vanhusten virkistystoimintaan. LC-Honkajoki on kuluvana vuonna tu- kenut merkittävästi myös honkajokilaista urheilutoimintaa. On oltu hankkimassa yhdessä muiden järjestöjen kanssa Crosstrainer-laitetta Honkalaan, tuettu pururadan puruttamista ja oltu kehittä- mässä Pesämäen moottorirataa.

Honkajoen Joulu haluaa edeltäjiensä tapaan kuvata honkajokilaista historiaa ja nykyisyyttä.

Lehden toimituskunta kiittää kaikkia kirjoittajia ja kannatusilmoittajia, jotka ovat tehneet lehden tämänkin vuoden julkaisun mahdolliseksi. Joululehden aikaisemmat numerot vuosilta 1957–2006 on tallennettu CD-levylle, jota on myynnissä Honkajoen Osuuspankissa.

Leijona-aate ja leijonatoiminta ovat palanneet juurilleen. Toimintamme kohdistuu tällä hetkellä voimakkaasti kotimaahan ja kansainväliset projektit on jätetty vähemmälle. Teemme paikallista ko- tiseututyötä, elvytämme menneiden sukupolvien meille jättämää perinnetietoutta ja ennen kaikkea tuemme ja avustamme paikallista toimintaa.

Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta lukijoillemme!

Kimmo Tuomi, Päätoimittaja Hannu Uusihonko, Presidentti

(4)

E

nsimmäisen joulun tapahtumat kiehtovat meitä ihmisiä.

Joku haluaisi olla ihmisten mukana kulkemas- sa Beetlehemiin, tarkkailla matkalla olevia. Yksi nauttii yllättävästä ihmispaljoudesta pienessä kaupungissa, toinen haluaisi vetäytyä yön hil- jaisuuteen tähtitaivaan alle paimenten kedolle.

Jokainen toivoisi kohtaavansa enkelit, taivaal- liset joukot, jotka kutsuvat ihmettä katsomaan!

Paimenet olivat ensimmäisinä ihmettelemässä seimellä. Arkisissa tamineissa, vähän rähjäisen oloisina, kun yön olivat valvoneet, työtä tehden ja nuotiolla lämmitelleet. Rehellisen uteliaina ja taskut tyhjinä.

Tietäjät, idän kuninkaat kameleineen saapui- vat seimelle palvelusväkineen. Edustusasuihinsa pyntättyinä menossa hovin vastaanotolle. Lahjo- ja oli kullasta mirhamiin ja parhaisiin tuoksui- hin. Rehellisesti tilanteen arvon tunnistaen ja lahjoin varautuneina.

Köyhät paimenet ja idän rikkaat mieli toivoa täynnä sydän avoinna seimen ihmeelle.

Joulu kutsuu meitäkin, Joulun Lapsi on meitä vastassa aina, kun avaamme Aleksanderin oven.

Jouluna juhlimme sitä, että Jumala lähestyy meitä jokaista.

Joulussa on muutoksen voimaa. Sen voit ais- tia 4. adventtina, kun kokoonnumme kirkkoon laulamaan. Joulun tunnetuin laulu, kassako- neen kilinä vaihtuu Kauneimpiin joululauluihin.

Sisällämme levottomuus saa vaihtua rauhaksi, itsekkyys rakkaudeksi.

Vuonna 2015 Kauneimmat Joululaulut soivat rauhan puolesta

Alkuperäinen ja se oikea joulu Honkajoella

Joulukolehdilla Suomen Lähetysseura raken- taa pitkäkestoista rauhaa ja edistää sovintoa ihmisryhmien välillä.

Toivotan kaikille siunattua Joulun aikaa.

Johan Lampinen Honkajoen kirkkoherra

Tavataan Aleksanderissa

(5)

Joulun odotus ja Joulu

Honkajoen seurakunnassa

Adventti 1. adventti

su 29.11. klo 10 messu Aleksanderissa to 3.12. klo 19 jouluaskartelua srk-talolla 2. adventti

su 6.12. klo 10 sanapalvelus, Aleksanderissa ja itsenäisyyspäivän juhla srk-talossa ti 8.12. klo 19 Kyösti Mäkimattilan joulukonsertti, 20 , Aleksanderissa

to 10.12. klo 18 diakonian joulumyyjäiset srk-talolla pe 11.12. klo 9.30 Joulukuvaelma

lasten yhteistä joulun odotusta, perinteinen joulupuuro srk-talolla 3. adventti

su 13.12. klo 15 Lucianpäivän kirkko,

MLL:n enkelikulkue, lasten kauneimmat joululaulut ja päiväkerhon joulujuhla 4. adventti

su 20.12. klo 15 eläinten joulurauhan julistus srk-talon pihalla – ota lemmikkisi mukaan klo 19 kauneimmat joululaulut Aleksanderissa

Joulu

to 24.12 jouluaatto

klo 12 Vanhainkodin jouluhartaus klo 13 Honkakodon jouluhartaus klo 15 aattohartaus Aleksanderissa pe 25.12. joulupäivä

klo 8 joulukirkko Aleksanderissa la 26.12. toinen joulupäivä

klo 18 Tapaninpäivän messu kappelilla su 27.12. kolmas joulupäivä

klo 10 apostoli Johanneksen päivän messu kirkossa Uusivuosi

pe 1.1. klo 18 messu Aleksanderissa su 3.1. klo 10 messu Aleksanderissa Loppiainen

ke 6.1. klo 18 ”kauneimmat joululaulut vielä kerran” srk-talolla, kahvit

su 10.1. klo 18 messu Aleksanderissa

(6)
(7)

K

atselin tuossa minkälaisia kunnan kuulumisia olin kirjoitellut Honkajoen Joulu -lehteen pari vuotta sitten ja tulin siihen tulokseen, että pyrin nyt kirjoitusmuotoon, jonka mahdollisesti joku jaksaa lu- kea alusta loppuun. En aio kirjoittaa kaiken kattavaa listaa siitä mitä vuoden aikana kunnassa on tapahtu- nut, tai pitää tehdä -listaa vuodelle 2016.

Otsikointi oli ensimmäinen pohdinnan paikka.

Kunnan kuulumiset, Honkajoen kunta 2015, tai jotain sinne päin. Koitetaan nyt mennä tällä, josko se jolle- kin avautuisi niin kuin minä asian näen. Kuntahan on instituutiona olemassa kuntalaisia varten, asia ei ole päinvastoin. Kunta on sinä ja minä – me. Kunta ei ole olemassa sitä varten, että Laitila, tai kukaan mukaan luottamushenkilö, saa pasteerata kylänraitilla salkku kainalossa, tärkeän näköisenä. Kunta on olemassa kuntalaisia ja heidän hyvinvointiaan varten.

Paljon on vettä virrannut Karvianjoessa tämän- kin vuoden aikana. Paljon on ollut näkemyseroja ja paljon yhtämielisyyttä. Eduskuntavaalit käytiin tänä vuonna ja odotettiin kovasti hallitusta, joka ei sitten kuntia kovin kurittaisi, mahtaako sellaista koskaa tullakaan. Se on kuitenkin hyvä ettei kunnassa ole varsinaista oppositio vs. hallitus asetelmaa, ne näke- myserot löytyy kyllä ihan puolueiden sisältäkin. On kuitenkin ihan normaalia vaihtaa mielipiteitä, joskus isoillakin kirjaimilla, mutta kun se Karvianjoen tumma vesi jatkaa virtaustaan, niin samalla tavalla tulee päästä eteenpäin asioissa, eikä jäädä turhaan kyräilemään vanhoja.

Vuosi 2015 oli varsin hankala, ihan koko Suomen mittakaavassa. Työttömyysluvut olivat Honkajoen kunnassakin poikkeuksellisen suuria. Mitään yksise- litteistä syytä korkeaan työttömyyteen ei ollut, vaan se koostui monista osista ja toki pienessä asukas- luvussa prosentit nousevat nopeasti. Tämä tietysti vaikutti mm. verotuloihin, mutta näyttäisi siltä ettei kovinkaan radikaalisti, verotulokertymää on avittanut myös varsin huomattava nousu yhteisöveron osalta.

Myös kiinteistöverojen osalta tilanne näyttää hyvältä.

Yrityksiä kuntaan perustettiin edelleen, toki vanhoja myös lopetti, mutta Honkajoki on vieläkin kärjessä, kun yritysten määrää verrataan asukaslukuun.

Investointien osalta kunta on päässyt varsin vähäl- lä ja tietysti ne on jo taloudellisen tilanteenkin takia pitänyt asettaa minimitasolle. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa suurille investoinneille ei ole edes tarvetta. Koulut on kunnossa ja muu infrakin varsin tyydyttävässä, toki normaalia kunnossapitoa tehdään vuosittain. Tämä tilanne helpottaa oloamme kum- masti, verrattuna vaikkapa naapureihin, joissa isot investoinnit kolkuttavat ovella.

Honkajoki 2015 – sinä ja minä

Vanhainkoti lienee seuraava suuremman pohdin- nan paikka. Vanha osahan on jo auttamatta vanha.

Tilat eivät kaikilta osin täytä vaatimuksia, eikä vanha rakennus juurikaan anna mahdollisuuksia muutostöi- hin. Olen kuitenkin toivonut jo pitkään tuolle mäelle työrauhaa. Jatkuvat spekuloinnit tulevaisuudesta eivät johda mihinkään, töitä henkilökunnalla riittää siellä ilmankin. Tämä tilanne ei ole räjähtämässä käsiin vielä tänään, eikä vielä huomennakaan. Seurataan tilannetta ja reagoidaan tarvittaessa. Asiakkaista siellä kuitenkin pidetään hyvä huoli ja olen kuullut jopa asiakkaiden omaisilta hyvää palautetta tilojen kodinomaisuudesta, toki tästä iso kiitos myös henki- lökunnalle, kodinhan tekee ihmiset, ei seinät.

Jokaisessa kunnassa ja kaupungissa, siis ihan jokaisessa, tyytymättömyyttä riittää. Kaikki ei kuiten- kaan ole niin huonoa, kuin miltä se nopeasti kuulos- taa, kritiikki vain on yleensä se kuuluvin palautteen muoto. Tietysti kritiikkiä pitää olla, ilman sitä ei ole kehitystä. On päivänselvää, että jollekin on sattunut juuri se lääkäri, jolle olisi bussilippu kotiinpäin pitä-

(8)

nyt antaa jo kauan sitten. Päivähoidot ei välttämättä järjesty, niin kuin on ajatellut, koulukyydeistä tulee erimielisyyttä ja niin edelleen, listahan on loputon.

Henkilökohtaisesti en väheksy yhtään näistä pa- lautteista, en ylenkatso, enkä pidä kenenkään näke- mystä vääränä. Asioihin otetaan kiinni ja selvitetään mitä on tehtävissä ja näin on myös tehty. Näiltäkin osin kunta pyrkii kehittymään, tietysti sitä malttia toivoisin molemmin puolin. Asioillahan ei ole tapana järjestyä itsellään, vaan kyllä se aina vaatii hieman vaivannäköä, joka tietysti kuntatasolla tuntuu välillä tuskallisen hitaalta.

Kaiken kaikkiaan Honkajoen palvelut ovat varsin hyvällä tolalla. Ei täydellisiä, ei missään nimessä, mutta varsin hyviä kuitenkin. Koululaitos on tehnyt jo vuosia hyvää työtä, kuin myös päivähoito, vaikka lasten määrä on ollut melkoisessa nousussa ja paineita on ollut, mikä on tietysti sinänsä hyvä asia. Monissa kunnissa vapaa-aikatoimi on jäänyt talouden painees- sa lapsipuolen asemaan. Meillä siinä on viimeaikoina saatu aikaan huomattavaa kehitystä. Nuoriso-ohjaaja terminä on saanut vanhan jämäkän koivuvitsa verta- uksen rinnalle täysin uutta merkitystä.Kulttuuri kun on perinteisesti Honkajoella ollut varsin epämääräi- nen termi, niin on hienoa huomata senkin osa-alueen kehittyneen eri muodoissa. Teatteritoiminta nostaa päätään, konsertteja järjestetään ja esimerkiksi kir- jastopalvelut ovat vallan mainiossa kunnossa. Nämä toimet eivät suoranaisesti lisää tuloja, mutta ovat merkittävä panostus tulevaisuuteen.

Kunnan taloudellinen tilannehan on kohtuullisen hyvin kaikilla tiedossa, uutisoitiinhan se ihan valta- kunnan tasolla asti. Tämä vuosi on ollut ensimmäi- nen, jonka aikana 2014 tehty säästölista on alkanut varsinaisesti vaikuttamaan. Tuota listaahan käytiin esittelemässä aina valtiovarainministeriössä asti ja voin vakuuttaa etteivät nuo matkat olleet kovin mielyttäviä, elämäni epämielyttävimpiä kokemuksia, pullakahvit valtion laskuun eivät lievittäneet tuskaa.

Tämän hetkisen tilanteen mukaan näyttäisi siltä, että toimet purevat, mutta odotetaan nyt vielä tilin- päätöksen valmistumista, ollaan jo opittu vanhoista yllätyksistä. Honkajoen tilanteen haastavuuttahan lisää se, että nolla – tulos ei riitä, vaan vanhojen alijäämien kattamiseksi on tehtävä reilu 300 tuhatta positiivinen tulos.

Omasta toiminnasta on rönsyt katkottu pois. Tu- loja on lisätty verojen ja taksojen korotuksilla. Nyt ollaan tilanteessa, jossa leikattavaa ei juuri ole, eikä verojen nostosta saa muodostua automaatio. Tässä kohtaa katseet kiinnittyvät ylikunnallisiin toimintoi- hin, lähinnä Posaan, sinnehän meidän vuosibudjetista kuluu reilut 4 miljoonaa vuodessa. Posa ei ole valmis, eikä siitä koskaan valmista tule, mutta sen puolus- tukseksi on sanottava, että sairaat on hoidettava.

Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että yhtään sielua ei oven taakse voi jättää, vaikka budjetti on täynnä. Pienessä kunnassa jopa yksittäiset tapaukset voivat vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen ja tähän on vaikeaa

varautua. Rakenteissa on rahkeita säästää, tekevissä käsissä ei juurikaan.

Yksi osa säästöjä on saatu aikaiseksi eläköity- misen myötä. Eläkkeelle siirtyneiden tilalle ei ole palkattu uutta henkilöstöä. Tässä on omat suden- kuoppansa, kun työt eivät vähene, mutta henkilöstö vähenee jo ennestäänkin pienelle puristetusta. Elä- köitymisistä puhuttaessa ei voi jättää mainitsematta myöskään niitä persoonia, jotka aktiivihommista siirtyvät oloneuvokseksi. Vuosien saatossa on pienen kunnan opettajissa ollut suurtakin vaihtuvuutta, mutta talonmies pysyi. Monikaan ei kaikkia opettajiaan muista, mutta Saarisen Rapen taitaa muistaa kaikki.

Vuoden lopulle osuu vielä yksi merkittävä päätös.

Pesämäen jatkohanke, joka pari vuotta sitten kaatui, kun EU-rahoitus jäi saamatta. Nyt tämä samainen projekti on haussa uudelleen ja se vaatii toteutuakseen 15 % kuntarahoitusta. Tämä merkitsee kunnan osalta n. 112 tuhannen euron maksuosuutta. Henkilökoh- taisesti olen ehdottomasti hankkeen takana ja toivon koko sydämestäni, että hankkeelle hyväksytään EU-rahoitus. Tässähän on tasan kaksi vaihtoehtoa lähteä mukaan, tai olla lähtemättä, jolloin koko hanke rämpästyy. Hanke jatkaa alueen kehitystä, tuo mukanaan mm. harrastustiloja nuorille ja vankistaa Pesämäen asemaa yhtenä Suomen merkittävimmistä moottoriurheilualueista, niin ja tuohan se kuntaan rahaa Euroopasta n. 450 tuhatta euroa.

Pesämäen asia ei ole pienelle ja köyhälle kunnalle mikään itsestään selvyys. Rahoitus saadaan jaettua kolmelle vuodelle, mutta ei se silti ole helppo päätös, varsinkin kun joka suunnasta on taloutta kiristetty.

Näen kuitenkin hyödyt ilmeisinä, vaikka ymmärrän toki kritiikin. Pesäki tuo kuntaan kymmeniä tuhan- sia kävijöitä vuodessa, siinä on potentiaalia, kunhan siihen tartutaan. On aivan turha odottaa, että joku kävijöistä tunkisi rahaa suljetun liiketilan oven alta, ei, nyt tarvitaan aktiivisuutta ja innovaatioita. Rahaa on tarjolla, ottakaa se pois ja sitä kautta saadaan tuloja myös takaisin kunnan kassaan.

Suuria muutoksia on oven takana. Yksi suurim- mista on sote-uudistus, josta kirjoittamishetkellä ei edelleenkään ole tarkkaa tietoa. Suuri murhe on siitä, jos Satakunta ei olisi oma alueensa, vaan liitettäisiin osaksi Varsinais-Suomen itsehallintoaluetta. Tässä näen monia riskejä, jos olemme Satakunnan mitta- kaavassa reunalla, niin mitä olemmekaan Varsinais- Suomessa... Pelkona toki myös oman vaalipiiriin häviäminen, mikä saattaa Sote-alueisiin linkittyä tule- vaisuudessa, sitä mukaa katoaa suuri osa alueellisesta edunvalvonnasta. Jo tulevienkin muutosten takia meidän Posan tulisi olla sellaisessa kunnossa, jossa se pystyisi alueellisia palveluita tuottamaan osana suurempaa kokonaisuutta, oli se sitten mikä hyvän- sä. Kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta lähipalvelut eivät karkaa ja jotta edes auttavat mahdollisuudet päättää omista palveluista säilyy.

Vuosi 2016 näyttää varsin hankalalta. Budjettia kasaillaan tällä hetkellä ja tämän lehden ilmestyessä

(9)

se alkaa olemaan lopullisessa muodossa. Lomitus- palvelut, joita Honkajoki hoitaa useille kunnille, ovat muutoksien kourissa, eikä siitäkään ole vielä täysin tarkkaa tietoa, näin se valtionhallinto monilta osin valitettavasti toimii. Kuitenkin numerot saadaan pakettiin tavalla, tai toisella. Verotulot näyttävät han- kalilta, valtionosuudet ei niinkään, niissähän Honka- joki ei enää vuosiin ole mikään voittaja ollut, mutta se todellisuus on aukeamassa monessa muussakin kunnassa. Ei tässä päätä auta kuitenkaan pensaaseen painaa. Koitetaan nyt vaan yhdessä, paljon on hyvää- kin, päivittäin, jos joskus hiukan synkkääkin.

Kunnallisvaalivuosikin olisi seuraava. Ei nyt sen- tään Herran, mutta valtioneuvoston ja eduskunnan, armosta nyt kuitenkin jatketaan vielä kevääseen 2017.

Mielipiteitä löytyy aina, mutta luottamustoimissa on käytännössä mahdoton mielyttää kaikkia, etenkin kun tilanteet ovat hankalia. Yleensä joutuu huonoista vaihtoehdoista valitsemaan vähiten huonon. Tämä ei ikinä missään ole mikään yhden miehen sota, ei edes kahden, siksi yhteistyön on toimittava. Listoille mahtuu ja väittäisin, että joka puolue pitää ovet auki, tuoretta näkemystä tarvitaan aina. Kannattaa myös

muistaa kovan edessä, että kaikkeen tottuu, paitsi puukkoon seljäs, ja siihenkin, kun makaa vattallansa.

Varmuuden vuoksi, jotta tulisi kirjoitettua jotain viisasta, lainaan Salvador Dalia: ”Mieluiten muistan tulevaisuuden”. Juuri sitä tulevaisuutta tässä pyritään rakentamaan, vaikka muutokset eivät aina ole help- poja ja aiheuttavat monasti vastarintaa. Vaikutukset näkyvät yleensä hitaasti, mutta sopeuduttava on. Mitä Honkajoki on tulevaisuudessa, sitä ei kukaan tiedä tarkkaan. On paljon reunaehtoja, jotka tulevat ulkoa, ylempää, ja niihin on kohtuu mahdoton vaikuttaa.

Parhaan mahdollisen tiedon valossa tehdään parhaat mahdolliset päätökset. Tulevaisuuteen voidaan varau- tua, menneitä on mahdoton muuttaa.

Oikein valtavan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille tasapuolisesti! Suuret kiitokset kunnan henkilöstölle ja luottamushenkilöille kuluneesta vuo- desta. Ja tietysti kaikille meille kuntalaisille – ollaan samassa veneessä, kyllä me tässä pärjäämme.

Tommi Laitila

Kunnanhallituksen puheenjohtaja

(10)

Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on suomalaisen maanpuolustuksen kruununja- lokiviä. Yli kaksikymmentä vuotta toiminut Maapuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on kohonnut Puolustusvoimien strategiseksi koulutuskumppaniksi. Kansainvälisestikin katsottuna lienee melko omaperäinen inno- vaatio, että asevoimilla on mahdollisuus tilata asevelvollisilleen sodan ajan osaamista kehittävää koulutusta julkisoikeudelliselta yhdistykseltä. Tämän lisäksi MPK kouluttaa ja tuottaa merkittävän määrän kansalaisten varautumis-, turvallisuus- ja kriisivalmiutta kehittävää osaamista.

Ennätyksellinen vuosi 2014

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) saavutti vuonna 2014 historiansa kaikkien aikojen parhaan tuloksen. Koulutusvuorokausia kertyi viime vuonna ennätykselliset 80 300 koulutusvuorokautta. MPK:n koulutus- ja tukiyksiköissä tehty hyvä yhteistyö henki- lökunnan ja vapaaehtoisten kouluttajien kanssa on jäl- leen kantanut erinomaiseen tulokseen. Muita MPK:n koulutukseen liittyviä tunnuslukuja viime vuodelta olivat mm. kurssien kokonaismäärä 1 800 jakaan- tuen reserviläisille kohdennettuja kursseja 1 299 ja kaikille kansalaisille kohdennettuja tapahtumia 531.

Koulutukseen osallistui yli 47 000 henkilöä. Kurs- sityytyväisyyden keskiarvo oli 4,30 asteikolla 1–5.

Vuonna 2015 saavutettiin vapaaehtoisessa maanpuolustuskoulutuksessa Satakunnassa kaik- kien aikojen paras tulos.

Koulutusvuorokausia toteutui yhteensä lähes 8000 vuorokautta. Vuoden aikana toteutettiin yli 80 kurs- sia, joissa oli lähes 5000 osallistujaa. Osallistujien määrässä Satakunta oli 21 koulutusyksiköstä Helsin- gin ja Varsinais-Suomen jälkeen kolmannella sijalla.

Kouluttajina on kursseilla toiminut yhteensä noin 350 MPK-toimijaa. MPK Satakunnan kouluttajapankkiin on sitoutunut 150 kouluttajaa.

Satakunnan vuoden 2016 kurssisuunnitelma on tehty ja julkaistu MPK:n verkkosivuilla. Kurssitar- jottimella on 102 kurssia, joista PV:n tilaamia 5 kpl, Reserviläisjärjestöjen tilaamia 58 kpl sekä kuntien, seurakuntien, yritysten ym. tilaamia 39 kpl.

KAIKEN PERUSTA VAHVA MAANPUOLUSTAHTO

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on kiinteä osa Suomen kokonaismaanpuolustusta, tärkeä ele- mentti Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kentässä. Suomen puolustuspolitiikan kivijalka on yleinen asevelvollisuus. Risto Siilasmaan johtaman työryhmän perusteellisen selvityksen mukaan ylei- seen asevelvollisuuteen perustuva ratkaisu on kus- tannustehokkain ja itse asiassa ainoa mahdollinen puolustusratkaisu Suomelle, jos ja kun tavoitteeksi asetaan koko maan puolustaminen. Jotta yleinen asevelvollisuus voi toteutua, on sille oltava laaja kansalaisten tuki.

MPK SUOMALAISEN MAANPUOLUSTUKSEN

KRUUNUNJALOKIVI

MPK Satakunta päällikkö (2007 – edelleen), majuri evp Kimmo Tuomi.

(11)

Toisaalta varusmiespalvelu omalta tärkeältä osal- taan ylläpitää ja vahvistaa yleistä maanpuolustus- tahtoa.

Mielipidemittausten mukaan suomalaisten maan- puolustustahto onkin jatkuvasti säilynyt korkealla tasolla. Yleinen asevelvollisuus ja varusmiespalvelun suorittaminen luovat perustan myös laajalle osallistu- miselle vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, mikä puolestaan edelleen ylläpitää ja vahvistaa maapuo- lustustahtoa.

Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen merki- tys tulee korostumaan lähivuosina, kun Puolustusvoi- mat joutuu valtiontalouden säästöjen myötä voimak- kaasti supistamaan mm. kertausharjoitusten määrää.

MPK yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa on valmis paikkaamaan niitä aukkoja, joita vääjäämättä syntyy Puolustusvoimien toimintakykyyn. Puolustusministe- riön pääluokan hallinnonalan säästöt heijastuvat myös MPK:n toimintaan. MPK:n tarjoama koulutus on laadultaan ja kustannustehokkuudeltaan sellaista, että 76 K 02 tykki ”huokaisee” MPK:n asemaanajonäytöksessä Niinisalossa Valkiajärven rannassa.

(kuva Kimmo Tuomi)

MPK Satakunta järjesti ns. TYHY-päivän MPK:n henkilökunnalle 2009 Satakunnan Kansansou- dun merkeissä. Toinen K.

Tuomen takana MPK:n silloinen toiminnanjohta- ja, Prikaatikenraali evp, Pekka Tuunanen. (kuva MPK)

(12)

myös Puolustusvoimien kannalta yhteistyön edelleen tiivistäminen on hyvin perusteltua.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys on aktiivinen toi- mija varautumis- ja turvallisuuskoulutuksessa (VAR- TU). Järjestöillä on tärkeä merkitys turvallisuustyös- sä. Varautumis- ja turvallisuuskoulutuksella luodaan valmiuksia selvitä normaaliolojen häiriötilanteissa muun muassa luonnonkatastrofien yhteydessä.

Koko kansan MPK

Nimensä mukaisesti Maanpuolustuskoulutusyhdis- tyksen (MPK) koulutuksen painopiste on suunnattu varusmieskoulutuksen suorittaneille reserviläisille, mutta kehitettäessä sotilaallista koulutusta emme saa unohtaa emmekä laiminlyödä varautumis- ja turvallisuuskoulutusta (VARTU). Ukrainan sodan myötä esille noussut termi, HYBRIDISOTA, jolla tarkoitetaan aseellisen sodankäynnin ja uudenlaisten mm. yhteiskunnan normaaleja toimia häiritsevien ja lamaannuttavien keinojen yhdistelmää, nostaa vahvasti kuvaan kokonaisvaltaisen kriiseihin varau- tumisen tarpeen. Satakunnassakin useina vuosina järjestetyt kuntien, seurakuntien henkilöstölle, maata- louden (VAP) varatuille järjestetyt varautumiskurssit sekä eri tyyppiset naisten turvakurssit, Selviytyminen sähköttä -kurssit, lukiolaisten turvakurssit palvelevat juurikin tätä tärkeää ennakoivaa varautumista poik- keaviin olosuhteisiin.

Puolustusvoimauudistus loi Satakuntaan vah- van Valmiusyhtymän 1.1.2015.

Niin kuin tiedetään puolustusvoimauudistus koh- dentui myös Satakuntaan. Tykistöprikaati liitettiin hallinnollisesti Porin Prikaatiin 1.1.2015 alkaen.

Pahimmat mahdolliset skenaariot eivät onneksi toteutuneet, mutta Satakunnan Sotilassoittokunnan lakkauttaminen oli paha takaisku vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle. Porin Prikaatista ja Tykistöpri- kaatista muodostettiin vahva Valmiusyhtymä Sata- kuntaan 1.1.2015 alkaen. Yhdistyminen on toteutettu ja lähitulevaisuus näyttää minkälainen yhdistyneestä joukko-osastosta muodostuu, mutta tärkeää on myös se, että varusmieskoulutus jatkuu pitkään myös Nii- nisalossa. Kuuluminen kiinteästi valmiusyhtymään antaa tulevaisuudessa toivottavasti Satakunnan Ty- kistörykmentille ja Niinisalon muille joukoille suojan mahdollisia, tulevia organisaatiouudistuksia kohtaan.

Porin Prikaatin alaisuuteen tulivat myös Turkuun ja Vaasaan perustettavat aluetoimistot.

Puolustusvoimauudistuksen muutokset eivät siten merkittävästi vaikuta MPK:n toimintaan Satakun- nassa.

Vaikka maanpuolustushenkeä välillä koetellaan- kin, on meillä tulevaisuudessa edelleen tärkeä tehtävä olla ylläpitämässä ja rakentamassa oman isänmaam- me kokonaismaanpuolustusta omalta osaltamme.

Puolustusvoimien tilaamalla Viestikurssilla Niinisalossa oppilaita saamassa viestin kalustokoulutusta, jossa käsitellään LV 217-radiota ja sanomalaitetta.

(13)

UUDENTYYPPINEN AHMA- HARJOITUS

27.2.–1.3.2015 Satakunnan koulutus- ja tukiyksikkö järjesti usean kurssin sisältävän AHMA-harjoituksen Porin Prikaatissa Huovinrinteellä sekä PorPr:n Nii- nisalon toimipisteessä. Harjoitus muodostui kuudesta eri kurssista, joista Tulenjohto- ja viestikurssi, Puo- lustusvoimien ajolupakoulutus sekä Naisten Kunnon Kohotus -kurssi toteutettiin Niinisalossa ja Tarkka- ampuja1 -kurssi, Satakunnan hiihto sekä Satakunnan Maakuntakomppanian taisteluharjoitus Huovinrin- teellä, jossa Satakunnan Maakuntakomppania ”taiste-

li” Varsinais-Suomen Maakuntakomppaniaa vastaan.

Uudentyyppiseen harjoituskokonaisuuteen osallistui yhteensä lähes 300 kurssilaista ja kurssien johtajina sekä kouluttajina toimivat reserviläiset. Harjoitus on- nistui ensimmäiseksi kerraksi pääosin suunnitellusti, mutta kehittettävää ja parannettavaa vielä riittää.

REKRYTOINTI

MPK Satakunnan rekrytointi on onnistunut hyvin.

Tällä hetkellä MPK Satakuntaan on sitoutunut 150 henkilöä, joista Puolustusvoimat on hyväksynyt kou- luttajaksi 60 henkilöä.

Puolustusvoimien tilaamalla Tulenjohtokurssilla Niinisalossa Valkiajärven rannalla harjoitellaan maalin paikannusta ja tulikomennon muodostamista.

Kurssinjohtaja Olli Häk- kinen johtaa ja kouluttaa

”edestä” Taisteluhätäen- siapukurssilaisia Niinisa-

lon Pohjankankaalla.

(14)

Ampumakouluttajakoulutuksen on suorittanut 12 henkilöä ja Liikuntakurssin Urheilukoulussa 4 hen- kilöä. Rekrytointia jatketaan edelleen.

MPK ALOITTAA

PAIKALLISPATALJOONIEN KOULUTTAMISEN 2015

Puolustusvoimauudistukseen liittyen MPK:lle tulee lisää koulutusvastuuta sodan ajan joukkojen koulu- tukseen liittyen. Kuluvana vuonna MPK on aloit- tanut Paikallispataljoonien kouluttamisen. Satakun- taan perustettavan Paikallispataljoonan koulutuksen suunnittelu on aloitettu liittyen vuoden 2015–2016 koulutustapahtumien suunnitteluun. Suunnitelmis- sa on, että koulutus- ja tukiyksiköiden kouluttajia, joilla on puolustusvoimien myöntämä oikeus toimia kouluttajana tullaan käyttämään Paikallispataljoonan joukkojen kouluttamisessa.

MPK:n KAIKKIEN AIKOJEN

SUURIN TYYNE2015 -HARJOITUS OLI SATAKUNNAN OSALTA

TÄYSOSUMA

Lähes 1300 Satakuntalaista reserviläistä osallistui 25.–27.9. viikonloppuna Puolustusvoimien MPK:lta tilaamaan suureen Lounais-Suomen TYYNE 2015 -harjoitukseen, joka toteutettiin Satakunnassa Po- rin Prikaatissa Säkylässä ja Niinisalossa. Säkylän Huovinrinteellä harjoituksen pääteemana oli ase- ja ampumakoulutus, reserviläisten tietojen päivitys uudesta kalustosta, pioneerikoulutus sekä tietojärjes- telmäkoulutus.

Sotien jälkeen suurin vapaaehtoisten reservi- läisten tykistön yhteistoimintaharjoitus toteutet- tiin ko. viikonloppuna MPK Satakunnan johdolla Hämeenkankaalla Niinisalossa. Tykistöharjoitukseen osallistui lähes 300 tykistökoulutettua reserviläistä koko valtakunnan alueelta. Harjoituksen pääteemana oli ”reserviläinen kouluttaa reserviläistä”. Tulenjoh- to-, tuliasema- ja viestikoulutuksen toteutti MPK:n kouluttajapankin 40 tykistön reserviläistä, jotka oli koulutettu Satakunnan kotun kursseilla edellisen kolmen vuoden aikana MPK:n kursseilla lähinnä Ty- kistökoululla Niinisalossa. Tykkikalustona oli erittäin kenttäkelpoinen, venäläisvalmisteinen, ympäriampu- va, 122 H 63 tykki.

Reserviläisistä perustettiin Tykistöpatteristo, jonka muodosti tulenjohto-osat, patteriston komentopaik- ka ja kaksi tulipatteria. Patteristo pikakoulutettiin ensimmäisissä tuliasemissa kootussa ryhmityksessä ja toisiin tuliasemiin patteristo ryhmittyi normaalisti ja suoritti tulikomentojen mukaan tulitoimintaa mm.

paukkulaukauksin. Harjoitukseen osallistuneet re- serviläiset olivat annetun palautteen mukaan erittäin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen.

Taistelija metsän suojassa MPK Satakunnan kurssilla.

Taajama tarkka-ampuja -kurssin tiedustelijat yhteispotretissa Porin Prikaatissa Säkylän Huovinrinteellä.

(15)

Kyseisenä ns. MPK-viikonloppuna MPK järjesti yhteensä yli 90 kurssia kaikkiaan 3500 vapaaeh- toiselle 20 paikkakunnalla eri puolilla Suomea.

Koulutuksen painopisteessä oli Paikallispataljoonien koulutus, mutta erityisvastuualueena oli myös koko siviiliyhteiskunnan turvallisuuskoulutus erityyp- pisillä kursseilla. TYYNE-harjoitus osoitti, että puolustusvoimauudistuksen myötä MPK on ottanut puolustusvoimien toivoman paikan paikallispataljoo- nien kouluttajana. Myös harjoitusten keskittäminen suurimmiksi kokonaisuuksiksi on kustannustehokas ratkaisu sekä puolustusvoimien että MPK:n kannalta.

Satakunnan loppusyksyn tärkein harjoitus oli

”HONKA”-harjoituskokonaisuus. 23.–25.10.Har- joitus muodostui seuraavista kursseista Säkylässä SATMAAKK kohteensuojaus-, Sovellettu asutus- keskustaistelukurssi sekä Niinisalossa toteutettavat Ballistisen sääpalvelun uudet laitteet-, Tarkka-ampuja 3-, Tarkka-ampuja 5-, tuliasema-ja viesti-, Johta- misen peruskurssi Rauhanturvaseminaari-, Faitterit soittoleiri- ja Naisten Kunnon Kohotus 3 -kurssit.

Harjoitukseen eli noin 10 kurssiin osallistui yli 300 henkilöä Maatalouden varautumisen -kurssi järjes- tettiin Satakunnan koulutuspäällikkö Matti Bärlingin johdolla maatalouden VAP-varatuille tällä kertaa Porissa pe 13.11. Kurssille osallistui 55 kurssilaista.

Kuluvana vuonna on puolustusvoimien tilaamilla kursseilla koulutuksen painopisteenä ollut joukkojen perustaminen ja kohteensuojaus sekä tykistötoiminta.

MPK Satakunnan kouluttajille järjestettiin kaksi val- mistavaa kouluttakoulutuskurssia, joissa valmisteltiin ja suunniteltiin TYYNE-harjoituksen viikonlopun kurssien koulutus mahdollisimman hyvin mukaan

lukien maastontiedustelu kovilla paikoilla. Ensim- mäinen kouluttajakoulutuskurssi oli kesäkuussa ja toinen syyskuussa.

Puolustusvoimien tukemia sotilaallisia valmiuksia palvelevia kursseja keskitettiin kuluvana vuonna pää- sääntöisesti kolmeen–neljään vuosittaiseen harjoituk- seen, jotka sijoittuvat talvi-, kevät- ja syyskaudelle.

Harjoitukset sisältävät useita erityyppisiä kursseja.

Isommat kurssiviikonloput antavat reserviläisille erinomaisen mahdollisuuden kehittyä johtamaan suurempia harjoituksia. Nyt jos koskaan kannattaa kaikkien MPK:n koulutusohjelman jatkotason suo- rittaneiden ja reservin koulutuksesta kiinnostuneiden henkilöiden kannattaa suorittaa MPK:n valtakunnal- linen Harjoituksen johtaja -kurssi.

Valmistautuminen on vuoteen 2016 on aloitettu Satakunnassa kouluttajarintamalla. Neljä aktiivista Satakuntalaista MPK-toimijaa suoritti Varsinais- Suomen Aluetoimiston johtamissa vapaaehtoisis- sa harjoituksissa (PVVEH) Raasissa ja Säkylässä tammi–elokuun aikana ammuttajakouluttajakurssin ja saivat siten päiväkäskytetyn ammuttajaoikeuden Puolustusvoimien tilaamissa koulutuksissa. Viisi MPK-toimijaa suoritti juuri RUK:ssa Haminassa Puo- lustusvoimien johtaman viisi vuorokautta kestävän aselajikouluttajakurssin, joka toteutettiin ns. kovana kertausharjoituksena. Hyvä näin, siitä se ura urkenee MPK-kouluttajana.

Isommat kurssiviikonloput antavat reserviläisille erinomaisen mahdollisuuden kehittyä johtamaan suurempia harjoituksia.

122 H 63 tykki ampuu tykistön yhteistoimintaharjoituksessa syyskuussa 2015 Niinisalon Hämeenkankaalla.

(16)

Uusi paikallispuolustusmalli luo suorastaan

”huikeat” mahdollisuudet reserviläisille oman re- serviläisuransa kehittämiselle liittymällä MPK:n koulutusputkeen.

Viimeistään tässä vaiheessa aktiivisilla reserviläi- sillä on aika rekrytoitua MPK Satakuntaan!

Mikä on

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) (Kertaus on opintojen äiti)

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on valtakun- nallinen koulutusorganisaatio, jonka jäsenjärjestöinä ovat 14 keskeistä maanpuolustusjärjestöä.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on julkisoi- keudellinen asema, ja sen tehtävät on määritelty laissa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta.

Koulutamme kansalaisia selviytymään arjen vaa- ratilanteissa ja poikkeusoloissa.

Koulutusta järjestetään kaikissa maakunnissa ja kurssitarjonnassa on vuosittain noin 1800 kurssia ja koulutusvuorokausia MPK tuottaa vuodessa noin 80 000. Kursseja on sekä reserviläisille että muille kiinnostuneille sukupuolesta tai iästä riippumatta.

Harjoituksia järjestetään myös yhdessä viranomaisten ja muiden turvallisuusalan järjestöjen kanssa.

Koulutuksen avulla parannetaan puolustusvoimien ja muiden viranomaisten valmiutta toimia normaali- ja poikkeusoloissa.

Kaksi kolmasosaa koulutuksesta on reserviläisille suunnattua sotilaallista ja sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta. Tämä koulutus on esimerkiksi puolustusvoimien tilaamaa ase- ja ampumakoulu- tusta, johtamiskoulutusta tai muuta toiminnallista koulutusta.

MPK:n tärkein strateginen kumppani on Puo- lustusvoimat. MPK tekee tulossopimuksen suoraan Puolustusministeriön kanssa.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys on suoraan puolustusministeriön (PLM) alainen ja sen rahoi- tus tulee budjettiteitse.

MPK:n kaiken koulutuksen tavoite on luoda ja kehittää valmiuksia yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen (YETT) strategian laajan turvallisuuskäsityksen uhkia vastaan sekä parantaa yhteiskunnan kriisivalmiutta.

Valtioneuvosto on asettanut vapaaehtoisen maan- puolustuksen neuvottelukunnan yhteensovittamaan, ohjaamaan ja kehittämään vapaaehtoista maanpuo- lustustyötä.

Samoin uuden hallituksen puheenjohtaja ja neljä jäsentä varajäsenineen ovat valtioneuvoston nimit- tämiä. Jäsenjärjestöt mm. Reservinupseeriliitto ja Reserviläisliitto ovat valinneet varapuheenjohtajan ja kolme hallituksen jäsentä varajäsenineen.

Vapaussoturien Satakunnan Perinneyhdistyksen hallitus vuosikokouksessa tammisunnuntaina Honkajoella MPK-lippikset päässä.

(17)

MPK siirtyi PVMoodle -aikakaudelle.

MPK otti Puolustusvoimien verkko-oppimisalustan (PVMoodle) virallisesti käyttöön viime helmikuussa 2013. PVMoodle on uusi toimintatapamalli, joka tarjoaa nykyaikaisen verkko-opetus ja ryhmätyöym- päristön käyttäjilleen. Sitä voi käyttää kuka tahansa yli 15-vuotias Suomen kansalainen kirjautumalla käyttäjäksi järjestelmään. Järjestelmän omistaa Pää- esikunnan henkilöstöosasto. MPK on saanut käyttö- oikeuden verkko-oppimisalustaan. Keskeisenä osana MPK:n antaman koulutuksen laadunvalvontaa verk- koa hyödynnetään käyttämällä sitä oppimateriaalin, mallikurssien ja valmiiden verkkokurssien jakokana- vana. MPK:n avaintoimijat on perehtyneet kuluneen vuoden aikana täydennyskoulutuksissa PVMoodleen.

Vuodesta 2014 alkaen verkko-opetus on ollut Satakunnassa merkittävä osa MPK:n koulutusta ja etäopetus liitetään kursseihin silloin, kun se selkeästi edistää koulutuksen läpivientiä. Satakunnassa toteu- tettiin vuonna 2014 kolme PVMoodle kurssia kaikki kenttätykistön kouluttajakursseja MPK:n tykistön kouluttajiile. Ne olivat Tulenjohto 3-, Tuliasema 3- sekä Viesti 3- kurssit Tykistöprikaatissa Niinisalossa.

Facebook MPK Satakunnassa

MPK Satakunnalla kuten muillakin MPK:n koulu- tusyksiköillä on omat Facebook-sivunsa. Sivuilta löytyy mm valokuvia MPK Satakunnan viimeaikai- sista tapahtumista. Facebook on hyvä viestintä- ja markkinointiväline. Sillä pyritään edelleen lisäämään MPK:n kurssimarkkinointia. Facebookin kautta le- viää positiivinen viesti MPK:n laadukkaasta ja moni- puolisesta koulutuksesta. Käykää siis ”tykkäämässä”

yksiköiden Facebook-sivuilla!

MPK SATAKUNTA ERIKOISTUU TYKISTÖKOULUTUKSEEN

MPK:n 2013 toteuttama koulutustarvekysely osoittaa, että MPK:lla on tarve kehittää aselajikoulutusta ja siihen liittyvää kouluttajakoulutusta. Tulevien Pai- kallispataljoonien kouluttamiseen liittyen MPK:lla on tarve suunnitella paikallispataljoonien henkilös- tölle ja aselajiyksiköille suunnattua koulutustarjon- taa. Suunnittelussa on mukana Maavoimaesikunta, kenttätykistön tarkastaja sekä Pääesikunta. MPK:n johto on todennut tarpeen siihen, että syvemmän osaamisen luomiseksi joidenkin KOTU-yksiköiden tulisi erikoistua tietyn aselajin valtakunnalliseksi osaajaksi MPK:ssa.

MPK:n johto on valinnut Satakunnan koulutus- yksikön maan johtavaksi ”TYKISTÖKOTUKSI”

1.1.2016 alkaen.

Valinnan edellytyksenä on ollut riittävä aselajin osaaminen alueella, kyseistä aselajia kouluttava joukko-osasto alueella (TykPr) sekä innokas ja kou- lutukseen panostava kenttätykistöyhdistys alueella

(Kankaanpään kenttätykistökilta). Lisäksi on todettu, että Satakunnan KOTU-yksiköllä on hyvät suhteet Tykistöprikaatiin ja sen koulutustarjonnassa on ja tu- lee olemaan riittävästi hyviä tykistöaselajin kursseja.

Tärkeänä valtakunnallisena linkkinä ja yhteistyö- tahona ”Tykistökotulla” on Tykkimiehet ry.

Keskustelujen ja suunnittelun perusteella nähtyjä mahdollisuuksia MPK:n tykistöaselajin kehittämi- sesksi ovat muun muassa:

– yleinen tykistö- ja heitinkoulutus paikallispataljoo- nien henkilöstölle

– toimialakohtainen koulutus (tulenjohto, tieduste- lutulenjohto, mittaaaminen, tuliasematoiminta jne.) tykistö- ja heitintaustaisille reserviläisille

– paikallispataljoonien joukkojen (osien) tykistö- ja heitinkoulutus

– paikalliselle paikallispataljoonan henkilöstölle suunniteltava, erilaisia sotilas- ja aselajitaitoja käsit- tävä harjoitus/jotos toteutettuna kevein järjestelyin kahden päivän aikana

– Puolustusvoimien tarpeiden perusteella tykkijaok- sen/tykkipatterin asettaminen tukemaan MAASK:n tai MPKK:n kadettien/aliupseereiden koulutusta, silloin jos varusmiesjoukkotuotannossa ei ole asettaa ampuvaa osastoa johonkin opintojaksoon.

Muun ns. vakiokoulutuksen lisäksi Satakunnan kotu erikoistuu edelleen tykistöaselajin koulutukseen.

Tulevaisuus näyttää hyvältä Satakunnassa.

PERINNETTÄ JA HIEMAN HISTORIAA

MPK Satakunnan toteuttama 155 H 17 Tuliasema- kurssille osallistui lähes 50 aktiivisti tykkimiestä

MPK Satakunta päällikkö Kimmo Tuomi MPK:n uusissa maastovarusteissa. (kuva Pekka Söderlund)

(18)

ympäri valtakuntaa. Pääosa kurssilaisista tuli Kuri- kasta Etelä-Pohjanmaalta, koska Raskaspatteristo 1 oli perustettu jatkosodan alussa 41 Kurikassa. Kurssin yhtenä tavoitteena oli harjoitella ensi vuoden elokuus- sa Kurikassa tapahtuvaa isoa ”tuliasemanäytöstä”, koska jatkosodan päättymisestä on tuolloin kulunut runsaat 70 vuotta. Kurssin johtajina toimivat kapt evp Matti Lappalainen ja toimitusjohtaja sotmest Aki

MPK SATAKUNNAN KOULUTUSKEHITYS 2002–2015

Kurssit Kurssilaiset Kouluttajat Oppilasvuorokaudet

2002 . . . .30 . . . 285 . . . 57 . . . 531

2003 . . . .38 . . . 746 . . . 199 . . . 1316

2004 . . . .33 . . . 623 . . . 150 . . . 1189

2005 . . . .37 . . . 705 . . . 109 . . . 1085

2006 . . . .43 . . . 897 . . . 135 . . . 1344

2007 . . . .58 . . . 1297 . . . 295 . . . 1816

2008 . . . .84 . . . 1547 . . . 394 . . . 2127

2009. . . .100 . . . 2593 . . . 481 . . . 3307

2010 . . . .86 . . . 2502 . . . 144 . . . 4498

2011 . . . .75 . . . 2558 . . . 299 . . . 3788

2012 . . . .81 . . . 3371 . . . 446 . . . 5790

2013. . . .84 . . . 3180 . . . 255 . . . 4000

2014. . . .72 . . . 3677 . . . 258 . . . 4590

2015. . . .82 . . . 5000 . . . 350 . . . 8000

Kimmo Tuomi palkittiin 4.6.2014 Sotilasansio- mitalilla Tykistöprikaatissa Niinisalossa.

Kinnunen. ”Tykkijumppa” onnistui ko. henkilöiden johdolla hyvin.

155 H 17 toiselta nimeltään ”tuhkaluukku” oli Ranskalaisvalmisteinen Saksan sotasaalistykki, joita Suomi osti/sai Saksalta kymmenen patteristoa 161 tykkiä. Tykin kantama oli noin 12 km ja tulinopeus 3-4 ls/min. Hidas tulinopeus johtui irtopanoslaukauk- sesta. Tykinvetäjinä toimi International telatraktorit.

Pston vahvuus oli noin 600 miestä. Raskaspatteristo 1 toimi Päämajan Erillispatteristona ja Patteristoa komensi myöhemmin myös Satakunnan Tykistöryk- mentin komentajana toiminut eversti Heimo Hukki.

Kertausharjoitukset ovat käynnistyneet tänä vuon- na pikku hiljaa. Sodan ajan joukkojen vähentyessä 130 000 tuhannella 230 000 tuhanteen kertaushar- joituskutsu saavuttaa yhä harvemmat. MPK saattaisi olla paikka korvaavien KH-vuorokausien han- kintaan ja reserviläistaitojen ylläpitoon. MPK:n kurssikalenterista netistä www.mpk.fi, näet kaikki valtakunnassa tulevan vuoden aikana toteutettavat kurssit ja tapahtumat.

Reserviläiset! Ilmoittautukaa kursseille ja tulkaa mukaan MPK:n toimintaan!

KANSALAISET TERVETULOA KURSSEILLE, TEHDÄÄN TURVALLISUUTTA YHDESSÄ!

MPK SATAKUNTA PÄÄLLIKKÖ MAJURI EVP

Kimmo Tuomi

(19)

MPK SATAKUNNAN KOULUTUSKEHITYS 2002–2015

Kurssit Kurssilaiset Kouluttajat Oppilasvuorokaudet

2002 . . . .30 . . . 285 . . . 57 . . . 531

2003 . . . .38 . . . 746 . . . 199 . . . 1316

2004 . . . .33 . . . 623 . . . 150 . . . 1189

2005 . . . .37 . . . 705 . . . 109 . . . 1085

2006 . . . .43 . . . 897 . . . 135 . . . 1344

2007 . . . .58 . . . 1297 . . . 295 . . . 1816

2008 . . . .84 . . . 1547 . . . 394 . . . 2127

2009. . . .100 . . . 2593 . . . 481 . . . 3307

2010 . . . .86 . . . 2502 . . . 144 . . . 4498

2011 . . . .75 . . . 2558 . . . 299 . . . 3788

2012 . . . .81 . . . 3371 . . . 446 . . . 5790

2013. . . .84 . . . 3180 . . . 255 . . . 4000

2014. . . .72 . . . 3677 . . . 258 . . . 4590

2015. . . .82 . . . 5000 . . . 350 . . . 8000

M

ikko Levä on aloittanut yritystoimintansa vuon- na 2000 Katkon sillalle johtavan tien kohdalla Pohjanmaantien varressa. Vuoden 1999 puolella aloi- tettiin toimitilojen rakentamisella jo hieman aiemmin rakennetun omakotitalon vierelle. Samaan aikaan syntyi myös perheen esikoinen, joten uusi vuosituhat alkoi vuoden yrittäjällä vauhdikkaissa merkeissä.

Tämän jälkeen pidettiin rakentamisessa taukoa lähes kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen on ra- kennettu ja laajennettu toimitiloja lähes vuosittain.

Uudempi ja nykyaikaisesti varusteltu korjaamohalli valmistui vuonna 2009. Samassa yhteydessä raken- nettiin biolämpölaitos, jossa on poltettu kuutio, jos toinenkin paikallista palaturvetta ja haketta. Yhteensä toimitiloja on, tänä kesänä valmistunut hiekkapuhal- tamo- ja varastorakennus mukaan lukien, yli 2000 neliömetriä. Myös testi- ja diagnostiikkalaitteisiin on panostettu investointien yhteydessä sekä korinoikai- sun mahdollistavaan robotiikkaan.

Nuorena miehenä Mikko Levä oli Kuljetusliike Lauhaluoman palveluksessa. Aluksi autokuskina ja myöhemmin enemmän korjaamon puolella autoja huoltaen. Aikaa vieraan palveluksessa vierähti viiti- sen vuotta, jonka jälkeen ajatus omasta yritystoimin- nasta alkoi päivä päivältä kiehtoa enemmän. Hänen mielestään yrittäjäksi ryhtyvän on hyvä olla töissä jonkin aikaa vieraan palveluksessa, jolloin saa arvo- kasta ammattioppia sekä näkee läheltä yrittäjyyden hyvät ja huonot puolet.

Nykyinen liiketoiminta pitää sisällään kaikki- en ajoneuvojen huolto-, autovahinkokorjaus- sekä myyntitoiminnan. Erityisesti Mikko on erikoistunut Toyota Hiace merkkisten autojen vahinkokorjauksiin ja hänen yrityksensä lienee alallaan yksi Suomen suurimpia.

Usein Honkajoellakin tulee usein vastaan autoja, joissa on hiacestyling-tarroitus pakettiauton kyljessä.

Niitä on lähtenyt maailmalle yli 500 kappaletta, joista kauimmaiset Afrikan mantereelle. Viennin osuus on yli 30 prosenttia ja esimerkiksi Etiopiaan päätyvät enimmäkseen vuosien 1990–2006 ajoneuvot. Ajoneu- vot hankitaan pääsääntöisesti Autovahinkokeskuksen toimipisteistä ympäri Suomea.

Matkan varrella Mikon ja Sannan perhe on täy- dentynyt kolmella liikunnallisella pojalla. Vanhempi

Joni tunnetaan taitavan pesäpalloilijana Kankaanpään Mailan C-pojissa ja nuoremmat Joona ja Jonne ovat hyvää vauhtia seuraamassa isoveljen esimerkkiä.

Välillä pojat ehtivät harrastamaan myös korjaamon puolella nuorille miehille tyypilliseen tapaan kulku- välineiden rakentelua.

Mikon ja Sannan vapaa-aika kuluvat hyvin pit- källe pesäpallokentän laidalla pelejä ja harjoituksia seuraten. Välillä ehditään myös talviasuttavalle mökille Kristiinaan meren rannalle. Siipyyssä le- vätään ja ”ladataan akkuja” kalastuksen ja veneilyn merkeissä vastapainona pitkille yrittäjän työpäiville.

Tämän lisäksi Mikko on mukana Urheilun Tuki ry:n toiminnassa, jonka tehtävänä on luoda taloudelliset puitteet monipuolisille nuorten liikuntaharrastuksille.

Sinne Mikko kaipaakin lisää aktiivisia tekijöitä ja toimijoita.

Autohuolto M. Levä työllistää, oman perheen li- säksi, kaksi vakituista työntekijää sekä osa-aikaisesti muutaman alihankkijan kuljetusten, teippauksien ja huoltotoiminnan osalta. Viimeisen viiden vuoden aikana on työllistetty keskimäärin yksi rakennusalan alihankkijan työntekijä yrityksen kiinteistöjen huol- lon sekä uudisrakentamisen parissa. Mikko haluaa kiittää motivoituneita työntekijöitä sekä yhteistyö- kumppaneita ja erityisesti teitä asiakkaita. Unohtaa ei sovi perheen tukea kasvuvaiheessa olevan yrityksen ja yrittäjän voimavarana.

Honkajoen Lions Club onnittelee Levän perhettä vuoden yrittäjätunnustuksesta ja toivottaa samalla hyvää Joulua rakentavaa ja korjaavaa Uutta Vuotta 2016.

Honkajoen Joulun toimituskunta

VUODEN YRITYS 2015

AUTOHUOLTO

M. LEVÄ

(20)

I

hmisen mieleen piirtyy jo varhaisessa elämänvai- heessa tiettyjä asioita ja tapahtumia. Niihin sisäl- tyvät voimakkaat tunne-elämykset tallentavat niitä tehokkaasti muistiin jopa koko iäksi. Tällaisia tärkeitä asioita voivat olla lapsuuden tapahtumat, koti, koulu, tärkeät ihmiset. Minun lapsuudenelämyksiini kuuluu kirkossakäynnit isän kanssa. Näin syntyi minulle kotikirkoksi nimenomaan Honkajoen kirkko. Siihen kytkeytyy myös monia perheeseen ja henkilökohtai- seen elämään liittyneitä tapahtumia kuten rippikoulu ja ripille pääsy, lasten kasteet ja vihkimiset. Kirkon merkitystä kuvaa sekin, että usein kirkko rakennettiin korkealle ja keskeiselle paikalle mahdollisuuksien mukaan.

Yllä olevan Honkajoen kirkkoa esittävän taulun on pyynnöstäni maalannut taiteilija O. Kanerva vuon- na 1955. Hän tuli kotiimme taulukaupalle taistelevia metsoja esittävine tauluineen. Mielestäni niitä oli joka talon seinillä. Halusin ostaa jotain kaunista omasta pitäjästä muistoksi jälkipolvilleni. Kysäisin Kaner- valta, sopisiko tämä meidän kirkko maalattavaksi. Oli kaunis päivä erottaa väritkin. Hän suostui.

Taiteilija ilmestyi neljän päivän kuluttua kontto- riini taulu kainalossaan. Miellyin siihen välittömästi ja maksoin pyydetyn hinnan. Kankaalle oli ikuistettu minulle rakkaaksi tullut Jumalan huone. Siellä sain isän seurassa alle kouluikäisenä hakea virret isälle valmiiksi. Siellä opin isän ohjaamana pudottamaan kolikon kolehtihaaviin. Kirkossa kävimme ahkerasti, sillä matkaa sinne oli alle kilometrin. Aikuisiällä mat- ka lyheni entisestään, kun sain kunnalta ostamalleni tontille rakennuttaa omakotitalon.

Honkajoen kirkon rakentaja oli omapäinen, jo Ikaalisessa kirkon rakentanut ja sen hyväksi havain- nut. Tämä Jalasjärveltä kotoisin ollut kirkonraken- taja, Salomon Köykkä Köhlström nimeltään, tiesi mitä teki. Jälkipolvetkin arvostavat hänen taitojaan omaperäisenä suunnittelijana ja rakennustyön to- teuttajana. Hänen takanaan lienee ollut talollinen Salonen, joka lahjoitti puolet Saukonmäestä tulevalle kirkolle. Salonen edusti Honkajokea Ikaalisten kir- konkokouksessa, jossa Honkajoelle myönnettiin vain saarnahuoneen rakennuslupa. Kuitenkin omapäinen rakentaja määräsi kulmakivien paikat niin kauas

Kotikirkkoni,

Alexander

(21)

Joulupukin joulukuusi

Joulupukki heräsi jo aikaisin aamulla. Hän puki vaatteet ylleen ja lähti etsimään joulukuusta. Hän lähti metsään ja löysi todella ison ja hyvän kuusen.

Pukki päätti ottaa sen, mutta kuusi oli niin iso, ettei joulupukki jaksanut kantaa sitä yksin.

Onneksi tontut olivat seuranneet pukkia ja auttoi- vat kuusen kantamisessa. Kun he pääsivät takaisin kotiinsa, he koristelivat kuusen hienoilla koristeilla ja menivät syömään joulumuorin tekemää puuroa.

Riina Leppänen 2.lk ja Sanna Pajula 6.lk toisistaan, että kirkosta tulikin tavallaan liian suuri.

Ensimmäisenä talvena saatiin kahdeksaan nurkkaan kivet paikoilleen.

Olen aina ihaillut kirkkotarhan kiviaitaa, jollaista en ole muualla tavannut. Hengessäni olen kunnioit- tanut sitä varmaankin vapaaehtoisesti koottua kive- ystä, joka on hartiavoimin koottu. Työhön kannusti toivomus, että varmasti saisi kivettömän hautapaikan vaikkapa koko perhekunnalle. Kirkko oli näet raken- nettu keskellä kylää olleelle kiviselle kumpareelle.

Kiveäjien eväskontti on saattanut olla kevytkin, mutta syrjäseuduiltakin jaksettiin tulla nostamaan kiviä kirkon vierustalta ja kasaamaan niitä aidaksi siinä uskossa, että viimeinen lepopaikka on kivetön.

Vuosikymmenet ovat vierineet, ja elämä on kul- jettanut minut Tampereelle, jossa olen asunut puolet eliniästäni. Täällä kotikirkkoni on nyt upea, Suomen kauneimmaksi kirkoksi äänestetty Tampereen tuo- miokirkko. Lähiomaiset ja sukulaiset, ja edesmen- neen vaimoni ja vanhempieni viimeinen leposija ovat vetäneet usein käymään Honkajoella kirkossa ja hautausmaalla. Siellä liikkuessani tunnen olevani py- hällä maalla. Muistan pitkältä ajalta kirkon saarnaajat, kirkkokuoron jumalanpalvelusta ja juhlia elävöittänyt esiintyminen ja monet tapahtumat Honkajoen kirkon liepeillä. Syvä kiitollisuus täyttää mieleni niin kirkos- sa kuin kirkkotarhassakin.

”On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis, sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis.

Polvesta polveen täällä soi ylistyksesi,

sieluihin vuotaa rauha ja siunauksesi.” (virsi 195)

Vuonna 2010 kirkkomme täytti 200 vuotta. Minä- kin kävin kiittämässä siitä, että olen saanut kyynelsil- min laskea rakkaimpani tänne kirkon viereen heidän viimeiseen leposijaansa. Kirkon yhteyteen olennai- sesti kuuluva hautausmaa on kivetön, sen kivet ikään kuin turvallisena kehtona nukkujiensa suojana.

Näinä elämäni ehtoovuosina olen saanut entistä enemmän viettää aikaani luonnon keskellä kesämök- kimaisemissa ja kaupunginkin lähimaastoissa Tam- pereen seudulla. Monenlaiset sattumukset nostivat mieleeni Luojan luomistyön osaihmeenä vesisuonet.

Keräsin paljon havaintomateriaalia tutkimalla vesi- suonien reittejä ja vaikutuksia sekä luonnossa että ihmisten ja eläintenkin elämässä. Olen lukenut asiasta kaiken, minkä olen saanut käsiini. Luoja on antanut minulle synnyinlahjana kyvyn löytää vesisuonia.

Tampereen tuomiokirkossa kokemani valoilmiön innoittamana menin arkena tutkailemaan sekä kirkon ulko- että sisäpuolelta vesisuonia. Löytyihän niitä, ja ne sijoittuivat kirkon halki kulkevan pääkäytävän alle. Uteliaisuuteni virisi, ja olen tutkinut yhteensä kahdenkymmenen kirkon vesisuonet, Honkajoenkin kirkon olen tutkinut. Siinäkin vesisuonet virtaavat kirkon käytävien mukaisesti. Avaruudesta tulevan säteilyn ja vesisuonien kohtaamisella voi olla järisyt- tävät vaikutukset. Uskon, että Jumala haluaa suojella sanankuulossa istuvat seurakuntalaiset vesisuonten tuhoisilta vaikutuksilta. Hän on ohjannut kirkon ra- kentajaa kirkon sijoittelussa.

Hyvät honkajokiset, käykää kirkossa, viekää sinne lapsenne ja lastenne lapset. Opettakaa heille asioita lapsen tajuamiskykyä vastaavalla tavalla. Etsikää kir- kosta rauhaa, lepoa sydämelle ja opastusta terveeseen ja hyvään elämään. Antakaa Suomen kansallisten perinteiden elää muuttuvan maailman pyörteissä.

Siunattua joulua teille kotikirkossa!

Heimo Leivonniemi .

(22)

Pitkään elämään mahtuu paljon tapahtumia ja kuten vanha sanonta kuuluu monena mies eläessään, se pitää aika hyvin paikkansa Matinkin kohdalla.

LAPSUUS JA NUORUUS

Helmikuun 18. 1924 oli dramaattinen päivä Armas Kampilla, odotettiin uuden elämän syntyä. Näin ta- pahtuikin. Syntyi poika, mutta onni perheessä vaihtui murheeseen, kun vain kaksi tuntia syntymän jälkeen Maiju-äiti menehtyi verenvuotoon. Siihen aikaan lääkäreitä ja ambulansseja ei ollut saatavissa apuun.

Ajateltiin, että kuinka pojan käy nyt, kun äitiäkään ei ole, kuinka ruokinta ym. Navetasta haettiin maitoa ja niin oli Matti Asser nauttinut ensimmäisen ateri- ansa. Oli onneksi mamma, äidin äiti, joka huolehti huushollista.

Matti oli kolmas lapsi, Antti-veli oli syntynyt 1916 ja Anna-sisko 1921. Matin ensimmäiset muistikuvat ajoittuvat 20-luvun loppupuolelle mm. ensimmäiseen linja-autokyytiin Mäki-Kampilta Katkon koulun rakennustyömaalle isoisä Antin kanssa. Tuntui mah- tavalta päästä ison auton kyytiin.

Kuri oli siihen aikaan kova ja ”koivuniemen- herran” käyttö herkässä. Työnteko ja vanhempien kunnioitus oli tärkeää, vanhempia puhuteltaessa piti käyttää teitittelymuotoa.

Matti joutui 10-vuotiaasta töihin, kesät kuluivat lehmiä paimentaessa ym. Maanpuolustus on ollut aina tärkeä asia Matille, hän liittyikin 1934 suoje- luskunnan poikaosastoon. Honkajoella oli Suojelus- kunnan toiminta vireää. 30- ja 40-luvuilla oli paljon toimintaa ja leirejä pidettiin. Saukonmäessä hän oli seuraamassa ammuntoja. Sieltä ammuttiin kahdella tykillä, Putilov-nimisillä, 3-tuuman kranaatteja Lak- kikeitaalle ja Kurkikeitaalle. Mattikin osallistui mo- nelle isolle leirille esim. Ravannin leirille Ulvilassa ja Taulunkylässä Kankaanpäässä sekä Lehtolan saaressa Honkajoella. Siellä sai uusia kavereita ja koulutusta tuleviin koitoksiin. Leirit kestivät yleensä kaksi viikkoa. Yksi kohokohta oli vuonna 1936 järjestetty lentonäytös Jämijärvellä, itse Mannerheimin ollessa kunniavieraana paikalla. Armas-isä tilasi taksin, Hie- taojan Yrjön, ja mukaan lähti vielä Jätinmäen Vihtori.

Se oli 12-vuotiaalle pojalle mieleenpainuva kokemus.

Koulunkäynti alkoi Katkon uudessa koulussa 1931 ja päättyi 1937. Matilla olisi ollut halu jatkaa koulunkäyntiä, mutta Armas-isä vastusti ajatusta. Oli vain todennut, että siellä oppii vain laiskaksi.

Poliittinen ilmapiiri kiristyi 1939 ja Honkajoen miehetkin lähtivät ylimääräisiin kertausharjoituksiin syksyllä, talvisota syttyi 30.11.1939. Talvisodan ai- kana oli kovat pakkaset, 30- jopa 40-astetta. Eräänä talvi-iltana Mäki-Kampin Armaalle soitettiin, että venäläisiä desantteja on pudotettu lentokoneesta Pohjois-Satakuntaan, ilmeisesti Karvian–Honkajoen alueelle. Silloin Matti-poika sai tehtävän partioida seuraavan yön Heiskanmäen Korpikyläntien alu- eella, aseistuksena ladattu kivääri ja toimintaohjeet desanttien varalle. Koko yön Matti kiersi Korpiky- länlenkkiä. Oli kova pakkanen ja kuutamo. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Silloin oli määräys pitää pimennysverhoja eikä juuri mistään näkynyt valoa.

Kuitenkin Mattilasta hiukan näkyi valon kajastusta ja verhon raosta Matti näki kun Akseli poltteli piippua.

SOTA-AIKA

Euroopan karttaa järjesteltiin jälleen kerran uuteen asentoon Hitlerin aloitettua hyökkäyksen kesäkuussa 1941 Neuvostoliittoon ja Suomikin joutui olosuhtei- den pakosta olemaan tässä kuviossa mukana.

Isänmaa ja ne arvot mitä Suomi aina on puolus- tanut olivat vakavasti uhattuna. Kaikki kykenevät miehet kutsuttiin palvelukseen ja myös hyvin nuoria ikäluokkia kutsuttiin ruotuun.

SOTAVETERAANI MATTI KAMPPI

Tulenjohtueen puhelinmies Matti Kamppi jatkosodassa.

(23)

Niin myös Matti sai kutsun 1942 Riihimäelle pikakoulutukseen, joka kesti 2,5 kk, jonka jälkeen ju- nakuljetus Kannakselle etulinjaan, ikää oli 18 vuotta.

Matka vei Raivolaan, joka oli viimeinen asema jonne juna kulki Kannaksella. Siitä matka jatkui au- tokyydillä Valkeasaareen, Aleksandrowskaan.

Matti oli saanut koulutuksen tulenjohtopatterin puhelinmieheksi. He olivat jalkaväen kanssa samas- sa juoksuhaudassa. Juoksuhautojen väli venäläisten kanssa oli vain 50 metriä. Haarakaukoputki oli tärkeä väline. Vartiossa ollessa sillä näkyi hyvin Lenin- gradiin (nyk. Pietari). Matka oli vain vähän yli 20 kilometriä.

Asemasotavaihe oli rauhallisempaa aikaa. Aina silloin tällöin oli pienempiä kahakoita ja tarkka- ampujia sai varoa. Jatkuvasti ei sopinut nostaa päätä juoksuhaudasta.

Venäläiset myös koko ajan yrittivät ottaa vankeja esimerkiksi lassoa heittämällä. Yksi kersantti jou- tuikin lassotuksi ja venäläiset vetivät hänet omaan juoksuhautaansa vangiksi. Sen jälkeen hänestä ei enää koskaan kuultu mitään.

Matti kuului 18. divisioonan Ktr/19:ään. Ketään muita honkajokisia ei ollut siinä porukassa, muut olivat helsinkiläisiä ja Keski-Suomesta, myös Nokian seudulta.

Korsuissa asuttiin ja rintaman ollessa rauhallinen keksittiin kaikenlaista ajankulua. Yksi sellainen oli kirjeiden kirjoittaminen. Meillä kävi Matin sotakaveri Kalle Kauppila Helsingistä 80-luvulla ja kertoi millä tavalla toimittiin.

Matilla oli tunnetusti hyvä käsiala. Sitä hyödyn- nettiin kirjeiden kirjoittamiseen ja sitten porukassa oli myös hyviä ”runoilijoita” mm. Kullervo Rainio, myöhemmin professori ja perustuslaillisen kansan- puolueen kansanedustaja. Nämä voimat yhdistettiin,

kirjeitä lähti ympäri Suomea. Postinkuljettajat ih- mettelivät, mitä on tapahtunut, kun postia alkoi tulla valtavia määriä juuri tähän korsuun. Pojilla oli haus- kaa iltaisin, kun korsussa luettiin porukalla kirjeitä, laadittiin vastauksia niihin ja sovittiin treffeistä kun päästiin lomalle. Pojat on poikia sodassakin.

Tätä kesti kesäkuun 9. päivään 1944, jolloin Neu- vostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Valkeasaareen.

Hyökkäyksen voima oli niin murskaava, että oli pakko lähteä perääntymään. Alkoi ns. Kannaksen lä- pijuoksu. Matinkin yksikkö perääntyi jalkapatikassa.

Aina välillä pysähdyttiin taisteluun ja taas jatkettiin.

Tultiin Keski-Kannaksen läpi Tali-Ihantalaan ja Por- tinhoikkaan, jossa ratkaistiin Suomen kohtalo.

Matti kertoi, että se 9 päivää siinä teräsmyrskyssä oli sellainen kokemus, että se ei voi unohtua koskaan siellä olleiden mielistä. Monen hyvän kaverin matka päättyi silloin.

Aikaisemmin jo tuli mainittua, että Matti oli tulen- johtueen puhelinmies, ja kun puhelinlinjat tällaisessa taistelussa olivat jatkuvasti poikki, niin niitä täytyi mennä korjaamaan. Kerran taas tuli komennus mennä korjaamaan vaurioitunutta linjaa. Edettiin ryömien Toivo Tervakosken kanssa, joka oli Nokialta kotoisin.

Oli kova keskitys, kranaatteja putoili ympärille. Pojat kuulivat, että nyt tulee lähelle ja olivat niin maassa kiinni kuin vain voi. Sen kyllä kuulee äänestä milloin tulee kohti, ääni on loppuvaiheessa jotenkin ”tsut tsut tsut”. Kranaatti oli 6-tuumainen ja putosi 15–20 m päähän. Matti meni tajuttomaksi. Toivo sanoi, että 5 minuuttia taju oli pois. Paineaalto oli niin kova, että korvista tuli veri. Matti kävi jsp:llä. Siellä oli lääkärinä nuori vänrikki, joka vain katsoi korviin ja määräsi takaisin linjaan. Jsp:llä makasi paljon pa- hasti haavoittuneita, jotka tarvitsivat välitöntä hoitoa haavoihinsa. Kolme viikkoa kesti ennen kuin kuulo palasi, mutta kyllä siitä kuulovaurio jäi loppuelämäk- si. Muuten Matti selvisi ehjin nahoin, 18. divisioonan tappiot olivat raskaat – yli 60 % kaatuneina tai haa- voittuneina. Taistelu jatkui kiivaana ja kolme kertaa naapuri teki läpimurron, mutta aina lyötiin takaisin.

Torjuntavoitto oli saavutettu.

Tässä tietysti auttoivat mm. Saksasta saadut aseet, panssarinyrkit ja lentoase, tottakai Suomen tykistön tarkka tuli kenraali Nenosen menetelmän mukaan.

SODAN JÄLKEINEN AIKA

Raskas sota oli päättynyt. Matti kotiutui 27.11.1944.

Oli aika tarttua taas kodin töihin. Niitä riitti, sillä moni työ odotti tekijäänsä pitkän sodan jälkeen. Aika kului maatilan töissä. Innokkaina tartuttiin toimeen ja ymmärrettiin, että vain kovalla työllä selvitään ja maksetaan kovat sotakorvaukset ym. velvoitteet.

Armas-isä oli sodan aikana avioitunut Laura Luoman kanssa. Heille syntyivät Paavo -45 ja Sisko -47.

Matti tapasi Allin 1945 ja häitä tanssittiin pääsiäi- senä 1946. Ilkka poika syntyi 1947. Vuodet kuluivat.

Matti halusi vähän muutosta elämään ja haki Kauha- Matti (vas.) Valkeasaaressa, Alexsandrowskassa 1943.

Kuvassa Matin korsukavereita.

(24)

joelle verovirastoon verovirkailijaksi. Hän sai paikan ja niin muutettiin Kauhajoelle 1951. Rakennettiin uusi talo aivan Kauhajoen keskustaan. Perhe lisään- tyi, kun Tapio-poika syntyi 1952. Kauhajoella Matti tutustui Eppu Ojanen nimiseen mieheen, joka oli ollut 40 vuotta Amerikoissa mm. rakentamassa Panaman kanavaa vuosisadan alussa 10 vuotta. Matti innostui laittamaan Amerikan paperit vetämään. Asia pääsi jo unohtumaankin kunnes muutaman vuoden kulut- tua hakemus oli hyväksytty ja siirtolaisuuspaperit kunnossa. Alli-vaimolle Matti ei ollut puhunut koko asiasta mitään, Alli yllättyi hankkeesta. Matkaan kui- tenkin lähdettiin 1956 ensin Ruotsiin ja Göteborgin satamasta valtamerihöyryllä uudelle mantereelle.

Matka kesti 8 vrk ja kun New Yorkin silhuetti tuli näkyviin, matkustajat menivät kannelle kun laiva lipui hiljaa vapaudenpatsaan ohi. New Yorkissa oli Jaakko Lakeala Cadillacillaan vastassa. Hän on Matin suojeluskunnan aikainen kaveri ja entinen ss-mies.

Jaakko ajoi kierroksen Manhattanilla ja sitten ajettiin Peekswilleen, 45 mailia pohjoiseen New Yorkista, jossa Jaakko omisti kaksi hotellia. Oltiin pari päivää Jaakon vieraana ja sitten jatkettiin Ohion valtioon Fairport Harbour -nimiseen paikkaan Erie-järven rannalle. Matti pääsi heti seuraavana päivänä töihin ensin ajamaan koksia ja sitten konepajalle tekemään varaosia Detroitin autotehtaisiin. 50-luvun Amerikka oli paljon Suomea edellä. Siellä oli jo silloin televisio, pakastimet, hampurilaisbaarit, drive in moviet, coca cola -automaatit ym. Onkin sanottu, että 50-luvun Amerikka oli Amerikkaa aidoimmillaan ja autot olivat puolta suurempia mihin Suomessa oli totuttu.

Asuinpaikkamme lähellä oli intiaanireservaatti ja aina silloin tällöin vastaan tuli aitoja intiaaneja. Ulkoasul- taan he herättivät huomiota ja myös ylväs olemus ja kuparinruskea iho oli merkillepantavaa näillä aidoilla amerikkalaisilla.

Matilla oli hyvä palkka, kolminkertainen Suo- meen verrattuna, mutta koti-ikävä kuitenkin vaivasi uudessa maassa. Matti oli kuitenkin varautunut ta- loudellisesti tilanteeseen ja Amerikan reissu jäi vain vajaan vuoden mittaiseksi.

Matti oli kuullut, että Vilho ja Aune Leivo olivat myymässä kauppaansa Honkajoella Katkonkylässä vain puolen kilometrin päässä Mäki-Kampilta. Tä- mähän sopi kotiseuturakkaan Matin piirustuksiin paremmin kuin hyvin ja niin Matista tuli kauppias.

1950-luvun loppu ja 60-luvun alku oli hyvää aikaa kaupan kannalta.

Matti oli myös tähän aikaan paljon mukana kun- nallisissa tehtävissä mm. kunnanhallituksessa, van- hainkodin johtokunnan puheenjohtajana, yhteiskou- lun johtokunnassa ja yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana. Tässä roolissa hän hoiti vt:nä ra- kennusmestarin hommia. Tänä aikana peruskorjattiin kouluja, mm. Pukaran koulussa tehtiin kova remontti.

Myös kunnan ensimmäinen kaatopaikka tehtiin sil- loin Santaskyläntien varteen ja kunnan tiet kunnos- tettiin ja luovutettiin valtiolle 1962. Tästä tehtävästä maksettiin puolet rakennusmestarin palkasta.

Matti sai myös hoitaakseen muita tehtäviä. Esim.

autoilija Tauno Luoma tuli Mattia pyytämään hoita- maan asiaansa. Hän oli yrittänyt useaan eri otteeseen hommata linja-autolupaa koulukyydityksiin Honkajo- ella, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän tunsi Matin hyvin ja ajatteli josko Matti auttaisi, Tauno maksaisi kulut. Matti matkusti Helsinkiin aamulentokoneel- la Porista ja oli heti aamulla liikenneministeriössä hallitusneuvos Satulin puheilla. Matti perusteli lu- patarpeen Honkajoella sillä tavalla, että Satuli käski odottaa kolme tuntia, sen verran asian käytännön järjestelyt veivät. Iltapäivällä Matilla oli lupa taskussa ja hän palasi iltakoneella Poriin.

Seuraavana päivänä Tauno tuli hakemaan lupaa.

Harvoin on nähty niin onnellista ihmistä. Matti harjoitti niihin aikoihin myös vihannesvälitystä Helsinkiin Herttoniemeen Pauligille ja Chymokselle Lappeenrantaan, pääasiassa porkkanaa. Tätä kesti muutaman vuoden. Kyläkauppa 60-luvun lopulla ei enää käynyt entiseen mallin. Melkein kaikilla oli autot ja ajettiin kauemmas kauppoihin. Taas oli muutoksen aika.

Tällä kertaa muutos tarkoitti muuttoa Ruotsiin.

Suomessa oli huono aika ja paljon työttömiä. Ruotsis- sa Matti sai taas heti töitä Boråsissa tekstiilitehtaalla.

Siihen aikaan Ruotsin palkkataso oli puolta parempi kuin Suomessa. Vuodet 1968–1970 kuluivat Ruot- sissa. Kotimaa ja Honkajoki kutsuivat taas Mattia.

1970- JA 1980-LUKU

Taas kerran Matti palasi Suomen kamaralle, mutta tällä kerralla hän päätti, että nyt pysytään Suomessa, kävi miten kävi. Jotkut kyläläiset esittivät, että Matti perustaisi kaupan uudelleen ja niin tehtiin. Mutta se oli vikatikki. Kauppa ei enää käynyt ja parin vuoden Matti ja Alli Kamppi Niagaran putouksilla 1956.

(25)

yrittämisen jälkeen tämä tosiasia täytyi tunnustaa.

Matti alkoi tehdä saatavilla olevia töitä, pääasiassa metsätöitä, joita siihen aikaan oli hyvin saatavilla.

Matilla oli koko ajan ollut myös maatila, jota hän oli viljellyt. Nyt hän alkoi viljellä perunaa laittamalla kaikki maat perunalle. Tehtiin sopimus Tukon kanssa ja sato ajettiin suoraan pellolta jalostukseen.

Matti pääsi myös Honkajoki Oy:n työntekijäksi.

Siellä hän työskenteli n. yhden vuoden. Sitten taas maailmanpolitiikka astui peliin. 1973 alkoi ener- giakriisi, öljysheikit nostivat öljyn hinnan ”pilviin”.

Suomen hallitus päätti satsata voimakkaasti kotimai- seen energiaan ja turvetuotantoon. Honkajoella oli laajat suoalueet, joilla aloitettiin tutkimukset. Pentti Rautjärven rivakalla otteella asiat saatiin luistamaan nopeasti ja pian oli tiedot selvillä ja maanvuokra- ussopimuksia solmittiin. Rautjärvi puhui Matillekin asiasta, että nyt olisi työmaa tiedossa jos kiinnostaa ja Mattiahan kiinnosti.

Matti aloitti Vapolla ensimmäisessä raivauspo- rukassa moottorisahan kanssa 9.9.1974. Kaksi kuu- kautta Matti toimi raivausporukassa, jonka jälkeen Rautjärvi pyysi, että jos Matti alkaisi työnjohtajaksi.

Hän suostui ja seuraavaksi matka vei työnjohtajakurs- sille Ähtäriin. Se kesti 4 kuukautta.

Matti viihtyi Vapolla hyvin. Työt luistivat hyvin ja siellä oli mukavat työkaverit, heidän kanssaan Matti tuli hyvin toimeen. Hän usein muisteleekin Vapon aikaa ja sanoo, että se oli paras työpaikka, joka hänellä on ollut. Vuodet kuluivat nopeasti ja eläke- ikä lähestyi. Matti yritti saada pari vuotta lisäaikaa

65-vuotiaaksi, mutta pyyntöön ei suostuttu, joen niin alkoivat eläkepäivät Matti Asserille 63-vuotiaana.

ELÄKEAIKA

Eläkepäivien alkaessa Matti ajatteli, että hän ei vielä ala maata laakereillaan, kun on suht´ nuori mies. Hän alkoikin tehdä metsätöitä, aika isojakin savotoita.

Hän sanoi, että ei rahan takia, vaan kunnon takia ja mielenvireyden. Eikä se rahan takia kannattanutkaan, verottaja piti siitä huolen.

Vuosikaudet hän lähti melkein joka aamu metsään.

Joskus Alli-vaimo, Matin viipyessä kauemmin kuin oli luvannut tulla, huolestui aika tavalla kun miestä ei kuulunut kotiin. Matti vain kertoi illalla kotiin tul- lessaan, että aika riensi niin nopeasti, ettei malttanut lähteä vielä kotiin.

Matti myös perkaili lapiolla ojia ja syventeli ja ohjaili vesiä pois metsästä ja karsi alaoksia männyistä ym. Kysyttäessä, eikö koneet voisi hoitaa esim. oja- homman helpommin, Matti totesi ettei se ole sama asia, siinä ei näy oman käden jälki. Tätä hän jatkoi aina 85-vuotiaaksi asti. Alli-vaimon poismeno v.

2010 oli kova paikka Matille. Yhteistä aikaa oli vie- tetty 65 vuotta. Silloin terveyskin alkoi horjua eikä elämä tuntunut samalta kuin ennen. Tapio-pojan kans- sa vietetään elämän ehtoota ja muistellaan menneitä aikoja. Matilla on vielä hyvä muisti ja paljon tietoja vanhoista ajoista. Toki puhutaan myös ajankohtaisista asioista paljon.

Ja niin kuin alussa tuli todettua, monena mies eläessään, varsinkin pitkän elämän.

Matti siirtyi ajasta iäisyyteen 16.8.2015.

Tapio Kamppi Matti 90-vuotiaana.

Kuvio

Updating...

Viittaukset

Updating...

Liittyvät aiheet :