Honkajoen
Joulu
2008
Joulun tervehdys
Honkajoen Joulu jatkaa perinteitään runsaan viidenkymmenen vuoden ajalta. Lehdessä honkajokiset tai muutoin pitäjäämme yhteyttä pitävät henkilöt kertovat menneen vuoden tapahtumista, osin tulevista suunnitelmista sekä muistelevat aikaisempien vuosien eloa ja oloja. Näin tallennamme pitäjämme historiaa ja kertaamme menneiden aikojen koke- muksia joskus uudelleenkin niitä tulkiten, kun kulunut aika on tasoittanut mieliä.
Joululehti on mieluisa lahja Honkajoelta pois muuttaneille sukulaisille ja tuttaville. Näin yhteys kotipitäjään säilyy ja lehdessä olevat muistelot saattavat tuntua lukijasta hyvinkin läheisiltä: ”Niinhän se oli, muistan, kun olin itsekin mukana”.
Joululehden tuotto käytetään erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin Honkajoella. Lehti tehdään talkoovoimin, kustannuksia muodostuu vain painotyöstä. Se katetaan käytännös- sä kokonaan ilmoitustuloilla, joihin Honkajoen ja osin lähiseutujenkin yrittäjät ja elin- keinoelämä vuodesta toiseen tukensa antavat. Olemme siitä kiitollisia ja toivomme, että lukijamme suosivat ilmoittajiamme.
Viime vuonna kokosimme kaikki julkaistut Honkajoen Joululehdet CD-tallenteeksi. Niitä voi edelleen tiedustella pitäjämme pankista. Viidenkymmenen vuoden lehtiä voi Joulun- ajan joutoaikoina selaillessa todeta, että elettiinpä sitä ennenkin, kenties taloudellisesti niukemmin, mutta tulevaan uskoen.
Antoisia lukuhetkiä ja Rauhaisaa Joulua, Pauli Kamppi
Päätoimittaja: Pauli Kamppi Toimituskunta: Hannu Uusihonko
Kaija ja Esa Kivioja
Pirjo ja Hannu Malmivaara Leena Poikonen
Erkki Forsman Leena Kamppi
Lady- ja leijonatoimintaa 2007–2008
PRESIDENTIN PUHEENVUORO
”
We Serve – Me Palvelemme” on Lions aatteen motto, jota myös Honkajoen Lions-club on tinki- mättömästi noudattanut jo 47 vuotta. Veljet ja Ladyt ovat aikojen saatossa vaihtuneet uusiin kasvoihin, mutta aina Honkajoelta on löytynyt innokkaita toi- mijoita ”Leijona-aatteen” hengessä. Tällä hetkellä Honkajoen klubissa on 21 veljeä ladyineen, mutta yhtään ei olisi pahitteeksi vaikka joukkoomme liittyisi 3–5 uutta veljeä tuomaan uusia ideoita, ke- hittämään uusia aktiviteetteja sekä luomaan vallan uutta ”Leijonakulttuuria”. Ovemme ovat avoinna – jäämme odottamaan.Kuluvan kauden 2008–2009 toiminnan painopis- tealueina on veljien ja ladyjen fyysisen kunnon ja henkisen vireystilan kehittäminen, honkajokilaisten nuorten erityyppisten aktiviteettien tukeminen sekä ennen kaikkea honkajokilaisen perinnekulttuurin taltioiminen ja säilyttäminen tuleville sukupolville.
Edellä mainituista esimerkkeinä olkoon leijonako- kousten aloittaminen sauvakävelyllä tai hölkällä joko Honkalan pururadalla tai Lauhansarven maas- tossa sekä Honkajoen Lions-clubin sponsoroima
”Rauha alkaa minusta” rauhanjulistekilpailu, johon osallistuivat Honkajoen kuvataiteen perusopetuksen
oppilaat ja jossa voittajan on mahdollisuus edetä aina koko valtakunnan parhaaksi.
Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi osallis- tuimme merkittävällä panostuksella Sankarivaina- jien muistomerkin kunnostukseen. Seuraavaksi on vuorossa Vapaussoturien muistomerkin kunnostus.
Honkajoen Alexanderin kirkko täyttää ensi vuonna 200 vuotta. Tämän johdosta käynnistämme mittavan valokuvausprojektin, jossa kirkko kuvataan niin sisältä kuin ulkoa taltioitavaksi Honkajoen Seura- kunnan arkistoon.
Leijona-aate ja leijonatoiminta ovat palanneet juurilleen. Toimintamme kohdistuu tällä hetkellä voimakkaasti kotimaahan ja kansainväliset projektit on jätetty väliin muutamaksi vuodeksi. Teemme paikallista kotiseututyötä, elvytämme menneiden sukupolvien meille jättämää perinnetietoutta ja ennen kaikkea tuemme ja avustamme paikallista toimintaa.
Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!
Kimmo Tuomi
LC-Presidentti 2008–2009
H
onkajoen leijonien toimintavuosi sujui perin- teisen rauhallisissa ja vakiintuneissa merkeissä.Yhdistyksemme tärkein aktiviteetti on sinulla juuri nyt kädessäsi eli Honkajoen Joululehti. Kuluneella toimintakaudella keräsimme kaikki aiemmat leh- det sähköiseksi 50-vuotisjuhlatallenteeksi. Kiitos vielä kaikille niille henkilöille ja yhteisöille, jotka avustivat aineiston keräämisessä sekä toteutuksen rahoituksessa.
Vuosittain ilmestyvän lehtemme tuotoilla pys- tymme muistamaan näin Joulun alla yksinäisiä ikäihmisiä lukemista ja syömistä sisältävän jou- lupaketin muodossa. Olemme panostaneet myös yhteisömme nuorimpiin, jotka ovat tänäkin syksynä aloittaneet koulutyönsä uusilla ja henkilökohtaisilla pyöräilykypärillä. Haluamme edelleen pitää toimin- tamme peruslähtökohtana lionismin kantavan ja pyyteettömän periaatteen: ”Me palvelemme”.
Ladyjen myymillä arvoilla on rahoitettu yläas- teen ja lukion oppilaille myönnettyjä stipendejä sekä vanhainkodin odotettu jouluglögi ja -kahvitilaisuus.
Myös kauneimmat joululaulut on laulettu yhdessä ikäihmisten kanssa yhteisöllisyyttä vahvistaen.
Olemme osallistuneet kuvataideryhmän opintomat- koihin sekä kieliopintojen tukemiseen.
Tulevassakin hyväntekeväisyystoiminnassamme arvostamme esityksiä, jotka huomioivat monipuoli- sesti ja tasa-arvoisesti kotiseutumme erityisryhmät niin nuorten, nuorisokasvatuksen sekä ikäihmisten osalta. Antamisen ja saamisen ilo on aina yhtä vil- pitöntä ja yhteistä aitoa iloa.
Hannu Uusihonko sihteeri 2008–2009 LC Honkajoki
N äin me voimme todeta viime yönä riehuneen myrskynkin jälkeen. Myrskystä ei ole enää jälkeäkään. Mutta minkähänlainen joulu mahtaa olla tulossa tänä vuonna.
Monet toivovat lunta maahan; ja ehkä vielä kevyttä lumisadetta. Silloin meidän mieles- tämme on kaunis joulusää.
Tämän vuoden kauneimmat joululaulut-vihossa viimeisenä lauluna on Maa on niin kaunis. Se mielletään jouluvirreksi. Kaikkien aikojen jouluvirsi on tietenkin virsi 21 ”En- keli taivaan”. Sen sanoma on osa Luukkaan jouluevankeliumia. Aiheensa puolesta sitä ei veisata juuri muulloin kuin jouluna. Mutta ”Maa on niin kaunis” virttä – niin jouluvirsi kuin se onkin – voidaan veisata ja laulaa muulloinkin.
Varsinkin ensimmäinen ja toinen säkeistö muistuttavat meitä taivasmatkasta. Tätä kristityt, Jeesukseen uskovat saavat laulaa riemullisin mielin. Täällä maailmassa meidän aikamme kuluu nopeasti. 50 ja 100 vuottakin on täällä vain lyhyt aika. Ihmiselle se on kuitenkin pitkä aika, usein koko elämä. Virren mukaan miespolvet vaipuvat unholaan.
Sata vuotta sitten syntyneestä joku saattaa jotakin vielä muistaa, mutta kaksi sataa vuotta sitten syntyneistä ei löydy enää hautausmaaltakaan muistomerkkiä. ja kun vielä menemme ajassa taaksepäin, kirkonkirjatkaan eivät kerro heistä mitään. Mutta silti he ovat olemassa. Siellä taivaassa he ovat Jumalalle olemassa ja laulamassa iankaikkista kiitosvirttä.
Virren kolmas säkeistö kertoo sitten erityisesti joulun sanomaa. Sekin kertoo Luuk- kaan evankeliumista, enkeleistä ja paimenista. Enkelit lauloivat joulun sanoman yöllä laumaansa paimentaville paimenille. Ja he ymmärsivät sen.
Mutta mikä on se joulun sanoma? Ymmärrämmekö me sen. Se ei olekaan sanomaa joulupukista ja tontuista. Se ei ole sanomaa hyvistä jouluruoista tai lahjoista, joita me toisillemme annamme. Se on sanomaa siitä, mitä Jumala on antanut meille. Hän on anta- nut meille monenlaisia lahjoja, mutta kallein niistä on Jeesus. Sillä Jeesus on lunastanut meidät taivaan Isän lapsiksi. Ja tuosta Jeesus-lapsen syntymästä meille kerrotaan jouluna.
Tulkaa toki kirkkoon kuulemaan ja itsekin laulamaan.
Hyvää joulua meille kaikille!
Seppo S.
MAA ON NIIN KAUNIS
JOULUKALENTERI 2008
Su 30.11. klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa, nuorten kirkkopyhä. Rippikoulu alkaa jumalanpalveluksella, jonka jälkeen tietoisku rippikoululaisille ja vanhemmille.
Ke 3.12. klo 13.30 Lähetyskerho srk-kodilla.
klo 14 Keskiviikkokerho vanhustentalolla.
To 4.12. klo 18 Lähetysmyyjäiset ja klo 19 huutokauppa srk-kodilla.
Pe 5.12. klo 8.40 Yhteiskoulun ja lukion oppilaat sytyttävät kynttilät sankarihaudoille, Veteraani- ja eläkeliiton kuoro, Veteraaniviestin luovutus.
La 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus kirkossa, Veteraani- ja eläkeliiton kuoro.
Jumalanpalveluksen jälkeen seppelten lasku sankarihaudoille, laskuvuorossa seurakunta.
klo n. 12 Itsenäisyyspäivän juhla jatkuu srk-kodilla, kakkukahvit, juhlapuhe, koululaisten ja Veteraani- ja eläkeliiton kuoron ohjelmaa.
Su 7.12. klo 10 2. adventtisunnuntain messu kirkossa.
klo 12 Pyhäkoulun joulujuhla.
klo 19 Kauneimmat joululaulut kirkossa. Veteraani- ja eläkeliiton kuoro, Mieskvartetti.
Ti 9.12. klo 12.45 Vanhainkodin seurakuntakerho, Tyttökerhon joulunäytelmä.
klo 16.30 Tyttökerho, kerhon joululoma alkaa.
Ke 10.12. klo 11 Vanhusten joulujuhla srk-kodilla, mukana mm. Veteraani- ja eläkeliiton kuoro, Mieskvartetti, koululaisten ohjelmaa, joulupuuro ja kahvit.
Tämä on samalla Keskiviikkokerhon joulujuhla.
To 11.12. klo 16.30 Poikakerho, kerhon joululoma alkaa.
Pe 12.12. klo 18 Miestenpiirin joulujuhla Jyllinhovissa, lähtö klo 17.40 pappilan pihasta.
Su 14.12. klo 15 3. adventtisunnuntai, Enkelikirkko; Päiväkerhojen päätös ja Lasten kauneimmat joululaulut, Mika Kyytinen. Lopuksi tarjoilua.
Ti 16.12. klo 19 Kirkkovaltuuston kokous srk-kodilla, joulupuuro ja kahvit.
To 18.12. klo 19 Jouko Uusipaaston joulukonsertti kirkossa, mukana mm. jousikvartetti, pianisti.
Pe 19.12. klo 22.30 Koululaisten yökirkko ja joulujuhla kirkossa.
Su 21.12. klo 10 4. adventtisunnuntain messu kirkossa.
Ke 24.12. klo 15 Jouluaaton sanajumalanpalvelus kirkossa.
To 25.12. klo 8 Jouluaamun sanajumalanpalvelus kirkossa, mukana Veteraani- ja eläkeliiton kuoro.
Pe 26.12. klo 10 Tapaninpäivän sanajumalanpalvelus kirkossa.
Su 28.12. klo 10 Viattomien lasten päivän sanajumalanpalvelus kirkossa.
Ke 31.12. klo 20 Uudenvuodenaaton hartaus kirkossa.
To 1.1.2009 klo 10 Uudenvuodenpäivän messu kirkossa.
Su 4.1. klo 10 2. sunnuntai joulusta; sanajumalanpalvelus kirkossa.
Ti 6.1. klo 10 Loppiaisen messu kirkossa.
klo 19 Loppiaiskonsertti kirkossa, diplomiurkuri ja diplomilaulaja,
musiikkineuvos Matti Hannula ja Lauri Voipio sello.
V
uosi 2008 on lopuillaan ja samalla on päätty- mässä valtuustokausi 2005–2008. Neljä vuotta kuluu nopeammin kuin huomaammekaan ja on aika hieman muistella menneitä ja pohtia tulevia.Kunnallisvaalit on juuri käyty ja kansa on valinnut uudet päättäjät tulevalle nelivuotiskaudelle.
Kunnan luottamushenkilöt valitaan neljän vuo- den välein, mutta kunnan asioista päättäminen ja kunnan asioiden eli kuntalaisten asioiden hoitami- nen jatkuu aina parhaalla mahdollisella tavalla.
Valtuustokausi 2005–2008 on ollut suurelta osin normaalia asioiden hoitoa. Aiempina vuosina kun- nan investointiohjelma on ollut melkoinen. Hongon koulun saneeraus saatettiin päätökseen v. 2005 aikana. Tällöin kuntamme siirtyi ns. yhden koulun malliin luokkien 1–6 osalta. Koulu saatiinkin loista- vaan kuntoon ja kaikki ovatkin olleet enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen, niin oppilaat, henkilö- kunta kuin vanhemmatkin. Kouluremontin jälkeen on kunnan rakennuskanta hyvässä kunnossa eikä isoja investointitarpeita ole. Kunnan urheilukentän peruskorjaus aloitettiin viime vuonna ja saatettiin loppuun tämän vuoden aikana. Normaalia kunnos- sapitoa kunnan kiinteistöt tietysti tarvitsevat, mutta isot investoinnit on hetkeksi tehty.
Kunnan taloudellisesta tilanteesta kuulee aina monenlaista keskustelua. On niin helppo arvostella ja moittia toisia, varsinkin jos oma tieto kunnan asi- oista on hataralla pohjalla tai keskustelu on tarkoitus- hakuista. Kenelläkään ei ole syytä kehuskella mutta ei myöskään aliarvioida kunnan taloustilannetta.
Honkajoella on, kuten kaikki tiedämme, investoitu ja panostettu tulevaisuuteen. Päätökset koulujen, asuntojen, vanhusväestön asuntojen, kunnantalon ym. rakentamisesta ja kunnostamisesta sekä osallis- tumisesta yritysten investointeihin ovat olleet tietoi- sia ratkaisuja ja useasti lähes yksimielisiä. Tehdyt ratkaisut ja panostukset alkavat vasta muutaman vuoden päästä tuottaa tulosta. Kunta on pyrkinyt luomaan yrityksille mahdollisuuksia aloittaa, jatkaa tai laajentaa toimintaansa täällä Honkajoella. Tällöin pystymme säilyttämään ja luomaan uusia työpaik- koja ja saamaan kuntaan asukkaita ja tietenkin niin yrityksen kuin työntekijöiden tuomia arvokkaita verotuloja. Kun asuntoja on tarjolla ja lasten koulut ovat hyvässä kunnossa ja ympäristö viihtyisä, on kunnassa hyvä asua ja varsinkin muuttaa kuntaan.
Niin nykyiset kuin aiemmatkin päättäjät ja varsinkin valtuustot ovat tehneet päätöksiä parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan ja aina ajatellen Honkajoen kun- nan ja kuntalaisten parasta. Talouden seuraaminen
Kunnan kuulumisia
ja ennakoiminen on kunnan tärkein tehtävä; kunta ei tuota voittoa, mutta sen on saatava tuloja järjes- tääkseen kuntalaisille tarvittavat palvelut. Kuluvan valtuustokauden aikana valtuusto hyväksyi kunnan kehityssuunnitelman, jota noudattamalla on päästy talouden osalta selvään positiiviseen suuntaan ja tilinpäätökset ovat koko ajan parantuneet.
PARAS-hanke on ollut lähes koko valtuustokau- den esillä. Sen tiimoilta on käyty lukuisia kokouksia ja neuvotteluja ja niiden tuloksena on syntymässä Pohjois-Satakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alue. Viisi kuntaa; Kankaanpää, Honkajoki, Jämijärvi, Karvia ja Siikainen yhdistävät ko. toimintansa ja syntyy PoSa vuoden 2009 alusta.
Ideana on, että kunnat tilaavat sosiaali- ja terveys- palvelut liikelaitoskuntayhtymä PoSalta, joka järjes- tää ne yhteistoiminta-alueen kunnille valtuustojen vahvistamien budjettien mukaisesti. Kuntalaiset eli asiakkaat eivät juurikaan huomaa mitään muutosta.
Terveyskeskukset toimivat entiseen tapaan entisillä paikoillaan. Samoin sosiaali- ja vanhuspalvelut ovat entiseen tapaan hoidettuja. Syy yhteistoimin- ta-alueen syntyyn sisältyy PARAS-hankkeeseen ja vaadittuun vähintään 20 000 asukkaan alueeseen.
Kuntalaisille uudesta toiminnasta pitäisi ajan myötä tulla hyötyä työntekijöiden paremmasta saatavuu- desta varsinkin lääkäreiden osalta. Samoin mah- dolliset sijaisuudet pystytään hoitamaan isommassa organisaatiossa paremmin. Kustannussäästöjä kun- tien osalta on mahdollisesti tulossa vasta tulevina vuosina, mutta kuitenkin.
Kuntaliitosasiaa ei voi ohittaa puhuttaessa PA- RAS-hankkeesta. Honkajoen valtuusto on linjannut
ko. asian seuraavasti: Honkajoen kunta pysyy itse- näisenä kuntana, mutta jos Pohjois-Satakunnassa tulee yhteinen tahtotila kuntien välillä koskien kuntaliitoksia, asiaan palataan.
Niin Honkajoella kuin muissakin alueemme kunnissa suurin ongelmamme nyt ja tulevaisuudes- sakin on väestökehitys. Väki vähenee maalaiskun- nissa koko ajan. Meillä on työpaikkojen suhteen hyvä tilanne ja työttömyysprosentti on alhainen (n. 6,5). Asukasmarkkinointi ja ilmaistonttikam- panjat ovat tuoneet asukkaita, mutta silti kuntamme väestökehitys on negatiivinen, hidastunut kuitenkin.
Yksi merkki väestön vähenemisestä on valtuusto- paikkojen väheneminen 21:stä 17:ään. Jos kunnan asukasluku on alle 2000, niin valtuutettuja valitaan vain 17. Kun väki vähenee, vähenevät myös lapset eli koululaiset. Varsinkin lukion oppilaskehitykseen on nyt ja tulevaisuudessa kiinnitettävä huomiota ja taattava koulun tulevaisuus. Lukio on linjattu kuntamme peruspalveluksi. Lasten ja nuorten hyvin- vointiin on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota.
Vanhempien on annettava lapsilleen turvallinen ja oikeudenmukainen koti ja kasvuympäristö ja koulun omalta osaltaan jatkettava siitä.
Nykyisillä luottamushenkilöillä on pari kuu- kautta toimikautta jäljellä ja valtuustolla vielä kaksi kokousta. Varsinkin valtuustotyöskentely on ollut rehtiä ja suoraselkäistä. Asiota on valmisteltu hyvin ja keskusteltu avoimesti. Valtuustossa asioista on ää- nestetty tarvittaessa, mutta se kuuluu demokratiaan.
Useimmiten kuitenkin asiat on päätetty yksimie- lisesti. Valtuustossa samoin kuin hallituksessakin on hoidettu Honkajoen asioita ja politikoiminen on jätetty aika vähälle. Kiitos tästä kuuluu kaikille poliittisille ryhmille ja jokaiselle valtuutetulle sekä kaikille muille luottamushenkilöille, kunnan työnte- kijöitä unohtamatta. Tässä on hyvä ohje uusille val- tuutetuille ja muille valittaville luottamushenkilöille.
Täytettävät luottamushenkilöpaikat ovat vuosien myötä vähentyneet melkoisesti, mutta päätettävät ja hoidettavat asiat eivät ainakaan ole helpottuneet.
Työtä riittää ja mielenkiintoisia ja vaikeitakin asioita tulee päätettäväksi, mutta kun asiat selvitetään ja valmistellaan hyvin, niin varmasti oikeita päätöksiä kuntalaisten hyväksi saadaan tehtyä.
Kiitän kaikkia kunnan luottamushenkilöitä ja työntekijöitä kuluvasta vuodesta ja koko nelivuo- tiskaudesta. Hyvä yhteistyö ja asioiden vakava pohdiskelu ja selvittely tuottavat aina tulosta.
Toivotan kaikille kunnan luottamushenkilöille, kunnan työntekijöille, kuntalaisille ja kaikille Hon- kajoen Joulun lukijoille Rauhallista Joulua ja onnea vuodelle 2009.
Esa Välimäki kunnanvalt. pj
d d
Jussi-tonttu ja joulupukki
Jussi-tonttu ja joulupukki jakoivat lahjoja erää- nä iltana. Joulupukki meni savupiipusta sisään ja jakoi lahjat. Kun pukki tuli ylös Jussi tippui katolta ja hänet nähtiin. Sen illan jälkeen Jussi ei ollut enää joulupukin apuri, sillä hän sai pot- kut. Jussi lähti etsimään töitä. Jussi sai töitä ja tuli rikkaaksi. Sen jälkeen joulupukki otti Jussin takaisin töihin.
Jesse Uusipaasto ja Jere Ylinen 4.lk
d
Lumiruno
Lumi tuli ja keväällä suli.
Jouluruokana oli lanttu.
Ja pojan nimi oli Santtu.
Auttoi pukkia tonttu.
Pihalla oli iso monttu.
Lunta paljon satoi.
Ukko puita latoi.
Jaan-Erik Joosepsson 1.lk ja koulukumminsa Heli Koskiniemi 5.lk
d d d
Y
rittäjä Antti Esalasta voidaan hyvällä syyllä sanoa, että monessa on tullut oltua mukana.Syntyisin Laviasta mutta jo pikkupoikana silloiselle Hongonjoelle Katkon kylään vanhempiensa mu- kana muuttaneena kokemusta on kertynyt omassa elämässä sekä yhteisiin asioihin vaikuttajana kun- tapolitiikassa.
Lapsuus ja nuoruus 1950–60-luvulla elinvoimai- sessa maalaiskyläyhteisössä antoi hyvät eväät elä- mälle. Katkon koulussakin oli vajaa sata oppilasta, joten kavereita riitti. Itsestään selvyys oli, että lapset ottivat osaa pienviljelystilan töihin vanhempien oh- jauksessa, joka antoi Antille hyvät valmiudet ottaa myöhemmin isännyys talon pidossa.
Jo siihen aikaan, 60-luvulla tiedettiin, että Ruot- sissa oli töitä ja ennen kaikkea siellä tienasi rahaa aivan eri tavalla kuin Suomessa. Tuttujen kautta Antti sai ohjeet, kuinka Ruotsiin mennään ja osoit- teen Boråsissa henkilölle, joka voisi auttaa asunnon ja työpaikan etsimisessä. Kun syystyöt kotona oli tehty, niin sitten lähdettiin, yksin. Talvikausi meni tekstiilitehtaalla Algotsilla ja rahaa tuli ja kaikki pantin säästöön. Toki houkutuksia oli tarjolla, mutta ryhti piti. Työt sujuivat muutenkin ilmeisen hyvin ja tunnollisesti, kun keväällä Antin tehdessä lähtöä kotiin kylvöille pomo houkutteli jäämään ja tarjosi
Vuoden yrittäjä –
Taksiautoilija Antti Esala
mojovaa palkankorotusta. Mutta päätös oli tehty jo lähtiessä, kevätkylvöt odottivat kotisuomessa.
Armeija aliupseerikouluineen suoritettiin Turus- sa. Jo ennen sitä Kankaanpäästä löytyi Paula. Siihen aikaan lomat ei pyörineet nykyiseen malliin ja Paula oli sitä mieltä, että pidetään seurustelussa nyt paus- sia. Siviiliin päästyä siviilisääty vaihtui. Sitä ennen Antti oli alkanut isännäksi kotitilallaan. Lapset, Jukka ja Marjo näkivät päivänvalon ”säädyllisessä aikataulussa”.
Tila ei antanut riittävää toimeentuloa ja leivän jatketta oli hankittava muualtakin. Karjakunnan os- toasiamiehenä meni seitsemisen vuotta. Niiltä ajoilta Antti muistelee, että oli joskus aika tiukkojakin paikkoja, kun 200–300 kiloisia sarvipäitä lastattiin karjankuljetusautoon. Mutta onneksi mitään vaka- vampaa ei sattunut, kolhuja kyllä silloin tällöin.
Loviisan ensimmäistä ydinvoimalaakin Antti oli rakentamassa yhden talven. Vapo avasi Honkajoelle turvetuotantoalueen 1960–70-lukujen paikkeilla.
Antti oli ensimmäisiä urakoitsijoita traktorillaan Va- polla, kun risukoita raivattiin ja teitä perustettiin.
Muutto kirkonkylään 1977 merkitsi samalla melkoista muutosta elämään. Maatila myytin vähi- tellen ja nyt Honkajoki Oy tarjosi Antille töitä. Siinä
ohessa avautui mahdollisuus myös taksikuskiksi.
Itsenäisenä taksiyrittäjänä hän aloitti 1.1.1980.
Antti kertoi, että silloin ei ollut EU:ta eikä ALV:
tä, Honkajoella oli oma poliisi ja Kankaanpäässä vallesmanni. Asiat olivat kohdillaan. Ajoja oli melko hyvin. Erityisesti viikonloppuajoja riitti, kun nuo- rilla ei ollut omia autoja yhtä paljon kuin nykyisin.
Vuosien varrella viikonloppuajot ovat vähentyneet, sairaskyyttejä on ollut suhteellisen tasaiseen tahtiin.
Yritän udella ”meheviä juttuja taksisuharin matkan varrelta”. ”Vauvasta vaariin on ajoja ollut”, toteaa Antti, nikkaa silmää ja vaikenee.
Ajokilometrimääriä Antti ei ole laskenut, mutta 8 autoa on ajettu melko loppuun. Kyselen, että mikäs merkki on sitten ykkönen. Taas hiljaisuus, mutta sitten viimein diplomaattinen vihjaus, että kyllä saksalaisella laadulla on katetta.
Taksiyrittäjänä Antti on saanut kuulla monen- moista kommenttia myös kunnan asioista. Politiik- kaan osallistuminen ei erityisemmin kiinnostanut, mutta viimein ulkopuolinen houkuttelu kävi niin ko- vaksi, että v. 2000 hän suostui kunnallisvaaliehdok- kaaksi. Ja heti läpi yhtenä ääniharavana keskustan riveistä. Tuolta valtuustokaudelta Antti mainitsee tyytyväisyydellä erityisesti kouluasiat. Ne saatiin järjestykseen, vaikka siinä jouduttiin tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Katkon koulun säilyttämistä hän kertoo puolustaneensa viimeiseen asti ja kun ei mikään auttanut, niin merkitytti pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä.
Tallitonttu
Kuljin Tallille päin. Lumi narskui kenkieni alla.
Näin tien vieressä pieniä jalanjälkiä. Ne olivat todella pieniä. Ehkä jonkun lapsen tai pienen aikuisen. Mutta jatkoin silti matkaa. Kun olin tallin pihalla näin lisää pieniä jälkiä. Ne johtivat tallin isolle ovelle. Ovi oli raollaan. Kuulin selvästi hevosten hörinää ja rouskutusta. Kurkistin sisään ja sytytin valot. Menin sisälle talliin. Tallissa oli mistelinoksia, joulukoristeita ja kaikkea muuta joulusälää. Kuulin kuinka hoitohevoseni hirnahti.
Menin sen karsinan ovelle.
- Mikä hätänä Usva? Kysyin rauhallisesti ja menin Usvan karsinaan.
Istahdin Usvan ruokakaukalon reunalle. Usva laittoi päänsä minun syliini. Silittelin sitä rauhal- lisesti. Sitten. Kuulin tallin oven aukeavan. Kuulin askeleita. Paniikki valtasi minut. Usva hirnahti.
Hiivin karsinasta hiljaa pois. Kurkistin pienen sei- nän takaa käytävälle. Satulahuoneen ovi oli auki.
Menin sinne. Satulahuoneen pöydälle oli ilmesty-
Antti oli suostunut vaaliehdokkaaksi vain sillä ehdolla, että kyseessä on yhdet vaalit. Ja päätös piti.
Hän ei asettunut ehdolle seuraavaan valtuustoon.
Mutta yhteisten asioiden hoidosta jäi mielenkiintoa niiden seuraamiseen. Ehkä jotkut päätökset eivät menneet uudessa kunnanhallituksessa ja -valtuus- tossa aivan Antin aivoitusten mukaan. ”Lehteriltä”
päätöksentekoa katsellessa alkoi kypsyä ajatus, että jos vielä kysyvät, niin mukaan lähden. Ja niinhän siinä kävi, että kun ehdokkaita sitten uuteen valtuus- toon 2008 haettiin ja Antin puoleen käännyttiin, niin asia oli selvä: keskustan ehdokkaaksi numerolla 3.
Ja taas läpi, nyt koko kunnan ääniässänä.
Taas koitan udella, että mikä Honkajoella muut- tuu, mitkä ovat eniten kannatusta saaneen val- tuutetun tavoitteet uudelle kaudelle. Vastaus on yksinkertaisen selvä ja se piti tulla selväksi myös vaalimainoksessa: Itsenäinen Honkajoki. Härnään Anttia, että ”jaa, näinkö mennään hamaan hautaan saakka, kunnes viimeinenkin asukas on Honkajo- elta muuttanut, kun elinmahdollisuudet ovat kai- konneet.” ”Ei suinkaan”, sanoo Antti, ”yhteistyötä pitää tehdä joka suuntaan ja sitä pitää lisätä, mutta Honkajoki pitää säilyttää itsenäisenä”.
Antti haluaa kiittää asiakkaitaan menneistä vuo- sista. Iso kiitos myös puolisolle, joka on ollut kai- kessa mukana ja tukenut Anttia työssään.
Onnittelemme Vuoden Yrittäjää !
Pauli Kamppi
nyt jouluruokia. Tuoksu oli ihana. Tallin ovi aukesi. Joku kurkisti satulahuoneen ovesta. Kun käännyin näin vain punaisen lakin joka oli satulahuoneen oven edessä.
Nea Maria Kiiski, Hongon Koulu 6.a
H
aastateltavana on Yrjö Valtter Syväoja. Hän on syntynyt 23.12.1903 Honkajoella Antilan kylässä Syväojan talossa. Hänen isänsä on syntynyt Pomarkussa 1862 ja muuttanut kotivävyksi tänne Honkajoelle Syväojan taloon. Äiti on syntynyt 1866 Honkajoella. Syväoja on taloustirehtööri, joka on tasavallan presidentin myöntämä arvonimi. Hän on käynyt kansakoulun ja opiskellut Kansanvalistus- seuran kirjeopistossa keskikoulun suomen kieltä.Syväoja on asunut Honkajoella koko ikänsä, mutta sodassa hän on ollut neljä vuotta. Luottamustoimia Syväojalla on ollut paljon. Hän on ollut kunnanval- tuustossa puheenjohtajana, meijerin hallituksessa, Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana, kansa- koulun johtokunnan puheenjohtajana 25 vuotta, holhouslautakunnan puheenjohtajana kahdeksan vuotta, tielautakunnassa kolme vuotta, kirkkoval- tuuston jäsenenä 35 vuotta, kunnan tilintarkastajana, Harjavallan sairaalan liittovaltuuston luottamustoi- messa ja meijeriliiton johtokunnan puheenjohtajana.
Haastattelu on tehy Syväojan talossa.
Kunnallistoiminnan alkuvuodet
1930-luvun alussa minä enemmälti jouruin mu- kaan kunnallistoimintaan. Minut siis valittiin vaan yksinkertaisesti; kunnalliset elimet valittivat mun sellaisiin tehtäviin ja siitä se sitten aina vähitellen kehitty. Silloin 1930-luvun alkuvuosina elettiin kuten tieretään synkkää pula-aikaa, vielä paljon synkempää kuin nykyinen pula-aika onkaan. Sillon pantiin markkaa soikeeksi; elettiin sitä niin sanottua tarkan markan aikaa. Niin yksistyiset kuin kunta;
kaikki lautakunnat ja kunnalliset elimet, samoin seurakunta. Vähän oli rahaa liikkeellä. Sitten tuli onnellisempia aikoja. 1930-luvun puolivälin seutu- villa tuli hyviä viljavuosia mutta sitten taas taivas pimeni kun vuosikymmenen lopulla alko suuret ja pitkät sodat.
Pienviljelijäyhdistys perustetaan
Mutta ennen kuin minä palaan varsinaiseen kun- nallismiestoimintaani, niin minä kerron 1920 luvun tapahtumista kotikylässäni. Silloin tänne perustettiin tiettävästi kuntamme ensimmäinen pienviljelijä- yhdistys. Sen tarkoituksena oli, kuten tiedetään,
Kunnallismies muistelee
– Yrjö Syväojan radiohaastattelu vuodelta 1977
taloudellisen ja henkisen aatteen levittäminen pien- viljelijäväestön keskuuteen. Minut valittiin kyseisen pienviljelijäyhdistyksen johtokuntaan, siihenkin pu- heenjohtajaksi. Yhdistys alkoi ripeästi toimintansa.
Järjestettiin erilaisia kursseja ja pidettiin iltamia, mikäli saatiin iltamalupia. Silloinen paikkakunnan nimismies oli muuten hyvin vastahakoinen. Hänellä oli kai epäilys siitä, että yhdistys oli kovin vasem- mistolainen. Joskus antoi iltamalupia ja joskus ei ollenkaan. Mutta toiminta jatkui. Maan alla ja maan päällä niin kuin sanotaan ja kerättiin rahaa yhdistyk- sen toimintaa varten ja muun muassa sellaista asiaa varten kun Vatajankosken sillan rakentamista varten kerättiin kokoon aika summa.
Sitten jouduin edustamaan pienviljelijäyhdistystä Pienviljelijäin Keskusliiton vuosijuhlaan Jyväsky- lään kesällä 1929. Silloin siellä oli niin ihmeel- lisiä asioita tekeillä, että silloinen Pienviljelijäin Keskusliiton johtokunnan puheenjohtaja, Oriveden kansanopiston silloinen johtaja maisteri Laak- sovirta oli haksahtanut kovasti puoluepolitiikan tielle ja oli mukana kun Suomeen oli eräät piirit perustaneet Suomen Pienviljelijäin puolueen ja julkaisivat semmoista sanomalehteä kuin Suomen Pienviljelijä. Professori Gebhart joka oli Pienvil- jelijäin Keskusliiton ja koko aatteen alullepanija ja suuri organisaattori oli viettämässä kesälomaansa Italiassa. Hän oli siellä kuullut, että Laaksovirta ja kumppanit hommaavat kovasti ja sekoittavat koko pienviljelijäyhdistysaatetta huonoon toimintaan.
Hän lähti kiireen vilkkaa kesken lomansa Jyväs- kylään kokoukseen. Siellä sitten tapahtui asioita.
Siellä oli levitettynä sitä Suomen Pienviljelijä-lehteä valtavat määrät joka pieli ja paikka siellä kokous- paikalla. Kun professori Gebhart piti avauspuheen, hän ensimmäisiksi sanoikseen tuomitti ankarasti sen uuden puolueaatteen koska yhdistyksen perustami- sen tarkoituksena ei ollut ollenkaan puoluetoiminta vaan puhtaasti maataloudellinen valistustoiminta.
Ja seurauksena oli se, että maisteri Laaksovirta sai potkut Pienviljelijäin Keskusliiton valtuuskunnan puheenjohtajan toimesta. Ja siellä sitten voimakkain sanoin ne silmäätekevät ruosi sitä Laaksovirran ja kumppanien toimintaa. Mutta tämä puoluehaihattelu ei ollut jättämättä varjoaan koko pienviljelijäyhdis- tystoiminnalle. Tuli kaikenlaisia rettelöitä ja eräät henkilöt olivat melkeinpä napit yhdessä kun sitä
asiaa selvitettiin. Meidän pienviljelijäyhdistys meni kituutti kumminkin pikkuhiljaa eteenpäin. Eikä se puoluerettelöinti sanottavia tänne vaikuttanut. Sitten tuli sodat ja semmonen yhdistystoiminta luonnol- lisesti lamaantui melkein kokonaan. Mutta itu jäi.
Sen verran että sotien jälkeen se alkoi taas virkistyä ja niinpä se nykyään toimii aika voimakkaasti. On hankittu muun muassa yhteisiä kalliita koneita, joita yhdistyksen jäsenet lainaavat. Tietenkin suorittavat niistä semmoista lainaamismaksua. Ja toiminta jat- kuu edelleen, siis se mikä 1920-luvulla aloitettiin, jatkuu edelleen tänä päivänä.
Niukan rahan aikaa ja kyseenalainen Suomen ennätys
Palaan takaisin kunnallismiestoimintaani, joka kuten jo edellä tuli sanottua alkoi 1930-luvun alkuvuosina.
Ensin tulin silloin kunnanvaltuuston jäseneksi ja sitten siitä kehkeytyi, että minut valittiin moniin- kin kunnallisiin lautakuntiin. Kuten jo tuli sanot- tua silloin elettiin semmoista niukkaa raha-aikaa.
Kunnalla ei ollut rahaa eikä sitä ollut yksityisillä.
Kunnallistoiminta oli tietenkin sen niukkuuden vuoksi sen mukaista: ei tehty minkään näköisiä uusia investointeja, niin kuin nykyisin sanotaan, siis perusparannuksia. Elettiin vaan vanhoilla. Ei korjattu rakennuksia eikä tehty investointeja. Eten- kin rakennukset rapistuivat ja sitten kun taas koitti paremmat ajat, oli niiren kuntoon saattamiseksi työtä, jos verran vaikka minkä.
Sotien jälkeen kun sodat saatiin kunnialla sodit- tua, ja hävittyä, silloin tuli ensimmäiset kunnallis- vaalit niin nuorta porukkaa ryntäsi paljon kunnan- valtuustoon. Ja niin kuin tiedetään, nuoret ovat aina hyvin aloitekykyistä ja radikaalisia joka suhteessa.
Ne rupes tekeen niitä uudistuksia ja mentiin niin
pitkälle niitten uudistusten kanssa, että kunnan veroäyrin hinta oli loppujen lopuiksi se ennätyslu- kema, koko Suomes nimittäin, 26 markkaa yhtenä vuonna. En Jumalan kiitos, kun sitä 26 markan äyriä pantiin maksuun ja maksettiin, kuulunut enää kunnanvaltuustoon. Olin hissun kissun jäänyt pois siltä areenalta koska huomasin, että asiat eivät taida nyt mennä oikein malliinsa. Mutta veronmaksajat pitivät, silloin kun niiden piti ruveta todella mak- saan sitä 26 markan veroäyriä, alussa kovaa pulinaa mutta vähitellen siihenkin alistuttiin ja itte kukin makso kalliin kunnallisveron sinä vuonna. Tämä 26 markan veroäyri oli ajattelemattoman kunnallispoli- tiikan ansiota. Edettiin liian nopiasti, tehtiin velkaa ja sitten vihdoin viimein kunnan pöytälaatikkoon kokoontui niin paljon maksamattomia laskuja, ettei ollut muuta eres kuin maksaa pois, veronmaksajain kustannuksella. Sitten käytiin jututtamas jopa Hel- singin herroja. Minäkin olin kerran mukana yhres lähetystös. Mentiin armorumpua soittaan, että mikä eteen kun kunnan veroäyri on kohonnut niin, että sen maksaminen uhkaa tappaa koko kunnallisen elämän, taikka kuntalaisten elämän. Siä sanottiin vaan että ei mitään muuta kuin maksaa pois. Se oli kylmä vastaus ja niin se tuli vaan sillä ”lohdutuk- sella” maksetuksi.
Vähäosaisten asialla
Holhouslautakunta on niin kuin nimikin jo sanoo, alaikästen ja muuten semmosten henkilöiden jokka ei pysty omia asioitaan hoitaan, niitten asioiden hoitamista ja valvomista. Aina kun sattu kuoleman- tapaus, että toinen aviopuolisoista kuoli ja toiselle jäi alaikäisiä lapsia, niille hankittiin kihlakunnan oikeudessa holhooja ja apuholhooja. Tämä tehtävä oli holhouslautakunnan puheenjohtajan suoritettava.
Tilivelvollisuus oli holhoojalla; pidettiin tarkkaa
huolta holhottavien omaisuudenhoidosta ja tilit oli holhoojien tehtävä joka vuodelta ja ne sitte holhous- lautakunta tarkasti. Joko hyväksy tai hylkäs ja vaati uutta tilintekoo. Holhoustoimen ylimpänä valvojana oli tuomiokunnan tuomari. Holhouslautakunnan pu- heenjohtaja oli vaan niinku trenkipoika tää kentällä ja oli vastuussa tuomarille koko kunnallisesta hol- houstoimesta. Nykyään kuulemani mukaan holho- uslautakunnalla on erityinen palkattu sihteeri, joka hoitaa kaikki kirjalliset tehtävät, ja taitaa hoitaa viä ne käräjillä käynnitkin, kun niitä holhousmääräyk- siä haetaan. Sitä en tarkoin tierä, mutta luulen niin.
Silloin kun minä olin holhouslautakunnan puheen- johtajana täyty ne käräjät käräjäpaikalla käydä niitä holhousasioita hoitamas. Ja niin oli tarkkaa hom- maa, ettei edes kyytirahoja saanut laskuttaa vaan täyty omilla rahoillansa suorittaa käräjämatkat. Mut- ta nyt on kait kunnanvirastoon kertynyt niin paljon virkailijoita, että yks opettaja sano mulle kuvaavasti, että siellon niin paljon virkailijoita, että joka lauta- kunnalla on sihteeri ja sihteerilläkin sihteeri. En tierä sitten, en oo käyny tarkastelemas asioita sen koomin kun jätin kunnalliselämän. Mutta arvaan sen, että ainakin henkilökuntamäärä on paisunut valtavasti.
Holhouslautakunnan puheenjohtajalla oli ennen suu- ret valtuudet esimerkiksi tilien vaatimisen suhteen.
Holhouslaki nimittäin määritteli sillä tavalla, että joka ei määräaikana tehny holhoustiliä niin siittä sai lähettää luettelon tuomiokunnan tuomarille, jolta tuli tuomarihaastet jota sitte oli varmaan toteltava.
Muuten sai sakot ja tili oli kumminkin loppujen lopuksi tehtävä. Että kyllä valtuuksia riitti, jos niitä vaan tahto käyttää. Minä en pannu ketään kiipeliin, sain ne jotenkin asiat suosiolla meneen. Meni ne sitten hyvin tai vähän huonommin, en tierä.
Seurakuntaa kehittämässä
Mennäkseni sitten seurakuntatoimintaan, seurakun- nnan luottamusmiehenä olisi paljonkin kerrottavaa silloisesta seurakuntaelämästä. Silloin kun tulin kirkkovaltuustoon oli seurakunnan kirkkoherrana sellainen henkilö, sanottakoon nimikin; rovasti Järvinen, joka vastusti kaikkia uudistuksia, kuten seurakunnan rakennusten ynnä muitten suhteen.
Meirän käsityksemme oli se, että hän pelkäs sitä että jos ruvetaan tekeen seurakunnan rakennusten suhteen vähän kalliimpia investointeja, niin hän ei saa palkkaansa. Seurauksena oli se, että kaikki seurakunnan rakennukset rappeutu. Ne olivat niin että melekein ne jo sormin repi hajaalle. Mutta sitte tapahtu kirkkoherran vaihdos. Meirän kirkko- herraksemme tuli semmonen nuorempi mies Toivo Mäenpää, joka pisti tuulemaan. Samanaikaisesti tapahtu niin, että Honkajoki yhdistettiin Lapuan hiippakuntaan, jonka piispana oli ripeäotteinen Eero Lehtinen, joka joka suhteessa vaali Honkajoen koh- taloita ja asioitten hoitoa. Ja kun nämä kaksi miestä, Mäenpää ja Lehtinen ryhtyivät puuhaan, niin silloin
alko ripee seurakunnan rapistuneitten rakennusten korjaus. Tehtiin muun muassa uusi siunauskappeli ja uusi pappila ja perustettiin uusi hautausmaa, kor- jattiin kirkko - restauroitiin ihan viimeistä piirtoo myören. Nämä luonnollisesti nieli paljon rahaa, mutta piispa Lehtisen ansioksi on kai luettava että Kirkon keskusrahasto avusti silloin huomattavilla summilla seurakunnan rakennustoimintaa. Ja niin sitten tuli sekin epäkohta korjattua, että saatiin seurakunnan rakennukset korjattua ja kaikin puolin ajanmukaiseen kuntoon.
Kirkkoon uudet urut
Kuvaavana seikkana siltä ajalta, kun olin kirkko- valtuustossa, tulkoon mainituksi vielä urkujen han- kinta. Kirkossa oli käytössä kanttori Kantinkosken täysin vanhanmalliset, antiikkiset urut. En tierä kuinka monta äänikertaa niis oli, mutta ei liene paljon huuliharppua parempi ollut. Sitte oli leheris kuulutus, että Pasilan seurakunta myy urut, jotka on korjattavana Kangasalan Urkutehtaalla. Pasilaan otettiin siis yhteys ja ne sano että joo. He myy urut, mutta kauppahinta vaaritaan heti käteisellä. Ei anne- ta luotolla yhtään. Ja se oli aikamoinen, en muista tarkoin mutta eiks se ollu sitte siihen aikaan niin kun viistuhatta markkaa. Se vaan oli aika summa.
Sitte tuli se kokous, jossa piti päättää näitten urku- jen ostosta. Niin siä oli tietysti kova vastustus, ku seurakunnan kirkkoherra oli ennen kaikkea vastaan, että ei hankita uusia urkuja. Mutta en tahro korostaa sillä omaa minääni, mutta kumminkin rupesin vas- tarannan rökkääksi siinä ja rupesin ehrottaan, että eikohan sittekkin hankita kirkkoon uudet, paremmat urut. Sain puolelleni silloisen seurakunnan kanttorin Aimo Särkijärven ja eräitä muita kirkkovaltuuston jäseniä, niin nipinnapin tuli päätökseksi, että ne Pa- silan Kangasalan Urkutehtaalla olevat urut ostetaan seurakunnalle. Sitte heitettiin mulle kysymys, että mistäs otat rahat, kun niin innokkaasti ajat uusien urkujen ostamista. Minä sanoin, että pankista.
Honkajoen rahalaitokset olivat silloin pieniä;
niillä ei ollu käyttövaroja suuriakaan. Mutta niin kumminkin kävi, että menin Säästöpankkiin, jonka hallitukseen silloin jo kuuluin. Selitin asian; että nyt olis saatava urkujen ostoon sellainen ja sellainen summa rahaa. Sillonen pankin kamreeri Svante Yli- koski pudisteli päätänsä ja sano, että mistäs ne ny sitte meinaat ottaa. Mä sanoin, että lainataan toisilta pankeilta. Ja niin sitte kävi, että käännyttiin silloisen Pohjoismaiden Yhdyspankin Kankaanpään kontto- rin puoleen ja selostettiin asiat, että olisko siä lainata semmonen ja semmonen summa rahaa. Sieltä saatiin myöntävä vastaus ja sekö minun mieleeni oli. Sitte joku aamu kun olin ollu jonkun lähetystön mukana Varsinais-Suomes tutustumas kunnalliskoteihin ja pääsimme aamupuoles yötä kotio ja oli tietysti kova uni, kun koko yön oli oltu matkalla. Turusta
lährettiin ehtoolla myöhään ja sitten oli painava pää kun päästiin kotio. Ennen kun minä ehrin petiltä ylös niin Svante Vanhahonko, joka oli Säästöpankin rahastonhoitaja, tuli velkakirja käres, heitti sen mun petilleni ja sano, että nyt sun on mentävä sitte ha- keen se raha jonka sä oot luvannu. Minä sanoin, ja heti paikalla. Minä panin vaatteet päälleni ja nousin linjapiiliin ja esitin sen velkakirjan pankis, ja multa ei kysytty ihme kyllä minkäänlaista henkilötunnus- takaan. Otettiin se velkakirja, minä kuittasin ja panin rahat taskuuni ja sanoin että kiitoksia paljo. Se oli sillä siisti. Vein ne rahat pankkiin ja sanoin että nyt voitte sitte huoleta maksaa Pasilan seurakunnalle ne uuret urut.
Pankkitoimintaa
Mennäkseni sitten pankkitoimintaan, johon tulin sii- nä 30-luvun alkuvuosina. Siihen aikaan Honkajoen rahalaitokset, niin Säästöpankki kuin Osuuskassa olivat liikevaihroltansa verrattain pieniä. Eikä ne niin päätä huimaavia liene nykyäänkään. Mutta kuitenkin ovat kehittyneet aika paljon siitä kun ne sillon oli. Pankki toimi vanhassa, sittemmin kunnalle myydyssä rakennuksessa, joka oli niinkin huomatun miehen kun arkkitehti Vähäkallion piir- tämä ja suunnittelema. Hän oli nuorena arkkitehtinä sen suunnitellut. Siellä kumminkin sitä pankkitoi- mintaa harjotettiin nykyaikaseen tapaan, vaikka ei ollut paljo niitä rahoja millä olis voinu isotella mutta kumminkin pankkitoimintaa siis harjotettiin.
Lainoja ei paljo annettu eikä kysytty. Ihmiset olivat silloin alkuaikoina, kun minäkin tulin Säästöpankin hallitukseen, semmosia että ne pelekäs lainaa niin kun ruttoo. Ei siis niinku nykyänsä; lainaa pyyrettäi- siin niin paljon ettei voi pankki millään täyttää kaik- kien tarpeita. Mutta vähitellen pankkitoimintakin sitte kehitty. Raha huononi, sanoisko sillä tavalla, ja tietysti silloin rahavarat nimellisesti kasvovat, mutta suuren suuriks ne ei, kuten sanottu, yleisön talletukset enempää Säästöpankis kun Osuuspan- kissakaan paisuneet. Pysyivät verrattain pieninä ja vaatimattomina rahalaitoksina.
Mutta nykyään ne kuitenkin ovat sitten jo suurten valtion lainojen, jota valtio on antanut pankkilaitos- ten jaettavaksi, ansiosta kehittyneet aika huomatta- viksi rahalaitoksiksi. Ja joku aika takaperin kuvaan astu niin sanotut opintolainat ja ne sitten vasta alussa askarruttivat pankkimiesten mieltä. Niitä anomuksia tuli niin paljon, ettei millään ollu kaikille myöntää opintolainaa. Ja siittä sitten tietysti kauheesti nuris- tiin kun toinen sai ja toinen ei. En tiä minkämoiseks se opintolainatoiminta sitten nykyään on kehittynyt kun en enää kuulu pankin hallitukseen mutta uskon, että opintolainojen pyytäjiä on riittävästi ettei niistä ainakaan pulaa oo. Samoin on sitte muun lainan ottoa ihmiset lisänneet tavallisen, jokapäiväisen elämän tarpeisiin, rakennusten korjaamiseen, ko-
neitten ostoon, viljelysmaiden kunnostukseen ja niin poispäin. Niihin on tietysti kulunut pankilta paljon rahaa, mutta nämä on olleet semmosia, että niihin on valtiolta saatu apua. Että siis huomattava osa pank- kien lainaamista rahoista on suoraan sanoen valtion omia lainoja, vaikka pankit ne välittävät.
Maidonjalostus Honkajoella
Meijeritoiminta Honkajoella on aika lailla vanhaa.
Jo viime vuosisadan puolella oli käynnissä ensim- mäinen vesivoimalla käyvä meijeri, paikalla missä nyt on museorakennus. Mutta sen toiminta keskeyty, en tiä mistä syystä. Ja oli pitkä väliaika ennen kun taas ruvettiin kokeileen uurella meijerihankkeella.
Ja se tapahtu vuonna 1924. Honkajoelle rakennet- tiin uusi meijeri, joka on nykyisen meijerin edeltäjä samalla tontilla. Se oli puusta rakennettu ja se rupes lahoomaan ja muutenkin käymään ahtaaksi, kun maitomäärät paisu vallan tavattomasti. Ja niin oli pakko laajentaa ja rakentaa isompi meijeri, joka on se nykyinen meijeri sitte. Maitomäärät on sen vuoden –37 jälkeenki, jolloinka nykyinen meijeri valmistu, valtavasti kasvanu aina sotiin asti. Mutta sotien aikana luonnollisista syistä maitomäärät vähenivät hyvin paljon. Mutta taas sotien mentyä ohi, maitomäärät rupesivat kasvamaan. Niinpä ne 1960-luvun alussa taas olivat saavuttaneet sanois- ko huippunsa. Maitoa tuli meijeriin jo, en muista miljoonia, mutta kyllä ainakin seittemän, kahreksan miljoonaa litraa vuores. Tarkkaa määrää en muista.
Mieleeni on jääny eräs seikka, jota en koskaan unohda. Se nimittäin, että meijerin alkuaikana maito kuskattiin meijeriin hevosilla. Mairontuottajat oli järjestynyt semmosiksi niin sanotuiksi kuskipiireiksi ja sopineet sitte että kukin vuorollansa, tietenkin maitomäärästä riippuen, kuskasivat hevosellansa mairon meijeriin omasta kuskipiiristä. Mutta sitte tuli autojen aikakausi.
Auto rupes tekeen tuloansa joka alalle, niin meijerikuljetukseenkin. Mutta sitten oli suurena hankaluksena kylätiet, joita Honkajoella on tunne-
tusti paljon ja niitten varsilla asu huomattava, taikka sanoisko oikein huomattavin, määrä mairontuojista.
Ja talvella teitten aukipitäminen vaati vallan ylivoi- masia ponnistuksia. Niinpä silloin kun meijerille hankittiin ensimmäinen auto, oli meijerin hallituk- sen huolehrittava siitä, että auto pääsi liikkuun näillä sivuteillä. Ja monta kertaa olivat hallituksen jäsenet, jopa isännöitsijäkin, lapion kanssa avaamassa tietä kun maitoauto jäi kieppiin. Mutta sitten vähitellen kunta innostu sen verran että se rupes ottaan osaa teiden talviauraukseen. Ja siihen otti osaa myös pitä- jän autoilijat. Ja niin se asia vähitellen järjesty, niin että vihdoin viimein kunta otti hoitoonsa koko talvi- aurauksen ja tämä puoli tuli siten järjestykseen.
Pikkupojan vaalit ja ”akiteerausta”
Olen ollu neljän vanha pikkupoika, silloin kun ensimmäiset vaalit 1907 toimitettiin. Honkajoella oli kolme äänestysaluetta. Oli Kirkon, Ylisenpään ja Antilan äänestysalueet. Antilan äänestysalueen vaalit pirettiin tässä samassa huoneessa, missä me nyt tätä muistelmaa kokoamme. Mieleeni on elävästi jääny, niin kuin lapset ovat tarkkaavaisia, vaalit on lähtemättömästi syöpynyt mieleeni. Äänestysalueet olivat suuria. Tähän kuulu Antilankylän lisäksi Paas- tonkylä, joka oli tunnetusti laaja. Aina Rynkästen perää ja Pesämäkee myören kuulu tähän vaalipiiriin, Antilan äänestysalueeseen. Ja kun vaalit toimitettiin, silloin oli sydäntalvi, en muista päivää mutta se kyllä Suomen historiasta selviää, joka tahtoo olla utelias ja ottaa siitä selvän. Mutta joka tapaukses oli sydäntalvi kun ne toimitettiin. Muistan elävästi sen hevosten paljouden, mikä meirän talon karta- nolla silloin oli, kun ihmiset olivat hevosilla tulleet auraamattomia teitä pitkin vaalipaikalle. Täälä oli vaaliin osaaottavien, taikka vaaliväen, lämpösestä huolehrittu siten, että meirän pihan toisella puolella oli niin sanottu vaarintupa ja siä vaaliväki lämmit- teli. Kylmä talvi kun oli.
Vaalilautakunta oli asettanut yhren miehen, sem- mosen joka vaalilain mukaan piti huolen siittä, ettei saanut enää vaalipaikalla akiteerata, sitä kenenkään puolueen puolesta puhua. Siinä oli kyseisten vaalien aikana täälä semmonen Kärrin suutari Pesämäestä, joka kulki sitte ahkerasti paikasta toiseen ja sano ettei saa akiteerata, ei saa akiteerata. Semmonen vanha pieksusuutari olis nykyajan pilapiirtäjälle hyvä aihet. Vaalilautakuntaan kuulu silloin, joka istu täs samas huonees misä nyt olemme, puheen- johtajana opettaja Heikki Salokangas. Joka nyky- änsä viettää eläkepäiviä 96-vuotiaana Siikaisten Vuorijärven hyljätyllä kansakoululla. Taitaa olla jo ylitten 96-vuotias, lähentelee sata siinä. Ja jäseninä oli Antilan talon silloinen isäntä Akseli Ollila, seppä Frans Snäll, maanviljelijä Juho Vanhapaasto. Lisää en muista kyllä tarkoin, mutta nämä muistan. Vaali- paikalla kyllä, vaikka Kärri piti kovaa huolta siittä,
ettei saanu akiteerata. Niin pakkas tuleen vaan sem- mosia kahanauksia sitte, että kukin piti sitä oman puolueensa propagandaa yllä, jossei muolla niin tua pihalla. Vaaliväki oli asettanu vaalille suuria toivei- ta. Se oli lähtenyt vaaliin todella suurin toivein.
Suomen järvettömin kunta, onneksi on Karvianjoki
Jospa sitten muuttaisi aihetta ja käsittelisin vesis- töasioita. Se on siis aika jyrkkä muutos siihen mitä edellä olen kertonut. Suomea sanotaan tuhatjärvien maaksi, ja sellainen se epäilemättä onkin. Olen joskus lentokoneessa kulkenut kahteenkin kertaan Suomen järvialueen yli. On sattunut oleen kirkas päivä ja lentokone on lentänyt alahalla niin että on hyvin nähnyt maahan ja olen tehnyt sieltä sellaisen havainnon, että onko eres siä järvialueella sem- mosta yhtenäistä maakappaletta, johka olis voitu perustaa lentokenttä niin että tällä lentokoneella joskus voiraan maahanki laskee. Niin vetiseltä on se alusta näyttänyt, kun sitä on katsellut lentokoneen ikkunasta. Mutta vaikka näin on asian laita Suomen järvialueella, on seutuja, joissa ei ole yhtään järviä.
Sellainen on Honkajoki. Honkajoen alueella ei ole ainuttakaan järveä. Aikaisemmin oli kaksi pientä lampea, ns. Iso ja Pieni Rynkälampi. Mutta nekin kuivatuksen johdosta hävisivät niin, ettei niitä ny- kyänsä juuri karttalta löyrä.
Mutta sen sijaan pitäjän halki kulkee ja kiemur- telee Karvianjoki. Täytyy sanoa että muuten olisi Honkajoen maisemat hyvin yksitoikkoisia, ellei Karvianjoki niitä ainoana vesistönä halkoisi. Kar- vianjoki alkaa kahtena haarana. Toinen haara lähtee Kauhajoen Nummijärvestä ja toinen Karvian-Kau- hajoen rajamailta, niin sanotulta Säkkiperältä. Ne yhtyvät Karvian Ämmälänkylässä ja siitä ne vasta yhtenä jokena rupeavat virtailemaan etelään päin.
Jo ennen yhtymistänsä, ennen kuin Nummijoen haara yhtyy varsinaiseen Karvianjokeen, on siitä pohjoiseen suuri järvi, Karvianjärvi. Se lienee Poh- jois-Satakunnan suurimpia järviä ja kuuluu oikein olevan tavoiltansa oiken järven tapainen. Nimittäin siltä saadaan kovasti kalaa ja sorsastus siä on kovas käynnis. Taitaa nykyhetkelläkin, koska paraikaa eletään sorsastuskautta.
Soovarit tulee ja tukit huilaa
Karvianjoella on entisaikoina ollu Karvian ja Hon- kajoen pitäjille ja myöskin joen alajuoksulla oleville pitäjille suuri taloudellinen hyöty. Silloin kun ei ollu autoja, millä olisi puutavara kuljetettu ja tiet olivat huonoja että niitä myöden ei olisi voinu suuria tukkikuormia ajaakaan, vaikka olis autojakin ollut.
Karvianjokea myören joka kevät uitettiin suuria määriä tukkeja. Siihen aikaan vielä Karvianjoen vaikutuspiiris oli suuria yhtenäisiä metsiköitä, joissa
kasvoi vielä sitä niin sanottua ikihongikkoa, joten raaka-ainetta tukeiksi löytyi Karvianjoen varsilta runsaasti. Muistan pikkupoikana kuinka suurella jännityksellä oroteltiin keväisiä tukinuittoja. Ensin jo talvella tarkkailtiin, kun hevosten vetämänä vietiin pohjoista kohre suuria niin sanottuja tuk- kipaatteja, jokka kesäaikana oli huollettu jossakin etelämpänä. Se oli merkki siittä, että Karvianjoen latvoilta päin kevättulvan aikaan alkaa vyöryään suuria tukkimääriä. Ja niitten peräs tietenki tuli niin sanottu soovarijoukko näillä paateillansa ja se oli jännittävää pikkupoikien kattella kun ne suuret tukkipaatit alko näkyä joen pohjoispuolelta. Siellä oli sitä oikein väärentämätöntä tukkilaissakia, jokka uiton eristyessä ostivat ruokatarpeita joen varrella olevista taloista ja taisivat joskus olla yösijaakin vailla, sillä siihen aikaan ei ollut, kuten tunnettua, mitään työmaaparakkeja eikä ruokaloita.
Suurena haittana tukinuitolle oli niin sanotut kapulasillat, joita koskipaikkoihin oli rakennettu useitakin muun muassa kotini lähellä sijaitsevaan Haapakoskeen, jonka Kankaanpääläiset myöhem- min risti Vatajankoskeksi. Ne oli jäittenlährön ja tukinuiton ajaksi ne kapulasillat purettava pois ja se oli vallan vapaaehtosta, sanoisko talkootyötä paikkakunnan miehiltä. Oli pirettävä varansa jo silloin, kun jäät rupesivat liikehtimään, että silta tuli verettyä maihin. Ettei vaan virta saanut viedä niitä mukanaan. Sitten niitten silta-aineitten keruusta oli ollu kova urakka kun niitä olis saanut sieltä alajuok- sulta onkia ja verättää takasin paikallensa. Niitä oli useitaki, täs aivan minun kotiniki lähellä oli niin sa- nottu Ristakosken kapulasilta, jonka kans oli tehtävä samat temput kun äsken kertomani Vatajankosken sillan kanssa. Se oli semmonen aika rasitus paik- kakunnan asukkaille. Sinne oli aina vietävä uusia silta-aineita joka kevät, sillä osa niistä vähitellen mätäni ja osa pääsi karkuunkin veden mukana, joten silta-aineita oli joka kevät täyrennettävä. Ja sitten se työmäärä, mitä uhrattiin niihin kun ne sillat taas koottiin paikoillensa ylikuljettavaksi.
Karvianjoki ottaa omansa
Se oli semmosta totista miehistä työtä. Mikkään semmoset hennot nuoret miehet eivät semmoseen pystyneet, se oli oikein semmosta osittain raskasta ja hengenvaarallistakin, sillä väliin sattu niinki, että joku putos jokeen ja sieltä sitä sitten ongittiin ylös jos saatiin ja onpa varmaan niinkin käynyt, että ei oo saatu pois ennenku asianomainen henkilö oli jo kuollut, hukkunut. Muistan erään tapauksen kansakouluajoilta. Aivan kotini lähellä oli tukin vierittäjiä. Vierittäjinä oli sekä miehiä, että naisia.
Kun ne olivat saaneet joen toisen puolen tukit vieritettyä, ne siirty samanlaiseen työhön toiselle puolelle jokea. Silloin oli ylitettävä joki semmosella tukkipaatilla, josta jo erellä kerroin. Kävi sitte niin onnettomasti, että virtaavas paikas ei osattu väistää semmosta niin sanottua rukokiveä, joka on aivan mun kotini lähellä ja paatti kaatu ja siinä olevat henkilöt joutuivat virran varaan, virran vietäväksi.
Muistan elävästi kun satuin silloin juuri tulemaan kansakoulusta tapahtumapaikalle kuinka tuli suuri hätä. Ne huusivat apua sitte oikeen syrämen ja suun täyreltä. Oli siinä joukos muutama semmonen, jokka oli hyviä uimareita ja jokka pääsi uimalla rantaan.
Mutta kaksi henkee, vanhempi mies ja nuori nainen, jokka olivat vielä sukulaisia, virta vei ne mukanansa ja ne hukkuivat. Viimenen näkö heistä nähtiin tässä lähettyvillä olevassa Sikakoskessa. Sitte Sikakosken alla ne lopullisesti peitty. Muuten ei tukin uiton aikana tapahtunu hukkumisonnettomuuksia. Pitä- jämme Lauhalankylässä sattui eräänä kesänä, että kaksi nuorta tyttöä, jotka eivät vielä osanneet uida, tytöt muuten olivat vielä serkuksia, menivät joelle souteleen vuotavalla veneellä ja seurauksena oli, että molemmat tytöt hukkuivat. Ja sitten on semmoisille, sanoisko juopoillekin sattunut vahingoita. Antilan riippusillalla joku uskalikko, muka, juovuspäissä nousi sillankaiteelle ja näyttään taitojansa kuinka hän pystyy käveleen sillankairetta pitkin ja putos jokeen ja hukku. Ja hänen serkkunsa, vähästä myöhemmin niin, meni uimaan juovuspäissä hy- vin lähelle sitä mainittua riippusiltaa ja myöskin hukku. Ja muistan minä aivan pienenä kuinka täs naapurin tytär semmonen Santaniemen Iida hukkui heikkoihin jäihin. Nuori tyttö oli hänkin. Ja kyllä niitä on paljo muitakin hukkumisia tapahtunu. Niin että oli semmonen sanontaki, että Karvianjoki korjaa uhrinsa joka vuosi. Myöhemmin sitte Karvianjoen koskiin on rakennettu tehtaita, sanoisko sillä taval- la, kaksi sähkötehdasta. Toinen on Jyllinkoskes ja toinen Vatajankoskes, jokka jauhavat sähköä vielä tänäkin päivänä.
Äänitteestä muistiin kirjoitti Yrjö Syväojan pojan poika Hannu Syväoja 1.11.2007
S
uomen Lasten Parlamentti perustettiin Tam- pereella 9.11.2007. Perustamisen taustalla on vuonna 2006 hyväksytty nuorisolaki, jonka tavoit- teena on lasten kuulemisen ja osallistumisen edis- täminen. Lasten Parlamentin perustaminen tukee valtakunnallisesti ja paikallisesti lasten osallistumis- ta, yhteiskuntatietoisuuden lisäämistä ja sosiaalista vahvistumista. Se antaa lapsille vaikuttamiskanavan, mutta myös viranomaisille ja päättäjille mahdolli- suuden kysyä ja selvittää erilaisia asioita suoraan lapsilta. Honkajoen ensimmäisiksi Suomen Lasten Parlamentin edustajiksi valittiin kesällä 2008 Venla Haunia ja Carita Kurumaa. Syksyn ajan parlamentti on jo aktiivisesti toiminut netissä. Tytöt ovat osal- listuneet erilaisiin verkkokeskusteluihin ja -äänes- tyksiin sekä ideoineet itse keskusteluaiheita toisille parlamentaarikoille. Tänä vuonna parlamentti ko- koontui Jyväskylässä 6.–7.11. Yli puolet Suomen kunnista oli edustettuna parlamentin täysistunnossa 7.11. 10–14-vuotiaita edustajia oli saapunut 227 kunnasta yhteensä 350 lasta. Seuraavassa Honka- joen parlamentaarikoiden tunnelmia Jyväskylästä:”Menimme autolla Jyväskylään. Anne, Caritan äiti ajoi ja mukana oli myös Venlan äiti, Min- na. Jyväskylässä majoituimme Cumulus-hotelliin.
Menimme kuudelta teatteriin katsomaan Kuka pelkää Noitia -teatteriesityksen. Esityksen jälkeen Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson toivotti meidät tervetulleiksi Jyväskylään. Sen jäl- keen menimme syömään ravintola Huviretkeen ja nukkumaan.
Aamulla kävimme hotellin aamiaisella, siellä oli paljon lapsia Lasten parlamentista. Sitten pakkasim-
Suomen Lasten Parlamentti
me laukut autoon. Kävelimme Jyväskylän Paviljon- kiin. Anne ilmoitti meidät tiskillä, kun me veimme takit naulakkoon. Sitten haimme tiskiltä nimitarrat, joissa luki valiokuntiemme värit ja saimme Jyväsky- läkassit, joissa oli välipala. Sitten menimme saliin, ensimmäiseen täysistuntoon. Siellä olivat kaikki lap- set ja heidän saattajansa. Istuimme valiokuntiemme
värien mukaan penkkiriveillä. Carita oli vaaleanvihreässä, eli Hyvä koulu- valiokunnassa. Venla oli punaisessa, eli koulukiusaamiseen liittyvässä va- liokunnassa. Täysistunnossa oli pu- heita, jaettiin kunniakirjoja ja lopuk- si oli jonglööri esitys. Viimeisenä va- liokuntien ohjaajat esittelivät itsensä.
Sitten lähdimme ryhmämme kanssa salista ja meistä otettiin valokuvat.
Koulukiusaamis-valiokunta, johon kuului Venla, meni Hanna nimiseen huoneeseen ja Caritan ryhmä meni Minna huoneeseen. Siellä valiokun- nat puhelivat aiheestaan. Esimerkiksi Venlan ryhmässä mietittiin miten voisi ehkäistä koulukiusaamista ja miksi jotkut kiusaavat. Caritan va- liokunnassa mietittiin, millainen on hyvä koulu, esimerkkejä olivat: mu-
kavat opettajat ja hyvä ilmastointi. Tämän jälkeen mentiin valiokunnittain syömään Paviljongin ravin- tolaan. Siellä näimme saattajamme, eli äitimme.
Ruuan jälkeen kokoustimme taas ryhmissämme.
Venlan ryhmässä arvottiin kaksi lasta, jotka esittivät tärkeimmät ajatuksemme viimeisessä täysistunnos- sa. Caritan valiokunta jaettiin kahteen ryhmään, toiset menivät eri huoneeseen. Sitten heidät jaettiin vieläkin pienempiin noin neljän hengen ryhmiin.
Ryhmissä kirjoitettiin papereille lause, joka oli valittu julistukseen, joka esitettäisiin täysistun- nossa. Ryhmästä valittiin kolme lasta, jotka sitten esittäisivät sen. Sen jälkeen mentiin välipalalle, söimme keksipatukat ja tripin, jotka olivat Jyväs- kyläkasseissa.
Wenlan joulu
Wenla on suloinen pieni 6-vuotias tyttö. Joulu oli tulossa ja Wenla odotti sitä kovasti. Äiti oli sanonut Wenlalle, että pian tulisi joulu ja hän saisi lahjoja.
Wenla oli toivonut kaikkea kivaa itselleen kuten nuk- keja ja pehmoleluja. Eräänä iltana Wenla oli menossa nukkumaan kun huomasi nurkassa jonkin pienen asian jota ei tunnistanut omakseen. Hän nimittäin luuli, että se oli lelu, mutta sepä ei ollutkaan lelu vaan tonttu joka kurkki Wenlaa.
- Äiti? Wenla kuiskasi makuuhuoneeseen.
- Niin kultapieni. Äiti vastasi tutulla pehmeällä ää- nellä.
- Huoneessani on jokin pieni lelu. Tule katsomaan!
Wenla kertoi. Äiti meni katsomaan, mutta ei huo- mannut mitään.
- Mene vain takaisin nukkumaan siellä ei ole mitään.
Äiti sanoi. Wenlalla ei siis ollut mitään muuta mah- dollisuutta kuin mennä nukkumaan, kun Wenla meni huoneeseensa tonttu oli tullut sinne taas.
- Tervehdys lapsonen. Olen tonttu en lelu ja aion kutsua sinut nyt erääseen pieneen tehtävään. Tonttu kertoi.
- Mutta kun minun pitää mennä nukkumaan ja halu- ankin, mutta en uskalla enää.
- Minä voin auttaa sillä tehtäväsi kuuluu meille ja sinun kuuluu olla sängyssä ja nukkua. Vain siten voit pelastaa joulupukin! Tonttu sanoi kiljumalla.
- Onko joulupukki vaarassa? Wenla kysyi. Tonttu nyökkäsi ja Wenlahan halusi oikean joulun eli totteli tonttua ja meni sänkyyn ja yritti nukkua ja kas kum- maa hän nukahti pian ja näki ihania unia. Aamulla kuusen alla oli valtavasti lahjoja. Wenla sanoi:
- Tämä on elämäni paras joulu. Wenla sanoi.
- Miksi? Äiti kysyi.
- No sehän on selvää. Näin paljon lahjoja, ihanat yö- unet ja pelastin pukin! Wenla iloitsi.
- Pelastit pukin? Hienoa Wenla! Äiti iloitsi vaikka ei ymmärtänytkään.
- Katsos Wenla joulupukki tulee, mutta minnes se isä meni? Äiti sanoi.
- Onkos täällä kilttejä lapsia? Pukki isä kysyi.
- Erittäin kilttejä! Äiti ja Wenla sanoit samaan aikaan.
Wenla oli niin onnellinen.
By: Milla Josefiina Seppälä
Hongon Koulu 6.a
Sitten menimme viimeiseen täysistuntoon, ja siellä sai istua missä tahtoi, ainakin niin me luu- limme, joten istuimme vierekkäin. Ensiksi ryhmät esittelivät ideansa ja hallituksen jäsenet esiteltiin.
Valkokankaalla esitettiin esimerkiksi Tarja Halosen sähke meille ja muista maista olevia sähkeitä. Siellä oli myös voimistelu-/tanssiesitys. Eri ihmiset, esim.
hallituksen puheenjohtaja Silva Järvinen puhui kai- kenlaisista asioista. Tämän jälkeen me lähdimme kotiin. Lasten parlamentissa oli meidän mielestäm- me todella hauskaa ja saimme sieltä kavereitakin!”
kirjoittajat Carita Kurumaa ja Venla Haunia
Jouluruno
Tonttulassa satoi lunta, mutta kaikki näki unta.
Kun kukko kiekaisi, niin lukko aukeni.
Joulupukki heräsi ja muori keräsi.
Tontut keräsivät lahjat säkkiin.
Ja joulupukki lähti jakamaan lahjat.
Joulupukki pullea
ei mahtunut savupiipusta.
Joulumuori kuori omenat, jotka aikoi antaa pukille.
Siellä puut kuiskii ja tontut huiskii.
Joulupukki löysi timantin, joka kiilsi.
Joulupukki timantin myi ja aivasti ja sanoi:”Hyi!”.
Sitten joulupukki palaa ja muoria halaa.
Pauli Pajukoski 1.lk ja
koulukumminsa Henna Alapaholuoma 5.lk
d d d
d d d
d
d
P
alokunnan nuoriso-osas- toon voi liittyä kuka ta- hansa yli 10-vuotias poika tai tyttö. Viikoittaisissa harjoi- tuksissa käydään läpi palo- ja pelastusalan perustietoja ja taitoja, turvallisuuskasvatusta, liikuntaa, yms. Tällaisia ovat mm. kalustontuntemus, alku- sammutus, ensiapu. Osasto osallistuu palokunta leireille sekä alueen palokuntakilpai- luihin. Tällä hetkellä osaston vahvuus on 10 jäsentä.Palokuntanuorisotoimin- ta tarjoaa mielenkiintoisen harrastuksen. Nuoriso-osas- ton toiminnan tavoitteena on kasvattaa nuorista vastuun- tuntoisia ja turvallisuustie-
toisia kansalaisia, jotka ymmärtävät yhteispelin merkityksen. Valtaosa palokunnan jäsenistä on tullut toimintaan mukaan nuoriso-osaston kautta, joten tavoitteena on myös toiminnan jatkuvuuden turvaaminen.
Hälytysosaston harjoituksiin on mahdollista osallistua jo 16 vuoden iässä, mutta hälytystehtäviin osallistumiseen vaaditaan 18
vuoden ikä ja sammutustyön- kurssin läpikäyminen. Nuori- sotoiminnan kautta on helppo ajautua myös pelastajan am- mattiin.
Viikkoharjoitusten lisäksi nuoret kouluttautuvat nuorten peruskursseilla. Kurssit jär- jestetään Länsi-Suomen Pe- lastusliiton leirillä kesäisin, joka ensikesänä järjestetään Siikaisissa sekä Pohjoissata- kunnan omalla alueleirillä ja valtakunnallisilla leireillä.
Kilpailujen tarkoitus palo- kuntanuorisotyössä on innos- taa, kannustaa ja motivoida nuoria. Kilpailuihin harjoit- telemalla ja osallistumalla osaston yhteishenkeä voidaan
Honkajoen vpk:n nuoriso-osasto
tiivistää ja saada viikkoharjoitusrutiiniin jotain uutta ja haastavaa. Kilpailuihin harjoittelussa tärkeää on juuri nuorten motivoiminen ja vastuuttaminen.
Rauhallista Joulua ja turvallista Uutta Vuotta!
Tero Suojanen ja nuoriso-osastolaiset
S
äälistä halusivat auttaa pulaan joutunutta isännän siskoa, jolle oli ”käynyt huonosti”. Työpaikan löytäminen pieni poikalapsi kainalossa olisi ollut miltei mahdotonta. Ehkä heillä oli myös ajatus ottaa poikalapsi korvaukseksi ensimmäisen oman tyttö- vauvan menetyksestä. Toinen tyttö perheessä oli jo 15-vuotias. Näin minä sain kodin ja vanhemmat, isän ja äidin.Olin yli 3-vuotias, kun äitini kantoi minulle kopassa velipuolen. Tämä oli minulle niin suuri tapahtuma, että vieläkin muistan sen elävästi. Eino- veljeni tuotiin hoitoon samanlaisin ajatuksin kuin minutkin: olisi helpompi löytää työpaikka ilman lasta. Lapsi luvattiin kyllä noutaa pois heti, kun työpaikka löytyisi. Meillä siis oli sama biologinen äiti, mutta eri isät. Hänen isänsä ei vain ollut yhtä vastuullinen kuin minun isäni, joka maksoi elatuk- seni 15-votiaaksi asti.
Kastetodistuksesta ilmenee, että Eino on synty- nyt Honkajoella. Kuitenkin kävi niin, että äitiä ei näkynyt eikä kuulunut noutamaan lasta. Hän ilmoitti kunnan lastenvalvojalle, ettei hänellä ole mahdolli- suutta hoitaa lasta. Lain mukaan lastenvalvojan oli otettava vastuu veljeni elatuksesta.
J a e t t u l e i p ä
Niinpä todellisuudessa isäksemme tuli enomme ja äidiksi hänen vaimonsa,
Lapsi kaupan
Lapsen virallisen vastuullisen, kunnan lastenvalvo- jan, piti tietysti huolehtia mahdollisimman edulli- sesta lapsen huoltamisesta. Niinpä kunnan ilmoitus- taululla julistettiin se päivä, jolloin köyhäinhoitolain mukaan otetaan uusia tarjouksia niin aikuisten kuin lasten hoidosta vuodeksi eteenpäin. Sitä ajankohtaa nimitettiin yleisesti vaivaisten huutopäiviksi. Oli selvää, että vanhuksen kunto saattoi huonontua, jolloin hoitohinta voi nousta. Lasten kohdalla oli toiveita saada pientä työapua, vaikkapa paimenpoika tai tytöistä ostajan piikoja pienten lasten hoitajina.
Heistä saatettiin jopa kilpailla.
Minulle jäi katkera muisto tapahtumasta. Joulu oli samalla viikolla, ja kuusi oli jo tuotuna eteiseen.
Silloin Juhalan Eino ja Varma tulivat noutamaan Eino-veljeäni, parasta leikkikaveria. Juhalat olivat tehneet edullisemman tarjouksen kuin mitä Einosta oli maksettu siihen asti. Asia tuli täytenä yllätyksenä vanhemmillemme. He eivät osanneet kuvitella, että
