Honkajoen
Joulu
2012
Itsenäinen Suomi
95 vuotta
PÄÄKIRJOITUS
Honkajoen Joulu -lehti v. 2012 on ilmestynyt luettavaksenne.
Honkajoen Lions Clubin lehtitoimikunta kirjoittajineen on saanut joululehden valmiiksi tutun tuntuisena.
Honkajoen v. 2012 tapahtumia on kirjattu muistiin unohtamatta historian tapahtumia ja sotaveteraanien kertomuksia. Honkajoen keskustassa, kirkkoa vastapäätä sijainneen Luoman liikerakennuksen historia on keskeinen Honkajoen menneisyydessä. Rakennuksen historiaa muistelee rakennuksessa itse lapsena asunut Pauli Luoma.
Perinteistä on ekaluokkalaisten pyöräilykypärien luovutus ja lukion aloittaville lahjoitettiin ”läppärit” (28 kpl) yhdessä Honkajoen kunnan ja Honkajoen yrittäjäyhdistyksen kanssa.
Lions puolisoilla ovat joulusäkkiarvat myynnissä, tuotot lahjoitetaan yläasteen ja lukion oppilaille stipendeinä.
Yhteisesti puolisoiden kanssa nautimme vanhainkodilla jouluglögit joululauluja laulaen ja joulutunnelmaa kohottaen.
Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen surullinen, sillä joukostamme ovat poistuneet aktiiviset puolisot Jaana Isokaski ja Maija Tuomi.
Lions-aatteen sisältö ”Me palvelemme” on toimintamme lähtökohta ja haluamme olla mukana eri palveluteh- tävissä ja olla jakamassa hyvää mieltä mahdollisimman monelle.
Lions Club Honkajoki on perustettu 16.11.1962 eli yhdistyksemme on 50-vuotias ja juhlimme syntymäpäi- väämme hyväntekeväisyyskonsertilla 10.2.2013 Honkalassa.
Honkajoen Joulu on ollut lähes koko toimintamme ajan tärkeimpiä projektejamme, jolla saamme varoja erilaisiin lahjoituksiin lapsille, nuorille ja vanhuksille. Juhlavuotemme kunniaksi olemme lahjoittaneet san- karivainajien muistotaulun seurakuntatalolle.
Kiitämme lehtemme kirjoittajia sekä ilmoituksen antaneita yrityksiä ja haluamme toivottaa kaikille Rauhallista Joulua, Onnellista Uutta Vuotta ja mukavia hetkiä Honkajoen Joulu -lehden seurassa.
Heikki Malmivaara, päätoimittaja Erkki Forsman, presidentti
Päätoimittaja Lehtitoimikunta
Heikki Malmivaara Saila Kamppi Hannu Uusihonko Erkki Forsman Kaija ja Esa Kivioja Leena Poikonen Pauli Kamppi Kimmo Tuomi
Kankaanpään Painopalvelu Oy Kansikuva Karvian Valokuvaamo Hinta 10 €
JUMALAN RAUHAA
”
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”Näin enkelikuoro lauloi paimenille, jotka olivat öisellä pellolla sitä ennen saaneet kuulla ilosanoman vastasyntyneestä Vapahtajasta. Taivaallinen kuoro toivotti rauhaa. Rauhalla on erilaisia merkityksiä. Yksittäisen ihmisen kohdalla se voi tarkoittaa vaikkapa levollista olotilaa.
Kansojen välillä se merkitsee sitä, ettei niiden välillä ole sotaa. Ihmisten välisissä suhteissa se on sovussa elämistä. Jos on ollut riitaa, rauha ja sopu tulevat siten, että pyydetään ja annetaan anteeksi.
Enkelit toivottivat tätä kaikkea, mutta niiden lisäksi Jumalan rauhaa kaikille ihmisille.
Heidän viestinsä kertoo siitä, että Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. Jumala loi jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen, äärettömän rakkautensa kohteeksi. Hän tarkoitti jokaisen ihmisen iankaikkiseen autuuteen. Kuitenkin ihminen rikkoi paratiisissa tämän autuuden lankeamalla toimimaan Jumalan tahdon vastaisesti. Näin jouduimme kuoleman ja kadotuksen kahleisiin.
Kuitenkaan Jumalan ääretön rakkaus meitä kohtaan ei muuttunut. Hän antoi jo ensimmäisille ihmisille lupauksen Vapahtajasta, joka tuo meille pelastuksen, polkee rikki käärmeen pään.
Tätä lupausta julistettiin sukupolvilta toiselle. Se toteutui, kun Jumalan Poika, Jeesus Kristus, astui alas taivaasta, sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi ihmiseksi jouluyönä. Tämä Jeesus toi meille pelastuksen. Hän toi rauhan Jumalan ja meidän välille omalla viattomalla verellään, jonka hän ristin puussa vuodatti meidän edestämme syntiemme sovitukseksi. Hän saavutti voiton kuolemasta ja kaikesta pahan vallasta, kun hän nousi kuolleista.
Jumala haluaa tarjota meille jokaiselle sovintoa ja rauhaa, rakkautensa lahjaa. Hän tar- joaa meille syntien anteeksiantamuksen lahjaa Pojassaan Jeesuksessa. Sen lahjan varassa päästään iankaikkiseen elämään. Jos turvaudumme Jeesukseen Vapahtajanamme ja haluamme aina uudestaan pyytää ja saada syntimme anteeksi häneen luottaen, saamme silloin Juma- lan rauhan ja pelastuksen. Niin jouluaikana kuin kaikkina muinakin pyhinä meitä kutsutaan Vapahtajan hoitoon jumalanpalvelukseen. Siellä, seurakunnassa, meille tätä Jumalan Pojan tuomaa pelastuksen lahjaa tarjotaan.
Toivotan jokaiselle lukijalle omasta ja Honkajoen seurakunnan puolesta siunattua joulua ja uutta vuotta sekä Jumalan rauhaa.
Mikko Lempinen, vt kirkkoherra
su 2.12. klo 10 1. adventtisunnuntain messu kirkossa ma 3.12. klo 12 lähetyskerhon joulujuhla pappilassa
klo 15 pyhäkoulu ti 4.12. klo 17.30 isoskoulutus
klo 19 Kauneimmat joululaulut Mäkipirtillä järj. S. Lähteenmäki, kylätoimikunta ja kotiseutuyhdistys
ke 5.12. klo 8.30 Yhteiskoulun ja lukion oppilaat sytyttävät kynttilät sankarihaudoille, Veteraanikuoro, Veteraaniviestin luovutus
klo 12 Satakunnan Sotilassoittokunnan Itsenäisyyspäivä juhlakonsertti Honkalassa
to 6.12. klo 10 Suomen Itsenäisyyden 95-vuotisjuhla alkaa sanajumalan palveluksella ja seppelten laskulla sankarihaudoille, seppelten laskuvuorossa Honkajoen Rintamaveteraanit.
Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit srk-talolla, jonka jälkeen 11.45 alkaa juhla.
Juhlapuhe kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esa Välimäki, sankarivainajien muistotaulun paljastus, puhe Toivo Ylilammi ja taulun siunaus vs. khra Mikko Lempinen.
Musiikkia Wilhelmiina Leivo, Juha Leivon säestyksellä ja Veteraani- ja eläkeläisten kuoro johtaa dir. cant. Marjatta Ylinen
su 9.12. klo 10 jumalanpalvelus kirkossa
klo 19 joulukonsertti kirkossa, Riiarinna-kuoro Parkanosta ma 10.12. klo 14.30 kokkikerhon joulujuhla
klo 18 lähetysmyyjäiset srk-talolla ti 11.12. klo 18.30 naistenpiirin joulujuhla
ke 12.12. klo 11 Vanhemman väen joulujuhla srk-talolla, puuroa ja koululaisten ohjelmaa to 13.12. klo 13 Vanhainkodin hartaus
klo 13.30 Honkakodon hartaus
pe 14.12. klo 9 perinteinen jouluvaellus seurakuntatalon alueella, Martat tarjoavat puuroa klo 18 miestenpiirin joulujuhla
su 16.12. klo 15 Enkelikirkko ja päiväkerhon päätös, lasten kauneimmat joululaulut, MLL enkelikulkue ma 17.12. klo 15 pyhäkoulun joulujuhla
ke 19.12. klo 13 Vanhainkodin joululauluhetki su 23.12. klo 10 messu kirkossa
klo 19 kauneimmat joululaulut kirkossa mukana kvartetti ma 24.12. klo 12 Vanhainkodin aattohartaus
klo 13 Honkakodon aattohartaus klo 15 Jouluaaton hartaus kirkossa
ti 25.12. klo 8 Jouluaamun sanajumalanpalvelus kirkossa ke 26.12. klo 10 Tapaninpäivän sanajumalanpalvelus su 30.12. klo 10 sanajumalanpalvelus kirkossa ti 1.1.2013 klo 10 Uudenvuodenpäivän jumalanpalvelus to 3.1. klo 13 Vanhainkodin hartaus
klo 13.30 Honkakodin hartaus
su 6.1. klo 10 messu kirkossa, lähetyskerhon kirkkopyhä
klo 18 Loppiaisen lauluilta srk-talolla, diakoniaryhmä kahvittaa ma 7.1. päiväkerhot alkavat
JOULUNAJAN TAPAHTUMIA
HONKAJOEN SEURAKUNNASSA 2012
V
aihteleva ja erikoinenkin vuosi on lopuillaan.Vuosi alkoi Tapani-myrskyn jälkimainingeissa ja jatkui luonnon näyttäessä voimiaan koleana ke- väänä, sateisena kesänä ja rankkasateisena syksynä.
Luonnonvoimille emme voi mitään, vaikka joskus mieli tekisi. Näistäkin on selvitty ja selvitään, mutta taloudellisia ja toiminnallisia ongelmia huonot kelit tuovat mukanaan, niin maanviljelijöille, yrittäjille, palkansaajille ja oikeastaan lähes kaikille suoma- laisille. Kun kuntalaisilla on ongelmia, seuraa siitä harmia myös kunnille.
Kuntatalous, niin Honkajoella kuin suuressa määrin kaikissa Suomen kunnissa, ei ole kovin vahvalla pohjalla. Tällöin pienetkin häiriöt tuntuvat ja vaikuttavat kuntien ennestään tiukkaan talouteen.
Valtuustokausi 2009 – 2012 alkaa olla lopuillaan.
Näinä vuosina on ollut oikeastaan kolme isoa hal- litsevaa teemaa ”normaalien” asioiden lisänä. Eli kuntatalous, kuntaliitosasiat ja PoSa.
Kuntien talous on ollut viime vuosina ongel- missa, kuten myös Honkajoen. Kuntien taloutta ovat koetelleet kasvavat sosiaali- ja terveyshuollon menot, väen väheneminen pienissä kunnissa ja valtionosuuksien uudelleenjärjestelyt. Honkajoella olemme talouden suhteen onnistuneet kohtuulli- sesti. Olemme pystyneet turvaamaan peruspalvelut kuntalaisille ja suoriutumaan kunnalle asetetuista velvoitteista. Työtä ja valtuuston tekemiä veron- korotuksia sekä säästölinjauksia tämä on vaati- nut. Muutama vuosi sitten pidettiin kunnan vero- prosentin kattona 20 %:a. Nyt kahdenkymmenen prosentin ylitys alkaa olla melkein yleisempää kuin alitus. Koska kunnan tulot muodostuvat lähes yksinomaan verotuloista ja valtionosuuksista, niin veroihin kunta voi itse vaikuttaa ja saada lisätuloja korotuksilla. Honkajoen veroprosentissa (20,75) ei enää ole juurikaan korottamisen varaa. Valtuuston tällä kaudella yksimielisesti hyväksymä talouden tasapainottamisohjelma on toteutunut suunnitellusti.
Mm. yritysten neuvontapalvelut järjesteltiin uudel- leen. Toiminta jatkuu, mutta on kunnan kontrollissa ja edullisempaa. Yritysten toiminnan turvaaminen, uusien perustaminen ja sitä kautta työpaikkojen säilyttäminen ja lisääminen, on kunnan elinkeino- strategian kulmakiviä. Yritysneuvontaa kehitetään koko ajan yritysten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti kohti tulevaisuuden haasteita.
Kunnan investoinnit on kohdistettu vain pakol- lisiin korjaus- ja ylläpitotoimenpiteisiin.
Vaikka talous on tiukoilla, on kunta mukana kahdessa isossa hankkeessa; tuulimyllypuisto ra-
KUNNAN KUULUMISIA
kentamisessa ja koko kunnan kattavassa valokuitu- verkkohankkeessa, joka takaa kuntalaisille hyvät ja nykyaikaiset tietoliikenneyhteydet. Valokuituverkon rakentaminen alkaa olla loppusuoralla. Kunta on huomattavalla panostuksella mukana kustannuk- sissa. Kuitenkin hanke nähtiin niin merkittäväksi kuntalaisille, että siihen lähdettiin vahvasti mukaan.
Valtio on myös osallistumassa kustannuksiin. Niin pitääkin, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus toteu- tuisi nykyisissä tietoliikenneyhteyksissä. Ei ole oikein, että pätkivistä kännykkä- ja internetyhteyk- sistä maksetaan sama hinta kuin täysin toimivista.
Tuulimyllyjen rakentaminen on todella merkittävä asia niin kunnalle, maanomistajille, urakoitsijoille ja kaikille kuntalaisille. Niistä kunta saa merkit- täviä verotuloja ja maanomistajat vuokratuloja.
Rakentamisvaihe antaa työtä paikallisille urakoitsi- joille. Tuulipuiston rakentamiseen kunta osallistui rakentamalla n. kilometrin pituisen Vihertien, joka on kunnan kaavatie. Se on alkupää siitä jatkuvalle metsätielle, jonka puolestaan tuulivoimayhtiö kor- jaa ja vahvistaa. Sijoitus on hyvä, mikä saadaan erilaisina hyötyinä takaisin, varsinkin verotuloina tulevina vuosina.
Voimme myös olla tyytyväisiä kantatie 44:n peruskorjaukseen Isojoen risteyksestä Kauhajoen rajalle. Vaarallinen tieosuus on nyt todella hyvässä kunnossa. Tieasioissa meidän on tulevaisuudessakin haasteita. Nyt on syytä keskittyä kantatien eteläi- sempään osaan ja mahdollisesti kevyen liikenteen väylään Kuivankankaan kohdalla. Lisäksi kunnan
kuntoon. Meillä on huomattava määrä sorateitä, joista on huolehdittava. Kunnan ja kuntalaisten pitää antaa tiehallinnolle palautetta tarvittavista huolto- ja korjaustoimenpiteistä.
Kunnan budjetista leijonanosan vie sosiaali- ja terveystoimi. Tämän valtuustokauden alussa (2009 alusta) aloitti Pohjois-Satakunnan peruspalveluliike- laitoskuntayhtymä eli PoSa. Tällöin viiden kunnan eli Kankaanpään, Karvian, Jämijärven, Siikaisten ja Honkajoen sosiaali- ja terveystoimi lähes kokonaan siirtyi PoSan hoidettavaksi. Kun näin iso kokonai- suus muodostettiin, oli selvää, että synnytystuskia oli tulossa. Ensimmäinen ja toinenkin vuosi oli sopeuttamista ja sovittelua niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti. Toiminnan sopeuttaminen ta- louden raamiin oli hankalaa. Varsinainen hoitotyö ja asiakaspalvelu on toiminut hyvin alusta saakka ja palaute on ollut koko ajan positiivista. PoSan tilinpäätösten alijäämäisyys on tuottanut ongelmia niin omistajille eli kunnille kuin liikelaitokselle it- selleen. Menoja on hillittävä ja asiakkaat hoidettava sekä rahat saatava riittämään. Tämä on melkoinen yhtälö. Koko ajan PoSan toiminta on parantunut ja kehittynyt. Jos ajatellaan PoSan menoja Honkajoen
osalta kuluvalta ja ensi vuodelta, niin noin neljän miljoonan euron kustannuksissa on päästy n. 50 000 euron tarkkuuteen budjetoinnissa. Ensimmäisinä vuosina talouden seuranta ja ennustettavuus oli PoSassa todella hankalaa. Mitä lähemmäksi perus- turvalautakunnan ja PoSan laskelmat ovat tulleet, sitä paremmin talouden seuranta ja toteutuminen on onnistunut. Haasteita PoSalla edelleen riittää ja koko ajan on toimintaa seurattava ja talouden kanssa on oltava tarkka. Liikelaitoksen toiminta laajenee, kun vuoden 2013 alusta Pomarkku tulee PoSan jäseneksi. Honkajoella voimme olla tällä hetkellä PoSan toimintaan tyytyväisiä, etenkin kun meillä on pitkästä aikaa vakituinen terveyskeskuslääkäri ja toimiva hammashuolto.
Kuntaliitosasiat olivat esillä lähes koko val- tuustokauden. Jämijärvi oli aloitteellinen ja kutsui Pohjois-Satakunnan ja Pohjois-Pirkanmaan kunnat neuvottelemaan kuntaliitoksesta. Osa kunnista ei osallistunut alkuunkaan neuvotteluihin ja vähitellen jäljelle jäivät Kankaanpää, Parkano ja Jämijärvi.
Honkajoki oli pitkään mukana, mutta jäimme pois, kun tarkentui, että uusi kunta suuntautuisi Pirkan- maalle. Totesimme, että Pirkanmaa ja Tampere ovat honkajokilaisille vieraita ja liian etäällä. Valtuusto
on linjannut, että Honkajoki suuntautuu Satakuntaan ja Satakunnan sairaanhoitopiiriin. Jos kuitenkin Pohjois-Satakunnassa tulee vakava halu ja kiinnos- tus liitoksiin, niin olemme valmiita keskusteluihin.
Koskaan ei kannata sanoa ”ei koskaan”, mutta tällä hetkellä Honkajoella ei ole kuntaliitostarvetta. Tu- levaisuudesta ei kuitenkaan ole varmuutta, koska valtion taholta jo yksi karttaharjoitus (johon JPK -liitos kariutui) on ollut ja ilmeisesti uusi on tulossa samoin kuin sosiaali- ja terveysuudistus. Jos valtio- neuvoston markkinoimaan isoon peruskuntamalliin mentäisiin, johtaisi se aika nopeasti palveluiden vähentymiseen reuna-alueilta ja keskittymiseen kuntakeskukseen. Mallin kannattajat puhuvat osa- kuntavaltuustoista ja vallan jakamisesta, mutta se tulisi olemaan hyvin näennäistä ja epäilenpä, että jopa turhaa. Kun ajattelemme omaa aluettamme, niin luontainen keskus olisi Kankaanpää, johon ym- päristökunnat liittyisivät/liitettäisiin. Ei olisi uudessa valtuustossa kovin montaa edustajaa Honkajoen alueelta, samoin ei muiden pienten kuntien alueelta.
Mikään kunta ei pärjää yksinään. Tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä monella eri taholla.
Monesti on aika vaikea edes huomata kaikkia yh- teistyötapoja; mm. PoSa, koulutuskuntayhtymät, lukioyhteistyö, yhteisiä virkoja, sairaanhoitopiiri, aluearkkitehtitoiminta, Leader-toiminta jne. Yh- teistyö on päivittäistä ja hyvin käytäntöihin perus- tuvaa. Siitä hyötyy niin oma kunta ja kuntalaiset kuin naapuritkin. Tärkeintä nykytilanteessa on, että pystymme itse määrittelemään toiminnan tason ja että kunnalla on oma edustaja/edustajat erilaisissa päätöksentekoelimissä. Tieto ja tarpeet kulkevat kuntaan ja kunnasta. Yhteistyö on vuosien saatossa kehittynyt ja kehittyy. Pohjois-Satakunnan kuntien kannattaa toimia yhdessä nyt ja tulevaisuudessa.
Mikä tärkeintä kuntien välille on syntynyt luon- tainen luottamus toisiinsa. Tätä linjausta kannattaa uusien juuri valittujen luottamushenkilöidenkin jatkaa, eli yhdessä muiden kanssa mutta jämäkästi honkajokilaisina.
Honkajoki on pieni mutta virkeä ja sinnikäs maalaiskunta. Jotta kunnalla ja kuntalaisilla menisi hyvin, tarvitaan yrityksiä niin suuria kuin pieniä, tarvitaan jatkavia maatiloja ja työpaikkoja. Näitä meillä onneksi on ja miksi ei olisi tulevaisuudes- sakin. Kunta luo edelleenkin mahdollisuuksia yri- tyksille kehittymiseen ja laajentumisiin sekä uusien syntymiseen. Maatalouden palvelut pysyvät enti- sellään, vaikka maaseutusihteeripalvelut siirtyvät Kankaanpään alaisuuteen. Nykyinen valtuusto jättää hyvillä mielin päätöksenteon seuraajalleen, vaikka haasteita riittää nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä ohje on, että päätökset tehdään aina senhetkisen parhaan tiedon pohjalta.
Kiitän kunnan luottamushenkilöitä ja työnte- kijöitä hyvästä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä Honkajoen kunnan ja kuntalaisten hyväksi valtuus- tokaudella 2009 – 2012. Valtuustoryhmien välinen yhteistyö ja keskinäinen luottamus on ollut sauma- tonta. Lisäksi toivotan uusille v. 2013 aloittaville valtuutetuille ja muille luottamushenkilöille onnea ja menestystä päätöksenteossa tuleville vuosille.
Toivotan kaikille Honkajoen kunnan luottamus- henkilöille ja työntekijöille, kuntalaisille ja Honka- joen Joulun lukijoille Rauhallista Joulua ja Menes- tystä Vuodelle 2013.
Esa Välimäki
kunnanvaltuuston puheenjohtaja
Tonttu kulkee
lumisella kadulla jouluostoksilla. Hän menee ostamaan joulukuusen, joulu- koristeita ja lahjoja. Tonttu huomaa värisevän kissan lumihangessa. Kissa naukuu kylmissään.Tonttu ottaa kissan syliin ja vie sen kotiinsa. Hän lämmittelee kissan kanssa tulen ääressä.
Sen jälkeen hän antaa kissalle ruokaa ja vie sen eläinlääkäriin, missä sitä hoidetaan. Sen jälkeen tonttu menee kotiinsa järjestelemään joulua. Vähän ajan päästä kaikki on valmista joulua varten. Yöllä joulupukki saapuu. Hän tuo paljon lahjoja. Aamulla joulukuusen alla on paljon lahjoja. Lapset tulevat aukaisemaan lahjoja. Yksi lapsista sai kissanpennun. Tonttu huomaa, että se on sama kissa, jonka hän pelasti lumihangesta. Se toi tontulle hyvän mielen.
Helena Mäkelä 1.lk ja Kristiina Aaltonen 5.lk
J
anne Rinta-Kauhajärvi on ollut yrittäjänä lä- hes koko aikuisikänsä. Toiminimi on perustettu vuonna 1993 kevään kynnyksellä vain 19 vuoden ikäisenä. Toki lähes yrittäjäluonteisesti oli työsken- nelty jo aiemminkin vanhempien, Anteron ja Pirkon, yrityksessä. Heidän perheyrityksensä on palkittu yrittäjäpalkinnolla vuonna 2001. Yritystoiminnan voimakkaasti laajentuessa nykyinen osakeyhtiö perustettiin vuonna 2003. Vuonna 2009 Kankaan- pään Nuorkauppakamari ry. valitsi Jannen vuoden nuoreksi yrittäjäksi Pohjois-Satakunnassa. Nykyisin yritys työllistää kymmenkunta työntekijää ja se tunnetaan vakaana veronmaksajana ja työllistäjänä Honkajoella.Alun perin yritys on perustettu kuljetus- ja jä- tehuoltoalan kilpaillulle toimialalle, mutta vuosien saatossa toiminta on täydentynyt kaivinkone- ja tehdaspalvelu-urakointiin sekä pienimuotoiseen alan kaluston kaupankäyntiin. Merkittävää kumppanuus- yrittäjyyttä on Harri Heinola Oy:n kanssa mm. polt- toturvelogistiikassa. Mainittakoon, että yrityksen toinen osakas Tiina Heinola on Jannen sisko ja hän hoitaa myös Jannen yrityksen laskutuksen. Vastaa- vasti Harri Heinola Oy on saanut yrittäjäpalkinnon vuonna 2005. Täten taidammme olla todistamassa historiallista hetkeä Honkajoen Yrittäjissä, jolloin vanhemmat ja heidän kaikki jälkeläisensä ovat pai- kallisia vuoden yrittäjiä.
Kiireisen yrittämisen vastapainoksi löytyy vauh- dikkaat harrastukset autourheilun parista. Janne on perustajajäsen Honkajoen Moottorikerho ry:ssä, joka on toiminut Honkajoen Pesämäessä vuodesta 1986. Sinne on rakennettu kerhon toimesta Moto- cross-rata vuonna 1987 ja JM-rata vuonna 1989 sekä vielä Rallicross- ja Kartingradat vuonna 2005, joten
Pesämäkeen liittyviä talkootunteja on kertynyt Jan- nellekin varmasti riittävästi. Koneliikeyhdistyksen ja Moottorikerhon ansiosta alueesta on kehittynyt yksi Suomen merkittävimpiä autourheilukeskuksia.
Ensi kesänä siellä tullaan pitämään kuudet kansal- liset kilpailut ja Masiinamessut. Myös Lempäälän Urheiluautoilijat ovat ottaneet Pesämäen omaksi kotiradakseen. Siinäkin taisi Jannella olla oma pie- ni osuutensa, kuten nykyisen Pesämäen miljoonan euron uuden autoratahankkeen suunnittelussa. Vas- taavasti talvisin vauhti on löytynyt moottorikelkan kyydistä, vaikkakin nykyisin entistä harvemmin.
Janne on saanut seurata läheltä Kirkkokallion yri- tyskeskittymän kehittymistä, joka on tarjonnut eri- laisia työmahdollisuuksia honkajokisille yrityksille.
Hänen näkemyksensä on, että vastaavalla vauhdilla kehittyvää aluetta ei löydy Pohjois-Satakunnasta.
Siksi hänellä on tarkastelujen alla yritystoiminnan laajentaminen, joka voisi tukeutua Kirkkokallion alueen yleiseen kasvuun.
Kotona, usein hyvinkin pitkien työpäivien jäl- keen, häntä odottaa puolen vuoden ikäinen Heta- tyttö ja avopuoliso Tuija Hautala. Tuija hoitaa yri- tyksen kirjanpidon ja toimii samalla taloushallinnon ammattilaisena hyvänä sparraajana yrityksen kehit- tämisessä. Myös sitoutuneelle ja osaavalle henkilö- kunnalle Janne muistaa antaa tunnustuksen. Heidän panoksensa yrityksen menestyksessä on ollut suuri.
Honkajoen Leijonat ja Yrittäjät onnittelevat vuoden yritystä ja yrittäjää.
Hannu Uusihonko
Vuoden Yritys 2012
Kuljetus Rinta-Kauhajärvi Oy
V
anhat valokuvat voivat antaa mielenkiintoista tietoa menneistä oloista, toiminnoista ja ta- pahtumista. 1910-luvulla otettu valokuva (Kuva 1), jossa on kirkkoa vastapäätä sijaitseva Vihtori Luo- man kauppaliike kertoo, että kirkonmäellä on käyty kauppaa 1900-luvun alussa, ja mitä ilmeisimmin jo 1800-luvun puolella. Himmentyneessä sata vuotta vanhassa kuvassa on henkilöitä polkupyöriensä kanssa. Se oli silloin arvokas kulkuväline, jota kel- pasi esitellä kun autoja ei vielä liikkunut niillä main.Kauppaliike siirtyi sittemmin 1910-luvulla isoisäni Oskari Luoman ja myöhemmin vanhempieni omis- tukseen. Autoliikenne vilkastui vähitellen, minkä myötä tehtiin 1935 Shellin kanssa toimitussopi- mus ja polttoainetta alettiin myydä kirkonmäellä (Kuva 2). Kotitalossani (Kuva 3), joka rakennettiin 1930-luvun lopulla samalle paikalle, toimi sekata- varakauppa, kahvila-ruokala, matkustajakoti, mat- kahuolto ja linja-autoasema. Linja-autoliikenne oli vilkasta sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. Se alkoi kirkonmäellä jo aamukuudelta, jatkui iltamyöhään ja kuljetti matkaajia Kankaanpään, Porin, Tampe- reen, Karvian ja Kauhajoen suuntaan. Kirkonmäen miljöössä saattoi olla ahdasta vilkkaan liikenteen aikaan ja myös huomattaviin tapahtumiin liittyen (Kuva 3) ja välillä mikään ei häirinnyt henkilöku- vausta (Kuva 4).
Lapsuuteni muistikuvat ajoittuvat 1940-luvulle, paremmin sen loppupuolelle ja 1950-luvun alku- vuosiin. Jatkosota oli päättynyt rauhaan syyskuussa 1944, ja sotatoimet loppuivat Lapin sodassa keväällä
1945. Elämä oli silloin erilaista, niukempaa. Pulaa oli elintarvikkeista ja muista oleellisista hyödykkeis- tä, joiden ostamiseksi oli käytössä kuponkikortteja.
Maitoa sai kupongeilla Osuuskaupan maitotalous- osastolta ja myös naapuritiloilta ilman niitä, joten sen suhteen ei ollut ongelmaa. Karamelleja ei ollut saatavilla, mutta sekatavarakaupasta sai ostaa vaaleanpunertavaa jauhetta, puuronkastiketta. Se oli hiukan makeata ja sitä käytettiin karamellien korvikkeena. Nahkapulan takia oli käytössä puu- pohjaisia kenkiä, joiden päällisetkin olivat muuta kuin nahkaa.
Honkajoella oli 1940-luvulla noin 4000 asukasta ja useita sekatavara- ja muita kauppoja. Vilho Lem- pinen piti silloin sekatavarakauppaa kotitalossani.
Tavara kävin hyvin kaupaksi; ongelma oli sodan jälkeen enemmänkin sen saatavuudessa. Lempisen oma talo, jossa kaupankäyntiä jatkettiin, rakennettiin 1940-luvun lopulla silloisen kunnantalon naapuriin.
Myös kahvilassa riitti hyvin asiakkaita, erityisesti miehiä. He nauttivat pitkin päivää kaljaa, jossa oli hieman alkoholia, eikä heillä tuntunut olevan kiirettä mihinkään. Kahvilan seinustalla oli ”grammari”, mikä tarjosi senaikaista viihdemusiikkia, kun pani kolikon koneeseen. 1940–1950-luvuilla soineet lau- lut ovat jääneet mieleeni niin, että vieläkin muistan säkeitä monista esityksistä. Georg Malmsten lauloi sotaan liittyviä lauluja, joissa todettiin mm. ”Lyö aallot Äänisen aavan, ne keinuu näin kertoen”, ja ”Tumma on yö, luodit vinkuen laulavat vain”.
Tunnetut laulajat kertoivat monitahoisesti elämän vaiheista, suruista ja muista tuntemuksista suosi- tuissa lauluissaan; Henry Theel lauloi ”Oon köyhä laulaja mä vain, olen koditon”, Olavi Virta ”Siks oon mä suruinen kun sua nyt muistelen”, ja Matti Louhivuori ”Muhoksen Mimmiä illoin aatellessa syömmeni väräjää”. Pauli Räsänen lauloi toisen Mimmin uintiretkestä: ”Mimmi ui vain käsipohjaa, minä koiraa huiskin, Mimmi kirkui, kun hänen päälleen vähän vettä ruiskin”. Lähimpiin alkoho- liliikkeisiin Kristiinankaupungissa ja Porissa oli melkoisesti matkaa, mikä osaltaan varmaankin lisäsi muiden alkoholipitoisten juomien käyttöä. Vahvista- vina juomina käytettiin mm. apteekin tuotteita, joita sekoitettiin kaljaan. Apteekista sai, ”tippoja” ja rau- taviiniä, jonka alkoholipitoisuus oli korkeampi kuin pilsnerin. Jossain vaiheessa apteekilla oli sääntönä
Liiketoimintaa kirkonmäellä 1900-luvulla – muistikuvia
sodanjälkeiseltä ajalta
se, että näitä tuotteita sai ostaa vain kerran päivässä.
Farmaseutti lopetti työpäivänsä viideltä, ja hänen poistuttuaan saattoi ennen apteekin sulkeutumista kello kuusi saada toisen kerran rohtoja. 1940-luvulla ja myöhemminkin oli voimassa järjestyssääntö, jon- ka mukaan humalaisena ei saanut esiintyä julkisilla paikoilla. Honkajoella oli silloin kaksi poliisia, jotka valvoivat myös alkoholin käyttöä ja sen vaikutuksia.
Jos alkoholi oli vaikuttanut liiallisesti olemukseen tai käytökseen poliisi vei humalaisen putkaan selviä- mään. Tämä ei aina onnistunut helposti vastustelun takia.
Kotitaloani vastapäätä sijaitsevat Honkajoen kirkko ja hautausmaa olivat mielenkiintoni kohtee- na. Seurasin lapsena uteliaana hautauksia kirkko- maalla ja vihkimis- ja muita tapahtumia kirkossa.
Suntio Vihtori Ranta suhtautui minuun positiivisesti ja näytti minulle paikkoja ja tavaroita sakaristossa.
Sakariston seinällä oli Jeesus ristiinnaulitttuna, mikä näytti lapsen silmissä erittäin järkyttävältä. Tämä teos on sittemmin siirretty kirkkosalin puolelle.
Jouluaamuna seurakuntaväki kokoontui kirkkoon niin, että käytävilläkin oli runsaasti sanankuulijoita kuulemassa Joulun sanomaa. Talvipakkasilla kirkko saattoi olla hyvin kylmä kirkonmenojen aikaan, minkä takia kirkkoa lämmittävän kamiinan läheiset istuinpaikat olivat suosittuja. Läpikäytävä oli myös mielenkiintoinen rakennus. Kerran satuin paikalle,
kun sinne oli tuotu vainaja. Oli erittäin järkyttävää nähdä kuollut, lavitsalla lepäävä ihminen. Tämä näky vaikutti lapsen mieleen vielä illallakin niin, että uni ei tahtonut tulla silmään.
Varhaisimpia leikkikavereitani olivat Olavi ja Veikko Varho, joiden koti oli meijerin päädyssä si- jaitsevassa huoneistossa ihan naapurissa. Kävimme uimassa ja ongella joella ja järjestimme monenlaista muuta toimintaa, muun muassa juoksukilpailuja.
Kukin juoksi vuorollaan meijerin ympäri ja joku laski numeroita ja kertoi sitten mikä oli tulos. Kel- loa ei ollut käytettävissä, minkä takia käytössä oli tämä vähän epätarkka ajan määritys. Poikien isä oli sodassa, enkä muista varmasti häntä tavannee- ni. Myöhemmin olen sankarihaudalla huomannut, että hän oli kaatunut syksyllä 1943. Perhe muut- ti 1940-luvun lopussa takaisin kotiseudulleen Lounais-Suomeen. Olin heidän poislähtönsä takia murheellinen. Olin lapsuusvuosinani melko usein myös Antinluomalla. Antinluoman rannassa oli hyvä hiekkapohjainen uimapaikka. Merkittävä saavutus oli, kun ensi kerran uin joen vastakkaiselle rannalle.
Sillä rannalla saattoi myös poimia mansikoita, jos sattui oikeaan aikaan paikalle. Leon kanssa harrastin myös näkinkenkien etsintää, koska niistä arveltiin löytyvän helmiä. Lähinnä sorapohjaisilta alueilta joskus löytyikin simpukoita, joissa oli kiiltäviä hel- miä. Ne olivat pieniä ja epämuotoisia ja sen takia Luoman kauppaliike 1930-luvulla; Shellin jakaja oikealla.
Nuorisoseurojen laulujuhla- ja muu toiminta kokosi ihmisiä yhteen erityisesti sodan jälkeisinä vuosina.
Väkeä oli silloin liikenteessä myös kirkonmäellä.
Rauhallinen hetki kirkon miljöössä elokuussa 1954;
valokuvaus, lakki päästä. Matti Kiviharju kaivon renkaalla ja kirjoittaja kirkonaidalla.
arvottomia.
Viihdyin hyvin kansakoulussa. Opettaja piti lap- set tiukassa nuhteessa, ei ollut kurinpito-ongelmia.
Sama opettaja opetti kolmannen, neljännen ja vii- dennen luokan oppilaita. Luokallani oli neljä poi- kaa, Jori Toveri, Lauri Sikoniemi, Toivo Rahkola ja minä. Hiihtokilpailuissa olin yleensä kolmas tai neljäs tässä ryhmässä. Kerran kuitenkin tulin toi- seksi, kun Laurilta irtosi Honkalan mäessä mono siteestä ja pääsin ennen häntä laskemaan pellolle ja kohti koulua. Koululaisen elämään tuli merkittävä muutos, kun syyskuussa 1950 aloitin oppikoulun Kankaanpäässä. Kouluun oli kesän karsinnoissa valittu 120 oppilasta, jotka oli jaettu kolmeen 40 oppilaan luokkaan. Koulumatka piteni 25 kilomet- riin. Ensimmäisenä lukuvuonna koulussa tehtiin remonttia, minkä takia koulua käytiin kahdessa vuorossa. Alempien luokkien oppilaat aloittivat kou- lun remonttivaiheessa jo kahdeksalta. Tämä aiheutti sen, että Honkajoelta piti lähteä koulutielle jo kello kuusi lähtevällä linjabiilillä. Minulla oli lyhyt matka autolle, kun taas esim. Pappilan kylästä tulevien piti ainakin jo viiden jälkeen aloittaa valmistautuminen koulumatkalle.
Maantie oli sorapäällysteinen ja erikoisesti keli- rikkokaudella se oli paikoitellen huonossa kunnossa niin, että linja-auto joutui väistelemään mutapoh-
matkustivat tuli täyteen usein jo Lemppuun men- nessä, mikä johtui myös siitä, että Kankamaan (sittemmin Reima) töihin menevät matkustivat myös tällä autolla. Silloin oli tapana, että lapset antoivat istuinpaikkansa vanhemmille. Loppuosa koulumat- kasta menikin sitten seisten. Tienvarressa ei ollut pysäkkejä, ja matkaajia otettiin mukaan aina kun kyytiä pyydettiin. Tämä hidasti osaltaan matkanteon etenemistä; 25 kilometriä ”taittui” yleensä kolmessa vartissa. Kouluun ei päässyt ennen sen alkamista, minkä takia kulutimme aikaamme Kankaanpään keskustassa. Tämä oli ikävintä talvella kovimpien pakkasten aikaan. Paluumatkalle koulusta päästiin iltapäivällä kello kolme lähtevällä linja-autolla. To- ripäivillä torstaisin oli paljon väkeä ja matkustajia
oli runsaasti liikenteessä. Linja-auto täyttyi silloin myös seisomapaikkoineen niin, että se oli ”kuin nui- jalla lyöty”. Jalasjärvelle menevää linja-autoa kul- jetti Sulo Yli-Patola. Toripäivänä hän asettui auton ovelle ja päästi sisään ensin Karvian ja Jalasjärven suuntaan sekä Honkajoelle menevät. Näin hän esti sen, että ensin pois jäävät, esimerkiksi Kyynärjär- velle menevät, eivät olleet auton perältä lähtevinä hidastamassa matkantekoa. Linja-automatkailuni väheni merkittävästi, kun alkuvuosien jälkeen kävin koulua kortteerista Kankaanpäässä; maanantai- aamuna kouluun ja lauantaina iltapäivällä kotiin.
Joulukuussa 2012 Pauli Luoma
Olipa kerran
lumiukko. Lumiukko näki pihalla paketin. Yht- äkkiä paketti aukesi ja paketista nousi haamu. Haamu lähti lu- miukkoa kohti ja vei lumiukon lakin. Lumiukko rupesi itkemään.Lumiukko alkoi sulaa, kun se itki. Aamulla lumiukko oli sulanut.
Maassa oli vain tyhjä paketti. Lapset tekivät uuden lumiukon.
Marko Kenola 1.lk ja Eero Alahonko 5.lk
Lumi tulee
jouluisin ja joulupukki jouluaattona.Me haemme koulukuusen metsästä jouluaatoksi.
Me juhlimme joulua joulukuussa.
Lahjoja saamme 24. päivä joulukuuta.
Joulutortut syödään jouluisin,
Iiro Seppälä 1.lk, Aku Rajahalme 1.lk ja Ville Heinola 5.lk
Jouluruno
Hyvää joulua!
Ei ole koulua.
Koira söi kirjat.
Ja jäässä viljat.
Mutta kuka siitä välittää.
Vaikka vetenä ois jää.
Silti joulupukki ennättää.
Ei häntä voi pysäyttää.
Lähes mikään.
Ei suuri lumi.
Ei takan tuli.
Ei mehukkaat marjatkaan.
Ei lattiaharjatkaan.
Estä häntä tulemasta.
HYVÄÄ JOULUA!
Risto Majakangas 6 lk
P
orissa ravintola Bar Somassa vietettiin elokuun 11. päivänä hyväntekeväisyystapahtuma. Ta- pahtuma järjestettiin Satakunnan keskussairaalan vastasyntyneiden lasten teho-osaston hyväksi.Hyväntekeväisyystapahtuma järjestettiin Saran ja hänen tyttärensä kuoleman muistoksi. Sara oli 19-vuotias nuori nainen, joka odotti pientä tyttöä.
Sara menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen. Pieni Ilona syntyi, mutta saimme pitää hänet vain kolme päivää. Ilona oli hoidettavana vastasyntyneiden teho-osastolla.
Tapahtuman ideoi Saran sisar Clara. Tyttöjen äitinä aloin organisoida hyväntekeväisyystapahtu- maa. Otin yhteyttä Bar Somaan, johon halusimme tapahtuman järjestettäväksi. Vastaus tuli nopeasti ja he olivat halukkaita lähtemään mukaan hyvän asian puolesta.
Esiintyjän valinta oli helppoa. Keväällä 2010 Sara ja hänen kaverinsa kuuntelivat eritäin paljon Jippua, Saran kullanvärisessä Puntossa.
Ongelmaksi oli tulla rahankeräysluvan saanti, koska yksityishenkilölle ei lupaa myönnetä. Joten
vielä oli löydettävä yhteistyökumppani ja tähän yhteistyöhön lähti mukaan Honkajoen Lions Club.
Tapahtuma onnistui yli odotusten. Syötiin Bar Soman tunnetusti hyvää ruokaa, kuunneltiin Jippua, joka on voimakkaiden tunteiden tulkitsija. Illan aikana käytiin läpi koko tunneskaala. Hilpeän huu- tokaupan jälkeen nauru raikui ja ilo täytti ravinto- lasalin. Huutokaupattavana olisi Saran pehmoleluja.
Osa huudetuista pehmoleluista lahjoitetaan Porin ensi- ja turvakotiin.
Tuotto 8.200 euroa, koostui pääsylipuista, huu- tokaupasta sekä yrityksiltä saaduista lahjoituksista.
Tuotolla ostetaan osastolle Stresless-tuoleja, joilla luodaan perheille mukavammat olosuhteet heidän yhteisille hetkilleen. Claran idea oli myös, että osastolle hankitaan kirjoja. Clara luki teho-osastolla omia lastenkirjojaan pikkuiselle Ilonalle tämän elinpäivänä.
Kiitos Honkajoen Lions Club, että saimme jär- jestettyä onnistuneen tapahtuman.
teksti Sarri Limnell kuvat Esa Kyyrö
Hyväntekeväisyystapahtuma Satakunnan Keskussairaalan vastasyntyneiden lasten teho-osaston
hyväksi 11.8.2012
Sara Tessa Teresian ja Ilona Amelien muistolle
Hyväntekeväisyystapahtuma Satakunnan Keskussairaalan
vastasyntyneiden lasten teho-osaston hyväksi 11.8.2012
Sara Tessa Teresian ja Ilona Amelien muistolle
Porissa ravintola Bar Somassa vietettiin elokuun 11.
päivänä hyväntekeväisyystapahtuma. Tapahtuma järjestettiin Satakunnan keskussairaalan vastasyn- tyneiden lasten teho-osaston hyväksi.
Hyväntekeväisyystapahtuma järjestettiin Saran ja hänen tyttären kuoleman muistoksi. Sara oli 19- vuotias nuori nainen, joka odotti pientä tyttöä. Sara menehtyi äkillisesti sairaskohtaukseen. Pieni Ilona syntyi, mutta saimme pitää hänet vain kolme päi- vää. Ilona oli hoidettavana vastasyntyneiden teho- osastolla.
Tapahtuman ideoi Saran sisar Clara. Tyttöjen äitinä aloin organisoida hyväntekeväisyystapahtumaa.
Otin yhteyttä Bar Somaan, johon halusimme tapah- tuman järjestettäväksi. Vastaus tulisi nopeasti ja he olivat halukkaita lähtemään mukaan hyvän asian puolesta.
Esiintyjän valinta oli helppoa. Keväällä 2010 Sara ja hänen kaverinsa kuuntelivat eritäin paljon Jip- pua, Saran kullanvärisessä Puntossa.
Ongelmaksi oli tulla rahankeräysluvan saanti, koska yksityishenkilölle ei lupaa myönnetä. Joten vielä oli
löydettävä yhteistyökumppani ja tähän yhteistyöhön lähti mukaan Honkajoen Lions Club.
Tapahtuma onnistui yli odotusten. Syötiin Bar So- man tunnetusti hyvää ruokaa, kuunneltiin Jippua, joka on voimakkaiden tunteiden tulkitsija. Illan aikana käytiin läpi koko tunneskaala. Hilpeän huu- tokaupan jälkeen nauru raikui ja ilo täytti ravinto- lasalin. Huutokaupattavana olisi Saran pehmolelu- ja. Osa huudetuista pehmoleluista lahjoitetaan Porin ensi- ja turvakotiin.
Tuotto 8.200 euroa, koostui pääsylipuista, huuto- kaupasta sekä yrityksiltä saaduilta lahjoituksista.
Tuotolla ostetaan osastolle Stresless-tuoleja, joilla luodaan perheille mukavammat olosuhteet heidän yhteisille hetkilleen. Claran idea oli myös, että osas- tolle hankitaan kirjoja. Clara luki teho-osastolla omia lasten kirjojaan pikkuiselle Ilonalle tämän elinpäivänä.
Kiitos Honkajoen Lions Club, että saimme järjestet- tyä onnistuneen tapahtuman.
teksti Sarri Limnell kuvat Esa Kyyrö
Hyväntekeväisyystapahtuma Satakunnan Keskussairaalan
vastasyntyneiden lasten teho-osaston hyväksi 11.8.2012
Sara Tessa Teresian ja Ilona Amelien muistolle
Porissa ravintola Bar Somassa vietettiin elokuun 11.
päivänä hyväntekeväisyystapahtuma. Tapahtuma järjestettiin Satakunnan keskussairaalan vastasyn- tyneiden lasten teho-osaston hyväksi.
Hyväntekeväisyystapahtuma järjestettiin Saran ja hänen tyttären kuoleman muistoksi. Sara oli 19- vuotias nuori nainen, joka odotti pientä tyttöä. Sara menehtyi äkillisesti sairaskohtaukseen. Pieni Ilona syntyi, mutta saimme pitää hänet vain kolme päi- vää. Ilona oli hoidettavana vastasyntyneiden teho- osastolla.
Tapahtuman ideoi Saran sisar Clara. Tyttöjen äitinä aloin organisoida hyväntekeväisyystapahtumaa.
Otin yhteyttä Bar Somaan, johon halusimme tapah- tuman järjestettäväksi. Vastaus tulisi nopeasti ja he olivat halukkaita lähtemään mukaan hyvän asian puolesta.
Esiintyjän valinta oli helppoa. Keväällä 2010 Sara ja hänen kaverinsa kuuntelivat eritäin paljon Jip- pua, Saran kullanvärisessä Puntossa.
Ongelmaksi oli tulla rahankeräysluvan saanti, koska yksityishenkilölle ei lupaa myönnetä. Joten vielä oli
löydettävä yhteistyökumppani ja tähän yhteistyöhön lähti mukaan Honkajoen Lions Club.
Tapahtuma onnistui yli odotusten. Syötiin Bar So- man tunnetusti hyvää ruokaa, kuunneltiin Jippua, joka on voimakkaiden tunteiden tulkitsija. Illan aikana käytiin läpi koko tunneskaala. Hilpeän huu- tokaupan jälkeen nauru raikui ja ilo täytti ravinto- lasalin. Huutokaupattavana olisi Saran pehmolelu- ja. Osa huudetuista pehmoleluista lahjoitetaan Porin ensi- ja turvakotiin.
Tuotto 8.200 euroa, koostui pääsylipuista, huuto- kaupasta sekä yrityksiltä saaduilta lahjoituksista.
Tuotolla ostetaan osastolle Stresless-tuoleja, joilla luodaan perheille mukavammat olosuhteet heidän yhteisille hetkilleen. Claran idea oli myös, että osas- tolle hankitaan kirjoja. Clara luki teho-osastolla omia lasten kirjojaan pikkuiselle Ilonalle tämän elinpäivänä.
Kiitos Honkajoen Lions Club, että saimme järjestet- tyä onnistuneen tapahtuman.
teksti Sarri Limnell kuvat Esa Kyyrö
H
onkajoen kirjasto päätti lokakuussa 2011 hakea valtionavustusta toimintansa kehittämiseen.Käytännössä tämä merkitsi kahden eri hakemuksen tekemistä. Haimme avustusta sekä uusiin tietoko- neisiin että (yhteistyössä Siikaisten kirjaston kans- sa) lukuharrastuksen kehittämiseen Honkajoella ja Siikaisissa. Kuinka ollakaan, molemmat hakemuk- set menivät läpi. Kesästä lähtien olemme saaneet nauttia uusista, entistä nopeammista tietokoneista.
Toukokuussa saimme luoksemme kirjailijavieraista ensimmäisen, Tampereella asuvan nuortenkirjailija Terhi Rannelan. Rannela on itsekin vielä nuori, nuorten elämää ja tuntemuksia mielestäni hyvin ymmärtävä kirjailija. Hän esiintyi ensin Honkajoen yhteiskoululla ja sen jälkeen Siikaisissa. Rannela kertoi nuorille itsestään, urastaan kirjailijana, kir- joistaan ja niiden taustoista sekä kirjoittamisesta yleensä. Ehkä hänen kuvauksensa uran alkuvaiheista rohkaisi kuulijoita olemaan luovuttamatta, mikäli silmissä siintää kirjailijan ura. Sen Ensimmäisen julkaiseminen ei välttämättä ole helppoa, mutta lannistua ei kannata!
Syksy oli pyhitetty aikuisten kirjailijavieraille.
Siikaisissa saatiin vieraaksi kurikkalaiskirjailija Eira Pättikangas, joka houkutteli paikalle kymmenkunta kuuntelijaa, mikä on Siikaisten ja suurten kaupun- kienkin mittapuulla ihan hyvä tulos. Enemmänkin olisi silti mahtunut mukaan. Kirjastosihteeri Katri- Helena Saarinen-Holapan mukaan ilta onnistui joka tapauksessa loistavasti ja Pättikangas oli varsin miellyttävä esiintyjä. Kirjailijan kirjoissa eletään usein menneen ajan maailmassa, pohjalaismaisemis- sa. Murrekirjallisuuden lukeminen ei ole kirjakie- leen tottuneelle helppoa, mutta onneksi sijaitsemme sen verran lähellä Pohjanmaata, että meille murre on suurelta osin tuttua!
Lokakuun viimeisenä päivänä vieraili Honkajoen kirjastossa Paula Havaste (kuvassa). Havaste toimii kirjailijan työnsä lisäksi Tiedekeskus Heurekan oh- jelmapäällikkönä. Tuntui mahtavalta nähdä hänen viestittävän Facebookissa, että hän vierailee ensin Turun, sitten Helsingin kirjamessuilla, ja sitten Honkajoella Honkajoen kirjasto tuki vierailuja lu- paamalla halukkaille ilmaiset varaukset kirjailijavie- raiden teoksista. On mukavampi saapua tilaisuuteen,
kun tietää mistä puhutaan. Toki tietämättäänkin voi tulla – voihan sitä löytää uuden tuttavuuden ja maa- ilman, jonka olemassaolosta ei tiennyt vielä mitään.
Havaste saapui paikalle kiireisenä, aikataulusta hieman myöhässä, sillä hän oli Lapista kotoisin ole- vana, nykyään Nurmijärvellä asuvana harhautunut hieman reitiltä. Pieni myöhästyminen ei kuitenkaan haitannut, sillä vieraamme (joista osa oli saapunut paikalle Karvian kirjaston sponsoroimalla taksikyy- dillä!) saattoivat sillä välin nauttia kirjaston tarjoa- mista, oman lähileipomomme tekemistä herkuista.
Havaste kirjoittaa pääasiassa historiallisia tai lähi- menneisyyteen sijoittuvia, tarkkaan tutkimustyöhön perustuvia teoksia. Hän puhui teostensa lisäksi myös mm. Tarzaneita käsittelevästä väitöskirjastaan sekä naisen asemasta. Havasteen mukaan suomalainen nainen on osin sota-ajan kokemustensa vuoksi
KIRJAILIJAVIERAITA JA UUSIA TIETOKONEITA
– KIRJASTON TOIMINNAN
KEHITTÄMISTOIMENPITEISTÄ v. 2012
saanut geeneihinsä pärjäämisen piirteen, joka ei sukupolvienkaan vaihtuessa hevillä katoa. Olisimme liemessä muutamaa sataakin kilometriä etelämpänä;
toisaalta miehet ehkä kokevat olevansa liemessä meidän kanssamme, tässä ja nyt. Havastetta naisten selviytyminen ja siihen johtaneet syyt joka tapa- uksessa kiinnostavat. Näistä asioista hän kirjoittaa myös kirjoissaan.
Paula Havaste ilmaisi hienosti näkemyksensä kirjastojen merkityksestä niin suomalaisille kuin Suomen kansantaloudelle. Päättäjien on syytä pitää mielessä, että kirjastot tarjoavat jokaiselle mahdol- lisuuden päästä kotitaustastaan ja varallisuudestaan riippumatta tiedon lähteelle. Voimme hyödyntää kirjastoammattilaisten osaamista maksutta ja pyytää heitä etsimään meille tietoa itsellemme tärkeästä, tarvitsemastamme aiheesta. Tämä maa, sen nopea jälleenrakennus ja nousu, joka on kaikilla kansain- välisillä mittareilla mitattuna huippuluokkaa, perus- tuu pitkälti tietoon, koulutukseen ja sivistykseen.
Niiden merkitys ei tietoyhteiskunnassa vähene, päinvastoin. Vaikka säästötoimenpiteet saattavat joskus olla välttämättömiä, näitä rakenteita ei ole syytä tuhota, sillä ne ovat Suomen vahvuus, josta tulee pitää kaikin voimin kiinni.
Tähän palopuheeseen on hyvä lopettaa. Havas- teen vierailu oli mielestäni menestys, ja toivottavasti hän myös itse koki saavansa vastinetta vierailulleen.
On upeaa, että yleisö osallistuu, keskustelee ja heittää vaikeita kysymyksiä. Kiitos kaikille muka- na olleille! Myös miehiä olisi ollut hienoa saada enemmän paikalle, vaikka uusia tilaisuuksia korjata asia tulee toivottavasti myöhemminkin, sillä tällai- sia tilaisuuksia kaikkine keskusteluineen ja niiden herättämine ajatukseen tarvitaan ehdottomasti lisää!
Lämpimin jouluterveisin, Minna Hautaluoma kirjastosta
Porot vastaan sudet
Kun sudet ja porot olivat jääkiekko-ottelussa vastakkain, niin sudet tekivät 1 – 0 maalin.
Maalintekijä oli Susi Selänne. Sen jälkeen porot pääsivät ylivoimahyökkäyksellä tasa- tilanteeseen 1 – 1. Poroille iski maalin Poro Granlund ja syöttäjä oli Poro Koivu. Kahden- kymmenenkolmen sekunnin päästä sudet saivat maalin. Maalintekijä oli Susi Ruutu.
Mutta ei aikaakaan, kun porotkin saivat maa- lin, niin tilanne oli 2 – 2. Sitten oli tiukkaa peliä. Susi Selänne taklasi Poro Granlundin ja joutui jäähylle. Ylivoiman ansiosta porot voittivat Joulu-cupin 3 – 2. Palkintona oli se, että kumpi voittaa saa viedä joulupukkia jouluna. Tuon voiton ansiosta joulupukki on tuonut lahjat poroilla ja tulee tuomaan vas- takin. Onneksi porot voittivat, ettei karmivien susien tarvitse vaivautua.
Lassi Heinola 1.lk ja Akseli Laine 5.lk
L
ähdin kotoa Honkajoelta maailmalle v. 1947, joten lapsuus- ja nuoruusmuistoni ajoittuvat paljolti sota-aikaan. Sota ja sen tapahtumat olivat siellä jokapäiväinen puheenaihe, mikä näkyi myös kotikylässämme, jonne evakuoitiin itärajalta kar- jalaisperhe. Heitä kuljettanut auto saapui illalla kirkolle, josta veljeni heidät haki. Pimeän tulo sai aikaan erikoisen tapaamisen. Veljeni odotti saavansa rekeensä komeita likkoja, mutta sen sijaan tässä per- heessä ei ollut muita terveitä kuin emäntä. Veljeni hämmästykseksi äiti talutti aikuisia lapsia yksitellen rekeen, lapset kun olivat lievästi vammaisia ja pi- meänsokeita. Isäntäkin oli jo iäkäs, samoin isännän veli, joka heillä oli myös mukana. Perheen ainoa terve tytär oli jäänyt kotiin Joutsenoon karjaa hoi- tamaan. Emäntä osoittautui mukavaksi, vilkkaaksi karjalaisnaiseksi, vaikka elämä häntä ei kaikkein hellimmin kohdellutkaan.Minäkin sain osallistua yhteisiin isänmaan tal- koisiin. Pantiin toimeen lumppujen keräys, joista tehtiin loimia rintamalla olleille hevosille. Kotoni määrättiin siltä kylältä kerääjäksi. Niinpä minä ikäni puolesta olin joutilain tarttumaan hevosen ohjaksiin. Lähdin mielelläni, koska oma hevosem- me oli rintamalla ja jäi valitettavasti sinne, samoin kuin veljenikin. Emännät suhtautuivat myönteisesti keräykseen, olihan kyseessä yhteinen asia.
Kotini lähellä oli Jyllin Osuuskauppa, myymä- länhoitajana siellä oli Elisabet Yli-Peltola, jota Pe- tyksi kutsuttiin. Sitä antaumusta, millä hän työtään
teki, saa nykypäivänä hakea. Vaikka piiri oli laaja, hän tunsi asiakkaansa, sillä kauppoja oli harvassa.
Minä sain juosta kotoa monia pikkuasioita kaupasta.
Mieluisana muistona mieleeni on jäänyt Petyn pyö- räyttämä karamellituutti, jonka hän antoi kaupan- päällisenä, vaikka ostokset eivät suuria olleetkaan.
Petyn työpäivä venyi usein pitkäksi, kun kauppaan tuli myös posti. Posti-Eemeliä odotettiin joskus hy- vinkin myöhälle. Meitä muksuja se ei haitannut, kun juoksimme ja telmimme ulkona. Aikuiset odottivat kaupassa ja heidän keskustelunsa liikkui varmaan pääasiassa sotatapahtumissa, jotka olivat kaikkien murheena. Kenttäposti oli silloin tärkeä. Vieläkö tulee kirjeitä rakkailta? Liika monelta jäi tulematta.
Vaikka olin ollut kauan poissa Honkajoelta, niin edelleen minulle kotiseutuni asiat ovat tärkeitä ja seuraan sen tapahtumia. Nyt, kun läheiseni lepää- vät kirkkomaalla, aloitan kierrokseni sieltä. Paljon tulee tuttuja nimiä vastaani. Muutama vuosi sitten huomasin ilokseni sankarihaudoilla kynttilälyhdyt.
Se oli hieno lahjoitus Lions Clubilta. Itse toivoisin näkeväni muistokiven niistä vainajista, joiden kivet on poistettu tai tullaan poistamaan. Monilla hautaus- mailla niitä jo näkeekin. Tärkeintä kuitenkin on, että heidän nimensä on kirjoitettu Taivaan Isän kirjaan.
Toivotan hyvää joulun aikaa Honkajoen joulun lukijoille!
Rauha Raivio os. Jylli
Muistoja entisajoilta
Tontut vastaan karhut jääkiekko-ottelu
Tontut vastaan karhut matsi alkaa. Tontut tekevät maalin kymmenen minuutin jälkeen.
Tilanne on 1 – 0. Sitten karhut aloittavat. Tontut puolustavat hyvin. Karhut lyövät maaliin kolme kertaa. Tontut tekevät toisen maalinsa. Sitten tontut ja karhut menevät tauolle.
Tauon jälkeen matsi alkaa taas. Karhut tekevät kolme maalia ja tontut viisi maalia. Tilanne on 7 – 6. Tontut voittavat. Ottelu loppuu ja tontut miettivät tehtävää karhuille. Karhut syövät kymmenen mailaa ja juoksevat tuhat kilometriä.
Santtu Salo 1.lk ja Maksim Protsenko 5.lk
K
atselen nykyään kotikuntaani, Honkajokea sa- dankahdenkymmenen kilometrin etäisyydeltä.Mielessä on haikeutta, ylpeyttä, koti-ikävääkin, samalla kuitenkin jo uusi kotikaupunki alkaa tuntua tutulta, tärkeältä ja omalta.
Honkajoella, kun työpäivän jälkeen menit kaup- paan, vastaan tuli vähintäänkin viisi tuttua. Jo- kaiselle piti antaa edes jonkinlainen tervehdys, nyökkäys, jos ei muuta. Johan sitä alettiin puhua, että mikä sitä vaivaa, kun ei mitään sano. Täällä kaupungissa sulautuu isossa marketissa siihen kii- reiseen ihmismassaan, joka yrittää mahdollisimman nopeasti ja helposti saada hoidettua viikottaisen ruokaostosrumban. Kukaan ei todellakaan pysäh- dy kyselemään päivän kuulumisia tai odota sinun tervehtivän jotakuta. Johan ne varmasti säikähtäisi, jos alkaisit kassalla heittämään juttua. Kauppareissu Honkajoella kesti kymmenisen minuuttia, vaikka olisit pysähtynyt useammankin kerran vaihtamaan ne päivän jutut. Täällä kymmenen minuutin jälkeen on vasta löytynyt parkkipaikka autolle, ostoskärryt haettu niille osoitetusta katoksesta ja aloitettu käve- ly marketin läpi maitohyllylle. Tosin, jos ei huvita rupatella niin ei tarvitse rupatella.
Honkajoella naapuri tietää sinun asiat, välillä paremmin kuin itse. Onko se sitten uteliaisuutta, juorunhakuisuutta tai sitten ihan puhtaasti toisesta välittämistä, sen voi jokainen itse mieltää ajatuk- sissaan. Kuitenkin se naapuri on siinä silloinkin, kun tarvitset vasaraa, hukkaamasi tilalle. Tarvitset jonkun tyhjäämään lomalla postilaatikkoa tai vahti- maan kissaasi ja samalla kotiasi. Kaupungissa kestää useamman vuoden, jotta naapurin kanssa päästään sille tasolle, että siihen voi luottaa niinkin paljon, että sen voi luottaa huolehtimaan sinun postistasi kahden päivän poissaolon aikana. Lieneekö tämä sitä satakuntalaista sisäänpäin lämpiävää ja epäi- levää luonnetta, vai hyvinkin järkevää pohdintaa.
Honkajoella talkoohenki on voimissaan. Oli sitten kyse urheilukilpailuista, joulunavauksesta, seurakunnan nappulahiihdoista tai vaikkapa koulun luokkaretkirahaston kartuttamisesta, aina löytyy va- paaehtoisia, mukanahäärääjiä, reippaasti osallistuvia ihmisiä ja tietenkin sitten niitä yhtä tärkeitä arvioijia.
Sellaisella porukalla saadaan tapahtuma kuin tapah- tuma valmiiksi käden käänteessä ja loppu(arvostelu) arviointi tärkeänä osana hoitaa sen, että samoja virheitä ei tehtäisi seuraavalla kerralla uudestaan.
Kaupungissa on helppo luokan vanhempainillassa istua hiljaa takapulpetissa ja ajatella, että ei näistä kuitenkaan kukaan minua tunne, ei minun tarvitse osallistua. Hoitakoon nuo innokkaammat järjestelyt, nehän tunteekin toisensa jo ennestään.
Entäs kun Honkajoella lapsesi sanoo lähtevänsä kirkolle pyöräilemään Tuulan, Pekan ja Maijan kanssa. Voit huoletta antaa mennä, koska sinähän olit Pekan isän kanssa samalla luokalla Hongon koulussa ja Maijan äidin kanssa käydään jumpassa joka viikko. Tuttuja vuosien takaa ja näin ollen heidän lapsukaiset turvallista seuraa lapsillesi. No, täällä lapset lähtee koulun pihalle illalla Jaren, Mil- lan ja Tompan kanssa. Mieleen nousee useampikin kysymys; ketäs he ovat, mikä on heidän kotisoite ja minkälaisia heidän vanhemmat.
Iltalenkistä voit huoletta Honkajoella nauttia pimeällä suolenkillä, vastaantulija suurella toden- näköisyydellä on kuitenkin joku tuttusi, jolle voit taas ystävällisesti nyökätä. Kaupungissa oppii pientä varautuneisuutta hämärällä liikkumiseen. Honkalan maastossa lenkkeillessään usein ajatteli että reitti on aina se sama, johan sitä joskus haluaisi vaihtelevaa maastoa ja enemmän haastetta ja mäkiä hiihtolen- killeenkin. Ja nyt huomaa Horhassa liikkuessaan hakeutuvansa aina sille samalle tutuksi tulleelle reitille, eikä se ollenkaan tunnu ärsyttävän vaan tuo sitä turvallisuuden tunnetta.
Aikaisemmin, kun kysyttiin, mistäpäin olet, vastasi ehkä vähän varautuneesti, että Honkajoelta – ei kysyjä kuitenkaan tiedä missä sellainen pik- kupaikkakunta sijaitsee. Nyt kun vastaan samaan kysymykseen asuvani Tampereella, mutta olevani kotoisin Honkajoelta. Ja alan samalla selittämään innokkaasti missä Honkajoki sijaitsee ja minkälai- nen paikka se oikeastaan onkaan.
No, kaikkihan tämä kuitenkin on sinusta itsestä kiinni, sinun asenteestasi. Kyllä kaupungissakin rupattelemaan pääsee, naapurit ovat hyvinkin sa- manlaisia auttavaisia, uteliaita ja lupsakoita ihmisiä kuin maaseudulla. Koulun vanhempainillassa tutus- tuu helposti ja pääsee aina mukaan talkooporukkaan ja samalla oppii tietämään, minkälaisia ne Jaren, Millan ja Tompan vanhemmat oikein ovatkaan.
Kaikessa tässä auttaa sekin, että olet kotoisin pie- neltä paikkakunnalta nimeltä Honkajoki, missä on oppinut olemaan utelias rupattelija.
Niinhän se on, että ihmisen koti on siellä, missä se tuntee olonsa onnelliseksi, on se sitten pieni tai suuri kaupunki, maaseutu tai vähän vilkkaampi kes- kus. Kunhan siellä on ihmisen hyvä olla. Juuristaan kuitenkin meidän jokaisen tulisi olla ylpiä, koska ne ovat ne jotka ovat tehneet sinusta Sinut.
Kati Kurumaa
Honkajokilainen ja ylpiä siittä
M
arjatta Ylinen syntyi 21.1.1931 Siikaisten Hir- vijärvellä. Isä oli maanviljelijä Koiviston talon isäntä ja tilalla pidettiin lypsykarjaa. Perheeseen syntyi 9 lasta, kahdeksan tyttöä ja poika. Talossa oli paljon tekemistä, oli sekä töitä, että harrastuksia joka lähtöön. Isän veli oli kanttori ja koko suku on hyvin musikaalista väkeä. Isäkin soitti urkuharmonia ja kotona musisoitiin paljon. Luoja antoi Marjatalle kauniin, sointuvan laulunäänen ja täydellisen sävel- korvan. Eipä ollut lainkaan ihme, että tyttö haaveili jo pienenä, että hänestä tulee kanttori. Marjatta oli määrätietoinen ja sisukas tyttölapsi ja kehitti itseään laulun ja musiikin saralla. Kansakoulu sujui hyvin.Kun Koiviston sisarukset riensivät kouluun, laulu raikui ja matka taittui kepeästi. Marjatan lempiai- neita, oli kuinkas muutenkaan musiikki ja kuvaa- mataito. Koulun jälkeen Marjatta sai valmennusta Siikaisten kanttoripariskunnalta ja pyrki rohkeasti vuonna 1953 Sibelius-Akatemiaan. Hän onnistui ensi yrittämällä ja siitä vasta alkoi ankara opintaival
Helsingissä. Neitonen vietti päivät koulussa ja illat venyivät iltayhdeksään akatemiassa, sillä hänellä ei ollut vuokra-asunnossaan pianoa, mikä olisi ollut miltei välttämätön opintojen kannalta. Sibelius- Akatemiassa opiskeli silloin vain kaksi tyttöä, ja Marjatalle lankesi kuin luonnostaan ”äidin” rooli, joka patisteli ja ohjasi poikia eteenpäin opinnoissa.
Kaikki eivät heti osanneet ottaa koulua yhtä vaka- vasti kuin Marjatta, jonka perheelle tyttären opiskelu oli kova uhraus. Neljän vuoden opiskelu pääkaupun- gissa oli niin kiireistä ja vaativaa, että vasta opiske- lun loppuaikoina Marjatta huomasi, että huvi-elämä oli tykkänään jäänyt kokematta. Paitsi että aikaa ei ollut, rahakin oli viisikymmenluvun opiskelijoilla tavattoman tiukalla. Iltapala oli useimmiten vain teetä ja korppuja, eikä Marjatta tohtinut pyytää ko- tiväeltään rahaa elokuviin, teatteriin ja konsertteihin tai muihin turhuuksiin. Sen ajan yhteiskunta oli vielä säätyihin jaettu ja osalla opiskelijoista oli virkamies- tai ylemmän keskiluokan taustaa, maalaiset elivät
Suomen ensimmäinen naiskanttori,
Director Cantus Marjatta Ylinen
Marjatta ja Eino Ylisen perhe.
enemmän tai vähemmän luontaistaloudessa, joten rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Marjatta sai ruokapa- ketteja kotoa, mutta joskus posti oli hidas ja ruoat olivat jo parhaat päivänsä nähneet, kun Marjatta sai ne käsiinsä. Nuorena sitä ihminen on sopeutu- vainen ja kanttorikokelaamme oli tyytyväinen, kun sai opinnot kunnialla päätökseen. Valmistuttuaan kanttori-urkuriksi ja musiikinopettajaksi Marjatta sai opettajanpaikan Herttoniemen yhteiskoulusta, ja opetti siellä vuoden. Isä tarvitsi tyttöään kesällä heinätöihin, ja olihan kotiväkeä autettava, kun kutsu kävi. Sattui vielä niin sopivasti, että kanttori Erkki Toikka pyysi Marjattaa sijaisekseen Hongonjoelle, ja tästä tulikin kohtalokas työpaikka. Siihen aikaan naiset eivät vielä saaneet vakituista virkaa kantto- rina, mutta tuurata sai! Meille honkajokisille tämä ei olisi paremmin voinut sattua. Täällä oli muuan komea ja miellyttävä Eino Ylinen Nuorisoseuran torvisoittokunnassa, joka puhalsi tenoritorvea. Mar- jatta johti kyseistä soittokuntaa, eikä voinut olla huomaamatta häntä. Eino tuli traktorilla kuskaa- maan nuoria Laitilan rantaan leirille, ja kun Marjatta leirinjohtajana näki kuinka mukava ja avulias tämä nuorimies oli, se oli menoa kertaheitolla. Rakkaus oli molemminpuolista, ja vuoden kuluttua 2.8.1960 mentiin naimisiin. Helsingin työpaikat saivat jäädä
ja siitä lähtien on Marjatta ollut meidän oma kantto- rimme ja musiikinjohtajamme. Lukuisat ovat ne työt ja tehtävät, joiden parissa hän on vuosien varrella täällä ahertanut; musiikinopettaja, uskonnonopettaja ja kuvaamataidonopettaja. Marjatta on ollut pidetty, pätevä, mukava ja lempeä.
Nuoruus oli melkoista rientoa ja tohinaa. Aino- tytär syntyi vuonna 1961 ja Heikki vuonna 1964.
Onneksi oli hyviä lastenhoitajia; Leppäluoman Anni hoiti taloutta useamman vuoden. Eino oli myös moderni isä, joka piti kotia pystyssä, kun kanttori vielä illatkin sai kiertää pitäjää seurakuntailtoja pitämässä Toivo Mäenpään kanssa, joka oli kirk- koherrana silloin.
Työtehtävien lisäksi Marjatalla riitti intoa ja paloa harrastaa musiikkia, oli musiikkikerhoja ja soitto-oppilaita. Hän perusti soitto-oppilaidensa kanssa yhtyeen Tahtitenavat, jonka kanssa kierrettiin kilpailemassa ympäri Suomea. Oli myös Rytmirusi- nat-kokoonpano, viuluviikarit jne.. Kuntien välisistä kisoista edettiin läänintasolle ja aina valtakunnal- lisiin saakka. Lahjakkaita nuoria löytyi: Marjatta muistaa, kuinka hienolta se kuulosti, kun Honkajoen yhdeksänvuotias Jouko Uusipaasto lauloi radiossa kilpailukappaleensa. Jouko onkin edennyt urallaan ja kisaa nyt Suomen Talent-ohjelmassa, ja jos me saisimme päättää, niin voittaja olisi taatusti Jouko Enkelnotko.
Kuorot ovat oma lukunsa: Lapsikuorot, kirkko- kuoro 1961, Veteraanikuoro 1977, Eläkeliiton kuoro 1985, kaikki olivat Marjatan rakkaita ”lapsia”.
Veteraanikuoro toimii yhä. Musiikista saa voimaa ja se voi antaa ihmisille iloa ja rakkautta. Marjatan laulamat sooloesitykset ovat juhlistaneet tilaisuuksia ja antaneet huippuelämyksiä, meille honkajokisille ja muillekin.
Honkajoen Pelimannit oli yksi Marjatan hank- keista. Asko Järvelä oli alusta alkaen mukana ja on edelleen korvaamaton Honkajoen musiikkielämässä.
Hänellä on ”tietokone” päässään, hän muistaa kap- paleet, tietää sävellajit ja osaa soittaa mitä vain ja kenen kanssa tahansa! Mukana oli myös Lauri Huh- tala, Eino Ylinen, Matti Myllymäki, Taisto Mäkelä ja Juhani Torpo. Keikkoja tehtiin ja oli hauskaa.
Omaa taloa rakennettiin vuosina 1964–1965 ja silloin Eino teki kahta vuoroa vähintään. Kiireisim- pinä vuodenaikoina ei paljon nukuttu, mutta nuo- rena ihminen jaksaa. Oma koti on nyt Karvianjoen rannalla mitä kauneimmalla paikalla. Tyylikkäästi sisustettu koti, jossa kelpaa asua. Marjatta on kii- tollinen Einolle, joka on tämän saanut aikaan. Einon kotitalo Kantinkoski on aivan vieressä. Einon äiti oli Kantinkosken tytär, joka ehti jo muuttaa pois kotoa ja avioitua Lamminkylään. Kun hänen veljensä kaa- tui sodassa, niin tytär palasi kotiin miehensä kanssa, joka sitten viljeli tilaa kotivävynä. Eino rakenteli jo lapsena kaikkea mahdollista, opetellen sähköalaa Sibelius-Akatemian oppilas Marjatta Koivisto-Ylinen.
non Sähkötarkistuslaitoksella Helsingissä. Samoin Eino hankki öljypoltinhuoltajan paperit Ammattien edistämislaitoksella. Näiden tutkintojen perusteella hänelle myönnettiin oikeus suorittaa itsenäisesti alaan kuuluvia töitä.
Yhdessä on kasvatettu lapset ja osataan iloita hei- dän menestyksestään, Aino on lastentarhanopettaja ja Heikki johtajana Electroluxissa logistiikan alalla.
Poimintoja Marjatta Ylisen pitkältä uralta, Saila Kamppi
Kirkkoherra, sittemmin rovasti, Toivo Mäenpää ja seurakuntalaisia juhannuksen vietossa.
Marjatta johtaa Honkajoen Nuorisoseuran torvisoittokuntaa.
Viisipäiväiselle matkalle osallistui Karvian ja Honkajoen kuvataiteen perusopetuksen oppilaita ja vanhempia yhteensä 40, sekä opettajina Aila Isotalo ja Mirva Valkama.
Lähdimme reissuun innokkaina Honkajoelta koulun pihasta maanantaina aamuyöllä heti juhannuksen jälkeen. Matka jatkui Karvian kautta Helsinkiin.
Lentomme Helsingistä Roomaan oli perillä aamul- la kymmenen maissa. Fiumicinon lentokentällä meitä vastassa oli oppaamme Sari. Hänen kanssaan teimme bussilla kiertoajelun Roomassa ja näimme tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Colosseumin ja Vittorio Emanuelen muistomerkin. Opas kertoi paikallisista tavoista, kulttuurista ja nähtävyyksistä.
Bussissa ja eritoten ulkona oli kuuma. Kiertoajelun jälkeen veimme tavarat hotelliin ja suuntasimme syömään läheiseen ravintolaan, josta meille oli varattu ruoat jo etukäteen. Ruoka oli todella hyvää, alkuruoaksi pastaa, pääruoaksi häränlihaa ja jäl- kiruokana oli vielä perinteistä italialaista jäätelöä.
Ruoan jälkeen palasimme hotellille viettämään vapaa-aikaa. Osa lähti kiertelemään läheisiä katuja ja kauppoja, osa taas jäi lepäämään valvotun yön jäljiltä. Me suuntasimme katsomaan, millaisia kaup- poja hotellin läheisyydestä löytyy.
Tiistaiaamuna heräsimme aikaisin ja nautimme hotelliaamiaisella italialaiseen tapaan mm. ma- keita kroisantteja. Aamiaisen jälkeen bussi haki meidät hotellin edestä päiväretkelle Pompeijiin ja Napoliin. Matkalla näimme paljon kaunista vuo- ristomaisemaa, Benediktiiniläisen Monte Cassinon luostarin ja etäällä siintävän Vesuvius-tulivuoren, joka aikoinaan peitti purkauksellaan koko Pompeijin kaupungin monen metrin tuhkakerrokseen. Perille päästyämme tapasimme paikallisoppaamme Marian.
Jonotimme lippuja vanhaan Pompeijiin jonkin aikaa, koska alueen työntekijät olivat juuri lakkoilleet. Pai- kalliset kaupustelijat käyttivät tilannetta hyväkseen ja myivät innokkaasti kylmää vettä, päivänvarjoja ja hattuja matkalaisille. Rauniokaupungissa tutus- tuimme sen aikaiseen amfiteatteriin, ravintoloihin, ilotaloihin, kylpylöihin ja näimme katuja erikoisine suojateineen. Näimme myös ison yksityistalon, sekä vaikuttavia, kipsiin valettuja, tuhkaan hau- tautuneiden ruumiita. Päivä oli kuuma, mutta me olimme onneksi varautuneet lakein ja vesipulloin.
Kaikki jaksoivat kävellä paahteesta huolimatta koko opastetun kierroksen. Lähdimme raunioilta ja me- nimme syömään pizzaa läheiseen ravintolaan, jossa
bussilla Napolin melko ruuhkaiseen keskustaan kiertoajelulle. Autosta käsinkin sai hienoja kuvia, mutta kävimme myös kuvaamassa Napolinlahden näköalapaikalla, josta avautui kauniit maisemat me- relle. Päivän lopuksi lähdimme takaisin kohti Roo- maa, jossa loppuilta kului hotellilla ja kaupungilla.
Keskiviikkona oli vapaapäivä, jolloin kaikki saivat tehdä mitä halusivat. Jotkut menivät katso- maan nähtävyyksiä, toiset Dali-näyttelyä Vittorio Emanuelen muistomerkille. Osa kävi heittämässä kolikoita Fontana di Trevin mahtipontiseen ba- rokkisuihkulähteeseen ja kokemassa Pantheonin temppelin vaikuttavan tunnelman. Ohessa tuli myös shoppailtua ja nautittua auringosta ja todella lämpi- mästä päivästä Rooman kaduilla. Monet käyttivät kulkuvälineenä myös metroa, jolla oli helppo liikkua paikasta toiseen. Päivän aikana käytiin syömässä erilaisissa ravintoloissa ja pizzerioissa. Me lähdim- me heti aamulla hotellilta, ajoimme metrolla Espan- jalaisten portaiden aukiolle, jonka läheisyydessä oli hyviä ostoskatuja. Alkupäivämme kului siellä ja kä- vimme myöskin katsomassa joitakin nähtävyyksiä.
Kuvataiteen perusopetuksen Rooman matka
Honkajokelaiset kokoontuivat yhteiskuvaan Forun
Torstaina karvialaiset heräsivät aikaisemmin, koska heidän ryhmänsä lähti ensin tutustumaan Vatikaaniin ja Pietarinkirkkoon Ailan kanssa. Hon- kajokelaisten ryhmä aloitti opastetun kierroksensa Vatikaanivaltiossa Mirvan mukana vasta yhdel- tä. Paikallisopas Heidi esitteli meille Vatikaanin museoita, joissa on esillä useiden vanhojen mes- tareiden töitä ja jonkin verran modernia taidetta.
Sikstuksen kappelin sääntönä on, että pitää olla hyvin hiljaa, mutta kun pääsimme sisälle, kappeli oli aivan täynnä ja joka puolella kova puheensori- na. Ihailimme katto- ja seinämaalauksia, erityisesti Michelangelon kuuluisaa Luomiskertomus-teosta.
Lopuksi siirryimme Pietarinkirkkoon, jota koris- teltiin erityisen juhlapäivän kunniaksi. Sisällä oli orkesteri soittamassa ja muutenkin tunnelma oli juhlallinen. Pietarin patsas oli puettu paavin asuun, mikä on harvinainen näky, sillä se puetaan niin vain pari kertaa vuodessa. Kiersimme kirkossa ja ehkä uskomattomin asia, joka jäi mieleen Vatikaanista, oli pienistä mosaiikkipaloista kootut taideteokset, jotka olivat silti valtavan kokoisia.
Illalla kukin sai vapaasti kierrellä, missä halusi.
Me esimerkiksi suuntasimme Espanjalaisille por- taille ja Piazza del Popololle katsomaan screeniltä Italia-Saksa jalkapallopeliä, joka oli valtavan hieno kokemus koko torin täyttyessä Italian kannattajista!
Viimeisenä aamuna, perjantaina, luovutimme huoneemme varhain. Aamupalan jälkeen kävelimme hotellilta oppaamme kanssa Colosseumille, joka on antiikin ajan kuuluisimpia monumentteja. Pääsimme sisälle nopeasti etukäteen varatuilla lipuilla. Pyrim-
me kävelemään enemmän varjossa, koska siellä oli hieman viileämpää lämpötilan olessa 40 asteessa.
Opas kertoi meille mihin kaikkeen areenaa oli käytetty ja miten Colosseumia oli alettu rakentaa Colossin eli ison kullatun pronssipatsaan ympärille.
Tästä paikan nykyinen nimi tuleekin. Kierroksemme jatkui seuraavaksi Forum Romanumille, joka oli aikoinaan sosiaalinen, poliittinen ja uskonnollinen keskuspaikka Roomassa. Jotkut raunioista olivat vielä hyväkuntoisia ja niistä näki hienosti van- haa roomalaista arkkitehtuuria. Kuljimme myös esiinkaivettua aitoa vanhaa tietä pitkin, kävimme lasiesinenäyttelyssä ja näimme monia kauniita pat- saita puutarhoissa. Puolen päivän aikaan palasimme omatoimisesti hotellille, kävimme syömässä, teim- me viimeisiä tuliaisostoksia ja tietenkin nautimme vielä jäätelöt.
Lentomme Suomeen myöhästyi puolisen tuntia.
Hieman väsyneinä ja monta muistoa rikkaampina paluumatka sujui kuitenkin mukavasti, vaikka oli- simme vielä mieluusti voineet jäädä Roomaan! Kii- tos kaikille mukana olleille ja meidän matkaamme tukeneille! Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013 kaikille!
Toivottavat:
Heli Koskiniemi, Jessi Mäkinen, Venla Haunia ja Anni-Lotta Mäki-Kantti sekä muut Karvian ja Honkajoen kuvataiteen perusopetuksen taidehistorian opiskelijat
Pompeijin kaivosta saivat matkalaiset raikasta vettä.
