Honkajoen
Joulu 2010
LC-Honkajoen presidentti Esa Kivioja ja sihteeri Hannu Uusihonko luovuttamassa pyöräilykypäriä Sotilasvalatilaisuus Honkajoella elokuussa 2010.
PÄÄKIRJOITUS
H
yvät lehtemme lukijat. Honkajoen Joulu on jälleen ilmestynyt. Vaikka posti nykyään tuo koteihin monenlaisia julkaisuja on Honkajoen Joulu odotettu julkaisu.Ehkä siksikin, että lehti noudattaa samaa tuttua ja turvallista linjaa julkaisten honkajokisten tai entisten honkajokisten kirjoittamia juttuja, joiden aiheena on monipuolisesti nykyisyys ja menneisyys. Kirjoittajat ovat pääosin amatöörejä ja ehkä se tekee lehdestä kotoisen tuntuisen.
Paikkakunnan tärkeimmät tapahtumat menneen vuoden varrella ovat aina mukana jo sik- sikin, että Honkajoen Joulu on ainoa pysyvä honkajokinen historiatallenne, voisi sanoa vuosikirja.
Tämän vuoden ehkä tärkein tapaus on kirkkomme 200-vuotisjuhla, jossa piispa Simo Peura messusi 18.4.
Merkkitapaus oli myös Satakunnan tykistöprikaatin juhlallinen valatilaisuus.
Paikkakunnan aktiiviset yritykset ovat myös tämänkin vuoden varrella järjestäneet monia tilaisuuksia, joista kuntalaiset ovat voineet nauttia.
Yritykset työllistävät nykyään paljon myös ulkomaalaisia, joista monet viettävät joulunsakin Honkajella.
Yhdistystoimintakin on säilynyt aktiivisena ja mm. eläkeläiset ovat retkeilleet ahkerasti.
Lions Club Honkajoki joka lehteä julkaisee toimii melko pienellä aktiivisella miehityksellä mutta pitää kunnia-asianaan juuri tämän lehden julkaisemista.
Lehden myynnistä ja ilmoitustuloista muodostuu nykyään sananmukaisesti leijonanosa niistä tuloista, joilla klubi hyväntekeväisyyttä harjoittaa.
Ekaluokkalaiset ovat jälleen saaneen leijonilta lahjoituksena omat henkilökohtaiset pyöräi- lykypäränsä. Yksin asuvat vanhukset tulevat jälleen saamaan joulupakettinsa ja opiskelijat saavat stipendejä jokavuotiseen malliin.
Juhliva seurakunta on saanut kynttilälyhdyt, jotka tuovat yhdenmukaista arvokkuutta san- karihaudoille.
Lions ladyjen myymillä joulusäkkiarvoilla on rahoitettu yläasteen ja lukion oppilaille myön- nettyjä henkilökohtaisia sekä matkastipendejä ja vanhainkodin odotettu jouluglögitilaisuus yhteisin joululauluin.
Haluamme edelleen pitää toimintamme lähtökohtana lionismin kantavan ja pyyteettömän periaatteen: ”Me palvelemme” ja sen toteuttamiseen tarvitsemme juuri teitä hyvät lehtemme lukijat, kirjoittajat sekä kannatusmainosten antajat. Tällä perinteisellä paikallistiellä on hyvä jatkaa tulevaisuudessakin.
Erkki Isokaski, päätoimittaja Esa Kivioja, presidentti
Päätoimittaja Lehtitoimikunta Kansikuva
Erkki Isokaski Pauli Kamppi Kimmo Tuomi Seppo Myllyviita
Erkki Forsman Hannu Uusihonko Esa Kivioja Kaija Kivioja
Kankaanpään Painopalvelu Oy Hinta 10 €
Joulu on taas käsillä. Mitä se merkitsee meille kristityille. Varmasti useimmille kiirettä ja touhua. Pitää muistaa lahjoilla varsinkin lapsia, mutta myös monia ai- kuisia; pitää laittaa koti joulukuntoon; pitää laittaa jouluruokia. Onko pakko. Ei, mutta me haluamme olla valmiina viettämään joulua, Jeesuksen syntymäpäivää.
Me haluamme saada joulun tunnelman. Siihen liittyvät tietyt perinteet.
Monille eräs perinne on joulukirkossa käynti; joko aattona tai jouluaamuna. Siellä me pääsemme joulutunnelmaan kirkon hämärässä kuunnellessamme jouluevanke- liumia tai laulaessamme jouluvirttä ”Enkeli taivaan…” Molemmat kertovat meille joulun sanoman: Teille on syntynyt Vapahtaja.
Jouluaattona kodeissa tunnelma on myös korkealla. Joulukuusessa palavat valot, syödään äidin tekemä maukas jouluateria ja aletaan odotella joulupukkia. Lapsille se on jännittävää aikaa. Ja pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen pukki kolisteleekin ovella. Lasten on ollut tapana laulaa hänelle joululaulu. Usein se laulu on ollut
”Joulupuu on rakennettu…”. Pienet laulajat jännittävät, eivätkä tahdo saada ään- tään kuuluviin. Tämä laulu on myös kirkkoonkin sopiva hengellinen laulu. Kaksi säkeistöä lauletaan joulukuusesta, sen namusista ja kynttilöistä, sekä lapsista.
Loput säkeistöt kertovatkin Jeesuksesta, joulun Herrasta.
Joulu on meille kristityille tärkeä juhla. Antoihan taivaallinen Isä silloin Poikansa syntyä ihmiseksi maan päälle. Mutta ehkä vielä suurempaa juhlaa me vietämme pitkäperjantaina ja pääsiäisenä, kun Jeesus suoritti Isältä saamansa tehtävän.
Hän osti meidät Jumalan lapsiksi.
Tervetuloa joulukirkkoon; tänä vuonna lyhyeen aattohartauteen tai jouluaamun sanajumalanpalvelukseen.
Seppo Salonen
JOULUN TUNNELMAA
Joulunajan tapahtumia
Honkajoen seurakunnassa 2010
su 28.11. klo 10 1. adventtisunnuntain messu kirkossa, Ruuskanen, Laaja klo 19 (huom.muuttunut aika) Joel Hallikaisen joulukonsertti kirkossa
(järjestäjänä Kankaanpään seudun Reumayhdistys), ohjelma 12 euroa ti 30.11. klo 18.30 Naistenpiiri pappilassa
ke 1.12. klo 12.30 Lähetyskerho
klo 18 Lähetysmyyjäiset srk-kodilla, huutokauppa alkaa klo 19, meklarina Jouko Kangasniemi
to 2.12. klo 8.40 Koulujen Itsenäisyyspäivän kynttilöiden sytytys sankarihaudoilla.
Veteraaniviesti. Satakunnan sotilassoittokunnan konsertti sankarihaudoilla käynnin jälkeen Honkalassa
klo 19-21 Nuortenilta srk-kodilla
su 5.12. klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa, Salonen, Laaja klo 12 Pyhäkoulun joulujuhla srk-kodilla
klo 19 Kauneimmat joululaulut kirkossa, mukana Mieskvartetti, juontajana Hannu Ruuskanen
ma 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän sanajumalanpavelus, Salonen, Laaja, musiikkia Veteraani- kuoro Marjatta Ylisen johdolla seppelten lasku haudoille HSU laskuvuorossa.
Itsenäisyyspäivän juhla jatkuu srk-kodilla jumalanpalveluksen jälkeen, juhlapuhe Arimo Koivisto, Veteraanikuoro ja Hongon koulun oppilaat esiintyvät.
ti 7.12. klo 14 Vanhainkodin seurakuntakerho, Ruuskanen ke 8.12. klo 11 vanhemman väen joulujuhla srk-kodilla
pe 10.12. klo 9 Päiväkerhon jouluvaellus ja Marttojen joulupuuro klo 18 Miestenpiirin joulujuhla Jyllinhovissa
su 12.12. klo 15 Huom. aika. Enkelikirkko ja lasten kauneimmat joululaulut, kerhojen joulujuhla, srk, MLL
ma 13.12. klo 17 Isoskoulutus srk-kodilla ti 14.12. klo 18.30 Naistenpiirin joulujuhla ke 15.12. klo 12.30 Lähetyskerhon joulujuhla to 16.12. klo 18 Seurat pappilassa, Salonen, Laaja
su 19.12. klo 10 Sanajumalanpalvelus kirkossa, Salonen, Laaja
klo 14 Osuuspankin 100 v juhla joulukonsertti kirkossa, Petri Laaksonen esiintyy, ei ohjelmamaksua
pe 24.12. klo 12 Vanhainkodin jouluhartaus
klo 15 Jouluaaton hartaus kirkossa, Salonen, Laaja, Hannele Valkama la 25.12. klo 8 Jouluaamun Sanajumalanpalvelus kirkossa, Salonen, Laaja su 26.12. klo 10 Tapaninpäivän sanajumalanpalvelus kirkossa, Ruuskanen, Laaja pe 31.12. klo 20 Uudenvuodenaaton hartaus kirkossa, Salonen, Laaja
la 1.1.2011 klo 18 Huom. aika Messu kirkossa, Ruuskanen, Laaja
su 2.1. klo 12 Huom. aika Sanajumalanpalvelus kirkossa, Ruuskanen, Laaja to 6.1. klo 10 Loppiaisen messu, Salonen, Laaja, Lähetyskerhon kirkkopyhä
N
yt lopuillaan oleva vuosi on tuonut mieleen muistot oikeista pakkas- ja lumitalvista ja läm- pimistä kesistä. Talvi oli todella talvi, eikä ilmaston lämpeneminen tainnut olla pääpuheenaihe. Samoin kesä oli kunnon kesä. Kunnan asioista voidaan myös todeta, että vuosi alkoi kireissä merkeissä, mutta kesää ja syksyä kohti tunnelmat ovat kohentuneet.Keskeisinä asioina ovat olleet kunnan taloudellinen tila, monikuntaliitos ja Posa.
Vuoden 2009 loppu ja tämän vuoden alku oli- vat Honkajoen kunnan talouden kannalta vaikeita.
Laman vaikutus näkyi yllättävän heikkoina mar- ras- ja joulukuun verotilityksinä. Lisäksi Posalta tuli vuodenvaihteessa kohtuullinen lisälasku, niin talousahdinko oli valmis. Tilinpäätöstiedot näytti- vät huolestuttavalta. Jopa niin huolestuttavilta, että läpäisimme valtakunnallisen uutiskynnyksen, kun listattiin seuraavia kriisikuntia. Kunnassa aloitettiin heti vuoden alussa pohtia ja analysoida syitä, jotka johtivat em. tilanteeseen. Samalla alettiin tehdä suunnitelmaa, talouden parantamiseksi. Kesäkuun valtuusto hyväksyi säästöohjelman, joka sisälsi mm. karsitun investointisuunnitelman, eroamisen Kehittämiskeskus Oy:n jäsenyydestä, peruskoulun järjestelyt (mm. yksi rehtori) ja avustusten karsimi- sen. Lisäksi lukion toiminnan siirto elokuun alusta Kankaanpään alaisuuteen oli jo aiemmin päätetty.
Ajatuksena oli sopeuttaa toimintaa niin, että voidaan tehdä kunnan ja kuntalaisten kannalta tärkeimmät ja ajankohtaisimmat tehtävät ja työt. Meidän on va- rauduttava myös seuraaviin aika tiukkoihin vuosiin.
Kunnan omat toimenpiteet talouteen eivät kaikki tunnu välittömästi, mutta kun ne alkavat purra, on vaikutus vuosittainen. Maailmanlaajuisesti ja valta- kunnallisesti taloudessa on tapahtunut selvää piristy- mistä, eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Kun nämä merkit ja kunnan toimenpiteet yhdistetään ja lisäksi tiedämme kuntamme kymmenen kuukauden toteutuman, näyttää huomattavasti paremmalta kuin vuoden alussa ja olisimme saamassa kohtuullisesti positiivisen tilinpäätöksen.
Kehittämiskeskuksesta eroaminen on keskus- teluttanut varsinkin yrittäjiä ja yrittäjäyhdistystä.
Honkajoen kunnalla ja yrittäjillä on ollut aina hyvää yhteistyötä ja tämä on edelleenkin tarkoitus säilyttää ja parantaakkin. Päättäjät ja kunnan työntekijät ovat aina kuunnelleet herkällä korvalla yrittäjien toiveita.
Tarkoitus on edelleenkin tukea ja auttaa yrityksiä, varsinkin uusia. Meillä on vuosi aikaa luoda uusi järjestelmä ja tehostaa kehittämistoimintaa entistä enemmän. Lisäksi kunta pystyy paremmin oh- jaamaan ja kontrolloimaan tukijärjestelmää. Uusi järjestely otetaan käyttöön v. 2012 alusta. Kehittä- miskeskuksesta eroaminen on ollut esillä kunnan
päätöksenteossa jo muutamia vuosia, eli päätös ei voinut olla kenellekään yllätys. Kehittämiskes- kuksen toiminta ei ole viime vuosina muuttunut haluamamme suuntaan, joten on aika kokeilla uutta ja lähempänä omaa kuntaa olevaa toimintaa.
Vuonna 2005 käynnistyneestä kunta- ja palvelu- rakenneuudistuksesta on riittänyt keskustelua ja eri- laisia suunnitelmia joka vuodelle. Tänä vuonna ns.
monikuntaliitos on tarkentunut. Kunnat ovat tehneet päätöksiä osallistumisestaan. Lopulta varsinaista konsulttiselvitystä tekevät Parkano, Kankaanpää ja Jämijärvi. Muut kunnat jäivät erilaisista syistä pois.
Honkajoki oli mukana neuvotteluissa viime kesään saakka, mutta yksimielisellä päätöksellä emme ole mukana konsulttiselvityksessä. Honkajoen kannalta ratkaisevaksi jäädä pois selvityksestä tuli Parkanon ehdoton kanta uuden kunnan kuulumisesta Pirkan- maan maakuntaan ja sairaanhoitopiiriin. Honkajoki piti tärkeänä suuntautumista edelleen Satakuntaan ja kuulumista Satakunnan sairaanhoitopiiriin. Pori on kuitenkin lähempänä kuin Tampere ja esim. kaikki hallinnolliset toiminnot olisi luotava uudelleen.
Honkajoki ei ole kieltäytynyt kuntaliitosneuvotte- luista, mutta ne on oltava avoimia ja toisia kunni- oittavia ja erilaiset näkökohdat huomioonottavia.
Kuntalaisten arki ja saatavat palvelut ovat etusijalla tehtäessä päätöksiä kunnan tulevaisuudesta.
Lisäksi tiukkojen ehtojen asettaminen ei edistä mahdollisia neuvotteluja. On mielenkiintoista seu- rata konsulttiselvityksen edistymistä, koska mahdol- lisella kuntaliitoksella on merkittäviä vaikutuksia koko Pohjois-Satakunnan tulevaisuuteen, mm.
Posan asemaan. Kuntien välinen yhteistyö on ollut ja on Pohjois-Satakunnassa merkittävää ja tärkeää.
Tämän toivoisi jatkuvan ja yhteistoiminnan edelleen syventyvän, koska alueemme on valmiiksi luonnol- linen kokonaisuus ja työssäkäyntialue. On selvää, että tulevaisuudessa kuntien yhteistyöstä ja kunta- liitoksista edelleenkin keskustellaan. Valtakunnan päättäjät arvuuttelevat vuorotellen kuntien määrää lähi-tulevaisuudessa. Kevään 2011 eduskuntavaa- lien tulos ja hallitusneuvottelut sisältänevät jatkoa Paras-hankkeelle. Toivottavasti jatkossakin kunnat itse saavat päättää suuntautumisestaan ja halusta toimia omana nykyisenä yksikkönään tai osana uutta ja isompaa kuntaa.
Alueemme sosiaali- ja terveyspalveluja perustet- tiin hoitamaan vuoden 2009 alusta Posa. Ensimmäi- nen vuosi meni toimintoja ja käytäntöjä luodessa, mutta toinen (eli tämä) vuosi piti olla jo täyttä toimintaa. Paljon on menty eteenpäin, mutta edel- leenkin parannettavaa on. Tärkein tehtävä Posalla on tietenkin alueensa kuntalaisista huolehtiminen niin sosiaali- kuin terveystoimessa. Elämänkaarimalli
KUNNAN KUULUMISIA
on ajatuksena hieno, mutta saattaa toteutettuna olla hankala ja ei tavoita kaikkia asiakkaita tarpeeksi hyvin. Erilaisista päällekkäisyyksistä toiminnoissa on pyritty eroon, mutta välttämättä sekään ei aina onnistu. Säästöjä on saatava aikaan, mutta hoitajia ja hoidettavia ei saa unohtaa eikä jättää yksin. Po- san varsinaiset ongelmat ovat taloudessa. Kunnat (Kankaanpää, Karvia, Jämijärvi, Honkajoki, Sii- kainen) tilaavat tarvitsemansa palvelut Posalta ja varaavat talousarvioissaan tarvittavat määrärahat ko. toimintaan.
Ongelma on se, etteivät kuntien määrärahat riitä Posan toimintoihin. Koko vuoden on odotettu Posal- ta toimia em. ongelmaan. Alijäämää syntyi jo viime vuodelta ja ennuste tälle vuodelle Posan alijäämäksi on yli kaksi miljoonaa. Periaate on, että jokainen kunta maksaa osuutensa käytön mukaan. On selvää, että sairaat on hoidettava ja vanhuksista huolehdit- tava, mutta myös kustannukset on pidettävä kurissa.
Posalta edellytetäänkin tehostamistoimia ja ehdo- tuksia kustannusten pienentämiseksi. Kuntien talous ei todellakaan kestä kymmenen prosentin, ja ylikin, menonlisäyksiä vuosittain. Yhtälö on hankala, mutta ratkaistavissa. Iso askel eteenpäin olisi lääkärivajeen poistuminen. Ostolääkäritoiminta on hinnakasta toimintaa, mutta tällä hetkellä ainoa vaihtoehto.
Neuvoteltavaa ja kehitettävää riittää, mutta joka vuosi opitaan uutta ja saadaan kokemusta seuraavia vuosia varten.
Nykyinen valtuustokausi lähestyy puoltaväliä.
Mielenkiintoista päätettävää on ollut ja tulee ole- maan jatkossakin rutiiniasioiden lisäksi. Kuntaliitos on varmasti isoin asia, jota kunnan päättäjät ovat käsitelleet ja käsittelevät. Se on myös asia, joka ei tule koskaan kaikkien päättäjien eteen. Voisi puhua jopa etuoikeudesta käsitellä todella kunnan kannalta tärkeintä asiaa koskaan. Kuntaliitos ei ole eikä saa olla asiana tabu. Siitä pitää keskustella ja pohtia kehittävällä, rauhallisella mutta myös tun- teikkaalla tavalla. On selvitettävä niin edut kuin haitat ja katsottava mitä jää viivan alle. Tosiasia on pienten kuntien asukkaiden väheneminen mel- kein poikkeuksetta ja kustannusten jatkuva nousu.
Miten kaikki palvelut ja velvoitteet kuntalaisille turvataan tulevaisuudessa? Voiko pieni kunta toimia tehokkaasti vai kertautuvatko ongelmat isommassa yksikössä? Näitä ja monia muita kysymyksiä on kaikkien päättäjien edessä, halusimme tai emme.
Päätöksiä tehdessä on pidettävä kirkkaana mielessä kuntalaiset ja heidän hyvinvointinsa ja erilaisten palvelujen turvaaminen. Ennustajan asema on aina huono, mutta huono on myös vanhojen päätösten arvostelijan. Luottakaamme siihen, että aina kunnan päätökset on tehty silloisen parhaan tiedon pohjalta ja niin tehdään nyt ja tulevaisuudessakin, olkoon asia mikä hyvänsä. Hyvässä yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä eri poliittisten ryhmien kesken on ollut ongelmatonta tehdä päätöksiä oman kunnan
parhaaksi. Honkajoki on ottanut kuntaliitosasiassa vähintäänkin aikalisän ja se tuntuu erittäin viisaalta ratkaisulta tällä hetkellä.
Kiitän kaikkia luottamushenkilöitä ja kunnan työntekijöitä kuluvasta vuodesta. Hyvä yhteistyö ja asioiden vakava pohdiskelu tuovat aina tulosta.
Toivotan kuntalaisille, luottamushenkilöille ja kunnan työntekijöille sekä
kaikille Honkajoen Joulun lukijoille
Rauhallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2011!
Esa Välimäki
kunnanvaltuuston puheenjohtaja
J
ouluvalmisteluja tehtiin apeissa tunnelmissa Vilhelmiina ja Antti Ylilammilla vuonna 1900, kun kolmaskin perheen lapsista oli ilmoittanut läh- tevänsä Amerikkaan. Pitkä ja vaarallinen merimatka pelotti vanhempia. Vaikea oli hyväksyä myös sitä, ettei omaa lasta kenties enää koskaan tapaisi. Kirjei- tä sentään luvattiin kirjoitella ja niin tapahtuikin.Historian suuret tapahtumat ja yksittäisten ih- misten kohtalot ovat koskettavaa luettavaa. Kun Vihtorin tyttärentytär Linda Davis-Alldritt vuosia sitten antoi luettavaksi äitinsä Ila Otilia Wickman- Davisin muistelmat vanhemmistaan, niin ne toivat aivan uudella tavalla lähelle merten taa muuttaneen suvun ja sen kohtalot.
Sodan jälkeen yhteydenpito Kaliforniaan oli hyvin satunnaista ja lähinnä Lindan äidin ja tämän Ilona-sisaren varassa. Parin viime vuosikymmenen aikana sukusiteet ovat uudelleen vahvistuneet ja kyläilemässä on käyty tiiviisti puolin ja toisin.
Amerikan-sukulaisemme sanovatkin olevansa hyvin onnekkaita, sillä useimmilla Euroopasta aikanaan lähteneillä ei ole mitään tietoa esivanhemmistaan.
Tänään he ovat vaurasta nyky-Suomea katsellessaan myös hämmästelleet, miksi ihmeessä vanhemmat aikoinaan täältä lähtivät.
Ympyrä on myös tietyllä tapaa sulkeutumassa, sillä Linda ja hänen miehensä Ray ostivat muutama vuosi sitten Jyllistä Jokelan tilan, jonne he suunnit- televat loma-asunnon rakentamista. Perheen nuorin poika Benjamin on parhaillaan vuoden stipendiaat- tina Suomessa, joten kukapa tietää, vaikka hän jäisi kokonaan esi-isiensä maahan.
Rohkeita nuoria
Siirtolaiseksi lähtö on kysynyt rohkeutta pari- kymppisiltä, kielitaidottomilta ja lähes rahattomilta nuorilta. Vihtorin vanhempi veli Antti muutti Yh- dysvaltoihin jo vuonna 1887 ja Hilda-sisko vuonna 1899 vain 16-vuotiaana. Vihtori (Amerikassa Victor Wickman) lähti Turusta 26. tammikuuta 1901 ensi Liverpooliin ja sieltä edelleen Ellis Islandiin New Yorkiin.
Ila Otilia kirjoittaa:
”Kuinka sanoin kuvaamatonta sen on täytynyt olla maalaispojalle. Sieltä hän lähti yhden ystävän kanssa Ironwoodiin, Michiganiin, jossa hän työs-
kenteli rautakaivoksessa ansaitakseen riittävästi rahaa junamatkaan Rockliniin, Kaliforniaan, jossa Anders-veli eli. Saapuminen Rockliniin, kun kaikki siellä oli auringon kuivaksi polttamaa, oli melkoi- nen muutos koti-Suomeen verrattuna, jossa kaikki oli vihreätä kesällä. Hän meni töihin veljensä lou- hokselle hyvin pienellä palkalla ja asui vähemmän loisteliaasti yhdessä louhostyöläisten mökeistä.”
Lindan isoäiti ja Victorin tuleva puoliso Otilia Hosunmäki oli syntynyt Alavudella v. 1878. Äiti oli kehottanut tytärtään lähtemään Amerikkaan, koska äidin serkku oli löytänyt hyvän puolison sieltä. Oti- lia lähti Vaasasta toukokuussa Liverpooliin ja sieltä edelleen New Yorkiin. Sattuma vei hänet talouden- hoitajaksi Anders Wickmanille. Hän tapasi Victorin Andersin luona ja nuoret rakastuivat.
Victor ja Otilia menivät naimisiin tammikuus- sa 1903. Ensin he asuivat pienessä talossa, mutta vaurastuttuaan he ostivat kahdeksan huoneen talon eräältä englantilaisperheeltä.
”Tässä talossa oli myös iso piha, neljän palmu- puun rivi High Streetin suuntaan, rivi poppelipuita eteläpuolella ja neljä herkullista persikkapuuta. Oli viileä maakellari, jossa pidettiin kotona purkitettuja hedelmiä. Ulkona oli kaksireikäinen huussi. Talossa oli sähkö.”
Katkonkylän pelloilta Kalifornian kultamaille
Victorin tyttärentytär Linda ja hänen miehensä Ray ovat palaamassa ainakin osittain Honkajoelle.
Perheen nuorin poika Benjamin on parhaillaan stipendiaattina Suomessa.
Isä opetti rakastamaan lintuja
Otilia kertoo viisilapsisen perheen elämästä:
”Isä oli oikein hyvä isänä ja ihmisenä. Hän opetti meidät rakastamaan ja kunnioittamaan lintuja. Kun hänen isänsä näki hänen heittelevän kivillä lintuja, hän käski Victorin olla tekemättä pahaa pikkulin- nuille, koska ne olivat ilon tuojia ja pysyivät Suo- messa jopa läpi myrskyisten, kylmien talvien. Isä oli aikamoinen voimistelija. Hänellä ja John-sedällä (äidin veli) oli tapana kävellä tiukan vaijerin päällä takapihalla.”
Otilia kävi sisarustensa kanssa lauantaisin suo- menkielistä koulua oppiakseen lukemaan ja kirjoit- tamaan oikein suomea.
”Sunnuntaisin menimme suomenkieliseen apos- toliseen luterilaiseen kirkkoon, jossa Wickmanin setä Anders ja Matti Ruhkala olivat itse oppineita pappeja. Istumajärjestys oli aina sama: miehet ja po- jat vasemmalla, naiset ja tytöt oikealla. Wickmanin sedällä oli tapana saarnata ja herra Ruhkalalla tapana istua eturivissä ja sanoa: Niin se oli veli Wickman.
Jumalanpalveluksen lopussa rouva Nassi sanoi: Ja nyt sitten Herran rukous. Ja me rukoilimme.”
Ei sittenkään Titanicilla
Vuonna 1912 Victor lähti käymään Suomessa lan- konsa Paul Wickmanin kanssa (Paulus Lahdenperä).
Heidän odotettiin purjehtivan Titanicilla, mutta he päätyivät Lusitanialle.
”Muistan tältä ajalta äidin siivoamassa lattiaa ja itkemässä, koska hän ei ollut kuullut mitään isästä.
Posti oli hyvin hidas tähän aikaan. Paulus jäi Suo- meen eikä koskaan palannut Amerikkaan.”
Victor ja hänen liikekumppaninsa pyörittivät pitkään graniittilouhosbisnestä, jolla he myös vau- rastuivat. Alexson Granite Companylla oli isoja asi- akkaita mm. San Franciscon lahden ympäristössä ja läheisessä Sacramentossa. Victor osti ensimmäisen auton, Dodge Sedanin, v. 1923.
”Alkuaikoina meillä oli aina joku asumassa. Pe- kurin setä ja Hilda-täti menivät Suomeen käymään vuonna 1909 ja toivat mukanaan Serafina Rintamä- en. Serafina oli isän sisarentytär, hänen vanhimman sisarensa Emma Sofian nuorin tyttö.
Victorin perhe oli tiiviisti mukana suomalaisen raittiusseuran toiminnassa.
Anders ja Victor Wickmanin (Ylilammi) jälkeläiset ovat ihastuneet esivanhempiensa kotimaahan.
Sukutapaamiset viiden vuoden välein ovat suosittuja.
”Me kaikki olimme jäseniä. Oli näytelmiä, joissa isällä oli monta kertaa johtava rooli. Oli koulunäy- telmiä ja valmistujaisharjoituksia. Oli piknikkejä kesäaikaan.”
Ihania jouluaattoja
Joulu oli suuri juhla uudelle mantereella muutta- neille.
”Jouluaatto raittiusseuran talolla oli aina hyvin erityinen. Valtava kynttilöiden valaisema puu, jonka koristelua olimme etuoikeutetut katsomaan, koska isä teki siinä paljon työtä. Sinä iltana joulupukki antoi jokaiselle lapselle pussin kovia karkkeja ja appelsiinin. Muistan ajat kun herra Liljeqvist soitti viulua ja rouva Liljeqvist lauloi suomeksi ”Jouluyö juhlayö”. Niin monia ihania jouluaattoja Suomi- hallilla.”
Victor Wickman osti myöhemmin hedelmätilan Rocklinista. Äidilleen koko tämän elinajan sään- nöllisesti kirjoittanut Victor kuoli 73-vuotiaana vuonna 1954.
”Hautajaisia seuraavana iltana menin ulos, pilvet hajaantuivat ja minusta näytti siltä kuin soturit olisi- vat tulleet ja vieneet hänen sielunsa Valhallaan.”
Ila Otilian äiti kuoli kaksi vuotta myöhemmin tyttärensä Jennien luona.
Taustaa Amerikan-siirtolaisuudelle
Suuren Amerikan-siirtolaisuuden vuosina 1865–
1930 lähti Pohjois-Amerikkaan siirtolaiseksi lähes 400 000 suomalaista, joista 320 000 Yhdysvaltoi-
hin ja 80 000 Kanadaan. Suurinta siirtolaisuus oli vuosina 1899–1913, jolloin lähtijöitä oli yli 20 000 vuodessa.
Varsinainen Amerikan-ryntäys alkoi 1880-lu- vun lopulla, jolloin tieto lännen kultamaasta levisi.
Vajaat puolet lähtijöistä oli kotoisin Pohjanmaalta, mutta siirtolaisuus oli vilkasta myös Ahvenanmaalta ja Turun saaristosta. Syitä siirtolaisuuteen oli useita.
Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 olivat vii- meisin laajamittainen nälänhätä Suomessa. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä nälkävuosien aikana kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Eri- tyisesti Pohjanmaata koettelivat useat nälkävuodet.
Pohjanmaalla myös maatilat olivat jaoissa käy- neet pieniksi, eikä alueelle syntynyt tarpeeksi teol- lisuutta, joka olisi pystynyt sijoittamaan nopeasti kasvaneen liikaväestön. Toisaalta laivanrakennuk- sen ja tervanpolton myötä oli totuttu kohtalaiseen elintasoon ja kun tilaisuus sen ylläpitämiseen il- maantui, oltiin valmiita lähtöön.
”Amerikan-kuumetta” ruokkivat sukulaisten lähettämät kirjeet ja paluumuuttajien kertomukset nopeasti ansaituista rikkauksista. Siirtolaisuuteen vaikuttivat myös pelko Venäjän sotaväkeen joutu- misesta, Venäjän sortokausien politiikka ja seikkai- lunhalu.
Teksti: Pirkko Ylilammi, Käännös: Tapio Leppinen
Lähteet: Ila Otilia Wickman-Davisin muistelmat,
http://www.rocklinhistory.org/default.asp ja www.wikipedia.fi
Heinäkuista sukujuhlaa värittivät Kaija Kiviojan ohjaamat
kansantanhuesitykset.
I
NNOSUOMI-palkinnot jaettiin tänä vuonna jo 17. kerran ja saimme nyt tämän arvostetun tun- nustuksen jo neljännen kerran Honkajoelle. Viime vuonna Honkajoki Oy:llä oli kunnia vastaanottaa tämä palkinto, joten nyt tunnustus tuli naapuriin Netled Oy:lle, joka toimii tuotekehityksen osalta KKK-Vihannes Oy:n tiloissa. Yhtiön toinen toimi- piste sijaitsee Tampereella.Tämän vuoden kilpailuteemana oli: käyttäjät innovaatioiden lähteenä. Tämä teema toteutuikin erinomaisesti tässä yhteydessä, sillä KKK-Vihannes Oy:n valotustarpeista on lähtöisin Netled Oy ja yrityksen kehittämä valotusverho, jonka maakun- nallinen palkintoraati on todennut yhdeksi parhaista ehdotuksista. Virallisesti innovaation nimi on Op- toGrowia Interlight eli polyesteriverkkorakentee- seen neulottu LED-valaistusverhojärjestelmä, joka on patentoitu ja tm-merkitty.
Verhon tehtävä on antaa täydentävää LED-täs- mävalotusta korkeiden kasvihuoneiden välivalotuk- sessa. Valoverhon toimintaperiaate perustuu siihen, että valotus tuodaan hyvin lähelle kasvia, jolloin valotuksen hyötysuhde saadaan korkeaksi. Useim- miten verhot ripustetaan hoitokäytäville tai kasvus-
ottivat puheeksi led-valot ja niihin liittyvän tutki- muksen Suomessa. Horppu toi esille, että periaat- teessa voitaisiin valmistaa valaiseva tekstiili, jossa led-nauhat ommellaan koneellisesti osaksi tekstiiliä.
Näin ryhdyttiin laatimaan esiselvitystä aiheesta Tekesin avustamana, jonka tuloksena syntyi Netled Oy ja tunnustuksen saanut valotusverho.
Suomesta löytyy useita kasvihuonealan edelläkä- vijöitä, jotka kehittelevät suljettujen kasvihuoneiden viljelyjärjestelmää. Tämä tulevaisuuden viljely- konsepti tulee olemaan todellinen vaihtoehto niille alueille, joissa ei ole tilaa perinteisille viljelymene- telmille tai sitten olosuhteet ovat niin äärevät, ettei normiviljely onnistu.
Honkajoen Joulu onnittelee palkittua yritystä ja tuoteinnovaatiota sekä kaikkia mukana olleita kumppaneita. Jälleen kerran olemme saaneet hyvän esimerkin siitä, että mitä saadaan aikaan yhteistyön voimalla, kun on tahtoa, osaamista sekä runsaasti luovaa ajattelua.
Hannu Uusihonko, myös aikoinaan paikalla ollut ”agroekologi”
Maakunnallinen
INNOSUOMI 2010 -palkinto Netled Oy:lle
Kuvassa Johanna, Niko ja Esa Kivioja sekä Netled Oy:n tj. Matti Horppu kukitettuna ja palkittuna.
tojen väliin. Kehitteillä on myös tasovalotukseen perustuvat sovellutukset.
Kuten moneen älyn- väläykseen ja suureen keksintöön, tarvittiin Netled Oy:n syntyyn sat- tumaa. Neljä vuotta sit- ten Pohjois-Satakunnan Kehittämiskeskuksen silloinen toimitusjohtaja toi ryhmän asiantuntijoi- ta Tampereen ammatti- korkeakoulun (TAMK) kehitys- ja tekstiilipuo- lelta tutustumaan Kirkko- kallion agroekologi- seen yrityskeskittymään.
TAMK:in lehtori Matti Horppu, yksi Suomen johtavista tekstiilitekno- logian asiantuntijoista, ja kasvihuoneyrittäjä Esa Kivioja kävivät valotus- aiheisen keskustelun ja
Joulupukin ongelma
Olipa kerran joulupukki ja hänen vaimonsa Julie. Jou- luaatto lähestyi nopeasti eikä kaikki lahjat olleet vielä valmiita. Jotkut tontut olivat tulleet kipeiksi ja jotkut oli menneet eläkkeelle. Joulupukki tarvitsi nopeasti lisää tonttuja tai lahjat eivät tule valmiiksi jouluaatoksi.
Joulupukki ja Julie menivät tonttujen kylään etsimään tonttuja ja niitä he löysivät. He ottivat tonttuja ja sanoi- vat niille: ”Tehkää lapsille lahjoja pian niin joulu voidaan pitää.” Tontut saivat juuri tehtyä lahjat ja joulupukki lähti kierrokselleen. Joulupukki jakoi lahjat ja ehti viimeisille taloille juuri ajoissa. Joulupukki palasi Korvatunturille ja oli ihan väsynyt. Hän meni nukkumaan ja sanoi että jouluperinne jatkuisi vielä kauan aikaa silloin kun jou- lupukkia ei enää olisi. Aamulla lapset avasivat lahjansa ja olivat tyytyväisiä lahjoihinsa. Niin joulupukki, Julie ja sadat tontut odottivat innoissaan seuraavaa joulua. Sen pituinen se.
Elli Pajukoski, 3lk.
Joulumaa ja karkkitanko
Olipa kerran kolme koiranpentua. Nöpö, Töpö ja Söpö.
He olivat aika riehakkaita. Omistaja laittoi heidät ulos.
Sitten Nöpö sai idean sillä olihan hän fiksuin. Töpö suostui ehdotukseen. Hän oli kaikista riehakkain. Söpö ei oikein pitänyt ideasta, mutta Nöpö ja Töpö lähtivät.
No oli Söpönkin mentävä, koska hän pelkäsi. He menivät naapurin luo. He tapasivat siellä karkkitangon ja halusivat jäädä sinne.
Salla Välimäki, 3lk.
Joulupukki oveen kolkuttaa. Porot katolla koputtaa, liekki takkaan pamahtaa. Sukat katoavat takan ääreen lämpi- mään. Ovi aukeaa ja lahjat aukeaa. Ja kuusi koristuu.
Akseli Laine, 3lk.
Kuinka lumi pauhaa. Lumi pauhaa kuin kukko ja paljastuu sieltä lumiukko. Siellä missä lumiukko ei käy, niin ei lunta näy. Kun ukko ei käy, niin ei iloa näy.
Ville Heinola, 3lk.
H
onkajoen Vuoden yrittäjänä palkittiin K-Market Honkajoki, jota kauppiaspari Anneli Hautaoja ja Jouni Rehelmä ovat luotsanneet vuodesta 2003.He ovat tehneet koko työuransa kaupan alalla ja toimineet kauppiainakin jo yli vuosikymmenen.
Honkajoella vuoden yrittäjäpari on tuonut kuntalais- ten ja alueen elämään paljon enemmän, kuin hyvin palvelevan ruokakaupan.
Honkajoelle pari muutti Lahdesta. Siellä myy- mälä suljettiin ketjumuutoksen myötä ja kauppiaat aikoivat pitää kunnon, vähintään vuoden sapattiva- paan. Vapaasta ehdittiin nauttia vain pari kuukautta, kun Keskolta soitettiin ja tarjottiin parille mahdolli- suutta ryhtyä kauppiaiksi Honkajoella. Honkajoelle päätettiin lähteä melko nopeasti, vaikka päätöstä edelsikin tutustumiskäynti ja huolellinen pohdinta, jopa pariskunnan välinen lippuäänestys. Aluksi Honkajoelta ei löytynyt asuntoa ja yrittäjät asuivat kaupan alakerrassa tavaroiden ollessa varastoituna Hollolassa. Onneksi asunto lopulta löytyi ja yrittä- jäpari kotiutui Honkajoelle hyvin.
Anneli on toiminut alusta asti Honkajoen yrit- täjäyhdistyksessä, usean vuoden myös varapuheen- johtajana ja yli kuuden vuoden ajan yhdistyksen edustajana Satakunnan aluejärjestön hallituksessa.
Lisäksi Anneli vaikuttaa alueyhdistyksen TE-toi- mikunnassa. Uusin luottamustoimi on Kankaanpään Yrittäjänaisten hallitusjäsenyys, joka alkaa vuoden 2011 alusta. Yhdistystoiminta on aikaavievä, mutta antoisa harrastus. Sitä kautta tapaa paljon uusia ih- misiä ja Annelin haaveena onkin kehittää alueellem- me yrittäjäyhdistysten kesken syvempää yhteistyötä kuntarajojen yli.
Keväällä 2008 Anneli teki historiaa järjestäen ravitsemusterapeutti Hanna Partasen pitämään lu- ennon Honkajoelle. Anneli kokosi yhteen kunnan elintarviketuottajat ja tilaisuuteen järjestettiinkin maittava ja runsas lähiruokakattaus, jonka Hon- kajoen Martat toteuttivat. Yhteistyöllä onnistuttiin järjestämään yleisölle ilmainen tilaisuus, joka olikin yleisömenestys. Tilaisuuteen oltiin niin tyytyväisiä, että Annelilta kyseltiin useaan otteeseen, milloin järjestetään seuraava tilaisuus. Ajatus jäi itämään ja keväällä 2009 honkajokisia hemmoteltiin lu- ennolla, jossa esiintyi tv:stäkin tuttu huippukokki Aki Wahlman. Jälleen luento keräsi yli kolmesataa kuulijaa, joille luonnollisesti Martat loihtivat mauk- kaan menun lähiruoasta ensimmäisen tilaisuuden tapaan. Nyt tilaisuus houkutteli väkeä myös muilta paikkakunnilta.
Tänä syksynä vuorossa oli huippusuositun Ki- minkisen luento, josta saamme lukea myös muualla tästä lehdestä. Nyt yleisöä olikin ennätysmäärä, yli 400 kuulijaa. Kesko on huomannut tilaisuuksien markkinointipotentiaalin ja kysellytkin Annelilta, miten temppu oikein tehdään. Anneli kehuukin alueen yritysten ja toimijoiden yhteistyökykyä, jota ilman tilaisuuksista ei olisi tullut mitään.
Yhdistystoiminta ja suurien yleisötilaisuuksien järjestämisen sekä yrityksen pyörittämisen lisäksi vapaa-aika on kortilla, mutta Anneli pyrkii rentou- tumaan lukemalla ja liikkumalla, kun Jounin rakas harrastus on pienoisrautatiet. Yrittäjäparin arki su- juu, kun Jouni ottaa yrityksen vetovastuun silloin, kun yhdistystoiminta ja yleisötapahtumat pitävät Annelin kiireisenä. Ilman yrittäjäparin yhteispeliä moni asia olisi jäänyt te- kemättä.
Kysyttäessä, onko An- nelilla meille jo seuraava tapahtuma mielessä, saa vastauksen, joka lupailee pelkkää hyvää. Tosin ta- pahtumien järjestäminen on kovaa työtä ja paineet kasvavat tilaisuuksien kasvaessa. Yhteistyöllä homma saadaan kuitenkin järjestymään ja vastuuta jaettua. Honkajoen Yrittä- jät ry onnittelee Vuoden 2010 Yrittäjää.
Johanna Kivioja, Honkajoen yrittäjät
Yhteistyössä on voimaa
A
jat muuttuvat, me niiden mukana, todetaan ikiaikaisessa sanonnassa. Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän on taakse jäänyttä, jota toisinaan pysähtyy muistelemaan. Yrjönlinnasta eivät nuorim- mat lukijat tiedä mitään. Joskus on hauskaa pyöritel- lä mielessään oman elinympäristön tarinoita.Honkajoen rikollisuus näyttää lisääntyneen 1930-luvun alkupuoliskolla siinä määrin, että ky- lälle katsottiin tarvittavan hankkia häiriökäyttäy- tymiseen syyllistyneille säilöönottopaikka eli put- ka. Vuonna1935 silloinen apulaisnimismies Lars Schildt sai aikaan sen, että saatiin varat rakennusta varten. Tontti löytyikin sopivalta paikalta vanhan urheilukentän alkupäästä, oikealta puolen Karviaan johtavan tien varrelta, ihan Vuorisalon vastapäätä.
Samana vuonna alkoi maanteiden kunnostami- nen soralla. Sora tuotiin sekä hevoskuljetuksena että yhdellä kuorma-autolla siitä sorakuopasta, joka sijaitsee aivan kiinni hautausmaan kiviaidassa.
Tähän soranajoon liittyy minulla henkilökohtai- nenkin kokemus. Isän ollessa soramontulla luomas- sa kuormia jouduin viemään hänelle kotoa kahvia.
Isä kävi kysymässä kuorma-autoilijalta, saisinko minä yhden kerran olla mukana vietäessä kuormaa montulta. Lupa heltisi, ja minä sain ensi kertaa istua kuorma-auton kyytiin. Oli se ihmeellistä! Auton kuorman päälle nousi kaksi kuorman purkajaa. Yh- den vetopyörän auton oli vaikeata päästä montusta tielle. Kuljettaja manasi, kun lapiomiehet olivat ehtineet lapioimaan liian paljon. Kuulin vielä, että autoilija oli Oskari Ojala, mies parhaimmillaan.
Todettakoon, että Ojalan kuljetusyritys toimii nyky- ään kolmannen polven voimalla ja niin tehokkailla koneilla ja nostureilla, että kuljettajan ei tarvitse manata liian suuresta kuormasta.
Hevosmiesten kesken heräsi kysymys samaan aikaan valmistuvan putkan nimestä. No, jonkun päässä välähti: eikös putkan nimi voisi määräytyä sen henkilön mukaan, joka joutui uudistamaan ra- kennuksen ihan siellä olollaan!
Sekä tienparannus- että putkanrakennustöitä valvoi nimismies. Hänellä oli aina turvanaan yksi poliisi. Yksi työmiehistä oli rivakka kohta sotavä- keen menevä Yrjö Antila. Vihdoin putkarakennus valmistui. Yrjö tuumaili, etteihän siinä isoa rikosta tarvita, kun tuonne pääsee. Niinpä hän työviikon päättyessä päätti mennä kylän keskustaan kokei- lemaan olisiko siellä viranomainen päivystämässä rauhan säilymistä. Hän tunki taskuunsa ”korpikuu- sen kyyneleillä” täytetyn taskumatin ja lähti pyöräi- lemään kirkonkylälle paikkaan, missä myytiin olutta (pilsneriä). Pullon tyhjetessä taskumattikin tyhjeni.
Hän kertoi kyllästyneensä istumaan kahvilassa ja lähteneensä ajelemaan kotiin. Hän hyppäsi pyörän päälle, mutta samalla rojahti maahan. Hetken päästä Yrjö huomasi, että tien toisella puolella ollut poliisi talutti hänen pyöräänsä ja nimismies saatteli hänet puhtaaseen, upouuteen koppiin, jossa oli pieni lasi katon rajassa. Pyhäpäivänä puolelta päivin virkaval- ta saapui paikalle ja avasi oven. Heillä oli uudella pöydällä Yrjön taskumatti. Häneltä vaadittiin täysi tunnustus siitä, mistä hän oli sen ostanut. Yrjö kertoi ostaneensa sen täysin tuntemattomalta. Nimismies iski täydellä voimallaan pampulla pöytään ja uhkasi, että Yrjön voitaisiin antaa maistaa samalla tavalla pampusta. Vakavissaan Yrjö kertoi, ettei hän ollut kysynyt myyjän nimeä eikä tuntisi häntä vaikka hän siihen tulisi. Viimein herra nimismies päästi Yrjön menemään kotiin ja lupasi seuraavalla viikolla har- kita ja ilmoittaa sakon suuruuden.
Maanantai oli se päivä, kun Yrjö sai julistaa putkan Yrjönlinnaksi! Putkassa vietetystä yöstä valtesmanni lupasi antaa kuluvalla viikolla laskun.
Työtoverit tivasivatYrjöltä tarkempaa selontekoa.
Miksi ne veivät hänet tuohon linnaan? Sehän oli omaa nolouttani. Kun yritin lähteä kotiin, niin kaaduin kunnolla kahvilan eteen. Valtesmanni piti kädestäni kiinni, ja poliisi talutti pyörääni. Kyllä sitä piti olla nolo, kun taskumatin pistin taskuuni. Mun olisi pitänyt aamulla muistaa, mistä olen sen saa- nut. Valtesmanni sanoi, että kyllä me sulle muistin palautamme, ja samalla hän löi pampulla pöytään niin lujaa, että pidin ihan ihmeenä, että pöydän kansi jäi ehjäksi.” Tämän linnan vihkiäisseremonian Yrjö kertoi käydessään meillä saunassa.
Vuorisalon Anttosta tehtiin linnan vahtimestari.
Hänen vanhin poikansa Martti kertoi Tampereella, että suurimman osan tuloistaan Antto oli käyttänyt juomiseen. Olivatpa viranomaiset laittaneet tämän vahtimestarin itsensäkin putkaan!
Kaksi alle kaksikymppistä poikaa oli vuonna 1938 laitettu yöksi putkaan, jotta sitten aamulla muistaisivat tekosensa. Kaverukset olivatkin niin neroja, että irrottivat sementtitiilestä muuratusta seinästä tiiliä irti ja livahtivat aukosta ulos. Päi- vällä heidät löydettiin nojailemasta hautausmaan kiviaitaan.
Totesin viimeksi Honkajoella kulkiessani, ettei kyseisestä linnasta ollut jälkeäkään. Mutta eipä ole pitäjässä omaa poliisiakaan. Siellä asuessani tulin tuntemaan kahdeksan poliisia, kuka minkin aikaa siellä asuen. Voin todeta, että apulaisnimismies Lars Schildt asui Honkajoella vv. 1927–1965, siis 38 vuotta. Nimismiehen kanslia oli Antilan koululla;
Yrjönlinna
rouva oli sen koulun opettaja. Toisena apulaisni- mismiehenä voisi mainita Toivo Vuolaskosken.
Kankaanpäästä käsin hän kävi yhtenä päivänä vii- kossa Honkajoella. Ehkä ei ollut tarvetta enempään.
On näkyvissä, että väkivaltarikokset ovat loppuneet lukuun ottamatta huoletonta autoilua.
Muutenkin on Honkajoki muuttunut. Maidonja- lostus on siirretty suurlaitoksiin, myllyt ovat sulke- neet ovensa, monet sahalaitokset ovat seisahtuneet.
Suurin muutos on maataloudessa. Pienet maidon tuottajat ovat kadonneet. Maitotuotteita, samoin kananmunia ja lihatuotteita voi ostaa vain kaupoista suurten tuotantolaitosten tarjoamina. Pientilat ovat kadonneet, ja tuotanto keskittyy suuriin tuotantoyk- sikköihin. Peltotyöt tekee itse tilanomistaja isoilla konevoimilla. Maanviljelijöillä on oman pitäjän alueella mahdollisuus vaihtaa työkone huomattavan suuresta varastosta uuteen tai vähän käytettyyn. He- voset eivät kuljeta enää tavaroita eikä matkustajia.
Kiiltäväpintaiset autot hoitavat näitä kuljetuksia.
Eivät hevoset toki ole kadonneet, ne ovat harras- tus- ja kilpailukäytössä. Kaupoista ja tavaratalojen suunnattomista varastoista voidaan ostaa ruokakin valmiina pakkauksina ja osin tai kokonaan valmis- tettuina. Kaikki on toisin kuin miesikä sitten. Onko paremmin vai huonommin kuin ennen?
Olemme kai siirtymässä aikaan, jolloin kynää ja paperia ei tarvita enää muistelmien, kaupan muisti- lappujen tekoon, laskujen suorittamiseen. Nimikir- joituksen korvannee salasana.
Vaan onpa Joulu vielä jäljellä. Ei se kaikilta osin ole samanlainen kuin ennen, mutta onpahan joulu- kuusi, jouluruoat, lahjat, lasten riemu, joulukirkko- kin on, joko aattoiltana tai varhain jouluaamuna, on kynttilät kodeissa ja hautausmailla, on joulun sanomakin:
TEILLE ON SYNTYNYT VAPAHTAJA!
Joulun iloa ja rauhaa toivottaen Heimo Leivonniemi
sotaveteraani
M
inulle on ilo kertoa Teille, että Honkajoen Osuuspankilla on juhlavuosi. Honkajoen Osuuskassan perustamiskokous oli 24.9.1910 ja säännöt vahvistettiin Keisarillisessa senaatissa 20.1.1911.Maaseudulla oli 1900-luvun alussa rakentamisen ja raivaamisen aikaa. Oman alueen kehittymiseen ja kasvamiseen uskottiin. Maaseutu kehittyi ja vau- rastui, tarvittiin pankkeja ja kauppoja palvelemaan alueen asukkaita. Juuri silloin Hannes Gebhard toi osuuskunta-aatteen Suomeen, jolloin joka puo- lella perustettiin kylään tai kuntaan osuuskuntia ja yhdistyksiä. Kaupunkien pankkeihin ei luotettu ja paikallisen päätösvallan turvaamiseksi perustettiin osuuskassoja kuntiin ja osaksi kyliinkin. (Honka- joella Rynkäisissä oli myös oma osuuspankki)
Tuohon aikaan Honkajoella rakennettiin ja rai- vattiin ja kehityksen turvaamiseksi perustettiin
Honkajoen Osuuskassa, joka oli yksi kanava saada rahaa maatalouden investointien rahoitukseen Hon- kajoella.
Alkuvuosina pankki kasvoi hitaasti ja toimi Iisak Isokasken ”peräkamarissa”. Vaurauden lisääntyessä ja parempien aikojen myötä asiakkaat lisääntyivät.
Vuonna 1935 tuli aika hankkia oma liikerakennus, joka ostettiin Väinö Huhtalalta kirkkoa vastapäätä.
Osuuskassa nimi muuttui v. 1970 osuuspankiksi ja kylväjä- liikemerkki vaihtui. Hyvän kehityksen myötä rakennus kävi pieneksi ja tuli tarve hank- kia uusi toimipaikka. Tontti hankittiin ja v. 1977 rakennettiin uusi toimitalo ja muutettiin nykyiselle paikalle. Rakennusta on laajennettu vuosien varrel- la, mutta paikka on säilynyt samana.
Honkajoen Osuuspankki kasvoi vauhdilla ja keskuspankin järjestämissä kilpailuissa 1980-luvulla pankki palkittiin monena vuotena patsaalla mitalli-
Hyvät Honkajoen Joulun lukijat
Kuvassa nykyinen hallitus:
Eturivissä oikealta Kirsti Pukara, Erkki Forsman ja Seppo Sillanpää, takarivissä vasemmalta Erkki Lähteenmäki, Lasse Kalliomäki ja varajäsen Arto Uusihonko.
sijoituksesta osuuspankkien välisessä kilpailussa.
Silloin seurattiin nykyisinkin tärkeinä pidettäviä:
kannattavuutta, kasvua, vakavaraisuutta ja talou- dellisuutta.
1990-luvun alkaessa keskuspankissa päätettiin laman kourissa uudistaa osuuspankkien sääntöjä Honkajoella päätettiin yksimielisesti v. 1997 säilyt- tää vanhat säännöt eikä suostuttu yhteisvastuuseen kaikkien osuuspankkien sitoumuksista. Tällöin Suomeen syntyi paikallisosuuspankit, ”koivun- lehtiosuuspankkina” tunnettu ryhmä, meitä on 42 osuuspankkia.
Alusta alkaen paikallisosuuspankkien yhtenä tavoitteena oli hyvä asiakaspalvelu, niinhän se oli aikaisemminkin ollut. Taloustutkimus Oy tekee vuosittain kyselyn parhaasta asiakapalveluyrityk- sestä. Paikallisosuuspankit ovat voittaneet kilpailun kahdeksan kertaa (2001–2007 ja 2009).
Osuuspankkimme menestyksestä voimme var- masti kiittää hallintoneuvostoa, hallitusta, edellisiä johtajiamme ja henkilökuntaamme. Honkajoella on menestytty sekä taloudellisesti että kasvun suhteen hyvin. Honkajoen Osuuspankin myönteinen kehi- tys on ollut monen ihmisen osuuspankkiaatteen ja paikallisen pankin eteenpäin viemistä. Erikseen voin mainita edeltäjäni Simo Forman pitkäaikaisen
työn (30-v) pankkimme kehittämiseen. Samoin toi- mihenkilömme ovat työskennelleet todella pitkään pankissamme. Kolme on ollut jo yli 30 v. pankissa.
Se on ollut varmasti hyvä sekä henkilökunnan että asiakkaiden kannalta.
Olen ollut 3 ½ vuotta Honkajoella ja tehnyt siten pienen osan pankin 100-v historiassa. Voin tode- ta, että täällä on mukava tehdä kanssanne töitä ja palvella asiakkaitamme. Me olemme avopuolisoni Leenan kanssa viihtyneet oikein hyvin Honkajoel- la.
Kiitän Teitä kaikkia Honkajoen Osuuspankin toimintaan vaikuttaneita, erityisesti asiakkaitamme.
Teidän ansiostanne Honkajoen Osuuspankki on va- kavarainen honkajokelaisten oma pankki.
Toivotan kaikille Honkajoen Joulun lukijoille Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2011.
Erkki Forsman Toimitusjohtaja
PS. Kiitoksena kaikille järjestämme Petri Laakso- sen joulukonsertin Honkajoen kirkossa sunnuntaina 19.12.2010 alkaen klo 14.00. Tervetuloa !
Henkilökunta: Edessä vasemmalta Aira Kuusisto, Erkki Forsman, Pirkko Haavisto, takarivissä vasemmalta Paula Koivisto, Arja Halmela ja Raija Sahakangas.
H
einäkuun 28. päivänä 21 honkahukkaa mat- kusti yhdessä jämijärveläisten kanssa Evon retkeilyalueelle. Leirille osallistui yhteensä 10 000 partiolaista, suomalaisia ja ulkomaalaisia. Honka- hukat majoittautuivat samaan savuun Kankaanpään Korpiveikkojen, Ahlaisten Ankkureiden ja Merikar- vian Ouran partiolaisten kanssa. Savun nimeksi oli keksitty Räikkä. Koko leirialue oli jaettu alaleireihin ja Räikkä kuului Raffu-alaleiriin. Ensimmäisinä päi- vinä rakenneltiin omaa leirialuetta, kuten katoksia ja oman savun porttia. Toisena iltana olivat leirin avajaiset. Koko leiri kokoontui rinteeseen, järven rannalle ja seurasi vedessä ja korkealla puissa ta- pahtunutta avajaisnäytöstä. Ilta oli täynnä musiikkia, partiohuutoja ja iloista yhteishenkeä!Joka päivä käytiin erilaisissa ohjelmapisteissä, jotka oli jaettu Vesi-, Maa-, Ilma- ja Tulilaaksoihin.
Vesilaaksossa pelattiin esimerkiksi vesisotaa, tehtiin itse saippuaa ja melottiin kanooteilla. Maalaaksossa vanhimmat eli samoajat ja vaeltajat saivat hyppiä monen metrin korkeudesta. Kaikille oli seinä- ja korikiipeilyä ja tasapainoratoja. Yhdessä ohjelma- pisteessä opeteltiin myös jöngleerausta ja muita sirkustaitoja. Näiden pisteiden lisäksi oli myös vuorokauden mittainen vaellus 4–6 hengen varti- oissa. Vartioiden piti suunnistaa eri rastipisteiden kautta yörastille. Siellä yövyttiin laavuissa ja tehtiin trangialla ilta- ja aamupalat. Leiri päättyi upeisiin päättäjäisiin ja kotiin palattiin monien muistojen kanssa.
Tarpojien puolesta leiriä muisteli Venla Haunia
KILKE
Suomen Partiolaisten kansainvälinen suurleiri
Elina Myllymäki, Niina Malmivaara, Enni-Kaisa Kiviluoma, Linda Kurumaa.
Avajaisillan tunnelmia.
Koko leiri koolla kansainvälisessä illassa.
Leiriä rakentamassa.
TOIVO ANTILA,
PANSSARIVAUNUMIES
S
uomi oli vielä Venäjän suuriruhtinaskunta, kun 24.8.1913 Antilan kylässä Jokimaan talossa, Ruokosken ja Syväojan naapurissa, syntyi poikalap- si, joka sai nimekseen Toivo Johannes Antila.Sotilaspassissa mainitaan, että Toivo on käynyt 4 lk kansakoulua. Matka kouluun oli lyhyt talvisin kun joki oli jäässä, mutta muina aikoina jouduttiin kiertämään Vatajan sillan kautta jolloin matka oli jo kymmenkunta kilometriä. Riipusilta rakennet- tiin vasta 1932. Menomatkalla kouluun noudettiin eväsmaitopullo Pitkäkosken talosta ja paluumatkalla pullo palautettiin. Kesäaikana piti koululaisen sitten olla töissä Pitkäkoskella, joten näin tuo maito tuli sitten maksetuksi. Jo nuorena piti tuolloin muuten- kin ryhtyä työhön maatiloilla.
Raskaat maatyöt vaihtuivat armeijan raskaaseen 20 vuotiaana. Voimme seurata sotilasuraa sotilas- passin merkinnöistä.
Nuori itsenäinen Suomi kutsui Toivon armeijaan 16.9.1933.
Varusmiespalvelu alkoi 11.9.1935 Erillisessä hyökkäysvaunukomppaniassa Hämeenlinnassa.
Saman kylän poikia palveli armeijassa ainakin Mar- kus Piitta-Västilä, Kalle Asukas ja Toivo Saarinen.
Nämä aseveljet huolehtivat toisistaan myös sodan aikana ja myöhemmin myös siviilissä. Sodassa syntyy ystävyys, joka ei koskaan lopu.
Toivo Antila sai koulutuksen panssarivaunun kuljettajaksi sekä vaunun konekivääriampujaksi.
Armeija-aikana tuli sitten myös ajokortti suoritettua 1 markan päivärahatienesteillä. Armeija-aika päättyi sitten 350 pv:n jälkeen 25.8.1936.
Tuolloin Eurooppa oli sekavassa tilassa, kun suurvallat aseistautuivat kiivaasti Saksan Hitlerin luodessa pelkoa naapurimaidensa keskuuteen.
Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyysso- pimus aiheutti pelkoa myös Suomessa.
Panssarimiehiä tauolla, Toivo Antila ”nokkapellillä”.
Niinpä levottomuus sai aikaan kertausharjoitus- ten lisääntymisen myös Suomen armeijassa kesällä 1939. Antila kävi 20 pv:n kertaukset Hämeenlinnan panssariprikaatissa 27.7. – 15.8.
Sotilaspassissa mainitaan, että ylimääräiset ker- tausharjoitukset alkoivat jo 13.10.1939. Seuraavaksi mainitaan, että Antila on lomautettu toistaiseksi 15.5.1940. Eli harjoitukset kestivät koko talvisodan ajan ja ylikin. Tuo oli todellista harjoitusta kovilla ammuksilla todellisen vihollisen kanssa!
Toivo Antila ajoi talvisodassa pääasiassa kuor- ma-autolla miehiä ja tarvikkeita rintamalla. Hyök- käysvaunuja oli suomalaisilla talvisodassa mität- tömän vähän. Suhdeluku 1 suomalainen vaunu 80 venäläistä vastaan.
Välirauhan aikana varmasti riitti ajamista ajo- kortin omaavalle ahkeralle miehelle. Kauan ei kuitenkaan rauha kestänyt, kun kutsu ylimääräisiin harjoituksiin taas saapui. Toivo Antila saapui har- joitukseen 22.6.1941, jatkosota alkoi kolme päivää myöhemmin.
Aluksi Toivo määrättiin pataljoonan komentajan autonkuljettajaksi, mutta myöhemmin kun tuttu mies Karviasta, tuolloin kersantti Viljo Laine sai kuulla Toivon olevan paikalla, niin hän puhui hänet johtamansa panssarivaunun kuljettajaksi.
Tämä vaunu tuli myöhemmin kuuluisaksi Laguk- sen joukkojen kärkivaununa monissa taisteluissa.
Laguksen panssarit vietiin aina sinne missä rinta- mapaine oli kovin. Laine tuli kuuluisaksi monista
vaunukaappauksista viholliselta. Viljo Laine sai ansioistaan jatkosodassa Mannerheim-ristin.
Talvet olivat panssarivaunumiehille erityisen kovia, teräs on todella kylmää 45 asteen pakkasessa, kuten Toivo mainitsee tammikuussa 1942 olleen.
Vaunuja oli monenlaisia, pääasiassa ranskalaisia sekä venäläisiä sotasaalisvaunuja. Vaunun ajaja näkee ulos vain hyvin kapeasta tähystysaukosta ja joutuu luottamaan vaununjohtajan ohjeisiin. Vaunua ohjataan jarruttamalla jalkapolkimella sen puolen telastoa, johon suuntaan halutaan vaunua kääntää.
Tuon ajan vaunut pysäytettiin ammunnan ajaksi, jol- loin oltiin myös itse alttiina vihollisen osumalle.
Hankaluutena Toivo mainitsee myös upseerien huonon kuulon, esim. kuuluisa kenraalimajuri Aaro Pajari oli sodan meluvammoista lähes kuuro.
Vain nahkakypärät kuulosuojaimina eivät kai- kille riittäneet.
Muuten ruokahuollon ja terveydenhoidon Antila sanoo olleen kohdallaan hyvää sodan aikana. Hän itse säästyi haavoittumisilta, vain ihottuma joskus vaivasi.
Sodan aikana 9.4.1944 Toivo avioitui Tyyne Lähteen kanssa ja samana vuonna syntyi esikoinen Pirkko. Kovin sota oli kuitenkin vielä edessä.
Antila ajoi Laineen johtamaa vaunua mm. jat- kosodan kovimmissa torjuntataisteluissa Karjalan kannaksella mm. Kuuterselässä, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella 11.6. – 22.7.1944. Laineen tyyli johtaa vaunua oli salamasotaoppien mukainen eli kovalla vauhdilla vihollinen yllätetään ja voidaan tuhota.
Laineen omissa muistelmissa kehutaan varsinkin Christie-vaunua nopeaksi, jopa 40 km/t, joka on lepikossa paljon.
Jatkosotaankaan ei Toivo Antilan sota vielä päättynyt. Vielä piti saksalaiset ajaa pois maasta.
Kuorma-autonajotaitoista miestä tarvittiin Lapissa siirtämään miehiä ja tarvikkeita rintamalle. Sak- salaiset olivat tuhonneet kaikki rakennukset ja sillat, joten kuljetukset olivat vaikeita ja vaarallisia, Panssarimies Toivo Antila, 97 v. ja Satakunnan sota-
veteraanipiirin toiminnanjohtaja Arma Lintula.
Rintamaveteraaniyhdistyksen ja Sotainvalidiyhdistyksen miehiä kunniavieraina Eläkeliitto Honkajoen perinteisessä kutsujuhlassa: vasemmalta, Börje Järvelä, Toivo Kivioja, Toivo Uusitalo, Toivo Antila, Kalevi Päivönsalo,
Paavo Perkiömäki, Heikki Stenberg ja Arvo Ojanperä.
olivathan saksalaiset vielä miinoittaneet kaikki pe- rääntymistiensä.
Vihdoin, tällä kertaa 3 vuoden ja 5 kuukauden ja 4 päivän jälkeen koitti vapautus armeijan leivistä.
Varusteiden luovutus Kankaanpäässä ja niin kiire kotiin, että ei ehtinyt kyytiä odottaa vaan käveli 25 km Honkajoelle.
Aluksi asuttiin vuokralla Luoman talossa kirkkoa vastapäätä.
Toinen lapsi Jaakko syntyi heinäkuussa 1949 ja samana vuonna valmistui uusi kotitalo vastapäätä vaimo Tyynen kotoa.
Näin vaiherikas elämä siirtyi seesteisempään aikaan. Vielä monta vuosikymmentä ajoi Toivo kuorma-autoa ja loppuaikana pitkään linja-autoa Artturi Anttila Oy:ssä linjalla Pori–Honkajoki.
Vaimo Tyyne kuoli vuonna 2001, jonka jälkeen Toivo muutti Poriin.
Nyt siis 97-vuotias veteraani elää vieläkin ter- veenä Porin Mäntyrinteellä lähellä Diakonialaitosta, jossa on ruoka- ja terveyspalvelut lähellä. Myös poika Jaakko vaimonsa Tarjan kanssa asuu lähellä ja huolehtii veteraanin tarpeista. Hekin ovat jo eläk- keellä ansiokkaan yrittäjäuran jälkeen.
Veteraanijärjestöt pitävät palveluillaan Toivon mielen virkeänä. Matkoja, tutustumisia ja yhteis- kokouksia, joissa tavata vertaisiaan. Porin kaupunki järjestää joka vuosi veteraanipäivän juhlat ja kau-
pungin vastaanoton. Näihin tilaisuuksiin Antila on osallistunut joka vuosi.
Myös kotikunta Honkajoki on aina mielessä.
Käynti hautausmaalla kuuluu usein ohjelmaan. San- karihautoja katsellaan pitkään mietteliäänä.
Viimeksi Antila osallistui 12.10.2010 Hon- kacenterissä Eläkeliiton Honkajoen yhdistyksen järjestämään kutsujuhlaan, jossa sotaveteraanit ja sotainvalidit olivat kunniavieraina.
Olkoon tämäkin kirjoitus kunnianosoitus mie- helle, joka antoi parhaat nuoruusvuotensa isänmaan puolustamiseen.
Esa Kivioja
H
onkajoen Oriyhdistys on perustettu vuonna 1910, joka 100-vuotiaana jatkaa toimintaansa.Tässä iässä voinee palata yhdistyksen historian lehdille, jotka kertovat meille honkajokilaisista isän- tämiehistä ja heidän halustaan tehdä jalostustyötä suomenhevosrotumme hyväksi. Ensimmäinen joh- tokunta koostui seuraavista jäsenistä: Puheenjohtaja Toivo Kamppi, rahastonhoitaja ja sihteeri Oskari Tuomi sekä muina jäseninä Armas Kamppi, Alfred Ylilammi, Svante Vanhahonko, Artturi Lankoski sekä Juho Uusihonko. Mainittakoon, että suomenhe- vosrotumme jalostustyö alkoi virallisesti Suomessa vuonna 1907, joten Honkajoen isäntämiehet olivat ajoissa liikkeellä.
Alkuvuosikymmenet olivat työhevosjalostusta, joista aivan alkuvuosilta mainitaan Toivo Kampin ori Myrsky sekä sen poika Aarre oli Armas Kam- pin omistuksessa. Näiden oriiden tammajälkeläiset olivat vireitä ja hyviä työhevosia. Vuonna 1919 yhdistys hankki oman oriin Kennin, jonka siitosura Honkajoella kesti vain pari siitoskautta.
Voimakkaampi hevosjalostustyö alkoikin 1920 luvun loppupuolella, jolloin yhdistys vuokrasi val- tion omistaman oriin Erakon Mahti. Erakon Mahti oli ori Erakon poika, joka on vaikuttanut suomenhe- vosrotumme juoksijajalostukseen. Erakon Mahti oli sijoitettuna Toivo Kampin talliin tehden siitostyötä 10 vuotta. Tämä ori jätti hyviä jälkeläisiä niin Sata- kuntaan kuin Etelä-Pohjanmaalle. Etenkin kulkevia tammajälkeläisiä, joista mainittakoon nelinkertaisen
ravikuninkaan Ero Lohkon isän Lohkon emä Rehti niminen tamma. 1920 luvun loppupuoli ja 1930 luku olivat voimakasta kasvatus ja jalostustyötä, jolloin tamma- ja varsanäyttelyt olivat jokavuotisia pitäjässämme.
Sota-aika katkaisi hyvään vauhtiin päässeen jalostustoiminnan, mutta rintamilla suomenhevos- rotumme niitti mainetta kestävänä ja sitkeänä pal- velijana aivan kuten urheat soturimmekin.
Sota-ajan jälkeen jalostustoiminta jatkui Sata- kunnan hevosjalostusliiton omistaman vuokraoriin Ylimyksen toimesta ja sen jälkeen Armas Kampin omistaman oriin Jalonmahdin toimesta.
Vuonna 1945 yhdistys hankki oriin nimeltä Pero, joka 1950 luvun alkupuolella myytiin pois hevoskannan alkaessa vähetä. Pero jätti enemmän- kin työhevosia ja se jäi yhdistyksen viimeiseksi orihankinnaksi ainakin toistaiseksi.
Samanaikaisesti Honkajoella vaikutti Oskari Ojalan omistama ori Volker. Volker oli kantakirjaori ja periytti juoksijajälkeläisiä, jonka nimi on jäänyt pysyvästi juoksijajalostushistoriaamme ravikunin- gas Puhemiehen emänemän tamma Floran isänä.
1960-luku oli hevoskantamme vähentämisen ai- kaa, jolloin monilla tiloilla siirryttiin traktorikantaan ja viimeinenkin työhevonen nousi korkealaitaiseen.
Kuitenkin muutamilla isäntämiehillä oli voimakas usko suomenhevoseen juoksijana ja he jatkoivat rodunjalostusta.
HONKAJOEN ORIYHDISTYKSEN
HISTORIAA
Tapio ja Kaija Uusipaasto.
Vuonna 1973 oriyhdistyksemme toiminta jälleen virisi, kun johtokuntaan tulivat valituiksi puheen- johtajaksi Kalervo Lohiranta sekä sihteeri- rahas- tonhoitajana toimi Olavi Vanhahonko ja muina jäseninä olivat Alpo Ojala, Paavo Vanhahonko, Seppo Tuomi, Antti Lukka ja Jarmo Heinola sekä hieman myöhemmin Tapio Uusipaasto. Silloinen johtokunta koostui miehistä, joista useimmat olivat ajaneet kilpaa. Pöytäkirjojen mukaan johtokunta oli usein keskustellut ravikilpailuiden järjestämismah- dollisuudesta Honkajoella etsien samalla sopivaa paikkaa ravien järjestämiseksi. Ylöskirjatuiksi olivat tulleet vanhanajan jääravit sekä kilvanajot maantiel- lä, joista eniten oli puhuttu Tuomen suoran ajoista.
Johtokunnan jäsen Tapio Uusipaastolla oli so- pivaa metsämaata harjoitusradan alueeksi aivan Pesämäkeen johtavan tien alkupäässä. Paikka tun- tui kaikilta osin sopivalta niin maastoltaan kuin sijainniltaankin, jolloin johtokunta päätti talkoo- työvoiman avulla rakennettavasta harjoitusradasta.
Kyseiselle alueelle valmistui 900 metrin mittainen harjoitusravirata ja ensimmäiset ravit ajettiin vuonna 1988 kevättalvella.
Yhdistyksemme pitkäaikainen puheenjohtaja Ka- lervo Lohiranta hankki samana vuonna siitosoriiksi Puhemuksen, joka oli ravikuningas Puhemiehen poika ja emälinjaltaan kuningatarsukua. Orista käytettiin siitokseen lähiseudun tammoille ja siitä jäi muutamia juoksijajälkeläisiä.
Yhdistyksemme historia kertoo muutamista suo- menhevosnimistä: Sumu, Saima, Ravituli, Vilkko, Lennokki, Eri-Hilpuri, joiden jälkeläiset jatkavat suomenhevosrotuamme. Tässä on puhuttu yksistään suomenhevosesta, jonka jalostamiseen yhdistys pit- källä urallaan on enemmän vaikuttanut. Tämä kerto- mus perustuu yhdistyksemme 80-vuotishistoriikkiin sekä eräiden vanhojen hevosmiesten kertomuksiin.
Erityisen pitkän yhdistysuran koki setäni Olavi Vanhahonko, joka luopui sihteeri-rahastonhoitajan tehtävistä vuonna 1986 ollen siinä tehtävässä 40 vuotta. Kolme vuotta myöhemmin pitkäaikainen puheenjohtaja Kalervo Lohiranta luopui tehtäväs- tään, jolloin Tapio Uusipaasto aloitti puheenjohta- jakautensa. Eräiden vanhempien jäsenten luopuessa johtokunnasta tulivat 1980-luvulla valituiksi johto- kuntaan: Heikki Pihlaja, Sakari Korkiamäki ja Pasi Vanhahonko.
Unohtaa ei sovi lämminverisiämmekään, joita yhdistyksen jäsenillä on ollut 1970-luvulta saakka omistuksessaan. Vuonna 1988 alkaneen Honkajo- en raviradan kilpailujen alkuvuosilta ovat jääneet lämminveripuolelta mieliin erityisesti Kari Lohi- rannan kasvattama ori Speedy Safir ja Tapio Uu- sipaaston kasvattama ori Wheaper. He puolustivat kilpailutoimintamme alkuvuosina yhdistyksemme ravimainetta ja useasti nähtiin kiivasta ja rehtiä kilvanajoa heidän omistamillaan hevosilla. Vuonna 1989 kisasivat samassa lähdössä ori Wheaper ohjis- saan Tapio Uusipaasto ja ruuna Hot Man ohjissaan Seppo Hannukainen. Tämä lähtö puhutti ennen ja jälkeen kilpailutapahtuman, josta kaikki osapuolet selvisivät kunniakkain jälkimainingein. Sama- na vuonna lämminveristen päälähdössä kisasivat Speedy Safir ohjissaan Kari Lohiranta ja sisarusten Jaana ja Hanna Korkiamäen omistama tamma Tuna Rocket ohjissaan Tapio Uusipaasto. Lähdön voitti ori Speedy Safir ja tamma Tuna Rocket sijoittui kolmanneksi. Raveistamme tuli vuosien myötä niin suosittu tapahtuma, että jouduimme rajoitta- maan hevosmäärän sataan ja lähtöjen määrän yh- teentoista. Harjoitusratamme on saatu kivituhkan ansiosta ympärivuotisesti ajettavaksi ja sitä käyttä- vät harjoitusajoon lähiseudun hevosenomistajat ja valmentajat. Honkajoella on järjestetty ravit aina maaliskuun ensimmäisenä tai toisena sunnuntaina Kari Lohiranta voittaa
suomenhevosten päälähdön v. 2010.
yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Maaliskuun alku on sopiva ajankohta, koska ilmat alkavat talven taituttua lämmetä ja hevosia aletaan kilpailuttaa talvisen treenikauden jälkeen. Ratamme ympärillä olevat pelto- ja parkkialueet ovat vielä jäässä, jolloin ajoneuvojen parkkeerausalueet ja ns. tallialue ovat käytettävissä.
Yhdistyksemme toimintaa on tuotu esiin myös Honkajoen markkinoilla varsinkin 1990 luvulla.
Erityisesti on jäänyt mieleen yhdistyksemme jär- jestämä uintikilpailu vuonna 1993 Saukonniemen tanssilavan rannassa. Kunnanjohtaja Ilmari Vuorjoki ja Tapio Uusipaaston tamma Yellow Lindflower uivat kilpaa 50 metriä. Kisan voittaja oli tamma, mikä sai raikuvat suosionosoitukset yleisöltä. Monia lapsiperheitä oli saapunut ympäristökunnista saakka jännäämään erikoista uintikisaa. Uintikisan jälkeen olivat Saukonniemessä kisatanssit, joita tahditti Elbe Allan yhtyeineen.
Hevosvoimia on käytetty joulun avauksissa, markkinoilla ja kerholasten sekä hääparien kyy- dityksiin. Myös eräät eläkkeelle siirtyjät ovat saa- neet hevoskyydityksen viimeisenä työpäivänään.
1990-luvun alkupuolella elimme Suomessa voima- kasta nousukautta ja niinpä raviurheilukin sai kokea nousun huuman. Yhdistyksemme järjestämässä maaliskuisessa ravikilpailussa jouduimme rajoit- tamaan hevosmäärää, josta sitten vuosikymmenen lopulla huolehti yleinen taloustilanne. Samainen vuosikymmen oli raviratamme parantamisen aikaa ja radan viereen rakennettiin valjastuskatos sekä maalin kohtaan ajanottajille ja maalikameralle katokset sekä hieman myöhemmin ostettiin tallialu- eelle myyntikoju.
Yhdistyksemme johtokunta sai myös kokoon- panoonsa historiansa aikana ensimmäisen naispuo- lisen jäsenen Hanna Korkiamäen. Nykyinen Hanna Mäntylä valittiin johtokuntaan vuoden 1994 alussa ja samalla vuosikymmenellä valittiin Jani Mäntylä sekä Aatto Kuusisto johtokunnan jäseniksi.
Johtokuntaamme kuuluvista jäsenistä puheen- johtaja Tapio Uusipaasto, varapuheenjohtaja Kari Lohiranta ja jäsen Jani Mäntylä ovat olleet aktiivisia kilpa-ajajia. Kilpaa on ajettu niin omilla kasvateilla kuin ostohevosilla ja kaikki ovat toimineet myös lainaohjastajina. Hyvin he ovat ohjastajina puolusta- neet yhdistyksemme mainetta. Karin omista ajokeis- ta ovat jääneet mieleen useana vuonna menestyneet oriit Mahtipeli ja Mahtivili. Tapion omista ajokeista Fast -kasvatit ja ori Nopsa Vinski, jolla oli rataen- nätys sekä Janin omista ajokeista Barbe’s Special.
Honkajoen raviurheilun aktivoimiseksi olemme palkinneet vuosittain kiertopalkinnolla nopeimman yhdistyksemme jäsenen omistaman lämminveri- ja suomenhevosen. Kisoihimme osallistuva nopein lämminveritamma ja suomenhevostamma ovat saaneet Reijo Ranteen omistamille siitosoreille il- maisen astutuksen.
Vuosituhannen vaihteessa raveissamme sai pe- lata kahvitotoa, joka toi mukavan piristysruiskeen yleisömme viihtymiseksi. Kahvitoton pelaaminen kiellettiin Suomen Hippoksen toimesta vuonna 2002, mikä on selvästi pienentänyt yleisömää- rää raveissamme. Sääntöjä on kiristetty muiltakin osin, joten raveissamme on virallinen valvoja sekä ohjastajilla pitää olla ravikortti ja hevosen kilpai- lukelpoinen. Tämän seurauksena voidaan todeta lähtöjen tason nousseen ja voittamisen kynnys on korkeammalla. Olemme laatineet sarjat siten, että aloittelevat nuoret hevoset saavat kilpailumah- dollisuuden ja samalla kilpailukokemusta tulevia vaativampia koitoksia varten. Olemme tarjonneet kilpailumahdollisuuden myös menestystä saavut- taneille hevosille. Kaksikymmentäkaksi kertaa on maalisravit Honkajoella järjestetty ja ponilähtö on tullut vuosittain ajettavaksi sekä tänä vuonna juh- lavuoden kunniaksi oli molemmille roduille myös Monte (raviratsastus) lähtö. Monipuolistamalla lähtöjen valikoimaa saamme nuoret alan harrastajat kilpailutoimintaan mukaan.
Olemme viime vuosina saaneet seuran toimin- taan mukaan nuoria, joita kiehtoo ratsastusharrastus.
Etenkin nuoret naiset ovat ratsastuksen harrastajia, jotka omien ratsujen lisäksi hankkivat kokemusta lähiseudun ratsutalleilta. Naiset ovat maltillisia ja tunnollisia hevosten käsittelijöitä ja hoitajia. Monen menestyvän kilpahevosen hoitajana toimii nainen.
Nykyisin johtokunnassamme puheenjohtajan nuijaa heiluttaa Kari Lohiranta ja varapuheenjohta- jana toimii Simo Lähdetkorpi sekä sihteeri-rahaston- hoitajana allekirjoittanut, jäseninä: Jarmo Heinola, Sakari Korkiamäki, Hanna ja Jani Mäntylä sekä Johanna Kallio. Haluamme johtokunnan jäseninä kiittää yhdistyksemme entistä puheenjohtajaa Tapio Uusipaastoa ja hänen perhettään. Olette antaneet mahdollisuuden yhdistyksemme puitteissa viedä raviurheilua eteenpäin Honkajoella järjestettävien harjoitusravien myötä. Raviradan lähialueen maan- omistajat ovat suhtautuneet myönteisesti ravitoimin- taamme. Olemme vuosien varrella saaneet talkoo- apua raviemme eri tehtävissä APV:n kylätoimikun- nalta, SPR-Honkajoen osastolta, palokuntalaisilta sekä muilta aktiivisilta toimijoilta, jotka vuodesta toiseen ovat mukana toiminnoissamme. Unohtaa ei sovi lähtöjemme sponsoreita ja mainostajia, joista useimmat vuosittain osallistuvat rahallisella pa- noksella raveihimme. Useat hevosenomistajat taus- tavoimineen odottavat Honkajoen harjoitusraveja osallistuakseen kilpailuumme vuosittain. Yritämme yhteisin voimin hyvien yhteistyökumppanien avus- tamina viedä satavuotiasta yhdistystämme eteenpäin kohti tulevaisuuden haasteita.
Arvoisat Honkajoen Joulun lukijat toivotan Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.
Pasi Vanhahonko sihteeri
H
onkajoen Seudun Urheilijat sai kuluneena kesänä nauttia hienoimmista menestyksen hetkistä pitkään aikaan. Kiitos tästä kuuluu nuo- relle pituushyppääjälle, Halmelan Artulle. Hänen urheilukesänsä huipentui 19-vuotiaiden Suomen mestaruuteen Ylivieskassa järjestetyissä nuorten SM-kisoissa. Aivan kaikille honkajokisille Arttu ei kovin tuttu ole, sillä hän muutti perheineen Honka- joelle vasta jokunen vuosi sitten Karviasta. Mikä Arttu on miehiään, millainen henkilöhistoria löytyy Suomen mestaruuden taustalta?Artun urheiluharrastus alkoi Karviassa jo pienenä lapsena. Isä ja äiti veivät häntä jo neljän-viiden van- hana Karvian Kirin yleisurheilu- ja hiihtotoimintaan mukaan. Näitä molempia lajeja hän sitten harrastikin tasa-arvoisina aika kauan. Vaikka Artusta kehit-
tyikin huippuluokan pituushyppääjä, oli menestys hiihdossakin nuorempana upeaa. 13-vuotiaana Arttu vaihtoi hiihdon osalta seuraa HSU:hun ja toi heti Hopeasompafinaalista (vastaa SM-kisoja) pronssia uudelle seuralleen. Jo tuo mitali hätkäytti HSU:n seuraväkeä harvinaisuudellaan, mutta parempaa oli siis vielä tulossa…
Muutamaa vuotta myöhemmin Halmelan perhe muutti Honkajoelle, kun isä-Arto sai taksiluvan Honkajoelta. Arton keltainen Volkkari onkin nyky- ään tuttu näky Honkajoen teillä ja kaduilla. Äiti- Arjahan oli jo entuudestaan paikkakuntalaisille tuttu Honkajoen Osuuspankin tiskin takaa. Kun kirjat siirtyivät Honkajoelle, tuli aiheelliseksi vaihtaa seuraksi HSU myös yleisurheilussa.
Kovin pitkäksi aikaa ei Arttu ehtinyt Honkajoelle asettua, sillä peruskoulu tuli käytyä ja edessä oli siirtyminen lukioon. Tässä vaiheessa Artulle oli jo selvää, että hän haluaa tosissaan kokeilla rajojaan urheilussa, niinpä hän hakeutui Kuortaneen urhei- lulukioon. Nyt oli aika myös tehdä lajivalinta. Arttu päätti suuntautua yleisurheiluun, lajeina pikajuoksu ja pituushyppy. Näistä jälkimmäinen on nyt osoit- tautunut nappivalinnaksi.
Olosuhteet, harjoitusmahdollisuudet ja valmen- nus Kuortaneella ovat huippuluokkaa. Kun Arttu itsekin oli motivoitunut ja lahjakas, alkoi tulostakin syntyä. Mitaleja kertyi tasaisesti kansallisista ki- soista, kunnes tuli takapakki: nuoren miehen selkä alkoi vihoitella. Pahin tilanne oli pari vuotta sitten, kun selkä kipeytyi niin, että kesän kilpailukausi jäi kesken ja urheiluharrastukseen tuli puolen vuoden pakollinen tauko. Tästä Arttu ei masentunut, vaan käytti aikaansa tehokkaasti lukio-opintoihin. Kun sitten selkä taas antoi myöten, alkoi treenaus Kuor- taneen urheiluopistolla työskentelevän ähtäriläisen Ari Koiviston valmennuksessa.
Viime kaudella sitten asiat napsahtivat kohdal- leen, kilpailuvire vain parani kesän edetessä. Lop- pukesän arvokisoista kertyi huikea sarja: Ensin tuli Suomen mestaruus Ylivieskassa, jonka seurauksena Arttu valittiin Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Is- lantiin. ”Tunnelma oli hieno. Suomipuku päällä ekaa kertaa. Ja vielä eksoottinen paikka, aivan kentän lähellä kohosivat lumihuippuiset vuoret.” Tuloksena Islannin kisasta oli hopeamitali, joten ei Artun puntti tutissut ulkomaillakaan. Lisäksi kauden lopuksi
