Poliisi liikennelupien kimpussa Koeajossa
VDL Euro 6 Futura FHD2-129/37 Terra Feminarum
PersonTrafik 2014 UICR:n
MM-Ajotaitokisat Puolassa Pikatestissä
VDL Citea SLF-120 Electric
TILAUSAJOKULJETTAJAT ry:n jäsenlehti 4/2014
Charter Club
Charter Club
JULKAISIJA
Tilausajokuljettajat ry www.tilausajokuljettajat.fi
Y-tunnus 0893888-8 Helsinki
PUHEENJOHTAJA
Timo Rinnekari Talvelankatu 6, 24260 SALO
040 829 2413
timo.rinnekari@tilausajokuljettajat.fi
SIHTEERI
Satu Maunu
Kuhatie 4, 23100 Mynämäki 045 676 5865
sihteeri@tilausajokuljettajat.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Matti Kulmala 040 963 1581 lehti@tilausajokuljettajat.fi
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Isko Uusimäki 0400 268 728
isko.uusimaki@tilausajokuljettajat.fi
AVUSTAJAT
Kim Venesjärvi, Etelänvaris, Ari Karesvuo, Lauri Rintakanto, Kaksviisseiska
AD/taitto
Projektihuone Riitta Salmu Fredrikinkatu 28 B, 00120 Helsinki
0440 752 297
aineisto@tilausajokuljettajat.fi
PAINOPAIKKA
Painola T. Nieminen Oy Jousitie 20760 Piispanristi
Kansikuva:
Taiteilija Tommi Toijan teos Helsingin Juhlaviikkoilla Kauppatorin laidalla
Kuva Matti Kulmala
Charter Club
Johtava turistibussimatkailun julkaisu Suomessa 24.vuosikerta
Sisällysluettelo 4 / 2014
Poliisi liik ennelupien k
impussa
Koeajossa
VDL Euro 6 Futura FHD2-129/37 Terra Feminarum
PersonTrafik 2014 UICR:n
MM-Ajotaitokisat Puolassa Pikatestissä
VDL Citea SLF-120 E lectric TILAUSAJOKULJETTAJAT ry:n jäsenleh
ti 4/2014
Chart er Club Chart er Club
Neljännesvuosisata Matti Kulmala
3Onnittelemme ja muistamme
4RadioCoach 3, 4
Numero YKSI Timo Rinnekari
5Kansikuvan taiteilija Riitta Salmu
5Logistiikkaa Loimaalla Matti Kulmala
6-7Kaffella Isko Uusimäki
8-9Poliisilla on asiaa Ari Karesvuo
10Valoista Etelän Varis
11Koeajossa VDL Euro 6 Matti Kulmala
12-13Terra Feminarum Isko Uusimäki,
Lauri Rintakanto
14-15PersonTrafik 2014 Timo Rinnekari
16,18,19Kim Venesjärvi
Pekka Paloranta
Matti Kulmala
20, 26Lähde Lappiin
22MM-ajotaitokilpailut
Matti Kulmala
24-26Syyskokous Matti Kulmala
27Kesä Helsingissä
Matti Kulmala
28-29Piirien vuosikokouksia tulossa
30Pikatesti VDL Citea Electric Kim Venesjärvi
32-33Mediakortti
36PersonTrafik 2014 Kim Venesjärvi
38-39päätoimittaja
Berliinin muuri...
kaatui 25 vuotta sitten. Sa- moihin aikoihin syntyi Ti- lausajokuljettajat yhdistys.
Berliinin muurin olemassa- oloon oli tuolloin jo totuttu.
Sen luultiin olevan ikuinen.
Miten ajattelemme omasta yhdistyksestämme, toivot- tavasti samalla tavalla. Tule- vaisuudesta emme voi tietää, mutta luotamme vahvasti tä- mänkaltaisen toiminnan jat- kuvuuteen.
Pienestä alkanut
yhdistyksemme on paisunut varteenotettavaksi vaikutta- jaksi. Alkuun lähdettäessä ku- kaan meistä ei uskaltanut ar- vailla sitä, millaiseksi yhdistys tulee kehittymään. Veikkail- tiin, että saadaanko parisataa jäsentä mukaan. Nyt meitä on noin 1500 jäsentä ja lisää tulee.
Yhdistyksen alku- aikana
ei voinut olla pelk- kää tilausajoa ajavaa yritys- tä. Tilausajotodistuksia sai linjaliikennettä harjoittavabussiyritys kaluston määrään suhteutettuna. Silloin oli vä- hemmän pelkkää tilausajoa ajavia kuljettajia. Joissakin yri- tyksissä oli kuljettajia, joiden toimenkuva oli pääsääntöisesti vain tilausajojen ajaminen.
Nykyään on paljon
bussiyrityksiä, jotka eivät muuta ajakaan kuin tilausajoa.
Nykyinen joukkoliikenne- lupakäytäntö sallii sen. Tästä on seurauksena se, että on paljon kuljettajia, jotka ajavat vain tilausajoja. Näin ovat jä- senyysehtomme päätyneet uuteen näkemykseen. Nykyi- sin voisi jäsenyysehdon mää- ritellä jopa niinkin, että saa ajaa tilausajojen lisäksi myös linja-ajoa.
Näin muuttuu maailma…
ja me sen mukana. Toimintamme jat- kuvuuden takaamiseksi tämä muuttuminen lienee jopa pa- kollista?Matti Kulmala
NELJÄNNESVUOSISATA
Radio Coach
VASTAA LUKIJOIDEN KYSYMYKSIIN
Meiltä kysytään: Miksi ihmi- sen pitää autoa ajaessaan tai kadulla kulkiessaan varoa pientä hymyä huulillaan?
Me vastaamme: Emme tiedä mitään tut- kittua selitystä moiseen, mutta yleistä se on. Tietysti tämä synkkä maailman tilanne saattaa vaikuttaa. Ihminenhän hymyilee useimmin itsensä peilistä nähdessään ja liikenteessä ei peiliä voi käyttää, aina ei edes takana tulevan liikenteen seuraamiseen.
Meiltä kysytään: Miksi liikkuu huhuja, että Suomen tullia on kielletty puuttumasta rajan ylittävien venäläisten pik- kubusssien harjoittamaan
”luvattomaan reittiliikentee- seen”?
Me vastaamme: Siksi varmaan, että joku on laittanut tällaisen huhun liikkeelle tarkkailtuaan näiden pikkubussien toi- mintaa Helsingissä. Kerrotaan hänen nähneen, miten naisihminen keräsi nimiä tyhjään listaan bussille tulevilta matkalaukkuihmisilta. Huhulta saadaan siivet pois, kun kysytään Suomen tullil- ta. Radio Koutsilla ei ole lupaa sellaista kysyä.
Meiltä kysytään: Onko radiol- la tietoa, että AdBlueta käyt- tävien autojen AdBlue säili- öiden täyttöaukot saattavat olla sellaisia, että kaikilla, huoltoasemilla myytävillä, kymmenen litran muovikan- nuilla ei niihin pysty kaata- maan.
Me vastaamme: Luulemme olevamme perillä tästä ongelmasta, sillä toimitta- jan kengät menivät huonon näköisiksi, tällaisen täyttöyrityksen jälkeen. Sillä Ranskasta ostetulla kannulla ei pystynyt Puolassa tehdyn, Suomessa suunnitel- lun ruotsalaismerkkisen bussin AdBlue säiliötä roiskuttamatta täyttämään.
Jatkossa toimittaja on viisaampi ja ottaa mukaan sellaisen tyhjän AdBlue kannun, jolla tämän täytön pystyy tekemään, jos sen saa ottaa lentokoneeseen.
Meiltä kysytään:Mitä ovat sellaiset etu- ja bonuskortit, joita kassalla kysellään.
Me vastaamme; Kyllä ne ovat tätä nyky- aikaa. Ihminen haluaa saada alennuksia tai etuja ostoksistaan. Tätä ihmistä ei ollenkaan kiinnosta, paljonko näiden etujen tarjoaja on joutunut nostamaan hintojaan, alennuksia antaakseen. Tämä
on tappio niille, joilla ei tällaisia kortteja ole. Radion toimittajakin tunsi itsensä vähintään rikolliseksi, kun hänellä ei tällaista glubi-korttia ollut. Hän kun ei halua olla mikään kerjäläinen.
Meiltä kysytään: Minä kuun- telin Ruotsinlaivan ruo- karavintolassa, kun joku kravattikaula kehui toiselle nimineulamiehelle olleensa fiksu. Hän kertoi kytkeneensä auton valot seisontavaloil- le, autoa laivaan ajaessaan.
Mitähän hän mahtoi tarkoit- taa?
Me vastaamme: Luulemme tietävämme, mistä tässä on kyse. Luulemme, että ky- seessä oli kaksi turistibussinkuljettajaa, jotka olivat tulleet työasu päällä syö- mään, mennäkseen sitten nukkumaan.
Siinä oli ilmeisesti kyse siitä, että kun linja-auto ajetaan laivaan, niin auton valot loistavat kohden kansihenkilökun- taa. Kun rampissa bussin nokka saattaa vielä nousta, niin lähivalotkin häikäisisi- vät. Fiksu kuljettaja otti tämän huomi- oon, kytkemällä valot seisontavaloille.
Niillä näkee siellä valaistulla kannella aivan hyvin.
Meiltä kysytään: Mitä tarkoit- taa sähkön kilpailutus Me vastaamme: Asia on sangen mielen- kiintoinen, mutta samalla vaikeaselkoi- nen. Saamamme tiedon mukaan, asia lanseerattiin aluksi mahdollisuutena alentaa jotain maksua, jota ei sitten oikeastaan voinutkaan laskea, siis koko- naiskustannusta sähkölaskusta. Käytän- nön havaintona kerrotaan kokonaisten kylien sammuttaneen kaiken valaistuk- sen pohjoisessa 4-tien varrella. Heillä oli tavoitteena saada pidettyä sähkölasku kohtuullisen kokoisena. Koska sähkö- energian kulutus laski muuallakin, piti jostain saada rahat pois kuluttajilta, niin "säästetty osuus" siirrettiin uuden termin SIIRTOMAKSU alle, jolloin lasku- tettava kokonaissumma säilyi samana, oli sähkön toimittaja kuka tahansa.
Saamamme sähkön keskimääräisen kustannusrakenteen mukaan (tilastolli- nen laskenta , joka ei puutu yksittäisiin sähkölasku- tapauksiin, koska niistä ei muodostu kokonaisuuksia) hinta muo- dostuu: Energia 37%, Siirto 29%, Verot 34%.
...jatkuu sivulla 4
onnittelemme
Radio Coach
VASTAA LUKIJOIDEN KYSYMYKSIIN
Raimo Kaisanlahti 60v.
Toimitusjohtaja Raimo Kaisanlahti täytti komeat 60 vuotta 11.9.2014. Raimo aloitti linja-autokuljettajan työn kotiseudullaan Kemijärvellä vuonna 1982.
Työnantajana oli silloin Ketosen Liikenne. Seuraava siirto vei hänet Ouluun Veljekset Pohjolan palvelukseen ja yrityskaupan mukana mentiin Koskilinjoil- le. Vuodesta 1986 hänen työmaansa on ollut Turussa eli silloin alkoi kuljetta- jan työt Y. Förbom Oy:ssä. Samalla alkoi matkat silloiseen Neuvostoliittoon.
Turun Neva Tours Oy aloitti toimintansa 1991 ja ensimmäinen oma bussi hankittiin 1996. Toimisto liikennöi nykyään kolmella bussilla ja kohteena on pääasiassa Venäjä.
Perinteinen elämysmatka suuntautui viime kesänä Kazakstaniin. Nähtävää ja koettavaa riitti noin 6400 km edestä. ”Venäjä tarjoaa aivan valtavasti nähtä- vää, valitettavasti viisumikäytännöt ovat rokottaneet alaa rankalla kädellä.
Viro on vakava kilpailija lyhyissä, viikonlopun mittaisissa matkoissa” - kertoo Raimo Venäjän matkailun näkymistä. Kuva Timo Rinnekari.
Kari Yrjänäinen 50 v.
Lounais-alueosaston jäsen Kari Yrjänäinen täytti 50 vuotta 8.9.2014. Hän toi- mii alueosaston hallituksessa. Kari on myös Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran aluepäällikkö. Todellinen linja-automies kiireestä kantapäähän. On- nittelukäynnillä olivat puheenjohtaja Timo Rinnekari, alueosaston puheen- johtaja Pekka Maunu, varapuheenjohtaja Arto Koskinen sekä sihteeri Satu Maunu. Kuva Satu Maunu
IN MEMORIAM Leila Rauhaniemi
Forssan Matkatoimiston perustaja ja toimitusjohtaja Leila Rauhaniemi lähti viimeiselle matkalleen 02.11.2014. Hän oli syntynyt 1946 Espoossa.
Leila Rauhaniemi oli matkailualan todellinen ammattilainen jo ennen FMT:n perustamista 1977. Hän oli monipuolisesti kiinnostunut kehittämään matkailun eri muotoja. Nopeana oivaltaja, hänen kykynsä nähdä oleellinen käsiteltävistä asioista, loi perustan laajalle ja uskolliselle vakioasiakaskun- nalle.
Leila Rauhaniemi oli paikalla, kun yhdistyksemme, Tilausajokuljettajat ry, syntysanat lausuttiin n. 25v sitten. Hän kannatti voimakkaasti ajatusta ti- lausajokuljettajien omasta yhdistyksestä, jossa ammattilaiset voisivat jakaa tietoa kollegoilleen käytännön ratkaisuista niin koti- kuin ulkomaanprojek- teissa.
Leila Rauhaniemi ideoi monia bussimatkailun helmiä, kuten esim. Tulppaa- nimatkat Hollantiin. Reissuihin saattoi osallistua jopa 20 täyttä tilausajo- bussillista väkeä kerrallaan. Kuljettajille keikat tiesivät hienoa tapaa oppia eurooppalaista ajokulttuuria ja -tapoja käytännön tasolla. Mukana oli yleensä usean liikennöitsijän kalustoa.
Leila Rauhaniemelle oli tärkeätä matkojen sisältöjen toimivuuden lisäksi se, että logistiikka toimi aina lähdöstä paluuseen hyvin. Lentomatkojen li- sääntyessä kohdemaiden yhteistyökumppaneiden valitseminen hoitamaan bussi- yms kuljetuksia kotimaan vastaavien jatkona , oli haastava tehtävä.
Leila Rauhaniemen poismeno jätti suuren aukon kotimaiseen matkailuun.
Tämän työn perintöä jatkavat hänen lapsensa puolisoineen.
Tilausajokuljettajat ry / Charter Club-lehti ottaa osaa omaisten suureen suruun, mutta haluamme kuitenkin toivottaa Jatkuvaa Menestystä Leila Rauhaniemen työn jatkajille!
Isko Uusimäki
Meiltä kysytään: Mikä edelli- sen kysyksen luvuista on hel- pointa muuttaa?
Me vastaamme: Asia ei ole niin yksinker- tainen, kuin yhtäkkiä vois kuvitella. Jos energian käyttöä vähennetään, nouse- vat siirto-ja vero-osuudet. Jos energian käyttöä lisätään, nousevat kaikki osuu- det! Kokonaissumma on saatava kasaan keinolla millä hyvänsä.
Meiltä kysytään: Miksi Suo- meen ei synny koko ajan loistavaa tulosta tekeviä or- ganisaatioita, vaikka meillä on niin runsas kansan rahas- tukseen perehtynyt organi- saatiorypäs?
Me vastaamme: Kysymykseen on vai- keata antaa kokonaisvaltaista vastaus- ta, koska yksittäinen muiden tekemän tuloksen jakaminen, ei anna kuvaa kokonaisuuden vaatimista toimista yh- teisöllisen toiminnan rahoitusvaateis- ta, joilla voidaan mm poliittisia toimia hoitaa. Toisin sanoen kakun tekeminen vaatii erityistaitoja enemmän,kuin sen viipalointi. Ehdotamme ( täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuu- della), että kaikki ne, henkilöt, jotka nyt keksivät kansantalouden kakun vii- palointiin uusia muotoja, velvoitetaan keksimään ja toteuttamaan jotain uutta ja innovatiivista toimintaa siihen, millä rahaa saadaan tulemaan ulkomailta ko- timaan kassaan! Samaan syssyyn voisi- vat eri yhteiskunnalliset järjestöt liittyä kimppaan suomalaisen aktiviteetin oh- jaamiseksi tuloksekkaaseen suuntaan.
Aluksi poliitikot voisivat katsoa peiliin;
-osaanko minä, aikuisten oikeasti, hoi- taa yhteiskunnallisia asioita kokemuk- seni ja tietotaitoni puolesta!
puheenjohtaja
Näinhän me kaikki ajattelem- me. Kolarit kuuluvat valitetta- vasti jollain tasolla liikenteeseen, vaikka kukaan ei niitä toivo.
Jokainen lähtee töihin positiivi- sin odotuksin ja ajatukset ovat jo illassa tai ehkä seuraavassa viikonlopussa, tulevaisuuden suunnitelmissa...
Kaikki voi muuttua yhdessä sil- män räpäyksessä, jopa peruutta- mattomalla tavalla. Voimme jou- tua onnettomuuteen, joko oman virheen kautta tai sitten joku muu tekee jotain. Rautavaaran surullinen tapaus oli traagisuu- dessaan aivan omaa luokkaa.
Liikenteestä uutisoidaan varsin usein, että henkilöauto ajautui tuntemattomasta syystä vastaan tulevien kaistalle. Tämä tarkoit- taa oletettavasti melko usein juuri itsemurhaa. Toki muitakin syitä on, mutta teon tahallisuu- teen viittaavat elementit lienee tutkinnassa tunnistettavissa.
Asia on äärimmäisen arka ja vaa- tii hienotunteista käsittelyä. On- nettomuus koskettaa isoa jouk- koa omaisia, ystäviä ja syyttään tilanteeseen joutunutta ammat- tikuljettajaa lähipiireineen. Mik-
si ihmiset päätyvät tällaiseen ratkaisuun, onkin jo monisäikei- sempi juttu, johon emme tässä pysty pureutumaan. Viranomai- set varovat puhumasta asiasta, koska julkinen keskustelu lisää samankaltaisia onnettomuuksia.
Itsetuhoinen ihminen tuskin kykenee ajattelemaan muita te- koaan suunnitellessaan, joten raskaan ajoneuvon kuljettaja ei taida käydä mielessä.
Ammattikuljettaja, joka joutuu tällaiseen tilanteeseen, on uhri.
Hänen mahdollisuutensa selvitä työkykyisenä on aina arvoitus.
Pätevä kriisiapu, vertaistuki, per- heen ja ystävien tuki on aivan yk- kösasioita jälkihoidossa. Tilan- netta ei lainkaan helpota asian saama mediajulkisuus raflaavine lööppeineen. Kun puhutaan linja-autonkuljettajan työssä tapahtuneesta liikenneonnet- tomuudesta, ovat riskit valtavia.
Jos kaikkein pahin sattuu, on kuljettaja sellaisen taakan alla, ettei siitä selviä ilman hyvää apua ja tukiverkostoa - oli hän sitten syytön tai syyllinen osapuoli.
Olisiko työpaikoilla hyvä tehdä suunnitelma suuronnettomuuk-
sien varalle? Voisiko ammattipä- tevyyskoulutus käsitellä jossain teemassa muutamalla sanalla tätäkin aihetta? Yhteiskunnassa varaudutaan isolla rahalla paljon harvinaisempiinkin onnetto- muuksiin. Hyvä jälkihoito tar- vitaan monesti ihan pienissäkin osumissa, jossa sopiva keskuste- lu ja tuki saa kuljettajan jälleen tolpilleen.
Onnettomuusuutisen jälkeen kaikkien ammattikuljettajien ajatukset pyörivät asian ympä- rillä ja myötäelämme tilanteessa kukin tahoillamme. Toivonkin kaikkien jäsenten puolesta jak- samista ja voimia sinne Savon suuntaan kaikille osapuolille.
Elämän kuin matkan teonkin pitää jatkua. Toivonkin kaikille mukavia ja turvallisia matkoja pimeästä, märästä ja kylmästä kelistä huolimatta. Onneksi kui- tenkin aurinkokin välillä paistaa kirkkaasti ja mukavan alhaalta.
Timo Rinnekari
Turvallinen liikenne on kuljettajan odotuksissa
numero YKSI
Tommi Toijan
Keraamiset pikkupoika- veistokset olivat näkyvästi esillä kesällä Helsingin Juh- laviikoilla Kauppatorin ran- nassa sekä Amos Andersso- nin taidemuseossa.
Kansikuva on kauppatorin rannalla seisovasta 8 metri- sestä betonipatsaasta, joka seisoi julkisella paikalla pis- salla.
Minä ajattelin veistoksen olevan suora kannanotto Helsingissä kaikenikäisten miesten porttaripissailuun.
Joku toinen ajattelin sen liittyvän Itämeren saastu- miseen...
Mutta näin sanoo veistoksen tekijä tukilinja lehdessä 6/2014 Riitta Skyttän te- kemässä haastattelussa; ” Toija ei myönnä, että hänellä olisi mitään erityistä sano- maa: -Jos joku näkee niissä yhteiskunnallista protestia, se on jokaisen oma tulkin- ta. -Musta se ei ole kamalan kiinnostavaa, mitä mä pie- nessä päässäni ajattelen. Jos se sysää jotain ajatuskulkuja liikkeelle, niin silloinhan se on hyvä.”
Ihmisten erilaisuus ja vink- sahdukset normista näyttä- vät kiinnostavan taiteilijaa.
Jos savipoika särkyy poltet- taessa, se ei ole Toijan mie- lestä mennyt rikki. Niillä on lupa syntyä sellaisina kuin ne uunista tulevat. Sitten hän ehkä korjaa vähän näitä mu- taatioita, tai jos ne toimivat, hän antaa olla. Ukkeli saa jatkaa omaa elämäänsä.
Näyttelyn nimi Mutatis mutandis, tulee latinankie- lisestä sanonnasta ” muutet- tava vain soveltuvin osin.”
Väkisin ei ketään korjata.
Riitta Salmu
Lounais-Suomen koulu- tuskuntayhtymän logis- tiikka-ala järjesti Loimaalla ammatti- ja aikuisopiston toimipisteessä 3.-4.10.
kuluvaa vuotta melkoisen mittavan tapahtuman. Oh- jelmassa oli tutustumista logistiikan koulutukseen, oppilaitoksen tiloihin ja välineisiin. Oppilaat esittivät työnäytöksiä niin sisällä varastotiloissa kuin ulkona harjoittelukentällä.
Opettajat jakoivat tietoa koulutuksesta ja kursseis- ta.
Meillä Tilausajokuljettajilla oli oma edustuksemme paikalla.
Meidän lisäksi järjestöpuolta
edustivat SKAL, AKT ja Rah- tarit. Kuorma-automyyjistä paikalla olivat Volvo, Renault, Scania, MAN ja MB-myyjä VEHO. Linja-autoja oli esitte- lemässä VDL. Suomen Bussi- palvelut esitteli linjakilpiä. Jan- neniska esitteli nostokoneita, palokunta kalustoaan ja yksi kiihdytysautokin oli paikalle saatu. Näin tästä Lounais-Suo- men alueelle suunnatusta tapah- tumasta oli saatu melko mittava.
Eikä se kulje logistiikka-alakaan ilman ravitsemista. Hernekeit- toa soppatykistään oli tarjoile- massa sotaveteraanien osasto ja kahvituksesta huolehtivat oppi- laat. AKT:llä oli makkaragrilli matkassa. Meiltä Tilausajokul-
...näin tehdään alaa tunnetuksi
LOGISTIIKKAA LOIMAALLA
jettajilta sai nyt tietoa ja lehtiäm- me, ruumiinravinto puuttui.
Koulutusalavastaava Ari Ojala hymyili tyytyväisenä runsaan kaluston keskellä. Tällaisella ta- pahtumalla saadaan alaa ja sen
koulutusta esille. Tapahtumaan on saatu mukavasti yhteistyö- kumppaneita, jotka pitävät siis tapahtumaa merkittävänä, tuu- maili Ojala. Kaikki muutkin osallistujat olivat kannanotois- saan samaa mieltä, kyllä tällai- Charter Club eli Tilausajokuljettajat ry löytyi siitä oppilaitoksen opetuslinja-autosta.
Siinä auton edessä käytiin ryhmäkeskustelua oppilaiden, opettajien ja vierailijoiden kanssa.
Hernekeittoa kenttäkeittiöstä, siitä keitto on parhaimmillaan. Tekijöinä olivat sotaveteraanit Aarno ja Simo Jokinen sekä tarjoilemassa Saini Repo ja Riitta Soppi.
sia alueellisia tapahtumia pitää järjestää. Tästä voisi varmaan toisetkin oppilaitokset ja alan järjestöt ottaa vinkkiä.
Kuorma-automyyjä Pekka Vir- tanen Volvolta näki tilaisuuden hyvänä paikkana tutustua alu- een autoilijoihin, sillä paikalli- suus on eduksi. Liikenneopet- taja Teppo Kaunela tilaisuuden järjestäjiin kuuluvana kiitteli alan myyjien ja harrastajien kiin- nostusta. Tulivat kuin itsestään mukaan. Tämä lähentää alan yrittäjiä ja koulutusta. Oppilai- den harjoituspaikkojen saantia
voidaan näin helpottaa, kun yrittäjät näkevät paikan päällä mitä teemme ja osaamme, ker- toi Kaunela.
Lopputulemana on pakko vielä kerran korostaa tällaisten alueel- listen tapahtumien merkitystä.
Eivät ole ylitsepääsemättömän kalliita järjestää ja aina niitä alu- eelta mukaan tulijoita löytyy.
Tällaista kannattaa harkita ihan clubinkin aluetoiminnassa.
Teksti Matti Kulmala Kuvat Matti Kulmala
Oppilaiden infopisteestä sai tietoa alan opiskelusta. Takana häärii trukki työnäytöksessä.
Rahtarit ry oli mukana omalla pakettiautollaan.
0DUNHW
Suomen Pankin Rahataidemu- seon ovet antavat sähköisesti avattavien lukkojen aukeamis- äänet. Helsingissä Snellmanin- kadun ja Hallituskadun kulmas- sa, Senaatintorin kupeessa sijaitsevan näyttelytilan yhtey- dessä on kahvio. Sinne on menossa istumaan kaksi miestä vienosti höyryävien kahvikuppi- en ääreen.
Petri Juutilainen on helsinki- läinen Lehtimäen Liikenteen tilausajokuljettaja. Vuonna -67 syntynyt mies ei äkkiseltään aja- tellen ole joutunut kauaksi pää- kaupunkiseudulta lähtemään, mutta maailma on mielenkiin- toisia tarinoita täynnä.
Varhaisnuoruutensa hän vietti Helsingin Munkkiniemessä, josta kotipaikka muuttui Santa- haminaan, sieltä Upinniemeen Kirkkonummelle. Hieman isompi muutos oli odottamas- sa -80-luvun alussa, kun hänen isänsä Sotilasasiamies Antti Juutilainen sai komennuksen Itä-Saksan Berliiniin. Samassa yhteydessä tuli tutuksi myös itäi- set rajanaapurivaltiot.
Diplomaattipassista oli tavatto- masti iloa nuorelle miehelle liik- kumisen suhteen. Maanalaisella saattoi liikkua minne halusi Ber- liinissä ja ihmetellä maailman menoa. Ulkomailla olosta oli hyötyä myös kielitaidon suh- teen; suomi-saksa-englanti- ja osittain ruotsinkielellä tapahtu-
neen kommunikoinnin kautta käytännön puhekielen ruutiinit tarttuivat nuorukaiseen.
Omaehtoinen retkeily, varsinkin itäisessä Euroopassa, totutti mie- hen tarkkailevaan liikkumiseen oudoissa ympäristöissä, mistä oli oleva paljon hyötyä nykyisessä tilausajokuljettajan hommissa.
1983 tuli muutto takaisin Suo- meen, asuinpaikkaksi Helsingin Kruununhaan Pohjoisranta. Sa- massa korttelissa toimii nykyisin edelleen mm Sotamuseo.
Varusmiespalvelus oli myös hie- man monimuotoisempi, erikois- koulutuksena tuli Niinisalon AUK:ssa eläinlääkintähuolto Eläinlääkintäkoulussa, joita tietotaitoja sai sitten käytännös- sä harjoitella Santahaminan Kadettikoulun talleilla, palve- lusyksikkönä Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti, esi- kuntakomppania.
Armeijan jälkeen Petri Juutilai- nen työskenteli erilaisissa hom- missa. Puolustusvoimien tar- jonta ei miestä sytyttänyt, vaan katse suuntautui omaehtoiseen toimintaan. Elämänkokemusta tulikin sitten monista eri am- mattialoista turvallisuudesta teho-osastoon, suurkeittiöstä kuorma-automaailmaan.
Nykyinen ammatti tilausajokul- jettajana lähti rakentumaan -90 Helsingin Kaupungin Liiken- nealan ammattioppilaitoksesta.
Linjaliikenteen haastajana toimi
"spåraosasto" ( raitiovaunun kul- jettaminen), mutta "dösät" veivät voiton. Seikkailuun taipuvainen luonne vieroitti miehen kuiten- kin 1,5v linja-ajon jälkeen tilaus- bussien maailmaan.
Askaisten Auton, Gold Linen, Korsisaaren kautta Lehtimäen Liikenteelle (Yrjö Iskalan hou- kuttelemana) kulkenut tie on muokannut Petri Juutilaisen nä- kemyksiä tilausajojen toteutta- misesta. "Luovaa mielikuvitusta"
ja "pitkää pinnaa" tarvitaan char- terajon syvimmän olemuksen ta- juamisen lisäksi. Ulkomaalaisten kuljettamisessa olisi hyvä miettiä kulttuurierot ihmisten, maiden ja maanosien välillä. Kotimaan retkien eroavaisuudet riippuen kohderyhmästä, olisi Juutilaisen mukaan myös pohdiskella etu- käteen. Mitään suoraa vastausta oikeaoppiseen toimintaan ei ole, vaan nimenomaan tilausajossa on tärkeätä oivaltaa "tässä ja nyt"
hetki.
Petri on vaimonsa Saijan kanssa matkustellut ympäri maapalloa.
Australiasta on saatu raapaistua hieman pintaa. USA on tutumpi parinkymmenen käyntikerran jälkeen. Seattlen maisemilla on vastaavuutta suomalaiseen vas- taavaan, kuten myös Kanadassa 180km Seattlesta pohjoiseen.
Kaukoitä on antanut omat vai- kutteensa ajatuksiin, puhumat- takaan aikaisemmin mainitusta itäisestä Euroopasta. Venäjä on niin paljon oma lukunsa, että Petri ei ole katsonut tarpeellisek- si uusia kauan voimassa ollutta
pitkää viisumiaan siihen suun- taan. Skandinavia sen sijaan on ollut monen mukavan reissun kohde. Eräälläkin, pätkä-Setralla tehdyllä reissulla, oli kolme kul- jettajaa ja yhdeksän kiinalaista matkustajaa. Kollegat olivat Leo Mämmi ja Bo-Erik Granberg.
Kotimaan matkailua Petri Juu- tilainen pitää suomalaisten suunnasta aliarvostettuna. Suo- messa on valtava määrä erilaisia tutustumisen arvoisia paikkoja ja alueita. Lapin perinteisen tal- vimatkailun lisäksi, olisi hyvä löytää myös lumettoman ajan mahdollisuudet.
Mikä sitten olisi hyvä bussi/co- ach/mukavuusmatkailuvaunu?
Yksittäistä merkkiä Juutilainen ei lähde nimeämään, vaan tote- taa luotettavuuden ja toimivuu- den olevan tärkeitä asioita meillä Suomessa. Bussityypistä hän kuitenkin mainitsee "läpilastat- tavan" taka-WC:sen koriraken- teen olevan lähimpänä mieli- kuvaa. Pohjoismaissa tarvitaan lämmintä kulkuneuvoa ja myös sellaista, jonka huolto-ja korjaus on osaavissa käsissä. Uudet tek- niikat ovat tuoneet paljon haas- teita kaluston ylläpitoon kaikin puolin.
Tilausajokuljettajan ammatissa Petri Juutilainen kertoo viihty- neensä. Joskus on ollut tilanteita, joille voi vain jälkikäteen naures- kella. Esimerkkinä asiakkaiden ajatukset kuljettajan yöpymises- tä ja ruokailusta; kuljettajahan voisi ottaa mukaansa teltan ja eväät
Kaffella
Petri Juutilaisen kanssa
Petri Juutilainen
viikon mittaiselle rengasmatkalle erilaisiin kaupunkeihin. Tai hän voi etsiä itselleen laivalla kansituolin ja levähtää siinä itsensä virkeäksi yön yli kestävällä laivamatkalla. Nämä siitä huolimatta, että asiat on so- vittu hoidettavaksi niin kuin ne kuuluu olla.
Valoja ja varjoja on kaikissa am- mateissa. Loistetta tekee tilaus- ajon puolella monipuolisuus ja arvaamattomuus. Jokainen keikka on hieman erilainen.
Himmennystä taas aiheuttavat samat tekijät, kun sosiaaliseen seurusteluun on vaikeaa tehdä vakiintuneita muotoja.
Harrastusmahdollisuuksia ei kuitenkaan tarvitse unohtaa toteaa Juutilainen; matkailu vai- mon kanssa, reserviläistoiminta, autoharrastukset ja koirankasva- tus ovat Petrin listoilla.
Kuljettajamaailman tulevaisuus pääkaupunkiseudulla mietityt- tää. Palkkataso ei anna kunnol- lisia edellytyksiä asumiseen. Jos taas työmatkat venyvät, saattaa kuljettajalle tulla tarvetta siirtyä muihin ammatteihin. "Päte- vyyskoulutus" ei Juutilaiselta saa hyviä pisteitä. "Uskomatonta sä- hellystä" kaiken kaikkiaan.
5 penniä on ollut merkittävä raha myös Helsingin historiassa, se on ollut tulli- maksu maalaisille, jotka tulivat myy- mään tuoteitaan kaupungin toreille.
Tulli maksettiin Mannerheimintiellä Tulinpuomissa nykyisen ravintola Viis- penniä kohdalla, jossa muistona on edelleen kivitolpat.
Vuosina 1919–1932 oli voimassa kieltola- ki, joka koski yli kaksi tilavuusprosenttisia alkoholijuomia. Vuonna 1931 alettiin ve- rottaa 1–2,5 prosenttisia mallasjuomia.
Veron suuruus oli yksi markka litralta ja se koski sekä kotimaassa valmistettuja että maahantuotuja mallasjuomia. Vuonna 1932 maksettiin saman suuruista veroa 1,4–2,5 prosenttisista mallasjuomista ja veron nimenä oli mallasjuomavero.
Kertoo Wikipedia
Lämmitys, käynnistys ja kuljettaja-apua Turussa
Mikäli liikut Turun suunnal- la, jätät bussin vaikka risteilyn ajaksi satamaan ja olet epävar- ma käynnistymisen ja lämpiä- misen suhteen. Ota yhteyttä Knuutilan Seppoon. Hän voi lämmittää bussisi valmiiksi ja näin varmistaa kotimatkasi sujumisen. Hän auttaa myös kuljettaja-asioissa ja järjestää tarvittaessa vaikka lämpimän hallipaikan bussille.
Ota yhteyttä:
Seppo Knuutila 040 5676 610
Suomen Pankin vanhan kirstun on valmistanut hienotaontamestari Garl Frederic Wuff vuonna1818 Turussa. Perimätiedon mukaan tässä kirstussa kuljetettiin Suomen Pankin rahavarat, kun pankki muutti Turusta Helsinkiin vuonna 1819.
0DUNHW
Kahvihetki alkaa olla lopuillaan ja olisi aika etsiä museon vitrii- neistä "oman näköinen" rahamal- li. Petri on kuitenkin ottanut mu- kaansa omat rahat. Kuparinen 5-penniä on vuodelta 1917, jol- loin Suomen linja-autoliikenne alkoi. 5-penniä on samalla myös kuljettajan ammatin arvostuk- sen viite vielä nykyisinkin.
Toinen raha on keltainen 20mk kolikko vuodelta 1932. Se on samalta vuodelta kuin hänen nykyinen työnantajansa Lehti- mäen Liikenne Oy on aloittanut toimintansa.
Ovi sulkeutuu takanamme, mutta lukkiutumisääntä ei kuu- lu. Matka jatkuu...!
Isko Uusimäki
Clubituotteet www.tilausajo kuljettajat.fi/
jäsenille sieltä
klikkaat kauppa.
Kesällä useat kuljettajakol- legat ovat panneet mer- kille pääkaupunkiseudulla liikennöivät ulkomaalaiset linja-autot. Autot ovat Es- panjan, Saksan, Ranskan tai jonkin muun EU-maan kilvissä.
Kuinka tälläinen toiminta on mahdollista ja mitä lupia heiltä vaaditaan?
Liikennöimiseen vaaditaan yhtei- sölupa. Luvan voi saada EU-kansa- lainen tai yhtiö omasta EU-valtios- taan, kunhan täyttää kotimaansa kansalliset vaatimukset . Yhteisölu- van haltija voi harjoittaa liikennettä missä tahansa EU-maassa.
Ulkolaisen ajoneuvon käytöstä Suomessa on olemassa jonkin ver- ran määräyksiä ja lainsäädäntöä.
Olennaista on, onko ajoneuvo autoveron alainen vai autoverosta vapaa. Suuret linja-autot, omamas- sa yli 1875 kg ja kuorma-autot ovat verovapaita. Linja-autoa voi käyttää rekisteröintimaan kansalainen tila- päisesti kuitenkin enintään vuoden maahantulopäivästä. Tulli voi antaa lisää käyttöaikaa anomuksesta.
Kuljettajaa koskevat myös oleskelu- säännnökset. EU-kansalainen saa tehdä vapaasti töitä Suomessa kol- men kuukauden ajan ilman mitään ilmoituksia. Yli kolme kuukautta yhtämittaisesti työskentelevä jou- tuu tekemään ilmoituksen paikal- liselle poliisiviranomaiselle oleske-
Ulkolainen ajoneuvo Suomessa
lustaan Suomessa. Mitään työlupia hänen ei kuitenkaan tarvitse anoa.
EU:n ulkopuolelta tulevat linja- autot voivat olla käytössä Suomessa puoli vuotta ensimmäisestä maa- hantulopäivästä vuoden sisällä. Ts.
vuoden aikana ajoneuvoa saa käyt- tää kuusi kuukautta. Ajoneuvo voi olla välillä kotimaassaan ja palata Suomeen. Käyttö ei saa ylittää puol- ta vuotta ensimmäisesta maahantu- lopäivästä.
EU:n ulkopuolelta tuleva kuljettaja tarvitsee viisumin, jossa oleskeluai- ka on määrätty. Mikäli hän oleske- lee Suomessa pidemmän aikaa, hä- nen tulee hakea työlupa poliisilta.
Suomalainen kuljettaja ei saa kuljet- taa ulkomailla rekisteröityä ajoneu- voa muutoin kuin tullin antaman erityisluvan kanssa. Jos tällaista lupaa aikoo hakea, ulkolaisen ajo- neuvon käytön tulee olla tilapäistä.
Esimerkkinä voisi mainita; ajoneu- von testaaminen, kokeilu myynti- tarkoitukseen, kilpailukäyttö jne.
Tietenkin ajoneuvon vaurion yhte- ydessä tehty siirto ja koeajo on mah- dollista ilman tullin erityislupaa , mutta tällainen ajo on pystyttävä todistamaan tarvittaessa yksiselit- teisesti.
Miten ulkolaisten ajoneuvojen käyttöä sitten valvotaan?
Valvonta kohdistuu enimmäkseen verollisiin ajoneuvoihin, siis hen- kilö- ja pakettiautoihin. Pääsään- töisesti tulli valvoo ja puuttuu vää- rinkäytöksiin. Valvojia ovat myös poliisi ja rajavartiolaitos. Esimer- kiksi jos poliisi tapaa verollisen ajo- neuvon, josta ei ole tehty asianmu- kaisia ilmoituksia tullille, estetään ajoneuvon käyttö poistamalla siitä rekisteritunnukset ja saattamalla ajoneuvo tullin huostaan. Linja-au-
toliikennettä poliisi valvoo harvoin.
Yleensä valvonta tapahtuu teema- luontoisesti.
Verollisten ajoneuvojen ollessa ky- symyksessä, viisain neuvo saattaa olla, että kannattaa alkaa seurustella tullin kanssa välittömästi maahan- tulon jälkeen, mikäli käyttää ulko- laista ajoneuvoa Suomessa.
Tässä yhteydessä en lähde käsittele- mään verollisia ulkomaalaisia ajo- neuvoja sen pidemmälti koska juttu saattaisi paisua liian pitkäksi.
Määräykset löytyvät pääpiirtettäin asetuksesta ajoneuvon rekisteröin- nistä sekä tullin, rajan, trafin ja po- liisin sivustoilta.
Hyvää Joulua ja Uutta vuotta kaikille lukijoille
Ari Karesvuo
poliisilla on asiaa
ETELÄN VARIS
Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 01.02.2015
LEHTI ILMESTYY VIIKOLLA 9
aineisto@tilausajokuljettajat.fi
Kesän jälkeen on tullut taas pimeä kausi, ja vaikka ensimmäiset pak- kaset on jo koettu, ei Etelä- Suo- messa ole vielä nähty lunta. Märkä asfaltti imee loisteluxit tehokkais- takin valoista. Jälleen moni yrittää parantaa näkemistään sumuva- loilla ja tulos on itsensä pettämistä.
Moottoritiellä voi havaita satasen vauhdilla liikkuvia ajoneuvoja, joil- la on sumuvalot päällä. Esimerkiksi Ruotsissa eivät sumuvalot saa palaa yhtä aikaa kaukovalojen kanssa.
Kertauksen vuoksi sumuvaloja saa käyttää lain mukaan vain sumussa ja rankan vesi-ja lumisateen aikana.
Sumuvalot antavat hajavaloa, jolla häikäistään myös vastaantulijaa.
Samoin ne antavat kirkkaan alu- een aivan ajoneuvon eteen, jolloin silmä ei erota valojen äärirajoilla olevia tapahtumia. Lähivaloilla ajaessa näkyvyys loppuu kuin sei- nään valaistun alueen ulkopuolella.
Hyvilläkin sumuvaloilla valojen kantama on korkeintaan kolme- kymmentä metriä. Ajoneuvo liik- kuu kahdeksankympin vauhdissa 22 metriä sekunnissa. Parhaillakin kuljettajilla reaktioaika on hieman alle sekunnin ja ilmajarrujen viive on saman verran. Ajoneuvo on liik- kunut ennen jarrutuksen alkamista yli kolmekymmentä metriä, eli su- muvalojen kantaman ulkopuolelle.
Ilman sumuvaloja ajettaessa silmä mukautuu pimeyteen ja havaitsee herkemmin myös valojen näyttä- män rajoilla tapahtuvan toimin- nan ja reaktioaikaa jää enemmän.
Sumuvaloilla myös häikäistään vastaantulija kohtaamistilanteessa, jolloin tämä ajaa hetken sokkona.
Valoja voi testata esimerkiksi rau- hallisella pimeällä parkkipaikalla.
Laita sumuvalot päälle ja käytä vaik- ka askelmittaa laskemiseen, kuinka kauas niillä todellisuudessa näkee.
Sumuvaloista ei ole mitään hyötyä yli kuudenkympin nopeuksilla ja
valojen virheellisestä käytöstä voi saada, tilanteesta riippuen, vähin- tään muistaakseni viidenkympin rikesakon.
Puheenjohtajamme Timo Rinne- kari kyseli viime lehdessä, miksei käsi nouse. Sitä samaa minäkin olen ihmetellyt. Liikenteeseen on muu- tamassa vuodessa tullut uusia väre- jä, on Onniexpressiä ja Onnibussia ja vaikka kukin saa olla omaa mieltä uusista tulokkaista, niitä ajaa kui- tenkin linja-autonkuljettaja. Samal- la palkalla kuin sinäkin ja samoissa tehtävissä. Monesti siellä saattaa olla entinen työkaverisi. Tietenkin liikenteen rytmi, etenkin mootto- riteillä, on nykyisin vilkkaampaa kuin ennen, mutta nostetaan se käsi ylös, vaikka ei pystyttäisikään seuraamaan, nostiko kollega kättä.
Lahden eteläpuolella käsi nousee entiseen malliin ja niin kuin Timo kirjoitti, hieman Keski-Suomeen päin mentäessä myös muut raskaan liikenteen kuljettajat tervehtivät meitä!
Teiden kunto alkaa olla sitä luokkaa, että siitä keskustellaan jo kahvipöy- dissäkin. Viime talven jäljiltä teihin jäi paljon reikiä ja päällysteen kunto alkaa olla monin paikoin jo vaaralli- sen huono. Suuria tienparannuksia ei taida olla kuin pienemmällä bud- jetilla tehtävä kasitien moottoritien jatke Raisiosta ylöspäin ja Seinäjoen - Laihian alueella tehtäviä tietöiden loppuun saattamisia. Valtatie neljä on saamassa rahaa Jyväskylästä ylöspäin ja Äänekosken läheisyy- dessä uuden Äänekosken tehtaan laajentumissuunnitelmien vuoksi.
Muuten näyttää aika heikolta tien- pidon kannalta. Ajellaan varovasti ja huomioidaan myös muut tien käyttäjät.
Lopuksi hieman suojateistä. Voi- simme aloittaa kampanjan, jossa huomioitaisiin suojatielle astu- massa olevat jalankulkijat. Mones- ti pelkkä vauhdin hiljentäminen riittää takaamaan jalankulkijalle turvallisen tienylityksen. Pienellä vaivalla saa molemmille hyvän mie- len, eikä siihen kulu aikaa oleellises- ti enempää.
Rauhallista loppuvuotta ja Hyvää Joulua kaikille!
Etelän Varis
VALOISTA JA VÄHÄN
MUUSTAKIN...
VALITSE VUODEN TAUKOPAIKKA
2014
Vuodenvaihde lähestyy ja on jälleen aika valita Vuoden Taukopaikka!
Olemme kaikki käyttäneet tienvarsipalveluja ja jokaisella on varmasti perusteltu mielipide
hyvästä ja toimivasta palvelusta.
Anna ehdotuksesi vuoden 2014 loppuun mennessä joko e-maililla timo.rinnekari@tilausajokuljettajat.fi
tai tekstarilla 040 8292 413.
Anna myös perusteluja ja palautetta.
Samalla osallistut hyvien palkintojen arvontaan.
Annetaan tunnustus heille, joita arvostetaan ja jotka ovat sen ansainneet !
ä
Vääksyn Myllyn
tontut toivottavat Hyvää Joulua ja kivoja kilometrejä vuodelle 2015 !
Poikkeilkaa Myllypuodissamme
(mielellään täysien bussien kanssa)
www.vaaksynmylly.fi
P. 03-7661224
Päästövaatimusten tiukkeneminen asettaa linja-autojen valmistajille uusia haasteita. Tekniikkaa pitää kehittää vaatimusten mukaan. Tämä tuo lisää rakenneosia moottorin yhteyteen. Nuo rakenteet vaativat myös oman tilan- sa, joka on pois muusta käytöstä. Ei siis pelkkää hyvää kehittymisessä.
Miten Futura muuttunut
Charter Club-lehden nume- rossa 3/2011 oli koeajossa uusi VDL Futura FHD2-139/460 teliauto. Sen jälkeen autoon on tullut Euro 6:n lisäksi joitakin muitakin pienempiä muutoksia.
Esittelemme tätä eurokutosta tässä kuvin ja kuvatekstein. En-
EURO 6 VDL Futura
FHD2-129/37 0
uutta tekniikkaa vanhoissa tutuissa kuorissa
Uusi ohjauspyörä on entistä avoimempi. Näyttö- ja valikkoruutu, jonka kautta ohjataan mm. monia toimintoja (esim. WC:n tyhjennys), näkyy siinä keskellä.
Myös digitaaliset mittarit näytetään sen kautta. Viisareilla ovat vain nopeus, moottorin pyörimisnopeus, polttoaine- ja AdBlue-määrät.
sin kuitenkin hieman numero- tietoja auton tekniikasta. Moot- tori on DAF MX-11 271 eli 271 kW/360 hv maksimitehoinen, josta vääntömomenttia löytyy pyörimisnopeuksilla 1000-1650 rpm 1600 Nm. Vaihteisto on ZF AS Tronic 12 vaihteinen ja ZF intarder3 hidastimella varustet- tu.
Kuljettaja tuota moottorin muuttumista Euro 6:ksi tus- kin huomaa. Ainoa mitä pitää muistaa, että AdBlue ei lopu säiliöstään ja hiukkassuodatti- men pudistuspoltto tapahtuu tarvittaessa. Itsestään ja siis kul- jettajaa haittaamatta se tapahtuu normaalissa nopeatempoisessa ajossa. Jos autolla ajetaan vain pienimuotoista, esimerkiksi kiertoajeluajoa, voi tulla tar- peelliseksi hiukkasuodattimen
Futuran tunnettuja hyviä ominaisuuksia on näkeminen kuljettajan paikalta, tässä oikealle. Peilit kääntyvät sisäänpäin tuulilasille.
VDL Futura Jokioisten Kartanon päära- kennuksen edessä. Samassa paikassa ovat päässeet kuvaan myös valkoiset sukulaiset Bova ja Jonkheere aikanaan.
Hiukkassuodattimen puhtaaksipolton kytkimet ja AdBlue mittari viittaavat Euro 6:een.
Takavalot palavat päiväajovaloillakin.
Peruutuskamera on ylhäällä lipan suojassa. Ovien lukitus ja molempien avauskin voidaan tehdä ulkoa, hyvä toiminta ryhmän kanssa lukitulle autolle tultaessa.
Pakokaasujen käsittely ja äänenvai- mennus vaativat isot pöntöt, jotka ovat vasemmassa takakulmassa. Pönttöjen kuumuus on kuljettajan muistettava autoa pysäköidessään. Myös putkia ja letkuja uusi tekniikka vaatii enemmän.
Moottorin lämpöjen tasaisena pysymisen johdosta on lämmitysjärjestelmällä oma nestejärjestelmä.
Sähkökeskus on ns. kuljettajan makuu- tilan eli tavaratilan takaosan takasei- nässä. Kuiva ja suojainen paikka, johon kuitenkin on helppo päästä kohden.
Sähkökaavio löytyy sinne tavaratilaan telineeseensä sidottuna.
AdBlue säiliön saa kokonaan näkyviin sen tilan luukun avaamalla. Nyt säiliön pystyy täyttämään kaikilla 10 litran myyntipakkauksilla. (Näin ei ole kaikkien autojen kohdalla.) Jäähdyttimet ovat kaikki oman luukkunsa takana siinä oikeassa takakulmassa.
pakkopuhdistus. Se on sitten enempi huollon asia. Toinen huomattava seikka on hiuk- kassuodatin äänenvaimen- nin yhdistelmän kuumuus.
Ne sijaitsevat vasemmassa takakulmassa ja kuljettajan täytyy muistaa, ettei pysä- köitäessä tämä takakulma jää lähelle helposti syttyvää, esimer- kiksi ruohikkoa.
Auto lähtee liikkeelle pehmeäs- ti ja vaihteiden vaihtuminen tapahtuu lähes huomaamatta.
Tosin raskaalla kaasujalalla läh- dettäessä vaihtamisnykäykset on havaittavissa. Varustukseen kuuluva mäkilähtöavustin es- tää ennenaikaisenliikkumisen liikkeellelähdössä niin taakse- kuin eteenpäin. Avustin on aina päällä, jollei sitä kytke pois toi- minnasta omasta kytkimestään.
Ajo-ominaisuuksiltaan tämä kaksiakselinen saa samat kehut, kuin aikaisemmin ajamamme teliautokin. Käyttäytymisessä ei ole mitään yllättävää, voimakas sivutuulikin on halittavissa rau- hallisilla ohjausliikkeillä.
Kokoa autolla on pituussuun- taan 12,9 metriä, leveyttä 2,55 metriä ja korkeutta 3,70 metriä.
Akseliväli on 6,83 metriä ja ta- varatilaa noin 12 kuutiometriä.
Kokonaismassa on 18000 kilo- grammaa, josta maksimissaan etuakselilla 7100 kg ja taka-ak- selilla 11500 kg. Paikkoja autos- sa on kuljettaja, yksi opas ja 53 matkustajaa.
Teksti Matti Kulmala Kuvat Matti Kulmala
Tasainen lattia ja Vogel-istuimet, avaran tuntuinen valoisa mat- kustamo.
NAISSAARI - MATKAILUA HELSINGISTÄ TALLINNAN SUUNTAAN, JA SIITÄ 12 KM LUOTEESEEN
Tallinna on suosittu mat- kailukohde suomalaisille.
Päivänmatka riittää shop- pailuun, mutta muutama
19km2 aluetta on kutsuttu ni- mellä Terra Feminarum (Nais- ten Maa) tai Amazonia Lainaamme Jääkäripataljoo- na 27:n perinneyhdistyksen PAROLE-lehdestä (4/2013) Henn Põlluaas: n jutusta kuvausta em.
ajasta; munkki Adam Bremenin kronikassa kerrotaan legendaa, jos- sa saarella olevat naiset saivat siellä lapsia hirviöiden kanssa. Jos syntyi poika, oli se koirankuonolainen, jos tyttö, se oli ihana. Adam väittää, että amatsonit saivat lapsia myös vangiksi otettujen merimiesten ja sotilaiden kanssa. Sitten ajettiin miehet pois. Murrosikään varttu- neet pojat myytiin slaavilaisilla or- jamarkkinoilla.
Sotilailla on ollut kautta aikojen Naissaaren alueelle suuri merki- tys. Suuren Pohjansodan jälkeen, 1700-luvun alussa, Pietari Suuri rakennutti saaren etelärannalle
Terra Feminarum (Naisten Maa)
tai Amazonia
lisävuorokausi antaa ai- kaa tutustua myös muihin kohteisiin. Heille tai ryh- mille, joille Tallinna tuntuu jo täysin tutulta, voidaan suositella tutustumista Naissaareen. Siellä kävijäl- le avautuu ihmeteltäväksi monen monta asiaa: nykyi- nen luonnonsuojelualue, tallinnalaisten retkikohde upeine hiekkarantoineen, sotahistoriaa sadan vuoden takaa ja myös Neuvostolii- ton miehityksen ajalta.
Lauttasatamasta luoteeseen n 12 km sijoittuva Naissaari on mielenkiintoinen paikka, jonne voi luonnosta ja / tai historiasta kiinnostunut tehdä vaikka päi- vämatkan, tai jopa yönylimat- kan. Saaren historia on sangen monipuolinen. Vanhimmat ta- rinat ovat 1100-luvulta. Vajaan
kolme multalinnoitusta Tallin- nanlahden sulkemiseksi. Ennen Ensimmäistä maailmansotaa aloitettiin saarelle rakentamaan merilinnoitusta, samoin kuin tehtiin Helsingin edustallekin.
Siltä ajalta ovat peräisin edelleen käytössä oleva satama ja kapea- raiteinen rautatie (37km) . Sen jälkeen olivat vuorossa Viron ensimmäinen itsenäisyysjulis- tus, Neuvostoliiton miehitys ja saaren totaalinen sulkeminen sotilasalueeksi. Vuodesta 1994 alkaen on ollut uudet haasteet sotatarvikkeiden raivaamiseksi venäläisten lähdettyä Virosta uu- den itsenäisyyden koittaessa.
Suomen ja Viron yhteinen puo-
lustuksen ja rannikkotykistöyh-
teistyön kehittely alkoi jo 1920
luvulla ja se oli projektina suuri
ja hieno; 12 tuuman eli 305mm
tykkien tulta pystyttiin salaisen
merikaapelin kautta johtamaan
Suomenlahden kummaltakin puolelta. Täten tykistötulta voitiin tarvittaessa ampua jopa molempien maiden merialueille.
Suomenlahden sulutus yhdessä tykistön, panssarilaivojen, me- rimiinojen ja sukellusveneiden kanssa oli niin tehokas, että vihamielisillä sotalaivoilla ei olisi ollut pääsyä sen ohitse.
Itänaapurin olikin sitten pakko miehittää Viro ja hyökätä Suo- meen pitääkseen Leningradin meriyhteys Itämerelle avoimena.
Sama uhkakuva todennäköises- ti on hyvin korkealla nykyisen Venäjänkin turvallisuus- ja so- tilassuunnitelmissa. Suomen ja Viron yhteistyö puolustuksessa oli niin salaista, että siitä on alet- tu puhua julkisesti vasta 1990 lu- vulla eikä asiasta hiiskuttu edes Rannikkotykistössä palvelleille reservin upseereillekaan.
Lainaus Parole-lehdestä: Saarelle rakennettiin suuri miinatehdas:
1956 rakennettiin Naissaarelle suu- ri merimiinojen kokoonpanotehdas ja Itämeren suurin merimiinojen varasto. Se lienee ollut jopa maa- ilman suurin merimiinojen varas- tointialue. Valtava varasto koostui tarkasti vartioidusta ja piikkilan- ka-aidoilla ympäröidystä alueesta, johon oli kasattu kymmenettuhan- net merimiinat ja kymmeniä juna- laitureita, joita yhdisti toisiinsa ja satamaan kapearaiteinen rautatie.
Ulkovarastoissa olevilla miinoilla
saattoi miinoittaa koko Suomen- lahden ja Viron länsirannikon.
Erityistä miinoissa oli se, että ne olivat valmiiksi käyttökunnos- sa eli räjähteet olivat miinoissa valmiina. Kuvaavaa on, että mii- nojen energiamäärää on verrattu Hiroshiman atomipommiin.
Saarelle rakennettiin myös kai- kenlaista sotatoimintoja tuke- via rakennelmia ja itsenäinen sähköntuotantolaitteisto. Edel- leenkin Naissaari on vain oman sähköntuotannon varassa. Oh- jusjärjestelmät kasvoivat -90 lu- vun alun jälkeen S-125 tyypeistä suuriin S-300 ilmatorjuntaoh- juksiin, joiden kantama oli jopa 150 km yltäen siten syvälle Suo- menkin sisämaahan.
Venäläisten joukkojen vetäy- tyessä Naissaaresta, mukana lähti paljon sotamateriaaliakin.
Tarvikkeita oli kuitenkin niin paljon, että kaikkea ei saatu kul- jetettua tai tuhottua, vaan ympä- ristöä on jouduttu siivoavamaan virolaisten toimesta monen monta vuotta.
Vuosituhannen vaihteeseen mennessä virolaiset olivat ura- koineet alueen turvalliseksi sota- romusta ja kuten Henn Põlluaas kirjoittaa;
Tänään saarella ei ole sotilaita. Sen sijaan siellä on kaunis luonto, mat-
kailijoille ruoka- ja yöpymismah- dollisuudet ja jännittävät nähtävyy- det -valtavat tykkipatterien rauniot ja maanalaiset valtavat tilat, mii- navarasto, missä on edelleenkin sa- toja turvallisiksi purettuja miinoja ym. Siellä voi ajaa kapearaiteisella miinajunalla, tehdä retken myös suomalaisella Pasi -maastoautolla mielenkiintoisiin paikkoihin, ottaa aurinkoa ja uida hiekkarannalla, kuunnella tunnetun kapellimesta- rin Tõnu Kaljusten latokonsertti- salissa klassista musiikkia, viettää ystävien seurassa illalla mukavasti aikaa ja katsella yöllä meren yli loistavia Tallinnan valoja. Näin rauhallista oli Naissaarella viimek- si ennen amatsonien tuloa.
Tietonurkka: (lähde Wikipedia)
Naissaari (viroksi Naissaar, ruots.
Nargö, saks. Nargen) on saari Tallin- nan edustalla, Virossa. Saaren pinta- ala on 18,6 km², ja korkein kohta 27 metriä. Neuvostoliiton aikaan siellä sijaitsi sotilastukikohta, jonne ei ol- lut pääsyä ulkopuolisilla. Naissaaren turistinähtävyys onkin maailman suurin Neuvostoliiton aikaisten me- rimiinojen jäämistö. Saarelle on venekuljetuksia Piritan satamasta.
Majoitusta tarjoaa Naissaare Kyla- listemaja (www.naissaare.ee), jonka omistaa suomalainen, entinen ra- kennusyrittäjä Karl Lindholm. Hän on kunnostanut alueen useita rakennuk- sia ja tarjoaa majoitusta, ruokailuja ja opastusta Naissaaren historiaan ja salaisuuksiin.
Teksti; Isko Uusimäki
Lauri Rinta-Kanto,
Henn Põlluaas
Kuvat; Lauri Rinta-Kanto
Olemme kaikki käyneet Suomen bussinäyttelyis- sä. Yhdistyksen piirissä on pitkään keskusteltu, että pitäisi päästä näkemään miten muualla bussimaail- ma esittäytyy. Joka toinen vuosi järjestettävä Persont- rafik- näyttely osui sopivasti Tukholmaan, jonne on erit- täin helppo mennä. Toinen messukaupunki on Göte- borg, jossa näyttely on joka toinen kerta.
Matkaan lähdimme Helsin- gistä Viking Gabriellalla. Mat- kaa edelsi syyskokous (juttua toisaalla lehdessä). Merimatka alkoi yhteisellä päivällisellä jat- kuen mukavana merimatkana reippaan tuulen saattelemana.
Tukholmassa meidät otti vas- taan kuljettajamme Åke Flyg- bussarna Chaterin Scania Hi- gerilla. Hän vei meidät suoraan Älvsjön messukeskukseen. Ison maailman meininki näkyi heti messukeskuksen ovella ja tulo- aulassa. Takit narikkaan ja tu- tustumaan...
Näyttely on rakennettu ko- konaan sisätiloihin lukuun ottamatta pientä koeajorataa parkkialueella. Näytillä oli koko henkilöliikennekenttä lähtien takseista aina 2-kerrosturisti- busseihin. Väliin mahtui rai- deliikenne, liikennepolitiikka, liikenneinfra ja lukuisat tarvi- keosastot, joissa oli esillä miltei kaikkea mahdollista, mikä liit-
tyy joukkoliikenteen harjoitta- miseen.
Suomalaisia tavattiin Kiitokorin osastolla Kiitokori oli näytillä mielenkiintoisella kuljettimella.
Päiväkotibussi on meille vieras keksintö, mutta mm. Norjassa yleistyvä palvelumuoto. Päivä- kotibussi on varusteltu nimen- omaan päiväkotien tarpeisiin.
Varusteina ovat lastenistuimet, keittiö, hoitopöytä aivan pienim- mille, kunnolliset säilytystilat oheistarvikkeille, aggregaatti sähkön tuotantoon, reilusti mi- toitetut saniteettitilat. Lyhyesti sanottuna päiväkoti, jolla teh- dään retkiä mm. luontokohtei- siin. Bussissa vietetään tarvitta- essa koko päivä.
Osallistuimme messuille todel- lisen pitkän kaavan mukaan. Pari viimeistä tuntia oli ohjelmaltaan viihteellisempää eli osastoilla oli tarjoilua ja seurustelua hyvien esiintyjien säestyksellä. Kyyti hotellille lähti vasta klo 20.30.
Kuljettajamme Tony kuljetti meidät läpi iltaöisen Tukholman hotellillemme Värta Hamne- niin. Messut olivat 3-päiväiset, joten seuraavillekin päivälle olisi ollut katsottavaa.
Keskiviikkona jatkui joukkolii- kenneteemalla. Kuljettajamme Åke otti meidät kyytiin hotellilta ja tutustutti meiltä Tukholman tärkeimpiin nähtävyyksiin sekä bussien pysäköintipaikkoihin keskustan alueella. Bussipark- keja löytyi yllättävä paljon. Ne
Persontrafik 2014-messuille Syysretki vei meidät
Melkein kaikki olivat kuvassa.
olivat pieniä, muutaman bussin paikkoja. Varsin moni oli hieman epävirallinen, joista oli paikalli- silla hyvä tieto ja me ulkomaa- laiset emme niitä aina hoksaa.
Kierroksen jälkeen vierailimme raitiotie- ja lelumuseossa. Mei- dän intressit olivat enemmänkin isompien vekottimien puolella.
Näyttely käsitti Tukholman kau- punkiliikenteen historiaa lähti- en hevosvetoisista raitiovaunuis- ta aina nykyaikaisiin sähköllä kulkeviin. Kumipyöräliikenne oli myös esillä kaupunkibussien muodossa. Joukkoon mahtui myös 70- luvun palveluliikenne- kalustoa. Museo sijaitsee aivan Viking Linen terminaalin lä- hellä osoitteessa Tegelviksgatan 22. Hieno kohde myös perheen pienimmille.
Museolta bussi vei meidät ran- taan. Mukava laivamatka Hel- sinkiin alkoi ja aamulla aurinkoi- nen Katajanokka otti tyytyväiset matkalaisen turvallisesti maan pinnalle.
Erityiskiitokset:
Viking Line, Esu-Pekka Penttinen ja Esa Evikoski
Ikaalisten Matkatoimisto Anita Kan- tola Flygbussarna Charter, förstklassig kundservice Tack Åke, Tony, Linda och Ulrika
Volvo
Teksti: Timo Rinnekari, Kim Venesjärvi kuvat: Timo Rinnekari, Kim Venesjärvi
Kulkupelimme
...jatkuu s.18 Tukholman näköalapaikka on MUST.
Kuljettajamme Åke
Asiaa Rahtareille
Hyvää palvelua
20 vuotta!
• VIIHTYISÄ TAUKOPAIKKA
• MEILLE ON HELPPO TULLA TERVETULOA!
info@harkapakari.fi
Taannoin Rahtareilla
oli kampanja, jossa tavoitteena oli kuljettajia keventämällä poistaa tien päältä yhden täysperävau- nuyhdistelmän kokonaispaino.En tiedä miten kampanjassa kävi eli toteutuiko 60 tonnia.
Siltä varalta, että tarvitaan lisää kun tavoite jäi vajaaksi (tai lain- säätäjän nostettua tavoitetta 16 tonnilla), annan käytettäväksi 14 kiloa. Kun 31 vuotta sitten astelin vihille, vaaka antoi avio- liiton lähtöpainoksi 106 kiloa.
Nyt painan 20 kiloa vähem- män ja osittain juuri tästä syystä avioliitto on koossa ja voi hyvin, esimerkiksi kuorsaan paljon vä- hemmän. Rahtarien kampanjan alkaessa olin noin sata kiloinen, joten 14 ilolla pois annettua ki- loa käytettäväksi.
Toinen vakava asia.
Monil- la taukopaikoilla on rekka- ja bussiparkit osoitettu liikenne- merkeillä eri paikkoihin. Jos- tain syystä tämä ei aina toimi.Esimerkiksi Pirkan Hovissa ja Forssan ABC:llä käy usein, kun tilausajobussi tulee sille osoitet- tua reittiä, niin bussiparkissa on vastassa yhtenäinen rivi kuor- ma-autojen nokkia. Joskus niin, ettei läpi pääse. Jotenkin tämän ymmärränkin, bussiparkki on usein lähempänä kahvilan ovea.
Kyllä hiukan pidempi kävely- matka tekisi onnikkamiehen vatsalle ihan yhtä hyvää kuin rahtimiehenkin. Itse asiassa ylipainoisuus on linja-autonkul- jettajilla vanhempi ja vähintään yhtä vakava ongelma kuin kuor- ma-autonkuljettajalla.
Kun tilausajobussi
tulee taukopaikalle, kyseessä on lähes aina myös ja usein ensi- sijaisesti matkustajien tauko.Bussin kuorma tyhjenee, jolloin bussiparkki on purku- ja kuor- mauslaituri. Eikös kuljetusalan kirjoittamattomaan etikettiin kuulu kunnioitus toistemme purku- ja kuormauspaikkoja kohtaan, että ei tieten tahtoen häiritä. Tilausajobussista tulee usein lapsia, vanhuksia, vammai- sia (pyörätuoleja, rollaattoreita, kävelykeppejä) ja, anteeksi vaan, joskus juopuneitakin. Kaikki he reissusta tohkeissaan olevia.
Olemme kai yksimielisiä siitä, että nämä eivät kuulu samalle kentälle, missä kaksoispuoliperä kääntyy tai täysperän nuppi rup- suttaa tyhjäkäyntiä.
Taukopaikkojen pihat
ovat ainakin periaatteessa yksityis- aluetta, ja tämän vuoksi poliisi ei ole ollut tilanteesta kiinnostu- nut eikä liene jatkossakaan aina- kaan niin kauan, kun se pahin ei ole tapahtunut.Me molemmat
tarvitsemme tienvarsikahviloita ja menesty- äkseen useimmat tienvarsikah- vilat tarvitsevat meitä molempia.On vastenmielinen ajatus, että taukopaikkojen henkilökunta joutuisi pihalle ohjaamaan am- mattilaisia. En ryhdy, enkä ylly-
tä ketään muutakaan käymään parkkipaikoilla suukopua asiak- kaiden ja ulkopuolisten kuullen.
Antaa Helsingin taksimiesten omia tapansa.
Ajolinja-lehden
arvostet- tu päätoimittaja Hievanen oli seurannut rekkojen pyörimistä Suomusjärven Kivihovin bussi- parkissa ja päätynyt siihen, ettei tästä ole merkittävää haittaa. Ki- vihovin bussiparkin yhteydessä on pikavuoropysäkki. Pikavuo- rot, kuten kaikki linjaliikenne ajaa kelloa vastaan eli pysäkistäpitäisi päästä juoheasti läpi, ei oikein olisi aikaa vekslaamiseen.
Ajoreitit useimpiin bussipark- keihin on merkitty selkein kuor- ma-autolla ajo kielletty merkein, jotka esimerkiksi Kivihovissa näkyvät myös henkilautojen parkkipaikalle. Nyt osalle teiden ykkösammattilaisista liikenne- merkit eivät näytä olevan edes peltinsä arvoisia. Yrityskuva ja alan ammattilaisen imago jou- tuvat koetukselle!
Terveisin
Kaksviisseiska
18 Charter Club
Tällä ratikkahankkeiden kimppuun.
Ei tarvita kiskoja eikä sähköjohtoja.
Kiitokorin päiväkotibussi. Konsepti yleistyy vauraammissa pohjoismaissa hyvää vauhtia
Markkinointipäällikkö Olli Aarnio näyttää miten kuraiset lapset pestään ennen bussiin nousua (kai kuitenkin vain saappaat)
MAN:n ergonomiaa. Tyylipuoli on kunnossa (kuvaajan mielipide)
Setra oli reissussa kahdella 2-kerrosmallilla.
Punainen on 4.20 m korkea ja sininen 4.00 m. Jos on päältä kaunis, niin on se sitä myös
Istuinmukavuutta pääsi kokeilemaan monella osastolla.
Person trafik
-messuilla 2014
Päiväkotibussissa ollaan ilmankenkiä, teline heti ovella. Keittiössä hoituu ruokahuolto mallikkaasti.
Charter Club 19
VDL Futuran invavarustuksiin kuuluu kyyti omalta paikalta WC:hen. Kuljetinkisko on koko matkustamon pituinen.
Iltaohjelmaa oli monilla osastoilla.
Saimme kutsun Volvon iltatilaisuuteen, kivaa oli.
Busland oli mukana peruskorjausteeman kanssa.
Vas. Rain Käit, Otto Osula ja Marek Metsis.
Ravintola palveli messuyleisöä, hyvää oli..
VDL oli mukana inva-varusteisella (sininen) ja hieman matalammalla FMD2-mallilla.
Vanhool on toteuttanut pyörätuo- lipaikan kuljettajan läheisyyteen.
Etuovi on 2-osainen.
Palvelubussi 70-luvulta. Karua, eikö vaan.
Hienoa käsityötä, nykyään ei kukaan viitsisi.
On aina välillä hyvä muistel- la, mitä ja kenen toimesta on tehty tässä yhdistykses- sämme. Nyt on vuorossa Pekka Paloranta, Lahdesta.
Hän toimi lehden ilmoitus- myyjänä ja taittajana vuodet 1992 – 1995. Silloin elettiin lehden ja yhdis- tyksemmekin alkuaikoja.
Pekka Paloranta
Henkilö yhdistyksemme alkuajoilta
Hae oma leimakorttisi Eekoon abseilta!
kerää 10 leimaa käydessäsi ryhmän kanssa ja saat
20 € lahjakortin.
ABC Särkisalmi
Rinnekatu 1 59310 SÄRKISALMI Puh. 010 76 20360 abc.sarkisalmi@sok.fi
ABC Savitaipale
Peltoinlahdentie 31 54800 SAVITAIPALE Puh. 010 76 20320 lm.savitaipale@sok.fi
ABC Imatra
Tiedonkatu 2 55420 IMATRA Puh. 010 76 20380 abc.imatra@sok.fi
ABC Viipurinportti
Hirsimäenkatu 1 53500 LAPPEENRANTA Puh. 010 76 20300 lm.viipurinportti@sok.fi
6-24
6-24
24h 6-24
eekoo.fi • abcasemat.fi
abcasemat.fi
Tervetuloa Eekoon ABC asemille
LAPPEENRANTA LUUMÄKI
TAIPALSAARI
LEMI SAVITIPALE
SUOMENNIEMI RUOKOLAHTI RAUTJÄRVI
PUNKAHARJU
PARIKKALA
IMATRA
Lehden julkaisun aloittami- sessa olivat tekijöinä Matti Hämäläinen, Veli-Pekka Kulmala ja allekirjoittanut.
Kun lehti todettiin synty- neeksi ja hyvään alkuun lähteneeksi, tarvittiin sen eteenpäin viemiseen enem- män ammattivoimia. Pekka Paloranta oli tämä henkilö.
Pekalla oli jo tuolloin oma yri- tys, jota Pekka jatkaa edelleen- kin. Tuolla Viestintä Omniplus yrityksellä on ikää jo mukavat 25 vuotta. Nykyään näemme Pekan tekemää julkaisumateri- aalia monessa paikassa ja useim- miten ne liittyvät linja-autoihin.
Hän toimii Bussiammattilai- nen lehden toimittajana, Veolia Transportin henkilöstölehden toimitussihteerinä, tekee esit- teitä bussifirmoille, on mukana yritysten markkinoinnissa, te- kee aikataulujulkaisuja ja lippu- jen markkinointiesitteitä. Myös linja-automyyjiä, -valmistajia ja -korjaajia kuuluu Pekan asia- kaskuntaan, ym. Mukana Pekan yrityksessä on jo usean vuoden ajan ollut graafisena suunnitteli- jana hänen esikoispoika Mikko, jolla on merkittävä rooli esittei- den, ilmoitusten ja nettisivujen toteutuksessa.
Mitä Pekka muistaa tuolta Charter Club-lehden teko- ajaltaan?
Mukavia muistoja on, lehden tekeminen oli mielekästä ja hauskaa. Toimituksen yhteis- työ toimi kivasti. Oli hieno olla mukana omaa sydäntä lähellä olevan alan median kehittämi-
sessä. Silloin vallitsi positiivinen tilausajohenki, pienistä jarruista huolimatta. Positiivinen henki oli alan vanhaa hyvää eli toisten huomioonottamista ja auttamis- ta. Kuinka mahtaa hengen käydä tulevaisuudessa, Pekka aprikoi.
Mukaan lehden tekoon hän muistaa päässeensä niin, että joku soitti ja kysyi, kiinnostaisko.
Kysymys oli ilmoitusmyynnistä ja taiton tekemisestä. Siitä lähti Pekan osuus lehtemme tekemi- sessä alkuun. Ilmoitusmyynti ei silloin varmaan ollut helpompaa kuin nykyään. Lamanjälkeisiä aikoja elettiin silloinkin, mutta kilpailua netti-ilmoittelun kans- sa ei vielä ollut.
Tutut ja alaan liittyvät ilmoitta- jat tunsivat tilausajokuljettajien merkityksen. Silloin oli lehdessä isojakin koko sivun ilmoituksia ilmoittajilta, joita ei nykyään ole lehdessä näkynyt. Linja-autojen markkinointia näkyi sen aikais- ten lehtien sivuilla, mutta nyt taitaa olla niin, että tiukentunut markkinoinnin budjetointi on tiputtanut niitä pois. Tällainen toiminnan tuki-ilmoitteluksi nähtävä rahan käyttö on vähen- tynyt, Pekka sanoo.
