Jouluevankeliumissa enkeli sa-
noo: "Älkää pelätkö! Minä ilmoi- tan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään
on
teilleDaavidin
kaupungissa syntynyt pelastaja. Hän on Kristus, Herra.Tama on merkkinä teille: te loy- datte lapsen, joka makaa kapaloi- tuna seimessä." Enkelin ympärille
kerääntynyt taivaallinen
sota-joukko julistaa: "Jumalan
on kunnia korkeuksissa, maan päällärauha ihmisillä' joita han
ra- kastaa.".Tuosta enkellaulusta
on
kulu-nut jo
lahes kaksi vuosituhatta.Siita on toteutunut Jumalan kun- niasta ja hWästä tahdosta kertova osa, mutta toista osaa saamme
viela
odottaa. Jumalan hyvästä tahdosta huolimatta maassa ei olesyntynyt rauhaa, vaan
kansa- kunnat taistelevat toisiansa vas- taan, heimot heimoja vastaan.Kauan aikaa olemme lukeneet Jugoslavian sisällissodasta, joka ei
mistään ponnisteluista
huoli- mattaota
laantuakseen. Toinen suuri polttopisteon
edelleenkinLähi-itä, jossa Jumalan
omakansa taistelee ympärillään asu-
vien arabikansojen kanssa. Syyt ovat monisyiset, rauhaa
ei
näytä syntyvänmonista
ulkovaltojen ponnisteluista huolimatta. Miten tämä elämävoisi
osoittaa, ettäihmisillä,
joita
Jumala rakastaa, on hyvä tahto.Joulun sanoma ei jaakaan kes-
tämään
tai
kaatumaan sen va- rassa.mita
me ihmiset saamme aikaan. Se kertoo Jumalan pelas- tustyöstä, joka on tämän pimeän maailmanvalo.
Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan, jottei tämä pimeä kuoleman varjon maa saisi hukuttaa niita ihmisiä. joitaJu mala rakastaa.
2
Hyää
Joulua!
Olemme muistelleet oman kan- samme sotaisia vaiheita' koska talvisodan päättymisestä
on
ku- lunut 50 vuotta ja jatkosodan alka- misestaon myös kulunut
50 vuotta. Nämä muistot ovat nostat-taneet monet kyyneleet
sil- miimme, mutta samalla olemme saaneet muistella, kuinka valtavavoima heijastui silloin
ela-määmme
joulun
pääsiäisen sanomasta. Pimeyden ja turvatto- muuden keskellä meitä rakastava Jumala osoitti, että kärsimysten kautta kulkeva tie johtaa voittoon ja kirkkauteen. Jeesuksen Kristuk- sen tie, pimeydenja
kärsimysten kautta kulkenut tie johti ylösnou- semukseenja
iankaikkiseen ela- mään.Kolmisen sataa
sankariristiäHuittisten
sankarihautausmaillakertovat kuoleman
murheesta, jonka ihmisten pahuus on aiheut- tanut.Kaikki
murheetja
kaikki kohtalot on jaksettu kantaa, kunon
saatu luottaa siihen, että Ju- mala ei hylkää lapsiaan, vaan joh-dattaa heita
kyynellaakson kautta ikikirkkauteen.Sodan aikaiset joulut olivat pal-
jon
kciyhempiakuin
osaamme edes tänä laman aikana kuvitella- kaan. Nejoulut
olivat kuitenkin valoisi aja
muistorikkaita jouluja, koska niissä kaikuivat jouluevan- keliumin ja jouluvirren sanat loh- duttavinaja
virkistävinä. Joulu- ruoatja
joulukoristeet olivat sil- loin niukkoja, joululahjat melkein olemattomia, mutta Jumalan an-tama joululahja tuntui
todella merkittävältä lahjalta, josta osa-simme koko
sydämestämme iloita.Saamme valmistautua tähän
jouluumme monien
rakkaitten muistojen kanssa. Saamme val-mistaa ulkonaista ja sisäistä joulu-
amme äitiemme ja
isiemmeluomalle perinteelle.
Saamme muistaa, että kaiken muuttumisen ja epävarmuuden keskellä, yksi on muuttumaton, yksi oniäti
kestä- vää. Se yksi on Jumalan rakkaus,joka Joulun
Herrassa heijastuu elämäämmeja
sydämeemme.Hänen kanssaan toivotan kaikille rauhaisaa
ja
taivaan Isän siunaa- maa joulujuhlaa.Eino Orpana
Huittisten sankaripatsas, kuvan- veistäjä prof. Lauri Leppänen.