Honkajoen
Joulu 2013
Päätoimittaja Lehtitoimikunta
Markku Rauhala Saila Kamppi Anneli Kalliomäki Kirsi Limnell Hannu Uusihonko Heikki Malmivaara Erkki Forsman
Kimmo Tuomi Pauli Kamppi Esa Kivioja
Ilkka Kallioniemi Pasi Vanhahonko
Painopaikka: Kankaanpään Painopalvelu Oy Hinta 10 €
PÄÄKIRJOITUS
H
onkajoen Lions Clubin 50. toimintavuosi on lopuillaan ja menneitä muistellaan ja tulevaa ihastellaan jälleen tämän lehden sivuilla. Päätoimittajan ammatillisen taustan vuoksi lehden sivuilla kerrotaan ehkä enemmän kuin aikaisemmin kunnassa toteutuneista, alkaneista ja suunnitelluista rakennushankkeista. Muita aiheita, joita lehden sivuilla käsitellään ovat mm. Pentti Rautjärven kirjoitukset Rynkäisten maantien historiasta ja Honkajoen siirtolaisista. Klubin 50-vuotisjuhlasta ja sen vieraista on laaja kuvasarja lehden keskiaukeamalla. Lisäksi on lehteen luvattu kirjoitus, joka käsittelee paikkakunnalla tapahtuneita suurpetojen ja ihmisen välisiä kohtaamisia. Tämä kirjoitus saadaan, mikäli asianomaiselle kirjoittajalle ei ole käynyt huonosti tutkimus- ja kuva-aineistoa kerätessään. Perinteiseen tapaan on myös artikkeleita yritystoiminnan puolelta, urheilusta ja urhei- lijoista sekä paikkakunnan historiasta.Leijonien toiminnan keskeisenä sanomana on tunnuslause ”Me palvelemme”. Honkajoen leijonat kohdistavat palvelutoimin- tansa erityisesti lapsiin, nuoriin ja vanhuksiin. Juhlavuotemme pääkohde oli lasten leikkipaikkojen kunnostus ja siinä ohessa toteutimme partiolaisten toivomuslistaa, joka koski uusien erävarusteiden hankintaa. Nuorille jaamme vuosittain kouluvuoden päättyessä stipendejä ja vanhuksia muistamme joulun aikaan monin tavoin puolisoidemme kanssa. Vanhainkodin joululauluilta ja joulupaketit yksinäisille vanhuksille toivon mukaan ilahduttavat ja tuovat joulun tunnelmaa ikäpolvelle, joka on jo arkisen aherruksen ehtoopuolella.
Eräs vakiintuneimmista aktiviteeteista toiminnassamme on ollut polkupyöräkypärien lahjoitus ekaluokkalaisille koulun alkaessa. Kypärä onkin tarkoitettu suojaamaan kantajansa päätä. Kun kypärä saa iskun tai kolhun, se pitää aina vaihtaa uuteen.
Kypärän runko saattaa vahingosta vaurioitua, vaikka ulospäin ei siitä näkyisi merkkejä. Vahingoittunut kypärä ei enää suojaa päätä kuten pitäisi. Tässä yhteydessä voisikin luvata, että mikäli ekaluokkalaisen kypärä pyöräilyvahingon seurauksena saa kolhun, voi hän pyytää leijonilta uuden ja hän tulee sen myös saamaan.
Kiitämme lehtemme lukijoita kannatuksesta, kiitokset myös ilmoittajille ja kirjoittajille sekä nuorille taiteilijoille ja muille lehden toteutustyössä olleille.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.
Pasi Vanhahonko, presidentti Markku Rauhala, päätoimittaja
Kuvassa takana vasemmalla opettaja Mari Puska, leijonista Pasi Vanhahonko ja Pauli Kamppi ja edessä Hongon ekaluokkalaiset syksyllä 2013.
Joulun lampaat
Menneinä aikoina pyhäkoulunopettaja antoi käyntikerrasta lampaan tauluun liimatta- vaksi. Jokaiseen pyhäkoulukertaan kuului myös muistolause, joka kyseltiin seuraavalla kerralla.
Kinkereillä on ollut myös tapa antaa muistolause tutkailtavaksi.
Rippikoulussa Raamatussa on paikka muistolauseelle, ainakin useimissa painoksissa.
Niihin pappi kirjoittaa yleensä lempikohtansa. Itse olen aina päätynyt samaan Raama- tun kohtaan. Tärkeämpää on kuitenkin, että kohta tulisi talletettua sydämeen.
Minulle joulu on tärkein juhla. Jesajan kirjassa on ennustus neitsyestä, joka synnyttää pojan ja antaa tälle nimen Immanuel (Jes. 7:14). Matteuksen evankeliumin alussa palataan näihin profeetan sanoihin ja samalla annetaan sille käännös:
”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Imma- nuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. (Matteus 1:23)
Jumala on meidän kanssamme. Se merkitsee, että kaikkien elämä on Taivaan Isän silmissä arvokasta, jumalallisen arvokasta.
Voiko Joulun merkitystä kauniimmin sanoa?
Jouluaamun sarastuksessa paimenet ennättivät kedolta seimelle. Jouluaamuna me kokoonnumme paimenten tavoin ihmettelemään Jeesus-lasta ja kiittäen ylistämään Taivaan Isää.
Johan Lampinen Honkajoen kirkkoherra
Ps. Aleksanderin tilaisuudet ovat juuri Sinulle, nähdään.
ADVENTTI
SU 1.12 klo 10.00 messu Aleksanderissa, Lampinen ja Laaja KE 4.12 klo 13.00 vanhainkodin hartaus,
klo 14.00 Honkakodon hartaus
TO 5.12 klo 8.30 veteraaniviestin luovutus, koululaiset sytyttävät kynttilät sankarihaudoille, veteraani- ja eläkeläiskuoro
PE 6.12 klo 10.00 sanajumalanpalvelus Aleksanderissa, jonka jälkeen itsenäisyyspäivän juhla seurakuntatalolla
SU 8.12 klo 10.00 messu Aleksanderissa, Lempinen ja Laaja MA 9.12 klo 14.30 pyhäkoulun joulujuhla srk-talolla
TI 10.12 klo 10.00 vanhustenkerhon puurojuhla srk-talolla, klo 18.30 naistenpiirissä joulunodotusta srk-talolla,
KE 11.12 klo 11.00 ”Kiva nähdä” ruokailu seurakuntatalolla, tuotto seurakunnan joulumuistamisiin lähellä ja kaukana
PE 13.12 klo 9.00 kerhojen jouluvaellus seurakuntatalolla, jonka jälkeen martat tarjoavat joulupuuron, klo 18 miestenpiirin adventti Jyllinhovissa (tule laulamaan kaikki adventtivirret)
LA 14.12 klo 19.00 Joulukonsertti kirkossa, Jouko Enkelnotko, Juha Leivo ja Golden Tones jousikvartetti SU 15.12 klo 15.00 enkelikirkko Aleksanderissa, Lampinen ja Laaja, lasten kauneimmat joululaulut MA 16.12 klo 11.30 lähetyksen joulu srk-talolla
TI 17.12 klo 18.00 diakonian joulumyyjäiset seurakuntatalolla KE 18.12 klo 13.00 vanhainkodin hartaus, jossa ehtoollisen vietto,
klo 14.00 Honkakodon hartaus, jossa ehtoollisen vietto PE 20.12 klo 17.00 isoskoulutus kuusenkoristein
SU 22.12 klo 13.00 messu Aleksanderissa, Lampinen ja Laaja, klo 19.00 kauneimmat joululaulut kirkossa
TI 24.12 JOULUAATO
klo 12 vanhainkodin hartaus klo 13 Honkakodonhartaus
klo 15.00 jouluaaton hartaus Aleksanderissa, Lampinen ja Laaja KE 25.12 klo 8.00 JOULUKIRKKO (sanajumalanpalvelus), Lampinen ja Laaja TO 26.12 klo 19.00 Tapanin messu, Lampinen ja Laaja
SU 29.12 klo 10.00 messu Aleksanderissa, Lempinen UUSI VUOSI
KE 1.1 klo 19.00 iltakirkko Aleksanderissa, Lampinen ja Laaja SU 5.1 klo 10.00 messu Aleksaderissa, Lampinen, Laaja MA 6.1 LOPPIAINEN
klo 19.00 sanajumalanpalvelus seurakuntatalolla, Lampinen ja Laaja, lähetyksen kirkkopyhä, lauletaan kauneimpia joululauluja, kahvit, Lampinen, Laaja
Joulu ja Joulun odotus
Honkajoen seurakunnassa
TALVEN TUULET JA TUISKUT
K
uluva vuosi alkaa kääntyä lopuilleen ja tarkoi- tuksenani on tässä nyt hiukan pohtia vuoden aikaisia tapahtumia kunnan näkökulmasta. Kirjoit- tamisen aikaan monet asiat ovat vielä avoimia, mm.tilinpäätöksestä ei ole olemassa lopullisia tietoja, mutta ainakin tällä hetkellä näyttäisi että päätyisim- me positiiviseen lopputulokseen.
Honkajoki on valtion papereissa ns. kriisiytyvä kunta, tämä on leima, josta eroon pääseminen on todella vaikeaa. Kuntamme talous on koko ajan mennyt parempaan suuntaan taloudellisten tun- nuslukujen puolesta, toki tekemistä riittää, sillä tilanne ei missään nimessä ole edelleenkään help- po. Tunnuslukuja pohdittaessa usein jää huomiotta myös velkaantumiseen liittyvät seikat. Meillä on investoitu voimakkaasti jotta koulut yms. julkiset rakennukset olisivat vertailun kestävässä kunnossa, tämä on maksanut, eikä sitä huomioida kunnolla ta- loudellisien lukujen arvioinnin yhteydessä. Useissa kunnissa velkamäärä on pienempi, mutta pakolliset julkisiin rakennuskantoihin liittyvät investoinnit tulevat eteen ennemmin tai myöhemmin.
Tänä vuonna kuntaamme on tehty yksityisten yritysten toimesta useita suuria investointeja, jot- ka ovat tämän hetkisessä tilanteessa ja varsinkin kunnan koko huomioon ottaen todella merkittäviä.
Suurimpana valmiiksi tuli tänä kesänä tuulipuisto, jonka kokonaiskustannukset nousivat miltei 40 mil- joonaan. Tällä hetkellä myllyt ovat jauhaneet sähköä jo muutaman kuukauden ja mielenkiintoa on riittä- nyt. Uteliaita on ollut liikkeellä paljon ja kunnankin puolesta olemme jo muutaman esittelytilaisuuden pitäneet luottamushenkilöille, joiden kuntaan puis- toja on suunnitteilla. Myllyt eivät siis ole luoneet kuvaa pelkästään maisemaan, vaan niiden kautta on pystytty luomaan kuvaa myös Honkajoesta erään- laisena edelläkävijänä.
Honkajoki oy:n mäelle valmistui syksyllä uusi tuotantolaitos, jonka kokonaiskustannukset olivat n.
10 miljoonaa. Tehtaalla pidettiin ensimmäistä kertaa myös avoimet ovet, jossa kuntalaiset pääsivät lai- tokseen ja sen toimintaan tutustumaan uuden linjan kautta. Uusi luokan 1 -linja ei sinällään tuo lisää työpaikkoja, koska se korvaa vanhan, kapasiteetil- taan pieneksi käyneen linja, mutta suunnitelmissa on edelleen täysin uusi linja, jonka toteutuminen toivottavasti varmistuu ensi vuonna ja joka toteu- tuessaan toisi tarvetta myös lisätyövoimalle. Kaiken kaikkiaan Honkajoki Oy on Pohjois-Satakunnan suurin yhteisöverojen maksaja ja koko Satakunnan- kin vertailussa kuudes. Tämän kaltaisien yritysten
toiminta kunnassamme on todella tärkeää, vaikka yhteisöverojen vaikutus koko kunnan verokerty- mään on valtion järjestelmien takia vaatimattomam- pi kuin yleisesti luullaan, mutta hyvää tulosta tekevä yritys on varma työllistäjä ja tämä tietenkin on kunnan tulorahoituksen kannalta vieläkin tärkeämpi asia, puhumattakaan ihmisten henkilökohtaisesta toimeentulosta.
Kirkkokallion alueella on lähtenyt rakentumaan myös toinen merkittävä teollisuushanke, kun Taale- ritehdas päätti investoida alueelle biokaasulaitoksen.
Laitoksen kustannukset noussevat myös tuonne 10 miljoonan lähettyville ja muutama työpaikkakin sin- ne syntyy, erityisesti sen alihankintaketju tarvitsee erilaisia kuljetus yms. palveluita runsaasti. Suomen kattavaan ketjuun liittyen Honkajoen laitos tulee olemaan kolmas, Vampulan ja Kuopion laitosten jälkeen, eli myös tällä sektorilla kuntaamme raken- tuu jotain, jossa saamme olla kehityksen etulinjassa.
Kirkkokallion alueesta siis pähkinän kuoressa muutama suurempi hanke, mutta en missään ni- messä halua aliarvottaa mitään kuntamme yritys- kentästä, joka toimii usealla eri alueella ja jokainen
Honkajoki 2013
niistä tuo kuntaamme oman lisäarvonsa. Pirjon Pakarin leipomo on esimerkki työllistäjästä, jonka liiketoiminta laajenee ympäri Suomea ja tuo monen- laista hyvää myös kotipaikkakunnalleen. Lihajaloste Korpela valittiin juuri vuoden yrittäjäksi Suomessa ja heidän toimintansa tulee kehittymään, sekä laaje- nemaan myös Honkajoella. Perinteinen konekauppa kärsii varmasti tämän hetkisestä yleistaloudellisesta tilanteesta, mutta on meillä edelleen huomion arvoi- nen tekijä, kuin myös metallialan yritykset. Vihreää ja punaista kasvaa edelleen lasin alla useissakin kasvihuoneissa ja useisiin ostoskoreihin ympäri Suomea löytää tiensä honkajokiset kasvikset ja sekä juurekset. Pienempiä yrittäjiä on iso joukko ja jokai- nen on tärkeä osa honkajokista elinkeinojen kirjoa.
Honkajokihan on ollut perinteinen maatalouspi- täjä ja vaikka maatalous monta kertaa juhlapuheissa sivuutetaan, niin ei sen merkitystä saa missään nimessä unohtaa. Itse olen ilolla seurannut kuinka maataloudestamme löytyy edelleen yrittäjiä, jotka luottavat tulevaisuuteen ja uskaltavat investoida huolimatta poukkoilevasta Eu-politiikasta, joka an- taa hyvin vähän mahdollisuuksia pitkän tähtäimen suunnitteluun. Tuottajahinnat eivät tällä hetkellä ole kohdallaan, myös rehujen ja lannoitteiden hintojen vaihtelut vaikeuttavat investointien suunnittelua, mutta toivottavasti maaseudun yrittäjä vielä jaksaa, vaikkakin työstä saatava korvaus ei tällä hetkellä vastaa työn asettamia vaatimuksia.
Tunnettavuutta tarvitaan ja sitä on myös saatu.
Kunnan näkyvyys ja positiivinen julkikuva ovat tärkeitä asioita varsinkin, kun tavoitteenamme on kunnan väkiluvun laskun taittaminen ja uusien asukkaiden saaminen kuntaamme. Yksi näkyvyyttä tuova osa – alueemme on Pesämäen moottoriurhei- lualue, jonne tänä vuonna valmistui uusi asvaltoitu rata, joka toi hurjasti uusia mahdollisuuksia alueen käytön lisäämiseen. Uusia projekteja on tulossa ja myös kunta on näissä mukana kuntarahaosuudella, joka on välttämätön Eu hankerahoituksen saami- selle. Uudet suunnitelmat, paitsi että ne kasvattavat kävijämääriä, myös lisäävät nuorison harrastamis- mahdollisuuksia. Mainosta, tuloja kuntaan, toimin- taa nuorisolle ja rahaa pimeyden ytimestä ( EU ), tässä mielestäni tarpeeksi perusteluja kuntarahan oikeellisuuden puolesta.
Elinkeinopolitiikka on keskeinen asia kunnan toimivuuden kannalta ja siksi tästä asiasta ei oike- astaan voi liikaa kirjoittaa. Valtionosuudet laskevat ja tulevat vielä tulevaisuudessa laskemaan lisää, siksi omarahoitettava, eli lähinnä verotuksen kautta kerättävä tulo tulee olemaan vieläkin suuremmas- sa roolissa kunnan elinvoimaisuutta arvioitaessa.
Kuntaliitosten puolestapuhujien teksteissä usein mainitaan ne leveämmät hartiat, joilla kasvatetaan tulopohjaa ja turvataan tulevaisuutta. En oikein jak- sa tähän uskoa, on totta että yksi satatuhatta hukkuu helpommin suurempaan budjettiin, mutta yhtäkaikki
– rahaa sekin on. Jokainen euro on jostain kerättävä, eikä alueemme kunnista saada suurempana kokonai- suutena yhtään sen elinvoimaisempaa, kuin jokainen pieni yksikkö on erikseen.
Eläkeläiset ovat kasvava kansanosa niin Hon- kajoella, kuin muuallakin maassa. Eläkeläiset ku- vaillaan yleensä pelkästään taakaksi ja ainoastaan yhdeksi suureksi kulueräksi. Minä en halua ajatella näin. Eläkeläiset ovat työllään eläkkeensä ansain- neet ja myös eläkkeestä maksetaan veroa, eli siinä missä kaikki muutkin, kuntataloudessa eläkeläiset eivät pelkästään kuluta, vaan osallistuvat kunnan ta- louden ylläpitoon. Näkisin tulevaisuuden Honkajo- en, paitsi että meillä on mahdollisuus käydä koulua ja tehdä töitä, mutta meille olisi myös hyvä asettua ja tulla viettämään hyvin ansaitut eläkepäivänsä, nauttien maaseudun rauhasta, sekä kiireettömyydes- tä, ilman turhaa tunnetta yhteiskunnan painolastiksi joutumisesta.
Honkajoen palvelurakenne on tällä hetkellä koh- tuullisessa kunnossa ja vaikka Posasta on paljon pa- haakin puhuttu, niin mm. kustannusten nousu on ol- lut melko maltillista, etenkin kun sitä verrataan koko Suomea koskeviin lukuihin. Parannettavaa on aina, lisättävää ja myös pohdittavaa siitä mikä lopulta on lähipalveluna turvattavaa toimintaa. Vanhuspalvelut ovat koko Suomen tasolla yksi keskeinen asia, josta on erilaisia uutisia revitty harva se viikko. Tämä sektori on myös henkilökohtaisesti herättänyt paljon pohdittavaa ja kuntapuolen työntekijöiden kohdalla kannan juuri tällä alueella eniten huolta henkilöstön jaksamisen puolesta. Toivonkin nyt tässä yhteydessä henkilöstölle voimia ja kaikille päättäjille viisautta, jotta arvomaailmamme olisi siinä kunnossa, että osaamme suhteuttaa taloudelliset raamit sellaisiksi missä ei ajeta tätä sektoria liian ahtaalle.
Niukkuutta on jouduttu jakamaan ja kipeitäkin päätöksiä tekemään, viimeisimpänä varmasti kun- taveron nosto vuodelle 2014. Kaikessa on kuitenkin punainen lanka, joka pyrkii tuottamaan tarvittavat palvelut, pitämään kuntamme viihtyisänä ja talou- den puolesta tarpeellista on myös pyrkimys kattaa kuluneiden vuosien alijäämiä, johon on olemassa myös tiettyjä vaatimuksia valtion taholta. Valtio on ajanut kuntia ahtaalle ja vaihtoehdot toimenpiteille kuntataloudessa ovat melko rajalliset. Keskusteluja joudutaan käymään ja näihin keskusteluihin kuulen mielelläni myös kuntalaisten mielipiteitä ja uskon että tähän ovat valmiita myös muut luottamushen- kilöt.
Uskon vahvasti että rakentava ja laajapohjai- nen kuntalaiskeskustelu tarjoaa kokonaan uusia vaihtoehtoja ja erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on välttämätöntä ja mistä mahdollisesti voidaan luopua, tai toteuttaa toisella tavalla. Keskustelujen pohjaksi olemme käsitelleet esimerkiksi listaa palveluista, johon on liitetty niiden kustannukset. Toivoisin kuitenkin ettei tämänkaltaisia listauksia, jotka ovat
pakollisia pohjia asioiden valmistelulle, tulkittaisi miksikään poistolistoiksi, vaan ymmärrettäisiin niiden tarkoitus keskustelun avauksena ja tämän keskustelun tiimoilta voitaisiin toteutuksia harkita uudelleen, ehkä hiukan toisella tavalla, paremmin ja myös kustannustehokkaammin.
Tulikin mainittua tuosta alijäämien kattamisvel- vollisuudesta ja toki vanhat velatkin on aina mak- settava pois. Velkaa ei ole otettu huikenteluun, vaan sillä on rakennuttu, kuten jo ylläkin totesin, nyky- aikaiset oppimisympäristöt kouluihimme ja paljon muita asioita, jotka suoraan vaikuttavat kuntamme tärkeisiin toimintoihin. Velka määrä on toki suuri, mutta ei mahdoton. Kriisikunnasta on tällä hetkellä turha puhua, mutta töitä pitää tehdä.
Harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta olemme saaneet, eli ns. köyhäinapua ja siitä on haku sisällä tälläkin hetkellä. Köyhäinapu on siinä mielessä virheellinen sanamuoto, koska korotuksen saamiselle on tiettyjä edellytyksiä. Edellytyksiin kuuluu mm. toimenpiteet taloudellisen tilanteen oikaisemiseksi, eli kunnan asioiden hoito ei voi olla retuperällä. Korotuksen saaminen on ollut osoitus siitä, että meidän toimia on pidetty riittävän hyvi- nä ja onnistuneina, jotta meille voidaan lisärahaa myöntää. Valtion harkinnanvaraiset avustukset eivät siis tipu taivaasta, vaan ne vaativat onnistuneita taloudellisia päätöksiä. Tämän vuoden korotuksesta ei kirjoitushetkellä ole vielä tietoa, oikean suuntaisia liikkeitä on edelleen tehty, mutta jonot korotuksille ovat kasvaneet, sekä rahallisesti, että määrällisesti.
Talouden ongelmien kanssa emme todellakaan ole yksin.
Tässä globaalissa maailmassamme mikään, ei edes pieni Honkajoen kunta, ole irrallinen koko- naisuudesta. Työttömyys myös meillä on käynyt jopa 10% lukemissa, mikä on perinteisesti hyvän työllisyysasteen kunnassa suuri lukema. Kunta toki pyrkii omalta osaltaan tekemään kaikkensa, mut- ta mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Toivo on hiukan huono termi poliittisessa päätöksen teossa, mutta varsinkin tämän asian kohdalla toivossa on elettävä. Koko maata koskeva rakennemuutos on käynnissä ja näkyy myös meillä, ei niinkään tuo- tantolaitoksissamme, mutta taloudessamme. Valtion hallinnossa on tehty virheitä ja suotavaa olisi että myös kuntiemme tulevaisuuteen suhtauduttaisiin edes joskus sillä samalla intensiteetillä, kuin yleis- eurooppalaisen rahoitustilanteen oikaisemiseen.
Mikäli valtion tarjoilut kunnille jäävät pelkäksi painostukseksi ja talouden kiristämiseksi, niin se ei vaan riitä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka vaike- uksia on runsaasti, niin ei ole mitään syytä painaa päätään pensaaseen. Meillä on paljon hyviä edel- lytyksiä, joiden varaan voimme uskoa kuntamme tulevaisuutta. Vielä kuntaliitosselvityksistä, eli kuntaliitosselvityksiin otamme osaa, koska näin
valtionhallinnon puolesta edellytetään. Löytyykö selvityksistä sitten mitään lisäarvoa, on täysin toinen asia ja selvinnee aikanaan. Tämän hetkisen tiedon ja ihan yksinkertaisen ajattelun kautta näkisin liitokset merkityksettöminä, sekä pahimmassa tapauksessa alkusoittona koko alueen kehityksen pysähtymi- selle. Kuntien keskinäinen yhteistyö on tärkeää, mutta usko taloudellisesti vahvaan yhteispohjois- satakuntalaiseen kuntaan ei riitä muodostamaan kuntaliitosta, tämä kun ei ole pelkästään uskon asia, vaan vaatii oikeat lukemat, jotka yhtäkkiä laskettuna eivät näytä riittävän vahvoilta.
Kantatie 44 ja lähinnä sen huono kunto Hon- kajoki–Kankaanpää välillä on noussut esiin hyvin monessa yhteydessä. Kunnostamisen alkuun saat- tamiseksi on tehty paljon töitä. On viety kirjelmiä niin ministerille, kuin kansanedustajillekin. Tällä hetkellä nyt sitten vihdoin tapahtuu jotain, mutta näyttää kyllä varsin vaatimattomalta, eli tämän pul- lon kaulan kuntoon saattamiseksi on lobbaus työn edelleen jatkuttava. Teollisuutemme tarvitsee tuota tietä, samoin kuin kuntalaiset, eli sen kunnostami- nen on hyvin tärkeä seikka tulevaisuutta silmällä pitäen. Television näkyvyysongelmat, sekä kännyk- käverkon kuuluvuusongelmat ovat myös haitallisia asioita, joita tulee viedä ponnekkaasti eteenpäin.
Honkajoki kehittyy kohti tulevaisuutta vahvana teollisuuspaikkakuntana, jota tukee myös elinvoi- mainen maatalous. Kuntaamme mahtuu tasavertai- sina asumaan niin työtätekevät, kuin eläkeläisetkin ja myös ne, jotka syystä tai toisesta eivät pysty täysimääräistä panosta yhteiskunnalle antamaan, jokainen ihminen on kuntalaisena tärkeä. Kuntamme päätöksen tekoa ei ole sotkettu politiikalla, vaan se on hyvin realiteetteihin perustuvaa ja vaikka eri mieltä joskus ollaankin, niin ratkaisut on lopulta saatu aikaan hyvässä hengessä. Toivon tämän hy- vähenkisyyden jatkuvan edelleen, muuten tämän Honkajoki-nimisen laivan luotsaaminen muuttuu mahdottomaksi, otetaan asioista yhteen jos on tarvetta, mutta pidetään asiat asioina ja tehdään ratkaisut oikeamielisesti – uskokaa, tai älkää, mutta tällainen henki ei ole itsestään selvää suomalaisessa kuntakentässä.
Niin paljon olisi asiaa ja niin paljon erilaisia yksityiskohtia, mutta päätän nyt tällä erää tähän ja toivotan kaikille kuntalaisille ja muille lukijoille hyvää joulun odotusta, erittäin hyvää joulua ja jos mahdollista, niin vieläkin parempaa uutta vuotta!
Tommi Laitila pj. Honkajoen kunnanhallitus
V
uosi sitten syksyllä 2012 totesimme kuu- kausikokouksessa, että klubimme täyttää talvel- la komeat 50-vuotta ja sen kunniaksi voisimme järjestää honkajokelais- ten iloksi juhlakonsertin, jonka tuotto käytettäisiin Lions – aatteen mukaisesti hyväntekeväisyystarkoi- tukseen. Halusimme myös käyttää oman maakunnan laulussolistia mikäli mah- dollista. Monien aikatau- Erkki ForsmanLions Club Honkajoki 50 v juhlakonsertti
ja sen tuoton käyttäminen
Kuvassa Honkajoen LC:n perustajajäseniä:
Aarne Kantola, Pentti Rautjärvi ja Erkki Vanhapaasto, Pentti Kokko.
aktiivisesti leiri- ja partiotoimintaa harjoittavia lap- sia ja nuoria. Ohjaajilta, leikkikenttien käyttäjiltä ja lasten vanhemmilta tiedusteltiin mitä he pitivät toiminnan kannalta tärkeänä.
Totesimme heti, että tarpeet olivat huomatta- vasti suuremmat kuin konsertin tuotolla 9.500,- saataisiin hankittua. Lähdimme miettimään miten saisimme eurojamme venytettyä ja käännyimme Ely-keskuksen puoleen lisärahoituksen saamiseksi.
Haimme rahoitusta Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:n toimintaryhmältä. Laadimme hankkeen ”Nuo- rissa on Honkajoen tulevaisuus”, joka talkootöiden ja omarahoitusosuuden kanssa oli yhteensä 20.000 euron projekti. Talkootöinä paransimme sekä leik- kikenttien rakenteellisia olosuhteita, jossa tarvittiin kaivuria ja traktoreita sekä hiekkaa ja soraa. Kiitos kaikille talkoissa mukana olleille. Tällä tavalla saimme hankittua kalusteet ja tarvikkeet, joita per- hepäivähoitajat ja nuorten ohjaajat olivat pitäneet tärkeimpänä toiminnassaan.
Erkki Forsman Press 2012-2013 lujen sovittelujen ja pohdiskelujen jälkeen löysimme
kaikille sopivan ajan. Anne ja Anneli Mattila yhdes- sä Mistral-orkesterinsa kanssa saapuivat Honkalaan 10. päivänä helmikuuta.
Konsertin tuottojen käyttökohteeksi muodostui yhteisen päätöksen mukaan Honkajoen nuoret ja lapset eli seurakunnan kerhossa käyvät sekä leik- kikenttiä käyttävät lapset, lisäksi Honkajoella on
H
onkajoen maine yrittäjäkuntana vahvistui en- tisestään lokakuussa 2013, kun Lihajaloste Korpelalle myönnettiin valtakunnallinen yrittäjäpal- kinto. Juhlallisuudet järjestettiin Suomen Yrittäjien vuoden päätapahtumassa Lappeenrannassa.Palkittavat yritykset valitsi lautakunta, johon kuului edustajia Suomen Yrittäjistä, Suomalaisen Työn Liitosta, Yksityisyrittäjäin säätiöstä ja Fen- niasta.
Palkinto tuli toimitusjohtaja Seppo Korpelalle iloisena yllätyksenä.
”Tuntuu hyvältä koko elintarviketeollisuuden ja Satakunnan ruoantuotannon puolesta”, Korpela myhäili voitosta kuultuaan.
Hän muistuttaa, että perinteiset perheyritykset ovat tärkeitä ruoantuotannossa sekä ruokakulttuurin vaalimisessa ja edistämisessä. Elintarvikeyritykset ovat merkittäviä työllistäjiä Satakunnassa, jota kut- sutaan myös ruokamaakunnaksi.
Palkintoraati kiitti Korpe- laa muun muassa kasvusta ja rohkeudesta investoida. Yrittä- jä itse antaa tunnustusta henki- lökunnalleen.
”Kokenut ja sitoutunut hen- kilökunta madaltaa kynnystä tehdä investointeja.”
Korpelan mielestä kovassa kilpailussa pärjääminen vaatii paitsi rohkeutta, myös kovaa työtä ja jatkuvaa valppautta.
Koko ajan pitää kuulostella kaupan ja kuluttajan toiveita.
Ne ratkaisevat, mitkä tuotteet menestyvät.
Isot investoinnit
Lihajaloste Korpelassa on menossa yrityksen his- torian suurimpiin kuuluvat investoinnit molemmis- sa tuotantolaitoksissa Honkajoella ja Huittisissa.
Investointien arvo nousee yhteensä noin kuuteen miljoonaan euroon.
Vuonna 2005 Honkajoella aloittanut valmisruo- katehdas on täyttänyt odotukset, ja tuotantoa ollaan jälleen lisäämässä. Tuotantolinjan kapasiteetti kas- vaa uudistusten ansiosta 50 prosenttia.
Linjalle tulevat robotit tehostavat laadunvalvon- taa ja pakkaamista.
”Automaatio viedään mahdollisimman pitkälle.
Tuotantolinja on ruokatehtaan sydän, kuten paperi- tehtaalla paperikone”, Seppo Korpela kuvailee.
Työntekijöiden rooli on yhä enemmän tuotannon valvontaa tietokoneilta. Valmisruokatehdas työllis- tää Honkajoella noin 15 henkeä.
Broilerinliha suosiossa
Korpela käyttää lihaa vuodes- sa noin kuusi miljoonaa kiloa, josta neljä miljoonaa kiloa Huittisten lihanjalostamossa ja loput Honkajoen valmisruo- katehtaassa. Lihan tarve Hon- kajoella kasvaa investointien ansiosta huomattavasti.
”Etenkin broilerinlihan suosio on kasvanut”, kertoo tehtaanjohtaja Petri Natunen.
Valmisruokatehtaan pää- tuotteita ovat nuggetit ja muut
Korpelalle
valtakunnallinen yrittäjäpalkinto
Lihajaloste Korpela
Kankaanpäässä vuonna 1958 perus- tettu satakuntalainen liha-alan yritys.
Tehtaat Huittisissa ja Honkajoella, teh- taanmyymälä myös Kankaanpäässä.
Henkilöstö yhteensä 130 henkeä, josta 15 Honkajoella.
Liikevaihto v. 2012 noin 27 milj. euroa ja nettotulos 1,566 milj. euroa.
Omistus Seppo ja Jari-Jukka Korpela tasaosuuksin.
broilerinlihasta valmistettavat kokolihatuotteet, välipalaherkut, possupihvit ja erilaiset lihapullat.
”Korkeat lihapitoisuudet ovat meille tärkeä asia”, Natunen painottaa.
Honkajoen tuotantolinjan hienouksiin kuuluu 400 000 euroa maksanut muotoilija, joka pystyy pyöräyttämään 2 000 kiloa lihapullia tunnissa.
Koneen sisällä olevia teräsmuotteja vaihdetaan sen mukaan, millaisia tuotteita linjalla valmistetaan.
”Lapsille voisi valmistaa vaikka auton tai dino- sauruksen mallisia nuggetteja. Niitä näkee jo ulko- mailla, mutta Suomessa volyymit ovat liian pienet.”
Päätehtaassa Huittisissa tärkeimpiä tuotteita ovat perinteiset kokolihat, ruokamakkarat ja leikkeleet.
Lisää liikevaihtoa
Korpelan tavoitteena on kasvattaa Honkajoen teh- taan liikevaihtoa 20 ja koko yrityksen 10 prosenttia vuodessa.
Yli 140 satakuntalaista yrittäjää oli paikalla juhlistamas- sa Korpelan palkintoa Lappeenrannassa. Onnitteluvuo- rossa Satakunnan yrittäjien varapuheenjohtaja Hannu
Uusihonko sekä Ilkka Kallioniemi ja Tuomo Hakola.
Seppo ja Jari-Jukka Korpela vastaanottivat valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon.
Kuvassa myös muut palkitut.
”Honkajoella kasvua vauhdittaa se, että valmis- ruoissa on perinteisiä ruokamakkaroita enemmän mahdollisuuksia kehittää uusia tuotteita. Niitä onkin tulossa taas markkinoille”, Korpela lupaa.
Hän on huomannut, että tiukkoinakin aikoina perheet helpottavat ruoanlaittoa kypsillä tuotteilla ja välipalapurtavalla. Juuri niitä valmistuu Honka- joella.
Lihavalmisteiden tuonnin kasvu on Korpelalle iso haaste.
” Varsinkin horeca-puolella käytetään valtavasti ulkomailta tuotuja pakasteita. Haluamme olla myös niille kotimainen vaihtoehto”, Korpela sanoo.
Yrityksen päämarkkinat ovat Suomessa, mutta vientiä on Ruotsiin ja Venäjälle.
Anneli Kallioniemi
JOULULAHJAKSI PELTOAUTO!!!
Olipa kerran Osku. Hän heräsi jouluaattona avaa- maan suklaakalenterinsa viimeisen luukun. Jes, luukku 24, Osku sanoi isällensä. Illalla näen pitkästä aikaa serkkuni, Osku ajatteli.
Illalla… HOU! HOU! Onkos täällä kilttejä lapsia!
Osku! Tule ulos. Pukki sanoi. N-niin, Osku änkytti.
Olet ansainnut tämän hyvällä käytöksellä ja olemal- la kiltti. Tontut ovat vakoilleet sinua. Mutta lupaa minulle kaksi juttua, aja varovasti ja pyydä isääsi vaihtamaan talvirenkaat. Sitten pukki jakoi vielä muidenkin lahjat.
Juho Alahonko
Maatalouden merkitys Honkajoella
Honkajoen tärkein elinkeino on ollut maatalous. Pel- lot raivattiin aluksi Karvianjoen rannoille ja siitä on levittäydytty ympäristöön, missä vain vähänkin vil- jelyyn soveltuvaa peltomaata löytyi. Vielä 1970-lu- vulla Honkajoen väestöstä n. 60 % oli viljelijöitä ja maatiloja oli yli 500. Tilat olivat monipuolisia, joskin maitotalous oli päätuotantosuunta. Vähitellen 80 ja 90-luvulla osa viljelijöistä alkoi erikoistua sikatalouteen tai viljanviljelyyn. Maatalous on luo- nut perustan myös monelle sivuelinkeinolle. Samat koneet sopivat 70-luvulla niin turveurakoitsijoille kuin ojitus- ja metsätöihin. Myöhemmin koneistus on kehittynyt ja nykyään metsäpuolelle on saatu omat ”puimurit”. Tilanne maaseudulla on EU:hun liittymisen jälkeen muuttunut erittäin paljon, esi- merkiksi maatiloja oli Honkajoella v. 2010 enää 172 kappaletta. Ruoan tuotanto on ja pysyy kuitenkin yhtenä tärkeimmistä elinkeinoista kunnassamme.
Nuori maataloussihteeri
Pasi Vanhahonko valmistui agrologiksi v. 1975.
Hänet valittiin kuitenkin maataloussihteerin virkaan jo vähän ennemmin, lokakuussa 1974. Aamulehti saikin tästä mehevän otsikon ja kirjoitti kuinka epä- pätevä oman kylän poika syrjäytti päteviä hakijoita.
Enempää ei lehti olisi voinut erehtyä, sillä aika näytti kuinka Pasista kehkeytyi sekä pidetty että tai- tava ja tunnollinen maataloussihteeri. Asiaa helpotti se, että hänen edeltäjänsä Pentti Pukara jäi kunnan virkamieheksi lomitusasioita hoitamaan ja tarjosi mielellään apuaan, joten yhteistyö oli joustavaa.
Maatalouden kehitys Honkajoella oli nuorten viljelijöiden toimesta tuolloin aktiivista. Honka- joella kunnostauduttiin myös laatimalla Pohjois- Satakunnan ensimmäinen maatalouden kehittä- missuunnitelma v. 1976. Mietittiin yhdessä, miten kunta voisi tukea tärkeintä ammattiryhmäänsä.
Suhteellisen pienillä tukimuodoilla saatiinkin pal- jon aikaan. Kunta maksoi mm. osan salaojitus- ja taloussuunnitelmista, antoi rahtitukea kalkitukseen jne. Isännät olivat innolla hankkeissa mukana ja poliittiset päättäjät saivat viljelijöiltä kiitosta. Lehdet kirjoittivat kuinka maataloustulo Satakunnassa ke- hittyi eniten Huittisissa ja Honkajoella, joten kaikki kuntalaiset hyötyivät kasvaneista veromarkoista.
Pasi Kampin tilan isäntänä
Pasi oli Hankkijalla harjoittelemassa keväällä 1973, kun isäpuoli Martti Kallio sai yhtäkkiä kohtalokkaan sydänkohtauksen. Yhdessä selvittiin, äiti Anna oli vielä hyvissä voimissa ja kaikki 6 lasta auttoivat tilanpidossa. Sukulaiset ja naapurit olivat myös mukana kiireisissä kevättöissä ja jotenkin kaikki vain järjestyi.
Maanviljelijän ammatti oli Pasilla haaveena jo pikkupoikana. Tilan silloinen vanhaemäntä sanoi Pasille tämän ollessa vielä kansakoulussa, että si- nusta tulee tämän talon seuraava isäntä. Kampin tila on siitä harvinainen, että se on periytynyt monessa polvessa tyttärien kautta. Pasi osti talon sisaruksil- taan v.1981 ja on sen jälkeen hankkinut ja raivannut lisää peltoa. Luovuttaessaan tilan pojalleen ei vielä olla ihan isoisän omistamassa tilakoossa, mutta nuori isäntä Jukka voi hyvinkin korjata tilanteen.
Tilaa ja tuotantoa on jatkuvasti kehitettävä, jos siitä aikoo elantonsa saada. Nykyinen tehomaatalous on
Maataloussihteerinä lähes
neljäkymmentä vuotta
niin vaativaa, että on panostettava täysillä jos mielii pysyä kehityksen mukana.
Pasi löysi vaimon, Marja-Liisan, 1970-luvun alkupuolella Siikaisista. Lapset, Tero, Kirsi ja Juk- ka syntyivät parin vuoden välein, kaikki samalla vuosikymmenellä. Liisan äiti oli kyllä varoittanut tytärtään maanviljelijöistä sanoen, että ”älä vaan ikinä mene emännäksi maataloon”. Jokin siinä Pasissa vaan oli niin vastustamatonta, että maalais- taloon Marja-Liisa vaan ”joutui”. Hyvä emäntähän Lissusta tuli, äidillinen ja oikea huusholli-ihminen.
Emäntäkoulut oli käyty, talossa oli navetta täynnä lehmiä, joten piti vain kiireesti oppia lypsyaskareet ja muut maatilan emännän käytännön työt. Pasi oli tietysti navetassa mukana ennen ”virkatöihin” lähtöä kunnantoimistoon. Olihan se melkoista pyöritystä molemmille, mutta eipä ole useinkaan työ yhtä monipuolista ja vaihtelevaa.
Hevosharrastus
Pasilla on yksi harrastus ylitse muiden ja se on hevo- set. Tähän on talossa pitkät perinteet, sillä tilalla on ollut edellistenkin isäntien aikana hevosjalostusta.
Ravit ja hevosjalostus vaativat kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tuloksia tulee jos on tullakseen, mutta se on aina vuosien työn tulos, tuuriakin tarvitaan. Hevosten kanssa rehatessa muut mur- heet unohtuvat ja kuntokin kohenee ruumiillisessa työssä. Sanotaan, että hevoseton poika on huoleton poika, mutta mitä olisi maaseutu ilman komeita hevosia.
Maatalouden kehitys
Maataloussihteerin neljään vuosikymmeneen mah- tuu monenlaisia vuosia. Kesä ja syksy 1974 olivat mieliin painuvia siitä, että lähes joka päivä satoi juhannuksesta jouluun. Tämä tiesi sitä, että Pasil- la oli 150 satovahinkolainahakemusta pöydällään heti alkaessaan työt maataloussihteerinä. Onneksi määrärahat kuitenkin riittivät silloin kaikille. Pinta- alalisät, asutuskassalainojen hoito, avustukset ja luopumistuet teettivät paljon paperityötä. Kaikki asiat käsiteltiin maatalouslautakunnassa ja käytän- nössä tämä tarkoitti, että kokouksissa istuttiin usein.
Myöhemmin investointipuolen hakemukset siirtyi- vät elinkeinokeskuksille. Vaihtelua sisätöihin toivat kesantojen tarkastukset, pahimmillaan joka tilalla piti olla vähintään 15 % kesantoa. Ennen Euroopan Unionia oli paljon ylituotannon rajoitusta koskevia säädöksiä. Pakettitilojen valvonta oli tärkeää esi- merkiksi siksi, etteivät pellot päässeet puskittumaan.
Monet muutkin tarkastukset tiloilla piti käydä teke- mässä. Eräänä vuonna halla vei siemenviljan, jota jouduttiin sitten tuomaan aina Kanadasta saakka.
Näin saatiin Suomeenkin uusi vitsaus, hukkakaura.
Ongelma oli niin suuri, että sitä varten laadittiin hukkakauralaki vuonna 1976. Se jalkautti maatalo- usviranomaiset tarkastamaan hukkakauraesiintymiä.
Aina eivät hommat mene ihan putkeen ja par- hain päin. Pasi sai kerran kuulla kunniansa, kun epäsi eräältä räväkältä naisihmiseltä tämän anoman pinta-alalisän, jonka emäntä oli saanut jo monta vuotta. Emäntä ei liiemmälti sanojaan säästellyt, kertoessaan kuinka Pukaran Pentti kyllä osasi hoitaa asiat. Laki oli kuitenkin muuttunut ja pinta-alalisän alaraja oli noussut yhdestä hehtaarista kahteen. Siinä eivät selitykset paljon auttaneet ja Pasin piti korvat punoittaen ja nöyrästi ottaa haukut vastaan!
Tuotantorajoitusten aikaan ennen Euroopan unionia oli myös tarkkaa, ettei tilalla ollut likaa eläimiä, esimerkiksi emakkoja sai olla vain 20 ja muutenkin sikaloissa sai olla vain luvan edellyt- tämä määrä eläimiä. Maaseutupiiristä Porista tuli määräys, että tiloja pitää tarkastaa. Honkajokiset olivat kyllä yleensä rehellisiä ja noudattivat ohjeita ja määräyksiä. Puheissa sitten oltiin kyllä joskus rehvakkaita ja leuhkittiin naapureille tukiaisista.
Eräskin isäntä oli muka saanut kesämökkitiensäkin tuen piiriin, jonka seurauksena kunnantoimistoon tuli ilmianto moisista vääryyksistä.
Liittyminen EU:hun v. 1995 tuotti paljon lisä- töitä ja pitkiä päiviä. Oli paksuja pinkkoja laki- tekstiä kapulakielellä, josta oli pakko saada selvää.
Koulutuspäiviä oli Hämeenlinnassa, Seinäjoella, Porissa ja kukaties missä, ei ollut virkamiehenä olo pelkkää istumista. Maaseutuelinkeinopiireistä tuli ensin TE-keskuksia ja sitten Ely-keskuksia. Maa- taloushallinto Ely-keskuksissa päätyi Kauppa- ja
teollisuusministeriön alaisuuteen, jonne sijoitettiin myös Työvoimahallinto ja Ympäristöhallinto. Uusia pykäliä ja säädöksiä suorastaan sateli.
Honkajoella oli 1950-luvulla enimmillään yli 700 hevosta, nyt lienee traktoreiden lukumäärä jo yhtä paljon. Tämä kertoo millä vauhdilla on menty eteenpäin. Peltoalaa on saatu lisää sekä raivaamalla että Vapon turvetuotantoalueista sen jälkeen, kun turvetuotanto on loppunut. Maa- ja metsätaloudes- sa toimivien ihmisten määrä on koko Suomessa laskenut joka vuosikymmenellä. Maa- ja metsä- talouselinkeinojen piirissä oli 1970-luvulla vielä 20 % väestöstä, nyt enää alle 5 %. Maatiloja oli Suomessa 1960-luvulla yli 300 000, 1970-luvulla noin 200 000 ja nyt 2000-luvulle tultaessa enää va- jaa 70 000, joista alle 30 hehtaarin tilat ovat hyvää kyytiä vähenemässä.
Keskiverto karjatilalla oli Honkajoella v. 1995 noin 11 lehmää, v. 2010 jo puolta enemmän eli 22 lypsävää. Samanaikaisesti putosi maitotilojentilojen määrä 80:stä alle 30 maitotilaan. Maidon keskituo- tos nousee kuitenkin koko ajan, 5300 litrasta 7700 litraan maitoa lehmää kohti. Vaikka tilojen määrä yhä vähenee, on tuotetun maidon määrä pysynyt samoissa lukemissa ollen liki 5 miljoonaa litraa Honkajoella joka vuosi.
Naudanlihan tuotannossa on erikoistuttu mul- likasvattamoihin, joita meillä Honkajoella on 6.
Lihantuotanto on kuitenkin alentunut: vuonna 1995 tuotettiin n. 1,4 miljoonaa kiloa mutta v. 2010 on määrä laskenut n. 0,9 miljoonaan kiloon. Pudotus johtuu siitä, että vasikankasvatus on siirtynyt lypsy- tiloilta lihantuotantotiloille. Aktiivitilojen määrä v.
2010 oli Honkajoella 172 maatilaa, joista sikatiloja oli 21 ja niissä emakkoja 2700 ja lihotussikapaik- koja 2100. Emakkoja meillä on toiseksi eniten Sata- kunnassa heti Huittisten jälkeen. Sianlihan tuotanto
on samaan aikaan noussut 200 000 kg:sta 300 000 kiloon eli siinä on 50 % kasvu.
Viljatiloja Honkajoella on vähän yli 100 ja viljelyalasta noin puolet on rehuviljan tuotannossa.
Nurmirehun tuotannossa on n. 1400 ha ja kesanto- ja luonnonhoitopeltoja n. 900 ha. Leipäviljaa ja öljy- kasveja viljellään vuosittain n. 300–400 ha:n alalla.
Puutarhatuotanto samoin kuin juuresten ja perunan viljely ovat myös merkittävässä asemassa.
Nykyisin maatiloilla on keskimäärin ottaen pel- toa 37 ha ja metsää 52 ha. Muuta yritystoimintaa sivuelinkeinona on 28 tilalla ja urakointia harjoittaa runsaat kymmenen viljelijää. Urakointia on esim.
lietteen tai lannan levitys, kasvinsuojeluruiskutuk- set, rakentaminen, tuorerehun teko, pellon muokka- ustyöt, turveurakointi, metsätyöurakointi. Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että maataloutta lisäansio- mahdollisuuksineen on kehitetty ajan muutoksiin sopeutuen.
Maataloudessa on tapahtunut paljon positiivista kehitystä, satotasot ovat nousseet keskimäärin 2500 kg/ha 3700 kiloon. Pienilmasto on muuttunut met- säojitusten ja soiden kuivausten ansiosta niin, että kun ennen halla vei satoja silloin tällöin, nykyään näin käy ani harvoin. Honkajoella on luonnostaan happamia maita, mutta ojitus ja kalkitseminen ovat tehonneet niin hyvin, että monista entisistä turve- maista on tullut multavia kivennäismaita. Sukupol- venvaihdokset eivät enää pirsto tiloja elinkelvotto- miksi. Tilakoon kasvun myötä kelpaa työskennellä isommillakin koneilla. Tehomaataloudessakin on toki sudenkuoppansa, mutta aina on onnistuttu keksimään uusia ratkaisuja ja parannuksia. Sit- keät viljelijät ja terve maalaisjärki kunniaan, niin maatalous antaa leivän honkajokisille tulevinakin vuosikymmeninä.
Saila Kamppi
Kolme sukupolvea kahvitauolla: Pasi, Jukka ja Viljami.
P
ienessä Honkajoen kunnassamme toimii vireä urheilun monitoimiseura. Seuramme vahvuus on se, että urheilutarjontaa on monenlaista. Seu- rassamme voit harrastaa salibandyä, lentopalloa, pesäpalloa, jalkapalloa, yleisurheilua, jääkiekkoa, hiihtoa, suunnistusta jne. Harrastaminen painottuu niihin lajeihin, joidenka harrastajia kyseisenä aika- kautena paikkakunnalla on. Ja aina tarpeen tullen, kun uuden lajin harrastajia löytyy, olemme valmiit ottamaan uuden lajin mukaan lajivalikoimaamme.Ensi vuoden alusta seurassamme aletaan harjoitella ja kilpailla voimanostossa, kun maailmanmestari Katariina Nokua alkaa vetää voimanostajia ja edus- taa seuraamme vuoden alusta alkaen.
Viime aikoina erityisesti salibandy on saanut runsaasti suosiota. Kaikkiaan Honkajoella on nyt 20 salibandyn lisenssipelaajaa. Viime kaudella Honkajoen joukkue pelasi hyvällä menestyksellä viidennessä divisioonassa Länsirannikon lohkossa.
Loppusijoitus oli hienosti seitsemäs. Harjoituksia joukkue pitää Honkalassa kaksi kertaa viikossa ja kaksi kertaa viikossa käydään pelaamassa myös Kankaanpäässä isommassa salissa. Kuluneena syk- synä joukkue on aloittanut sarjan Pohjanmaan lohkossa. Nyt syksyllä tätä kirjoitettaessa on ollut neljä peliä, joista kaksi joukkue on jo voittanut.
Salinbandyn innokkaat vetäjät Jirka Laine, Sami Virta ja Timo Vähäsantanen näkevät, että salibandy sopii erittäin hyvin myös naisille ja tytöille. Tule- vaisuus on lajin osalta taattu, koska yläkouluikäisten harjoitukset pyörivät jo ja alakouluikäisten treenit aloitetaan pian.
Hiihto on perinteisesti ollut Honkajoella vahva laji. Seuramme hiihtäjät ovat nuoria ja heillä on tulevaisuus edessään. Hiihtäjillämme on hyviä saa- vutuksia kuluneelta hiihtokaudelta niin piirin kuin valtakunnankin tasolta. Jussi Jussila, Marjaana Jus- sila, Joni Levä, Joona Levä, Venla Haunia ja Henri Koivisto ovat hiihdossa nuoria lahjakkaita haastajia, joiden suorituksista saamme tulevaisuudessa vielä iloita moneen kertaan. Kaikkiaan lisenssihiihtäjiä seurassamme on tällä hetkellä vajaa parikymmentä.
Hiihtoharjoituksia on pidetty noin kerran viikos- sa. Anni Haunia ja Linda Kurumaa ovat hienosti kunnostautuneet nuorina hiihtokoulun vetäjinä.
Järjestimme menneenä talvena ensimmäistä kertaa Honkajoella hiihdon Satakunnan maakuntaviestin.
Maakuntaviesti oli niukasta lumimäärästä huolimat- ta erittäin onnistunut ja porukalla talkoilla tehtyjä latujamme kehuttiin kilvan. Oma seuramme sijoittui maakuntaviestissä A-sarjassa hienosti kuudenneksi.
Jo perinteeksi tullut Honkasprintti hiihdettiin men-
neenä talvena parisprinttinä. Seuran omia sarjahiih- tojakin pidettiin viidet eri kisat. Kuitenkin erityisen suosion saivat kymmenvuotiaiden ja nuorempien kahdet nappulahiihdot, joilla oli jopa oikein omat sponsorit.
Yleisurheilussa olemme seurana saaneet näky- vyyttä viime aikoina kaikkein eniten. Seuramme kirkkain tähti on ehdottomasti pituushyppääjä Arttu Halmela. Arttu opiskelee, asuu ja harjoittelee ny- kyään Porissa. Arttua valmentaa itsekin pituushyp- pääjänä kunnostautunut Pertti Ahomäki. Karhuhalli tarjoaa Artulle erinomaiset harjoitteluolosuhteet talvisin. Viime keväänä Arttu oli myös harjoituslei- rillä viisi viikkoa Portugalissa juuri ennen kesäkil- pailukautta. Keskimäärin Arttu käyttää kaksi tuntia päivässä harjoitteluun. Viime kesänä Artulla oli onnistunut kilpailukausi ja tulokset vain paranivat syksyä kohti. Kesäkuun puolivälissä Arttu saavutti yhden virstanpylvään, kun hän Paavo Nurmi Games -kisoissa voitti Tommi Evilän sentillä ollen kisan kolmas. Heinäkuun alkupuolella 22-vuotiaiden EM-kisoissa Tampereen Ratinassa Arttu harmitta- vasti putosi ensimmäisenä finaalista. Heinäkuun loppupuolella Kalevan kisoissa Vaasassa Arttu oli
Honkajoen Seudun Urheilijoiden toimintaa vuonna 2013
Arttu Halmela.
hienosti viides. Kesän huipennus oli Suomi–Ruotsi -maaottelu syyskuussa Tukholmassa, kun Arttu oli lähellä korjata koko potin. Tuolloin Arttu hävisi Lontoon olympialaisten neloselle Ruotsin Peter Tornéukselle vain yhden sentin. Tornéuksen tulos oli 773 ja Artun 772. Tulevaan hallikauteen ja sitä seuraavaan kesäkauteen Arttu kertoo panostavansa täysillä. Hallikaudella tavoitteet ovat jo korkealla.
Arttu mainitsee kaksi kovaa tavoitetta tulevalle ke- sälle. Ensimmäinen on Kalevan kisojen mitali. Toi- nen on aikuisten EM-kisojen tulosrajan 795 ylitys ja sitä kautta pääsy mukaan EM-kisoihin.
Yleisurheilujaoston keväällä kolme osakilpailua sisältäneet maastojuoksut olivat hyvin suosittuja ja keräsivät runsaasti osallistujia. Kesällä järjestettiin useat harjoitukset ja muutamia seuran omia kisoja.
Talvisaikaan Honkalassa on pidetty harjoituksia 4–7-vuotiaille ja 8–13-vuotiaille, kummallekin ikä- ryhmälle erikseen. Osallistujia harjoitusryhmissä on ollut hyvin. Syyskesällä yleisurheilujaosto järjesti menestyksellä seuraottelun Siikaisten Sisu – Kar- vian Kiri – Honkajoen Seudun Urheilijat.
Suunnistusjaosto järjesti kesällä useat kuntoras- tit. Osallistuttiin Jämsässä Jukolan viestiin kahdella joukkueella ja Venlojen viestiin yhdellä joukkueella.
Suunnistuksessa seuramme nuori menestyjä oli Heta Haunia, joka voitti viisi osakilpailua sisältäneen piirin Oravacupin ylivoimaisesti 11-vuotiaiden tyttöjen tukireittisarjassa. Heta teki todella upean kokonaissuorituksen.
Jalkapalloilijat ovat pitäneet kesällä harjoituksia kaksi kertaa viikossa, syksyisin ja talvisin harjoi- tuksia on pidetty Honkalassa sisätiloissa kerran vii- kossa. Kesäharjoituksissa on kerralla ollut mukana
lähes 20 jalkapalloilijaa sekä syksy- ja talviharjoi- tuksissa hieman vähemmän. Jalkapalloilijoilla on ollut yhteistyötä myös isojokisten ja kauhajokisten kanssa, joiden kanssa on järjestetty yhteisiä pelejä.
Pesäpallossa, lentopallossa ja jääkiekossa on eletty suvantovaiheen aikaa. Harrastettu on, mutta toiminta on ollut enemmän satunnaisempaa.
Kuntoilujaosto järjesti viime todella upeassa säässä juostun Honkahölkän. Osallistujamäärä oli yli 700 juoksijaa. Kyse on siis alueellisestikin suu- resta hölkkätapahtumasta, joka vuodesta toiseen ke- rää mahtavan osallistujamäärän. Honkajoen Seudun Urheilijat ja Honkajoen Urheilun Tuki organisoi taas kerran hyvässä yhteistyössä markkinaviikonlopun tapahtumat. Markkinaviikonloppu, heinäkuun vii- meinen viikonloppu, kokosi perinteiseen tapaan suuren joukon entisiä ja nykyisiä Honkajokisia yhteen viettämään yhteistä kesäjuhlaa.
Esitän kutsun teille kaikille jollakin tavoin urhei- lusta kiinnostuneille. Nuoria opastamme urheilussa alkuun ja pidemmälle ehtineitä eteenpäin. Kuntoi- lijoille ja kilpailijoille tarjoamme mahdollisuuden harrastaa ja kilpailla. Lisäksi tarvitsemme vapaaeh- toista talkooväkeä siihen perustyöhön, toimintaan jaostoissa ja seuran talkootyöhön, jolla luomme puitteet urheilun harrastamiselle ja perinteen jatku- miselle Honkajoella. Olet aina tervetullut mukaan aktiivisen seuramme toimintaan.
Toivotan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta Teille kaikille Honkajoen Joulun lukijoille!
Arimo Koivisto, Honkajoen Seudun Urheilijat, puheenjohtaja
JOULUPUKIN REKKA
Joulupukki jakoi lahjoja ja oli aivan poikki. Sil- loin hän ajatteli että ostanpa rekan ja marssi rekkakauppaan ja osti rekan. Kaupassa oli tarjolla keksejä ja kahvia. Joulupukki söi ja joi ja lähti jakamaan lahjoja. Mutta rekka ei mahtunut piipusta joten hän kippasi lahjat piippuun. Hän meni taloon ja siellä oli keksejä ja maitoa sitten joku heräsi. Poika kysyi kuka olet. Joulupukki sanoi olen Joulupukki entä sinä. Olen Pertti kuusi vuotta. Joulupukki lähti ja sanoi hyvää joulua. Joulupukki ajoi pajalle ja rupesi lomille.
Jesse Välimäki
Muutti Honkajoelle kesäkuussa, miehen ja töiden perässä.
Olen kotoisin Kauhavalta, Nokuan kylästä ja olen maatilan tyttö. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat puuhastelut maataloustöissä ja isäni kuoltua jo varhaisnuoruudessani, työt huomattavissa määrin lisääntyivät, joista kaikki perusvoimani onkin pe- räisin.
Nuorena harrastin yleisurheilua, joka muuttui salibandyksi ja lopulta voimanostoksi. Kuntosali- harjoittelun aloitin 1997, oikeastaan vahingossa.
Menin salille samoista syistä kuin monet muutkin naiset, liikaa kiloja sekä rasvaa... Siitä se treenaa- minen sitten pikku hiljaa alkoi. Parin kuukauden jälkeen olikin jo ensimmäiset kisani, joissa kyyk- käsin 155 kg, penkkasin 72,5 kg ja vedin maasta 172,5 kg, yhteistuloksen ollessa tasan 400 kg. Vuo- den treenaamisen jälkeen rikoin naisten ensinmäisen yhteistuloksen maagisen rajan 500 kg ja siitä puolen vuoden päästä voitin MM-pronssia voimanostossa.
Toinen maaginen raja 600 kg rikkoontui 2010. Tai itse asiassa ylittyi ollen 617,5 kg, jolla voitin myös MM-pronssia ja yhteistulokseni on tälläkin hetkellä suurin mitä Suomessa on koskaan tehty.
Harrastuksissani urheilun parissa on tullut tutuksi erilaisia voimalajeja. Vahva Nainen kisat (mm. 2x Suomen vahvin nainen), kädenvääntö (2x Suomen mestari), painonnosto (mastersin SM-hopea), rauta- koura/otevoimakisat (mm. yksi silloinen ME-tulos), sekä leikkimielellä koetetut heinäseipään- ja lypsy- jakkaranheiton MM-kisatkin.
Vuosi 2013 on tuonut paljon tullessaan. Voima- nostossa kolme SM-kultaa, Mastersien (yli 40-v.) Euroopan- ja Maailmanmestaruudet, penkkipunner- ruksessa kolme SM-kultaa, kädenväännössä kaksi SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi.
Valitettava luokkaantuminen syyskuun lopulla (molempien akillesjänteiden katkeaminen ja kor- jausleikkaus) muutti suunnitelmiani paljon, mutta halu kilpalavoille on kuitenkin kova. Kuntoutumi- nen on hyvässä mallissa ja treenaaminenkin jatkuu taas piakkoin. Ensi vuoden puolella tarkoituksena on tuoda lajia tutuksi honkajokelaisille vetämällä punttikoulua / kuntosaliharjoittelua Honkalassa.
Voimanosto on kolmesta eri nostomuodosta koostuva kilpailulaji, jossa lasketaan jokaisen nos- tomuodon maksimisuoritukset yhteen. Joka nosto- muodossa on kolme nostoyritystä ja kilpailijan tulee
saada ainakin yksi hyväksytty nosto jokaisesta nos- tomuodosta. Parhaimman yhteistuloksen saavuttanut kilpailija voittaa. Voimanoston kolme nostomuotoa ovat: jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto (maastanosto). Nostot suoritetaan edellä esitetyssä järjestyksessä siten, että jalkakyykky on ensimmäi- nen ja maastaveto viimeinen nostomuoto. Jos kaksi kilpailijaa saavuttavat saman yhteistuloksen, ratkeaa sijoitus kevyemmän kilpailijan hyväksi. Kaikki kol- me nostomuotoa muokkaavat ja kehittävät lihaksia ja ovat oiva keino pitää itsensä kuosissa. Ja ikä ei ole este voimanostolle vaan tässä lajissa se on jopa hyve..!
Jalkakyykky
Jalkakyykky muodostaa voimanoston perustan.
Se on näistä kolmesta nostomuodosta teknisesti vaativin. Useimpien mielestä se on myös raskain nostomuoto harjoitella ja se on voimanoston lajeista monipuolisimmin koko vartalon voimaa ja lihas- massaa kehittävä harjoite. Jalkakyykyssä tanko on hartioilla, niskan takana ja laskeudutaan niin alas, että takareidet ja pohkeet ovat vastakkain. Täys- kyykyn suorittaminen edellyttää kehittynyttä yksi- löllistä tekniikkaa, riittävää liikkuvuutta lonkka- ja polvi- sekä erityisesti nilkkanivelissä. Keskivartalon hallinta vaatii tarpeeksi lihasvoimaa vatsa- ja selkä- lihaksissa. Keskeisimmin liikkeeseen osallistuvat jalkalihakset ovat pakaroissa ja etureisissä. Noston onnistumisen ratkaisee kuitenkin lopulta vatsa- ja selkälihasten voima.
Honkajoelle EM- ja MM-kultaa voimanostossa 2013
Katariina Nokua
R
ynkäisten ky- lässä syntynyt ja kylän vanhimpiin asukkaisiin kuulunut Olli Välimäki esit- ti hiljattain minul- le, että kirjoittaisin muistiin tietoja Ryn- käisten maantien synnystä.Olli asuu nyt v a i m o n s a k a n s - sa kirkolla. Hän on muistellut asiaa melkeinpä viikoit- tain kirkolla asuvan
Paavo Mattilan kanssa. Paavo tunteekin ehkä tar- kimmin Rynkäisten maatien, sillä hän kuljetti postia Rynkäisiin 39 vuotta. Siinä ajassa ehtii tuntemaan tien joka mutkan, ylä- ja alamäen sekä tien kunnon muutenkin.
Paavo toi 18 vuotta postin kylään polkupyörällä ajaen, loppuajan hän kulki henkilöautolla. Lähes koko Mattilan suku tunsi tien yhtä hyvin. Paavon isä Svante, sisaret Sanni ja Rauni sekä veli Erkki toimivat myös aikoinaan samassa postinkantajan työssä. He toimivat tässä tehtävässä tunnollisesti ja nauttivat rynkäläisten ehdotonta luottamusta työs- sään. Erkki toimi myöhemmin vieläkin tärkeämmäs- sä työssä, rikoskomisariona Porin poliisilaitoksella.
Syrjäkylien postipaikat toimivat aikoinaan kylän väen kokoontumispaikkoina. Rynkäisten tien var-
RYNKÄISTEN MAANTIESTÄ
Penkkipunnerrus
Penkkipunnerrus suoritetaan erityisellä penkillä selällään maaten siten, että jalkaterät ovat maassa ja rintakehä kaarella siten, että hartiat ja pakarat ovat penkkiä vasten. Punnerrettaessa levytanko, johon painot on kiinnitetty, tuodaan vaakasuoras- sa rintakehälle ja nostetaan kädet ylös suoristaen.
Toisto tulee tehdä rauhallisesti, eikä kilpailuissa hyväksytä ”pompautta malla” tehtyjä suorituksia.
Penkkipunnerrus kohdistuu eniten rintalihaksiin.
Toissijaisia, nostoon vaikuttavia lihaksia ovat tan- gon lähtövaiheessa mm. iso rintalihas, hartialihak- sen etuosa koko suorituksen ajan ja yläselkä. Ojen- tajia tarvitaan lähinnä suorituksen loppuvaiheessa.
Kilpailuissa käytetään usein erityistä penkkipaitaa, joka korostaa ojentajien työtä nostossa.
Maastaveto
Maastavedossa on kahta erilaista tekniikkaa: perin- teinen tyyli, jossa jalat pidetään kapealla ja sumo- tyyli, jossa on leveä jalka-asento.
Maastavedossa tangosta tartutaan ristiotteella hartioiden leveydeltä. Nostetaan tanko ylös asti siten, että jalat ja selkä ovat suorassa. Sitten tanko lasketaan maahan hallitusti. Maastaveto rasittaa etu- ja takareisiä, pakaroita, ylä- ja alaselkää sekä vatsan ja kyljen lihaksia, jotka toimivat tukena.
Oikea tekniikka on tärkeä maastavedossa, koska muuten loukkaantumisriski on suuri. Maastavedossa käytetäänkin usein tukivyötä loukkaantumisriskin pienentämiseksi ja harjoitteluissa vetoremmejä jos otteen pitämisen kanssa on vaikeuksia.
ressa, näitä paikkoja olivat kylän perällä oleva Vir- tasen metsänvartijatalo, keskipaikkeilla Lindforssin kauppa ja alkuosassa ensin Hohkurin metsänvartija- asunto, sen jälkeen Koivumäen talo.
Vaimoni Terttu (os. Välimäki) tiesi kertoa yh- destä postinhakumatkastaan nuoruudessaan. Kun posti oli tullut iltahämärissä Virtaselle, ja silloisen postimiehen Erkin oli pitänyt jakaa posti odotta- jille, valoa näyttävän öljylampun lamppuöljy oli loppunut. Onneksi Virtasen Hannalla oli ollut tasku- lamppu, jonka valossa Stengårdin Elma oli lisännyt lamppuun öljyä. Erkki oli seurannut toimitusta ja todennut: ”Tuleekohan Elmasta apteekkari, kun kaatoi polttoaineen tarkoin lampun öljysäiliöön”.
Elmasta ei tullut apteekkaria, mutta veljenpojasta Jarista tuli lääketieteen tohtori.
Rynkäinen on Honkajoen nuorin kylä. Rynkäisis- sä asuneen metsähallituksen metsänvartija Juho Vir- tasen mukaan Rynkäisiin ovat tulleet ensimmäiset asukkaat vasta v. 1826. Vanhassa pitäjänkartassa v.
1847 on merkittynä jo toistakymmentä asuinpaik- kaa. Virtanen on kirjoittanut lisäksi Rynkäisten tiestä kylän syntyhistoriaa käsittävässä kirjoituksessaan.
Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansa lehdessä v. 1923. Tien synnystä on kirjoittanut myös Heikki Kiviniemi kirjassaan ”Pohjolan porstuas, Hämeen hännillä”.
Ensimmäiset tiet Rynkäisiin muodostuivat niiden kinttupolkujen paikoille, joita pitkin kylän ensim- mäiset asukkaat saapuivat Siikaisista, Kankaanpääs- tä, Isoltajoelta ja kaukaisimmat aina Hämeenkyröstä asti. Honkajoeltakin tuli asukkaita Antilan, Hongon ja Paaston kylistä. Virtasen mukaan asutuksen lisääntyminen melkein ryntäyksen lailla toi kylän nimeksi Rynkäinen.
Näistä poluista kyläläiset alkoivat kunnostaa vähitellen ensin kylänraittien tapaisia, ja asutuksen lisääntyessä kylään johtavaa päätietä kunnostettiin kunnan avustuksella aina maantien luokkaan kuulu- vaksi tieksi. Vuoden 1847 kartassa erottuu päätien suunta jo selvästi. Tie alkoi Paastonkylästä ja päättyi Virtasen tilan paikkeille Siikaisten rajalla. Tie kulki monissa paikoin suoalueilla mm. Hietakeitaalla sekä Kalliomäen ja Koivumäen tilojen kohdalla.
Näillä alueilla jouduttiin tientapaiselle laittamaan pitkospuut.
Pitkospuita varten erotettiin v. 1852 isossajaossa oma, noin 10 ha suuruinen siltametsä. Siltamet- sän nimi oli Prunnimäki ja sen omistivat Antilan, Hongon ja Paaston kylien tilat. Kun siltametsä oli yhteistä maata, niin sinne alkoi ilmestyä sellaisia asukkaita, joilla ei ollut paikkaa minne rakentaa.
Sellainen oli mm. Teivaala-niminen mieshenkilö.
Teivaalan puoliso Hilman oli kerran lähtenyt käy- mään kotonaan Isollajoella. Sillä aikaa oli isäntä Talliviidan miesten avustuksella siirtänyt pienen hirsimökin siltametsän alueelle. Kun Hilma palasi Isojoelta huikkasi Teivaala mökin kivirappuselta
vaimolleen: ”Hilma poikkea tänne, me asumme nyt täsä”. Niin helppoa oli muutto ennen.
Kyläläiset kulkivat kirkolla osittain pitkospuita pitkin. Pitkospuista huolimatta jalkineet tahtoivat kastua kirkolle mentäessä. Siitä syystä jalkineina toimivat paulapieksut pidettiin kontissa aina siihen asti kun päästiin kuivalle kankaalle. Vasta siellä voitiin pieksut pistää jalkoihin. Siitä syystä kangas sai nykyisen nimensä Pieksunkangas. Vaimoni ja hänen veljensä Olli Välimäen isoäiti Maria Välimäki os. Virtanen on kertonut nimen synnyn alkuperän.
Pitkospuita tuli näkyviin vielä vuonna 1959, jolloin ajelin ”Mossellani” tuota tietä pitkin. Tietä jatkettiin Siikaisten rajalta Pyntäisten kylään päin vasta 1800-luvun lopulla. Honkajoen kunta teki v.
1984 esityksen Karvian kunnalle tien muuttamiseksi yleiseksi maantieksi. Vuonna 1896 tie oli rakennettu Honkajoen kirkonkylässä sijainneesta Lankosken mutkasta Siikaisten rajalle saakka. Maanmittari oli jakanut tien kunnossapitoa varten osiin. Honkajoen kunta oli antanut tien rakentamiseen avustusta, ehto- na oli se, että tie rakennetaan 10 kyynärää leveäksi (kyynärä on 60 cm).
Honkajoen kunta kiirehti Siikaisten kuntaa ra- kentamaan puuttuvat 6 km Rynkäisistä Pyntäisiin, jolloin tietä pääsisi kulkemaan Merikarvian sata- maan. Tien muuttaminen yleiseksi tieksi kohtasi vastustusta, kankaanpääläiset ja merikarvialaiset vastustivat hanketta. Kankaanpääläiset pelkäsivät ehkä sitä, että Rynkäisten tie veisi käyttöä juuri rakennetulta Alahonkajoki-Siikainen maantieltä.
Merikarvialaisten vastustus tien rakentamista vastaan ihmetyttää; olisi luullut heidän iloitsevan siitä, että honkajokiset toisivat lankkunsa Merikar- vian satamaan Kristiinan sataman sijasta. Samalla honkajokiset ja karvialaiset ostaisivat vuotuiset silakkansa Merikarvian kalastajilta. Silakka ostettiin silloin nelikkokaupalla (n. 25 kg) suolattavaksi.
Suolattu silakka perunan kanssa oli silloin yksi pääruokalajeista.
Olli Välimäki tiesi vielä kertoa mummunsa muisteluista, että metsänvartija Virtanen aloitti vel- jiensä kanssa tien uudelleen linjauksen ja huolehti puuston poistostakin, Virtanen oli metsänvartijan työn lisäksi eräs kunnan luottohenkilöistä. Tie kulki valtionmaalla kilometrikaupalla. Tielinja kulki myös Rauma-Repolan ja Siikaisten kunnan alueilla. Tien rakennustyö jaettiin palstoihin, eli siihen aikaan sanottaviin ”lotteihin. Vehmasto Heikki sai tieosuu- tensa kallioiselta mäkikumpareelta. Kallio sai sen jälkeen nimekseen Vehmastonkallio.
Tie ylitti useassa kohdassa Rynkäjoen. Joen yli jouduttiin tekemään siltoja. Tällä tiellä kaikki sillat olivat kivestä tehtyjä kaarisiltoja. Siltamestarina toimi Välimäen Marian mukaan Silta-Matti Meri- karvian Tuorilasta. Heikki Kivinimen kirjoittamassa Honkajoen historiassa mainitaan tien valmistuneen v. 1913.
Kuvassa Rynkäisten tienrakentamisessa mukana olleita. Vasemmalla Aleksi Jokisalo s. 1883,
oikealla Svante Talliviita.
Välimäen Maria tiesi aikoinaan mainita, että v.
1920 tien läpi ajoi Turun ja Porin läänin silloinen maaherra Kaarlo Collan. Marian muisteluksen mukaan Rynkäisten kylän väkeä oli kertynyt met- sävartija Virtasen portille maaherraa katsomaan.
Naiset olivat olleet kyykkysillään, miehet olivat saaneet seisoa. Tämä oli ollut tielle ja kyläläisille tärkeä tapahtuma.
Tämä tie on siitä poikkeuksellinen, että siitä on sorapäällysteistä 6 km Siikaisten kunnan ja saman verran Honkajoen kunnan alueella. Onkohan tämä ainoita Etelä-Suomessa kahden kirkonkylän välissä olevia kestopäällystystä vailla olevia teitä? Tien ojia on nyt ruvettu parantamaan 2 km matkalla Pyntäi- sistä Honkajoen suuntaan. Rynkäisissä asuva Leo Huhtala tiesi ojittajien sanoneen, että tietä kavenet- taisiin metrin verran. Mittasin tien kulutuspinnan leveydeksi 21.10.2013 kolme korttelia vaille 10 kyynärää. Vanha kyynärä on 60 cm ja kortteli 5 cm. Pinnan leveys on silloin metreinä 5,55 metriä, eli vähemmän kuin Honkajoen kunnan 100 vuotta sitten vaatima 10 kyynärää, eli 6 metriä. Sitä en tiedä mistä kunnan vaatima tien leveys mitattiin, kulutuspinnasta vai ojasta ojaan.
Tien mittaukseni aikana tuli paikalle lähistöllä asuva mv. Antti Mielonen. Sanoin Antille, että:
”Tukki- ja turverekkojen on oltava varovaisia, jos sattuvat vastakkain tulemaan”. Niin usein tapahtu- neekin, sillä tiellä kulkee usein Merikarvian sahalle
meneviä tukkirekkoja. Tietä pitkin ajavat myös turverekat. Tien vaikutusalueella on laskelmani mukaan noin 600 hehtaarin suuruiset turvetuotanto- alueet. Tältä alueelta tulee tuhansia kuormia turvet- ta, joka ajetaan tätä tietä pitkin muualle Suomeen.
Muun liikenteen ohella tiellä kulkevat päivittäin myös koululaisia kuljettavat kouluautot.
Rynkäisten tien yläpuolella sijaitsee Satakunnan maakuntakaavaan merkitty erittäin suuri Haapakei- taan suojelualue, johon sisältyy Mustasaarenkeitaan, Haapakeitaan, Rojonkeitaan ja Huidankeitaan kei- dassuot.
Tämä alue on merkitty karttaan kaariviivoituk- sella ”Luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeänä alueena”. Sitä se onkin! Onhan se Etelä- Suomen laajimpia suoalueita. Tälle alueelle on Mus- tasaarenkeitaan kohdalla merkitty ”Hiljainen alue”, jossa voi nauttia luonnon hiljaisuudesta.
Kaariviivoituksella merkitty alue alkaa Honka- joen puolella Pesämäen/Kodesjoen reunamilta.Sii- kaisten puolella on raja sunnilleen Leppijärven tien paikkeilla, eteläraja kulkee vähän Siikainen - Hon- kajoki tien yläpuolella. Honkajoelle on kantautunut tietoa siitä, että tätä aluetta oltaisiin laajentamassa etelään, eli Rynkäisten maantielle päin.
Onkohan tällä kaikella vaikutusta Rynkäisten tien ja sen yläpuolella olevan asutuksen tulevaisuu- teen? Pyritäänkö siihen, että tällä tavoin saataisiin vähitellen ”hiljaiseksi” koko Rynkäisten kylä, ja eteläinen Satakunta saisi tällä tavoin suojeluvelvoit- teensa täytetyksi?
Rynkäisten tien historiasta ja arveluja tulevaisuudesta kirjoitti Pentti Rautjärvi.
K
atkon kylä on saanut nimensä Katkon talos- ta. Tässä jutussa käydään läpi asuinpaikan historiaa alkaen kivikaudesta. Sana ”Katko” tulee todennäköisesti siitä, että Karvianjoki on aikanaan virrannut aivan talon takaa, mutta on myöhemmin oikaissut suoremman reitin. Joen uomaan on tullut katkopaikka, josta nimi tämän teorian mukaan tulee.Kivikautinen asutus
Nykyisen Itämeren edeltäjä on Litorinameri (4000- 2000 vuotta eaa), jonka ylimmät rannat ulottuivat Kankaanpään keskustaan sekä Honkajoen ja Siikais- ten rajalle. Litorinamerta edelsi Ancylusjärvi, joka syntyi n. 9000 vuotta eaa. Ylimmillään Ancylus- järvi peitti koko seudun lukuun ottamatta Lauhan- vuoren huippua. Vuoren huipulla meren rantavallit ovat edelleen helposti nähtävissä.
Ensimmäiset asukkaat tulivat Suomeen Venäjältä ja Baltiasta. Oli luonnollista, että asutus sijoittui meren rantaan. Niinpä Honkajoella kivikautinen asutus syntyi siinä vaiheessa, kun veden pinta oli laskenut riittävän alas. Honkajoen varhaisin asutus ajoittuu karkeasti noin vuosiin 5000–7000 vuotta eaa.
Muinaisesta merenlahdesta muistan itsekin hy- vän esimerkin 1970-luvulta. Olin puimassa Lauri Lahden pellolla, joka on Kangasniemen talon lä- hellä. Pellon vieressä oli juuri kaivettu oja, joka paljasti noin parin metrin savikerroksen alta paksun kerroksen ruokokasvuston jätettä. Varmistin tätä juttua varten Helsingin yliopiston geotieteen pro- fessorilta Veli-Pekka Saloselta, että kasvinjätteet olivat todella yli 6000 vuotta vanhoja. Ne olivat säilyneet tunnistettavina hapettomissa oloissa pak- sun savipatjan alla.
Honkajoen kivikautinen asutus kuuluu Suomus- järven kulttuurin aikaan (6500–4200 eaa.), jolle on tyypillistä kivikirveet, pallonuijat ja kourutaltat sekä kvartsi-iskokset. Suomusjärven kulttuuria seuran- neelta kampakeraamiselta ajalta ei Honkajoelta ole löytynyt mitään merkkejä. Asutus siis siirtyi pois merenpinnan laskiessa.
Tohtori Ville Luho teki Honkajoella ensimmäi- sen arkeologisen kaivauksen v. 1949, jolloin tutkit- tiin Halme-Hietarannan asuinpaikka. Myllyluoman asuinpaikan kaivaukset hän teki v. 1952. Tutki- musten tuloksena löytyi kivikautisen kodan pohja, jonka kopio on Jyllin leirikeskuksen tontilla. Enoni Keijo Kalliomaa oli nuorena poikana avustamassa Hietarannan alueen kaivauksissa. Ystävänsä Osmo Luomanperän kanssa he piilottivat lehmänsarven tutkimusalueelle tohtori Luhon löydettäväksi. Ensin
tohtori innostui löydöstä mutta hermostui oikein kunnolla huomattuaan jutun poikien jekuksi. Siihen päättyi poikien työsuhde ilman irtisanomisaikaa.
Amanuenssi Jouko Räty Satakunnan Museosta teki mittavan selvityksen Honkajoen muinaisjään- nöksistä vuosina 1983–1984. Selvityksessä doku- mentoitiin yhteensä 110 kivikautista asuinpaikkaa tai esinelöytöä. Tämä tutkimus on lainattavissa Honkajoen kirjaston kotiseutukirjastosta.
Tutkimukseen on merkitty Katkon talon lähei- syydessä oleva kohde numero 7. Noin 10 metriä leveä ja 100 metriä pitkä kivikautinen asuinpaikka alkaa Järvenpään riihen edestä ja ulottuu Katkon tilan aitan taakse. Tältä alueelta Risto Lankoski löysi kourutaltan. Koko alueelta on löytynyt asuinpaikalle tyypillisiä kvartseja. Tutkimuksessa todetaan, että asuinpaikka on ollut pitkä ja kapea, merenlahteen työntyvä jyrkkärinteinen niemeke.
Toinen Katkon tilaan liittyvä havainto tutkimuk- sessa on numero 6, joka on n. 100 metriä nykyisestä talosta pohjoiseen. Myös tältä paikalta on löytynyt kvartseja sekä taltta.
Kaikkia löytöjä ei luonnollisesti ole tähän tut- kimukseen voitu selvittää. Katkon talon naapurissa olevan Lahden talon alueelta on tehty useita löytöjä.
Toini Lahti kertoi että, navetan perustuksia tehtäessä löytyi paljon merkkejä kivikautisesta asutuksesta.
Samoin itsekin olin mukana 1970-luvulla, kun kaivettiin Lahden talon taakse vesijohtoa. Noin 1,5 metrin syvyydestä löytyi selvä nuotionpohja.
Aikanaan meren pinta laski ja Honkajoki autioi- tui 5500 vuodeksi.
Nykyisen asutuksen alku
Sijainniltaan Honkajoen alue on syrjässä suurista vesireiteistä, joita pitkin Satakunnan asutus aikoi- naan eteni ja joiden ympärille asutus myös keskittyi.
Eränautinta-alueeksi Honkajoen alue kyllä kelpasi.
sastamalalaisten, hämeenkyröläisten sekä ikaalis- laisten intressit kohdistuivat erityisesti Karvianjoen vesistöön. Osa Honkajoesta oli ikaalislaisten kan- takylien omistuksessa 1600-luvun lopulle, jolloin asutus alkoi. Ensimmäiset asukkaat joutuivatkin alussa ongelmiin ikaalislaisten ja skanssilaisten (Karviassa) puolustaessa vanhoja oikeuksiaan. He ryöstivät sekä vahingoittivat uudisasukkaiden omai- suutta useita kertoja. Ilmajoen talvikäräjillä v. 1691 Markku Eskonpoika Katko syytti Skanssin talollisia torppansa repimisestä ja muusta ilkivallasta.
Katkon talo on Honkajoen alueen kolmanneksi vanhin. Se perustettiin v. 1687. Tätä vanhempia ovat Jokihonko (1673) ja Rakennuskoski (1684).
