Honkajoen
Joulu 2009
PÄÄKIRJOITUS
H onkajoen Joulu on pitänyt asemansa perinteisenä julkaisuna, joka hankitaan melkein jokaiseen kotiin pitäjässä vuosittain. Tämän voi päätellä siitä että lehteä painetaan n. 700 kpl joka vuosi. Kunnan asukaslukuun suhteutettuna painos on suuri. Toki ilmoittajat ja kirjoittajat saavat ilmaisnumeron, mutta osallistumalla julkaisuun omalla panoksellaan ovat hekin ilmaisseet kiinnostuksensa lehteen.
Viime vuosina on lehden toimituskunta vakiintunut muutamaan aktiivisimpaan leijonaveljeen ladyineen. Näin toimitus on rutinoitunut ja kun avustajina juttujen kirjoittamisen muodossa on aina sekä vanhoja että uusia tekijöitä, saadaan laadukas julkaisu aikaan sujuvasti.
Toivomme, että olemme tämänkin vuoden lehteen osanneet ottaa mukaan kaikki merkittävimmät tapahtumat vuoden varrelta niin yritys- kuin yhdistystoiminnassakin. Myös erilaiset muistelut kuuluvat aina joululehden henkeen.
Poikkeuksellisesti tämän vuoden lehdessä on kaksi muistokirjoitusta. Toimitus katsoi kyseiset henkilöt niin merkittäviksi ja kaikkien tuntemiksi, että heidän poismenonsa kesken yrittäjäuransa tuli huomioida.
Jälleen olemme kiitollisia kaikille ilmoittajillemme, jotka näinä taantuman aikoinakin antavat panoksensa hyväntekeväisyyteen. Myös juttuja kirjoittaneet ja tarjonneet ovat kiitoksen ansainneet. Vapaaehtoinen vaivannäkö joululehden hyväksi on nykyisinä itsekkyyden aikoina hatunnoston arvoista.
Pian siirrymme taas uudelle vuosikymmenelle mutta luottavaisin mielin. Elämä jatkuu syrjäisellä mutta ihmeen vireällä paikkakunnallamme lähtien omista luonnonvaroistamme ja yritteliäistä asukkaistamme. Unohtamatta huomattavaa ulkomaalaisvahvistusta, joka yhä enemmän huolehtii myös paikkakunnan väestönkehityksestä.
Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille lukijoillemme.
Kankaanpään Painopalvelu Oy • 2009 Hinta 10 €
Päätoimittaja Esa Kivioja
Lehtitoimikunta Kaija Kivioja
Leena ja Pauli Kamppi Maija ja Kimmo Tuomi
Leena Poikonen Erkki Forsman Hannu Uusihonko
Kansi- ja
keskiaukeamakuvat:
Seppo Myllyviita
Presidentin puheenvuoro
H
onkajoen Leijonien toiminta on jatkunut vakiin- tunein käytännöin, mutta harvenevin voimin.Leijonatoiminnan iskulause, Me palvelemme, ei kutsu nykypäivän kiireistä ihmistä. Aika on rahaa, jopa vapaa-aika. Valitettavasti sama tendenssi taitaa olla kovin monessa perinteisessä harrastustoimin- nassa. On aikamoinen haaste uudistaa toimintamuo- toja sellaisiksi, että ihmiset niistä kiinnostuisivat ja lähtisivät mukaan. Vaarana voi olla myös, että harrastusmuodon alkuperäinen tavoite kärsii, jos toimintaa aletaan liikaa uudistamaan. Leijonatoi- minta on tainnut saada jossain vaiheessa kuivan kokoustamisen maineen, ehkä syystäkin. Mutta tästä olemme Honkajoella irtisanoutuneet. Syksyllä
tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa laadittaessa päätimme, että liikunta ja kuntoilu ovat vuoden teemana. Kerran kuukaudessa kokoonnutaan, tarvit- taessa pakolliset rutiinit ja paperihommat hoidetaan pikaisesti, jos niitä on, ja sitten ylös, ulos ja lenkille, suksin, sauvoin, luontoa samoillen, Pesämäessä pä- ristellen, jne. Lähde Sinäkin mukaan, keskivartalosi kaipaa kavennusta!
Niistä parinteisistä Leijona-aktiviteeteista toki huolehdimme aatetta unohtamatta: Me palvelem- me.
Pauli Kamppi presidentti
L
eijonatoiminnan vuosikello on jälleen pyörähtä- nyt ja iloksemme saamme huomata jättäneemme taaksemme toimintatäyteisen vuoden. Näkyvin ak- tiviteettimme on kädessäsi oleva Honkajoen Joulu.Lehtemme värillinen keskiaukeama on varattu tänä vuonna kauniin kirkkomme esittelyyn eri vuoden- aikoina ja hieman erilaisilla kuvakulmilla. Kuvauk- sien yhteydessä dokumentoimme myös kirkkomme rakennustekniset yksityiskohdat, alttaritaulun ja seinämaalaukset. Tämä kuva-aineisto olkoon yhdis- tyksemme huomionosoitus 200-vuotiaan kirkkom- me tulevalle juhlavuodelle.
Honkajoen Joulun tuotoilla pystymme muista- maan pienin paketein Joulun alla yksinäisiä ikäih- misiä. Odotetut joulupussimme tuovat mukanaan joulun tunnelman. Paketti sisältää joululehtemme että seutukunnalla tuotettua lähiruokaa, luomuakaan unohtamatta. Olemme muistaneet myös yhteisömme
nuorimpia, jotka ovat tänäkin syksynä aloittaneet koulutyönsä uusilla ja henkilökohtaisilla pyöräily- kypärillä.
Ladyjen myymillä joulusäkkiarvoilla on rahoi- tettu yläasteen ja lukion oppilaille myönnettyjä stipendejä sekä vanhainkodin odotettu jouluglö- gi- ja kahvitilaisuus. Glögien jälkeen on laulettu kauneimmat joululaulut. Olemme avustaneet niin partiolaisten toimintaa että antaneet määrärahan ala-asteen kirjahankinnoille sekä lähettäneet suo- ran tuntuvan avustuksen lähetystyöhön Afrikkaan.
Jälleen kerran voimme todeta niin pyyteettömän antamisen ilon palvelutehtävämme kannustavaksi ja eteenpäin vieväksi voimaksi.
Hannu Uusihonko sihteeri, LC Honkajoki
Lady- ja leijonatoimintaa
2008 – 2009
E
lämme taas vuo- d e n p i m e i n t ä ja sateisinta aikaa.Vuodenajat vaihtuvat tulevat ja menevät, samoin pimeys ja valokin näyttäytyvät eritavalla eri vuoden- aikoina. Myös me ih- miset elämän vuoris- torataa matkatessam- me saamme toisinaan matkata valossa ja toisinaan kuljemme tunnelin pimeydessä.
Ihmiselämään kuu- luvat kiinteästi aika- ajoin hyvin lähellekin tulevat koettelemuk- set, surut ja murheet.
Samalla tavalla myös ilon hetket ovat osa ihmiselämää. Joulu ja joulun sanoma tuo-
vat meille kaikille toivon valosta, valosta joka heijastuu tunnelinpäässä, silloinkin kun itse emme kykene sitä näkemään.
Joulun lahja meille ihmisille kertoo erityi- sesti ja yksiselitteisesti Luojamme rakkaudesta, meitä Hänen luotujansa kohtaan. Me emme kulje yksin, vaikka niin toisinaan tuntuisikin.
Isämme lähetti juuri jouluna oman poikansa meille valoksi, majakaksi, turvaksi ja pelas- tukseksi.
Meille jokaiselle tarjoutuu tänäkin jouluna mahdollisuus olla valmistamassa hyvää joulua ja samalla myös ilon joulua. Olemme jokainen erilaisia ja elämme erilaisissa olosuhteissa. Se, mikä meitä ihmisiä yhdistää on, että me kaikki tarvitsemme rakkautta, me kaikki ihmiset tarvit- semme lähimmäisiä, rinnalla kulkijoita. Juuri joulu kehottaa meitä lähimmäisenrakkauteen.
Voimme kaikki omalla käytöksellämme vaikut- taa, millaisen joulun otamme vastaan, tai mil-
laista joulua olemme valmistamassa.
Todellisuudessa iso osa joulusta syn- tyy antamalla. Juma- la itse antoi meille jouluna oman poikan- sa, suurimpana rak- kaudenosoituksenaan ihmiskunnalle. Näin Hän myös kehottaa meitä antamaan. Me voimme antaa aina omastamme, kukin omalla tavallaan ja meillekin lahjaksi annetuilla voimava- roilla. Voimme antaa toisillemme monen- laisia asioita, aikaa, huomiota, olkapään ja muutakin tarvitta- vaa apua.
Meillä on juuri nyt hyvä mahdollisuus pysähtyä kuuntelemaan läheistemme, naapu- rimme ja muidenkin ihmisten iloja ja murheita.
Voimme kysyä heiltä mitenkä tänään jaksat?
Onko kaikki hyvin? Saanko jotenkin auttaa?
Antaminen on antajalle lahjaa. Se tuo toivottavasti hyvän mielen hänelle kenelle annetaan, mutta ennen kaikkea antajalle. Kun autamme toinen toisiamme, niin silloin on myös helpompi odottaa ja toivoa apua, kun itse sitä tarvitsemme. Meidän kaikkien joulu ja ar- kemme paranee, kun ymmärrämme sen voiman arvon, mitä on olla kristittynä yhdessä yhtä Jumalan suurta perhettä ja seurakuntaa. Siitä saamme voimaa ja turvaa, mikä kantaa meitä tänäkin jouluna ja myös tulevina jouluina.
Siunattua joulun odotusta kaikille Vs. kirkkoherra Jari Koskela
Yhdessä jouluun!
Joulunajan tapahtumia
Honkajoen seurakunnassa 2009
pe 4.12. klo 8.40 Yhteiskoulun ja lukion oppilaat sytyttävät kynttilät sankarihaudoille, Veteraanikuoro, Veteraaniviestin luovutus
klo 18 miestenpiiri Jyllinhovissa, lähtö klo 17.40
su 6.12. klo 10 itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus, seppeltenlasku vuorossa Maataloustuottajain Honkajoen osasto, veteraani- ja EL-kuoro
n. klo 12 Itsenäisyyspäivän juhla jatkuu seurakuntakodilla, kahvit, juhlapuhe, koululaisten ohjelmaa, Veteraani- ja EL-kuoro
klo 12 pyhäkoulu Pappilassa (huom! paikka) ma 7.12. kokkikerho klo 17–19
ke 9.12. klo 11 vanhusten joulujuhla srk-kodilla klo 13.30 lähetyskerho pappilassa pe 11.12. päiväkerhon jouluvaellus klo 9 su 13.12. messu klo 10
klo 12 pyhäkoulu srk-kodilla
klo 19 kauneimmat joululaulut kirkossa ja joulukonsertti, Hannele Valkama ke 16.12. klo 13.30 lähetyskerho
pe 18.12. miestenpiirin joulujuhla Jyllinhovissa klo 18, kyyti 17.40 pappilasta
su 20.12. klo 15 (huom! aika) enkelikirkko, lasten kauneimmat joululaulut, kerhojen päätös, mukana MLL
to 24.12. klo 12 jouluhartaus vanhainkodilla klo 15 jouluaaton hartaus kirkossa pe 25.12. jouluaamun sanajumalanpalvelus klo 8 la 26.12. klo 10 Tapaninpäivän sanajumalanpalvelus su 27.12. klo 10 sanajumalanpalvelus
to 31.12. uudenvuoden aaton hartaus klo 20 kirkossa pe 1.1.2010 klo 19 uudenvuodenpäivän jumalanpalvelus su 3.1. sanajumalanpalvelus klo 10
ke 6.1. Loppiaisen messu klo 10, lähetyskerhon kirkkopyhä Säännöllistä toimintaa:
Pyhäkoulu sunnuntaisin seurakuntakodilla klo 12
Kokkikerho joka toinen maanantai (parillinen viikko) klo 17–19 yläasteen kotitalousluokassa yli 12-vuotiaille, yhteistyössä kunta ja seurakunta
Vanhainkodin seurakuntakerho joka toinen tiistai (pariton viikko) klo 14 vanhainkodilla Naistenpiiri joka toinen tiistai (parillinen viikko) klo 18 pappilassa
Lähetyskerho keskiviikkoisin klo 13.30 pappilassa
Keskiviikkokerho joka toinen keskiviikko (pariton viikko) klo 14 seurakuntakodilla Tyttökerho keskiviikkoisin seurakuntakodilla klo 16
Poikakerho keskiviikkoisin seurakuntakodilla klo 17.30 Perhekerho perjantaisin srk-kodilla klo 9.30–11
Kirkkoherra Seppo Salonen on virkavapaalla 8.12.2009 asti.
Kirkkoherran viransijaisena toimii pastori Jari Koskela, yhteydenotot puh. 0400-188 450 tai kirkkoherran- viraston kautta p. 545 1026.
Diakonissa Annin säännölliset vastaanottoajat ovat viikoittain ti 15–17 ja ke 9–11 sekä sopimuksen mukaan.
Halutessaan ajan voi varata Annilta p. 040-560 9794. Diakoniatoimistossa on mahdollisuus verenpaineen ja verensokerin mittaukseen. Myös EU-paketteja on jaossa.
Honkajoen kunnassa katse suunnattu tulevaisuuteen
Kuntamme taloudesta pidetään huolta
Honkajoen kunnan taloudellinen tilanne on suhteel- lisen vakaa, vaikka valtakunnassa yleisesti ihme- telläänkin talouden jyrkkää alamäkeä. Honkajoen kunnassa rakenteet ja tarkan talouden suunnitelmat ovat kunnossa, koska vuonna 2006 kunnassamme laadittiin talouden tasapainottamissuunnitelma.
Kunnan taloudellinen tilanne oli tuolloin kiristy- nyt, koska valtionosuudet eivät olleet kehittyneet odotetulla tavalla ja kunnalle oli tullut lisää maksu- velvoitteita, lisäksi lyhyehkön ajan kuluessa tehdyt suurehkot investoinnit rasittivat kuntamme taloutta.
Nämä tehdyt investoinnit, kuten esimerkiksi rivita- lojen ja koulujen peruskorjaukset, ovat sittemmin osoittautuneet ehdottoman tarpeellisiksi ja toimivik- si. Olemme kyenneet lyhentämään syntynyttä velkaa tasaisesti, ja tällä hetkellä olemmekin velan osalta lähellä valtakunnallista asukaskohtaista keskitasoa.
Suurempia investointeja ei ole myöskään lähiajan suunnitelmissa, koska välttämättömät merkittävät investoinnit on kunnassamme nyt pääosin tehty. Ti- linpäätöksen tuloksesta odotamme kuluneelta vuo- delta positiivista. Kaksi tulevaa vuotta ennustetaan kuitenkin olevan kuntataloudessa tiukkoja, vaikka valtiontalouden odotetaankin ensi vuonna kääntyvän loivaan nousuun. Tulevina vuosina kunnan taloutta pyritään tasapainottamaan edelleen; uutta lainaa ei oteta, vanhoja lainoja lyhennetään ja kertyneet alijäämät katetaan.
Työpaikkaomavaraisuus – valtti työttömyyttä vastaan
Elämme maailmanlaajuisesti suurta muutosten ai- kaa. Sähköinen tiedonvälitys on mahdollistanut tie- don kulun reaaliaikaisesti koko maapallolla. Suuret muutokset tapahtuvat nopeasti ja usein globaalisti.
Kuluneelle vuodelle vahvan leimansa on lyönyt maailmanlaajuinen talouskriisi, joka lähti liikkeelle USA:n subprime -luotoista. Onneksi Suomen talou- den rakenteet korjattiin terveelle pohjalle 90-luvun laman jälkeen, näillä keinoin Suomi on selviytynyt talouskriisistä tähän saakka kohtuullisen hyvin.
Suomenkin talous on kuitenkin joutunut lujille;
valtion velkataakka kasvaa, työttömyys lisääntyy ja irtisanomiset ovat arkipäivää. Kuntien verotu- lokehitys on joutunut epävakaalle pohjalle. Monet
kunnat ovat joutuneet ottamaan lisää lainaa meno- jensa kattamiseksi, tai turvautuneet hätäratkaisuihin, kuten lomautuksiin. Meillä Honkajoella tämän maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutukset eivät ole tuntuneet niin voimakkaina kuin valtakunnassa keskimäärin. Työttömyysprosentti kunnassamme on kuluneen vuoden aikana ollut maakunnan alhai- simpia. Pelastuksena taloudessamme onkin ollut hyvä työpaikkaomavaraisuus, jonka vakavaraiset ja monipuoliset yrityksemme ovat luoneet. Honka- joella yrittäjähenkisyys on voimakasta, yrityksiin ja yrittäjiin on panostettu myös kunnan taholta kulu- neina vuosina aktiivisesti. Nyt voimakas yrittäjyys näkyykin kuntataloutemme selkeänä vahvuutena myös näin taloudellisesti epävakaampana aikana.
Maatalousyrittäjyydessä on yrittäjyytemme selkäranka
Vahva yrittäjähenkisyys luo voimakkaan leimansa Honkajoen kunnan elämään. Pieneksi kunnaksi meillä on paljon monipuolista ja innovatiivista yri- tystoimintaa. Pitää muistaa, että pohjana kuntamme tulorakenteelle ja monipuoliselle yritystoiminnalle on maatalousyrittäjyys. Monet yritykset ovat syn- tyneet maatalouden liitännäiselinkeinon pohjalle.
Honkajoki tunnetaan yrityksistään laajalti myös valtakunnallisesti. Honkajokinen peräänantamatto- muus ja sisukkuus ovat luoneet kuntaamme sellaisen yrityskulttuurin, joka on kuntamme kokoon nähden vertaansa vailla. Tämän päivän yritysmaailmassa tarvitaan kuitenkin myös vahvaa innovatiivisuutta ja ammattitaitoa, jotta yritykset voivat menestyä.
Honkajokisilla yrityksillä on kaikkia tarvittavia me- nestyksen eväitä, ja tämä on todistettu käytännössä;
meidän yrityksemme yksinkertaisesti vain menes- tyvät kilpailussa erinomaisesti. Honkajoen Yrittäjät ry. juhli 7. marraskuussa Honkalassa 30-vuotista menestyksekästä taivaltaan komein juhlamenoin.
Parhaat onnittelut 30-vuotiaalle!
Useat kuntamme yrityksistä ovat profiloituneet elintarviketuotantoon. Viimeisin hanke tällä alu- eella on Honkajoen kunnan liittyminen Suupohjan elintarkealan aluekeskusohjelmaan, jonka toteutta- misesta vastaa Food Park Oy. Jäsenyys Food Park Oy:ssä mahdollistaa elintarvikealan yrityksillemme elintarviketuotannon kehittämistoiminnan aivan
valtakunnan kärkipäässä ja luo tällä tavoin vahvan kilpailuvaltin. Kaikki Honkajoen elintarvikealan yritykset ovat mukana aluekeskusohjelmassa.
Yritysten toiminta kunnassamme on yhä edelleen vahvistunut ja monipuolistunut viimeisten vuosien aikana. Pirjon Pakari on aloittanut gluteenittoman leipomon. Lihajaloste Korpela on ottanut käyttöön- sä uuden einesten tuotantolinjan. Tilaelementtejä valmistava Tila-Mari Oy aloitti uusien toimitilojen rakentamisen viime kesänä. Honkajoki Oy:n odo- tetaan tulevina vuosina laajentavan toimintaansa Honkajoella merkittävästi. Raskaskoneyritykset me- nestyvät ja järjestivät taas menneenä kesänä Masiina -messut, joilla oli yli 10 000 kävijää koleahkosta säästä huolimatta. Tässä oli vain joitakin mainintoja yritysten toiminnasta viime aikoina.
Monenlaisia hankkeita on tehty, meneillään ja suunnitelmissa kuntamme alueella
Lauhalan ja Katkon kylissä aloitettu valokuitukaa- pelihanke on ollut uraa uurtavaa työtä; kaapelihanke on käynnistetty ja viety eteenpäin kyläyhdistyksen aktiivien voimin todella mallikelpoisesti. Hankkeen käytännön toteuttajana on ollut Suupohjan Seutu- verkko. Haja-asutusalueille on vireillä myös jäte- vesihanke. Kunnan alueelle, tarkoituksenmukaisuus huomioiden, on tarkoitus rakentaa jätevesiverkko yksityistalouksia varten. Jätevedet johdettaisiin kes- kuspuhdistamolle, tai mahdollisiin rakennettaviin yhteisiin pienpuhdistamoihin. Hankkeelle pyritään hakemaan kaikki mahdolliset saatavissa olevat tuet, jolloin myös yksittäisen käyttäjän investointikulut saataisiin mahdollisimman alhaisiksi. Asetuksen mukaan jätevesijärjestelmien tulee olla kunnossa vuoden 2014 alussa. Toisaalta jätevesisäännöksiin odotetaan tulevan vielä mahdollisia lievennyksiä, jotka pitää huomioida ennen hankkeen lopullista toteutusta. Karvianjoki kuntoon -hankkeella on tarkoitus kunnostaa Karvianjokea virkistyskäyttöön paremmin sopivaksi. Kantatie 44 toimenpidesuun- nitelma on valmistunut ja tien Honkajoen puoleisen osan peruskorjauksen odotetaan alkavan vuosien 2010–2011 aikana. Hankkeen kustannusarvio on n. 3 miljoonaa euroa. Tilusjärjestelyt ovat edenneet Honkajoen pohjoisosissa. Hankkeeseen on saatu hankerahoitusta ja alueet käsittävät peltoa lähes 3000 hehtaaria. Kirjastomme on siirtynyt yhteis- järjestelmään, mikä helpottaa esimerkiksi kirjojen kaukolainaamista. Yli 20 tuulimyllyä sisältävää tuulivoimapuistoa on suunniteltu Kirkkokallion alueelle, alkuvaiheessa on tarkoitus toteuttaa noin kymmenen tuulimyllyn kokonaisuus. ”Vihreä”
sähkö on tämän päivän trendi, aika näyttää miten paljon sillä on tilausta. Verstaantie on valmistunut Leivonniemen kaava-alueen läheisyyteen, samalla alueelle on myös luotu vesi- ja jätevesiverkosto.
Pohjois-Satakunnan
peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä (PoSa) aloitti toimintansa
Leimansa kuluneelle vuodelle on antanut myös Pohjois-Satakunnan peruspalveluliikelaitoskun- tayhtymän toiminnan käynnistyminen. Honkajoen, Karvian, Kankaanpään, Jämijärven ja Siikaisten sosiaalitoimen ja perusterveydenhuollon palvelut onkin vuoden 2009 alusta järjestetty Posan toimesta.
PoSa toimii itsenäisenä yksikkönä, jolta palvelut ti- laa Kankaanpään kaupungin organisaatiossa toimiva perusturvalautakunta. Kunnanvaltuustot vahvistavat vuosittain PoSalle menevät määrärahat talousarvios- saan. PoSa tuottaa palvelunsa ns. elämänkaarimallin mukaan ja palveluista vastaa kuusi eri osa-aluetta.
Kuluneena vuonna on keskitytty PoSan palvelu- suunnitelman luomiseen yhteistyössä kuntien edus- tajien kanssa. PoSa onkin aloittanut toimintansa nopeassa aikataulussa, näin jälkeenpäin ajatellen ehkä hieman liiankin nopeasti. Moni asia olisi ken- ties pitänyt suunnitella perusteellisemmin ennen toiminnan käynnistymistä. Vasta reilun puolen vuo- den toiminnan jälkeen organisaation työntekijöille alkoi hahmottua kokonaistilanne. PoSa ei ole tuonut sosiaali- ja terveystoimen osa-alueelle säästöjä, vaan pikemminkin kustannukset ovat nousemaan päin.
Kuitenkin kaiken kaikkiaan PoSan palvelutoiminta on käynnistynyt melko joustavasti, tosin paljon ke- hitettävää PoSassa vielä riittää. Meillä Honkajoella erityistä huolta on aiheuttanut lääkäri- ja hammas- lääkäripalvelut. Kyseisiä palveluita on kyllä viime aikoina pystytty kuntamme terveysasemalla järjes- tämään useampana päivänä viikossa. Ongelmana on kuitenkin lääkärien vaihtuvuus, koska palvelut hoidetaan ”keikkalääkärien” toimesta. Pysyvillä lääkäreillä olisi meillä tilausta.
Järjestelyjä opetustoimen alueella
Perusopetusta on kunnassamme viime aikoina kehitetty aktiivisesti. Koululaitokseemme on saatu kaksi pätevää erityisopettajaa ja koulukuraattoripal- velut. Nämä palvelut ovatkin olleet meillä tarpeen, koska moneen vuoteen kouluissamme ei ollut pätevää erityisopettajaa. Koulukuraattoripalvelut pitää kunnissa järjestää uudistuneen lainsäädännön vaatimuksesta. Oppilaiden tarvitseman erityistuen määrä onkin yleisesti lisääntynyt viime aikoina. On hyvä, että meillä Honkajoella on panostettu näin vahvasti nuoriin ja heidän koulunkäyntiinsä. Tämä on tärkeää panostusta tulevaisuuteen ja pohjan luo- mista nuorten elämälle. Toisaalta meidän kaikkien tulevaisuus riippuu siitä, minkälainen sukupolvi nykynuorisosta kasvaa.
Koulua käyvät ikäluokat ovat kunnassamme vähitellen pienentyneet. Ennusteet osoittavat, että oppilaiden määrä on edelleen pienenemään päin.
Lukion tulevaisuudesta on käyty aktiivista keskus- telua, koska lukiossamme on opiskelun aloittanut kuluneena ja edellisvuonna vain noin kymme- nen oppilasta. Olemme käynnistäneet neuvottelut Kankaanpään Lyseon kanssa. Tarkoitus on, että Honkajoen lukio siirtyisi Kankaanpään Lyseon ns.
satelliittilukioksi, jolloin Honkajoen lukio toimisi hallinnollisesti osana Kankaanpään lukiota omana yksikkönään. Näillä järjestelyillä pyritään turvaa- maan lukiotoiminnan jatkuminen Honkajoella myös tulevaisuudessa. Samalla saataisiin synergiaetua ylä- koulun puolelle pätevän aineenopetuksen muodossa.
Lukion säilyminen on Honkajoen kunnalle kunnia- asia ja tärkeä palvelu kunnan nuorisolle.
Opetuksen alueella ammatillisen koulutuksen toisen asteen uudelleenjärjestämistyö on jatkunut.
Valtuustot ovat hyväksyneet Satakunnan koulutus- kuntayhtymän perustamista koskevat sopimukset.
Koulutuskuntayhtymän toiminta käynnistyy vuon- na 2010, jolloin fuusioituvat Pohjois-Satakunnan ja Kokemäenjokilaakson koulutuskuntayhtymä.
Ajatuksena on, että ammatillinen koulutustarjonta alueella laajenee ja monipuolistuu entisestään. Tässä yhteistyössä on tärkeää, että myös me Pohjois-Sata- kunnan asukkaat hyödymme siitä.
Kuntaneuvotteluja on käyty hyvässä hengessä
Luoteis-Pirkanmaan ja Pohjois-Satakunnan kun- tien edustajat kokoontuivat ensimmäisen kerran toukokuussa Jämijärvelle selvittelemään kuntien välisen yhteistyön lisäämistä ja mahdollista kun- tien yhdistymistä. Toisen kerran palaveerattiin kesäkuussa Kankaanpäässä, ja kolmannella kerralla oltiin lokakuussa koolla Parkanossa pohtimassa mahdollisen kuntaliitosselvityksen aloittamista Par- kanon ja Kankaanpään kaupunkien sekä Jämijärven, Karvian ja Honkajoen kuntien kesken. Honkajoki on osallistunut avoimin mielin neuvotteluihin ja on ilmoittautunut valtuuston linjauksen mukaisesti olevansa mukana selvityksissä, mikäli alueella laa- jempi yksimielisyys asiasta kuntien kesken syntyy.
Valmistelutyötä tekemään valittiin kunnanjohtajista muodostettu työvaliokunta. Ohjausryhmä muodos- tettiin kuntien valitsemista jäsenistä. Kuntien vahvaa yhteistyötä tarvitaan ehdottomasti tulevaisuudessa Pohjois-Satakunnassa, mikäli me aiomme tulevista haasteista kunnialla selviytyä. Sosiaali- ja terveys- toimen alueella PoSa on varmasti kehittämisen arvoinen kokonaisuus ja todellisen yhteistyön paik- ka. Kuntien yhteisestä tahtotilasta pitkälti riippuu rakentuuko alueemme yhteistyö tulevaisuudessa
kuntaliitoksille vai muulle yhteistyölle. Tärkeää joka tapauksessa on, että Honkajoki on aktiivisesti muka- na rakentamassa tätä alueellista yhteistyötä yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Vaihtoehtona kunta- liitoksille alueellinen kehittäminen voi olla hyvinkin tuloksellista ja toimivaa myös itsenäisten kuntien kesken, kun toimitaan avoimesti hyvässä hengessä kaikkien alueen asukkaiden yhteiseksi hyväksi.
Maakuntakaava valmistuu
Maakuntakaavaa on valmisteltu pitkään ja hartaasti.
Tätä kirjoitettaessa kaava on menossa maakunta- valtuustolle hyväksyttäväksi ja sitten edelleen ym- päristöministeriöön vahvistettavaksi. Pohjois-Sata- kunnassa maakuntakaavan valmistelu on aiheuttanut paljon kritiikin aihetta. Puolustusvoimien tarpeet alueiden käytössä Pohjankankaan ympäristössä ovat selkeästi korostuneet yli kaiken muun. Puo- lustusvoimilla on kyllä merkittävä rooli alueemme toimijana ja valtakunnallisena organisaationa. Kai- kesta huolimatta maakuntakaavan valmistelijoiden olisi kenties pitänyt vielä toteutunutta enemmän huomioida kaavan vaikutus paikallisten asukkaiden päivittäiseen elämään. Kaavan vaikutukset kun koh- distuvat juuri eniten paikallisiin asukkaisiin, jotka kärsivät suoranaisesti niistä rajoitteista, joita kaava pitää sisällään.
Katse tulevaisuuteen
Honkajoki elää ja voi hyvin maailmalla vallitsevasta talouskriisistä huolimatta. Meillä on ahkeria ihmi- siä ja meillä tehdään päivittäin tuloksekasta työtä, jolla rakennetaan alueemme hyvinvointia ja yhteistä hyvää. Meillä on vahvat ja innovatiiviset yritykset, jotka koko ajan kehittyvät ja kehittävät toimintaan- sa. Maataloudessa on yritystoimintamme pohja, sieltä Honkajoen yrittäjyys on pitkälti lähtöisin.
Usko tulevaisuuteen luo uutta elämää ympärilleen.
Tulevaisuuden haasteet on otettava rohkeasti ja avoimin mielin vastaan, kun näemme ne oikein, ne ovat meille mahdollisuus. Kulkekaamme yhdessä luottavaisin mielin eteenpäin rakentaen uutta ja vieläkin parempaa Honkajokea.
Toivotan Kaikille Honkajoen Joulun Lukijoille Hyvää ja Rauhallista Joulua ja
Onnea Vuodelle 2010!
Arimo Koivisto
kunnanhallituksen pj.
K
uluvana keväänä olemme joutuneet koh- taamaan ihmiselämän rajallisuuden ja lyhyyden ihan uudella tavalla. Maaliskuun 1.päivänä kantautui Honkajoelta suru-uutinen.
Konekaupan ammattilainen yrittäjä Eero Pak- kanen menehtyi työtapaturmassa yrityksensä toimipaikassa. Tämä kuolema on puhuttanut meitä konekaupan parissa työskenteleviä niin täällä Suomessa, kuten myös eri puolilla Eu- rooppaa, sekä laajaa koneurakoitsija ja tutta- vapiiriä ympäri Suomen. Opimme tuntemaan Eeron pitkän linjan konekauppiaana vuosikym- menien ajalta.
Eero Pakkanen syntyi joulukuun 15. päivänä vuonna 1959, ja hän kävi kansakoulun Honka- joella. Myöhemmin Eero opiskeli sähkötekni- koksi Porissa. Työuransa alussa hän työskenteli sähköalan töissä. Pikku hiljaa kipinä yrittäjäksi ryhtymisestä alkoi itää. Eero toimi urakoitsija- na 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella, jolloin hän aloitteli urakoinnin rinnalla myös työkonekauppaa. Urakoitsijana toimiessaan hän oppi tuntemaan urakoitsijan arjen, ja kone- kauppiaana toimiessaan osasi asettua asiakkai- den asemaan poikkeuksellisella tavalla. Aluksi Eeron tavoitteena oli itsensä työllistäminen.
Toiminta on kasvanut voimakkaasti vuosien varrella, ja niinpä hän on pitkään työllistänyt useita vakituisia työntekijöitä sekä laajaa ali- hankkijaverkostoa konekaupan keskittymässä Honkajoella.
Yrityksellä Eero Pakkanen Oy:llä on mer- kittävä asema valtakunnallisesti maanraken- nuskonekaupassa ja on tunnettu laajalti, luot- tamuksellisia asiakassuhteita on muodostunut ympäri Suomen Hangosta Ivaloon. Yrityksen menestyksen johdosta Eero Pakkanen Oy pal- kittiin vuoden yrittäjänä Honkajoella joulu- kuussa 2008 ansaitusti.
Luonteeltaan Eeroa pidettiin ahkerana ja täsmällisenä ihmisenä joka suhteessa, ja mo- nesti hämmästelimmekin hänen aikaansaan- noksiaan. Työn vastapainoksi Eero sai vanhem- malla iällä kokea myös perheen perustamisen, ja lasten syntymisen ihanuuden. Viime vuosina olimme tiiviisti yhteyden pidossa työasioihin liittyen. Päällimmäisenä kuitenkin tärkeimmät kuulumiset kerrottiin ensin, ja Eerolla ne mo- nesti käsittelivät tyttöjen kasvamista ja perhe- elämään liittyviä arjen tapahtumia. Läheltä seurasin myös, miten hän rakasti perhettään, ja kuinka tärkeitä olivat vaimo Virpi ja tytöt Pinja ja Senja. Vaikka työreissut suuntautuivat välillä Keski-Eurooppaan saakka, niin yhteyt- tä pidettiin tiiviisti kotipuoleen, ja kuulumiset vaihdettiin päivittäin. Mieleen palautuu muisto menneiltä kesiltä, siinä Eero pitää Pinja-tyttöä kädestä kiinni kesäpaikan rantavedessä, jotta tämä voisi turvallisesti leikkiä vedessä. Ei arvattu silloin, että isä itse kohtaisi myöhem- min kohtalokkaan tapaturman. Se muisto tuo mieleen Eeron luonteesta myös sen auttamisen- halun, mikä hänellä oli aina päällimmäisenä kaiken kiireen keskellä.
On joutunut miettimään, miten arvokkaita ihmissuhteita on osattava arvostaa, silloin kun ne ovat olemassa. Meitä on suuri joukko ihmisiä, jotka olemme saaneet tuntea Eeron niin ystävänä kuin yhteistyökumppanina. Vuo- sien varrella on iloittu onnistumisista ja jaettu yrittämiseen liittyvät vaikeudet ja haasteet Eeron myönteisen elämänasenteen opettamal- la tavalla. Enää eivät nämä ajalliset murheet, tai tekemättömät työt ole hänen mielessään.
Saattelimme Eeron viimeiselle matkalleen 15.
maaliskuuta Honkajoen kirkossa. Paikalla oli runsas omaisten, ystävien, ja yhteistyökumppa- neiden joukko. Jäämme kunnioittamaan hänen ikuista muistoaan.
Ville Kyllönen,
Konesilta Oy:n toimitusjohtaja
Ystävän
Eero Pakkasen
muistolle
T
änä hektisen nettielämän, liikkuvien kuvien ja myllertävän median maailmassa tuntuu joskus siltä, että perinteinen kirjallisuus jää pahasti pimen- toon. Koulun yksi tehtävä on puolustaa sen olemas- saoloa. Onneksi emme ole yksin. Mitähän yhteistä voisi olla kirjastolla, kummeilla ja leijonilla? No ainakin se, että nämä tahot ovat olleet tukemassa meitä eri tavoin kirjallisuuden opiskelussa. Kirjasto on tietysti Honkajoen kunnankirjasto, kummit isom- pia kummioppilaita ja leijonat Honkajoen Leijonia.Listaan voisi lisätä Netlibriksen lukudiplomeineen sekä tietysti ne vanhemmat, jotka innostavat lapsi- aan lukemaan.
Useiden luokkien oppilaat suorittavat lukudiplo- mia. Se on osaltaan lisännyt merkittävästi kirjallisuu- den lukemista, mikä onkin ollut tavoitteena. Kunnan kirjasto on ollut tässä suurena apuna. Kirjoista on koulussa jatkuvasti pulaa. Uusia, tuoreita lasten- ja nuortenkirjoja olisi hankittava pienistä määrärahois- ta huolimatta vuosittain. Tänä vuonna saimme apua Leijonilta, joiden lahjoituksen avulla hankimme mu- kavan kasan ajanmukaista kirjallisuutta. Siitä suuri kiitos! Tällainen avustus on mielestämme kaikkein parasta, koska tällöin turhat välikädet jäävät pois ja koulu voi hankkia haluamansa kirjat mahdol- lisimman edullisesti. Myös yksityiset voivat olla mukana lahjoittamassa kirjoja koululle. Taannoin heittämäni kirjahaastepallo on kadonnut jonnekin.
Toivoisin, että joku taas tarttuisi siihen. Haaste on lyhyesti tällainen: Lahjoita koululle kirja, jonka voit valita joltakin Netlibriksen kirjatarjottimelta (luokat 1–6, löytyy netistä). Heitä pallo eteenpäin kolmelle muulle. Kiitos vielä niille yksityisille lahjoittajille, jotka aikoinaan vastasivat haasteeseen! Muistamme teidät jokaisen.
Kummioppilastoiminta on jo vakiintunut ja hyväksi havaittu toimintamuoto koulussamme. Jo- kainen ekaluokkalainen saa viitosluokalta kummin, joka ohjaa ja avustaa kummioppilastaan erityisesti koulun alkutaipaleella, mutta myös tulevina vuosi- na. Kummioppilaiden kanssa voidaan leikkiä, tehdä erilaisia tehtäviä ja projekteja. Kakkos- ja kuudes- luokkalaisten kirjaprojekti oli osa viettämäämme syksyistä mielikirjaviikkoa. Projektissa toteutui paitsi elämyksellinen kirjallisuuden opetus, myös yhteisöllisyys monella tavalla. Isommat kummiop- pilaat ohjasivat nuorempia mallikkaasti ja yhdessä saatiin mukavia juttuja aikaan. Lopputuloksesta sai- vat nauttia vielä ekaluokkalaisetkin, jotka seurasivat tarkkaavaisesti kummiparin keppinukkien avulla esittämää kirjavinkkausta. Kaikki vinkattavat kirjat haimme kunnankirjastosta.
Tukea kirjallisuuden opiskeluun
Näin kuudesluokkalainen Elina kertoo projek- tistamme:
”Me lähdettiin kummioppilaiden kanssa kirjas- toon. Mä ja Elli löydettiin kirja heti. Sen nimi oli Nalle Puhin hunajapäivä. Me luimme kirjaa Ellin kanssa vuorotellen kirjastossa. Saimme luettua kirjan siellä. Merja lainasi kirjat ja sitten me pala- simme takaisin koululle. Sitten me teimme koululla ajatuskarttaa kirjan päähenkilöstä. Saimme senkin tehtyä.
Parin päivän päästä me jatkettiin samaa pro- jektia. Me alettiin piirtää keppinukkeja. Mä tein Nasun ja Elli teki Nalle Puhin. Me väritimme nu- ket akvarellikynillä. Nuket myös laminoitiin. Kun saimme nuket valmiiksi, niin me alettiin suunnitella käsikirjoitusta. Kun me saimme senkin valmiiksi, aloimme harjoitella esitystä. Perjantaina kun kaikki oli valmista, me esitimme sen ykkösluokalle teke- mämme sermin takana. Samalla me vinkkasimme kirjoja heille.”
Kiitos Elinalle ja muille kummeille kivoista het- kistä kirjallisuuden parissa. Teidän kanssanne kirjat heräsivät eloon.
Merja Sundström tokaluokan ope
Elina ja Elli eivät eksyneet Puolen hehtaarin metsään
K
eväällä perustettu Satakunnan Moottoriklubi ry (SatMC) keskittyy motocrossin, enduron ja mönkijäcrossin tunnettuuden ja harrastusmahdolli- suuksien kehittämiseen pohjois-satakunnan alueella.Yhdistys on rekisteröity Kankaanpäähän, mutta kotiratana toimii Pesämäen moottoriurheilukeskus.
Pesämäki tarjoaa loistavat puitteet harrastaa edustet- tuja lajeja sekä järjestää erilaisia tapahtumia.
Toiminta on ollut hyvin aktiivista, josta osoi- tuksena 45 aktiivista jäsentä. Harrastajia on paljon enemmän ja tavoitteena onkin tuplata jäsenmäärä ensi kaudeksi. Koko kesän yhdistys pyöritti kiitel- tyä Motocross -junnukoulua hyvällä menestyksellä.
Lisäksi jäsenet harjoittelivat yhteisharjoituksissa tiettyinä päivinä. Kauden päätteeksi järjestettiin suuri Pesämäki GNCC -ajotapahtuma, jossa mitteli taidoistaan 150 kuljettajaa ympäri suomen. Tapah- tumasta on tarkoitus tehdä jokavuotinen.
Talvella yhdistys aikoo järjestää harjoituksia Ylöjärven Offroad -areenalla sekä pitää jäsenistön kuntoa yllä jääradoilla. Tulevana kesänä ajetaan sarjacrosseja, pidetään säännöllisesti Junnukoulua ja harjoitellaan aktiivisesti. Myös ensimmäiset kerhon omat kuljettajat aloittavat kilpailu-uransa kerhon nimellä.
SatMC toivottaa kaikki halukkaat mukaan toi- mintaan, niin pienet kuin isotkin.
Satakunnan Moottoriklubi ry
tarjoaa vauhtia
koko
perheelle
Y
rittäjä Maija Tuomi on toiminut vuodesta 1991 Honkajoen apteekkarina. Kotikunnan apteek- kariksi ryhtyminen oli itsestäänselvyys, kun tuli mahdollisuus hakea Honkajoen apteekkilupaa ja Maija oli pitkään Suomen nuorin apteekkari. Tuo- men perhe on asunut Honkajoen Pappilankylässä vuodesta 1987.Vuoden yrittäjä on valmistunut proviisoriksi Kuopion yliopistosta vuonna 1981 ja työuransa aluksi Maija työskenteli apteekeissa Kankaanpääs- sä ja Porissa. Varsin nopeasti ensimmäisen luvan saamisen jälkeen hän laajensi apteekkitoimintaansa Isojoelle ja Karijoelle vuonna 1998.
Kolmen pienen kunnan apteekkarina hän on huolissaan lääkäripalveluista. Vaikka Suomessa on lääkäreitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, hakeutuvat lääkärit heikosti maaseudun terveyskes- kuksiin. Lääkäripalveluista onkin jatkuvasti pulaa, Honkajoella lääkäri on neljänä päivänä viikossa, mutta Isojoella tilanne on heikompi. Lääkärit vaihtu- vat liiaksi ja he eivät tunne potilaitaan sairaushisto-
rioineen, mikä vaikeuttaa oikean diagnoosin nopeaa laatimista. Silloin korostuu hyvien lähiapteekkipal- velujen saatavuus.
Apteekkari Maija Tuomi pitää työtään pal- veluammattina, jossa ei ole vain oikeuksia vaan myös velvollisuuksia, onhan apteekki tärkeä lenkki terveydenhoidon palveluketjussa. Lääkkeiden hin- tojen jatkuva alentuminen on asiakkaille eduksi, mutta toisaalta se heikentää pienten apteekkien toimintaedellytyksiä. Omassa apteekissa asioimalla kuntalaiset parhaiten edistävät apteekkipalvelujen säilymistä paikkakunnalla.
– Pienellä paikkakunnalla tuntee asiakkaat hen- kilökohtaisesti. Sillä on suuri merkitys neuvonta- työssä. Apteekkarin työ on monipuolista ja jokainen työpäivä on erilainen. Ihmisten kohtaaminen, heidän kuuntelemisensa ja parhaalla mahdollisella tavalla palvelemisensa on tärkeää.
Asiakaspalvelussa työskentelevän henkilön am- matillisen tietämyksen lisäksi hänen oma persoo- nallisuutensa välittyy asiakkaille. ”Lääkeasioiden”
Vuoden 2009 yrittäjä –
Apteekkari Maija Tuomi
lisäksi usein vaihdetaan asiakkaan kanssa kuulu- misia hänen voinnistaan tai muuten jutellaan pari sanaa. Mukavalta tuntuu myös asiakkailta saatu myönteinen palaute.
– Honkajoen apteekki on ollut aktiivisesti mu- kana erilaisissa koulutusprojekteissa, sillä lääkevali- koima vaihtuu lähes kokonaan viidessä vuodessa ja lääkekorvauksiin tulee muutoksia. Lääkeneuvonnan ja apteekkien koulutussuunnitelman tekemiseen koh- distuneessa Tippa-projektissa olimme ainut apteekki tällä alueella ja koko Satakunnassakin ja lääkkeiden kokonaisarviointi-projektissa taisi tilanne olla sama.
Henkilökuntani osallistuu koulutukseen innokkaasti ja jokainen myös pitää koulutusilloissa alustuksia keskustelun pohjaksi, kertoo Maija koulutuksen merkityksestä nostaa esille osaavan henkilökuntan- sa, 12 vakinaista ja pari tilapäistyöntekijää.
Apteekkarin koulutusmyönteisyys näkyy myös siinä, että hänelle tulee ensi keväänäkin pari abitu- rienttia heti yo-kirjoitusten jälkeen harjoittelijaksi farmasian koulutukseen liittyvien ennakkopisteiden saamiseksi.
– Olen aina ottanut alalle hakeutuvia nuoria harjoittelemaan, jotta halukkaat pääsevät tutustu- maan apteekkityöhön ja pääsisivät opiskelemaan.
Viikon kuluttua nuoret ovat todenneet, että eivät olisi uskoneet, miten paljon ja monenlaista työtä apteekissa tehdään. Omista tyttäristäni Riikka ja Elisa ovat olleet kesätöissä apteekissa; he kuitenkin hakeutuvat muille aloille. Nuorimman, Tytin, kanssa voi vielä olla toivoa äidin ammatin jatkajaksi, aika näyttää, naurahtaa apteekkari Maija Tuomi. Kaikki perheenjäsenet auttavat apteekkityössä oman kykyn- sä mukaan, Tyttikin tulee tarvittaessa koulun jälkeen auttamaan ja puolisoni Kimmo hakee ja vie usein lääkkeitä asiakkaille.
Maija on toiminut aktiivisesti erilaisissa luotta- mustehtävissä, kuten kunnanhallituksessa ja kansan- terveystyön kuntayhtymän hallituksessa. Nyt hän toimii Honkajoen Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana, Honkajoen maatalousnaisten pu- heenjohtajana ja Lions Ladyjen rahastonhoitajana sekä Honkajoen yrittäjien hallituksen jäsenenä ja Kankaanpään yrittäjänaisten hallituksen jäsenenä.
Nämä kaikki on mielenkiintoisia ja erilaisia toimia ja samalla hän haastaa kaikkia nuoria, varsinkin yrittäjiä, toimimaan erilaisissa järjestöissä ja yh- distyksissä.
– Olen huomannut, että valitettavasti monissa järjestöissä samat henkilöt istuvat vuodesta toi- seen ja uusia jäseniä, varsinkaan vastuutehtäviin ei helposti saada. Oman ajan antaminen yhteisten päämäärien eteen on kuitenkin tärkeää. Talkoo- ja hyväntekeväisyystyöstä ei makseta palkkaa, mutta se on tekijöilleen muutoin palkitsevaa; saamme ihmisinä tehdä toisten eteen jotain hyvää.
Näistä ansioistaan Maija Tuomi on saanut Suo- men Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkin vuonna 2002, Maatalousnaisten hopeisen järjestö- merkin vuonna 2006 sekä Suomen apteekkariliiton pronssisen järjestömerkin vuonna 2006.
– Honkajoen vuoden yrittäjäksi valinta lämmittää kovasti minua, sillä yli 18 vuoden apteekkaritoi- mintaa ja koko apteekin toiminta on täten saanut hienon kiitoksen ja samalla haluan kiittää kaikkia asiakkaita, yhteistyökumppaneita sekä Honkajoen yrittäjiä, toteaa palkittu yrittäjä. Haastatteluhetkellä sikainfluenssan leviäminen epidemiaksi on aivan ovella ja kiireinen apteekkari kiirehtii tuttuun pal- velutehtäväänsä apteekkitiskin taakse antamaan käytännön ohjeita tutuille asiakkaille.
Hannu Uusihonko
T
ätä lienee turha kysyä 60 vuotta nuoremmilta honkajokisilta. Etenkin palossa ja sen sam- mutustyössä mukana olleet muistavat sen hyvin.Kuulun itse tähän ryhmään ja muistan sen kuin eilisen päivän.
Palo syttyi 19. heinäkuuta 1959.
Kesä oli silloin hyvin kuiva. Paloja sattui muuallakin kuin Honkajoel- la. Honkajoen palo oli kuitenkin muita paljon suurempi. Palo sai lehdistössä ensin nimeksi Isojoen suurpalo. Kun palo levisi toisena palopäivänä Honkajoen puolella aina entisen Rynkälammin rantaan asti, se sai honkajokelaisten tyy- dytykseksi nimen HONKAJOEN SUURPALO.
Sitä se todella oli. Palo sai al- kunsa Pesämäen keitaan (Matokei- das/Huidankeidas) keskellä olevan Haukkajoen rannasta. Tämä to- dettiin oikein lääninrikospoliisien toimesta. Palon syttymissyytä ei saatu koskaan selville.
Paloa sammuttamassa oli satoja ja ehkäpä tuhansia henkilöitä. Nii- nisalon varuskunnasta oli sotilaita ja autoja. Poliisit kiersivät lähikun- tia autoillaan ja komensivat ihmisiä sammutustöihin. Antilan koululle oli perustettu pääesikunta, josta käsin sammutustyötä organisoitiin.
Muun muassa karjoja siirrettiin muualle. Kaupoista pakkolunas- tettiin elintarvikkeita ja sammu- tuskalustoa, mm. moottorisahoja.
Osa kalustosta jäi sille tielleen.
Honkajoen kunta joutui ne sitten myöhemmin korvaamaan. Kunnal- le aiheutuikin palosta huomattavan suuret kustannukset. Kustannuksiin haettiin apua valtiota myöten. Val- taosa jäi kuitenkin kunnan kontolle.
Palossa tuhoutui asuin- ja ulkora- kennuksia. Peltoakin paloi 25 heh- taaria. Turvemaiden pelloista paloi turvekerros kokonaan pois ja pellot eivät enää sopineet viljelykseen.
Jouduin olemaan mukana palon sammutus- työssä ja pitkän aikaa kestäneen jälkivartioinnin johtotehtävissä. Sen jälkeen sain toimia Honkajoen Metsänhoitoyhdistyksen alaisena palaneen puuston hakkuutyössä. Puut myytiin yhteismyyntinä ja hak-
MUISTATKO HONKAJOEN SUURPALON?
Juha Harjun palaneen kivinavetan rauniot.
Taustalla näkyy palaneen asuinrakennuksen peruskiviä.
kuut aloitettiin 15.9.1959. Työssä oli mukana 50–60 hakkuu- ja ajomiestä. Työmaalla oli esimerkiksi maataloustraktoreiden (korkea Zetor) pyörittämiä kenttäsirkkeleitä. Niillä sahattiin muun muassa Tsekkoslovakiaan menevää parrua.
Palaneen alueen puusto oli valtaosin lyhytkas- vuista kangasmännikköä. Puuston määrä oli pienen- lainen, ehkä 50 m³/ha. Kun kasvullista metsämaata oli vain 414 hehtaaria, eivät hakkuumäärät olleet suuria, vaikka pinta-ala oli sitä. Pinta-alasta oli suuri osa avosuota ja kitumaata, eli vähäpuustoista ja huonokasvuista turvemaata.
Palon jälkeen kasvulliset metsämaat kylvettiin männyn siemenillä. Kylvötyön suoritti Keskusmet- sälautakunta Tapion Porin Metsänparannuspiiri. Työ
Kuvassa olevat Kiviluoman veljekset Pauli ja Erkki ajoivat Zetor-traktorillaan paloalueelta sahattua parrua Kristiinankaupunkiin.
Parrut matkasivat sieltä Tsekkoslovakiaan.
Kuva on otettu paloalueelta.
Puustoa on nyt 3-kertaisesti vuoden 1959 puustoon verrattuna.
Noin 48-vuotiasta männikköä Nevalan tien varressa suurpaloalueella.
Tämänkin puuston määrä on kolme kertaa suurempi kuin ennen paloa.
suoritettiin miestyönä. Kuokkijat paljastivat maan- pintaan kuokalla laikkuja ja takana kulkivat kylväjät (paljon koululaisia). Syntyneet taimikot harvennet- tiin myöhemmin. Kylvön jälkeen syntynyttä puustoa on harvennettu paikoin kahteenkin otteeseen. Nyt puustosta on aika osa jo tukkipuustoa. Puuston määrä on paikoin kolme kertaa suurempi kuin ennen paloa. Mainittakoon vielä, että palaneen metsämaan veroluokka alennettiin luokkaa alemmaksi kuin ennen paloa ollut.
Jos oli Honkajoen suurpalo Etelä-Suomen suu- rimpia, niin oli metsän uudistusalue samaa luok- kaa.
Pentti Rautjärvi
O
limme Honkajoella sen kunnan ehkä vaikeim- pien kausien ajan. Olosuhteet paikkakunnalla olivat monessa suhteessa poikkeukselliset, joskus kunnan kannalta todella taloudellisesti suorastaan ankeat. Hain kuntaan kunnansihteeriksi ottamatta selvää, mikä tilanne kunnalla oli, tuskin juuri tiesin, missä koko kunta sijaitsi. Tulin valituksi ja ajelin muuttokuormineni Kuortaneelta paikkakunnalle.Päivä oli lauantai ja tarkoitukseni oli ottaa virkani vastaan seuraavana maanantaina. Vaimoni jäi jär- jestelemään muuttotavaroita paikoilleen asunnok- semme osoitetun silloisen säästöpankin yläkerran etelänpuoleiseen päätyyn ja minä päätin pistäytyä kunnantalolla, siinä vanhassa osittain ”tien päällä”
olevassa ja nyt jo puretussa rakennuksessa. Avaimet sain kunnantalon vahtimestarilta, vanhalta Emma Kovamäeltä, joka asui samassa rakennuksessa pie- nessä yksiössään.
Etsin käsiini kunnanvaltuuston pöytäkirjat, sillä minua kiinnosti kunnansihteerin viran hakijat ja valintamenettely. Mutta ihmeekseni eteeni sattui myös pykälä, missä kunnanvaltuusto oli komeasti päättänyt ”lakkauttaa kaikkien kuntainliittojen kun- nanosuusmaksujen, kansaneläkelaitoksen tukimak- sujen ja kunnan eri pankkilaitoksilta saamien laino- jen lyhennysten ja korkojen suoritukset heinäkuun
1957 alusta lukien.” Siis täysin yksipuolisesti, muita osapuolia kuulematta. Päätös oli hienosti sanottuna
”nulliteetti” eli lainvastaisena mitätön.
Työpöydän laatikosta löysin nipun maksamat- tomia ja jo erääntyneitä laskuja määrältään yli 20 miljoonaa silloista markkaa eli viidennes kunnan vuosibudjetista eli talousarviosta.
Masentuneena palasin asunnoksemme varattuun huoneistoon ja ilmoitin ”löydöstäni” harmistuneena vaimolleni ja kaduin, kun tuli palautettua muuttoau- to takaisin Kuortaneelle eli ei olisi pitänyt purkaa kuormaa säästöpankin pihamaalle lainkaan. Mutta asia oli myöhäistä eli Männistön Meerin sanoin ”on turha rypistellä kun paskat on jo housuissa. Tämä topakka emäntä nimittäin sanoi maaherra Esko Kulovaaran kuntavierailulla Honkajoen Honkalassa yleisötilaisuudessa erääseen toteamuksen näin, kun oli puhe kunnan rahatilanteen korjaamisesta ja äyrin hinnan korottamisesta. Tämä tilaisuus oli järjestetty toimestani syyskesällä 1957.
Jäimme siis Honkajoelle ja olimme siellä touko- kuuhun 1964 saakka eli lähes 7 vuoden ajan.
Jouduin syksyllä 1957 esittelemään äyrin hin- naksi 26 markkaa, mikä silloisissa oloissa oli yli kaksinkertainen maan korkeimpaan äyrin hintaan.
”Miksiköhän te mua sanoisitte…”
Kuvassa keskellä vanha kunnantalo. Valok. Sakari Aittoniemi
Honkajoen kunnan talou- dellisen aseman heikkous oli juontanut juurensa jo ajoista ennen toista maailmanpaloa, kunnan vuositilintarkasta- jat ovat jo vuonna 1954 to- denneet huolestuneena, että kunnan rahallinen asema oli heikko ja että suurista rakennushankkeista johtu- en kunnan talous uhkasi muodostua verovelvollisille varsin rasittavaksi. Vuotta myöhemmin samat henkilöt totesivat kunnan talouden ajautuneen umpikujaan. Täl- lainen toteamus tehtiin siis jo vuonna 1955 ja vasta kolme vuotta myöhemmin asiaan uskallettiin tarttua ainoalla ja tehokkaalla tavalla ja ke- rätä tarvittavat varat, kuten
kunnallislaki edellytti, veroina verovelvollisilta. Ja siihenkin tarvittiin läänin maaherran arvovaltaa ja paikkakunnalla vierailua. Äyrin hinnan korotus oli todella ainoa tepsivä lääke, minkä avulla kunnan talous saatettiin tasapainoon ja asioiden hoitaminen voi sujua jälleen normaaliin tapaan.
Tällaisesta taloudenpidosta syyteltiin aikoinaan minua, uutta vasta virkansa vastaanottanutta kun- nansihteeriä, jonka ainoaksi syyksi jäi toimiminen esittelijänä ylikorkeaan äyrin hintaan. Tällaisia syy- töksiä sateli, tosin selkäni takana, niin kuntien silloi- sesta keskusjärjestöstä kuin joidenkin myöhempien aikojen tilintarkastajienkin taholta. Kaikista kunnan
virallisista asiakirjoista näkyi kuitenkin selvästi, miten asioita oli takavuosina hoidettu.
Mitä sitten tulee otsakkeena mainittuun kyselyyn tai toteamukseen. Säästöpankin yläkerrassa asui kunnansihteerin perheen lisäksi pankin eläkkeellä oleva kamreeri leskirouva Ester Ylikoski, joka oli tainnut sivutoimenaan hoidella kunnan kirjastoa.
Lisäksi yläkerrassa asui pari pankkivirkailijaa, nei- dit Aino Kivioja ja Seija Jaakkola. Pankinjohtaja perheineen asui alakerrassa. Sain sen käsityksen, ettei rouva Ylikoski olisi halunnut olla läheisessä kanssakäymisessä kanssamme, hän taisi tuntea ole- vansa jollain lailla ”ylempää kastia” kuin tavallinen
pikkuvirkamies.
Niinpä hän asun- tomme käytävässä tavatessamme to- kaisi, ”miksiköhän te mua sanoisitte”, antaen selvästi ym- märtää, ettei halun- nut sinukauppoja kanssamme, eikä ainakaan niin, että me häntä olisimme sinutelleet. Hän ehkä paremminkin meitä. No, olihan ikäerommekin ku- takuinkin selvä.
Niinpä hän oli meille rouva Yli- koski.
Sakari Aittoniemi
H
onkajoen Lions Club sai yllätysvieraita eteläi- sestä Afrikasta kuluneen vuoden huhtikuussa.Honkajoelta kotoisin oleva Oili Wuolle kävi yhdessä miehensä Seppo Ainamon kanssa tuomassa läm- pimät kiitokset Zimbabwen orpolapsille saadusta tuesta. Honkajoen Lions Klubi onkin ensimmäinen Lions klubi, jolta yhdistyksemme, Zimbabwen Aids- orvot ry, on saanut lahjoituksen. Lahjoitus tulee todella tarpeeseen, sillä lasten hätä on viime aikoina tuntuvasti kasvanut maan talousvaikeuksien myötä
kiittelee Oili.
Zimbabwen Aids-orvot ry on ruohonjuuritason kehitysyhteistyölle omistautunut yhdistys, jon- ka tuen turvin yli 400 zimbabwelaista orpoa saa käydä koulua. ”Toimintamme motto on: Koulutus on lapsen tie elämään!” Oili kertoo. Hän kirjoit- ti ylioppilaaksi Honkajoen yhteiskoulusta 1971, opiskeli Helsingin Kauppakorkeakoulussa ja teki pitkän työuran Suomen Pankissa ja kansainvälisissä tehtävissä. Sepollakin on satakuntalainen tausta; hän syntyi Porissa ja toimi 1970-luvulla Rauma Repola Oy:n Mäntyluodon tehtaiden kaupallisena johtajana.
Zimbabwen orpolasten tukitoiminta on nyt paris- kunnan eläkepäivien elämäntapa ja he vetävät kent- tätyötä vapaaehtoisina, asuen yli puolet vuodesta maan pääkaupungissa
Hararessa.
Zimbabwen Aids- orvot ry kerää kum- mitukea ja muita lahjoituksia toimin- taansa. Yhdistys saa jo toiselle 3-vuotis- kaudelle avustusta myös Suomen valtion kehitysyhteistyöva- roista, kansalaisjär- jestöjen hanketukena, ja valtion tuki kattaa noin puolet budjetis- ta. Varoilla voidaan kustantaa lasten kou- lunkäynnin ja yleisen hyvinvoinnin turvaa- miseksi:
• pakolliset koulu- maksut, koulupu- vut ja koulukengät
AFRIKAN ORVOILLE TUKEA HONKAJOEN LEIJONILTA
• kirjat ja muut koulutarvikkeet
• päivittäinen lämmin ateria
• perusterveydenhuolto ja lääkkeitä
• urheilu-, kulttuuri- ja ympäristökasvatusta
• tukiopetusta kaikille ikäryhmille
• luontoretkiä, omat urheilukisat, teatteri- ja eloku- vissakäyntejä.
Seppo kertoo, että tänä vuonna heidän koulu- ruokailussaan käyvien lasten määrä on keskimäärin 450 lasta päivässä ja tämä merkitsee noin 160 000 ateriaa vuoden mittaan! Zimbabwessa ei koulun puolesta tarjota ateriaa lapsille.
Yhdistyksen tuen turvin ylläpidetään myös eri- tyistä suojakotia noin 30 täysin kodittomalle orvolle.
Honkajoen Lions Klubin tuki käytetäänkin juuri tämän suojakodin tarpeisiin ja sillä voidaan esim.
maksaa suojakodin kahden kuukauden vuokraku- lut!
Lähivuosina tarkoituksena on rakentaa orvoille ikioma toimintakeskus. Lisää yhdistyksen toimin- nasta: www.zim-orvot.org
Kimmo Tuomi
H
onkajoen toinen tilusjärjestely alkoi, kun Ko- desjoen tilusjärjestelyn aloituspäätös tehtiin 23.10.2009 Honkajoen valtuustosalissa. Kokouk- seen oli kutsuttu alueen maanomistajat ja valtuus- tosali olikin täynnä. Aloitus tapahtui sopuisasti ja toimitusinsinööriä avustaviksi toimitsijoiksi valittiin Erkki Ojala, Pentti Vanhahonko, Asko Luhtala ja Tapio Lähde. Koska hanke ulottuu 150 hehtaarin alueella Isojoen puollelle, tuli toimitsijoista kaksi Isojoen puolelta.Hankkeen keskeisenä tavoitteena on korjata tilanrajat 1950-luvulla oikaistun Kodesjoen nykyi- seen uomaan. Tilanrajat noudattelevat nyt aikaisem- paa Kodesjoen uomaa. Toinen keskeinen parannus on Kotoluhdan aukea tilusten järjestely. Mahdolliset ojitustoimet, näiden mukana Kodesjoen perkaus, harkitaan myöhemmässä vaiheessa hankkeen ede- tessä. Hanke jatkuu ojitussuunnittelulla ja lisäksi ensimmäisen jakoehdotuksen teko käynnistyy. Kun ensimmäinen ehdotus tilusten järjestelyistä saadaan valmiiksi, se postitetaan kaikille maanomistajille.
Honkajoen pohjoisosan tilusjärjestelyssä oji- tustyöt ovat käynnistyneet Pukaran ja Vähä- luoman alueella. Pikku- ja Ylijoen perkaus teh- dään syksyllä. Sen ojituskustannuksiin osallistuvat maanomistajien lisäksi maa- ja metsätalousmi-
nisteriö ja Vapo, joten maanomistajille tulevat kustannukset jäänevät pieniksi. Pikku- ja Yli- joen perkaus tulee maanomistajille edulliseksi myös, koska tarjouskilpailussa valittu urakoitsija (Ruoppaus P. Suominen) alitti kustannusarvion reilusti.
Vähämäen alueen urakoitsijaksi valittiin Ko- neurakointi V&P Äpätti. Tilusjärjestelyhankkeen jakosuunnittelu on käynnissä. Alueen laajuus on jonkin verran viivästyttänyt jakosuunnitte- lua, mutta kunhan ensimmäinen ehdotus saadaan valmiiksi se postitetaan maanomistajille, minkä jälkeen pidetään maanomistajakohtaiset haastattelut.
Hankkeessa vuodelle 2010–11 ajoittuvat uusien rajojen pyykitykset ja rajankäynnit. Pirkanmaan-Sa- takunnan maanmittaustoimisto palkkaakin tulevana talvena uusia maastokartoittajia tehtävään.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010 toivottaa
Kalle Konttinen
Honkajoen pohjoisosan ja Kodesjokilaakson tilusjärjestelyjen toimitusinsinööri
Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto
Tilusjärjestelyt etenevät Honkajoella
Toimitusinsinööri Kalle Konttinen ja tilusjärjestely-
agrologi Heidi Tanskanen Vähämäen alueella juuri kaivetun ojan luona.
S
uven jo loppues mä olin taas kerra vanhas koros tekemäs hommia. Aamunkajos mä heräsin vintil- lä, ku rario pauhas alahalla vissii uutisia. Nykki soli merkki, että mun tarttis ruveta nouseskelee. Ei sitä passannu kovi vetelehtiä, ku systeriki oli ylösnoussu alahalla. Isäfaari kans pruukas komentaa ehtoolla ai- jjois maata, etteioo huomeneltaan vääräniska nousta ylös. Aamupuhteen aikana mä kuite murkinoin kai- kes rauhas ja pruuvasin ristikkoo. Käsky kävi kuite ulos. Systeri hoputti töihi, ku kerta aurinko paisto.Ei siinä sitte muu auttanu ku totella.
Ulukona pääki priskaantu, niiettei tarvinnu hen- kitoreis kulukee. Systeri tartti työmiestä, ku ittellä oli voimat jo vähis. Kyllä yli kahareksankymppine systeri silti viä jakso maata kääntää sillon’ku ha- lus. Son kovettu työihiminen. Karviaispuska täyty muutteesta laittaa perstaantuneen puskan plassille.
No mikäs siinä. Ensteks mä kollasi lapion ja kangen navetan porstoosta ja verin ne peräsäni puskien työ.
Sitte vaa rupesin kangella jyystään puskan juurakkoo hajalle, ku siinä oli reiruun palijo vanhaa kränkkyä.
Lapiolla mä nylykytin loppuja juuria ylös.
Systeri repi sitte paremmat juuret eriksee ja laitto ne vesiämpärii vähäksaikaa. Mun täyty sitte kaivaa, niikus tiärät, uus krooppi karviaispuskan juurille. No just siinä kasvo varelmia, ku entine karviaispuska oli kerta kuollu. Mä kaivon varelmat juurakkoineen ylös, ettei vaa niitä vierä kompostiin. Systeri kehu olleensa varma, että mä säästän ne. Moon yrittänyt holohota varelmia, ku musta non nii ernomasia marijoja.
Se kroopin kaivu oliki melekosta horioppia. Iha syränalasta otti ja hiki tryykäs päälle. Mä vaa kai- von, enkä tienny yhtää, minkämoine siitä kroopista piti teherä. Selekä vaa naksu ja luontioimet oli paa- ruksis, ku mä ähisin kroopin kimpus. Ähkä puhka puolet työtä tekee.
Terijoesalavan juuret paisto punasena ja mun täy- ty ne lapiolla nuijia poikki. Emmä vaa enne muista punasia juuria katkoneeni maan sisältä. Systerii oli mun kaivuuni aikana häippässy sisälle rustaan ruokaa. Mun täyty käyrä käskemäs se förmyntäriks, ku emmä uskaltanu niitä karviaisen juurakoita itte ruveta laittaan.
Molisin saanu kuulla nupinapunsia siitä viä vuositolokulla, jossei ne kasvakkaa. Systeri o aina ollu kranttu puskien hoiros, ku se o krekoosmestari.
Mä raahasi viä kompostista multaa kroopi pohojalle käskyjen mukaa. Itte se sitte kripotteli apulantaa.
Mä raijasi lisäks vettä ja hulijautin sitä aimo joukon
krooppiin juurakoire ja mulla fölijyyn. Viimeks piti piristellä tuhkaa puskan juurelle, ku sitä ei saanu pirrastaa mualle. Maaki piti polokee viä tiviiks.
Mun varijelemat varelmat täyty kans istuttaa uutee paikkaa. Mä kaivon niitä varte maata pitkän- omase krooppin. Soli semmosta ähäräämistä, ku kovaan tantereeseen ja jussintakkujen sekaan yritti lapioo lyörä. Maharollisimma kapeen montun mä kaivoin varelmille, ku ruista ei enää ollu kaloimis.
Sitte vaa vähän kompostimultaa juurakoiren päälle ja mättäät mä mulijautin väärinpäin pitään varelmia pystys.
Mun varelmie laitos ei kauvoja aikailtu. Kaim- maar marijasatokaa ei sitte oo sitä, mitä solis niitä uten laittaes. Mä oti siitä karviaispuskastaki jonku- moise juurakon ja plätkäsin sen varelmien työ. Kaik- kee sitä täytyy kokastella. Tärmä rupes olee jo pois ja selekä pritkahtamas poikki oikeesta työnteosta.
Olimmä yrittäny töiren välis huiloota ja käväh- rin laittamas krilliin valakeeta saarakseni hiilustaa.
Puuliiveris o mu sisaruksilla omat omituiset puunsa, mutta mä vaa otan surutta kummanki puita. Molin kuullu että ku laittaa päällispuihi valakeen, ni koko
Syyshommia
yhyren päivä aikana
höskä syttyy somemmasti. Pilikoin mä yhyren klapi varmuure vuoks pieniks sytykkeiks. Mä aattelin viä terästää asijaa tuoheväikkärällä.
Ei mu valakee meinannu tietää semmotten oho- jeen olemasolosta mitää. Sitte se kumminki armahti mua ja rupes ilosesti lykkään lieskoja korkeelle.
Yritin mä valakeen laiton aikaan pirentää huiloos- aikaa kameran kans touhutes. Valakeen kuvaamine o iikanmaakasta hommaa. Juur ku luulee valakeen roihuavan komeesti, puut lässähtääki eri formuun.
Systerin määräyksestä mä olin fölijänny kalaa kaupunkista. Erellisenä ehtoona mä sen puhuristin ja fylläsin sitte sisukset ruohoje kans. Molin saanu siis oikeen tähärellise homman teheräkseni. Systeri ei nii perustanu muusta, ku vaa löökiä ei oo seas.
Suolanki kans o melekone prahtaamine, ku tom- mosta hommaa tekee vaa kerra suves. Hiillokse päälle mä sitten laiton kalan tinaperipussis. Hiillos oli viä vähä valakeista, ku kuumuus piti alakuunsa olla kova.
Taispa pussi luulla joutuneensa pätsiin, ku se pröhisty pyöreeks. Mikäs pussi semmosta kestää – ei mikää? Nii se tuoki repes. Mä vähä yriti sitä korija- ta, ettei kala karkais. Taivas oli valla eri mieltä mun kans paistamisesta ja anto tulla saretta hiillokselle.
Mun täyty kukerrella krillin päälle suojus. Mä tein ensi tiiliskivistä kehän ja sitte hajin vanhan paran kanne koko hökötykse päälle. Ku tallousala ihimi- selle paistaa kalaa, saa siinä olla jämptinä, että son juur prikullee sopevasti kystä.
Ehäm’mä osannu nii kranttu olla aijan kans, ettei mitää mutinoita tullu. Systeri oli huseerannu köökis sapuskan kimpus. Enpähä yhtään jullitellu, ku se käski syömää. Syöryks sapuska tuli ja sitten onneks sai olla ettonella hetkiaikaa.
Syömise jäläkee systerii sano, että ristat itää uusiks. Se tarkotti, että mun piti kiskoo ne pois maasta. Ristanpalakoja tuli yks pesovarilline kaha- resta maapläntistä. Systerillä oli tietty oma ja mulla oma. Mä yritin ristanvarsia saara suvella pysyyn kohomollaan pajuista teheryllä airalla, mutta mitäs ne siittä välitti sitte, ku ne rupes kasvaan.
Systeri lykkäs pieneen maaha ensi puoli kiloo ristoja, ja sitte viä uusiks, ku ne ei vissii tykänny kuivana kevännä heti itää. Kyllä ne siitä sitte ka- hos suvee myöre. Ristanpalot mun täyty viruttaa, ku kerta varret viru maas. Mä laiton ne vesisaaviin ja mun piti oikee imehrellä, ku palot vaa ui veten pinnalle. Minkähä tähäre ne vaa pysy siinä, vaikka oli niis sisustaaki!
Kesäkurpitsat oli kans pröhistynyt ja neki piti ottaa pois. Ei semmosista kurpitsoista ennevanhaa mitää tietty. Nynne sopii ruuaks vaikka mihi. Varret oli nii paksuja, että rytinä vaa kävi, ku mä polijin niitä kompostii. Kurpitsaherelmät mä raijasin isoon vesisaaviin kans. Enkämä ymmärtäny, minkätähäre neki vaa kellu veten pinnalla, vaikka noli kauheita
mötkäleitä. Jos noire kurpitsoiren ja herneen kas- vatuksesta pitäs jotai iloo hakee, nii saiha varsista ernomasta ainesta kompostiin. Ei kai kompostista- kaan enne mitää perustettu, soli tunkio vaa.
Systeri oli värkännyt silläaikaa vaikka mitä. Soli peraannu kukkamaan ja kiskonu mun suvella värk- käämät pajukepit pois. Tuvas soli kokannu riiskryy- ni- ja ohorankryynipuuroo. Kirulla soli saanu kaalin kypsäks. Soli nii tivistä, että keittää sai pitkät aijat.
Tuvas oli höyryä ku onkapannus. Silimiklasikki meni iha huuruun sisälle mennes.
Mä meinasi vähä huilata, mutta tuli uus määräys – täyty lähtee marijaan. No, motin noukkurin ja äm- pärin. Mä lähärin yksin vähä kauemmas, ja systeri lupas jäärä lähemmäs noukkii puoloja. Mä rämmin mettikös ja kirulla sain ämpärin täytee. Vanhas marijaplassis ei ny kihissy marijoja. Viimese nouk- kurillise saamine oli työn takana. Minkähä tähäre lauteerataan, että ku ämpäri meinaa olla täys, nii löytyy kyllä marijoja – ei ny ainakaa!
Ku mä kömmin marijojen kans kotiopäin, nii systeri tuli polukumasiinalla vastaa. Se kehu me- nevänsä johonki ernomasee marijaplassiin. Tuvan pöyrälle soli jättäny klapon, josa se seliitti, mihi soli menny. Sillei ollu telefooni kunnos kuulemma, eikä sollu sentähäre saanu mua kii. Mä tuteerasin sen telefoonia, mutta emmä mitää vikaa siitä löytäny.
Sitte mä kittasin janooni teetä ja rupesin perkaan puoloja. Iltaki kylymeni ja mun täyty vaa imehrellä, ku systeri ei tullu kotio. Ku sillei ollu eres telefoonia fölijys, nii ei voinu tutkasta sen olemista. Mä sain
peraattua marijat ja lähärin hakee systeriä mettästä.
Mistä sitä koskaa tietää, vaikka mitä sattus. Sillo systerin tulles vastaan se poloki iha eri suuntaa, ku mitä soli klappoon kirijottanu.
Mun piti ensi käyrä kattomas, että polokumama- siina oli Asukkaalla, johon päi systeri sitä poloki.
Sitte mä rämmin ryteikös pitki mettikköö siihe suun- taa, ku klapos luki ohojeena. Mä olisi kyllä päässy palijo helepommalla, ku olisin menny eri polokua suoraa Lautamäe taakse. Monta kertaa molin menos mukkelismakkelis ryteikös, ku kränät oli jaloos.
Siä systeri kaikes rauhas noukki marijoja. Taisi se vähä peläästyä, ku mä äkkiä ilimaannuin sen taak- se. Motkotin sille hortoilusta. Soli vaa tyytyväine, ku mä menin sitä hakee. No sainpaha sitte vierä häne ämpärinsä kotio, ku ensi karkasin pyörän työ. Tais systeri olla väsyny, ku peräti pyys mua perkaan hä- nenki marijansa. Nii mä sitte hain isäfaarin vanhan pompan päälle, ku ei tarijennu kruikkailla kylymäs.
Ulukona soli palijo helepompi putsata lopukki mari- jat. Eikä mun kupittanu kronata vastaankaa systerin käskyjä.
Systeri rupes survoo omat marijansa ja katteli astekklasia, että ulukona o vaa enää kuus astetta lämpöö. Mä kyllä myöntelin: ”Taitaapa pakkane tulla ens yöks, pitäskö panna löystäkkiä salaattien päälle”. No, koska mä eherotin sitä, nii se tarkotti myös sitä, että mä sen teen. Samaan henkenvetoon systeri käski vierä laskuämpärin ulos.
Mä sitte tottelin ja tein kummakki hommat. Olin mä sentääjo huilannu marijoita peraates. Pitihä mun laittaa sitte viä omakki puolaimet pieneks. Navetan porstoos mä laiton sitte marija-astiat saaviin, ettei hiirep’päässy jyllään niiren kans. Kai sitä hommaa olis piisannu, mutta ku rupes nii jo tainaan. Ehtool- lisen ku viä söi, nii ei muuta kaivannu. Mä kömmi vinttiin, eikä tarttenu unta orotella. Ei sitä vissii ruumis muuta kaipaa ku työtä reiruun, että nukkus ernomasesti.
Irja Uusikallio
Sanakirja
ERNOMANEN erikoisen hyvä, tavaton;
”jossei soo hyvä nii so
ernomane”
ETTONE aterian jälkeinen lepohetki FYLLÄTÄ laittaa lämpöeristystä, tai
laittaa mitä tahansa täytettä FÖLIJYYN, FÖLIIN ottaa mukaan
FÖLIJÄTÄ kuljettaa mukanaan, ottaa mukaan
FÖRMYNTÄRI päällepäsmäri, komentelija, johtaja, huoltaja
HULIJAUTTAA heittää
HUSEERATA tuhlata, esim. talon pidossa, tai muuten vain turhaan
touhuta
HÄIPPÄSTÄ häipyä, mennä piiloon IIKANMAAKANEN jokin asia on hassu tai merkillinen, jokin asia on aivan poikkeuksellisen erikoista.
IMEHRELLÄ ihmetellä
JULLITELLA olla vastahankaan JUSSINTAKKU huono luonnonheinä,
osittain mättäikköä
KAHOO kun esim. istutetaan kukka, mutta se on olematon, se kuitenkin kasvaa ja piristyy;
”kyllä se siitä kahoo”
KAIMMAAR kaiketi
KALOIN ranne
KIHISTÄ kuhista; ”marjojaki aiva kihisi mettäs, ku niitä oli nii palijo”
KIRULLA vaivoin, tehdä vaivoin; ”se teki juur kirulla sen”
KLAPPO lappunen
KOHOMOLLAAN esim. vanha rakennus vielä juuri ja juuri pysyy pystyssä
KOKASTELLA tehdä uusia asioita, vaikkapa koemielessä
KOVETTU kova, hyvä, innokas, taitava;
”s’on sitte kovettu työihimine”
KRANTTU vaatelias, nirso; ”älä siinä
kranttuile”
KREKOOSMESTARI puutarhuri KRIPOTELLA ripotella
KRONATA väittää vastaan, olla vasta- hankaan, ei hyväksy asiaa
KROOPPI kuoppa
KRUIKKAILLA vähillä vaatteilla oloa tai ulosmenoa; ”mitäs’siinä kruikkailet”
KRÄNKKY kitukasvuinen, mutkainen, huono puu
KUKERRELLA lastata liian täyteen KUPITTAA kannattaa eli maksaa
vaivan; ”mitä seki kupittaa”
KYSTÄ kypsää; ”son ruokaki jo kystä”
KÄVÄHTÄÄ käydä äkkiä LASKUÄMPÄRI likasanko LAUTEERATA puhella, jutella, kertoa LUNTIOIMET lanteet, lonkat
LÖYSTÄKKI sängynpeite, vaate LÖÖKI sipuli
