Honkajoen
Joulu 2011
21 lukiolaiselle on luovutettu kannettavat tietokoneet. Lahjoittajina LC-Honkajoki, Pyöräilykypäriä luovuttamassa LC-Honkajoen presidentti Erkki Isokaski ja Hannu Uusihonko.
PÄÄKIRJOITUS
H
yvät Honkajoen Joulu -lehden lukijat, Teillä on kädessänne juuri ilmestynyt Honkajoen Lions Clubin toimittama v. 2011 painos.Lehden julkaisussa on käytetty tuttua linjaa ja kirjoittajia, joten lehti tuntuu varmaankin tutulta.
Alueemme tapahtumia on pyritty tekstein ja kuvin kertomaan, että ne muistettaisiin ja olisivat tulevaisuudessakin lehdestämme löydettävissä.
Lehteä painetaan jälleen 750 kpl, mitä toivottavasti lähetetään myös mahdollisimman mo- nille Honkajoelta muuttaneille, koska tarkoituksemme on taltioida Honkajoen tapahtumia ja historiaa.
Tulevina vuosina toivomme edelleen kirjoituksianne historiasta ja uusimmista tapahtumista ja mielellään valokuvien kanssa. Tällä kerralla muistellaan mm. Paastonkylässä ja Jyllissä vuosia sitten olleista hyppyrimäistä perinteisten muistelojen lisäksi.
Perinteiset toimintamme on ekaluokkalaisille luovutetut pyöräilykypärät. Yksin asuville vanhuksille ollaan viemässä joulupaketteja ja opiskelijoille luovutettiin stipendit. Olimme myös mukana lahjoittamassa lukiolaisille läppäreitä. Viime vuonna joulun alla vanhainkodin televisio lopetti toimintansa, joten kävimme luovuttamassa vanhainkodin yhteisiin tiloihin televisiot, 2 kpl.
Lions ladyt myyvät jälleen joulusäkkiarpoja, joiden tuotoilla lahjoitetaan yläasteen ja lukion oppilaille stipendejä sekä käydään joukolla vanhainkodilla jouluglögitilaisuudessa, jossa myös lauletaan yhdessä joululauluja.
Lionismiin kuuluvan periaatteen ”Me palvelemme” on lähtökohtana toiminnallemme ja haluamme olla myös paikkallisesti mukana monissa palvelutehtävissä.
Lions Club Honkajoki on toiminut lähes 50 vuotta ja Honkajoen Joulu on ollut lähes koko ajan tärkeimpiä projektejamme ja hyväntekeväisyyteen keräämiemme varojen tärkein tu- lolähde. Kiitämme Honkajoen ja ympäristömme yrityksiä sekä lehteemme kirjoittaneita – KIITOS.
Haluamme toivottaa kaikille Rauhallista Joulua ja toivomme Teidän viihtyvän Honkajoen Joulu -lehden seurassa.
Erkki Forsman, päätoimittaja Erkki Isokaski, presidentti
Päätoimittaja Lehtitoimikunta Kansikuva
Erkki Forsman Leena Poikonen Hannu Uusihonko Erkki Forsman Aino ja Erkki Isokaski Kaija ja Esa Kivioja
Pauli Kamppi Kimmo Tuomi
Kankaanpään Painopalvelu Oy Hinta 10 €
V
uosi on jo lopullaan ja elämme joulun odo- tuksen aikaa. Nyt on hetki rauhoittua ja muis- tella kulunutta vuotta. Olemme saaneet viettää työntäyteisen, monia hyviä hetkiä ja onnistumisia sisältäneen vuoden.Uudistettu seurakuntatalomme on valmis otta- maan tämän päivän haasteet vastaan. Luottamus- henkilöille kiitos siitä, että olette laittaneet puitteet kuntoon tulevaisuutta varten. Meillä on Honkajoella hyvin yhtenäinen, pieni, tehokas ja ennen kaikkea ammattitaitoinen työyhteisö, joka on jaksanut kiitet- tävän hyvin tehdä ansiokasta tehtävää, kukin omalla työpanoksellaan. Meidän kaikkien on hyvä myös muistaa, että ilman teidän seurakuntalaisten ja va- paaehtoisten mittavaa panosta emme seurakuntana selviytyisi kaikista haasteista.
Pienen seurakunnan tärkein voimavara onkin, että toimimme yhtenä samaan suuntaan katsovana perheenä. Täällä meillä Honkajoella on ollut aina hyvänä tapana, että puhumisen sijasta me mieluum- min toimimalla ja tekemällä hoidamme asioita.
Saamme olla kaikki kiitollisia seurakunnastamme ja kuluneesta vuodesta.
Nyt on tullut aika vuodesta hiljentyä ottamaan vastaan kirkkomme perustajan syntymäjuhla. Me muistamme joulukertomuksista, kuinka Herramme syntyessä tänne pimeään maailmaan, häntä läh- dettiin samassa yhteydessä etsimään. Joulunajan evankeliumeja tarkastelemalla on nähtävissä ainakin kolme erilaista etsijää.
Ensinnäkin paimenet kerolla saivat enkeleiltä viestin: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa ka- paloituna seimessä.” Raamattu ei kerro paljonkaan paimenten mietteistä. Sen me kuitenkin tiedämme, että he lähtivät etsimään Jeesusta ja he myös Jee- suksen löysivät.
Toinen etsijäryhmä on myös meille tuttu: Idän tietäjät olivat lähteneet etsimään Jeesusta. He olivat tiedemiehiä tai tähtitieteilijöitä. He lähtivät mat- kaan tähden johdattamana. Ja lopulta he löysivät etsimänsä.
Myös paha kuningas Herodes etsi häntä. Mutta hänen aikomuksensa eivät olleet viattomat. Hän etsi Jeesusta surmatakseen hänet. Tämän päivän
maailmasta löytyy myös niitä, jotka etsivät Jee- susta Herodeksen tavoin miekka kädessä. Siksi on tärkeä kysyä, keitä me olemme? Etsimmekö Jeesusta paimenina, tietäjinä, vai etsimmekö niin kuin Herodes?
Evankeliumeista tiedämme sen, että Jeesuksen löysivät vain ne, jotka häntä sydämessään etsivät.
Ne jotka kaipasivat pelastusta. Herodes ei häntä miekkoineen löytänyt. Eikä häntä miekka kädessä kukaan muukaan löydä. Hänet löydämme vain nöyrällä, avoimella ja rukoilevalla sydämellä. Hänet löytää tänäkin jouluna jokainen meistä, joka kaipaa pelastusta ja armoa.
Siunattua joulun aikaa kaikille!
Honkajoen seurakunta Vs. kirkkoherra Jari Koskela
Tuhannet kiitokset!
Joulunajan tapahtumia
Honkajoen seurakunnassa 2011
pe 2.12. klo 18 miestenpiiri Jyllinhovissa
su 4.12. klo 10 2. adventtisunnuntai sanajumalanpalvelus Ruuskanen, Laaja
klo 14 Eino Grönin Unicef-joulukonsertti kirkossa, liput 20
€, lapset ilmaiseksi, Unicefin hyväksi, ennakkomyynti kirjastosta ja kirkkoherranvirastosta. Ohjelmamyynti myös kirkon ovilta.
ma 5.12. klo 8.40 Yhteiskoulun ja lukion oppilaat sytyttävät kynttilät sankarihaudoille, Veteraani- kuoro, Veteraaniviestin luovutus
klo 15 poikakerho
ti 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän sanajumalanpalvelus Koskela, Laaja, Veteraani ja EL-kuoro dir.
cant. M. Ylisen johdolla ja seppelten lasku laskuvuorossa Honkajoen Lions Club. Tämän jälkeen kahvit ja Itsenäisyyspäivänjuhla srk-talolla, juhlapuhe vararehtori Tuomas Kulha, Veteraanikuoron lisäksi nuorten ja kvartetin musiikki ohjelmaa.
to 8.12. klo 19 joululaulujen ilta Mäkipirtillä järj. S. Lähteenmäki, kylätoimikunta ja kotiseutuyh- distys
pe 9.12. klo 9 Pikkuväen Jouluvaellus jonka jälkeen Honkajoen Martat tarjoavat joulupuuron ym.
su 11.12. klo 10 3. adventtisunnuntai messu Ruuskanen, Laaja klo 12 pyhäkoulun joulujuhla
klo 19 kauneimmat joululaulut kirkossa, mukana kvartetti ma 12.12. klo 13 lähetyskerhon joulujuhla
klo 15 kokkikerho klo 17 isoskoulutus
ti 13.12. klo 18.30 naistenpiirin joulujuhla pe 16.12. klo 18 miestenpiirin joulujuhla
su 18.12. 3. adventti sunnuntai klo 15 enkelikirkko ja lasten kauneimmat joululaulut, mukana MLL.
Huom. päiväjumalanpalvelusta ei ole ti 20.12. klo 13.30 vanhainkodin ehtoollishartaus
klo 15 Honkakodon ehtoollishartaus la 24.12. klo 15 jouluaaton hartaus Koskela, Laaja
su 25.12. klo 8 Joulupäivän sanajumalanpalvelus Koskela, Laaja ja Vet.- ja EL-kuoro dir. cant. M.
Ylisen johdolla
ma 26.12. klo 12 Tapaninpäivän sanajumalanpalvelus Ruuskanen, Laaja. Huom. aika!
su 1.1. klo 19 Uudenvuodenpäivä messu Ruuskanen, Laaja, Huom. aika!
pe 6.1. klo 10 Loppiainen messu Ruuskanen, Laaja, lähetyskerhon kirkkopyhä
LUMEN PEITTÄMÄ MAA
Taloustilanne ja yleiset toiminnan edellytykset
Suomessa kuntatalous on nyt ja tulevina vuosi- na todellisten haasteiden edessä. Kuntataloudelle omat paineensa aiheuttaa Euroopan taloudellisen kehityksen epävakaus, lisäksi valtakunnallisesti sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on ollut nopeaa.
Myös Honkajoen taloudessa sosiaali- ja terveysme- nojen kasvu aiheuttaa suurimmat haasteet. Vuonna 2006 laadittiin kunnassamme talouden tasapainot- tamissuunnitelma, jonka mukaisesti taloutta on hoidettu. Suunnitelmaa on sittemmin säännöllisesti tarkistettu ja on pyritty kokonaisuutena elämään säästäväisyyttä noudattaen. Kunnan lainoja on ly- hennetty suunnitelmien mukaisesti. Vuoden 2010 tilinpäätös oli ylijäämäinen, jolloin myös menneinä vuosina kunnan taseeseen kertynyttä kumulatiivista alijäämää saatiin pienennettyä, taloutemme suunta kääntyi näin hyvän askeleen parempaan suuntaan.
Vuoden 2011 verotulokehitys on ollut ennakoitua parempi, kuitenkin sosiaali- ja terveysmenot ovat ai- heuttaneet kasvupainetta kunnan kokonaismenoihin.
Yllätyksenä tuli Yhteiskoulun ja Lukion katon kor- jaus, joka oli välttämätöntä toteuttaa mahdollisim- man nopeasti, jotta lisävahingoilta vältyttiin. Suuriin investointeihin ei kunnalla tällä hetkellä ole varaa, mutta välttämättömät merkittävät palvelurakenteen vaatimat investoinnit on Honkajoella takavuosina tehty, joten tältä osin voidaan Honkajoella elää turvallisin mielin.
Honkajoen kunnassa elää voimakas yrittäjähen- kisyys. Kunnassamme on vahvojen yritystemme myötä myös hyvä työpaikkaomavaraisuus, meillä käy työntekijöitä paljon myös naapurikunnista.
Työttömyysprosentti onkin kunnassamme jo usean vuoden ajan ollut alueen alhaisimpia. Tämänhetki- senä haasteena on saada uusia asukkaita asettumaan Honkajoelle, tähän meillä on hyvät edellytykset kuntaamme lähitulevaisuudessa odotettavissa olevi- en mittavien yritysinvestointien tuloksena syntyvien uusien työpaikkojen myötä.
Merkittävimpiä hankkeita, tapahtumia ja päätöksiä
Kunnan alueelle rakennetaan vuoden 2012–2013 aikana valokuituverkko. Hankkeen kustannusarvio
on n. 1,5 milj. euroa. Suupohjan seutuverkko toi- mii verkon rakentajana. Hanke rahoitetaan valtion myöntämällä laajakaistatuella, haettavalla Make -hanketuella, liittymismaksuilla, kunnan rahoitus- osuudella ja hankkeen toteuttajan omarahoitusosuu- della. Liittymissopimuksia verkkoon on tullut n.
300, tämä määrä on ollut myös rakentamisen ehtona.
Kunnan omarahoitusosuus on vain 22%, ELY -kes- kus rahoittaa 44% ja Suupohjan seutuverkko 34%
kustannuksista. Liittymän hinnaksi saatiin edullinen 1000 euroa liittyjää kohti, kun kunta on tukenut liittyjää 500 euron laajakaistasetelin hinnalla. Laa- jakaistaverkkoon on voinut liittyä kuluneena vuonna 30.11.2011 saakka. Valokuituverkko takaa nopeat tietoliikenneyhteydet jatkossa kaikkialle kuntaan.
Kantatien 44 parantaminen Isojoentien liittymän ja Kauhajoen rajan välillä aloitettiin syksyllä. Han- ke on yksi Satakunnan kärkihankkeista. Hankkeen päätarkoitus on parantaa kantatiellä liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta sekä vahvistaa tieraken- netta. Suunnitellun osuuden pituus on noin 10 km.
Hankkeen kustannusarvio on kaikkiaan n. 3 milj.
euroa. Hanke on saanut myös työllisyysperusteista avustusta n. 500 000 euroa. Tien rakenne ei enää kestä koko ajan lisääntyvää raskasta liikennettä, tästä syystä tien parantaminen ja päällystäminen on tehtävä nopeasti. Yksi tien merkittäviä käyttäjiä on Honkajoki Oy. Tie on merkittävä kauttakulkureitti Pohjanmaan suuntaan. Tietä oikaistaan, levennetään ja kantavuuksia vahvistetaan. Rakentamisen yhtey- dessä tehdään myös pohjavesialueen edellyttämät suojaustoimenpiteet.
Kunta teki maanvuokrasopimuksen Honkatuulet oy:n kanssa, yhtiön omistaa Honka Holding Oy ja Vatajankosken Sähkö Oy. Yhtiön toimitusjohtajana toimii Simo Pikkusaari. Honkajoen kunnan omista- malle maalle on tarkoitus rakentaa neljä tuulimyllyä ja vuokra-aika on 50 vuotta. Kirkkokallion 215 hehtaarin alueelle on kokonaisuudessaan aikomus rakentaa yhdeksän 3–5 megawatin tuulimyllyä, voimalat sijoitetaan n. 500 metrin etäisyydelle toi- sistaan. Kirkkokallion tuulipuistohanke sai alkunsa, kun vuonna 2008 alueelle toteutettiin 12 kuukautta kestänyt 70 metrin korkeudesta tehty tuulimittaus.
Selvityksen perusteella tuulipuistolle todettiin alu- eella olevan hyvät edellytykset. Alueelle on laadittu myös luontokartoitus sekä maisemaselvitys, joiden perusteella tuulipuiston rakentaminen on mahdollis-
Yrittävä ja menestyvä
Honkajoki vuonna 2011
ta. Tässä vaiheessa hankkeen kokonaiskustannusar- viota on vielä vaikea arvioida, on kuitenkin esitetty arvioita jopa 30 milj. euron kokonaisuudesta.
Honkajoki Oy on saanut ympäristölupapäätök- sen ja aikoo aloittaa tehdaslaajennuksen vuoden 2012 aikana. Atrian ja HK Ruokatalon yhteisesti omistama tehdas uudistaa kahden vuoden sisällä toimintansa. Ympäristönsuojelu, tuotantotehon lisääminen ja laajennusosa ovat uudistamisen koh- teita. Uudistuksen kokonaiskustannusarvio on n. 30 milj. euroa. Investointi on kokoluokassaan mittava verrattuna yhtiön vuosittaiseen liikevaihtoon, joka oli edellisellä tilikaudella n. 26 milj. euroa. Teh- daslaajennuksen odotetaan tuovan kuntaan lisää työpaikkoja sekä pysyvästi että myös lyhyempiai- kaisesti rakentamisen aikana.
Hitsaus ja Konehuolto Mäkinen rakensi teholtaan noin yhden megawatin kiinteällä poltto-aineella toimivan lämpölaitoksen. Lämpölaitos tuottaa läm- pöenergiaa keskusta-alueen kiinteistöihin. Sijoitus- paikka on Saukonranta I talousrakennuksen takana.
Rakennuspaikka vuokrattiin pitkäaikaisella vuok- rasopimuksella yrittäjän käyttöön. Lämpölaitoksen rakentaminen on osa kokonaissuunnitelmaa, jonka mukaisesti keskusta-alueen lämmitys toteutetaan rakentamalla useampia pienehköjä kotimaista polt- toainetta käyttäviä lämpövoimaloita.
Raskaskoneyritykset järjestivät menneenä kesänä Masiina -messut, joilla oli yli 10 000 kävijää ja au- rinkoinen sää suosi messuväkeä. Masiinamessut on konealan merkittävimpiä tapahtumia maassamme.
Seuraavat Masiinamessut järjestetään taas 7.–9.
kesäkuuta 2013. Konemessujen puitteissa on to- teutettu myös kehittämishankkeita. Kansainvälinen Honkajoki -hankkeessa on etsitty kansainvälisiä kumppaneita konemessuille sekä kansainvälistetty messukonseptia. Toimiva Honkajoki -hankkeen tarkoituksena on ollut tehdä Honkajokea tunnetuksi kehittyvänä messupaikkakuntana Masiinamessujen 2011 yhteydessä.
Kunnan kustantamat yritysten neuvontapalve- lut järjestellään uudestaan. Tilitoimisto J. Syrjätie vastaa jatkossa alkavien yritysten neuvonnasta ja Pohjois-Satakunnan kehittämiskeskus kirjoittaa starttirahalausunnot. Lisäksi yrityksillä on mahdol- lisuus käyttää monia muita asiantuntijatahoja. Kun Pohjois-Satakunnan kehittämiskeskuksesta päätet- tiin säästösyistä erota, asetettiin kunnanhallituksen taholta ehdoksi, että aloittavien yritysten neuvonta- palvelut ja avustaminen on järjestettävä vähintään samantasoisena kuin ne ovat tähänkin asti olleet.
Honkajoen kunta teki päätöksen liittyä Kankaan- pään maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alueeseen, joka aloittaa toimintansa vuoden 2013 alusta. Tämä
oli myös Honkajoen Maataloustuottajien kanta ja toive. Tavoitteena on oman maaseutusihteerin säi- lyminen ja laadukkaat läheltä helposti saavutettavat maaseutuhallinnon palvelut. Honkajoen tilamäärä on kuitenkin melko suuri ja maaseutuhallinnon pal- veluita meillä todella tarvitaan. Tätä kirjoitettaessa ollaan Honkajoelle valitsemassa uutta maataloussih- teeriä. Kunniakkaasti ja antaumuksella kotikunnan viljelijöitä palvellut pitkäaikainen maataloussih- teerimme Pasi Vanhahonko siirtyy alkuvuodesta viettämään eläkepäiviä. Suuret kiitokset sinulle Pasi erinomaisesta työstäsi kotikunnan hyväksi!
Tilus-kehittämishanketta on edelleen viety eteen- päin Honkajoen pohjoisosissa. Hankkeeseen on saa- tu hankerahoitusta ja alueet käsittävät peltoa lähes 3000 hehtaaria. Tilus-hankkeen yhteydessä tehdään myös tie- ja kuivatusverkon kunnostaminen. Hank- keen tarkoituksena on koota hajanaiset peltolohkot yhtenäisemmiksi. Työ on pitkäjänteisyyttä ja perus- teellisuutta vaativaa, joten kyseessä on useamman vuoden projekti.
Honkajoen lukio on toiminut 1.8.2010 alkaen Kankaanpään Yhteislyseon alaisena. Yhteistyöso- pimuksen mukaan Honkajoen kunta vastaa lukion markkinointiin kuuluvista kuluista. Honkajoen lukion oppilaille on tarjottu ilmainen koulukuljetus ja ilmaiset kurssikirjat. Honkajoen kunta hankki yhdessä Honkajoen yrittäjien ja Lions Clubin kans- sa aloittaville oppilaille kannettavan tietokoneen henkilökohtaiseen käyttöön. Elokuussa noin kaksi viikkoa koulun aloituksen jälkeen 21 aloittanutta lukiolaista sai kannettavan tietokoneen, jonka he voivat lunastaa omistukseensa muodollisella sum- malla koulun päättyessä. Yhteistyö Kankaanpään Yhteislyseon kanssa on toiminut kokonaisuudessaan hyvin ja lisännyt lukioomme tulijoiden määrää.
Kevättalvella ryhdyttiin ripeästi töihin, kun havaittiin, että Honkajoen Yhteiskoulun ja Lukion vesikatossa oli vuotoja. Vettä oli valunut kolmeen luokkatilaan. Korjaustoimenpiteisiin ryhdyttiin nopeasti. Suoritettiin tarkat kosteusmittaukset ja kostuneita luokkien väliseiniä purettiin. Sisätilan korjaus, välikaton rakenteiden vahvistaminen ja tuu- letuksen parantaminen oli tehtävä viipymättä ja se tehtiin perusteellisuutta ja huolellisuutta noudattaen.
Katemateriaaliksi valittiin konesaumattu peltikate, mikä oli ollut myös alkuperäinen katemateriaali.
Elokuun alussa aloitti kunnassamme vapaa-ajan- ohjaajana Pirita Helkamäki. Sellaista henkilöä, joka toimii nuorten ja varttuneempienkin ohjaajana, on kaivattu Honkajoelle jo pitkään. Erityisesti huolta on herättänyt se, että paikkakunnan nuorilla ei ole ollut ohjattua kunnan järjestämää toimintaa. Lopulta päättäjät olivat yksimielisiä vapaa-ajan ohjaajan
tarpeellisuudesta. Vapaa-ajan ohjaajan tehtäväkent- tään kuuluu nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut.
Samalla hän toimii myös koordinaattorina yhdis- tysten välillä ja on osaltaan järjestämässä toimintaa eri-ikäisille väestöryhmille.
Honkajoen ja Karvian kuntien välillä solmittiin yhteistyösopimus, jonka mukaisesti Honkajoen rakennusmestari Markku Rauhala vastaa Karvian kunnan rakennustarkastukseen kuuluvista tehtävistä.
Vastavuoroisesti Karvian rakennusmestari Jaakko Kallioniemen vastuulla on Honkajoen vesilaitos.
Ratkaisu lisää erityisasiantuntijuutta molemmissa kunnissa ja hyödyttää näin molempia osapuolia.
Tulevaisuus tuo uusia haasteita
Maan nykyisen hallituksen suunnitelmat säästöistä ja kuntarakenteen muutoksista herättävät monia kysymyksiä, joihin emme tällä hetkellä tiedä vas- tauksia. Valtiovarainministeriössä on valmisteltu esitystä uudeksi kunta- ja palvelurakenteeksi, esitys on valmis vuoden 2011 loppuun mennessä. Alku- vuodesta 2012 toteutetaan laaja alueellinen kuule- miskierros. Kuulemiskierroksen pohjalta luodaan puitelain korvaava kuntarakennetta säätelevä ns.
rakennelaki, joka tulisi voimaan vuoden 2013 alusta.
Uusi kuntalaki ja valtionosuusjärjestelmä tulisivat voimaan vuoden 2015 alusta. Nähtäväksi jää, mitä nämä laaja-alaiset uudistukset tuovat tullessaan Honkajoen kuntaan.
Naapurikuntamme Kankaanpään sekä Jämijärven ja Parkanon kuntaliitosselvitys on edennyt ripeästi.
Honkajoki jäi hyvissä ajoin pois kuntaliitosselvi- tyksestä, koska uusi suunniteltu kunta on vahvasti suuntautumassa Pirkanmaalle. Jos Pohjois-Satakun- nan monikuntaliitos toteutuu, olemme aivan uuden haastavan tilanteen edessä, jolloin myös monet yh- teistyökuviot on mietittävä kokonaan uudestaan.
Honkajoki kehittyy voimakkaasti myös tulevai- suudessa. Vahvat yritykset ja yrittävät ihmiset ovat voimavaramme. Meillä hämäläisyys, pohjalaisuus ja satakuntalaisuus yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla, lopputuloksena on yrittävä ja menestyvä Honkajoki, joka hakee vertaistaan.
Toivotan kaikille Honkajoen Joulun lukijoille hyvää ja rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2012!
Arimo Koivisto kunnanhallituksen pj.
Y
rittäjä Osmo Kuusniemi on aloittanut yritystoi- minnan Honkajoella vuoden 1982 toukokuussa.Yrittäjäksi ryhtymistä hän oli miettinyt jo muutaman vuoden ajan ystävien sekä aikaisempien työnantaji- en kannustamana. Vahva ammattitaito ja osaaminen olivat valmiina ennen yrittäjäuran alkua.
Yhdessä Aune puolison kanssa oli hankittu tontti Pohjanmaantien varresta vuonna 1976 ja miltei heti valettiin omakotitalon perustuksia metsän reu- nassa sijaitsevalle kauniille peltoniitylle. Lieneekö tuolloin jo siintänyt ajatus yrittäjyydestä, sillä uusi kotipaikka oli hyvien liikenneyhteyksien varrella.
Vuosi toimittiin pienestä autotallista käsin, jolloin hieman suuremmat työt jouduttiin työstämään tallin ulkopuolella, pahimmillaan sateessa tai kipakassa talvipakkasessa. Ensimmäinen 200 neliömetrin tuotantohalli rakennettiin vuonna 1983 pihapiirin jatkeeksi. Seuraavan laajennuksen vuoro tuli vuonna 1988, jolloin rakennettiin pinta-alaltaan kolminker-
Vuoden 2011 yrittäjä – Hitsaustyö Kuusniemi Ky
tainen ja merkittävästi korkeampi halli. Viimeisin rakennus on 2000-luvun alusta, jolloin tilat olivat jälleen käyneet ahtaiksi yhä suurempien kappaleta- varoiden valmistuksen vuoksi.
Hallitilaa on nyt yli 1000 neliömetriä, mikä takaa- kin toimivat ja viihtyisät toimitilat yhteensä viidelle työntekijälle. Tänä syksynä on myös mietitty hallin lämmitys uusiksi ja juuri valmistuneen biolämpö- keskuksen koekäyttö on suoritettu. Viime vuosien merkittävin, yli 100 000 euron, laiteinvestointi on suoraan Yhdysvalloista hankittu työstökeskus.
Toistaiseksi se keskustelee vain englanniksi ja sen käyttö ja ohjelmointi on yrityksen tulevan jatkajan Kimmon vastuulla. Hän on opiskellut metallialalle ja valmistunut Satakunnan Ammattikorkeakoulusta automaatio- ja kunnossapitoinsinööriksi. Täten Kimmon hallussa on alan viimeisin osaaminen, kuten uusimpien suunnitteluohjelmien käyttö sekä vaativimpien työstökoneiden ohjelmointi. Toimiala
on voimakkaassa muutoksessa ja ilman merkittäviä investointeja ja jatkuvaa opiskelua ei ole pärjäämi- sen edellytyksiä.
90-luvulla saattoi nähdä Hitsaustyö Kuusniemen kaluston liikkeellä ympäri Suomea. Eteläisimmät työmaat ovat olleet Inkoossa ja sieltä ulottuneet aina Pohjois-Suomea myöden. Erityisesti useat suuret sahalaitokset ovat arvostaneet yrityksen osaamista ja ennen kaikkea sitoutumista sovittuihin aikatau- luihin. Lemminkäisen kiviaineyksikötkin ovat saa- neet tarvittavan huoltoavun, välillä hyvin lyhyillä tilausaikatauluilla. Myös allekirjoittanut muistaa yhden yllättävän Osmon soiton vuosien takaa ja siitä seuranneen kiireisen työkomennuksen Poh- janmaalla sijaitsevalle sahalaitokselle. Ilmeni, että sahalle oli palovahdin tarve. Olin silloin metsäalan opiskelija ja suurella innolla lähdin katsomaan sahan puutavara-annostelijan toimintaa sekä sen pikaista korjaamista. Työpäivä venyi yli 12-tuntiseksi, mut- ta lopulta annostelija saatiin toimivaksi. Onneksi ehdin hieman seuraamaan kipinöidenkin lentoa ja palonalut pysyivät silläkin kertaa kurissa.
Hitsaustyö Kuusniemi Ky on yksi vanhimpia toimivia jäsenyrityksiä Honkajoen Yrittäjissä. Jä- senyys on alkanut toiminimenä vuoden 1986 alussa ja muuttuen Ky-muotoiseksi vuonna 1992. Lisäksi Osmo Kuusniemi on toiminut yli 10 vuoden ajan Yrittäjien tilintarkastajana. Työkiireiden vuoksi hän on harvemmin ehtinyt yrittäjäretkille, mutta hänen puolisonsa Aune on yksi uskollisimmista retkeläisistä. Niin kiirettä Osmolla ei ole vielä ollut, että syksyn hirvijahti olisi jäänyt väliin. Metsäs- tysharrastus tuntuu toimivan hyvänä vastapainona hektiselle yrittämiselle.
Yrityksen valmistamia tuotteita löytynee ympäri Suomea ja yllättävistäkin paikoista. Vapon tuotanto- alueilla lienee satoja Kuusniemi Ky:n valmistamia patolaitteita. Satakunnan, Pirkanmaan ja Pohja- maan leipomoista löytyy yrityksen valmistamia ja suunnittelemia kippausjärjestelmiä. Ainutkertaisin tuote, jonka ovat nähneet kymmenet miljoonat ih- miset ympäri maailmaa, on Helsingin yleisurheilun vuoden 2005 MM-kisojen avajaisten tetranmuo- toinen aikakone. Se laskeutui taivaalta musiikin tahdittamana ja sen sisältä putkahti ulos Professori X. Kuka muistaa tuon avajaisten huipentuman?
Yllättävää, mutta kyseinen pyramidi oli valmistettu Satakunnassa ja Honkajoella aivan Pohjanmaan- tien varrella olevassa Hitsaustyö Kuusniemi Ky:n hallissa yhteistyössä Interkori Oy:n kanssa, joten paikallista osaamista ja viimeistelytaitoa on löytynyt aina MM-tasolle saakka.
Honkajoen Yrittäjät ry ja joululehtitoimikunta onnittelee ensi keväänä 30-vuotisjuhlaa viettävää yritystä ja vuoden 2011 yrittäjäperhettä.
Hannu Uusihonko
Minun jouluni
Minä herään aamulla ja haistan ihanan tuok- sun. Se kertoo minulle, että on joulu. Mutta eräänä jouluna oli erikoinen joulu, tapasin oikean tontun.
Tonttu oli pieni ja sanoi minulle, että hänestä ei saa puhua muille, mutta nyt minä kerron tontun salaisuuden eli ole hiljaa minusta äläkä kerro tontusta kenellekään. Kun he- räsin ihanaan tuoksuun, menin alakertaan syömään. Söin ja puin ulos ja lähdin metsään kävelemään. Silloin kuulin kahinaa metsästä.
Pelästyin ja juoksin kauas metsään. Eksyin ja silloin näin tontun ja kysyin mikä hänellä on. Tonttu vastasi, että hän ei löydä takaisin kotiin. Sanoin, että minä voisin auttaa häntä.
Silloin tonttu hymyili minulle ja minä hänelle.
Silloin alkoi sataa lunta. Se oli ihanaa olla lumisateessa siinä tontun kanssa. Kuulin äidin ja isän ääniä. Huusin takaisin, että olen täällä. Silloin näin heidät, mutta tonttu oli onneksi mennyt piiloon. Menin heidän kanssaan kotiin ja tonttu tuli perässäni. Au- toin tonttua, että hän voi mennä joulupukin matkassa kotiin. Minä söin ihanaa ruokaa ja otin tontulle kanssa vähän lihaa ja perunaa.
Joulupukki tulisi pian. Tonttu olisi jo halun- nut kotiin. Minä yritin auttaa tonttua, mutta en pystynyt. Joulupukki tuli ja otti tontun ja minut mukaansa. Se sopi minulle, koska olin aina halunnut joulupukin mukaan. Se oli mahtavaa! Sain lentää reen kyydissä. Tapasin paljon tuttuja, kun sain tulla sisäänkin.
Kun kierros oli käyty, avasin omat lahjat.
Sain uuden yöpaidan, sukkia, kirjoja, kark- kia, elokuvan, ja paras oli ihan oma puhelin.
Minulla ei ole ollut omaa puhelinta niin nyt sain sellaisen, mutta parasta oli kuitenkin päästä joulupukin kyytiin. Tonttu lupasi tulla kesällä käymään, jos en kertoisi salaisuutta.
Ja lupasin olla hiljaa, mutta nyt kerron sen sinulle. Se oli maailman paras joulu. Mikä on sinun paras joulusi?
Nea Vähäniemi 5.lk
Etsimme tietoja Honkajoen kahdesta hyp- pyrimäestä.
Erkki Isokaski löysi arkistoistaan Kankaan- pään Sanomat 19.2.1953, jossa oli pitkä juttu hyppyrimäestä ja Honkajoen Kangas- Veikot urheiluseurasta.
Erkki muistaa, itsekin kisoihin osallistunee- na, että hyppyrimäessä ja hiihtoladuilla oli kilpailuja lähes joka viikonloppu. Kilpaili- joita ja katsojia oli paljon minkä todistaa kuvassa oleva makkaranmyyntikioski.
Kimmo Tuomi muistaa isänsä kertoneen, että hyppyrimäen vihkiäisissä avaushypyn suoritti Veijo Ylituomi senaikaisella tyylillä kädet edessä ja erityisesti muistetaan, että hän pysyi hypyn pystyssä loppuun saakka.
Ohessa suora lainaus silloisesta lehtijutusta ______________________________
Juttua Paastonkylän
Kangasahteen tiimoilta
Honkajoki on näyttänyt hyvää esimerkkiä urhei- lun alalla perustamalla uuden urheiluseuran, jonka tehtävänä on myöskin mäenlaskun kehittäminen pitäjässä. Lisäksi on pantu ”tuulemaan”, kuten on tapana sanoa, ja rakennettu hiihtomäki Paastonky- lään maanv. Juho Jahnukaisen maalle.
Mäki on n.s. Kangasahteen harjulla pojhoiseen päin viettävässä rinteessä. Sen puurakennelma on 12 metriä korkea, mutta koroitetaan ensi kesänä 1954 17 metriin. Silloin mäessä saavat rohkeat pojat jo aikamoisia ”lentoja”.
Ajatuksen hiihtomäen rakentamisesta esitti viime vuoden marraskuussa työnjohtaja Olavi Pihlajamäki, suunnitellen samalla mäen, laatien pii- rustukset ja oli mukana innokkaasti hanketta eteen- päinviemässä. Mv. Yrjö Paasto on hänen ohellaan
ollut myöskin hiihtomäen rakennuksen puuhakkaana päämiehenä. Hiihtomäki on tehty kokonaisuudessaan talkootyö- nä. Alkuun päästyä kerättiin Paaston-, Kivi- sekä Pappilankylissä puutavaraa ja siinä onnistuttiinkin erinomaisesti, sillä kylien isännät olivat hankkeelle varsin myötämielisiä. Mäen sahalta saatiin ilmaiseksi kaikki tarvittava lautatavara ja eri kylien kauppiaat lahjoittivat naulat.
Lisäksi saatiin talkootyötunteja kokoon lähes 1000 ja parisenkymmentä hevos- työpäivää puurakennelmien tekoon ja ympäristön raivaamiseen.
Mäenlaskun kehittämiseksi ja ylläpi- tämiseksi perustettiin oma urheiluseura, jonka nimeksi hyväksyttiin Honkajoen Kangas-Veikot. Seura toimii rinnan urheiluseura Hongan kanssa. Hiih-
Kangasahteen hyppyrimäki
tourheilun ja mäenlaskun ohella hoitaa uusi seura myöskin kesällä yleisurheilua.
Kangas-Veikkojen puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Paasto, sekä hänen ohellaan johtokuntaan Olavi Pihlajamäki, Lauri Hautamäki, Väinö Tas- kinen ja Heikki Kanerva, sekä varajäseniksi Haa- kon Pihlajamäki ja Erkki Paloviita. Seuralla on aikomuksena ostaa hiihtomäen vierestä maa-alueen urheilukenttää varten. Maasto on hiekkapohjaista tasaista kangasta, joten rakentamiskustannukset tulevat suhteellisen halvoiksi. Niinikään on yhdessä pitäjän hevosmiesten kanssa suunniteltu alueelle rakennettavaksi 500 metrin pituinen ravirata, jossa voitaisiin järjestää ravikilpailuja. Honkajoella on aina ollut suuri innostus raviurheilua kohtaan, joten hanke melko varmasti saa hevosmiesten kannatuk- sen osakseen.
Mikäli kaikki suunnitelmat saadaan viedyksi läpi muodostuu Paastonkylän Kangasahteen seudusta todellinen urheilukeskus. Talvella hiihdetään ja lasketaan mäkeä, kesällä järjestetään yleisurheilukil- pailut uudella kentällä ja lähiseudun parhaat ravihe- voset juoksevat kilpaa – myöskin voidaan ajatella kiitolaukka- ja maastoesteratsastuskilpailujen pitoa.
Niihin on saatavana hyviä viitteitä Kankaanpäästä ja Niinisalosta.
Emme ollenkaan epäile, etteikö edellä selostetut suunnitelmat mene läpi. Honkajoella on ennenkin saatu aikaan paljon ja nyt tuntuu jälleen olevan remmissä sellaiset miehet, joiden uutteruus ja tar- mokkuus melkoisella varmuudella saavat ihmeitä aikaan.
O ---a.
Jyllin
hyppyrimäki
L
auhalassa, silloisessa Jyllin kylässä toimi 50-lu- vulla urheiluseura nimeltä Jyllinkosken Voima.Seuran toiminta oli hyvin vireää erityisesti talvisin.
Hiihtokilpailuja järjestettiin eri taloissa ympäri kylää, ja omalla edustusjoukkueella osallistuttiin kylien välisiin hiihtokilpailuihin vaihtelevalla me- nestyksellä.
Hiihto ei kuitenkaan kiinnostanut kaikkia kylän nuoria, vaan mäenlasku ja lumesta tehdyt hyppyrit jokitöyräissä olivat useampien mieleen. Parhaat mäet olivatkin niin ahkerassa käytössä, että jalkaisin pystyi kävelemään rinteessä painumatta hankeen.
Tästä varmaan virisi urheiluseuran vetäjille ajatus rakentaa kunnon hyppyrimäki. Paikaksi valittiin jokitöyrä Jyllin Osuuskaupan takaa noin 100 metrin päästä. Mäkeen tarvittava puutavara kerättiin talkoilla, ja rakentaminen aloitettiin vuoden 1953 tienoilla talkootyönä. Hyppyrimäelle tulikin kokoa ja näköä. Mäen lakipiste oli noin 10 metrin korkeudessa, ja keulan korkeus oli runsaan metrin maanpinnasta.
Alastulomäki oli noin 60–70 m pitkä ja 6–7 m leveä, päätyen alhaalla olevalle voimalaitoksen pellolle. Jotta alastulomäki saatiin tasaiseksi, jou- duttiin mäen keskikohdalla tekemään tasoitustyötä lapiotyönä noin 20–30 metrin matkalta ja parhaim- millaan noin 1 metrin vahvuudelta. Työmäärä oli valtava, ja miehiä lapionvarteen tarvittiin paljon.
Alastulomäestä tulikin niin hulppea, että kaikki eivät uskaltaneet laskea edes sitä.
Johtuneeko hyppyrimäen isosta koosta vai väli- neiden ja ohjauksen puutteesta, mutta mäen käyttö jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi ja lopulta hiipui ko- konaan. Kun mäkeä laskettiin vielä normaaleilla hiihtosuksilla, ne eivät tahtoneet kestää alastuloa rinteeseen. Niinpä useammat suksiparit siinä kat- kottiin.
Käytön hiivuttua ja mäen kunnon rapistuttua päätti urheiluseura -60 luvun puolivälin tienoilla myydä hyppyrimäen purettavaksi. Mäki myytiin huutokaupalla yhdelle seuran jäsenistä polttopuik- si.
Eila Mäntysalo ja Anna Pihlajamäki myymässä makkaraa kilpailuissa.
L
ähdimme matkaan 25. heinäkuuta Honkacent- terin pihasta. Bussimme suuntasi kohti Turun satamaa, josta astuimme muita partiolaisia täynnä olevaan laivaan. Vietimme laivassa yhden yön ja aamulla olimmekin jo Tukholmassa. Siellä vie- timme kauniin kesäpäivän leppoisissa merkeissä.Pieni tuuli ei haitannut yhtään, sillä olimme niin innoissamme matkasta.
Illalla istuimme taas bussiin ja lähdimme kohti Kristianstadia. Matka kesti kauan, joten vietimme yömme linja-auton penkeillä. Pääsimme perille aamu viiden aikaan. Olimme melkein ensimmäisiä leiriläisiä valtavalla leirialueella.
Kävelimme leirialueen poikki painavat rinkat selissämme ja etsimme pienen alueen, meidän savun, jossa meidän oli tarkoitus ”asua” tulevat kaksi viikkoa. Savumme sijaitsi Winter nimisellä alaleirillä. Kaiken kaikkiaan alaleirejä oli neljä ja ne oli nimetty vuodenaikojen mukaan. Savumme kostui neljästä lippukunnanjohtajasta ja noin nel- jästäkymmenestä lähipaikkakunnan partiolaisesta.
Aloitimme pian oman leirimme rakentamisen ja pariin seuraavaan päivään kuului telttojen kasausta, tavaroiden järjestelyä ja vieläkin enemmän telttojen kasausta. Hiljalleen leirialue alkoi muodostua ja tu- hannet partiolaiset eri maista kokoontuivat yhteen.
Jamboreen avajaiset olivat täynnä erilaisia näy- töksiä. Siellä nähtiin paljon laskuvarjohyppääjiä, taitavia tanssijoita ja jopa tulitanssijoita. Katsoimme innoissamme esityksiä ja lauloimme monia partio- lauluja. Olimme osa isoa kokonaisuutta, olimme osa 48 000 leiriläisestä.
Massiivisten avajaisbileiden jälkeen leirin arki alkoi rullaamaan. Päivittäin osallistuimme eri ak-
tiviteetteihin johon kuului monenlaista toimintaa.
Leirialueella oli erilaisia tehtävälaaksoja, joissa käymällä sai kerättyä erilaisia puuhelmiä, joista muodostui käteen ranneke. Eri tehtävälaaksoissa oli eri teemat. Meidän suosikkilaaksomme nimi oli quest. Siellä oli hauska ramborata, jonka juoksimme saappaat jalassa, sillä luulimme että päivällä sataisi.
Radalla oli erilaisia esteitä, jotka piti ylittää, alittaa tai sivuuttaa tai mennä läpi. Kyseisessä ohjelmalaak- sossa oli myös iso labyrintti, joka piti selvittää. Me tosin eksyimme sinne ja meidän piti huijata itsemme ulos.. Muissakin ohjelmalaaksoissa oli monenlaista hauskaa tekemistä mm. erilaisia kansainvälisiä pele- jä ja leikkejä. Laaksoissa myös käsiteltiin maapallon tilannetta ja sitä miten voisimme tuoda erilaiset ihmiset yhteen.
Leirillä oli myös paljon vapaa-aikaa, jolloin saattoi tutustua erilaisiin ihmisiin ja leikkeihin.
Jamboreella vietimme aikaa erilaisten ihmisten
WSJ – WORLD SCOUT JAMBOREE
Kaiken maailman lippuja salossa.
Pieni osa meidän Winter alaleiristämme. Päättäjäisissä vieraili Ruotsin kuningas ja kuningatar.
kanssa ja tutustuimme moniin ihmisiin eri maista.
Meille opetettiin eri maiden leikkejä ja pelejä myös mahtava laama-laulu johon kuuluu hauska laulu ja leikki käsillä. Leirillä oli paljon erilaisia vapaa-ajan aktiviteettejä. Oli seinäkiipeilyä, surffausta, isoilla trampoliineilla hyppimistä ja luistelua oudon muovi- jään päällä. Leirialuetta oli myös täytetty erilaisilla kahviloilla, joissa saattoi pelata pelejä, askarrella tai syödä hyvää pullaa. Tylsää siis ei missään vaiheessa ollut.
Iltaisin meillä saattoi olla ohjelmaa omassa savussa, naapurien savuissa tai ihan missä vain lei- rialueella. Yhtenä iltana järjestettiin Suomi-bileet.
Siellä soitettiin Poika saunoo biisiä ja monia muita suomalaisia hittejä. Suomi-illan lisäksi järjestettiin monia muita ”bileitä” tai teemapäiviä. Yksi suosi- keistamme oli ehdottomasti kulttuuripäivä. Siellä väki sai kierrellä toisten ihmisten savuissa ja tu- tustua eri kulttuureihin. Saimme maistella erilaisia karkkeja ja muita herkkuja. Monista savuista sai myös ottaa mukaansa pieniä muistoja, kuten kyniä ja pieniä vihkosia.
Leirin ohjelmaan meille oli myös laitettu Camp in camp, jossa poistuimme yhdeksi yöksi leirialu- eelta toiseen leiripaikkaan. Meidät erotettiin ja me pääsimme eri paikkoihin yhdeksi yöksi. Yksi meis- tä pääsi isolle festarialueelle, jossa sai rentoutua ja pitää hauskaa. Alueelta kuitenkin löytyi vanha pommi, jonka takia pommiryhmä saapui paikalle.
Pommi kuitenkin paljastui niin vanhaksi, ettei se olisi toiminut enää. Toinen paikka oli kotoisa ja mukava mökkiympäristö. Sielläkin kumminkin va- roitettiin metsässä elelevistä villisioista. Niitä emme kuitenkaan onneksi kohdanneet. Kolmas meistä vietiin hieman kauemmas meren ääreen, jossa juoksi villihevosia vapaina. Kaikki kolme paikkaa kuitenkin olivat aivan ihania, vaikka siellä pieniä
”vaaroja” olikin.
Kaksi viikkoa kului todella nopeasti. Vaikka alussa toivoi kahden viikon kuluvan nopeasti, olisi leiri saanut kestää vieläkin pidempään. Loppuleiriin tietenkin kuului huikea päättäjäisilta. Illan satoi, mutta sei haitannut meidän hauskanpitoa. Paikalla
oli hieno ja iso 360 lava joka näkyi kaikkialle.
Päättäjäisissä oli tietysti monia erilaisia ohjelma- numeroita ja esityksiä. Erityisesti pidimme siitä kun Ruotsin kuningas, joka itsekin on partiolai- nen, saapui vierailulle. Myös kuuluisa Europe oli esiintymässä päättäjäisissä. Ilta tietenkin loppui massiiviseen monen minuutin ilotulitukseen, joka oli huikea. Päättäjäisten jälkeen haikein mielin pa- lasimme omaan savuumme ja seuraavana päivänä alkoi pakkaaminen. Poistuimme leirialueelta vii- meisten joukossa, ja edessä oli taas raskas bussiyö.
Yön jälkeen kuitenkin pääsimme taas laivaan ja siellä nukuimme muutaman tunnin. Laivan sängys- sä nukkuminen tuntui taivaalliselta kahden viikon makuupussissa nukkumisen jälkeen.
Kotona meitä odottikin irlantilaisia vieraita. He asustivat meidän luonamme Honkajoella kolme päivää. Aikaa oli vähän, mutta heidän kanssaan kerkesimme käydä uimassa ja saunomassa, mikä oli heille jotain uutta. Kävimme myös katsomassa pesäpallopeliä Kankaanpäässä ja teimme monia mukavia ja heille uusia juttuja.
Nyt olemme monia kokemuksia rikkaampia ja odotamme innolla vuoden 2015 maailmanjambo- reeta Japanissa.
Netta Malmivaara, Tytti Tuomi ja Iida Vainionpää
Kulttuuri-Bileistä.
Surffi kone. Laskuvarjoliitäjä.
Honkajoen lukion kuulumisia
K
uten tiedetään, Honkajoen lukio on ollut hallinnollisesti osa Kankaanpään yhteislyseota jo reilun vuoden ajan. Mitä tämä on tarkoittanut lukion, opiskelijoiden ja opettajien kannalta? Pääsääntöi- sesti Honkajoen lukion opettajat ja opiskelijat ovat kokeneet muutok- sen varsin vähäisenä. Käytännön työ ei ole muuttunut ja varsinkin moni opiskelija kokee, että yhtään mikään ei ole muuttunut. Honka- joen lukion toiminta on jatkunut innovatiivisena, josta parhaana esimerkkinä on tänä syksynä lu- kion aloittaville hankitut läppärit eli kannettavat tietokoneet. Läp- pärit hankittiin yhteistyössä kun- nan, yrittäjien ja Lion´s clubinkesken. Lukioyhteistyö on pyritty kääntämään voimavaraksi ja ainakin tämä syksy on osoittanut sen, että Honkajoen lukiossa viihdytään ja opiskel- laan hyvin tuloksin. Jatkossakin Honkajoen lukio jatkaa markkinointia ja pyrkii sitä kautta saamaan oppilasmäärän kasvuun. Opettajakunnalla on vahva usko siihen, että lukioyhteistyö omalta osaltaan vahvistaa Honkajoen lukion markkina-asemaa ja sitä kautta helpottaa oppilasrekrytointia ja antaa mahdollisuuden jatkaa lukiokoulutusta Honkajoella pitkälle tulevaisuuteen.
Tieto- ja viestintätekniikan käyttämisessä Hon- kajoen lukio pyrkii olemaan edelläkävijä. Kuten tiedetään, suuri osa Satakunnan lukioista jakaa opetustarjontansa keskenään video-opetuslaitteiston välityksellä. Laitteiston avulla opettaja ja oppilaat
näkevät ja kuulevat toisensa ja opettaja voi myös esittää oppimateriaalia opiskelijoille; opetustilanne on pitkälti samanlainen kuin muussakin opetukses- sa. Näin säästetään aikaa ja ympäristöä, kun vain tieto liikkuu. Sekä opiskelijoiden että opettajien kokemukset ovat olleet myönteisiä. Honkajoen lukiossa opiskelijat eivät arastele verkkokursseja ja etäkursseja, vaan niitä valitaan rohkeasti. Tämä tuo lisää vaihtoehtoja kurssitarjontaan. Lisäksi tänä syk- synä aloittavien oppilaiden käytössä olevat läppärit on otettu tehokäyttöön opetustyössä. Näkemykset läppäreistä ja niiden hyödystä ovat luonnollisesti ristiriitaisia, mutta pikku hiljaa läppäreistä tulee osa arkipäivän opiskelutyötä, siinä missä kynästä ja laskimestakin.
K
oulusta saaduilla kannettavilla koneilla on ollut melko suuri merkitys koulun tehtävissä. Kan- nettavia saa käyttää lähes jokaisella tunnilla. Läppä- reitä on hyödynnetty muistiinpanojen kirjoituksessa, esseiden kirjoituksessa, matemaattisten kuvaajien piirtämisessä ja erilaisten esitelmien ja nettitehtävi- en teossa. Kannettavien tietokoneiden käyttäminen on tuonut opiskeluun uudenlaista ”värikkyyttä” ja tietysti koneet ovat antaneet mahdollisuuden etsiä Internetistä laajemmin tietoa ja valistaa oppilaita enemmän.Mielestäni kannettavista koneista on ollut hait- taakin. Haittana on se, että nykyään tietoa tulee ovista ja ikkunoista eli tehtäviin vastaaminen vie aikaa, koska internetistä löytyy vastaukset lähes joka kysymykseen erittäin laajalla mittasuhteella. Myös mahdollisesti jotkut oppilaat käyttävät tietokonetta tunneilla muuhunkin kuin opiskeluun, mikä tarkoit- taa sitä, että opiskelumenestys saattaa heikentyä ja kokeisiin lukeminen hankaloitua jos ei kuuntele tunnilla opettajan ja oppilaiden mielipiteitä.
Mari Antila, yksi läppärin saanut lukiolainen
”Läppäreiden” käytöstä
J
o useiden vuosien ajan on honkajokinen hiihtovä- ki käynyt epävirallista keskustelua hiihtoharras- tuksen olosuhteista kunnassamme. Kilpahiihtotoi- minnan lisäksi Honkalan latuja käyttää myös lukuisa kuntohiihtäjien joukko. Aktiivisimman porukan kesken on toisinaan kiitelty kunnan teknisen toimen hienoa työn jälkeä hyväkuntoisilla ”baanoilla”, mutta toisinaan taas harmiteltu, ettei tietyillä ke- leillä käytössä olevalla välineistöllä saada aikaan hyväkuntoista latupohjaa. Harmia ovat aiheuttaneet lähinnä leutojen talvien jäiset kelit. Niljakkaaksi kovettunutta latua ei ole saatu nykyvälineistöllä rikottua ja tilanteen on pelastanut vasta seuraava kunnollinen lumisade.HSU on lähivuosina järjestänyt omien sarjahiih- tojen lisäksi vähintään piiritason kilpailuja, viime vuonna kansalliset parisprinttihiihdot. Koulut käyt- tävät latuja liikuntatunneilla. Aikuisten kuntohiihtä- jien määrä on viime vuosina ollut selvässä kasvussa.
Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää, missä kunnossa Honkalan baanat ovat.
Selväksi on käynyt, että latujen kunnossapitoon tarvitaan uudenlaista välineistöä. Yhtä selvää on, että jättimäiset ”telakissat” ovat utopiaa Honkajoen mittakaavassa. Pitäisi siis löytää laite, jossa on riit- tävästi poweria jäiseenkin pohjaan, kone itsessään olisi luotettavan kestävä, mutta hankintakustannuk- set pysyvät kohtuuden rajoissa.
Pikkupoikamainen into syttyi muutaman ”is- kään” HSU:n hiihtäjien kisareissuilla muutama talvi sitten, kun Punkalaitumen Porttikallion hiih- tokeskuksessa tutustuimme traktorin vetolaitteisiin asennettavaan latukoneeseen. Jälki oli hienoa. Aina vaan meno ”isien” päässä muuttui villimmäksi, kun kuultiin, että samantapainen kone löytyy myös Ulvilasta. Massin hiihtokeskuksen upeita latuja oli sillä kuuleman mukaan hoidettu jo vuosien ajan.
Ulvilan Uran asiantuntevat hiihtoniilot esittelivät laitetta HSU:n hiihtoporukalle viime talven piirin- mestaruuskisoissa: ”Tällä tehdään jäästäkin lunta!”
Eli jäisen baanan kunnostus olisi lasten leikkiä. ”Ja yhdellä ajokerralla tulee valmista.” Todella hyvältä kuulosti. Ja näytti: Massin baanoilla olisi voinut maailmancuppia hiihtää! Ulvilan kone oli sikäli erilainen, että sitä vedetään traktorin koukussa, jolloin se seuraa ”levollisemmin” traktoria kuin nostelaiteversio. Hmm... Aika kalliilta kyllä vaikut- taa...? Mutta traktoreita ja konemiehiä Honkajoella kyllä riittää...
Latukonehankintaa alettiin esittää myös kuntaan päin ja tekninen toimi ottikin asian tosissaan, han- kittaisiinhan sitä koneita, kunhan vaan saataisiin rahat riittämään. Yhteys otettiin myös Honkajoen Urheilun Tukeen. Pian olikin valmiina selkeä suun- nitelma: kone hankittaisiin kolmikantarahoituksella, HSU, Urheilun Tuki ja kunta maksaisivat kukin kol- manneksen laitteen hinnasta. Koneen omistaja olisi kunta, joka myös kilpailuttaisi latujen hoitotyön.
Tuumasta toimeen. Käytettyäkin konetta ehdittiin tutkailla. Katsottiin kuitenkin parhaaksi ostaa uusi kone, jotta esim. takuuasiat ovat varmalla pohjalla.
Siispä kaupan tekoon! Tätä kirjoitettaessa ollaan siinä tilanteessa, että kone on tilattu ja toimitusta odotellaan marras-joulukuun aikana.
Nyt, kun kone todella on alkavaksi talveksi tulos- sa, on painokkaasti todettava kolmikantayhteistyön suuri merkitys. Millään näistä kolmesta tahosta ei olisi yksinään ollut rahkeita hankkia tällaista ko- netta, mutta kun kaikki kolme tahoa antaa vähäsen, onkin koossa jo riittävä potti. Tämä on ehdottomasti järkevä toimintamalli pienessä kunnassa.
HSU sai parisen vuotta sitten merkittävän lah- joituksen, kun VaPon honkajokinen lintutornipo- rukka lahjoitti saamansa luonnonsuojelupalkinnon seuralle. Rahapotista merkittävä osa käytetään nyt tähän latukonehankintaan, kysehän on hankinnasta, joka HSU:n toiminnan ohella palvelee aivan kaikkia hiihtäviä kuntalaisia. Urheiluseura kiittää kaikkia osapuolia yhteistyöstä.
Odotellaan siis lumista talvea. Hyvää joulua ja luistavia latuja koko talveksi!
Heikki Haunia HSU
Uusi latukone:
Honkajoen Seudun Urheilijat, Honkajoen Urheilun Tuki ja
Honkajoen kunta yhteistuumin kohentamassa hiihto-olosuhteita
O
n elokuu ja Honkajoen eläkeläiset lähtevät tutustumaan Ylä-Savoon. Aamuvarhaisella odotellaan Mäkelän linja-autoa ja pieni matkajän- nityskin tuntuu mahanpohjassa. Tuttu auto tulee ja matkatavarat saadaan mukaan. Laukkuja on tietysti liikaa, mutta varoiksi...Autoon tulee tuttuja, mutta onpa joku aina Kökarista asti ja toinen Turuust. Pelimanni Asko haitareineen saapuu joukkoon hurjaan ja kanttori Marjattakin vielä, musiikin taso on taattu! Eipä silti, laulumiehet Ossi, Tauno, Jussi, Risto ja muut uskaltavat tarttua mikkiin ja kelpaa sitä kuunnella.
Eka pysähdys ja pullakahvit juodaan Haapamäen höyryveturipuistossa. Itse juoksijalegenda Martti Vainio kaateli meille kahvia. Seuraavassa kohteessa Jyväskylän kallioplanetaariossa koemme huikean elämyksen komiulotteisen ”Luonnonvalinta”-elo- kuvan näytöksessä. Charles Darwinin teoria lajien synnystä mutaatioiden kautta ja maapallon kehityk- sestä neljän miljardin vuoden kuluessa pani vähän miettimään syntyjä syviä.
Ruokailu Pöyhölän pappilassa kristallikruunujen alla oli matkan ylenpalttisin ja herkullisin, tunsimme olevamme vähintään piispoja joka iikka. Majoituim- me Leppävirralla kylpylähotelli Vesileppikseen, osa polski ja saunoi koko rahan edestä ja yhteinen lauluilta päivän päätteeksi herkisti mielet.
Heti toisena päivänä alkoi rilluttelu, jo ennen puoltapäivää oltiin Alahovin viinitilalla. Siellä vii- nejä haisteltiin, maisteltiin ja tarkasteltiin väriä sekä
kirkkautta. Olimme kuin ammattilaiset; osaamme pitää oikein viinilasin jalasta, katsomme silmiin kun kippistellään ja nyt meidät saa viedä mihin tahansa kuninkaanlinnaan, etiketti sujuu kuin rasvattu.
Tuhat ja yksi ihmettä koettiin Nilsiällä. Valehte- lematta taikuri Jorma Airaksinen käänsi silmämme niin, että linnut, silkkiliinat ja lopuksi elävä koirakin tulivat kuin tyhjästä vaan. Avustajina toimineet Toini ja Paula saivat oikein työtodistukset ja diplomit. He oppivat taikatemppuja ja varmasti näemme jossain eläkejuhlassa ainakin kymmenen tempun sarjan?
Varpaisjärvellä tutustuimme hevosaikakauden maa- taloustyökaluihin, nähtiinpä kaskiviljelyssä käytetyt risukarhet ja varhaisimmat puuaatrat. Varpaisjärven kivikirkossa ryhmä rämä sitten vähän vakavoitui.
Kirkkoherra Olli Kortelainen hälytettiin avaamaan kirkon ovia, ripeästi hän saapuikin ja esitteli tämän yli satavuotiaan upean työpaikkansa. Kyllä ennen vanhaan on nähty vaivaa, ei ole työtunteja paljon laskettu ja kädentaidot on osattu. Veisasimme virren
”Kirkasta oi Kristus meille” ja tunnelma oli juh- lallinen. Yövyimme Iisalmessa hotelli Atroksessa ja sen komeassa korinttilais-salissa saimme pitää lauluiltaa. Asko säesti ja Ossi ja Tauno laulattivat.
Hienosti meni, taas oli yksi hyvä päivä takana.
Kolmannen päivän aamuna tutustuttiin evakko- museoon. Siellä oli karjalan luovutettujen pitäjien kirkoista tehtyjä pienoismalleja, kerrassaan taidon- näytteitä, ja arvokkaita ikoneja. Opas oli oikein lupsakka savolainen, sanoi olleensa vesilaitoksen pomo, mutta nyt eläkkeel- lä sitten opastellee. Puhui niin somasti, että voe tokkii- sa, olispa häntä kuulostellu vaekka koko päevän. Niinpä tuo viänsi ja kiänsi, että osa- taan myökiin jo vähä suomee savvoo hiljoo ja kovvoo.
Lapinlahden taidemuseo ja Eemil Halosen museo oli- vat seuraavat kohteemme.
Kun reissuun lähtee, saa paljon nähdä
Mäne ihtees ja muista
käynees siellä.
Taidemuseo oli kyllä niin abstrakti ja moderni kokemus, että meni yli hilseen. Joka teoksen opas selitti, mutta Hannu Väisäsen näyttely ei avautunut.
Äidin tuberkuloosi-keuhkot olivat kirkkaan siniset ja huulipunista tuli mieleen punaisen värin ”tutkiel- ma”. Sotattiin mekin lapsena äidin pumadat, mutta ei sitä kukaan taiteeksi julistanut.
Onneksi kuitenkin Eemil Halosen teokset jo sävähdyttivät kunnolla. Navetasta tehty museo oli täynnä Kalevala-aiheisia kipsiveistoksia, niitä me maalaiset ihastelimme. Eemil oli tuottelias, lahjakas ja ahkera taiteilija: pronssitöiden lisäksi siis yli 800 kipsityötä!! Tällainen lahjakkuus jo periytyykin, kukapa ei olisi kuullut Pekka Halosesta, maam- me eturivin kuvataiteilijasta. Yövyimme Kuopion kylpylä-hotelli Rauhanlahdessa. Väki nautti kyl- pyläpalveluista, oli yhteislaulua ja lopuksi hotellin karaokeilta. Meidän porukasta Tuula lauloi ”Uralin pihlaja” siihen malliin, että aploditkin olivat hui- keat.
Seuraava aamu alkoi Olvi-museoon ja pos- timerkkeihin tutustumisella. Kotiinlähtöpäivänä aurinko paistoi kauniisti. Hamstrasimme Kuopion torilta kalakukkoja mukaan ja söimme lörtsyjä. Isoa kuoppaa siellä kaivettiin, parkkihallia kai torin alle, mutta ei se meitä haitannut. Sitten Jouko kuulutti, että seuraava kohde on Saunakylä. Ajattelin jo, että eikö paremminkin Honkajoki, mutta ei se ollut sekoilua. Menimme nimittäin Muuramen Saunaky- lään, joka on liki 30 saunan museoalue. Hirsisauno- ja on siellä eri puolilta Suomea; vanhin 1700-luvulta Enontekiöltä. Opas selvitti saunomisen historiat;
jo vanhat kreikkalaiset, roomalaiset, turkkilaiset ja mongolitkin hikoilivat eri tyyppisissä majoissa.
Keskiajalla kirkko kielsi Euroopan saunat siveys- syistä. Toista se oli Suomessa. Täällä saunat olivat terveyttä ja puhtautta varten. Saunassa synnytettiin
ja hoidettiin sairaita, parantajat lukivat loitsuja ja itse löyly-sanakin merkitsi alun perin henkeä ja saunan löyly on Suomen onni.
Katoavaa kansanperinnettä ovat maasaunat, rii- hi-, savu- ja hirsisaunatkin. Kesämökkisaunat tulivat 1940-luvulla, ja sitten sisäsaunat kaakeleineen ja suihkuineen. Vanha savusauna onkin jo luksusta ja harvojen herkkua.
Viimeisessä matkakohteessa Käsityöpaja Kivi- taskussa oli paitsi maukasta kalasoppaa myös sil- mänruokaa kaikille. Naiset ihastelivat huovutustöitä, tonttuja ja maahisia, miehille aukeni hirsisalvoksen salat. Rakennukset olivat isännän suunnittelemia mielikuvituksellisia hirsiluomuksia. Kaihomielin niitä katseli – voi jos osaisin ja rahat riittäis!
Jouko meitä johdatteli, Kari-Matti kuljetteli.
Aino luvut laskeskeli, Asko sävelet soitteli.
Ritu arvat myyskenteli, joukkoa jaloa paimenteli.
Kelpas meidän kuleksia, maita, mantuja maleksia, lystiä oli kaikilla!
Saila Kamppi
Misteepä sitä tietää mihinkä pystyy,
ennenkö kokkeiloo.
O
li kesä 1941, jolloin Kauhajoella alettiin ke- räämään nuoria tyttöjä armeijan palvelukseen.Meitä löytyikin yli sata tyttöä, jotka lähtivät junalla, ns. mullivaunulla Itä-Suomea kohti määränpäänä Joensuu. Joensuussa majoituimme eräälle kansakou- lulle aivan kaupungin keskustaan. Siellä olivat en- simmäiset pommitukset ja jouduimme juoksemaan kaupungintalon kellariin suojaan. Sitten siirryttiin itään päin n. 40 km päähän Tohmajärvelle Onka- mon koululle, jossa majoituimme luokkahuoneisiin.
Ensimmäiset työtehtävät myös jaettiin siellä, minun työni oli ammusten hylsyjen tarkistus, joka oli aika siistiä hommaa. Se työ kesti koko kesän. Syksyllä porukka väheni huomattavasti, kun vain kolme tyt- töä valittiin jatkamaan töitä Lottina, siitä lähdimme sitten Itä-Karjalaa kohti.
Suomalaiset olivat aloittaneet hyökkäyksen Itä-Karjalaan ja me seurasimme n. kaksi viikkoa joukkojen jäljessä, oli syksy 1941. Matkalla sattui myös neuvostokoneiden hyökkäys autokolonnaam- me vastaan jolloin jouduimme maastoutumaan luo- tien iskiessä aivan viereen. Tulimme Petroskoihin (Äänislinnaan) kaksi viikkoa valtauksen jälkeen.
Siellä oli paljon hienoja taloja ja huoneistoja ai- van tyhjillään joissa kiertelimme ja katselimme aivan vapaasti, ,mm. Kuusisen palatsissa. Saimme komennuksen Jänisjärvelle muonituslotiksi. Siellä oli kovia pommituksia kun olin menossa töihin,
niin huomasin lentokoneet, niitä oli 3 kpl. Luulin niitä suomalaisiksi, mutta sitten näin, että irrottivat pommilastinsa ja juoksin kiireesti sisälle. Lähellä oli Ruskealan rautatieasema n. sadan metrin päässä ja asemalla oli siirtolaisjuna täynnä ihmisiä palaamas- sa takaisin Karjalaan. Juna sai täysosuman ja paljon ihmisiä kuoli. Meidänkin työpaikan huonekalut oli- vat aivan sekaisin, niin kova voima niillä pommeilla oli. Olin yksin talossa sillä hetkellä, mutta selvisin naarmuitta. Kävimme illalla asemalla katsomassa surullista näkyä, oli paljon palaneita ja hiiltyneitä ruumiita.
Jänisjärvellä kului n. vuosi, jonka jälkeen sain komennuksen Jessoilaan Säämäjärven rannalle, todella luonnonkaunis paikka. Seuraavaksi sain ko- mennuksen Nurmoilaan, joka oli vallattu venäläisil- tä, se oli normaali varuskunta rakennuksineen. Siellä oli tykistön kurssikeskus, jossa pidettiin kursseja, yksi kurssi kesti aina 1 kuukauden ja taas alkoi uusi.
Meidän homma oli järjestää muonitus kurssilaisille.
Niin vuodet kuluivat ja tuli kesä 1944.
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen kesä- kuussa 1944, jolloin myös Itä-Karjalan joukot joutuivat perääntymään. Meitä tieto ei kuitenkaan ollut saavuttanut ja kaikki muut olivat jo lähteneet.
Silloin meille tultiin sanomaan, että vieläkö te olette täällä, nyt kiireesti täytyy lähteä, sillä suomalaiset joukot ovat vaarassa jäädä mottiin. Sitten lähdettiin
HONKAJOEN VIIMEINEN RINTAMALOTTA
Korsun edessä Jessoilassa 1942, katsojasta päin vasemmalla Hilda Kivistö, edessä Alli, takana Mirja Lehtonen ja oikealla Olavi Lehtonen.
Tässä korsussa asuimme Jessoilassa.
Jessoilan rautatieasema.
Lomalle lähdössä Jessoilasta 1942, lotat eturivissä katsojasta päin vasemmalla, Alli mantteli käsivarrella,
Hilda Kivistö ja Mirja Lehtonen.
Takarivissä toinen vasemmalta Olavi Lehtonen.
Alli ja Mirja Lehtonen Nurmoilassa, katsojasta päin Mirja vasemmalla ja Alli oikealla manttelit päällä.
Nurmoilasta kovalla kiireellä kuorma auton lavalla.
Tullessamme Aunuksen kaupungin läpi pikkupojat puivat nyrkkejään ja huusivat peräämme. Pian näim- me venäläisen sotalaivaston jo tulevan Laatokalla.
Oli Juhannusaatto ja vettä satoi jatkuvasti, tiet olivat kuraiset ja erittäin huonossa kunnossa. Matka kuitenkin jatkui ja monen mutkan kautta viimein saavuimme Suomen puolelle, tulimme Luumäelle ja majoituimme yhdelle koululle. Seuraavana päivänä jatkoin Laurtsalan kartanoon, siellä työskentelin syksyn 1944 jouluun asti, jonka jälkeen minut kotiu- tettiin Lottajärjestön lakkauttamisen seurauksena.
Näin ollen minun sotareissuni kesti kolme ja puoli vuotta, josta muistona Mannerheimin myön- tämä toisen luokan vapauden mitali.
Vuonna 1945 pääsiäisenä tulin Honkajoelle, tykästyin heti paikkaan ja mukaviin ihmisiin mutta se onkin jo toisen jutun aihe.
Honkajoella helmikuussa 2010 Alli Kamppi Ps. Äiti kirjoitti tämän sotareissunsa helmikuussa 2010, kun monta kertaa oli ollut puhetta, että olisi hyvä saada näitä asioita muistiin, kun aika kuluu nopeasti.
Sitten äidille tuli kutsu ”Suureen tuntemattomaan”
vain kaksi kuukautta myöhemmin hutikuussa 2010.
Äiti oli juuri täyttänyt 89 v ja ollut honkajokisena 65 v.
Tapio Kamppi
J
os alan asiantuntijoille esittäisi kysymyksen”Oliko kaikki paremmin ennen?”, saisi varmasti kuulla seikkaperäisen selityksen sota-ajan kauheuk- sista ja siitä, miten heidän nuoruudessaan kouluun hiihdettiin puisilla suksilla kesät talvet. Todennä- köisesti joku ruotisi myös velttoa nykynuorisoa ja käsittämättömiä uusia teknologisia laitteita, kuten nenäkarvatrimmeriä. Kuitenkin vanhus mitä luul- tavimmin loppujen lopuksi muistelee nuoruuttaan lämmöllä.
Hufvudstadsbladetilla (21.10.2009) on tähän kysymykseen hieman erilainen näkökanta. Graa- fiset esitykset julistavat ilosanomaa hyvinvoinnin kasvusta: imeväiskuolleisuus on vähentynyt, elin- ajanodote kasvanut ja BKT henkeä kohden noussut.
Kehitysmaissakin kehitys on ollut samansuuntaista, joskin eri mittakaavassa. Ensimmäisenä elinvuon- na kuolleiden määrä Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa oli vielä 1960-luvun alussa 160 tuhatta syntynyttä lasta kohden, kun vuonna 2007 se oli enää noin 90. Grafiikassa huomautetaan, että silti yhä yksi seitsemästä lapsesta Saharan eteläpuolella kuolee ennen viidettä elinvuottaan. Elinajanodote on kehitysmaissa kasvanut samaa tahtia kuin teol- lisuusmaissa, mutta Saharan eteläpuolen tilanne on pysynyt siellä riehuvan AIDSin ja muiden sairauk- sien vuoksi lähestulkoon ennallaan 1980-lukuun verrattuna. Bruttokansantuote henkeä kohden on teollisuusmaissa kasvanut reilussa kolmessakymme- nessä vuodessa yli 35 000 dollarilla. Kehitysmais- sakin kasvua on tapahtunut, mutta se on ollut vain parin tuhannen luokkaa.
Tilastoista näkyy myös hyvinvoinnin kehityksen varjopuolet. Sotien ja konfliktien määrä maailmassa on kasvanut lineaarisesti vuodesta 1949 lähtien.
Suomessa helposti ajatellaan sotien olevan men- neisyyttä, sillä jatkosodan jälkeen Suomessa ei ole sodittu. Uutisissa näytetään kuitenkin jatkuvasti pätkiä maailmassa tapahtuvista terrori-iskuista ja sodista. Onko niin, ettei raha tuokaan onnea?
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vuosina 1850 – 2000 kasvanut lähes eksponentiaalisesti. Lämpö- tilan kasvu on noudatellut hiilidioksidipitoisuuden kasvua. Nykyään suurta huolta aiheuttavatkin kasvi- huoneilmiö ja ilmastonmuutos. Kasvihuonekaasuja tuottavat ilmakehään erityisesti teollisuus ja liiken- ne. Niiden määrä kasvaa koko ajan ja sen vaikutuk- set näkyvät jo: oudot sääilmiöt ja luonnonkatastrofit järisyttävät maailmaa.
Kulutushysterian lisäksi teollistuneita valtioita leimaa ainainen kiire opiskelu- ja työelämän vaa-
timuksien kasvaessa koko ajan. Uraputkeensa kes- kittyvillä vanhemmilla ei ole aikaa pitää itse huolta lapsistaan, vaan he laittavat lapsensa päiväkoteihin ja hoitopaikkoihin liian varhain. Lapset saattavat- kin jäädä tavallaan ”heitteille” ja jopa vieraantua omista vanhemmistaan. Kiireen myötä muutkin sosiaaliset suhteet kärsivät: perheeseen ja ystäviin ei ehditä pitää yhteyttä eikä naapureita edes välttä- mättä tunneta. Ihmisillä ei kaiken kiireen keskellä riitä tarpeeksi aikaa elämästä nauttimiseen, mikä saattaa jopa vahingoittaa mielenterveyttä. Muutok- sen huomaa esimerkiksi kauppojen kassajonoissa:
ainaiseen kiireeseen tottumattomat mummot vaih- tavat kuulumisia keskenään ja jäävät rupattelemaan kassatätien kanssa aiheuttaen peräänsä kymmenien metrien jonot.
Ensimmäisen lähettimen keksiminen oli valtava harppaus diplomatian kannalta, mutta tänä päivänä media tuntuu olevan liiaksikin esillä. Julkisuuden henkilöiden ja poliitikkojen sanoja vääristellään eivätkä he saa hetken rauhaa tiedotusvälineiltä.
Mainoksilla houkutellaan ihmiset ostelemaan tur- hakkeita yhä enemmän ja lapsille annetaan vääriä vaikutteita. Kadulla olevat mainokset saattavat olla hyvinkin seksuaalisia, televisiossa näytetään avoi- mesti väkivaltaa ja kauheuksia ja internetistä voi saada virheellistä informaatiota.
Kehitysmaissa viime aikoina ovat yleistyneet AIDS ja muut tartuntataudit, joihin ei ole saatavilla kunnollista hoitoa. Tautien ennaltaehkäisy on han- kalaa huonojen hygieenisten olojen ja tiedon puut- teen vuoksi. Tautien lisäksi kehitysmaat kärsivät suoranaisesta riistosta. Tähän asiaan ei ole suurta muutosta tullut siirtomaa-aikojen jälkeen. Teollis- tuneet maat ostavat kehitysmaiden luonnonvaroja pilkkahintaan ja käyttävät kehitysmaiden ihmisiä halpatyövoimana plantaaseillaan, joiden työoloissa olisi usein parantamisen varaa. Kehitysmaat eivät saa tuotteistaan kunnon hintaa ja ovat usein riip- puvaisia yhden lajin maailmanmarkkinahintojen heilahteluista.
Monet asiat ovat tietenkin nykyään paremmin kuin ennen. Teollisuusmaiden lainsäädännöissä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, on turvattu ihmisoikeudet, kuten sananvapaus. Tästä olisivat suomalaisetkin kommunistisen Neuvostoliiton ai- koihin voineet vain haaveilla. Terveydenhuoltokin on kehittynyt valtavin harppauksin. On kehitetty keinoja parantaa ennen kuolemaan johtaneitakin sairauksia. Sen myötä ihmisten elinajanodote on kasvanut kaikkialla maailmassa. Kehitysmaille on
Lotta Jokiniemi / ylioppilasaine keväällä 2011
Oliko kaikki paremmin ennen?
lisäksi toimitettu niin sanottua humanitääristä apua, jonka myötä kehitysmaiden ihmisten lukutaito on yleistynyt, tietotaito parantunut ja terveydenhuolto ja hygienia kehittyneet. Niiden avuksi on perustettu myös erilaisia järjestöjä, kuten Fairtrade, joka takaa työntekijälle kunnolliset työolot ja viljelijälle koh- tuullisen tuoton myynnistään.
Jako köyhään etelään ja rikkaaseen pohjoiseen on globaalistumisen myötä selkeytynyt, kuten sa- notaan. Etelän kehitysmaat saattavat olla taloudel- lisesti huomattavasti teollistuneita maita jäljessä, mutta kulttuurisesti ne ovat onnistuneet säilyttämään omaperäiset kulttuurinsa, kun taas teollisuusmaissa ollaan suistumassa massakulttuuriin. Ne ovat onnis- tuneet myös säilyttämään perhesiteensä ja kyläyh- teisönsä vahvoina. Onko teollistuminen sittenkin osittain heikentänyt hyvinvointia?
KUIVANKANKAAN LAULU
Antero Syväoja muistelee miten hän mui- den pikkupoikien kanssa lauleli seuraavaa laulua, jonka joku tuntematon Kuivankan- kaalainen on n. 80 v sitten sanoittanut.
Hän muistelee, että laulussa olisi enemmän säkeistöjä, mutta ei muista sanoja enem- pää. Jos joku tietää, tallennamme ne mie- lellämme kaikkien tiedoksi. Sävel on tullut marssista ”Musiikki se pelasi, kun Suomen pojat marssi – oi kallis kotimaa”.
1. Kuivallakankaalla tekniikka on suuri, miehet ovat järkevämmän parhaita.
Täällä ne on lukkarit, keisarit ja kupparit, osasta on sälliä ja varkaita.
2. Kuivaltakankaalta piimäjuna läksi, Paastonkylässä kannut ne kilikahteli.
Paaston emäntä tiuskaa ei oo piimä- liuskaa ja huomennakin tulee meille vieraita.
3. Heikkilän kadunkulmas kelloseppä täh- kä, siellä hän kellojansa tähtäilee. Siinä vähän ylemmäs koivupuita
alemmas siellä ne hajuvedet lieneilee.
Joululahjat
Joululahjoja on kiva saada,kun saa toivoa mitä haluaa. Voi toivoa cd-levyjä, karkkia tai ihan mitä vaan. Oletko jo miettinyt mitä sinä haluat? Voit aloittaa jo tekemään joulupu- kille listaa. Mutta muista, että tontut kurkkii ja voi vähentää lahjoja. Loka-marraskuussa kauppoihin alkaa tulemaan joulutavaroita.
Jos käyt lähiaikoina kaupassa. Voit katsoa haluaisitko jotakin ja kirjoittaa joulupukille siitäkin. Ensimmäiset lahjat ovat annettu Jeesukselle. Kolme Itämaan tietäjää toivat vastasyntyneelle Jeesus-lapselle kultaa, suit- suketta ja mirhaa, ilmeisesti parasta mitä tiesivät. Lahjojen antamisen perinne jouluna on jatkunut näihin päiviin asti. Minun mieles- täni lahjojen saaminen ja myös antaminen on kivaa. Mitä mieltä sinä olet? Muistakaa olla siis kilttejä. Älkääkä tapelko koulussa, kotona tai harrastuksissa. Silloin joulupukki saattaa vierailla ja tuoda kivoja lahjoja mukanaan.
Sanna Myllymäki 5.lk
H
onkajoen markkinoiden 30-vuotistaivalta juhlit- tiin vielä 21.10.2011 perjantai-iltana ravintola Honkahovissa. Tanssikansaa oli tullut viihdyttämään vuoden 2011 viihdeorkesteri Hurma Kotkasta, joten tarjolla oli todella harvinaista herkkua Honkajoel- la. Paikalle saapuikin runsaat sata tanssimusiikista kiinnostunutta pääosin honkajokista. Viismiehinen laatuorkesteri loi sellaisen hurmoksen tanssijoille ja tarjosi sellaisen kavalkadin erityyppisiä tanssikappa-Tanssiorkesteri Hurma ”hurmasi”
30-v Markkinatansseissa
leita, että meiningissä oli Honkahovin katto välillä nousta ilmaan. Järjestelyt tarjoiluineen onnistui hy- vin ja tanssikansa lähti tyytyväisenä kotiin. Hurma näytti taitonsa, suosio jatkaa kasvamistaan, eikä orkesteria todellakaan ollut turhaan palkittu.
Honkajoen Urheilun Tuki ry:n puheenjohtaja Kimmo Tuomi
K
unnanhallitus perusti valokuituhankkeen ke- väällä 2011 ja tavoitteeksi asetettiin 300 uutta liittymää. Tavoite oli haastava, sillä Honkajoella oli jo ennestään Lauhala-Pukaran alueella 70 liittymää, jotka toteutettiin leader-hankkeella sekä 20 liittymää Saunakylän alueella, jotka ottivat liittymän Karvian hankkeen yhteydessä Karviasta.Liittyjiä kartoittamaan palkattiin hanketyönteki- jä, joka osoitejärjestelmän perusteella oli yhteydessä kiinteistönomistajiin ja kertoi heille valokuidun eduista ja palveluista. Lisäksi Honkajoella järjes- tettiin kolme tiedotustilaisuutta, joissa oli mukana Suupohjan Seutuverkon edustaja.
Hankkeen tiimoilta kunta oli mukana myös ma- siinamessuilla ja Honkajoen markkinoilla kesällä 2011.
- Tällä hetkellä uusia liittyjiä on 302, joten Hon- kajoki saavutti tavoitteensa, Suupohjan Seutuverkon myyntipäällikkö Anne-Mari Leppinen kertoo.
Honkajokisista talouksista nyt noin 40 prosenttia tulee olemaan valokuidun piirissä.
- Ensi keväänä Honkajoelle on tarkoitus raken- taa 150 kilometriä uutta runkoverkkoa, Leppinen jatkaa.
Valokuituhankkeen eteneminen Honkajoella
Valokuituliittymän kuukausimaksut riippuvat käytettävistä palveluista, esimerkiksi 100M/100M
internetyhteyden saa 46 eurolla.
Valokuidun palvelut
Valokuituyhteys korvaa muun muassa perinteisen puhelin- ja nettiyhteyden sekä kaapeli-, antenni- ja satelliitti-tv:n. Se mahdollistaa myös huippunopeat ja symmetriset yhteydet. IPTV-palvelun kautta on mahdollista tilata elokuvia kotisohvalle sekä pitää automaattisesti tallessa haluamiensa kanavien oh- jelmat jopa viikkoja taaksepäin.
Nopean laajakaistan avulla voi valvoa kiinteistöä sen ollessa tyhjillään tai edesauttaa iäkkäitä ihmisiä asumaan laitoksen sijasta kotona. Tällä hetkellä valokuidun tuomista mahdollisuuksista on käytössä vasta murto-osa, koska palveluita kehitetään koko ajan lisää.
Valokuituyhteys on satsaus itse kiinteistöön sa- malla tavalla kuin sähkö-, vesi- tai viemäriliittymä ja se maksaa itsensä monin verroin takaisin vuosien kuluessa.
