P
ienessä Honkajoen kunnassa julistettaisiin hätätilan-ne, jos kaikki siellä olevat virolaiset päättäisivät ottaa jalat alleen ja seilata Suomenlahden yli kotikonnuilleen.Hätä syntyisi siitä, kuka poimii kasvihuoneissa kurkut ja pakkaa salaatit, kuka kuorii porkkanat, ruokkii suur-sikalan possut ja lypsää sairastuneen viljelijän lehmät.
Honkajoella on tälläkin hetkellä noin sata virolaista. Se on valtava määrä suhteutettuna kunnan väkilukuun, joka on alle 2 000. Honkajokelaiset ovatkin alkaneet leikkisästi kutsua kotikuntaansa Suomen virolaisimmaksi.
Virolaisista on tullut korvaamaton voimavara varsin-kin paikkakunnan kasvihuoneissa ja monilla maatiloilla.
Esimerkiksi Jussilan suursikalan 11 vieraasta työntekijästä kahdeksan on virolaisia. He ovat vakituista työvoimaa, jos-ta osa asuu entisen Antilan koulun opetjos-tajien asunnoissa.
– Onneksi on virolaisia, sillä sikalaan ei tahdo enää saada ammattitaitoista työvoimaa Suomesta, maanviljelijä Jukka Jussila perustelee.
Honkatarhojen noin 30 työntekijästä puolet on virolaisia.
Hekin ovat kaikki vakituisia työntekijöitä, eivät mitään keikkapo-rukkaa. Suomen kielikin soljuu mukavasti keinuvalla nuotilla.
Salaattihuoneen keskellä häärää Janek Pajula, jonka tarina on aika tyypillinen: hän tuli Honkajoelle jo vuosia sitten, löysi puolison ja päätti jäädä.
– Tulin ensi kerran Suomeen vuonna 1995 ja Hon-kajoelle pari vuotta myöhemmin. Olin ensin töissä Iso-kasken vihannespakkaamossa, jossa tutustuin nykyi-seen avovaimooni Sariin. Hän on Honkajoelta ja meil-lä on kolmevuotias Sanna-tytär, Janek Pajula kertoo.
Alun perin hän oli suunnitellut vain käyvänsä Suomessa rahaa tienaamassa, mutta Sari muutti suunnitelmat.
– Olemme aloittaneet omakotitalon rakentamisen kirkon-kylään, Janek Pajula kertoo ylpeänä. Sukuloimassa Märja-maassa hän käy muutaman kerran vuodessa. Kaipuuta sinne palaamisesta ei ole, vaan elämä on Honkajoella.
Ensimmäiset ulkomaalaiset Honkatarhoilla olivat kolme liettualaista harjoittelijatyttöä 20 vuotta sitten.
– Hyvistä kokemuksista innostuneina otimme seuraavaksi kaksi harjoittelijaa Põltsamaan maatalousoppilaitoksesta Virosta. Toinen oli virolainen ja toinen puolalainen nuoru-kainen, kumpikin kovia työihmisiä, muistelee toimitusjohtaja Timo Rapila.
Kun Honkajoen kunnan delegaatio myöhemmin teki ensimmäisen kuntavierailunsa Virossa, vieraita vastassa
oli suomea puhunut nuori herra tummassa puvussa. Hän osoittautui Põltsamaan maatalousoppilaitoksen rehtoriksi.
Honkajokelaisten ihmeteltyä miehen hyvää kielitaitoa, tämä vastasi työskennelleensä vuoden Honkatarhoilla.
– Hän oli se virolainen kaveri, jonka olimme panneet kasvihuoneiden linjastojen alle konttaamaan ja siivoamaan.
Meillä ei ollut aavistustakaan, että hän oli jo tuolloin maa-talousoppilaitoksen vararehtori, Timo Rapila päivittelee.
Hän kehuu virolaisia ahkeriksi ja luotettaviksi. Heitä on palkattu yhä enemmän, koska kasvihuoneita on jatkuvasti laajennettu ja työvoimaa tarvittu lisää.
– Oma seutukunta on jo koluttu ja saatu hyvät ihmiset töihin. Työvoimatoimistoista alkoi tulla sellaista porukkaa, Honkajoella on paljon virolaisia työntekijöitä. He ovat
korvaamaton voimavara varsinkin paikkakunnan kasvihuoneissa ja maatiloilla. Janek Pajulalla on
vakituinen työ Honkatarhoilla.
joka väsyi parissa päivässä eikä kolmantena enää ilmaantu-nut paikalle tai jäi sairaslomalle. Honkatarhoille on palkattu henkilökuntaa Keski- ja Etelä-Virosta.
– Maaseudulta saadaan parhaat työntekijät, Rapila tie-tää.
Virolaisten virta johti Honkajoella muutama vuosi sitten asuntopulaan, jolloin Rapilat päättivät rakentaa Honkatarho-jen ja viereisen Hevi-Kolmion kurkkutarhan väkeä varten 16 hengen rivitalotyyppisen asuntolan. ”Ensikoti” on tarkoitettu väliaikaiseen asumiseen ja antaa paikkakunnalle jääville mahdollisuuden etsiä omaa asuntoa rauhassa. Nyt siellä asuu toistakymmentä henkeä. Naisten kikatus kuuluu asuntolan keittiön pöydän äärestä. Viroa taitamattomalta vitsi menee ohi, sillä Hevi-Kolmion kurkkutarhan vuokratyöläiset puhuvat keskenään omaa äidinkieltään. Suomea he ymmärtävät ja osa puhuukin aika hyvin taidolla, joka on hankittu jo synnyin-maassa seuraamalla suomalaisia televisiokanavia.
Naisten kämpät, yhteinen keittiö ja sosiaaliset tilat ovat siistissä kunnossa. Pyykinpesukone on ahkerassa käytössä, ja tietokonekin on talon puolesta. Osa soittelee rakkailleen internetin kautta ilmaiseksi.
Eletään alkuiltaa ja kuuden hengen porukalla on työ-päivä pulkassa. Liina Järv keittää kahvit ja Ene Lavonen avaa telkkarin, pöydällä on virolaisia naistenlehtiä. Kullakin asukkaalla on omat eväät jääkaapissa, eikä salaateista saati kurkuista ole pulaa. Virossa ne ovat kallista herkkua, mutta täällä työntekijöille ilmaisia.
Iltaisin naiset tekevät käsitöitä, ulkoilevat, käyvät kirjastos-sa ja innostuvat toisinaan laulamaan karaokea Honkacenterin Honkahovissa.
Vuokratyöläisten elämä kulkee rytmissä, johon kuuluu kuuden viikon työputki kurkkutarhoilla ja kahden viikon loma kotona Virossa. He ovat työsuhteessa virolaiseen vuokrausfirmaan eikä heillä ole aikomustakaan jäädä Hon-kajoelle.
Naiset ovat tulleet Honkajoelle rahan perässä ja haluaisivat tehdä niin paljon ylitöitä, että heitä joudutaan toppuuttele-maan. Suomen työaikalainsäädäntö asettaa rajat virolaisten-kin rehkimiselle.
– Olen tehnyt tätä hommaa kaksi vuotta. Virossa palkat ovat niin pienet, ettei siellä jää mitään säästöön. En kuiten-kaan muuttaisi Suomeen, koska ikävöin kovasti lapsenlastani, Helge Schmidt selittää.
Olivatpa työntekijät puutarhassa virolaisia tai suomalaisia, heidän palkkauksensa perustuu Puu- ja erityisalojen liiton sekä Maaseudun työnantajaliiton väliseen työehtosopimukseen.
Kyse on matalapalkka-alasta, jossa pätkätyöläisen minimipalk-ka on bruttona 6,79 euroa tunnissa. Virolaisen välitysfirman kautta tulleet maksavat verot Viroon, ja myös asumisedusta veloitetaan.
– Käteen jää liian vähän, Helge Schmidt tokaisee. Silti hän haluaa jatkaa vuokratyöläisenä, koska Suomessa hän tienaa
kuitenkin moninkertaisesti siihen verrattuna, mikä hänen palkkansa oli Virossa.
– Työskentelin lihanjalostamossa, jossa piti nostaa ras-kaita pakkauslaatikoita. Siihen verrattuna kasvihuone on paratiisi!
Moni Honkajoen virolaisista tekee töitä määräaikaisin sopimuksin. Tilapäisesti kunnassa asuvia ei enää tilastoida maistraatissa eikä heistä pidetä lukua työvoimatoimistossa, koska EU:n alueelta yritykset voivat suoraan palkata keitä lystäävät eikä työlupia enää tarvita.
Suomesta töitä löytäneen unionin kansalaisen kuuluu kui-tenkin käydä poliisilaitoksella täyttämässä rekisteröinti-ilmoi-tus ulkomaalaisrekisteriä varten. Poliisilaitoksellakaan ei silti ole kuntakohtaista eikä ajantasaista tietoa EU-kansalaisista.
Virolaisten oman käsityksen mukaan heitä on Honkajoella tähän aikaan noin sata henkeä, ja saman arvion saa kun-nanvirastosta. Kesäisin ulkomaalaisten määrä on vielä paljon suurempi, kun peltoviljelmillä eletään sesonkia.
Parina viime vuonna on voimistunut sellainen ilmiö, että virolaisia on alkanut asettua Honkajoelle pysyvästi. Maistraa-tin mukaan paikkakunnalla on kirjoilla 38 ulkomaalaista, joista 34 virolaisia. Kunnan rivitaloissa asuu jo 11 virolaista perhettä.
– Honkajoen väkiluku on laskussa, mutta virolaisten an-siosta tahtia on pystytty jarruttamaan, kertoo kunnanjohtaja Mauno Mäkiranta.
Asuntopulakaan ei enää hankaloita virolaisten muuttoa pohjoissatakuntalaiseen pikkupitäjään. Kunta on viime aikoi-na remontoinut ja rakentanut rivitaloasuntoja, ja muutenkin heidän asettumistaan pyritään helpottamaan. Esimerkiksi kunnan palveluista kertova uuden kuntalaisen paketti kään-netään veljeskansan kielelle.
Virolaislapsia on kunnan päivähoidossa, esikoulussa ja peruskoulussa kymmenkunta. Lapsia sopeutetaan täkäläi-seen koulumaailmaan esimerkiksi antamalla heille tarpeen mukaan suomen kielen tukiopetusta.
Mäkiranta selittää virolaisten suurta määrää kunnan elinkeinorakenteella, sillä alkutuotannon osuus on suuri.
Maatalous- ja puutarhatyöt eivät houkuttele oman paikka-kunnan nuoria, jotka lähtevät opiskelemaan ja haluavat paremmille palkoille.
Toisaalta kunnan työttömyysprosentti on painunut kah-deksaan, mikä tarkoittaa, ettei kortistosta enää tahdo löytyä sopivaa väkeä. Sen sijaan virolaisten oma puskaradio on levittänyt nopeasti tietoa vapautuvista työpaikoista.
Lomituspalvelujohtaja Hannu Syväoja suorastaan ylistää virolaisia. Lomatoimistosta johdetaan Honkajoen, Kankaan-pään, Jämijärven ja Siikaisten maatalouslomitukset. Alueen 55 maatalouslomittajasta 7 on virolaisia, ja heistä viisi asuu Honkajoella.
– Virolaiset ovat yritteliäitä ja toimeliaita. He pysyvät työaikana työasioissa eivätkä tuo yksityisasioitaan
työpaikal-le. He ovat myös erittäin joustavia ja valmiita työhön myös viikonloppuisin, Syväoja suitsuttaa.
Hänen mukaansa virolaiset ovat pelastus, kun lomittajia ei ole saatu kotimaasta riittävästi. Kukaan ei ole tarjoutunut palvelukseen pystymetsästä, vaan kaikilla on vahva maatalo-usalan koulutus. Virolaisista pidetään tiloilla kovasti.
Rapa roiskuu, kun Ester Laks ajaa lehmät navettaan Savolaisten maitotilalla Honkajoen Katkonkylässä. Hän kertoo valmistuneensa eläinlääkäriksi Tartossa vuonna 1985. Alussa työtä riitti suurten karjojen kolhooseissa, mutta kaikki muuttui neuvostovallan romahdettua.
– Isot navetat tyhjenivät, ja minulta menivät asiakkaat.
Tarjolla oli työtä kissojen ja koirien parissa, mutta sitä en halunnut. Elämä Virossa alkoi olla tosi vaikeaa, mutta sitten keksin kaverin vinkistä maatalouslomittajan työt Suomessa.
Tulin ensin Pälkäneelle ja sitten Loimaalle.
Avoimeksi tulleen Honkajoen työpaikan Laks äkkäsi internetistä, otti yhteyttä, kävi haastateltavana ja aloitti työt melkein saman tien. Tosin häntä harmittaa, ettei voi toimia eläinlääkärinä Suomessa.
– Kun huomaan sairaan eläimen, en saa itse tehdä hoi-topäätöksiä. Voin keskustella talonväen kanssa ja suositella kutsumaan eläinlääkärin paikalle!
Pätevöityäkseen hänen olisi pitänyt suorittaa kursseja, mutta kova rahan tarve ajoi lukujen edelle. Lisäksi kielitaidon puute vei itseluottamusta.
Ester Laksia eivät maatalouslomittajan hankalat työajat häiritse. Päivisin hän käy Kankaanpäässä uimassa, lukee tai surffailee internetissä. Suomalaisista hän on saanut pari hyvää ystävää. Palkastaan hän lähettää rahaa aikuiselle pojalleen ja sisarensa perheelle.
Jatkossa Virosta ei enää saada työvoimaa yhtä helposti kuin tähän saakka. Marjanpoimijoina ja muissa kesätöissä Honkajoellakin näkee yhä enemmän muun muassa ukrai-nalaisia ja venäläisiä.
Muutos näkyy myös Honkatradingin raskaskonefirmas-sa, jonka palkkalistoilla virolaiset ovat vähentyneet pariin, kolmeen. Yritys tuo maahan uusia sekä käytettyjä maansiir-tokoneita, korjaa niitä ja myy eteenpäin.
– Metallialan töitä ja rakennushommia on tarjolla pää-kaupunkiseudulla niin paljon, että meiltäkin lähti neljä kaveria sinne. Helsingistä on Honkajokeen verrattuna lyhyt matka Tallinnaan, vertaa Honkajoella yhteensä 15 henkeä työllistävän Honkatradingin toimitusjohtaja Reijo Ylipaasto.
Hän palkkaisi heti lisää virolaisia, jos saisi pätevää porukkaa.
Koska koneiden korjaajista on pulaa, Ylipaasto on tehnyt muutoksia firmassaan. Maailmalta tuodaan entistä parempia ja yhä enemmän aivan uusia koneita, mikä on vähentänyt remonttien tarvetta. Lisäksi töitä teetetään entistä enemmän alihankkijoilla.
Hän muistuttaa, että Irlanti ja Englanti vetävät niin viro-laisia kuin puolaviro-laisia.
– Syynä on punnan kurssi, joka on järjetön suhteessa meikäläisten euroon.
Honkatradingilla työskentelevät Luive-Kai ja Ylö Kändmaa ovat kuitenkin päättäneet jäädä Honkajoelle pitkäksi aikaa.
Vaimo siivoaa, ja mieheltä sujuvat hankalatkin kone- ja rakennushommat.
– Kaikki eivät voi asua Tallinnassa, jossa on hyvät palkat.
Virossakin on tullut työvoimasta pulaa, sillä pystyvät ihmiset ovat lähteneet kylistä ja juopot jääneet jäljelle, Luive-Kai Kändmaa letkauttaa.
Kändmaan pariskunnalla on Virossa ikivanha maalais-talo tyhjillään ja 18 hehtaaria maata odottamassa parempia aikoja. Nyt he asuvat kahden poikansa kanssa rivitalossa Honkajoen keskustassa, 19-vuotias tytär on Italiassa.
– Pojat ovat saaneet kavereita eivätkä halua takaisin Viroon. On hienoa, että kouluruoka, kirjat ja muut tarvik-keet ovat täällä lapsille ilmaisia, sillä Virossa pitää kaikesta maksaa.
Anneli Kallioniemi
Satakunnan Kansan maaseututoimittaja Anneli Kallioniemi on haastattelemassa japanilaista maitotilan isäntää Kiyoshi Suzukia. Navettaan
pääsy edellytti vierailta suojavaatetusta.
Virolaisten valtakunta -reportaasi julkaistiin Satakunnan Kansassa 15.10.2006. Se voitti Maataloustoimittajat ry:n valta-kunnallisen kirjoituskilpailun keväällä 2007 ja edusti Suomea Japanissa kansainvälisen maataloustoimittajien järjestön maailmanlaajuisessa kilpailussa. Voiton vei hollantilainen lehtijuttu, mutta toistakymmentä artikkelia esiteltiin valta-valta skriiniltä maataloustoimittajien maailmankongressissa Japanin Sendaissa syyskuussa. Tässä joukossa honkajokelaiset kurkut ja salaatit saivat maailmanlaajuista huomiota!
Maailmankongressiin osallistui lähes 300 journalistia ja tiedottajaa. Järjestäjät joutuivat rajoittamaan osanottajien määrän, koska ohjelmassa oli lukuisia tutustumiskäyntejä maatiloille ja tuotantolaitoksiin.
M
aanpuolustuskoulutus ry (MPK) on valtakunnallinen koulutusorganisaatio, joka kouluttaa kansalaisia selviy-tymään paremmin arjen vaaratilanteissa ja poikkeusoloissa.MPK:n organisaatio muodostuu 19 maakunnallisesta Maan-puolustuspiiristä sekä valtakunnallisista Meri- ja Ilmapuolus-tuspiiristä. MPK:n keskusjohto toimii Helsingissä. MPK toimii viranomaisten ohjauksessa ja koulutus on avointa kaikille 15 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille. Yläikärajaa ei koulutettaville ole.
MPK ry:n jäseniä ovat seuraavat järjestöt: Kadettikunta ry, Suomen Reserviupseeriliitto ry, Reserviläisliitto ry, Reserviläis-urheiluliitto ry, Sininen Reservi ry, Sotilaskotiliitto ry, Suomen Metsästäjäliitto ry, Suomen Rauhanturvaajaliitto ry, Maanpuo-lustuskiltojen liitto ry, Maanpuolustusnaisten Liitto ry, Naisten Valmiusliitto ry sekä viranomaisjäsenet Puolustusministeriö ja Puolustusvoimat.
MPK ry:n perustaminen kytkeytyy vuoden 1990 tulkintaan Pariisin rauhansopimuksesta, jolloin valtionjohto totesi, että muukin organisaatio kuin puolustusvoimat voi antaa kansalaisille sotilaallista koulutusta. Vuonna 1992 aloitettiin kokeilukurssien järjestäminen Satakunnassa ja vuonna 1993 Maanpuolustuskoulutus ry perustettiin. Seuraava tärkeä kul-minaatiopiste oli vuosi 1999, jolloin Maanpuolustuspiirijako toimeenpantiin ja kokoaikatoimiset piiripäälliköt nimitettiin tehtäviinsä. Eduskunta hyväksyi 14.2.2007 lähes yksimielisesti lain vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja 11.5.2007 Tasa-vallan Presidentti Tarja Halonen vahvisti lain.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta muuttaa MPK:n julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi, jonka hallinto ja toiminta-periaatteet määritellään lainsäädännössä. Laki astuu voimaan 1.1.2008 ja se antaa hyvän pohjan uusille haasteellisille tehtäville ja yhteistyön tiivistämiselle jäsenjärjestöjen sekä viranomaisten kanssa.
1.1.2008 perustettava Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on suoraan Puolustusministeriön alaisuudessa kuten Puolustusvoimatkin. MPK ja Puolustusvoimat laativat stra-tegisen kumppanuussopimuksen, jossa sovitaan yhteistyöstä.
Lakimuutoksen myötä puolustusvoimat voi tilata MPK:lta sotilaallista koulutusta puolustusvoimien kokoamille maa-kuntakomppanioille sekä myös muille puolustusvoimien alueellisille joukoille. Tehtävien määrän ja vaativuuden lisääntyminen edellyttää myös lisäresursseja ja -rahoitusta.
Lisäresurssien saanti konkretisoitui positiivisella tavalla Sa-takunnan Maanpuolustuspiirissä, kun piiriimme palkattiin