Tämä lienee ainoa rovasti Lars Reinhold M alm stenista Keuruulla otettu kuva. Tapahtuiko lähtö pitäjälle hämärässä vai oliko 1860-luvun kameroiden kuvissa toivomisen varaa? Valkea, vireä hevonen sen ajan tyylikkäiden kiesien edessä. Kookkaan rovastin vierellä hänen uskollinen isäntä- renkinsä A nska (Anshelm Kallenpoika).
MITEN KIINTEÄ KANSAKOULU KÄYNNISTYI KEURUUN EMÄSEURAKUNNASSA?
- Historiallinen testamentti löytyi
”A f tri xvilja, moget betänkande och vid fullkomligt redig sinnesförfattning tes-
tamentar ja g ...” näillä sanoilla alkaa Keuruun kunnan (vuodesta 1986 alkaen kaupungin) historian ensimmäinen tes
tamentti. Se on päivätty 30.5.1866, j a testamenttiin sisältyneen rahalahjoituksen voidaan katsoa käynnistäneen kansakoulu- laitoksen Keuruulla. Tämä kellastuneelle, osin repeilleelle paperille ruotsiksi kirjoi
tettu testamentti tuli arkistonhoitaja Kirsti Holttisen käsiin tänä syksynä. Testamentin oli laatinut Keuruun kirkkoherra, rovasti j a filosofian maisteri Lars Reinhold Malmsten.
S uomeksi testamentin alku kuuluu:
"Vapaasta tahdosta, kypsyneen harkin
nan jälkeen ja täydellä ymmärryksellä ollessani testamenttaan täten kaiken omai- suuteni, olkoonpa m inkä nimistä tahansa, kuolemani jälkeen ja sitten kun tämä testa
mentti on laillisesti vahvistettu, käytettäväksi seuraavalla tavalla:” Tämän jälkeen varak
kaan rovastin testamentissa on 13 kohtaa.
Ne osoittavat, että hän määräsi varojaan m uun muassa puolisisarelleen , kappalaisen leski Charlotta Hafverbergille ja hänen nel
jälle tyttärelleen 18 500 markkaa, mamselli Lovisa Judenille 3 000 markkaa, isäntärenki
49
Anshelm Kallenpojalle 7 000 markkaa, sti
pendirahastoksi Jyväskylän yläalkeiskoululle 8 000 markkaa (jaettavaksi vuosittain Keu
ruulta kotoisin oleville varattomille oppi
laille), Suomalaisen kirjallisuuden seuralle 4 000 markkaa, Keuruun vaivaiskassalle 6 000 markkaa jne.
Testamentin kiinnostavin kohta kuului:
"Kiinteän kansakoulun perustamiseksi Keu
ruun emäseurakunnan Keuruun ja Pohjois- lahden kylille, yhteisenä, sen laajuisina kuin m ainitut kylät nykyään ovat kym m enentu
hatta (10 000) markkaa.”
Miksi tämä kohta on todella merkittävä?
Erityisesti siksi, että seurakunnan kirkko
herra osoittaa huomattavan summan omia varojaan "kiinteän kansakoulun perusta
miseksi” toukokuulla 1866. Silloin elettiin nimittäin aikaa, jolloin seurakunnallinen ja kunnallinen toiminta eriytyivät. Helmikuun 6. päivänä 1865 oli annettu asetus kunnallis
hallituksesta maalla (MkunA). Tällä asetuk
sella siirrettiin kunnallisasiat kirkonkokouk
silta kuntakokousten päätettäviksi kolmen vuoden kuluessa (ellei kuvernööri myöntäisi lykkäystä). Kun m uun muassa köyhäin- ja vaivaistenhoito ja kansanopetus siirtyivät kunnalle, jäivät metsät, pellot ja taajamien maa-alueet seurakunnille.
Millainen mies oli kirkkoherra L. R. Malmsten?
Keuruun emäseurakunnan kirkkoherrana oli vuosina 1839-1849 Karl Gabriel Calam- nius. Hän oli niin pieni mies, että hän piti saarnatuolissa jalkojensa alla pölkkyä ja sai keuruulaisilta nimen "pikku pappi”. 1850 pidetyssä kirkkoherran vaalissa silloinen Lapuan kappalainen Lars Reinhold Malmsten sai 18 manttaalin äänet, m uiden hakijoiden saadessa vain yhden manttaalin äänet. Lähes yksimielisesti valittu kirkkoherra asetettiin juhlallisesti virkaansa 4.8.1850. Hän oli aiemmin toim inut m uun muassa kollegana Turun triviaalikoulussa ja opettajana Porin yläalkeiskoulussa. Nämä kokemukset saat
toivat vaikuttaa em. testamentin sisältöön.
Aiemman "pikku papin” tilalle tuli nyt kirk
koherraksi suurikokoinen, lihava ja jämerä
Keuruun ensimmäinen kansakoulunopettaja Erland Salonen. Hän oli kotoisin Sakarin talosta Keuruun eteläosasta j a vaikutti monin tavoin Keuruun kulttuurieläm ään. Poikakoulun lisäksi hän hoiti lainakirjastoa, kirjoitti ahke
rasti sanomalehtiin sekä toimi kansanjuhlien järjestäjänä ja puhujana.
mies. Hänestä annettiin seuraava kuvaus:” Se oli kova ja hallitseva mies, m utta hyväntah
toinen ja oikeamielinen”. Hän hoiti tarm ok
kaasti seurakuntaansa, m uun muassa alkoi pitää suomenkielellä pöytäkirjoja, aikaansai lainamakasiinin ja Saara Karttusen mukaan lopetti jalkapuun käytön.
Malmsten oli mennyt Lapualla naimisiin neiti Justina Fridbergin kanssa. Nuori rouva kuoli kuitenkin keuhkotautiin jo vuonna 1853, eikä pariskunnalla ollut lapsia. Kirk
koherra suri syvästi puolisonsa menetystä eikä m ennyt enää uudelleen naimisiin.
Kirkon- ja pitäjänkokouksen pöytäkirjoista ilmenee, että hän vaikutti silloisen erämaapi- täjän kehitykseen hyvin m onin tavoin. Hänen esityksestään kuvernööri määräsi tien raken
tamisesta Pihlajavedelle 1855, kun pitäjä
läiset olivat valittaneet kolme vuotta ennen tehdystä pitäjänkokouksen päätöksestä. 1857 valittiin kirkkoväärti Adam Cederlund katso
maan myös sopiva suunta tien rakentamiseksi Kuorevedelle. Tämä tie valmistui vasta 1867.
Kolmas tiehanke, jonka Malmsten pani alulle 50
ja josta kuvernööri antoi määräyksen oli "yleisen maantien rakentam inen Petäisen talon tienoilta pitäjän rajaan asti Ruoveden kulmalla”. Tämä tie valmistui 1880.
Kirkkoherra hoiti tarmokkaasti myös virkataloaan, ja tässä hänellä oli erinomaisena apulaisena isän- tärenki Anshelm Kallenpoika eli Anska. Lisäksi pappilassa oli taval
lisesti kolme m uuta renkiä ja viisi piikaa, ja lisäksi taksvärkkiä tehtiin 13 torpasta. Pitkäaikaisena taloudenhoita
jana eli ”huushollimamsellina” oli Luhan
gan lukkarin tytär Lovisa Juden. Malmste
nin aikana 1850- ja 1860-luvulla oli useita katovuosia. Nälkäiset ja köyhät tulivat jopa jouluaattona pappilan pakaritupaan, jossa he saivat ruokaa ja juomaa. Myös pitäjänapu- laisen E H. Bergrothin luona Lehtiniemessä keitettiin kerjäläisille velliä rannassa olevassa pakarituvassa.
Eräs torppari oli saanut Malmstenilta lai
naksi tynnyrin rukiita. Maksuaikana hän saa
pui arkana ja peloissaan kertom aan rovastille, että halla vei viljan eikä hän pysty maksamaan velkaansa. Rovasti kutsui isäntärenkinsä Ans- kan ja sanoi: ”Mene, toi, Anska mittaa tälle miehelle vielä yksi tynnyri rukiita."Torpparin puoleen kääntyen hän jatkoi: ”Ei sinun tarvit
se maksaa sitä entistä tynnyriä eikä tätäkään, ole m inun puolestani velaton.” Mies liikuttui niin, että lankesi maahan itkien kiittämään.
Malmsten sanoi: ” Nouse ylös ja kiitä Jum a
laa, eläkä m inua.”
Rovasti tunsi keväällä 1866 sydänvaivo- jensa pahenevan, ja niin hän laati testament- tinsa. Kun pappilassa oli tehty heinät, hän lähti matkalle Helsinkiin. Etteivät pitäjäläiset tietäisi lähtöä, hän pyysi aamulla kello neljä isäntärenkinsä Anskan, piikansa ja kaksi soutajaa veneeseen. Ensin soudettiin Mänt- tään, vene vedettiin kosken ohi Kuoreselälle ja Vilppulaan. Matka jatkui laivalla Tampe
reelle, sieltä silloisella Elias Lönnrot-laivalla Lempäälään ja edelleen Hämeenlinnan kautta Helsinkiin. Siellä hän sai asunnon Palmqvis- tin mamsellien luona. Samassa talossa, jossa
Aleksis Kivi asui ja rakastui Albina Palmqvistiin.
Isäntärenki Anska oli Hel
singissä, kunnes rovasti komensi hänet kylvämään syysruista. Pian tuli Anskalle kirje, jossa hänet kutsuttiin takaisin Helsinkiin. Kun hän palasi, oli rovasti jo kuollut. Anska puuhasi hautajaiset, ”joissa oli paljon herroja”. L. R. Malmstenin viimeinen leposija on Helsingin vanhal
la hautausmaalla.
Sen sijaan hänen nuorena kuolleen puolisonsa Justina Malmstenin hauta ja yksinkertainen hauta
kivi on Keuruun vanhan kirkon eteläisellä sivulla.
Lars Reinhold Malmsten, todellinen Keuruun kansakoulun isä
Testamentin toimeenpanijaksi Malmsten oli määrännyt pitäjänapulaisen Frans Henrik Bergrothin. Hän oli koettanut jo testamen
tin laatimisvaiheessa vaikuttaa siihen, että 10 000 m arkan lahjoitus olisi ohjattu koko Keuruun kansakoululaitoksen aloittamiseen.
Rovasti piti kiinni siitä, että varat ohjattiin
"Pohjoislahden ja Vesikeuruun hyväksi, koska asukkaat olivat aina säännöllisesti maksaneet papinsaatavat.” Testamentissa 011 kuitenkin määräys, että jos varoja jäisi yksilöityjen kohteiden yli, ne "olisi käytet
tävä hyväntekeväisiin tarkoituksiin pastori Bergrothin ja isäntärenki Anskan harkinnan mukaan. Näin testamentin toimeenpanija E H. Bergroth määräsi rahoista 1 500 markkaa Keuruun muille kylille kansakoulun perusta
mista varten. Kylät eivät kuitenkaan ottaneet rahasummaa vastaan, sillä eihän summa olisi riittänyt koulun perustamiseen, ja asukkaat olisivat joutuneet maksamaan itse puuttuvan osuuden. Tuona aikana pelättiin myös, että koulu opetti lapsia laiskuuteen. Nyt Bergroth lahjoitti myös 1 500 markkaa Keuruun ja Pohjoislahden kylien koulurahastoon.
Testamentti aiheutti vielä seuraavina vuo- 51
sinä riitoja siitä, rakennetaanko koulu Poh- joislahdelle vai Vesikeuruulle. Kansakoulu alkoi sitten juhlallisesti 5. päivänä maalis
kuuta 1869 Keuruun kirkonkylässä kauppias Häggmanin talossa. Kirkkoherrana oli juhlan avaussanoja esittämässä E H. Bergroth ja juhlapuhujana kansakoulujen ylitarkastaja, Jyväskylän seminaarin perustaja ja Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus. Opettajaksi valittiin juuri Jyväskylän seminaarista valmis
tunut Erland Salonen. Tämä koululaitoksen aloittaminen ei ilmeisesti olisi ollut m ahdol
lista sen ajan kuntakokouksen päätöksillä ilman testamenttia. Esimerkiksi 1866 koko Suomessa oli toiminnassa vain 20 kansakou
lua. Samanaikaisesti Keuruun kanssa aloitti Suomessa 17 uutta kansakoulua. Keski-Suo- messa käynnistyi ennen Keuruuta kansakou
lu vain Konginkankaalla ja Pylkönmäellä.
Kirkonkylässä aloittanut koulu sai seuraa- vina vuosina käyttää hyväkseen testament
tirahaston korot aina syksyyn 1888. Silloin m uutettiin kirkonkylän poika-ja tyttökoulut rovasti Malmstenin säädöksen mukaisesti sekä Pohjoislahdelle Kulmalaan että "Vesi
keuruulle ” eli Kolhoon. Kirkonkyläkään ei jäänyt 1888 ilman koulua, vaan sellainen perustettiin yksityisten, säätyläisten ja isän
tien toimesta Päkäriin. Siellä jatkoi opettajana Erland Salonen.
Näin alkoi kansanopetus Keuruulla. Vuosi
en saatossa myös isännät ja emännät alkoivat ymmärtää vähintäänkin luku- ja kirjoitustai
don merkityksen välttämättömäksi lapsilleen.
Kun Uno Cygnaeusta nimitetään Suomen kan
sakoululaitoksen isäksi, voidaan kirkkoherra, rovasti Lars Reinhold Malmstenia nimittää Keuruun kansakoululaitoksen ja kansansivis
tyksen isäksi.
Osmo Kärkkäinen
Lähteinä m uun muassa alkuperäinen testa
mentti, E. A. Aaltion kirjoitus vuodelta 1958 ja siihen liittyvät haastattelu-ja arkistotiedot, Aksel Waren: Keuruun pitäjän historia vuo
delta 1890, Teppo Vilhola : Keuruun ja Pih
lajaveden historia 1860- 1917 vuodelta 1983 sekä Saara Karttunen: Keuruun seurakunnan 52
