TUU-11-068
3482000
3482000
3483000
3483000
3484000
3484000
7110000 7110000
7111000 7111000
7112000 7112000
7113000 7113000
7114000 7114000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
LOHELA
Tietokantatunnus: TUU-11-068
Pinta-ala: 64,8
Korkeus: 152,5
Alueen suhteellinen korkeus: 12,5
Geologia
Lohelan muodostuma on Itämäen länsirinteelle syntynyt tuuli- ja rantakerrostumien yhdistelmämuodostuma.
Muodostuman rantavallit ovat syntyneet noin 9 550-9 350 vuotta sitten alueen kohotessa vähitellen Itämeren Ancylusjärvivaiheen peitosta maankohoamisen seurauksena. Länsiluoteesta puhaltaneiden tuulten synnyttämä aallokko kerrosti Itävaaran läntiselle alarinteelle lounaasta koilliseen suuntautuneita rantavalleja. Ne ovat
loivapiirteisiä, matalia ja osittain terassimaisia selänteitä, joiden korkeus vaihtelee puolesta metristä metriin. Niitä on muodostuman alueella hieman toistakymmentä. Rantavallit koostuvat hietaisesta hiekasta. Rantavallien kohottua aallokon ulottumattomiin ja niiden pinnan kuivuttua länsituulet kuluttivat rantavallien ainesta ja kuljettivat sitä vallien päälle ohueksi peittohiekkakerrokseksi. Lisäksi tuuli kerrosti muodostuman itäreunalle kohti länttä avautuvia
kohtalaisen kehittyneitä kaarenmuotoisia dyynejä. Dyynien länteen avautuvat vastasivun rinteet ovat huomattavasti pitempiä ja loivempia kuin niiden itään laskevat suojasivun rinteet. Metsäautotien eteläpuolella olevat korkeimmat dyynit ovat noin 3,5 metrin korkuisia.
Biologia
Alueen itäosan dyynejä varjostaa varttunut, harvennettu ja valoisa kuivahkon kankaan männikkö. Valtapuiden alla on kuusen taimia ja itäreunalta osin purosta johtuen itärinne on kuusisempi. Aluskasvillisuus on kuivimmillaan
puolukkavaltaista ja seassa kasvaa kanervaa sekä variksenmarjalaikkuja. Poronjäkälälaikut ovat pieniä, ja pohjakerros on seinäsammalvaltaista. Tien eteläpuolinen korkeampi dyyni eroaa edellisestä lähinnä länsirinteen tuuheampien variksenmarjakasvustojen osalta ja sen itärinne on puolukkavarpuinen.
Luonnonsuojelualueella on sekapuustoista mäntymetsää, joka on etenkin puroon laskevalta pohjoisrinteeltä hyvin kuusinen ja muilta osin lähinnä kuusettumassa. Sekapuina kasvaa koivuja ja joitakin haapoja. Maassa makaa joitakin järeitä sammaloituneita maapuita, joilta löytyy vanhojen metsien kääpiä kuten sirppikääpä (NT) ja silokääpä (RT) sekä maapuun juuripaakun kätköistä aarnisammalta (NT/RT). Rajauksen ulkopuolelta on lisäksi havaittu harjasorakas (VU) ja hammaskurokka (NT/RT) (Hertta 2010). Puustoa on ennallistettu hiljattain kaatamalla mäntyjä maapuiksi ja osaksi myös kaulaamalla pystylahopuiksi. Aluskasvillisuus on mustikkaista etenkin puroon laskevalla rinteellä ja eteläreunalla puhtaamman männikön alla puolukkaista. Rantakerrostumat ja särkät ovat enimmäkseen kuivahkon kankaan kasvatusmänniköitä ja tien eteläpuolelta varttunutta männikköä. Tien vieressä on myös tuoreita hakkuita.
Alavimmilla paikoilla metsiköt ovat soistuneempia ja niille tunkee suovarpuja.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja muodostumaa peittävästä metsästä johtuen muodostuma hahmottuu lähinnä vain luoteesta Maaselännevalta sekä muodostuma-alueen läpi kulkevalta tieltä. Muodostumalta avautuu maisema vain lähialueiden metsiin sekä soille. Rantavallien suoraviivaiset muodot sekä kaarenmuotoiset dyynit korkeuseroineen luovat hieman vaihtelua alueen sisäiseen maisemaan. Muodostuman koillisosat kuuluvat Itämäen-Eteläjoen Natura 2000-alueeseen (FI1104401).
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Pyhännän itäosassa, noin 15 kilometriä keskustasta itään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 3,5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Pyhäntä
3413 08
Ympäristöhallinnon eliötietojärjestelmä (Hertta). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
