• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-068: Raudanjoenkummut (Sodankylä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-068: Raudanjoenkummut (Sodankylä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-068

3473000

3473000

3474000

3474000

3475000

3475000

7435000 7435000

7436000 7436000

7437000 7437000

7438000 7438000

7439000 7439000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

RAUDANJOENKUMMUT

Tietokantatunnus: TUU-13-068

Pinta-ala: 18,9

Korkeus: 193

Alueen suhteellinen korkeus: 8

Geologia

Raudanjoen tuulikerrostumat ovat syntyneet Unarista Raudanjoen laaksoon kulkevan harjun yhteyteen kerrostuneelle deltamaiselle laajentumalle. Sen pinta viettää pohjoispään 190 metristä eteläpään noin 185 metriin. Deltalaajentuma syntyi noin 10 250 vuotta sitten mannerjäätikön reunalle jäätikköjoen purkaessa sulamisvesiään muinaiseen Itämereen Ancylusjärvivaiheen aikana. Deltan pintaosaan kerrostui hiekkaista hietaa. Maankohoamisen seurauksena

deltalaajentuman pinta paljastui ja joutui alttiiksi länsiluoteesta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta ja kerrostivat sitä etäämmälle deltan pinnalle dyynikummuiksi sekä heikosti U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Niiden kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta. Dyynien kaaret vaihtelevat heikosti U:n muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin.

Muodostuman luoteispäässä on matalia suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Muodostuman etelä- ja kaakkoisreunalla olevat dyyniselänteet ovat hieman paremmin kehittyneitä. Dyynien enemmän tai vähemmän lännenpuoleiset vastasivurinteet ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Dyynien korkeudet vaihtelevat yleensä puolestatoista metristä runsaaseen neljään metriin.

Muodostuman läpi kulkevien teiden varressa on muutamia leikkauksia.

Biologia

Lounaisimman dyynin puusto on tasapituista ja -paksuista kasvatusmännikköä. Kuusta on niukasti alikasvoksena.

Dyynirinteiden välillä ei ole suuria kasvillisuuseroja. Koillisrinteellä kasvaa vähän enemmän varpuja.

Aluskasvillisuus on harvapuolukkaista varvikkoa. Jonkin verran kasvaa variksenmarjaa ja enimmäkseen dyynin laiteilla hieman kanervaa. Pohjakerrosta vallitsevat kynsisammalet. Tinajäkäliä ja isokorallisammalta kasvaa runsaasti, karhunsammalia vähemmän. Jäkälät on syöty sängelle. Paikoin maapohja näyttää olevan vain karikkeen peitossa.

Luoteisdyynin kasvatusmännikkö on hieman harvempaa ja valoisampaa kuin edellä. Maapuut ovat ohuita harvennusriukuja. Paikoin dyyni on varsin varvuton. Aluskasvillisuus on poronjäkälävaltaista ja sitä laikuttaa pienialaisesti kanerva, variksenmarja ja puolukka. Pohjakerroksessa kasvaa myös runsaasti kivikynsisammalta ja isokorallisammalta. Dyynien välisissä notkelmissa on runsaammin kanervaa ja muutamissa kohdissa mustikkaa.

Itäisimmän dyynin puusto ilmakuvan mukaan ja luultavasti myös aluskasvillisuus on samantyyppistä kuin edellä.

Maisema ja muut arvot

Alueen tasaisuudesta ja mäntymetsästä johtuen muodostuma hahmottuu vain ympäröiviltä muodostuman läpikulkeville teille. Samasta syystä johtuen muodostumalta aukenee vain suomaisema sekä paikoin jokimaisema lähiympäristöön. Sisäinen maisema on yksitoikkoinen.

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Sodankylän kunnan eteläosassa, Raudanjoen kylän lähiympäristössä.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Sodankylä

3624 04

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Laen tuntumassa vallit koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista, mutta 170 metrin korkeustasolla olevat vallit koostuvat pääasiassa pienemmistä kivistä (ø 5 - 10 cm) ja

Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka.. Aallokon

Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta pohjoisrinteen 175 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita.. Muodostuman eteläosassa