Haastattelun pohjalta kirjoittanut Sirkku Pylväs
O i niitä
AIKOJA
L
eena Torikka ja Risto Närhi ovat Laukaan lukion ensim maisia ylioppilaita vuodelta 1962. Lukioon otettiin tuolloin kaikki halukkaat: 20 oppilasta. Heistä kirjoituksiin selviytyi 3 poikaa ja 13 tyt
töä. Lukioon tultiin kaukaa. Esim.
Vesannolta ja Konnevedeltä. Osa vesantolaisista asui kortteerissa Tammenoksan kartanossa ja osa Suorannan yläkerran kammaris
sa.
Lukoin tasoa ylläpidettiin jät
tämällä tai jättäytymällä 7. Luokal
le. Haastateltavien luokalta ainakin kaksi tyttöä jäi tahallaan luokalleen syventääkseen tietojaan. Niinpä Närhin ja Torikan luokalta vain yksi reputti - englannista. Kirjoituspaik- ka oli rehtorin kanslian viereinen luokka yläkerrassa. Itse tapahtuma oli paljolti nykyisen kaltainen - ma
tematiikassa laskimen asemasta käytettiin laskutikkua. Kilpailtiin kol
mesta arvosanasta: i:n lisäksi käy
tössä olivat a, c ja I. Jokaisen ar
vosanat luettiin ääneen kevätjuh
lassa.
Kirjoituksia edelsivät pakolli
set tentit jokaisessa lukuaineessa, loput suoritettiin kirjoitusten jä l
keen. Tenttien loputtua oli tapana mennä jonkun kotiin juomaan tee
tä, laulamaan ja rentoutumaan.
Penkkareista haastatelluilla oli mukavia muistoja: kokoonnut
tiin erään oppilaan kotiin syömään ja tanssim aan. Ryhmähenki oli hyvä, eikä alkoholia tarvittu tunnel
man nostattamiseen. Koulun kon- ventteja oli muutaman kerran vuo
dessa. Teinikunta toimi järjestäjä
nä, ja mukaan kutsuttiin lähilukioi- den teinejä, jotka tulivat isolla jou-
Leena Torikka (os. Kankainen) ja Risto Närhi (kuva v.1962), molemmat Laukaan lukion ensimmäisiä ylioppilaita, tapasivat kesällä 2001 toisensa tarkoituksenaan muistella noin 40 vuoden takaisia kouluaikojaan. Laukaan lukiosta tapaamisessa oli mukana äidinkielen opettaja Sirkku Pylväs ja Laukaan joulun lehtitoimikunnasta Sirkka-Liisa Stenroos.
kolia linja-autoilla. Ilta kului tanssi
en; tarjoiluakin oli: kahvi, tee ja li
monadi tekivät kauppansa.
KIRJA - OPPITUNTIEN TÄRKEIN HAVAINTOVÄLINE
Oppitunnit olivat opettajajoh
toisia. Esim. englannissa ei juuri käyty keskusteluja. Oli vanha läk
sy: käännös englannista suomek
si ja kielioppiläksy. Erityistä painoa pantiin kieliopin osaamiseen niin vieraissa kielissä kuin äidinkieles
säkin. Haastateltavat muistavat vieläkin suomen kielen jäsennys-
B, Sana 'm u u * käännetään a 1) -bodUt -one ja -Efttng-Ioppulgten 2) n e utris le n p r o n u in m ic u ali, litt.
3; li ! . fiiiionmiifi) trhn ja irhu 1) Foti have laken somebody eisi I ve for (jo tien everythinfj e 2) T h ere is niucli ( l i t t l e ) e 3) W ho els<* ivards to corne? Ni
AV h m Hm' t v „• lo say?
H u o m. myös: Whoever els e l u , irhichm er elm.
M u i s t. 'M uu k u in ’ tlm ottamatta som«-sanan johdannai minien jäljessä sanalla but (tai 1 ' T a v a l l a t a i t o i s e l l a ’ n ' S y y s t ä t a i t o i s e s t a ’ myös * one reasnn or another.
--- 2 ---- »L »-- --- n. ^ « t. ! * »
Eino Miettinen: Englannin kielioppi v. 1959
tehtävät: pääjäsenten lisäksi etsit
tiin sivukaupalla lauseista attri
buutteja, predikatiiveja ja adverbi
aaleja.
Havaintovälineitä ei ollut ku- vatauluja ja karttoja lukuun otta
matta. Nauhuri (pieni ja rahiseva avokelanauhuri) ja satulevyt tulivat rikastuttamaan kieliopintoja vasta 70-luvun alkupuolella. Leena Torik
ka tosin muisti Lea Pietiläisen käyt
täneen kuvaamataidossa levysoi
tinta joissakin piirustustehtävissä.
Tietoa annettiin ylhäältä, eli opettaja yksin oli äänessä. Paino
piste oli muistitiedossa. Läksyn kuulustelussa viittaaminen ja sei
somaan nouseminen vastattaes
sa kuului asiaan.
Haastateltavien mukaan vain äidinkielessä joutui esiintymään luokan edessä. Pidettiin kirjalli- suusesitelmiä, joihin joutui hake
maan tietoa mm. kunnan kantakir
jastosta. Romaaneja Lauri Inkinen luetutti useita Sanan mahti -luku
kirjan lisäksi. Tentissä Suomen kir
jallisuuden historia oli osattava kan
nesta kanteen, jos mieli päästä läpi.
LUKUJÄRJESTYS VUODEKSI KERRALLAAN
Koulupäivät olivat 9-15, poik
keuksena valinnaisaineet. Jos oli onnea, saattoi lauantaina päästä kotiin jo kahdelta. Valinnaisuus oli vähäistä. Oppilaat jaettiin ryhmiin niin, että esim. kielilinjalla oli valitta
va joko psykologia tai biologia. Pit
känä luettiin ruotsi ja englanti. Ai
noa lyhyt kieli oli saksa. Musiikkia ei jostain syystä opetettu lukiossa lainkaan.
K otiseutulehti
Laukaan Joulu 2001
Kerhotoimintaa oli jonkin ver
ran. Esim. englannin kerhossa oli kirkolla asuvilla mahdollisuus kes
kustella englanniksi!
KURIA JA JÄRJESTYSTÄ
Verrattaessa nykykoulua To- rikan ja Närhin aikaiseen suurim
mat erot lienevät kurinpidossa.
Todistuksessa oli ylimpänä käy- tösnum ero, ja sen alentaminen kympistä tapahtui nykykriteerein perin helposti. Lisäksi käytössä oli koulusta erottaminen sekä tietysti paljon käytetty jälki-istunto. Opet
tajat vaativat aamuisin tervehtimis
tä. Myös vapaa-aikana oli oltava tarkkana: opettaja oli parasta huo
mata kaupassa ja kadulla. Leena Torikka muistaa, miten hän ilman silm älaseja illan häm ärässä ei nähnyt tien toista laitaa kävelevää Kaarlo Huotaria. Seuraavana aa
muna “Kalle” tiedusteli koko luokan
kuulien syytä tapahtuneeseen.
Leena vastasi kohteliaasti ja an
teeksi pyytäen, ettei ollut nähnyt rehtoria, johon Kalle totesi, että oli
si parasta käyttää silmälaseja.
Myöskään julkista seuruste
lua ei suvaittu. Keskikouluajalta Risti Närhi muistaa erään tytön, joka nähtiin pojan kanssa illalla lä
hekkäin. Rehtori nuhteli häntä aa
mulla koko luokan kuullen.
Edelleen keskikouluajalta on peräisin Leena Torikan muisto tei
nikunnan konventista, jonka jä l
keen lähdettiin porukalla katso
maan Työväentalolle tansseja.
Oppilaat oli nähty eteisessä ja käry kävi: seurasi nuhtelu ja - kaksi tun
tia jälkiseisontaa. Tuomio pantiin täytäntöön pikaisesti ja syylliset seisoivat opettajien käydessä ovel
ta paheksumassa heidän käyttäy
tymistään. Osaan oppilaita oli is
kenyt aasialainen influenssa, ja he välttyivät muiden harmiksi ran
gaistukselta.
Taipumus kepposiin toki säi
lyi kovasta kurista huolimatta. Eli
as Lönnrotia esittävään tauluun oli syksyllä ilmaantunut pihlajan leh
distä viikset. Rikosta alettiin oitis tutkia. Lukion pojat otettiin kuulus
teluun. Risto Närhi kertoo olleen
sa jostain syystä pääepäiltyjen jou
kossa mutta pelastuneensa täpä-
rästi, koska oli ollut rikoksen ta- pahtuma-aikana kotona sairaana.
Lukion o p p ila s ei sa an ut mennä kihloihin. Raskaaksi tule
minen aiheutti lopullisen koulusta erottamisen. Tupakan polttaminen myös vapaa-aikana oli rangaista
vaa, alkoholin käytöstä ei tarvinnut edes keskustella. Lintsaamista ei havaittu, poissaoloja luokanvalvo
jat seurasivat tarkasti poissaolovih
kojen avulla. Vilppi tuntui olevan koulueläm ässä suurin rike.
Myös oppilaiden pukeutu
mista ja ulkonäköä valvottiin. Ty
töt saivat käyttää pitkiähousuja vain päivinä, jolloin oli liikuntaa.
Meikkaaminen oli keskikoulussa kielletty, lukiossakin sitä katsot
tiin karsaasti.
Toisaalta muutto keskikou
lusta lukioon näkyi opettajien suh
tautum isessa. Esim erkkinä To
rikka ja Närhi m uistavat Kallen e n s im m ä is e llä tu n n illa to d e n - neen:” Koska te nyt olette lukio
laisia, aion edelleen sinutella te i
tä, mutta käyttää sekä etu- että sukunimeänne. Yleisesti opetta
jat käyttivät lukiossa vain suku
nimeä.
VOI NIITÄ
AAMUHARTAUKSIA
Laukaassa oppikoulua käy
neet m u ista va t p o ik k e u k s e tta ko ulun a a m u h a rta u d e t. Koko koulu vaelsi parijonossa luokit
tain aulaan, jossa henkeä kohti oli tilaa tuskin A-nelosen vertaa.
Ahtauden ja hapen puutteen jo h dosta pyörtym isiä sattui usein.
O p e tta ja t va lvo iva t luokkiaan:
kaikkien oJi osallistuttava virren veisa a m ise e n . Itse saarna oli usein tukahduttavan pitkä, joten järjestäytym isineen hartaus vei ensim m äisestä oppitunnista lä
hes puolet!
OPETTAJA-
PERSOONALLISUUKSIA
Leena Torikan ja Risto När
hin mieleen on jäänyt opettajista
“A stikka” eli uskonnon opettaja Onerva Eloranta. Apostolien mat
koja kuvatessaan hän totesi Paa
valin menneen Siikkemiin “astik
ka” . Muuta eivät haastateltavat sitten muistaneetkaan Paavalin matkoista.
3 2
Leo Vuotila opetti hänkin us
kontoa ja lisäksi filosofiaa. Hänen oli vaikeaa herätä aamuisin, koska hän kirjoitti yöt romaaneja. Vuotilal
la oli useampi herätyskello, yksi niis
tä peltivadissa, johon oli äänenvä
riä antamaan heitetty kourallinen kolikoita. Hänellä oli tapana ensim
mäisellä tunnilla vaivihkaa tarkas
taa käsin kopeloimalla, olivatko hou
sunnapit kiireessä ehkä jääneet auki.
Kallen auktoriteetti oli ehdoton.
Sirkka Stenroos muistaa, kuinka Kalle kesällä tuli ostamaan kioskista pikkusikareja ja kuinka hän kädet vapisten ja jalat vetelänä onnistui antamaan rahasta takaisin. Kallel
le ei sanottu vastaan. Leena Tori- kan rohkeutta ihmeteltiin kaveripii
rissä, kun hän uskalsi sanoa reh
torille, ettei ollut nähnyt tätä. Kallen nenäliinan solmut muistavat useat sukupolvet.
Summa summarum: vaikka koulu nykyiseen verrattuna tuntui 60-luvulla virikkeiltään köyhältä, kenties kapea-alaiseltakin, toteavat molemmat, että se tarjosi - kenties juuri ahtaiden raamiensa vuoksi turvallisen, selkeän väylän aikui
suuteen ja loistavan pohjan jatko- opintoihin, jos vain malttoi pysyä raamien sisällä. Kapinoitsijat ja toi
sinajattelijat koululaitos eliminoi te
hokkaasti.
K oulunauruja
Koonnut Sirkku Pylväs
“d-eJJza n&Ui "
Lilli P arvento oli persoona, josta riitti pu
reskeltavaa. Hän riemastutti niin opettajia kuin oppilaitakin impulsiivisuudellaan. Kerran loppu
syksystä hän ilmestyi opettajainhuoneen ovelle syli täynnä vaahteran lehtiä. Hän lennätti ne laa
jassa kaaressa hyvän huomenen toivotusten kera pitkin opettajainhuonetta. Sinä aamuna menim
me luokkiin hymyssä suin.
Eräänä aamuna taas Lilli tuli tuohtuneena kertomaan meille käynnistään Rikke Sotamaan vastaanotolla. Rikke oli ensi silmäyksen luotuaan kysyä jyräyttänyt: “Oletteko te humalassa?” Lil
lin kävelytyyli oli mallia “hän kulkevi kuin yli kukkien, hän käy kuni sävelten siivin...” Sekin ihme nähtiin, että Lilli tuli kouluun toisessa ja
lassa puolikenkä, toisessa mono. “Tuli niin kiire, enkä löytänyt toista kenkää”, Lilli selitti viatto
man näköisenä.
Kuri oli Laukaan lukiossa kova. K a lle H u o ta rin aikana kaksi Hannua saivat kaksi tuntia istumista ja käytöksen alennuksen nau- rettuaan aamuhartaudessa. Toinen Hannu kär
si rangaistuksen, toinen suivaantui niin, että jätti koulun kesken.
Koulumme matematiikan opetta
ja Helga Nokelainen oli tunnetusti säntillinen. Asiat olivat matemaattises
sa järjestyksessä. Sitäkin hauskem
malta tuntui, kun hän kerran ajatuksis
saan Suolahden uimahallissa unohti pukea bikininsä alaosan ylleen altaalle mennessään. Muutamat oppilaat ehti
vät nähdä hänet j u o k s e m a s s a kauhistuneena takaisin p u ku h u o n e e s e e n . Kömmähdyksel
le jaksettiin hörö- tellä koko talvi
kausi. Sattuipa sitten keväällä M.
A. Num m inen m usiikkikiertu-
eella antamaan konsertin kouluväelle.
Tuolloin kappale Helga-neidistä kylvys
sä oli suurelle osalle tuntematon. Kun siis Numminen pääsi kertosäkeeseen:
“Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä;
ihanaa. Voi nähdä, kuinka pohje siellä vilahtaa...” vallitsi salissa muutaman sekunnin tyrmistynyt hiljaisuus, ja sen jälkeen räjähti suosionosoitusten myrs
ky. Koulumme juhlasaliin ei kerta kaik
kiaan mahtunut enempää ääntä, kun päästiin kohtaan, jossa neiti luiskahtaa saippuaan. “Vasta itseä, pitää miehe
nä, kun Helgan pohkeen voi nähdä kyl
vyssä”. Soittajat olivat säikähtäneen näköisiä ja välitunnilla kuuma jutun aihe tuntui olevan: Mistä ne Helsingissä asti tiesivät, että meidän Helga sillä lailla...
K otiseutuleh ti -22
Laukaan Joulu 2001
Lillin autolla ajosta on monta kauhutarinaa.
Olin itse hänen Bemarinsa kyydissä kerran ja se riitti. Pahin vaaratilanne sattui, kun Lilli näki tien penkalla kevään ensimmäiset leskenlehdet: hän irrotti m olem m at kätensä ohjauspyörästä ja
kääntyi sivuttain huokaisten: “Voi, miten iha
naa.” Samalla auto luisui kohti ojaa ja sain itse ohjauspyörään sivusta tarttumalla auton vaivoin tielle.
