Sem Kankainen muistelee Laukaan entistä kunnanlääkäriä N . V. Mannerhovia
Lääkäri ja ihminen
Kun ihminen isyntyy tähän maailmaan, määrännee kohtalo hänelle ne tiet ja polut, joita hän joutuu kulkemaan, antaa hä
nelle avut ja lahjat, joita hän tarvitsee auttaessaan kärsiviä, sairaita, niitä, jotka tarvitsevat inhimillistä apua.
Tällaiset avut ja lahjat var
maankin sai N. V. M a n n e r - h o v i , joka syntyi Sauvossa maanviljelijä ja nahkuriliikkeen omistajan poikana 1883. Jo nuo
rena hän oli isänsä apuna sekä liikkeessä että taloudessa. Isom
maksi vartuttuaan paloi mieli opintielle. Suoritti tutkintoja koulussa ja yksityisoppilaana, ja valmistui ylioppilaaksi Uusikau
pungissa v. 1912.
Nyt oli edessä elämän valinta.
Lääketiede ja lääkärin ammatti oli valinnassa vallitsevana, ja Mannerhovi päätti valmistautua lääkäriksi. Hän valmistui lääke
tieteen kanditaatiksi v. 1920.
Palveltuaan eri sairaaloissa, hän valmistui lääket. lisensiaatiksi v. 1926.
Kun Laukaan kunnanlääkäri
nä toiminut tohtori Sinivaraa tuli valituksi Jyväskylän kau
punginlääkäriksi, oli Laukaan kunnanlääkärin paikka haettava
na. Hakijoita oli 9 lääket.lisen- siaattia.
Kunnanvaltuuston kokoukses
sa Laukaan Kuntalassa 26 tpnä heinäkuuta 1926 päätti valtuus
to keskustelun jälkeen yksimieli
sesti valita kunnanlääkäriksi 1 vaalisijalle asetetun N. V. Man- nerhovin.
Kun Ma nner h o vi tuli L aukaa - seen kunnanlääkäriksi, oh hä
nellä tilaisuus soveltaa niitä avu
ja, joita hänelle oli syntymässä annettu. Hyväntahtoisuus^ osan
otto sairaita koskevaan elämään, toivat yhä nenemmän ja enem
män apua etsiviä hänen luok
seen. — (Kuvaavaa on Paavo Hovilaisen muistelma, miten Mannerhovin äiti mainitsi, että kun Nikolai oli kotona, oli vä
keä aina tupa täynnä, ja nyt kun hän on täällä, on odotushuone ai
van täynnä kuin tupa ennen ko
tona.) — Matka potilaan luokse
— pidempikin ja kaikkine vas- tuksineen — ei ollut esteenä sai- raskäynnille.
Muistan omalta kohdaltani hä
nen potilaana olostaan erikoisen hyvin erään tapauksen:
Oli vuosi 1936, kesäkuun 16 päivän iltapäivä, klo 16.20. Olin kutsuttu Vihtavuoreen teknikko Paavo Tarvaisen kotiin vieraaksi.
Ajoin moottoripyörällä Vihta- vuoren ylikäytävälle, jossa rata- penkka ja korkeat vesat ym. es
tivät näkyvyyden. Matkusta j a- juna tuli Jyväskylästä päin. Olin rautatiekiskojen puolivälissä, ve
turin puskurit iskivät minua va
sempaan kylkeen, painaen sen sisään. Lensin ylikäytävältä 14 metriä, radan varteen sen va
semmalle puolelle. Paavo Tarvai
nen, Olavi Salmenkivi ja Matti Saastamoinen kantoivat minut Alhbakan makasiinin rapulle, josta minut Saastamoisen autolla tuotiin Laukaan sairaalaan.
Kun tohtori Mannerhoville il
moitettiin tapahtumasta, tuli hän juosten sairaalaan — sillä autoa ei ollut saatavissa —• luullen, et
tä juna oli tehnyt minusta toi
vottoman. Tutkimuksissa todet
tiin, että vasen kylki oli palasina ja että vasen keuhko oh reven
nyt ja keuhkopussi oli puhki se- veri vuoti vatsaonteloon. V e
renvuoto selkäytimeen aiheutti osittaisen halvauksen. Vasem
man jalan sääriluu ja olkaluu olivat murtuneet. Tapauksen to
dettuaan soitti Mannerhovi Kuo
pioon prof. Hämäläiselle, ilmoit
taen että potilas kuolee täällä, ellei hän itse tuo potilasta Kuo
pioon sairaalaan. Mutta Hämäläi
nen ilmoitti, että älä tuo, sillä se voi kuolla välille. Mutta jos an
nat olla siellä niin voi elää. Jäin Mannerhovin hoitoon, ja jäin elämään.
Autoilija Eino Virtanen Lau
kaan kirkolta, Mannerhovin au
tonkuljettaja, kertoi tapauksia, jollain sairasmatkasta ei peritty maksua:
Konginkankaalla kirkonkylän kohdalla Keiteleen toisella puo
lella oli rannasta jonkun matkan päässä talo, jonka isäntä oli sai
raana. Oli syksy. Mentiin veneel
lä Keiteleen toiselle puolelle ja rannasta sairaan kotiin lyhdyn valossa. Kun lähdettiin takaisin, suoritettiin tohtorille ja auton
kuljettajalle palkkio j a kulut sekä lähdettiin takaisin toivottaen pi
kaista paranemista. Kun tultiin rantaan — veneen lähelle — huomautti Mannerhovi, että hä
nen täytyy käydä vielä talossa.
Mentiin takaisin taloon niin toh
tori pyysi anteeksi sitä, että oli ottanut maksun ja antoi rahat takaisin. Kuljettajalle hän mak
soi omistaan.
Oli kesäpäivä. Jyväskylästä oli tullut Mannerhovin vastaanotol
le vanha j a köyhä mies. Laukaan asemalta meni juna Jyväskylään n. klo 11.00, ja tähän junaan oli miehellä tarkoitus keritä. Selitti tohtorille vaivansa, ja pyysi, et
tei häntä tarkoin tutkittaisi, eikä määrättäisi kalliita lääkkeitä, kun hänen olisi vielä saatava ju nalippu ja ennätettävä junaan, joka pian jättää. Tohtori selitti, että määrätään sellaiset lääkkeet kuin asia antaa aihetta. Soitti ap
teekkiin lääkkeistä, jotka hän miehelle määräsi, ja sanoi Vir
taselle, että vie potilas asemalle ja käy apteekista ottamassa ne lääkkeet. Kun Virtanen tuli toh
torin asunnolle, mies selitti: ” On eri mies tuo tohtuor, ku antaa leäkkeet ja kyyvin asemalle.”
Johon Mannerhovi: ”Jos ette kohta lähde, ette ennätä junalle.”
Mannerhovi oli suuri luonnon
ystävä. Kun usein kuljin hänen kanssaan Paavolan tilan metsä
mailla Finnin kylässä, tahi Vii
tasaarella Ilmolahden kylässä olevalle Metsä-Mäkelän tilalla olevilla erikoisen kuvaannollisil
la alueilla, tunsi miten suuri on luonto ja ihminen on osa siitä.
Myös yhteiskunnalliseen elä
mään joutui Mannerhovi otta
maan osaa. Kunnanvaltuustoon hän tuli valituksi v. 1933, ja kuului kunnanvaltuustoon varsi
naisena jäsenenä v. 1934— 35 ja Jatk. siv. 30
21
L Ä Ä K Ä R I . . . Jatkoa siv. 21
36, sekä varajäsenenä v. 1937—38 ja 39.
Seurakunnallisesa elämässä oli Mannerhovin työ sellaista joka näkyy jälkipolville. Kun hän kirkonkokouksen päätöksellä tu
li valituksi kirkkovaltuustoon 17.12.1930 ja kuului kirkkoval
tuustoon 30.7.1940, otettiin tänä aikana käsiteltäväksi kellotapu
lin ja hautausmaan aidan kun
nostaminen. Kellotapuli oli alku- peräisasussaan. Vain sen kella
rissa oli tilaa vainajille. Hautaus
maan aitaa ei ollut paljonkaan olemassa. Näiden rakentamiseen teki Mannerhovi aloitteen, saa
den sille kirkkovaltuuston pää
töksen. Piirustukset laati Jyväs
kylässä rakennusmestari Kuro
nen, jonka mukaan on rakennet
tu siunauskappeli sellaiseksi kuin se on, sekä sen alakerrassa oleva vainajien huone. Hautausmaan aita rakennettiin pyöreästä ki
vestä, jonka harjalla on pienestä pyöreästä kivestä tehty kattava vyö. Hautausmaan aita on näin rakennettuna kaunis ja kestää ajasta aikaan. Sen sisäpuolelta hän itsekin sai viimeisen leposi
jansa tammikuun 8 päivänä 1944.
30
