Kivimakasiinin tevosta - ja sem mestarista · DIGI

,'",...t*',rU, :: f i

Kivirnak asiinin tevo ^st a

E ja

o

_sern rnestarista

Huittisten museo siaittee kirkov viäresä enttisesä lain a- ja vaivastejjy- väimmakasiinisa.

Ei se

^rakennus

semmottesa reerasa ook ko makasii- nina ollesansa. Laarit on ^purjettu ja muutonki siälä sisällä or reerattu ja sortteerattu. Ja ko kaupunki nyv viä- lä kerkiää sitä reerauttamm aan, nin

eiks

hänestä mahrat

tullav

vallan kertaallinen perinteitten tyyssia. Ko sattuu olleen nij juhlallisella paikalla-

ki.

Niättä pankaa poiketen syynää- mään,

ko

kuljette. Suvella vasta si- såillä tarkenee

PöytäklrJaln kertomaa:

Kivimakasiinim paikalla on ennen ollup puinem makasiini. Mutta se oli vanha, ränstynyj

ja

valkeev vaaralli- nen keskellä kyllää. Kuntakokkouk- sesa lTna ^päivänä syyskuuta 1900

valittiir

rakennustoimikunta, jonka tuli teettää uusi makasiini harmaasta kivestä. (Suvella 1978 P. E. Mauri- alav veljem poijjaampoika toi ^pöytä- kirjavihkom museoon korjuun).

13. 10. 1900 toimikunta kokkoon-

tu

kirkov vidresä makasiinein tykö- nä: puhheejjohtajaks

tuli

talollinem

4

Mikko

Färkkilä, rahaston hoitajaks kunnallislautakunnan esimiäs

F.

O.

Juusela

ja

kirjuriks tilallinen

F.

E.

Mauriala. Parin kokkouksej ^jälkeen oli asiat

jo

_nir reerasa, että voitiin il- mottaak kuulutuksella Huittisten kir- kosa

ja

kolmesa

eri

sanomalehresä

"huutokauppa, josa taritaan maka- siinin perustuksen

ja

_{kivityön teko",}

pirettäväks kunnan huaneella kaikisa tammikuun 15 päivänä

l90l

^kello

12 päivällä. Halvimman tarjoomuk- sen ^12,77

5

markkaa,

teki

työmiäs August Erikson, joka

jätti

talollisten W. Niämej ja E. Sepän alistaman ta- kauskirjan. Tämä tarjoomus hyväk- syttiin.

Pöytäkirjaim mukkaam pirettiiv viälä huutokaupat vanham makasii-

nim

purkamisesta

ja

tarvittawaim

puuainespuitten

hankkimisesta.

Kalkki tilattiim

Paraisilta tuatuna Rauman satam aan) koska prahti sitä kautta oli helpoin. Lautamiäs E. Jätö oli ni hiljanen hankkeisansa, että hä- nen huutamistansap puuaineppuista

vielä elokuun

pualivälisä puuttu isompi osa. Lautakunta lähetti Jätöl-

le

sanomaan

tykö,

että jolsei niitä

tuus saman kuul loppuun mennesä, nin ne hankitaan hänen kustillansam mualta. Seittemäntenäkolmatta tou- kokuuta 1902 valittiin Mikko Fåirk-

kilä ostamaaj

ja

paikallet toimittam- maam Porista lissää kalkkia, jota ar-

vattiin tarvittavav

vähintänsä 50

hehtoo.

(Koko

kalkkim äärä

ei

oot tiarosa).

Kivimläs Eerlksonnlm pllkkalm muistln mukkaan:

Isompi päävvaiva

ja

_{souwi on ol-} Ium makasiinir rakentajalla. Siittä ei säilyneep pöytäkirjap puhum mit- tään. Mutta mestarin ommaim plik-

kaim

muistisa

on

säilyny yhtä ja toista, ko ovat sillon olleej

jo

sev ver-

ran iiillä,

että om midleem menny:

Anni Amanta on nähnyp påiivävva-

lon

Sammusa kuurentenakolmatta lokakuuta 1888

ja

nuarempi Juulia Vilhelmiina 16.

2.

1893.

Kivimiäs Eeriksonni

oli

syntynyh Hollolasa 1842, kasonnum miäheks Kärköläsä

ja

muuttanus siältä Tyr- väälle, misä om monta hänen teke- määnsäk kivirakennusta.

Ei

tarvin-

nul

lautakunnan pelläätä, että tyä

minkään oppistakkurin kässiij jou- tuu,

ko

urakka annettiin 12 vuatta Sammusa asuneelle Eeriksonnille.

Mestarilla

oli

vakituisina apumiä- hinä Liukosen Eevertti

ja

Korpelav veljkeset

Vihtori ja

Oskari tualta Suttilan pualesta. Veljekset oli ^isoja, raavaita, mutta peräti vähäpuhheisia miähiä. Eevertti oli etumiäs, enämpi kraisti. Eevertti

hoiti

hevoset

ja

oli aina ajajana.

Rakentajan kuulu hankkiak kivet.

Mestarim plikoilla

ei

oom muistisa muuta makasiinin kivvein ottopaik-

kaa, ko

Ripovuari. "Kivikuarmia meni jatkuvalla syätöllä, jatkuvalla syätöllä", näki Anni viäläki silmisän- säv, vaikka sen aijiaav vehkeillä tyä

ei

kummasaka pääsä matkaa sopi-

num mahrottoman kovalla vauhrilla eristyä.

Työkaluina

oli

^puria

ja

lekoj a. Ja

sitte

kiwein

nostamisesa käytettiin kraanaa, jolla veivaamalla saatiin ki-

vi

nousemaan. Tarvittiin mar siinä konstia, mutta myäs voimaa

ja

ähel- lystä! Toisellakymmenellä olleem pli- kam muisti ei kerrop pappan tyäta- voista tarkempt?, vaikka evväävvi- äntireisulla varmaan joskus pyssäs kattelemmaan. Mutta jostail _lehrestä molemmap plikat muistaa aikanan- sal lujetun, että Leppäsel Lauri ih-

metteli

rakennuksen tekotappaa, konnei hän ollus sen sorttista nåih-

nym

mukko jossain Italiasa. ^Olis luanikas tiätääm, mistä Eeriksonni oli sorttinsa oppinu. Makasiinin kivi- tyät

ja

laattian teko

tuli

^varmastiv valmiiks vuanna 1902, ninko num- merot seinäsä sannoo. Puutöistä ei oom mittään tiatoo, mutta eipä niitä

oo

ennää alkuperäsinä olemasaka, samoja plankkuja on kyllä käytetty reerauksesa uurestansa.

Paitti kivimakasiinia Eeriksonnin tekemiä kivinavetoita, kellareita ja piänempiä kivitöitä on Huittisisa viä-

läki

monta käytösä. Kivitöisä aina uhkana oleva

kiven

kappale lensi

mestarin silmääm puhkasten sej ja viärem nävön molemmista silmistä.

Vuasikausia kestänys sokkeen nä-

pertely kotona päätty tammikuusa 1926. Tyän taitaja kuali kolmenyh- reksättä ikkäisenä. Mutta tyäj jälki, kivimakasiini seisoo arvokk aana ja uljaana säilyttäen tulevilleh huittislai- sille ittesänsäj

ja

sisällänsä huittis- laista perintöö yksinkertasesta kä- renomasta nanhialaisem puusepäm-

poijjaan

uljaisiiv

veistoksiin. Mitä

kaikkee

näkemistänsä mahtasivat tiätää kertook kivimakasiinin seinän renkaat taikka soukak klasit; ne om

mykkinä

seuranneeh huittislaistev vajellusta: suurta siunausta

- ^ja

^ka-

ron

kurjuutta, jokkaista Karsatim- mäjen kulkijaa: taapertavaa lasta ja tutisevvaa vanhaa, elämän onnen- ja mustan murheen saatossa.

Illsam ^pllkka