Heikki keskellä Keurusselkää · DIGI

Heikki keskellä

Keurusselkää

K e u r u s s e lä n S e lk is a c ir i m a in it a a n a ik a k ir jo is s a v u o d en 1 5 7 3 R u o v e d e n k ä r ä j i l l ä , kun T iu sa n e n j a P ö yh ö n en k ä v iv ä t y h t ä m o n is ta r a ja r i i d o i s t a a n . S illo in S e l k i s a a r i o li y k s i r a j a p i s ' t e is t ä . N e l j ä t t ä k e r t a a u u s iu tu n e illa k ä r ä j i l l ä 1 6 5 2 T iu s a la n i s ä n t ä v e to si v a n h a a n tu o m io k irje e se e n v u o d e l' t a 1 4 7 8 . S i i n ä S e l k i s a a r i on m y ö s m a in it tu , j a s i i n ä p ä i v ä t t y ä P ie t a r in p ä i v ä n a a t t o a ( 2 8 . 6 . ) v o id a a n p i t ä ä

S e lk is a a r e n ” ,s y n t y m ä p ä i v ä n ä

S

Selkisaaren ensimmäinen asukki oli nimeltään H eikki M atinpoika Kuivis- to. Sorvarin oppilas H eikki M atinpoika syn tyi Ruovedellä 2 8 .I 2 .I 8 I I ja muutti Keruulle Tiusalan kylään 19-vuotiaana.

H änestä tuli Takalan talon renki ja hän asettui 1834 asumaan Puskalan torppaan.

Siellä asusti ennestään leskiem äntä Liisa M atintytär. Liisa oli 40-vuotias, lähes 17 vuotta H eikkiä vanhempi. Ikäero ei hai­

tannut yhteiseloa ja pariskunta vihittiin avioliittoon 17 .1 .183 6. H eille oli syntynyt tytär jo puoli vuotta aikaisemmin juhan­

nuksena 1835. Joulukuussa 1836 H eikki

Ensim m äisen SelkuH eikin käsim yllyn kivet Selkisaaren huvilan takan reunuksella.

ja Liisa saivat vielä pojan, Kallen. Tämä kuoli — ilm eisesti Puskalassa — 3 1 -vuoti­

aana 1868, kaksi vuotta äitinsä jälkeen.

Keuruun tunnettu tarinoitsija H an­

nes Jukonen kuvaili Aamulehdessä 1937 H eikkiä valtion virkam ieheksi, julkiseksi piiskuriksi, joka pani täytäntöön raippa- rangaistukset ja joka oli tullut tästä suu­

riin tunnonvaivoihin. Kirkonkirjat tosin vahvistavat H eikin synkeyteen taipuvai­

sen luonnon mutta kumoavat piiskuri”- jutut.

H

tiin vuoden 1837 talvikäräjillä (siis vain vähän pikku Kallen syntym än jä l­

keen) sakkoihin, kun hän oli ajanut vai­

monsa ulos talosta. Elämä paljon vanhem ­ man eukon ja kahden pienen lapsen kans­

sa ei houkutellut, ja H eikki kuljeskeli kylillä. Siellä hän ilm eisesti viinapäissään sotkeentui tappeluun, jossa y k si m iehistä sai surmansa. Tarkkaa tietoa tapahtumien kulusta ei ole, mutta vuonna 1840 hänet 66

K

määrättiin tunnustustuomiolle taposta.

H eikki joutui istumaan Viaporissa vuodet 1840'18 50 . T ällä välin Liisa eli Puskalas' sa poikansa Kallen kanssa, joka oli varttU' nut 13^vuotiaaksi isän palatessa linnasta.

P

Tähän ei voitu suostua etenkin sen takia, että H eikki sen kahdeksan vuoden aika' na, jonka oli anomuksen aikaan saaressa jo asunut, ei ollut pystynyt muokkaamaan yhtään peltoa tai niittyä. Saaren jakoaja' tus kuivui sittem m in kokoon kun kävi ilmi, että vuonna 1813 vahvistetun Vah keaniemen tilan halkomisen yhteydessä mm. Selkisaari olikin jo jaettu. H eikki jäi Valkeaniemen Saarilan torppariksi.

Kun ajatus omasta maatilasta raukesi, sammui loppukin H eikin jo ennestään ky' seenalaisesta aloitteellisuudesta. Saareen

Jälkim m äisen Se Iki'H eikin savusauna joskus 1 920-luvulla.

muutettuaan hän oli rakentanut ensin sisään lämpiävän saunan ja sitten myö' hemmin kolme pientä talousrakennus' ta. Tarkoituksena oli tehdä myös pirtti, mutta eihän siitä mitään tullut, rakennus jäi puolivalmiiksi. H eikki asusteli saunas'

saan ja antoi ajan kulua.

Selkisaaren muu osa oli vielä kruunun liikamaata. H eikki pystyi siten käyttä' mään saaren koko aluetta alkeellisille viljelyksilleen. H än n iitti heinää, josta sai sitten kylällä vaatimattoman rahakor' vauksen. Puuroa ja leipää varten H eikki kaskesi maata vanhojen perinteitten mu­

kaan. K askiviljely oli 1800'luvun loppu' puoliskolla Suomessa jo häviämään päin, mutta monilla seuduilla etenkin Itä'SuO' messa sitä vielä harrastettiin. Varsinaista peltomaata, jossa H eikki kasvatti nauris' ta, kaalia ja kessua, oli vain pieni ala.

S

S ilm ä ilty ä ä n ta lo a , h u o m aa pien en tU' p a se n , jo k a on h a k a ttu eteisen eli p o rstu - an k a n ssa , w a lm istu m atto m ak si kuiten- kin jä ä n y t ; m u tta k y llä H eikki uskoo sen iv ielä iv a lm ista v a n sa , m aikka kohta a ja n - h a m m as on se in istä o s a n s a w ienyt; s il lä onhan m uurin kiivetkin j o p ir tin edessä.

P ir t is t ä siw u lle p ä in on kolme rosk ain tallenn o s-h uonetta, jo i s s a yhden n u rk a s­

s a on h a sa iv irsu ja, u u sia j a ivanh oja se - k aisin , sam o in tuohikeriä, p e r ä s s ä k a sa tu p ak k ia j a jo k u w an h a p u u - a stia . Toi­

se ssa h ö kkelissä on k a a lik s i a ja sy lin tä y si p u tk ia , jo tk a o w at soittokon eita ivarten.

K o lm a s on j o m u ita m ah taiv am p i, koska on o w i,jo k a on luk ossakin , niin e ttä ei ole n yt tila isu u s s it ä n äh d ä, m u tta j o s siivu tulet, niin sie ltä le im u aa tv a s ta a si katke­

-

67

R ovasti A. F. Leikola tulossa Selkisaaresta Keu­

ruun kirkolle vuonna 1 9 3 F

r a k alan -h aju , jo s t a woi a rm a ta Heihin s ä ily ttä m ä n sie llä ram in to-ain eitaan . M e n n ä ä n p ä s H eikin sau n alle, jo s s a hän a s u n to aa n p it ä ä . Se on uim an lah outunut j a sinne tänne p u llistu n u t. L a s i a etsies- s ä s i h u o m aat p a r i ikkunoita, jo t k a ov at ren kk u h ääreillä tu kitu t; m u tta on niiden s e a s s a kolme käm m enen k okoista la sin - k a p p a le tta , nekin su m u sta aiv a n m u stat.

Kuvaus H eikistä ei jäänyt tähän. Tain- pereen lehdet kiinnostuivat koko maakun- nassa erikoisesta erakosta. Aamulehdessä oli 1 8 .4 .1 8 8 5 pieni juttu "Keuruselästä” :

Kaskeamisen jä ljiltä p u u t olivat vielä nuoria.

Edessä tornimainen, keskeneräinen rakennus on Leikolan yh d iste tty m a a k ella ri j a vesisäiliö, oikealla Selhi-Heikin palaneen mökin tilalle p y s ty te tty Herman " M a n n i” M oision asunto,

taustalla Heikin sauna. K uva vuodelta 19 3 2 .

H e ik in sa a ri on nim enä m u u ta m a lla s a a r e lla kesk ellä K eu ru u n selk ää. T ä s s ä sa a r e s s a on jo läh em m ä p arik y m m e n tä m uotta a su n u t m uuan H eikki nim inen m ies jo s t a s a a r i on sa a n u t n im ensä, p ie - tiessä sau n a'h ö k k e lissä, jo n k a ikkun arei- kä on niin p ie n i, e ttä miehen nyrkki s iitä hyivin so p ii sisä lle . E lä m ä n ta m o ista a n on tä m ä hyivin om ituinen. Jo n k u n kerran m uodessa lähtee ukko s a a r e s ta lä h e m p ä ­ n ä olemiin taloihin k e rä ä m ä ä n ru k iita, jo t k a h än p ie n e llä ”k ä sik iw e llä ” ja u h a a ja u h o ik si, jo i s t a sitten la it t a a sa u n a n uunin p e s ä s s ä m esipuurou, jo l l a ru u a lla hän m aan elelee. L e im ä stä ei ole tie to a - k aan . K e rro taan ukon usein, kun jo tk u t tah tom at h ä n tä m iim y ttää k y lissä eneni' p i a ik a a , san o m an : ”E i, k otia m in ulla on ik ä m ä ” . Ukko on pereh ty n y t täh än yk sin äisy y teen , jo s s a h än ei kuule taim el­

la m u u ta kuin an k aran p o h jatu u le n hu­

m in an p u id e n la tm o issa, m u tta k esäisin ihantelee K eu ru n selän m oim akk aita a a l ­ to ja, jo t k a loiskim at sa a r e n ran to ja.

K

sä Louis Sparre oleskelivat Keuruun Jama- järven (Huhkojärven) rannalla sijaitsevas­

sa Ekolan torpassa. Gallen oli oleskellut Pariisissa 1887-1889 ja halusi näyttää ko­

timaahan palattuaan kumppanilleen palan kauneinta Suomea. Gallen oli asunut tor­

passa talvella 1887 ja hän oli täynnä nos­

talgisia tunteita saapuessaan sinne heinä­

kuun alussa 1889. Tunteet olivat muuten­

kin pinnalla, sillä romanssi Mary Slöörin kanssa oli juuri alkanut. Gallen ja Sparre kävivät silloin tällöin metsällä, ja kuten hän kirjeissään mainitsee, he kävivät Keurusselän saarissa. M etsästysretkillään y stävyk set päätyivät myös Selkisaareen.

Siellä kansallisromanttiset taiteilijat ha­

lusivat tietenkin nähdä kylän kuuluisuu­

den, todella alkuperäisen suomalaisen, ja kävivät häntä tapaamassa. Vuonna 1924 julkaistussa Kallela-kirjassa Gallen-Kal-

lela m uisteli H eikkiä näin:

Selkisaaren rantaa 1 930-luvulla.

E sitte ly n arvoin en on S a a re n H eikki K e u ru u lta, - h än on lu u lta v a sti kuollut j a k au an sitten . Ukko oli sa a re e n sa r a - k entan ut itselleen pien en sau n an , jo n k a etelä n p u o leisella se in u sta lla k asvoi v a h v a sti h ö y ste ty ssä m u lla ssa H eikin n urkantakuinen, j a sen lä h e tty v illä oli pienoinen n a u rism a a . Y ö llä ukko m a^- k a si a in a sa u n a n la u te illa. A lh a a lla oli ra h illa p ie n i k äsikivim ylly, jo n k a vään- n in puu oli k u lu e ssa a n sa a n u t ja lo im m a n m ahongin kiillon. Ukko oli niin likainen, e ttä p a ita k in oli p ik im u sta , j a n a a m a j a m uu ru um is tie ty sti s it ä m u kaa. E i ukko luokseen tu lijo ille p u h u n u t ju u r i m itään . M u tta kun hänelle tarjo ttiin ry y p p y , niin jo p a s aukeni suun seuduille vino rako, j a siihen se h e rran v ilja lo r a h t ija silm än v al- k u aiset m u ljah tiv at. K u n hänelle täm än jä lk e e n an n ettiin p a r i m ark k aa ” ty ttö - ta r p e isiin ” , aukeni rako v äljem m äk si, j a ennen p it k ä ä se la a je n i oikeaan leveään hym yyn.

V u o sik au sia oli ukko a su n u t s a a r e s ­ sa a n . K erro ttiin e ttä h ä n e llä kerran oli o llu t lu o n aan le ip äsu sik in . T ä m ä oli hui^- tenkin k y llä sty n y t oloo n sa j a k aran n u t.

M u tta ukko oli ju u r i t ä tä p e lä te n p iilo t' tan u t veneensä. Ä m m ä otti sän g y n p u r ­ reksi j a m eloskeli s i l l ä m an n erm aalle.

H

taloon ja kuoli siellä 9 .8 .1 8 9 4 . Samoihin aikoihin saareen muutti H äkki-Liukon torppariksi H eikki Liisanpoika Hulpio vaimonsa Anni E erikintyttären ja poi­

kansa Riston kera. H eikki Hulpio kuoli 86-vuoitaana 1924. Samana vuonna ro­

vasti A. F. Leikola sai lainhuudon tilaksi muutetulle torpalle ostettuaan sen H eikin pojalta. Näm ä kaksi ”Selki-H eikkiä”

(H eikki M atinpoika ja H eikki Liisanpoi­

ka) ovat joissakin muistelukissa menneet sekaisin. Vaikka jälkim m äisellä H eikillä olikin kunnon mökki, sauna ja hiukan karjaakin, ei elämä yksinäisellä saarella ollut hänellekään helppoa.

E nsimmäisen H eikin saunasta ja hänen kesken jääneestä pirtistään on Selkisaa- ressa kivikasat jäljellä. H eikin käsikivet ovat myös tallella, ja ne ovat nykyisin Sel­

kisaaren huvilan takan reunuksella kun­

niapaikalla todistamassa saaren prim itii­

visistä olosuhteista. H eikin henkisenä perintönä on saari edelleen täynnä huvi­

la-asukkaiden keskenjääneitä projekteja, joskin joitakin on saatu päätökseenkin.

Juhani Leikola

69