• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-11-050: Särkiahonkangas (Ii). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-11-050: Särkiahonkangas (Ii). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-11-050

3448000

3448000

3449000

3449000

3450000

3450000

7288000 7288000

7289000 7289000

7290000 7290000

7291000 7291000

7292000 7292000

0 500 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

(2)

SÄRKIAHONKANGAS

Tietokantatunnus: TUU-11-050

Pinta-ala: 18,2

Korkeus: 128

Alueen suhteellinen korkeus: 6

Geologia

Mannnerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 500 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) alue peittyi muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena Särkiahonkankaan laki paljastui veden peitosta noin 9 200 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Lännestä puhaltaneiden tuulten nostattama aallokko huuhtoi Särkiahonkankaan lakea ja lajitteli irrottamaansa ainesta. Moreenista peräisin olevat kivet ja lohkareet aallokko kerrosti mäen luoteisrinteelle rantakivikoksi. Hienomman aineksen aallokko kuljetti ja kerrosti mäen alarinteille.

Maankohoamisen jatkuessa mäen rinteelle syntyi sarja allekkaisia rantavalleja, joita talven jäät työnsivät vasten mäen rinnettä. Muodostumassa on 12 selkeästi maastossa erottuvaa rantavallia sekä muutamia kasvillisuuden peittämiä, heikosti hahmottuvia matalia selännemäisiä kohoumia. Rantavallit ovat suuntautuneet lounaasta koilliseen.

Kehittyneimmät rantavallit ovat 1,0-1,3 metrin korkuisia ja niiden alarinteet ovat jyrkempiä ja korkeampia kuin niiden ylärinteet. Valtaosa rantavalleista on kuitenkin matalia ja loivapiirteisiä. Rantakivikon koillisreuna päättyy jyrkkään, noin neljä metriä korkeaan rinteeseen. Kivikon lounaisreunassa rantavallit tasoittuvat ja muuttuvat vähitellen kasvillisuuden peittämien selänteiden kautta huuhtoutumisvyöhykkeiksi. Rantavallit koostuvat kivistä, joiden halkaisija on pääosin 10-30 cm. Kivet ovat pyöristyneet aallokon huuhtoessa kivikkoa. Rantakivikon alapuolisilla rinteillä on ohuehko kerros hiekkaisia ja soraisia rantakerrostumia.

Biologia

Kivet ovat keltaisten karttajäkälien ja kaarrekarpeen kirjomia, ja niiden välissä on kivitierasammalta ja tina- sekä torvijäkäliä. Pohjoisessa yleistä tummaröyhelöä on runsaasti ja paasisuolikarvetta esiintyy niukasti kivien päällä.

Muutamia kilpikaarnamäntyä on säästynyt kivikon reunoilla. Ympäröivät metsät ovat nuorta kasvatusmännikköä, jossa on sekapuuna koivua. Törmän kivetön osa on hakattu avoimeksi ja osin siemenpuuasentoon. Kenttäkerroksessa vallitsevat variksenmarja, mustikka ja puolukka. Kivikon länsiosassa on aaltomaisia terasseja, joiden lomassa on nuorta kasvatusmännikköä.

Maisema ja muut arvot

Alueen maaston suurmuotojen loivuudesta ja puustosta johtuen rantavallit hahmottuvat vain lähiympäristöstä.

Samasta syystä rantavalleilta avautuu metsäinen maisema vain muodostuman lähiympäristöön. Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua paljaat kivikkoiset rantavallit ja niiden välissä olevat harvahkoa puustoa kasvavat alueet sekä muodostuman koillispään jyrkkä rinne. Rantakivikko on kohtuullisen luonnontilainen.

Sijainti: Särkiahonkankaan rantakerrostuma sijaitsee Iin kunnan pohjoisosassa noin kahdeksan kilometriä Oijärveltä pohjoisluoteeseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 3

Muodon suhteellinen korkeus: 5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Ii

3521 07 3521 08

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:

Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Muodostuman itäosassa dyynit ovat syntyneet tuulen kuljetettua ainesta muodostuman länsiosasta moreenipeitteisen kalliokohouman rinteille ja osittain myös sen yli.. Korkeimmat

Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 500 vuotta sitten (Saarnisto 2005).. Aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli

Naapurin ja Lamminharjunlammen dyynit ovat kuivan kankaan männiköitä, jotka ovat enimmäkseen aukeita,.. taimikoita

Tuuli on kuljettanut viereisen muodostuman (TUU-11-134) alueelta ainesta ja kerrostanut sen muodostuman luoteisosassa sijaitsevan Puolavaaran itäosan laen

Lounaisrinteelle muodostui noin kymmenen metrin korkuinen loiva rantatörmä, jonka alaosassa on rantalovi sekä sen edustalla lähes 50 metrin levyinen rantatasanne..

Muodostuman kaakkoisosassa sijaitsevan Kangaslammen ja Kaiskon alueen dyynit ovat heikosti U:n muotoisia laajakaarisia paraabelidyynejä, jotka avautuvat kohti

Siinä ovat muodostuman kookkaimmat dyynit, joiden korkeus on suurimmillaan noin 6-7 metriä.. Dyynien länsirinteet ovat idänpuoleisia

Muodostuman itäisimmän laen itäreunalla on kaksi heikosti kehittynyttä rantavallia, joilla kivet ja lohkareet ovat heikosti pyöristyneitä ja osittain särmikkäitä..