TUU-11-050
3448000
3448000
3449000
3449000
3450000
3450000
7288000 7288000
7289000 7289000
7290000 7290000
7291000 7291000
7292000 7292000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
SÄRKIAHONKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-050
Pinta-ala: 18,2
Korkeus: 128
Alueen suhteellinen korkeus: 6
Geologia
Mannnerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 500 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) alue peittyi muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena Särkiahonkankaan laki paljastui veden peitosta noin 9 200 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Lännestä puhaltaneiden tuulten nostattama aallokko huuhtoi Särkiahonkankaan lakea ja lajitteli irrottamaansa ainesta. Moreenista peräisin olevat kivet ja lohkareet aallokko kerrosti mäen luoteisrinteelle rantakivikoksi. Hienomman aineksen aallokko kuljetti ja kerrosti mäen alarinteille.
Maankohoamisen jatkuessa mäen rinteelle syntyi sarja allekkaisia rantavalleja, joita talven jäät työnsivät vasten mäen rinnettä. Muodostumassa on 12 selkeästi maastossa erottuvaa rantavallia sekä muutamia kasvillisuuden peittämiä, heikosti hahmottuvia matalia selännemäisiä kohoumia. Rantavallit ovat suuntautuneet lounaasta koilliseen.
Kehittyneimmät rantavallit ovat 1,0-1,3 metrin korkuisia ja niiden alarinteet ovat jyrkempiä ja korkeampia kuin niiden ylärinteet. Valtaosa rantavalleista on kuitenkin matalia ja loivapiirteisiä. Rantakivikon koillisreuna päättyy jyrkkään, noin neljä metriä korkeaan rinteeseen. Kivikon lounaisreunassa rantavallit tasoittuvat ja muuttuvat vähitellen kasvillisuuden peittämien selänteiden kautta huuhtoutumisvyöhykkeiksi. Rantavallit koostuvat kivistä, joiden halkaisija on pääosin 10-30 cm. Kivet ovat pyöristyneet aallokon huuhtoessa kivikkoa. Rantakivikon alapuolisilla rinteillä on ohuehko kerros hiekkaisia ja soraisia rantakerrostumia.
Biologia
Kivet ovat keltaisten karttajäkälien ja kaarrekarpeen kirjomia, ja niiden välissä on kivitierasammalta ja tina- sekä torvijäkäliä. Pohjoisessa yleistä tummaröyhelöä on runsaasti ja paasisuolikarvetta esiintyy niukasti kivien päällä.
Muutamia kilpikaarnamäntyä on säästynyt kivikon reunoilla. Ympäröivät metsät ovat nuorta kasvatusmännikköä, jossa on sekapuuna koivua. Törmän kivetön osa on hakattu avoimeksi ja osin siemenpuuasentoon. Kenttäkerroksessa vallitsevat variksenmarja, mustikka ja puolukka. Kivikon länsiosassa on aaltomaisia terasseja, joiden lomassa on nuorta kasvatusmännikköä.
Maisema ja muut arvot
Alueen maaston suurmuotojen loivuudesta ja puustosta johtuen rantavallit hahmottuvat vain lähiympäristöstä.
Samasta syystä rantavalleilta avautuu metsäinen maisema vain muodostuman lähiympäristöön. Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua paljaat kivikkoiset rantavallit ja niiden välissä olevat harvahkoa puustoa kasvavat alueet sekä muodostuman koillispään jyrkkä rinne. Rantakivikko on kohtuullisen luonnontilainen.
Sijainti: Särkiahonkankaan rantakerrostuma sijaitsee Iin kunnan pohjoisosassa noin kahdeksan kilometriä Oijärveltä pohjoisluoteeseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Ii
3521 07 3521 08
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:
Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
