AIKUISSOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUS SOSIAALIHUOLTOLAIN UUDISTUKSEN MYÖTÄ
Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän aikuissosiaalityön tarkastelua.
Mankinen Sara Maria Aikuissosiaalityön
mahdollisuus sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä
Pro Gradu -tutkielma Sosiaalityö
Itä-Suomen yliopisto,
Yhteiskunta - ja kauppatieteiden laitos
Marraskuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Yhteiskunta - ja kauppatieteiden tiedekunta.
Sosiaalityö
Mankinen Sara Maria, Aikuissosiaalityön mahdollisuus sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä.
Pro Gradu -tutkielma, 65 sivua, 1 liite
Tutkielman ohjaajat: Professori Timo Toikko ja yliopistonlehtori Riitta-Liisa Kinni Marraskuu 2018
Avainsanat: Aikuissosiaalityö, sosiaalityö, sosiaalihuoltolaki, sosiaalihuoltolain mukaiset ilmoitukset ja yhteydenotot, palvelutarvearvio, asiakassuunnitelma.
TIIVISTELMÄ
Sosiaalihuoltolain uudistus 2015 on tuonut laajalti muutoksia aikuissosiaalityöhön. Kyseisen lain uudistuksen myötä on korostettu asiakkaan oikeutta päästä tarpeen mukaisen palvelujärjestelmän piiriin. Tämä tarkoittaa asiakkaan tilanteen kartoituksen aloittamista sosiaalityön ammattilaisen toimesta ja palveluprosessin aloittamista muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Sosiaalihuoltolain uudistukseen sisältyvillä palvelutarpeenarviolla ja asiakassuunnitelmalla pyritään siihen, että asiakkaan asiat tulevat käsiteltyä perusteellisesti. Sosiaalihuoltolailla pyritään vahvistamaan asiakaslähtöisyyttä, jossa korostuvat asiakkaan etu ja ennaltaehkäisevä työ. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (Kainuun sote) aikuissosiaalityöhön saapuneita sosiaalihuoltolain35§:n mukaisia ilmoituksia ja yhteydenottoja, jotka ovat laadittu ajalla 01.01.2017-31.12.2017. Tarkastelujakson aikana ilmoituksia oli tehty yhteensä 82 kappaletta. Tutkimusaineisto muodostui näistä ilmoituksista.
Sosiaalihuoltolain 35§:n (SHL 35§) mukaisten ilmoitusten sisällön tutkiminen antoi tietosuuntaa alueen ihmisten tilanteista ja tarpeista. Tämän tutkielman lähtökohtana on sosiaalihuoltolaki 1301/2014 ja sen ilmoitusvelvollisuutta, palvelutarpeenarviointia ja asiakassuunnittelua koskevat säädökset. Näitä lähtökohtia on syvennetty teoriakirjallisuuden avulla. Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä ovat lainsäädännön asettamat tavoitteet ja vaatimukset aikuissosiaalityössä.
Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysiä. Keskeinen tulos oli se, että Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä on eniten ongelmia aikuisikäisillä omatoimisessa asumisessa. Aineiston pilkkomisen myötä selvisi, että erityisesti vanhusten asema on heikko.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies.
Social work
Mankinen, Sara Maria, Possibilities of adult social work in the framework of the new Social Welfare Act
Master’s thesis, 65 pages, 1 appendix
Advisors: Professor Timo Toikko and university lecturer Riitta-Liisa Kinni November 2018
________________________________________________________________________________
Keywords: Adult social work, social work, social welfare act, notifications and contact in accordance with the social welfare act, assessment of service needs, client plan
ABSTRACT
The reform of the Social Welfare Act in 2015 has brought on many changes in adult social work.
The renewed legislation emphasises the right of an individual to access a service system based on their individual needs. This means that social work professionals must initiate a determination of the client’s situation and a service process together with other cooperation partners. The assessment of service needs and the client plan specified in the renewal of the Social Welfare Act have been put in place to ensure that the client’s issues are processed thoroughly. The Social Welfare Act aims at improving customer-orientation with an emphasis on client benefits and proactive work. This thesis examined the notifications made to and contact with the adult social services of the Kainuu Social Welfare and Health Care Joint Authority (Kainuun sote) between 1 January 2017 and 31 December 2017 in accordance with section 35 of the Social Welfare Act. A total of 82 notifications were made during the period under review. The research material consisted of these notifications.
Reviewing the content of the notifications made in accordance with section 35 of the Social Welfare Act (SHL 35§) provided an overview of the situation and needs of the people in the area. The primary source for this thesis is the Social Welfare Act (1301/2014). The thesis focuses on the goals and targets specified in the legislation governing adult social work. The research method applied was content analysis. The core result was that most of the issues in the Kainuu Social Welfare and Health Care Joint Authority were concentrated on independent living among adults. A dissection of the material revealed that the situation of the elderly is especially difficult.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS ... 3
2.1. AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA ... 3
2.2 AIKUISSOSIAALITYÖN MÄÄRITTELY JA RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ ... 5
2.3 SOSIAALIHUOLLON TOTEUTTAMINEN JA TAVOITTEET AIKUISSOSIAALI-TYÖN NÄKÖKULMASTA ... 7
2.4 SOSIAALIHUOLTOLAIN TARKOITUS JA SOVELTAMISALA AIKUISSOSIAALITYÖSSÄ ... 12
2.5 YHTEYDENOTTO SOSIAALIHUOLTOON TUEN TARPEEN ARVIOIMISEKSI ... 12
2.6 PALVELUTARPEEN ARVIOINTI ... 13
2.7 ASIAKASSUUNNITELMA ... 17
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 21
4 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ... 23
4.1 TUTKIMUSJOUKON KUVAUS ... 23
4.2. TUTKIMUSMENETELMÄN KUVAUS ... 24
4.3 EETTISYYS ... 26
5 TULOKSET ... 28
5.1 TULOSTEN TARKASTELU ... 28
5.2 FOKUSRYHMÄN TUOTTAMA TIETO ... 35
5.2.1 Aikuinen/omatoimisen asumisen ongelmat/alkoholi ... 35
5.2.2 Vanhus/omatoimisen asumisen ongelmat/muistisairaus ... 39
5.2.3 Mielenterveys/turvallisuusongelma ... 43
5.2.4 Aikuinen parisuhdeväkivalta/Vanhus lähisuhdevälivalta ja taloudelliset asiat ... 46
5.3 TULOSTEN YHTEENVETO ... 49
5.4 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS ... 53
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 55
LÄHTEET ... 58
LIITE 1.
1 JOHDANTO
Tämä tutkielma käsittelee Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän alueen eri paikkakunnilta tulleita sosiaalihuoltolain (1301/2014) 35§:n mukaisia ilmoituksia vuodelta 2017.
Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän alueeseen kuuluu seitsemän kuntaa. Motiivi aiheeseen on syntynyt käytännön työn tarpeesta selvittää mitä sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisilla ilmoituksilla on ilmoitettu ja näin ollen tiedostaa asiakkaiden alueelliset tarpeet. Tutkielman keskiössä ovat sosiaalihuoltolain myötä tulevat velvoitteet aikuissosiaalityölle ja palvelutarvearvioiden ja asiakassuunnitelmien luoma kehys aikuissosiaalipalveluiden kokonaisuuteen.
Sosiaalihuoltolaki on uudistunut vuonna 2015 ja sen myötä sosiaalityö on saanut selkeimpiä velvoitteita. Sosiaalihuoltolain uudistus on ollut merkittävä tekijä aikuissosiaalityön muutoksessa.
Voidaan jopa sanoa, että sosiaalihuoltolaki on aikuissosiaalityön selkäranka. Sosiaalihuoltolain mukaisten ilmoitusten sisällön lisäksi tutkielman tavoitteena on selkiyttää aikuissosiaalityön merkitystä ja tuoda esille aikuissosiaalityön kokonaisuutta.
Tämän tutkielman tarkoitus on antaa lukijalle mielikuva Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän aikuissosiaalityön asiakkaiden tarpeista ja lisäksi johdatella tämän ajan aikuissosiaalityön maailmaan. Tutkielman tulokset perustuvat aineistoon, joka muodostuu Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän alueella tehtyihin sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisiin ilmoituksiin. Aiheeseen liittyvät aikaisemmat tutkimukset tuovat esille aikuissosiaalityön moninaisuuden ja tietynlaisen raadollisen roolin viimesijaisena työkenttänä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tässä tutkielmassa esille tulleet aikuissosiaalityön asiakaskunta ja ongelmaryhmittymät ovat samat kuin aikaisemmissa tutkimuksissa.
Tutkielmassa tulee esille aikuissosiaalityön yhteys vanhussosiaalityöhön. Huomattava osa 35§:n mukaisista ilmoituksista kosketti ikäihmisiä ja heidän tarpeitaan. Tutkielmassa pohditaan sitä, onko syy tähän organisatorinen vai johtuuko osallisuus vanhustyöhön aikuissosiaalityöntekijöistä itsestään. Kainuun soten aikuissosiaalityössä on tapahtunut kehitystä koko tämän tutkielman tekemisen aikana ja muutosta on tapahtunut parempaan suuntaan. Vanhussosiaalityön haasteista
aikuissosiaalityössä on keskusteltu ja on myös pohdittu sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten ohjautumisesta tulevaisuudessa.
Aikaisempien tutkimusten mukaan aikuissosiaalityön ongelmakenttänä ovat aikuiset päihdeongelmaiset ja nuoret. Tässä tutkielmassa aikuissosiaalityöhön kuuluva ongelma- asiakasryhmä ovat aikuiset päihdeongelmaiset, joilla on asumisen ongelmia. Nuorista oli tullut ilmoituksia todella vähän. Aineisto antaa Kainuun soten kuntien tilanteesta mielikuvan ja tietoa siitä mitä ilmoituksilla ilmoitetaan ja mistä muut ammattiryhmät tai muut ihmiset ovat olleet huolissaan.
Tämän myötä aineisto antaa suuntaa Kainuun asukkaiden arjen toimivuudesta.
Tutkielma etenee seuraavasti. Ensiksi tarkastelen tutkimuksen viitekehystä ja sen yhteydessä erityisesti aikaisempia tutkimuksia ja aikuissosiaalityön määrittelyjä, sekä sosiaalihuoltolain mukaista ilmoitusvelvollisuutta, asiakassuunnitelmaa ja palvelutarpeen arviointia. Tämän jälkeen kuvaan tutkimuskysymyksen sekä tutkimuksen toteutuksen. Tutkimuksen tulososa muodostuu sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten luokittelusta. Ilmoitusten luokittelun tulkintaa on syvennetty sosiaalityöntekijöistä koostuvassa fokusryhmässä. Tutkielman lopuksi esitän vielä tutkimuksen yhteenvedon ja johtopäätökset.
Haluan esittää suuren kiitoksen Itä-Suomen yliopiston Professorille Timo Toikolle. Kiitokset myös Itä-Suomen yliopiston lehtorille Riitta-Liisa Kinnille. Lisäksi kiitän Kainuun soten aikuissosiaalipalvelun esimiehiä ja työtovereitani.
2 TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS
2.1. AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA
Tuija Nummela väitöskirjassaan (2011) asiakkaan asema ja oikeuksien toteutuminen aikuissosiaalityössä kuvailee aikuissosiaalityötä kunnan hyvinvointia ”tilaa aistivaksi tuntosarveksi”. Aikuissosiaalityön rooli on tässä mielessä erityinen. (Nummela 2011, 152.) Nummela kuvaa aikuissosiaalityötä persoonallisesti aistivaksi tuntosarveksi, joka mielestäni tarkoittaa sitä, että aikuissosiaalityön tehtävä on olla yhteiskunnallisessa muutoksessa mukana ja läsnä jatkuvasti ja tunnistaa muutoksia sekä ongelmayhteyksiä.
Asiakkaan aseman ja oikeuksien toteutuminen on tämän tutkielman osa näkökulmaa.
Sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten myötä ihmisellä on oikeus saada palvelutarvearvio ja asiakassuunnitelma. Asiakkaan asema on merkittävässä roolissa aikuissosiaalityön työskentelyprosessissa. Nummelan kuvailu ”tilaa aistivasta tuntosarvesta” on hyvin kuvaava aikuissosiaalityön kokonaisuudesta.
Leila Kankaisen lisensiaatintyössä (2012) todetaan, että aikuissosiaalityön legitimaatio on heikompaa kuin lastensuojelun, eikä se ole vahvasti institutionaalisesti ohjattua toimintaa. Tämän vuoksi aikuissosiaalityön määrittely on epäselvää ja työntekijöiden tehtävänkuvat vaihtelevat.
Lisäksi aikuissosiaalityön pitää viimesijaisuuden periaatteensa kautta paikkaamaan yhteiskunnan muiden palveluiden puutteita. (Kankainen 2012, 3, 109.)
Tämä tutkielma käsittelee aikuissosiaalityön roolia yhteiskunnassa ja aikuissosiaalityöntekijöiden työnkuvan tarkastelua ja pohtii aikuissosiaalityön viimesijaista asemaa paikata yhteiskunnan muiden palveluiden puutteita. Kankaisen tutkimus herätti mielenkiinnon, koska siinä tuodaan esille näkökulma aikuissosiaalityön roolin suhteessa lastensuojelunsosiaalityön rooliin.
Ennen perustoimeentulotuen siirtymistä Kansaneläkelaitokselle aikuissosiaalityön päätehtävä on ollut tehdä toimeentulotukipäätöksiä. Tämä on vienyt aikuissosiaalityön koko resurssin.
Perustoimeentulotuen käsittelyn jääminen pois aikuissosiaalityöstä on antanut enemmän tilaa muutokselle ja aikuissosiaalityöllä on mahdollisuus tehdä sosiaalityötä rakenteellisella tasolla.
Tämän myötä myös suhde lastensuojelunsosiaalityön legitimaatioon muuttuu.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen raportin (27/2012) mukaan aikuissosiaalityön asiakasryhmät olivat päihteiden ongelmakäyttäjät, työttömät ja nuoret. Aikuissosiaalityö osallisuus kohdistuu usein asiakkaan elämänhallinnan ongelmiin ja toimeentuloon liittyviin ongelmakohtiin, mutta myös työttömyyteen sekä moninaisiin päihteisiin ja riippuvuuteen kohdistuvat asiat olivat usein työn kohteena. Aikuissosiaalityön lisäksi asiakkaat tarvitsivat yleisimmin työvoimapalveluja, terveyspalveluja, asumisenpalveluja sekä päihdetyön palveluja. (Blomgren ja Kivipelto 2012, 4.) Kirsi Guntherin tutkimuksessa (2012) kirjatut kehykset. Mielenterveyskuntoutus asiakassuunnitelman kuvaamana tuo esille mielenterveyskuntoutujien tukiasumiseen liittyvien puitteiden osalta asiakassuunnitelman merkitystä. Tämä näkökulma sopii erittäin hyvin myös muiden asiakasryhmien tilanteisiin. Guntherin mukaan arviointi ja kontrolli tuo tavoitteellisuutta sosiaalityöntekijän työhön. Työntekijät arvioivat asiakkaan kuntoutumisen edistymistä tavoitteiden mukaan ja muodostavat päätelmiä asiakkaan sitoutumisesta. Tämä suhteuttaa työntekijän toiminta mahdollisuuksia asiakkaan nykytilaa menneeseen. Näin työntekijä huomaa, miten asiakkaan asia on edennyt. (Gunther 2012, 26.)
Guntherin mukaan asian tarkempi tarkastelu mahdollistaa asiakkaan arjen kokoamisen erilaisin sopimuksin. Hänestä tulee ikään kuin seurannan kohde. Seurannan voi myös tulkita työntekijöiden huolenpidon välineeksi. Arvioinnin ja kuntoutuksen kehys tuo esiin kuntoutujan rajatun asiantuntijuuden; hän voi tuoda esille oman tilanteensa edistymisestä ja taaksepäin menosta.
(Gunther 2012, 26.)
Guntherin tutkimus herätti mielenkiintoa, koska se käsittelee asiakassuunnitelman merkitystä.
Guntherin mukaan asiakassuunnitelma toimii eräänlaisina raameina työntekijöille, jonka avulla työntekijöillä on helpompi seurata asiakkaan tilannetta ja kokonaisuutta. Tässä tutkielmassa käsitellään asiakassuunnitelman ja palvelutarvearvioinnin merkitystä aikuissosiaalityön asiakastyöskentelyssä ja tarkastelee samalla Guntherin näkemystä asiaan liittyen.
Paula Saikkosen ym. (2015) tutkimus tarkastelee poistaako sosiaalityö huono-osaisuutta. Saikkonen (ym.) tarkastelee sosiaalityön vaikuttavuutta ja ottaa kantaa kuntapäättäjien vähäiseen tietoon sosiaalityöstä. Tutkimus käsittelee sosiaalityötä nimenomaan aikuissosiaalityön näkökulmalta.
Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalityöllä on keinoja vähentää huono-osaisuutta muun muassa yksilöllisen kohtaamisen vuoksi. Tutkimus tuo esille myös palvelutarpeenarvioinnin ja asiakassuunnitelman tärkeyden ja kuvailee sosiaalityötä paneutuvaksi työksi ja kertoo
aikuissosiaalityössä vaikuttavimpana olevan asiakkaan osallisuus ja aktiivisuus omien ongelmien ratkaisun suunnittelussa. (Saikkonen ym. 2015, 60.)
Saikkosen tutkimuksessa käsitellään palvelutarvearvion ja asiakassuunnitelman merkitystä aikuissosiaalityön näkökulmasta. Tässä tutkielmassa sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten sisältöjen tarkastelu tuo esille myös sosiaalihuoltolain velvoittaman palvelutarpeen ja asiakassuunnitelman merkityksen. Saikkonen nostaa esille myös asiakkaan oman aktiivisuuden, jota pohditaan myös tässä tutkielmassa.
Satu Marja Tanttu (2016) tarkastelee lisensiaatintutkimuksessaan aikuissosiaalityön auttamista rajoittavia ja mahdollistavia tekijöitä. Ne näkyvät työn arjessa eri tavalla. Hänen mukaansa yhteiskunnalliset vaikutukset esiintyvät sosiaalityön arjessa vallalla olevien näkemysten myötä.
Tällöin yhteiskunnalliset lait ja ohjeet välittävät aikuisuudesta, huonovointisuudesta, elämänhallinnallisista ongelmista ja poliittisessa päätöksenteossa vallitsevia käsityksiä. Paikallisella tasolla kuntapäättäjien arvomaailma vaikuttaa valittuihin palvelustrategioihin ja myönnettyihin määrärahoihin. Myös työyhteisön sisäisellä hengellä on vaikutusta yksittäisen sosiaalityöntekijän toimintaan. Jokaisella työyhteisöillä on omanlaiset käytänteet ja tavat, normit sekä arvopohjat, jotka vaikuttavat siihen, miten työntekijä asiakkaansa kohtaa. Tanttu (2016) sijoittaa aikuissosiaalityön siis laajoihin yhteiskunnallisiin kehyksiin.
2.2 AIKUISSOSIAALITYÖN MÄÄRITTELY JA RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ
Haverisen (2014) mukaan aikuissosiaalityön laaja ja hajanainen työkenttä sekä moniulotteiset käsitykset vaikuttavat siihen, että ei ole tietoa mitä aikuissosiaalityö on (Haverinen ym. 2014, 180).
Sosiaalityö on asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa, sekä ohjataan ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on muutokseen tähtäävää työtä, jonka tavoitteena on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa parantaa elämäntilanteen vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintamahdollisuuksia ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista tasoa. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 15§.)
Sosiaalityö on muutosten äärellä. Perustoimeentulotuen siirtäminen Kelaan, sosiaalihuoltolaki sekä sote-uudistus ovat tilaisuus parantaa sosiaalityön painoarvoa kuntalaisten hyvinvointiin liittyvissä
asioissa. Kuntien uudistusten myötä aikuissosiaalityön asiantuntemus saadaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön. (Blomgren ym. 2016, 7.) Väisäsen ja Hämäläisen (2008) mukaan aikuissosiaalityön keskeisiksi työtehtäviksi on määritelty asiakasohjaus, työttömien aktivointiin liittyvät tehtävät, tiedon tuottaminen monenlaisista ongelmista, vanhemmuuden tukeminen ja toimeentulotuessa avustaminen. (Väisänen ja Hämäläinen 2008, 107).
Haverisen (2014) mukaan aikuissosiaalityön kohdeilmiöksi katsotaan elämänhallinta, ihmissuhteet, asumiseen liittyvät seikat, toimeentulo, työhön liittyvät asiat, koulunkäynti ja opiskelu, vapaa-aika, terveys tai vamma, päihteet ja riippuvuudet, väkivalta, lapsen tarpeet ja toiminta sekä oikeusturva (Kärki 2007, 88-113). Tällainen tarkastelu näyttää kuinka laajasti aikuissosiaalityössä työskennellään erilaisten ihmiselämään kuuluvien tapausten kanssa (Haverinen ym. 2014, 184-186).
Tärkeimmät menetelmät sosiaalityössä ovat asiakasneuvonta ja palveluohjaus, talouteen liittyvät ongelmat, erilaisten asiakassuunnitelmien tekeminen ja kuntouttava työtoiminta. Blomgrenin (2016) mukaan sosiaalipalveluissa tiedetään työkäytäntöjen olevan liian toimistokeskeisiä. Hallinnolliset määräykset, lait ja säädetyt määrä aika määräykset ohjaavat sosiaalityön toteuttamista. Esimerkiksi yhdyskuntatyö ja rakenteellinen sosiaalityö ovat kunnissa vähäistä. Sosiaalityössä työskennellään yhteistyössä useiden eri ammatillisten alojen kanssa, mutta monin paikoin yhteistyö koetaan usein toimimattomaksi. Monia eri toimijoita sisältävissä ryhmissä aikuissosiaalityön tehtäväksi on muotoutunut kokonaisvastuun kantajan rooli. (Blomgren ym. 2016,5.)
Raunio (2009, 170-171) toteaa, että aikuissosiaalityön toiminta perustuu lainsäädäntöön ja on vahvasti sidoksissa lakisääteisiin ja hallinnollisiin tehtäviin sekä toimintatapoihin.
Aikuissosiaalityölle antaa vahvaa perustaa uudistunut sosiaalihuoltolaki 1301/2014.
Aikuissosiaalityön asiakastyö perustuu pääasiallisesti asiakkaasta tehtyihin kirjallisiin dokumentteihin, kuten palvelutarpeen arviointeihin, asiakassuunnitelmiin sekä muihin kirjallisiin selvityksiin. Sosiaalihuollon 35§ velvoittaa ilmoittamaan täysi-ikäisen palvelutarpeen tai tuen mahdollisesta tarpeesta. Aikuissosiaalityö on yksi sosiaalityön muodoista ja osa sosiaalihuoltolain mukaista palvelua ja toimintaa, jota kunnat tarjoavat asukkailleen. Aikuissosiaalityötä tehdään asiakkaan elämänkaareen liittyen (Juhila 2008, 83).
Aikuissosiaalityö on ollut osana suurta muutosta 2000-luvulla. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 täsmentää yleisesti sosiaalityön tehtäviä ja velvollisuuksia sekä antaa vahvaa perustaa aikuissosiaalityölle. Vuoden 2017 alusta alkaen käytäntöön tullut uudistus perustoimeentulotuen käsittelyn siirtymisestä Kansaneläkelaitokselle on antanut aikuissosiaalityölle mahdollisuuden uudelle tulevaisuudelle.
Aikuissosiaalityö on muutoksessa ja on osana yhteiskunnallista muutosta tekevää työmuotoa. Onko kokonaisuus liian raskas aikuissosiaalityölle? Aikuissosiaalityö on yhteiskunnallisessa toiminnallisessa muutoksessa ja pyrkii muutokseen työn käytänteissä sekä tavoitteena saada muutos jatkuvasti uudistuvilla työn käytänteillä asiakkaiden elämään. Lisäksi asiakkaiden tilanteet ja ongelmat ovat hyvin moninaisia sekä nopeasti muuttuvia. Aikuissosiaalityö hakee rakenteellista sosiaalityön mallia.
Rakenteellisen aikuissosiaalityön myötä etsitään sosiaalityön paikkaa yhteiskunnallisena toimijana.
Volanto ym. (2017) korostaa, että sosiaalityö perustuu asiantuntijuuteen, osaamiseen ja tiedon tuottamiseen. Rakenteellisen sosiaalityön tehtävänä on kansalaisten arkeen liittyvien tietojen välittäminen yhteiskunnallisille päätöksentekijöille ja se on myös tasa-arvon kannalta tärkeää toimintaa. Sosiaalityön ammattilaiset tuovat esille yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tietoa sellaisista ihmisryhmistä, joista ei ehkä muuta kautta helposti saada luotettavaa tietoa. (Volanto ym.
2017, 18.)
Rakenteellinen sosiaalityö on sosiaalihuoltolaissa (L 30.12.2014/1301) ja sillä tarkoitetaan yhteiskunnallista ja sosiaali- ja terveyspoliittista sosiaalityötä, jonka tehtävänä on rakentaa, koota ja muokata erityisesti paikallisten palvelujen kokonaisuutta. Volanto ym. (2017) mukaan rakenteellisen sosiaalityön tehtäviksi on laissa määritelty:
1) Tuottaa tietoa asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.
2) Määritellä tavoitteellisia tapoja toimia ongelmien korjaamiseksi, jotka voivat olla pieniä muutoksia työn organisoimisessa.
3) Tuoda aikuissosiaalityön asiantuntemusta kuntapolitiikan avuksi.
(Volanto ja Zechner 2017, 18.)
2.3 SOSIAALIHUOLLON TOTEUTTAMINEN JA TAVOITTEET AIKUISSOSIAALI- TYÖN NÄKÖKULMASTA
Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 30§:n mukaan asiakkaalla on oikeus sosiaalihuollon laadukkaaseen hyvään sosiaalihuollon palveluun ja hyvää kohtelua tasapuolisesti ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava niin, että hänen vakaumuksiaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan, eikä hänen ihmisarvoaan loukata. Sosiaalihuoltoa koskevia päätöksiä ja ratkaisuja tehtäessä ja sosiaalihuoltoa
toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan etu ja oikeudet siten, kuin sosiaalihuoltolain 4§:ssä säädetään. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 30§.)
Sosiaalihuoltolain mukaan asiakkaan kuuleminen on hoidettava ennen häntä koskevaa päätöksen tekemistä (Hallintolaki 434/2003) ja asiakkaalla on oikeus saada selvitys eri vaihtoehdoista.
Yhteydenotto sosiaalihuollon tuen tarpeen arviointi ilmoitusten myötä (SHL 35§), asiakkaalla on oikeus saada palvelutarpeenarvion mukaista palvelua sekä saada asiakassuunnitelma.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 velvoittaa monialaiseen yhteistyöhön sekä nimeämään oman työntekijän asiakkaalle. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 31§.) Palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelmasta on kehittynyt selvästi sosiaalityön runko, minkä ympärille rakennetaan muut työntoiminnot ja moniammatilliset yhteistyön kuviot.
Sosiaalihuoltolain 35§:n tavoitetta siirtää painoarvoa korjaavan työn näkökulmasta ehkäisevän työn näkökulmaan on parannettu muiden viranomaisten ohjaamisen velvoitetta selkeyttämällä.
Hallintolain (434/2003) 8§ sisältää säännökset yleisesti viranomaisten neuvonta- ja opastamisen velvollisuudesta. Laillisuuden valvontaa koskevassa käytännössä neuvonallista velvollisuutta on tulkittu hyvän hallinnollisten periaatteiden mukaisesti niin, että se on havaittu edellyttävän myös muissa, kuin asian käsittelyyn liittyvissä asioissa. Neuvontavelvollisuus ulottuisi näin ollen asiakkaan ohjaamiseen oikeaan viranomaistahoon myös toiselle instanssille, tai täysin hallinnon ulkopuolelle. Tällä asialla on merkitystä asiakkaille, jotka eivät ole niin usein tekemisissä viranomaisten kanssa. (Sosiaalihuoltolain mukainen soveltamisopas 2017, 106).
Sosiaalihuoltolain 35§:n säännöksen tavoite on lisätä varhaisessa vaiheessa tehtyjä ilmoituksia ja yhteistyötä asiakkaiden ja muiden viranomaisten kanssa. Säännöksen tarkoitus on ohjata eri viranomaisia toimimaan asiakaslähtöisesti niin, että eri paikoissa asioiva henkilö tulisi entistä paremmin ohjatuksi oikean viranomaisen luokse niin kuin hallintolain 8§ velvoittaa. Tämän säännön merkitys korostuu tilanteissa, joissa asiakas ei omaehtoisesti kykene ottamaan yhteyttä tarvitsemaansa viranomaiseen. Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan mukaan muun muassa mielenterveysasiakkaan avun tarpeen taustalla voi olla toimeentuloon liittyviä ongelmia, tai hän on tarpeessa saada käytännön apua voidakseen toimimaan siten, että on oikeutettu terapian korvaamiseen oikeuttavaan tukeen. (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017, 106-107.)
Säännös selkeyttää myös jokaisen viranomaisten toimintavelvoitetta, kun asiakkaan saama tuki järjestetään pääasiallisesti kirjallisen menettelyn myötä. Jos henkilön/asiakkaan 11 §:ssä (SHL
1301/2014, 11§) määritelty sosiaalipalvelun tarvetta esiintyy, säännöksessä mainittujen viranomaisten tulee tarvittaessa pyytää lupa viranomaisyhteydenottoa varten. Mikäli henkilön suostumusta ei saada, laki velvoittaa ottamaan yhteyttä sosiaalipalvelusta vastaavaan viranomaiseen salassapitosäännösten estämättä, mikäli henkilö on kykenemätön huolehtimaan terveydestään tai turvallisuudestaan. (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017, 106-107.)
Asiakastyön ratkaisukeskeinen työskentely tapa tavoitteellisessa muutokseen tähtäävässä työssä perustuu prosessimukaiseen työhön, jossa asiakkaan asia etenee tilanteensa selvittämisen ja määrittelyn myötä asettamaansa tavoitteeseen. Rautiainen (2010) kuvailee asiakkaan sisäistä prosessia esipohdinnasta, pohdintaan, toiminta- ja ylläpitovaiheeseen sekä työskentelynsä arviointiin. Työntekijöiden ja moniammatillisen verkoston haasteena on havaita, missä muutosvaiheessa asiakas on. Asiakkaan vaikeudet voivat näkyä puheen ymmärtämisen ja muiden asioiden käsittelyn tasolla. Moninaiset vaikeudet vaikuttavat koko arjen hallintaan eri tasoilla ja muun muassa asioiden hoitamisen osalta, kuten virastokielen, lomakkeiden, häpeän osalta. Häpeä yleensä peitetään esimerkiksi asiointiin liittyvällä aggressiivisella käyttäytymisellä. Rautiainen muistuttaa, että työskentelyyn kuuluvat myös katkokset, taantumukset ja erilaiset häiriötekijät, jolloin prosessi yleensä käynnistetään uudelleen, mikäli sille on edellytyksiä. Muutokseen valmistautuminen kuvaa asiakkaan sen hetkinen olotila. Muutokset ja toimenpiteet etenevät hiljalleen. Työskentelyn argumentaatioketju voi jollakin tavalla lisätä osapuolten vuorovaikutusta ja kiinnittymistä työskentelyprosessiin. (Rautiainen 2010, 8.)
Poikelan (2010) mukaan asiakaslähtöisyyden periaatteen taustalla vaikuttaa kaksi osittain keskenään jännitteistäkin kehityslinjaa. Yhtäällä on demokratian ja ihmisoikeuksien ja ihmisten itsemääräämisen vahvistamisen pyrkimys (empowerment) maailman mitassa, erityisesti kehitysmaissa ja yleensäkin epädemokraattisissa maissa. Pyrkimykset ilmenevät sekä vaatimuksena parantaa kansalaisten asemaa yleensä että vaatimuksina yksittäisen yksilön asiointia julkishallinnossa. Asiakkaiden tarpeista lähtevä prosessiajattelu ei ole julkishallinnon organisaatiossa vielä tunnistettavissa eikä kehittämistä ole edes kunnolla vielä aloitettu.
Uudenlaisten prosessien kehittäminen lähtee asiakkaiden ja asiakasryhmien tarpeista ja tähtää organisaatioiden vaikuttavuustavoitteiden saavuttamiseen. (Poikela 2010, 9).
Asiakaskeskeisessä yhteistyömallissa korostetaan asiakkaan omaa valinta- ja päätöksenteko- oikeutta. Poikelan mielestä työntekijän tehtävänä on palvella asiakasta mahdollisimman pitkälle kaikkien asiakkaan ehdotusten ja odotusten mukaisesti. Asiakas määrittää itse ongelmansa, jonka
työntekijä hyväksyy. Poikelan (2010) mukaan asiakas näyttää kääntyneen kysyjäksi ja työntekijä vastaajaksi ja konsultiksi, joka joko itse antaa halutun palvelun tai hankkii jonkun toisen toteuttamaan asiakkaan haluaman palvelun. (Poikela 2010, 14.)
Ymmärrän Poikelan ajatuksen siitä, että asiakkaalle on hankittava juuri hänelle sopiva palvelu, joko muun ammattialan kautta tai oman ammattialan tiimoilta, mutta mielestäni asiakkaan oma määritys omasta ongelmasta ei välttämättä mene oikein. Tässä kohtaa tarvitaan ammatillista ajattelua ja usein moniammatillista ajattelua. Asiakkaan näkökulma ja ajatus omasta tilastaan on kyllä tärkeässä keskiössä.
Kuusinen-James (2016) ottaa kantaa asiakkaan asemaan sosiaalityössä ja korostaa, että muuttuvat asetelmat vaikuttavat työntekijän kokonaisvaltaiseen toimintaan ja ammatti-identiteettiin heijastuvat takaisin tilanteisiin, joissa työntekijä on vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Vaikka asiakas nähdään tällä hetkellä oman tilansa parhaana asiantuntijana, asiakas ei aina tiedä palvelutarpeitaan.
Työntekijälläkin on mahdollisesti arvokasta tietoa esimerkiksi muistisairauden etenemisestä ja sen myötä tulevista tarpeista. (Kuusinen-James 2016, 65.)
Rautiainen (2010) tuo esille asiakaslähtöisen työskentelyotteen ”poluttaminen”, mikä kohtaa asiakkaan tarpeet, eikä ainoastaan erilaisten työ tehtävien kohteena, jolloin kuntoutumisen ja syrjäytymisen vähentymiseen tähtäävät toimenpiteet sekä oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohteleminen toteutuu. Asiakkaiden itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava. Itsenäinen asuminen on ikään kuin sosiaalista kuntoutumista, jonka kohdennettu tuki sekä sosiaalinen isännöinti mahdollistavat. Työskentely voi olla muunneltavaa, limittäistä tai peräkkäistä, joka toteutuu riski-, voimavara- ja vastaavuuden periaatteen mukaan, jotka toimivat työskentelyn edellytyksinä.
Työskentelyyn liittyviä painotus- ja näkemyseroja on. Rautiaisen mukaan niitä ei pidä kavahtaa – yhtä työskentely tapaa ei ole. Asiakkaan edun mukainen ajattelu on ylitettävä institutionaalisten järjestelmien ja työmenetelmien välinen kuilu. (Rautiainen 2010, 9.)
Rautiainen (2010) tuo esille polkumallin, jolla tarkoitetaan erityisesti yhteiskunnan tarjoamien erilaisten palvelujen ja toteutettavaa etenemissuunnitelmaa, johon eri osapuolet sitoutuvat ja jota tarkistetaan olosuhteiden muuttuessa, kun työskentelyä ohjaavat kriteerit täyttyvät. Rautiaisen mukaan polut ovat asiakkaan reittipolku. Matka voi toimenpiteiden aikana muuttua elämäntilanteessa tapahtuvien muutosten myötä. Seuraavassa kuvassa (Kuva 1.) havainnollistetaan asiaa tarkemmin.
(Rautiainen 2010, 9.)
Kuva 1. Asiakkaan läpikäymät vaiheet esimerkinomaisesti muutos- ja työskentelyprosessissa.
(Rautiainen 2010, 10.)
2.4 SOSIAALIHUOLTOLAIN TARKOITUS JA SOVELTAMISALA AIKUISSOSIAALITYÖSSÄ
Sosiaalihuoltolain 1§:n mukaan lain tarkoitus on 1. Edistää ja pitää yllä asiakkaan hyvinvointia sekä holistista turvallisuutta 2. Vähentää eriarvoisuuden näkökulmaa ja parantaa osallisuuden tunnetta 3. Turvata yhdenvertaisilla perusteilla tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut, sekä muita hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä 4. Auttaa asiakaskeskeisyyden toteutumista, sekä asiakkaiden oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalipalveluissa 5.
Parantaa yhteistyötä sosiaalipalveluiden ja kunnan eri viranomaisten välillä 1—4 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 1§.)
Sosiaalihuoltolain 2§:n mukaan tätä lakia sovelletaan kunnalliseen sosiaalipalveluun, jollei muutoin toisin ole säädetty. Sosiaalipalveluun sisältyvät yleisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä yleis- ja erityislainsäädännön mukaiset sosiaalipalvelun tehtävät ja toimet. Jos henkilöllä on muun lain perusteella oikeus sosiaalipalveluihin, on mukailtava niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaiden edun näkökulmaa siten kuin 4§:ssä säädetään. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä peruspalveluissa, tai kun henkilö tarvitsee sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluja on sovellettava niitä sosiaali- ja terveydenhuollon säännöksiä, jotka ovat asiakkaan edun mukaisesti parhaiten mahdollistavat asiakkaan tuen tarpeita vastaavat palvelut ja lääketieteellisen tarpeen mukaisen hoidon saamisen. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 2§.)
2.5 YHTEYDENOTTO SOSIAALIHUOLTOON TUEN TARPEEN ARVIOIMISEKSI
Tarkastelen tässä luvussa erityisesti sosiaalihuoltolain 35§:n merkitystä aikuissosiaalityölle.
Kyseinen lainpykälä antaa hyvän perustan aikuissosiaalityön toiminnan käytännölle ja määrittelee eri ammattialan velvollisuuden ilmoittaa henkilön mahdollisesta palvelun tarpeesta. Tämä laki velvoittaa aikuissosiaalityöntekijöitä arvioimaan henkilön palvelun tarve ja tarpeen mukaan tekemään asiakassuunnitelma.
Sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten myötä aikuissosiaalityö saa tietoon eri elämäntilanteessa olevien henkilöiden ongelmista ja elämään liittyvistä puutteista. Kyseisen lain kohdan tarkoitus on, että tulevaisuuden aikuissosiaalityön pääpaino olisi ennaltaehkäisevässä työssä korjaavan työn sijaan. Tässä tutkielmassa tutkin Kainuun soten aikuissosiaalityöhön saapuneita
sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten sisältöä vuodelta 2017. Mielenkiinnon kohteena on se, että mitä ongelmia Kainuun soten alueella ilmenee näiden ilmoitusten näkökulmasta.
Sosiaalihuoltolain 35§:ssä sanotaan: ”Jos terveydenhuollon ammattihenkilöiden annetun lain tekstissä (559/1994) tarkoitetut terveydenhuollon ammattihenkilöt, sosiaalikuraattorit tai sosiaalitoimen, opetustoimen, liikuntatoimen, lasten päivähoidossa, pelastuslaitoksen, Hätäkeskuslaitoksen, Tullin, poliisitoimi, Rikosseuraamuslaitoksen, työ- ja elinkeinoviranomaisten, Kansaneläkelaitoksen henkilöstön, tai ulosottoviranomaisten palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietoonsa tietoa henkilöstä, jonka sosiaalipalvelun tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja, tai henkilön antaessa suostumuksensa on otettava yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan viranomaiseen, jotta mahdollinen tuen tarve tulisi arvioitua. Jos suostumusta ei saada ja henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan on 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden tehtävä ilmoitus mahdollisesta sosiaalihuollon tarpeesta salassapitosäännösten estämättä ja viipymättä. Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä ilmoituksen häntä koskevien salassapitosäännösten estämättä.” (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 35§.)
Tässä tulee esille eri viranomaistahoja, jotka ovat velvoitettuja ohjaamaan asiakasta yhteydenotossa sosiaalipalveluihin tai ovat velvoitettuja ottamaan yhteyttä kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen salassapitosäännösten estämättä ja viipymättä. Tämä jälkimmäinen tapa toimii tavallisesti kirjallisena ilmoituksena mahdollisesta sosiaalihuollon tarpeesta. Ilmoitus yli 18- vuotiaan sosiaalihuollon tarpeesta.
2.6 PALVELUTARPEEN ARVIOINTI
Tässä luvussa käyn läpi sosiaalihuoltolain 36§:ään sisältyvää palvelutarpeen arviointia, koska se on aikuissosiaalityön tärkeimpiä työvälineitä ja sosiaalihuoltolain asettama velvoite. Sosiaalihuoltolain 35§:n ilmoitusten käsittely vaatii asiakkaalle laaditun palvelutarpeen arvioinnin, jonka avulla asiakkaan tilanne käydään läpi kokonaisvaltaisesti. Tämä tutkielma käsittelee Kainuun soten sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten sisällön tarkastelua ja aikuissosiaalityön muutosta sekä aikuissosiaalityön työn käytänteitä on tärkeä tuoda esille mitä palvelutarpeen arviointi tarkoittaa.
Palvelutarpeen arviointi tulee esille sosiaalihuoltolain 36§ seuraavasti: ”Kun kunnallisen sosiaalihuollon palveluksessa oleva henkilö on tehtävässään saanut tietoonsa mahdollisesta
sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, on hänen huolehdittava, että henkilön mahdollisen kiireellisen avun tarve tulee arvioitua viipymättä. Henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen jostakin syystä ole tarpeetonta. Palvelutarpeen arviointi on aloitettava välittömästi ja tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun asiakas tai asiakkaan omainen/omaiset tai läheinen/läheisten tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan viranomaiseen palvelujen saamiseksi, jos 1. Henkilö on yli 75-vuotias 2. Henkilö on oikeutettu vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) 9 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaiseen ylimpään hoitotukeen. Palvelutarve arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa yhteistyömenetelmillä asiakkaan kanssa yhdessä ja tarvittaessa hänen omaisensa ja läheisensä sekä muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä. Palvelutarpeen arviointia tehtäessä asiakkaalle on selvitettävä tarkoin hänen yleis- ja erityislainsäädäntöön perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa.
Samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36§.) On huomioitavaa, että sosiaalihuoltolain 36§ mukainen selvitys on annettava niin, että asiakas riittävästi ymmärtää tehdyn selvityksen sisällön ja merkityksen. Palvelutarve arviointia tehtäessä on aina kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen omat toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa. Palvelutarpeenarvioinnista vastaavalla viranomaisella on oltava palvelutarpeen arvioimisen kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa tarkoitettu kelpoisuus, ellei muualla laissa toisin säädetä. Erityisen tuen tarvitsevan henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavalla viranhaltijalla on oltava mainitun lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus.”
(Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36§.)
Kiireellisessä tilanteissa on jokaisen kunnassa oleskelevan henkilön tuen palveluntarve arvioitava eikä edellytyksenä ole, että henkilö asuisi kyseissä kunnassa. Sosiaalisen tuen tarve on selvitettävä välittömästi niin, ettei henkilön oikeudet välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarantuisi. Sosiaalihuollon toiminta menettelyillä on keskeinen asema toteutettaessa perustuslain 19§:n 1 momentissa turvattua jokaisen oikeutta välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon.
(Sosiaalihuoltolain mukainen soveltamisopas 2017, 109.)
Kiireellisesti määriteltävissä oleva avuntarve kattaa myös laajempia tarpeita. Säännöksessä ei aseteta määräaikaa sille, missä ajassa kiireellisen avuntarpeen arviointi olisi tehtävä, vaan arvioidaan tapauskohtaisesti kokonaisharkinnan mukaan huomioon ottaen perustuslain (731/1999) 19§:n 1 momentin vaatimuksen välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaamisesta. Mikäli
kunnan virka-aikainen sosiaalipäivystys hoidetaan erillisessä palveluyksikössä tai muussa palvelussa, on oleellista sopia selkeät toimintatavat eri palvelujen perustyöhön sisältyvien kiireellisten tehtävien ja sosiaalipäivystystyötehtävien välillä. (Sosiaalihuoltolain mukainen soveltamisopas 2017, 110.)
Perustuslain 19§:n mukaan ”Jokaisella, jolla ei ole mahdollisuutta hankkia ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon”. Laissa määrätään kaikille oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden ja lapsen syntymästä johtuvan tilanteen ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan viranomaisten on turvattava niin, kuin lailla tarkemmin on säädetty, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä väestön terveyttä. Julkisen virkavallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea jokaisen asumisen omatoimista järjestämistä. (Perustuslaki 731/1999, 19§.)
Perustuslaissakaan ei säädetä määräaikaa kiireellisyysarvioimisen aloittamisesta, mutta otetaan kantaa jokaisen oikeuteen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Sosiaalihuoltolain ohella ei pidä unohtaa perustuslain säännöksiä. Perustuslaissa tulee esille esimerkiksi itsemääräämisoikeuden vahva asema. Palvelutarpeen arvioinnissa erityisen tärkeää on kuulla asiakasta ja tehdä arviointi asiakkaan kokonaistilanteesta sekä mahdollinen asiakassuunnitelma yhteistyössä asiakkaan kanssa.
Blomgrenin ym. (2016) mukaan aikuissosiaalityön tulisi olla sosiaalihuoltolain mukaan asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa työtä, jossa huomioidaan myös sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmaa. Tärkeä tekijä on asiakkaan nopea palvelutarvearvion tekeminen ja yhteisten linjojen hakeminen sekä tavoitteisiin perustuva prosessimainen työtapa sitä tarvitseville henkilöille. Kunnan tulisi panostaa aikuissosiaalityön asiantuntijuuteen ja sen ylläpitämiseen. Kunnan hyvinvoinnin mittari on se, miten se huolehtii vähempiosaisistaan. Päätöksillä on pitkäaikaiset vaikutukset. (Blomgren ym.
2016,5.)
Asiakastyön kirjaaminen on tärkeä osa sosiaalipalveluissa tehtävää työtä. Asiakirjojen laatiminen on lainsäädännöllisesti velvoitettu, mutta myös asiakkaan ja työntekijän etu. Kun toteutunut asiakastyö, tapaamiset, keskustelut, suunnitelmat, lausunnot ja päätökset on dokumentoitu, voidaan niitä tarkistaa myöhemmin. Vaikka kirjaamisen käytännöissä pyritään objektiivisuuteen, eivät kirjaukset koskaan ole täysin objektiivisia. Työntekijän oma elämä, ympäristö ja arvostukset vaikuttavat tulkintaan ja sitä kautta kirjoitettuun tekstiin. (Autio ja Nurmi-Koikkalainen 2015, 232.)
Objektiivisuuden säilymisen vuoksi sosiaalihuoltolain 41 §:n mukaisesti tarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavan viranomaisen on huolehdittava, että käytettävissä on riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Jos henkilön tarpeiden arviointi sitä vaatii ja niihin vastaaminen edellyttävät muiden viranomaisten palveluja tai tuen menetelmiä, on näiden viranomaisten velvollisuus osallistua toimenpiteestä vastaavan työntekijän pyynnöstä palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen. Esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstöllä on velvollisuus olla mukana pyydettäessä arvion tekemisessä ja heidän jo valmiiksi tekemäänsä arviointityötä hyödynnetään selvitettäessä sosiaalipalvelujen tarvetta moniammatillisena palvelutarpeen arviointina. (Sosiaalihuoltolain mukainen soveltamisopas 2017, 110.)
Aution ja Nurmi-Koikkalaisen (2015) mukaan asiakkaan osallisuuden ja itsenäisen elämän ratkaisujen toteutuminen vaatii aikuissosiaalityöntekijöiltä vahvaa asiakaskeskeisyyttä. Tällöin asiakkaalle tarjotaan yhteistyötä, jossa sosiaalityön asiantuntijuus ja asiakkaan oman asiansa asiantuntijuus yhdistetään. Keskiössä ovat työntekijöiden ja asiakkaan vuorovaikutustaidot.
Yhteistyö ja dialogisuus ovat edellytyksiä sekä asiakkaan osallisuudelle, että sosiaalityön asiantuntijuuden mahdollistumiselle tulevaisuuden palvelurakenteissa. Lähtökohtana tulisi olla, että asiakkaat ymmärtävät heidän elämäntilanteistaan kirjattuja tulkintoja ja suunnitelmia sekä arvioita.
(Autio ja Nurmi-Koikkalainen 2015, 233, 234, 236.)
Toimeentulotuen muutos Kelaan siirtymisestä antaa kunnille mahdollisuuden miettiä uudella tavalla ehkäisevän ja täydentävän tuen roolia aikuissosiaalityössä. Blomgren ym. (2016) muistuttaa, että tuen ei tule perustua ainoastaan kirjalliseen hakumenettelyyn vaan myös asiakkaiden ja sosiaalialan ammattilaisten kohtaamiseen ja sosiaalipalvelun palvelutarvearvioon. Sosiaalialan ammattilaisten tulee käyttää tukea yksilöllisen harkinnan mukaan erilaisissa tilanteissa ja eri tavoilla. Asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia on hyödynnettävä tuen kehittämisessä. Toimeentulotuki on kehitettävä sosiaalityön välineeksi, johon voidaan liittää myös muita asiakkaan elämäntilanteen edistämiseen tarvittavia elementtejä. (Blomgren ym. 2016,7.)
Palvelutarpeen laadinnassa sosiaalityöntekijä kokoaa moniammatillisen yhteistyöverkoston, joka on asiakaslähtöistä asiantuntijayhteistyötä. Työskentelyssä pyritään huomioimaan asiakkaan elämä laaja-alaisesti kokonaisuutena. Ammattiryhmät tuovat esille roolejaan yli organisaatiorajojen ja yhdistävät tietojaan ja toimijavastuitaan. Asiantuntijoiden tiedot kootaan yhteen sovittujen käytäntöjen mukaan. Asiakas ja hänen läheisensä ovat tarvittaessa mukana keskusteluissa ja suunnitelmien tekemisessä. Koottuun tietoon perustuen tasavertaisessa vuorovaikutusprosessissa
kootaan yhteinen käsitys kaikista tilanteista, tarvittavista toimenpiteistä ja eri ratkaisuista. Yhteiseen tavoitteeseen pyritään yhdessä toimien. (Karvonen 2016.)
Sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ongelmat ovat hyvin monitahoisia ja laaja-alaisia, eikä yhden asiantuntijan tieto tai yksin työskentely aina riitä. Mitä monimutkaisempi ongelma, sitä todennäköisemmin tarvitaan holistista näkökulmaa ja moniammatillisuuden arvioon perustuvia ratkaisuja. Asiakkailla ja heidän läheisillään on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin ratkaisuihin. Monialaiseen yhteistyöhön osallistuvat henkilöt voivat salassapitosäännösten estämättä 1. Dokumentoida edustamansa instanssin asiakirjoihin ne yhteistyössä saadut sosiaalihuollon asiakastiedot, jotka ovat tarpeen mukaisia yhteisten asiakkaiden asioiden hoitamisessa 2. Laittaa tiedostoon yhteistyössä tehdyn asiakassuunnitelman tai muun muistion tai vastaavan asiakirjan, jos se on asiakkaan kannalta tarpeen hänen asiassa, jonka hoitamiseksi asiakirja on tehty. (Karvonen 2016.)
Saikkosen ym. (2015) mukaan tavoitteena tulee olla toisiaan täydentävät palvelu tapahtumat.
Yhteistyötä tekevien eri tahojen työtä ja monialaisen yhteistyön merkitystä on selkiytettävä.
Käytännössä tätä helpottaa, jos palvelujärjestelmän keskiössä otetaan asiakas eikä organisaatio.
Perus ideana on, että asiakkaalla tulee olla mahdollisuus hyödyntää muissakin palveluissa tehtyä asiakassuunnitelmaa niin, että asiakassuunnitelmia ei tarvitse tehdä eri toimipisteissä uudestaan.
Asiakkaalla on tärkeä merkitys arvioitaessa palveluiden vaikuttavuutta. (Saikkonen ym. 2015, 62.) 2.7 ASIAKASSUUNNITELMA
Tarkastelen tässä luvussa sosiaalihuoltolain (1301/2014) 39§:n sisältöä. Asiakkaalle tehtävä asiakassuunnitelma täydentää palvelutarvearviota ja näin ollen antaa sosiaalityöntekijälle vielä laajemman näkemyksen asiakkaan kokonaistilanteesta.
Poikelan (2010) mukaan yhteiskunta ohjaa lainsäädännöllä ja muilla normeilla paikallisesti toteutettavaa sosiaali- ja terveysalan asiakaskohtaista työtä. Suunnitelma asiakastyön välineenä on osa asiakastyötä. Sosiaalityön toimintapuitteet ja toimintamallit ovat muuttuneet radikaalisti 1900- luvun aikana. (Poikela 2010, 37-38.) Poikelan (2010) mukaan asiakaskohtaisia suunnitelmia on tehty jo hyvin kauan. Kirjallisten asiakassuunnitelmien perinne sosiaalityössä alkoi Saksassa (Elberferd 1983), Englannissa (Lontoo COS 1869) ja Yhdysvalloissa (COS 1877) 1800-luvun lopulla käynnistyneistä köyhien ja vaivaisten vapaaehtoisen auttamisen suunnitelmallisista toiminta- ja työtavoista. (Poikela 2010, 37.)
Sosiaalihuoltolain 36§:n mukaan tarpeen arviointia on täydennettävä asiakassuunnitelmalla tai muulla vastaavanlaisella suunnitelmalla, ellei suunnitelman laatiminen ole jostakin syystä tarpeetonta. Suunnitelma on laadittava, ellei siihen ole estettä, yhteistyössä asiakkaan kanssa siten, kuin 36§:n 4 ja 5 momentissa säädetään. Asiakassuunnitelma sisältää asiakkaan palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa 1. Asiakkaan- ja ammatillisen arvion tuen mahdollisesta tarpeesta 2.
Asiakkaiden oman arvion ja ammatillisen arvioinnin tarvittavista palveluista sekä toimenpiteistä.
3. Oman työntekijän, tai muun asiakkaan palveluista vastaavan viranomaisen arvio asiakkaan terveyden tai yleisen kehityksen kannalta välttämättömistä sosiaalipalveluista, sekä niiden aloittamisajankohdasta ja kestosta 4. Tietoja siitä, kuinka usein asiakas ja omatyöntekijä tai muu henkilön tilanteesta vastaava viranomainen tapaavat 5. Asiakkaan ja työntekijän arvion asiakkaan mahdollisista vahvuuksista ja voimavarojen tilanteesta 6. Asiakkaan ja työntekijän yhteistyössä laitetut tavoitteet, joihin sosiaalipalvelun avulla pyritään 7. Arvio asiakkuuden kestosta/yhteistyön ajasta 8. Tiedot eri alojen yhteistyökumppaneista, jotka osallistuvat asiakkaan tarpeisiin vastaamiseen ja vastuiden jakautuminen yhteistyötahojen kesken 9. Asiakassuunnitelman toteutumisen seurantaa, tavoitteiden saavuttamista ja etenemistä, sekä tarpeiden uudelleen arviointia koskevat tiedot. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 39§.)
Sosiaalihuoltolain 39§:n mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava aina kun on tarve.
Asiakassuunnitelman sisältö on sovitettava yhteen muiden hallinnonalojen palvelujen ja tukitoimimenettelyiden kanssa. Velvollisuudesta suunnitelman tekemiseen, sekä suunnitelman sisällöstä ja asiaan osallisista on voimassa, mitä niistä erikseen on säädetty. Sen estämättä, mitä muualla laissa on säädetty, voidaan asiakkaan suostumuksella suunnitella sosiaalihuollon ja muita palveluja sekä tukitoimia koskeva yhteinen suunnitelma, jossa on suunnitelman laatimiseen ja käytön näkökulmasta tarpeellisia tietoja. Yhteisen suunnitelman laatimisesta ilman asiakkaan suostumusta säädetään erikseen. Jos asiakkaan tukihenkilöinä toimii omaisia tai muita läheisiä henkilöitä, laaditaan heidän tukemiseen liittyvä suunnitelma tarvittaessa erikseen.
(Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 39§.)
Palveluiden suunnittelu vaiheessa on ymmärrettävä, millaista tukea ja tarpeita palveluita hakevilla asiakkailla on. Palvelusuunnitelman pitäisi perustua asiakkaan ja aikuissosiaalityöntekijän yhteiseen ymmärrykseen palvelukokonaisuuden toteutuksesta. Palvelusuunnitelman tarkoituksena on mahdollistaa asiakkaalle hänen oma näkemys ja näiden näkemysten kirjaaminen – kokemus kuulluksi tulemisesta. Tällä on merkittävä merkitys asiakkaan palvelukokemukselle. Asiakkaat, joille on tehty palvelusuunnitelma, kokevat yleensä muita asiakkaita vahvemmin, että he ovat
saaneet vaikuttaa omiin palveluihinsa ja tilannearvioonsa. Asiakkaiden kokemuksen mukaan heidän mielipiteensä on otettu huomioon ja he ovat tyytyväisempiä kohteluunsa, kuin muut asiakkaat.
(Autio ja Nurmi-Koikkalainen 2015, 232, 234.) Suunnitelmaa koskevaan arvioon kirjataan lisäksi asiakkaan ja muiden suunnitelman toteuttamiseen osallistuneiden käsitys ja mielipide sekä työntekijän arvio siitä, miten suunnitelmassa esitetyt tavoitteet ovat toteutuneet. (Karvonen 2016).
Ritva Poikela (2010) on väitöskirjassaan tutkinut asiakassuunnitelmaa ja sitä, kuinka sitä voidaan käyttää moniammatillisen lapsiperhetyön välineenä. Hänen lähestymistapansa perustui Engestömin kolmiomalliin, jossa kiinnitetään huomiota asiakkaan ja työntekijän suhteeseen sekä siihen millaisen funktion suunnitelma saa tässä kokonaisuudessa. Poikela tarkastelee miten asiakassuunnitelma rakentuu asiakkaan ja eri ammattialojen viranomaisten kesken. Hänen tarkastelunsa kohteena on siis se, miten merkitykset rakentavat asiakassuunnitelman asiakaslähtöisyyttä. Lisäksi Poikela tarkastelee mitä ovat asiakassuunnitelman ja yhteiskehittelyä tukevan asiakastyöntekijäsuhteen rakennusaineet.
Parhaimmillaan palvelusuunnitelma antaa asiakkaalle onnistuneen kokemuksen siitä, että hänen asiansa ja elämäntilanteensa alkavat järjestyvät. Kun ihminen on tullut kuulluksi omissa asioissaan, hänellä on mahdollisuus vahvistua oman elämänsä toimijana. Henkilön toimintakyvyn arviointiin sekä päätöksentekoon tarvitaan myös konkreettisia työvälineitä tueksi. Palvelusuunnitelmat eivät ole luonnollisessa vuorovaikutuksessa kirjoitettua vapaata tekstiä, vaan strukturoidut lomakkeet ohjaavat suunnitelmien kirjaamisia. Autio ja Nurmi-Koikkalaisen (2015) mukaan palvelusuunnitelmien rakenteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota asiakasosallisuuden näkökulmasta. Sosiaalityön kirjaamisen liian tarkkaan ohjailuun valmiilla otsikoilla ja malliteksteillä tulee suhtautua kriittisesti. Tietojärjestelmiä olisi kehitettävä vastaamaan paremmin kirjoittajien ja kirjoittamisen tarpeita. Ammattilaisilla tulisi olla enemmän aikaa ja välineitä tehdä tekstejä sekä tarpeeksi paljon mahdollisuuksia vaikuttaa asiakastekstien laatuun. (Autio ja Nurmi- Koikkalainen 2015, 234-235.)
Guntherin tutkimus (2012) keskittyi mielenterveyskuntoutujien asiakassuunnitelmien merkitykseen, jossa hän korostaa asiakkaan arjen raamittamisen ja seurannan tärkeyttä. Asiakassuunnitelma yhdessä palvelutarpeenarvioinnin kanssa luo laaja-alaisen näkökulman asiakkaan arjesta ja elämäntilanteesta. Lisäksi Guntherin mukaan asiakassuunnitelman avulla tulee näkyville se mitä on saatu aikaan. Tämän avulla sosiaalityöntekijällä on helpompi hahmottaa ja määritellä asiakkaan kokonaistilanne. Guntherin mukaan työntekijä kirjoittaa asiakassuunnitelmia arvioitsijan ja kontrolloijan näkökulmasta. Gunter kuvaa asiakassuunnitelman toteutumista työntekijän
arvioinnilla asiakkaan tilanteiden näkökulmista sillä hetkellä ja sitä, että miltä se näyttää tarkasteltaessa asiaa aikaisempiin tilanteisiin. Asiakkaan tilannetta peilataan lähtötilanteeseen.
Lisäksi Guntherin mukaan asiakassuunnitelman myötä tulee esille eräänlainen kontrollin näkökulma. (Gunther 2012, 22-23.)
Sosiaalihuoltolaki antaa perustan sosiaalityölle, mutta erityisesti aikuissosiaalityön muutoksen mahdollistajat ovat sosiaalihuoltolain 35§, 36§ ja 39§. Sosiaalihuoltolain 35§:n ilmoitusten myötä ihmisten ongelmat ja puutteet tulevat aikuissosiaalipalveluiden tietoon ja sosiaalihuoltolain 36§ ja 39§ helpottaa ihmisten asioiden kokonaisvaltaista käsittelyä. Guntherin näkökulma herätti pohdintaani siitä, että onko palvelutarpeenarviossa tai asiakassuunnitelmassa työntekijän rooli arvioitsijan ja/tai kontrolloijan rooli. Ehkä hieman, koska palvelutarvearvion ja asiakassuunnitelma laaditaan osittain myös siksi, että työntekijä voi kontrolloida asiakkaan tilanteen etenemistä ja samalla myös arvioida ammatillisesti asiakokonaisuutta. Kontrolli ja arviointi on mielestäni osa sosiaalityön kokonaisuuden hallintaa.
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkielman tavoite on selvittää Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (Kainuun sote) SHL 35§:n mukaisten ilmoitusten aiheet ja lukumäärät vuodelta 2017. Lisäksi tavoitteena on selvittää mikä Kainuun aikuissosiaalipalvelun asiakasikäryhmä tarvitsee eniten apua.
Tavoitteena on selvittää, millaista palvelua Kainuun soten alueen asiakkaat tarvitsevat. Lisäksi tutkielman tarkoitus on antaa tietoa aikuissosiaalityön sisällöstä ja merkityksestä sekä selvittää teoriatiedon kautta aikuissosiaalityön lain määräämiä velvoitteita ja saada tietoa Kainuun soten alueen sosiaalihuoltolain mukaisten yhteydenottojen ja ilmoitusten sisällöistä. Tutkielman ydin on sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten sisällöt Kainuun soten alueella vuodelta 2017 ja niistä ilmenneet ihmisten tarpeet. Tämän ytimen ympärillä ovat tiiviisti palvelutarpeenarviointien ja asiakassuunnitelmien merkitys.
Tutkin aikuissosiaalityöhön liittyvää aineistoa eri kirjallisuuksista ja lakiteksteistä. Lisäksi etsin aiheeseen liittyviä aikaisempia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on luoda synteesi kokonaisuudesta. Itselleni tarvitsen vahvempaa tietoa ja osaamista eri lakien tuntemukseen lähtien perustuslaista. Lisäksi sosiaalihuoltolain kokonaisvaltainen hallinta on sosiaalityöntekijän työssä välttämätöntä. Tämän tutkielman myötä saan itselleni vahvan perustan tulevaan työhöni.
Tutkimuskysymykset:
1 Mitä ikäryhmää SHL 35§:n mukaiset ilmoitukset koskivat eniten Kainuun soten alueella?
2 Mistä aiheesta ilmoituksia tuli?
3 Millaista palvelua Kainuun soten aikuissosiaalityön asiakkaat tarvitsevat tulevaisuudessa?
Tutkimuskysymys ei ole tärkeä vain Kainuun alueen kannalta, vaan myös yleisemmin sosiaalityön ja sen profession kannalta. Ilmoitusvelvollisuutta alettiin korostaa vasta 1.4.2015 voimaan tulleessa uudessa sosiaalihuoltolaissa. Ilmoitusvelvollisuus on näin ollen uusi asia, jolloin sen kokonaiskuva ei ole vielä hahmottunut. Aikuissosiaalityön kannalta on olennaista selvittää ilmoitusten sisältö ja pyrkiä sitä kautta suuntaamaan työresurssia oikeaan suuntaan. Tässä mielessä tämä kartoitus on osa aikuissosiaalityön kehittämisprosessia, joka koskettaa aikuissosiaalityötä ja sosiaalityön professiota myös laajemmin kuin vain Kainuun osalta.
Sosiaalityössä korostetaan rakenteellista kehittämistä, mikä perustuu tiedon tuottamiseen. Tällä tutkielmalla pyritään tuottamaan tietoa, jonka myötä aikuissosiaalityön työpanosta voidaan suunnata sinne, missä sitä tarvitaan eniten. Toisaalta sosiaalityön tiedontuotannon tavoitteena on paljastaa uusia asioita, joita ei ole aikaisemmin tunnistettu. Tässä mielessä tämän tutkielman tarkoitus on tuottaa myös täysin uutta tietoa.
4 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT
4.1 TUTKIMUSJOUKON KUVAUS
Tutkimuksen kohdejoukko muodostuu Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän alueella asuvista ihmisistä. Kainuun soten alueeseen kuuluu seitsemän paikkakuntaa, jotka ovat Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Ristijärvi, Sotkamo ja Suomussalmi. Kajaanin alueeseen kuuluvat myös Otanmäki ja Vuolijoki, joita ei ole eritelty tässä tutkielmassa.
Tutkimusaineisto muodostui Kainuun soten kuntien sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisista ilmoituksista vuodelta 2017. Aiheen valinta perustuu omaan motivaatiooni selvittää työalueeni haasteita ja mahdollisia ongelmia. Kainuun sotessa ei ole aiemmin tarkasteltu sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisia ilmoituksia sisältökokonaisuutena. Valitsin vuoden 2017 siitä syystä, koska se on edeltävä vuosi tutkielmani aloittamisajankohtaan katsottuna ja ennen vuotta 2017 sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisia ilmoituksia ei Kainuussa juurikaan ole tehty.
Sosiaalihuoltolaki on tuntematon monille ammattilaisille ja ilmoitusvelvollisuudesta mahdollisesta palvelutarpeen arvioinnista ei ole ollut tietoa. Aikuissosiaalityön muutoksen ja uudistumisen sekä ajan kulun myötä muut toimijat ovat saaneet tietoa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista, mutta vielä on paljon epätietoisuutta asiaan liittyen.
Olen Kainuun soten aikuissosiaalipalveluissa sosiaalityöntekijänä ja sain tutkielmani aineiston omalta työpaikalta. Aineiston sain oman lähiesimiehen kautta. Aloitin ilmoitusten tutkimisen ja jaottelin ne paikkakuntien mukaan. Tämän jälkeen nostin esille ilmoitusten aiheet ja luokittelin ilmoitukset aihesisällön mukaisesti. Ruusuvuoren ym. (2010) mukaan avoimen koodauksen vaiheessa, siis aivan analyysin alussa, tutkija hakee aineistostaan erityisiä merkityskokonaisuuksia eli kategorioita, jotka liittyvät tutkimusongelman kannalta relevantteihin ilmiöihin tai prosesseihin.
(Ruusuvuori ym. 2010, 356.)
Ensimmäinen kategorisointi oli luokiteltavissa paikkakuntien ja aiheiden perusteella. Ilmoituksista tuli selvästi esille eri ikäryhmät. Tämä luokittelun tein ilmoituksessa ilmenneiden henkilöiden syntymävuosien perusteella. Ruusuvuoren toteamuksen mukaan tutkija nimeää kategoriat sopivaksi katsomallaan tavalla sekä irrottaa ne alkuperäisestään yhteydestään aineistossa (Ruusuvuori ym.
2010, 356). Ikäjakaumat olivat luokiteltavissa nuoriin, aikuisiin ja vanhuksiin.
Tutkimusaineistossa tuli esille henkilöitä, joiden syntymävuosi oli 1990 luvulla. Nämä henkilöt luokittelin ryhmään nuoret. Henkilöt, joiden syntymävuosi oli vuosien 1950-1970 välillä luokittelin ryhmään aikuiset. Vuonna 1943 ja tätä ennen syntyneet jaottelin vanhusten ryhmään.
Mielenterveysongelma on luokiteltu henkilölle, johon on liittynyt ilmoituksen mukaan selvä mielenterveyteen liittyvä huoli.
Viimeinen vaihe on valikoiva koodaus, jolloin tarkastelussa keskitytään yhteen ydinkategoriaan.
Valikoiva koodaus ilmenee tässä tutkimuksessa siten, että ydinkategorioita on useita. Jokaista ydinkategoriaa tarkastellaan erikseen ja tulosta analysoidaan. Ydinkategorioiden tarkastelu yksilöllisestä yleistämiseen ja yleistämisestä yksilölliseen näkemykseen saadaan aikaan teoria.
Tutkielmani perustuu siis aineistoon, jonka sain sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisista ilmoituksista ja yhteydenotoista. Lisäksi tutkielmassa käsitellään fokusryhmän esille tuomia ajatuksia aineistosta nousseisiin aiheisiin liittyen. Fokusryhmä koostuu Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän aikuissosiaalityön työntekijöistä.
4.2. TUTKIMUSMENETELMÄN KUVAUS
Tutkimusmenetelmä muodostui useasta erilaisesta menetelmästä. Ensimmäisessä vaiheessa hyödynsin yksinkertaista tilastollista analyysia, jonka avulla jäsensin sosiaalihuoltolain 35§:n mukaiset ilmoitukset luokkiin sen mukaan kohdistuivatko ne nuoriin, aikuisiin vai ikäihmisiin.
Toisessa vaiheessa tarkastelin ilmoitusten sisällöllistä kuvausta ja pyrin hahmottamaan ilmoitusten taustalla olevaa huolta. Tämän jäsentelyn perusteella luokittelin erilaisia huolikategorioita.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa esitin luokittelun kokonaistulokset sosiaalityöntekijöistä muodostetulle fokusryhmälle. Ryhmän tarkoitus on tulkita mitä tutkimuksen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa muodostetut kategoriat ja luokitukset tarkoittavat.
Fokusryhmän tuottamaa aineistoa analysoin sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysiä sanotaan menetelmäksi, jonka myötä dokumentteja voidaan analysoida järjestelmällisesti ja objektiivisesti sekä saamaan tutkittavasta havainnosta tiivis ja yleinen näkökulma kadottamatta kuitenkaan ilmiön sisältämää informaatiota (Tuomi ja Sarajärvi 2002, 105). Sisällönanalyysiä käytetään, kun halutaan luoda tiivis, yleinen kuvaus ilmiöstä (Virranniemi 2015, 87).
Aineiston analyysi on ollut systemaattista ja analysoinnin olen voinut aloittaa, kun aineisto on ollut käytössäni. Analyysissä tulee esille kategorioita, joita kytketään toisiinsa. Tavoitteena on luoda aineistojen analyysilla uutta tietoa. Analyysi kulkee avoimesta koodauksen vaiheesta eli kategorioiden ja niiden ominaisuuksien nimeämisestä selektiiviseen koodaukseen eli aineiston rytmittämiseen. Analyysi prosessi jakautuu eri vaiheisiin luokittelujen mukaan.
Pitkittäiskoodauksena avattu aineisto on liitetty eri kategoriaryhmiin. Valikoivana koodauksena on haettu kategorioita, jotka ovat tutkielman kannalta tärkeämmässä asemassa. Nämä ovat tutkielman ydinkategoriat.
Analysointi on induktiivista mutta myös deduktiivista. Yksittäisten ilmoitusten tai yhteydenottojen luokittelu eri luokkiin antaa induktiivisen näkökulman. Yksittäisiä havaintoja verrataan toisiinsa ja havaintojen perusteella on tehty yleistys eli tulosten perusteella on tehty yleinen päättely.
Deduktiivisen näkökulman ilmeneminen tulee esille validin päättelyn yleistyksestä yksittäisiin tapauksiin. Valitsin sisällönanalyysin tutkimusmenetelmäksi, koska mielestäni se sopi parhaiten asiakirja-aineistojen tutkimiseen. Kyseinen analyysi menetelmä antaa mahdollisuuden asiakirja- aineiston tekstien erotteluun ja kategorisoimiseen tiiviisti, joka säilyttää kuitenkin tekstien keskeisen sanoman.
Tässä tutkielman tausta-ajatuksena oli grounded theory, vaikka en sitä varsinaisesti menetelmätasolla soveltanut. Grounded theory ohjasi tässä tutkielmassa minun tutkijan ajattelua yleisellä tasolla. Menetelmän keskiössä ovat erilaiset koodaukset eli GT-menetelmän termein aineistolähtöisten tulkintojen tekemisen vaiheet. Koodauksen kestäessä tutkija vertailee aineistosta löytyviä tapauksia ja havaintoja sekä tekee ehdotuksia niiden välisten suhteiden määritelmiksi. Hän ikään kuin ehdottaa yhteyttä tai suhdetta havaintojen välillä ja tarkistaa jatkuvasti aineistosta, miten se suhtautuu näihin hänen ehdotelmiinsa. Tutkija mukautuu induktiivisen ja deduktiivisen ajattelun vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksellinen liike tekee syntyvästä teoriasta aineistoon pohjautuvan: siitä nimi grounded theory. (Ruusuvuori ym. 2010, 352.)
Grounded theory – menetelmässä analyysiprosessi jaotellaan selkeästi erilaisiin vaiheisiin ja työskentelytapoihin. Niinpä sen yhteydessä on hahmoteltu myös aineiston keruuta jäsentäviä periaatteita. Tutkimuksen ei kuitenkaan tarvitse lähteä liikkeelle erityisen tarkkaan muotoilluista tutkimuskysymyksistä: tutkijan ei aluksi tarvitse tietää oikeastaan muuta kuin aihealue, jota hän on kiinnostunut tutkimaan. (Ruusuvuori ym. 2010, 353.) Myös tämä tutkielmani lähtökohdat olivat kiinnostavassa aihealueessa ja aiheessa, jota oli tarpeellista tarkastella tarkemmin. Tarkkoja tutkimuskysymyksiä ei ollut tiedossa vielä tuossa vaiheessa.
GT-menetelmässä kysymys on lähtökohtaisesti induktiivisesta teorianmuodostuksesta, jossa tutkija aineiston pohjalta luo hypoteeseja ja sitten testaa ja muokkaa näitä lisäaineistojen avulla. Analyysiä tehdään siis jatkuvasti yhtä aikaa aineiston kartuttamisen kanssa niin kuin tämän tutkielman etenemisen yhteydessä tapahtui. Tehdyt havainnot ohjaavat lisäaineiston keräämistä, mistä juontaa nimitys teoreettinen otanta. Tällaista työskentelyä voidaan jatkaa niin kauan kunnes yksikään lisähavainto ei tuo tarvetta muuttaa aikaansaatua teoreettista mallia. Kun tällainen tilanne vallitsee, on saavutettu niin sanottu teoreettinen saturaatiopiste. Tutkijan tulee päättää, milloin riittävä määrä aineistoa on kerätty ja analysoitu. (Ruusuvuori ym. 2010, 354.) Tutkielmani analyysi ikään kuin pyöri havainnosta toiseen mikä kuvaa ground theoryn kaltaista teoriaa.
4.3 EETTISYYS
Tutkielman eettisyyden näkökulma on kulkenut mukana koko tutkielman ajan. Tässä tutkielmassa ei ole ollut asiakaskontakteja, joten siihen liittyviä eettisyysperiaatteita ei ole tarvinnut miettiä.
Aineistoa olen käynyt läpi työpaikallani, jotta aineisto ei pääse ulkopuolisten tietoon. Osa eettistä ajattelua on ollut se myös, että olen käynyt aineistoa läpi ennakkoluulottomasti ja olen kirjannut asiat siten, kuin aineisto on ne antanut. Fokusryhmän kohdalla työntekijän mielipiteen kirjoitin muistiin juuri siten, kuin hän sen sanoi. Oli tärkeä tässä tilanteessa pitää oma ajatus ulkona toisten ajatuksista. Fokusryhmän jäsenten kaikki mielipiteet ja ajatukset tähän tutkielman aiheeseen liittyen on mukana aineistossa. Näitä en ole valikoinut tähän tutkielmaan.
Sosiaalihuoltolain 35 §:n mukaiset ilmoitukset käsittelevät yksittäisiä kansalaisia, joten niistä muodostuu hyvin sensitiivinen aineisto. Olen kuitenkin käsitellyt aineistoa pääosin numeerisesti luokittelemalla ilmoitusten sisältöä vain karkeisiin kategorioihin (esimerkiksi asumisen ongelma).
Yksittäiset henkilöt ja heidän elämäntilanteensa eivät käy ilmi tästä tutkimusraportista. Aineistoa on tarkasteltu vain kategorioiden tasolla. Olen säilyttänyt tutkimusaineiston huolellisesti lukittuna niin, että ulkopuoliset eivät pääse sitä näkemään. Fokusryhmissä aineistoa tarkasteltiin vain kategorioiden tasolla.
Lisäksi aineistoa on tarkasteltu alueellisesti siten, että ilmoitukset paikantuvat tiettyihin paikkakuntiin. Tämä on yleinen rekisteriaineistojen käsittelytapa, johon toki liittyy omat eettiset riskinsä. Esimerkiksi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Sotkanet- aineistossa kuntakohtaisten tapausten alarajaksi on määritelty viisi tapausta. Tällä määrittelyllä on pyritty estämään
tapauskohtainen kuntakohtainen tunnistaminen. Tämän tutkielman tapaukset on paikannettu vain karkean ikäryhmän (nuoret, aikuiset, ikäihmiset) perusteella. Toiseksi ilmoitusten sisältöä on kuvattu vain karkean luokittelun avulla, jolloin yksittäisen tapauksen tunnistaminen ei ole mahdollista.
