Tässä luvussa käyn läpi sosiaalihuoltolain 36§:ään sisältyvää palvelutarpeen arviointia, koska se on aikuissosiaalityön tärkeimpiä työvälineitä ja sosiaalihuoltolain asettama velvoite. Sosiaalihuoltolain 35§:n ilmoitusten käsittely vaatii asiakkaalle laaditun palvelutarpeen arvioinnin, jonka avulla asiakkaan tilanne käydään läpi kokonaisvaltaisesti. Tämä tutkielma käsittelee Kainuun soten sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten sisällön tarkastelua ja aikuissosiaalityön muutosta sekä aikuissosiaalityön työn käytänteitä on tärkeä tuoda esille mitä palvelutarpeen arviointi tarkoittaa.
Palvelutarpeen arviointi tulee esille sosiaalihuoltolain 36§ seuraavasti: ”Kun kunnallisen sosiaalihuollon palveluksessa oleva henkilö on tehtävässään saanut tietoonsa mahdollisesta
sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, on hänen huolehdittava, että henkilön mahdollisen kiireellisen avun tarve tulee arvioitua viipymättä. Henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen jostakin syystä ole tarpeetonta. Palvelutarpeen arviointi on aloitettava välittömästi ja tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun asiakas tai asiakkaan omainen/omaiset tai läheinen/läheisten tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan viranomaiseen palvelujen saamiseksi, jos 1. Henkilö on yli 75-vuotias 2. Henkilö on oikeutettu vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) 9 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaiseen ylimpään hoitotukeen. Palvelutarve arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa yhteistyömenetelmillä asiakkaan kanssa yhdessä ja tarvittaessa hänen omaisensa ja läheisensä sekä muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä. Palvelutarpeen arviointia tehtäessä asiakkaalle on selvitettävä tarkoin hänen yleis- ja erityislainsäädäntöön perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa.
Samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36§.) On huomioitavaa, että sosiaalihuoltolain 36§ mukainen selvitys on annettava niin, että asiakas riittävästi ymmärtää tehdyn selvityksen sisällön ja merkityksen. Palvelutarve arviointia tehtäessä on aina kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen omat toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa. Palvelutarpeenarvioinnista vastaavalla viranomaisella on oltava palvelutarpeen arvioimisen kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa tarkoitettu kelpoisuus, ellei muualla laissa toisin säädetä. Erityisen tuen tarvitsevan henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavalla viranhaltijalla on oltava mainitun lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus.”
(Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36§.)
Kiireellisessä tilanteissa on jokaisen kunnassa oleskelevan henkilön tuen palveluntarve arvioitava eikä edellytyksenä ole, että henkilö asuisi kyseissä kunnassa. Sosiaalisen tuen tarve on selvitettävä välittömästi niin, ettei henkilön oikeudet välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarantuisi. Sosiaalihuollon toiminta menettelyillä on keskeinen asema toteutettaessa perustuslain 19§:n 1 momentissa turvattua jokaisen oikeutta välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon.
(Sosiaalihuoltolain mukainen soveltamisopas 2017, 109.)
Kiireellisesti määriteltävissä oleva avuntarve kattaa myös laajempia tarpeita. Säännöksessä ei aseteta määräaikaa sille, missä ajassa kiireellisen avuntarpeen arviointi olisi tehtävä, vaan arvioidaan tapauskohtaisesti kokonaisharkinnan mukaan huomioon ottaen perustuslain (731/1999) 19§:n 1 momentin vaatimuksen välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaamisesta. Mikäli
kunnan virka-aikainen sosiaalipäivystys hoidetaan erillisessä palveluyksikössä tai muussa palvelussa, on oleellista sopia selkeät toimintatavat eri palvelujen perustyöhön sisältyvien kiireellisten tehtävien ja sosiaalipäivystystyötehtävien välillä. (Sosiaalihuoltolain mukainen soveltamisopas 2017, 110.)
Perustuslain 19§:n mukaan ”Jokaisella, jolla ei ole mahdollisuutta hankkia ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon”. Laissa määrätään kaikille oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden ja lapsen syntymästä johtuvan tilanteen ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan viranomaisten on turvattava niin, kuin lailla tarkemmin on säädetty, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä väestön terveyttä. Julkisen virkavallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea jokaisen asumisen omatoimista järjestämistä. (Perustuslaki 731/1999, 19§.)
Perustuslaissakaan ei säädetä määräaikaa kiireellisyysarvioimisen aloittamisesta, mutta otetaan kantaa jokaisen oikeuteen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Sosiaalihuoltolain ohella ei pidä unohtaa perustuslain säännöksiä. Perustuslaissa tulee esille esimerkiksi itsemääräämisoikeuden vahva asema. Palvelutarpeen arvioinnissa erityisen tärkeää on kuulla asiakasta ja tehdä arviointi asiakkaan kokonaistilanteesta sekä mahdollinen asiakassuunnitelma yhteistyössä asiakkaan kanssa.
Blomgrenin ym. (2016) mukaan aikuissosiaalityön tulisi olla sosiaalihuoltolain mukaan asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa työtä, jossa huomioidaan myös sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmaa. Tärkeä tekijä on asiakkaan nopea palvelutarvearvion tekeminen ja yhteisten linjojen hakeminen sekä tavoitteisiin perustuva prosessimainen työtapa sitä tarvitseville henkilöille. Kunnan tulisi panostaa aikuissosiaalityön asiantuntijuuteen ja sen ylläpitämiseen. Kunnan hyvinvoinnin mittari on se, miten se huolehtii vähempiosaisistaan. Päätöksillä on pitkäaikaiset vaikutukset. (Blomgren ym.
2016,5.)
Asiakastyön kirjaaminen on tärkeä osa sosiaalipalveluissa tehtävää työtä. Asiakirjojen laatiminen on lainsäädännöllisesti velvoitettu, mutta myös asiakkaan ja työntekijän etu. Kun toteutunut asiakastyö, tapaamiset, keskustelut, suunnitelmat, lausunnot ja päätökset on dokumentoitu, voidaan niitä tarkistaa myöhemmin. Vaikka kirjaamisen käytännöissä pyritään objektiivisuuteen, eivät kirjaukset koskaan ole täysin objektiivisia. Työntekijän oma elämä, ympäristö ja arvostukset vaikuttavat tulkintaan ja sitä kautta kirjoitettuun tekstiin. (Autio ja Nurmi-Koikkalainen 2015, 232.)
Objektiivisuuden säilymisen vuoksi sosiaalihuoltolain 41 §:n mukaisesti tarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavan viranomaisen on huolehdittava, että käytettävissä on riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Jos henkilön tarpeiden arviointi sitä vaatii ja niihin vastaaminen edellyttävät muiden viranomaisten palveluja tai tuen menetelmiä, on näiden viranomaisten velvollisuus osallistua toimenpiteestä vastaavan työntekijän pyynnöstä palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen. Esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstöllä on velvollisuus olla mukana pyydettäessä arvion tekemisessä ja heidän jo valmiiksi tekemäänsä arviointityötä hyödynnetään selvitettäessä sosiaalipalvelujen tarvetta moniammatillisena palvelutarpeen arviointina. (Sosiaalihuoltolain mukainen soveltamisopas 2017, 110.)
Aution ja Nurmi-Koikkalaisen (2015) mukaan asiakkaan osallisuuden ja itsenäisen elämän ratkaisujen toteutuminen vaatii aikuissosiaalityöntekijöiltä vahvaa asiakaskeskeisyyttä. Tällöin asiakkaalle tarjotaan yhteistyötä, jossa sosiaalityön asiantuntijuus ja asiakkaan oman asiansa asiantuntijuus yhdistetään. Keskiössä ovat työntekijöiden ja asiakkaan vuorovaikutustaidot.
Yhteistyö ja dialogisuus ovat edellytyksiä sekä asiakkaan osallisuudelle, että sosiaalityön asiantuntijuuden mahdollistumiselle tulevaisuuden palvelurakenteissa. Lähtökohtana tulisi olla, että asiakkaat ymmärtävät heidän elämäntilanteistaan kirjattuja tulkintoja ja suunnitelmia sekä arvioita.
(Autio ja Nurmi-Koikkalainen 2015, 233, 234, 236.)
Toimeentulotuen muutos Kelaan siirtymisestä antaa kunnille mahdollisuuden miettiä uudella tavalla ehkäisevän ja täydentävän tuen roolia aikuissosiaalityössä. Blomgren ym. (2016) muistuttaa, että tuen ei tule perustua ainoastaan kirjalliseen hakumenettelyyn vaan myös asiakkaiden ja sosiaalialan ammattilaisten kohtaamiseen ja sosiaalipalvelun palvelutarvearvioon. Sosiaalialan ammattilaisten tulee käyttää tukea yksilöllisen harkinnan mukaan erilaisissa tilanteissa ja eri tavoilla. Asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia on hyödynnettävä tuen kehittämisessä. Toimeentulotuki on kehitettävä sosiaalityön välineeksi, johon voidaan liittää myös muita asiakkaan elämäntilanteen edistämiseen tarvittavia elementtejä. (Blomgren ym. 2016,7.)
Palvelutarpeen laadinnassa sosiaalityöntekijä kokoaa moniammatillisen yhteistyöverkoston, joka on asiakaslähtöistä asiantuntijayhteistyötä. Työskentelyssä pyritään huomioimaan asiakkaan elämä laaja-alaisesti kokonaisuutena. Ammattiryhmät tuovat esille roolejaan yli organisaatiorajojen ja yhdistävät tietojaan ja toimijavastuitaan. Asiantuntijoiden tiedot kootaan yhteen sovittujen käytäntöjen mukaan. Asiakas ja hänen läheisensä ovat tarvittaessa mukana keskusteluissa ja suunnitelmien tekemisessä. Koottuun tietoon perustuen tasavertaisessa vuorovaikutusprosessissa
kootaan yhteinen käsitys kaikista tilanteista, tarvittavista toimenpiteistä ja eri ratkaisuista. Yhteiseen tavoitteeseen pyritään yhdessä toimien. (Karvonen 2016.)
Sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden ongelmat ovat hyvin monitahoisia ja laaja-alaisia, eikä yhden asiantuntijan tieto tai yksin työskentely aina riitä. Mitä monimutkaisempi ongelma, sitä todennäköisemmin tarvitaan holistista näkökulmaa ja moniammatillisuuden arvioon perustuvia ratkaisuja. Asiakkailla ja heidän läheisillään on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin ratkaisuihin. Monialaiseen yhteistyöhön osallistuvat henkilöt voivat salassapitosäännösten estämättä 1. Dokumentoida edustamansa instanssin asiakirjoihin ne yhteistyössä saadut sosiaalihuollon asiakastiedot, jotka ovat tarpeen mukaisia yhteisten asiakkaiden asioiden hoitamisessa 2. Laittaa tiedostoon yhteistyössä tehdyn asiakassuunnitelman tai muun muistion tai vastaavan asiakirjan, jos se on asiakkaan kannalta tarpeen hänen asiassa, jonka hoitamiseksi asiakirja on tehty. (Karvonen 2016.)
Saikkosen ym. (2015) mukaan tavoitteena tulee olla toisiaan täydentävät palvelu tapahtumat.
Yhteistyötä tekevien eri tahojen työtä ja monialaisen yhteistyön merkitystä on selkiytettävä.
Käytännössä tätä helpottaa, jos palvelujärjestelmän keskiössä otetaan asiakas eikä organisaatio.
Perus ideana on, että asiakkaalla tulee olla mahdollisuus hyödyntää muissakin palveluissa tehtyä asiakassuunnitelmaa niin, että asiakassuunnitelmia ei tarvitse tehdä eri toimipisteissä uudestaan.
Asiakkaalla on tärkeä merkitys arvioitaessa palveluiden vaikuttavuutta. (Saikkonen ym. 2015, 62.) 2.7 ASIAKASSUUNNITELMA
Tarkastelen tässä luvussa sosiaalihuoltolain (1301/2014) 39§:n sisältöä. Asiakkaalle tehtävä asiakassuunnitelma täydentää palvelutarvearviota ja näin ollen antaa sosiaalityöntekijälle vielä laajemman näkemyksen asiakkaan kokonaistilanteesta.
Poikelan (2010) mukaan yhteiskunta ohjaa lainsäädännöllä ja muilla normeilla paikallisesti toteutettavaa sosiaali- ja terveysalan asiakaskohtaista työtä. Suunnitelma asiakastyön välineenä on osa asiakastyötä. Sosiaalityön toimintapuitteet ja toimintamallit ovat muuttuneet radikaalisti 1900-luvun aikana. (Poikela 2010, 37-38.) Poikelan (2010) mukaan asiakaskohtaisia suunnitelmia on tehty jo hyvin kauan. Kirjallisten asiakassuunnitelmien perinne sosiaalityössä alkoi Saksassa (Elberferd 1983), Englannissa (Lontoo COS 1869) ja Yhdysvalloissa (COS 1877) 1800-luvun lopulla käynnistyneistä köyhien ja vaivaisten vapaaehtoisen auttamisen suunnitelmallisista toiminta- ja työtavoista. (Poikela 2010, 37.)
Sosiaalihuoltolain 36§:n mukaan tarpeen arviointia on täydennettävä asiakassuunnitelmalla tai muulla vastaavanlaisella suunnitelmalla, ellei suunnitelman laatiminen ole jostakin syystä tarpeetonta. Suunnitelma on laadittava, ellei siihen ole estettä, yhteistyössä asiakkaan kanssa siten, kuin 36§:n 4 ja 5 momentissa säädetään. Asiakassuunnitelma sisältää asiakkaan palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa 1. Asiakkaan- ja ammatillisen arvion tuen mahdollisesta tarpeesta 2.
Asiakkaiden oman arvion ja ammatillisen arvioinnin tarvittavista palveluista sekä toimenpiteistä.
3. Oman työntekijän, tai muun asiakkaan palveluista vastaavan viranomaisen arvio asiakkaan terveyden tai yleisen kehityksen kannalta välttämättömistä sosiaalipalveluista, sekä niiden aloittamisajankohdasta ja kestosta 4. Tietoja siitä, kuinka usein asiakas ja omatyöntekijä tai muu henkilön tilanteesta vastaava viranomainen tapaavat 5. Asiakkaan ja työntekijän arvion asiakkaan mahdollisista vahvuuksista ja voimavarojen tilanteesta 6. Asiakkaan ja työntekijän yhteistyössä laitetut tavoitteet, joihin sosiaalipalvelun avulla pyritään 7. Arvio asiakkuuden kestosta/yhteistyön ajasta 8. Tiedot eri alojen yhteistyökumppaneista, jotka osallistuvat asiakkaan tarpeisiin vastaamiseen ja vastuiden jakautuminen yhteistyötahojen kesken 9. Asiakassuunnitelman toteutumisen seurantaa, tavoitteiden saavuttamista ja etenemistä, sekä tarpeiden uudelleen arviointia koskevat tiedot. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 39§.)
Sosiaalihuoltolain 39§:n mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava aina kun on tarve.
Asiakassuunnitelman sisältö on sovitettava yhteen muiden hallinnonalojen palvelujen ja tukitoimimenettelyiden kanssa. Velvollisuudesta suunnitelman tekemiseen, sekä suunnitelman sisällöstä ja asiaan osallisista on voimassa, mitä niistä erikseen on säädetty. Sen estämättä, mitä muualla laissa on säädetty, voidaan asiakkaan suostumuksella suunnitella sosiaalihuollon ja muita palveluja sekä tukitoimia koskeva yhteinen suunnitelma, jossa on suunnitelman laatimiseen ja käytön näkökulmasta tarpeellisia tietoja. Yhteisen suunnitelman laatimisesta ilman asiakkaan suostumusta säädetään erikseen. Jos asiakkaan tukihenkilöinä toimii omaisia tai muita läheisiä henkilöitä, laaditaan heidän tukemiseen liittyvä suunnitelma tarvittaessa erikseen.
(Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 39§.)
Palveluiden suunnittelu vaiheessa on ymmärrettävä, millaista tukea ja tarpeita palveluita hakevilla asiakkailla on. Palvelusuunnitelman pitäisi perustua asiakkaan ja aikuissosiaalityöntekijän yhteiseen ymmärrykseen palvelukokonaisuuden toteutuksesta. Palvelusuunnitelman tarkoituksena on mahdollistaa asiakkaalle hänen oma näkemys ja näiden näkemysten kirjaaminen – kokemus kuulluksi tulemisesta. Tällä on merkittävä merkitys asiakkaan palvelukokemukselle. Asiakkaat, joille on tehty palvelusuunnitelma, kokevat yleensä muita asiakkaita vahvemmin, että he ovat
saaneet vaikuttaa omiin palveluihinsa ja tilannearvioonsa. Asiakkaiden kokemuksen mukaan heidän mielipiteensä on otettu huomioon ja he ovat tyytyväisempiä kohteluunsa, kuin muut asiakkaat.
(Autio ja Nurmi-Koikkalainen 2015, 232, 234.) Suunnitelmaa koskevaan arvioon kirjataan lisäksi asiakkaan ja muiden suunnitelman toteuttamiseen osallistuneiden käsitys ja mielipide sekä työntekijän arvio siitä, miten suunnitelmassa esitetyt tavoitteet ovat toteutuneet. (Karvonen 2016).
Ritva Poikela (2010) on väitöskirjassaan tutkinut asiakassuunnitelmaa ja sitä, kuinka sitä voidaan käyttää moniammatillisen lapsiperhetyön välineenä. Hänen lähestymistapansa perustui Engestömin kolmiomalliin, jossa kiinnitetään huomiota asiakkaan ja työntekijän suhteeseen sekä siihen millaisen funktion suunnitelma saa tässä kokonaisuudessa. Poikela tarkastelee miten asiakassuunnitelma rakentuu asiakkaan ja eri ammattialojen viranomaisten kesken. Hänen tarkastelunsa kohteena on siis se, miten merkitykset rakentavat asiakassuunnitelman asiakaslähtöisyyttä. Lisäksi Poikela tarkastelee mitä ovat asiakassuunnitelman ja yhteiskehittelyä tukevan asiakastyöntekijäsuhteen rakennusaineet.
Parhaimmillaan palvelusuunnitelma antaa asiakkaalle onnistuneen kokemuksen siitä, että hänen asiansa ja elämäntilanteensa alkavat järjestyvät. Kun ihminen on tullut kuulluksi omissa asioissaan, hänellä on mahdollisuus vahvistua oman elämänsä toimijana. Henkilön toimintakyvyn arviointiin sekä päätöksentekoon tarvitaan myös konkreettisia työvälineitä tueksi. Palvelusuunnitelmat eivät ole luonnollisessa vuorovaikutuksessa kirjoitettua vapaata tekstiä, vaan strukturoidut lomakkeet ohjaavat suunnitelmien kirjaamisia. Autio ja Nurmi-Koikkalaisen (2015) mukaan palvelusuunnitelmien rakenteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota asiakasosallisuuden näkökulmasta. Sosiaalityön kirjaamisen liian tarkkaan ohjailuun valmiilla otsikoilla ja malliteksteillä tulee suhtautua kriittisesti. Tietojärjestelmiä olisi kehitettävä vastaamaan paremmin kirjoittajien ja kirjoittamisen tarpeita. Ammattilaisilla tulisi olla enemmän aikaa ja välineitä tehdä tekstejä sekä tarpeeksi paljon mahdollisuuksia vaikuttaa asiakastekstien laatuun. (Autio ja Nurmi-Koikkalainen 2015, 234-235.)
Guntherin tutkimus (2012) keskittyi mielenterveyskuntoutujien asiakassuunnitelmien merkitykseen, jossa hän korostaa asiakkaan arjen raamittamisen ja seurannan tärkeyttä. Asiakassuunnitelma yhdessä palvelutarpeenarvioinnin kanssa luo laaja-alaisen näkökulman asiakkaan arjesta ja elämäntilanteesta. Lisäksi Guntherin mukaan asiakassuunnitelman avulla tulee näkyville se mitä on saatu aikaan. Tämän avulla sosiaalityöntekijällä on helpompi hahmottaa ja määritellä asiakkaan kokonaistilanne. Guntherin mukaan työntekijä kirjoittaa asiakassuunnitelmia arvioitsijan ja kontrolloijan näkökulmasta. Gunter kuvaa asiakassuunnitelman toteutumista työntekijän
arvioinnilla asiakkaan tilanteiden näkökulmista sillä hetkellä ja sitä, että miltä se näyttää tarkasteltaessa asiaa aikaisempiin tilanteisiin. Asiakkaan tilannetta peilataan lähtötilanteeseen.
Lisäksi Guntherin mukaan asiakassuunnitelman myötä tulee esille eräänlainen kontrollin näkökulma. (Gunther 2012, 22-23.)
Sosiaalihuoltolaki antaa perustan sosiaalityölle, mutta erityisesti aikuissosiaalityön muutoksen mahdollistajat ovat sosiaalihuoltolain 35§, 36§ ja 39§. Sosiaalihuoltolain 35§:n ilmoitusten myötä ihmisten ongelmat ja puutteet tulevat aikuissosiaalipalveluiden tietoon ja sosiaalihuoltolain 36§ ja 39§ helpottaa ihmisten asioiden kokonaisvaltaista käsittelyä. Guntherin näkökulma herätti pohdintaani siitä, että onko palvelutarpeenarviossa tai asiakassuunnitelmassa työntekijän rooli arvioitsijan ja/tai kontrolloijan rooli. Ehkä hieman, koska palvelutarvearvion ja asiakassuunnitelma laaditaan osittain myös siksi, että työntekijä voi kontrolloida asiakkaan tilanteen etenemistä ja samalla myös arvioida ammatillisesti asiakokonaisuutta. Kontrolli ja arviointi on mielestäni osa sosiaalityön kokonaisuuden hallintaa.
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkielman tavoite on selvittää Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (Kainuun sote) SHL 35§:n mukaisten ilmoitusten aiheet ja lukumäärät vuodelta 2017. Lisäksi tavoitteena on selvittää mikä Kainuun aikuissosiaalipalvelun asiakasikäryhmä tarvitsee eniten apua.
Tavoitteena on selvittää, millaista palvelua Kainuun soten alueen asiakkaat tarvitsevat. Lisäksi tutkielman tarkoitus on antaa tietoa aikuissosiaalityön sisällöstä ja merkityksestä sekä selvittää teoriatiedon kautta aikuissosiaalityön lain määräämiä velvoitteita ja saada tietoa Kainuun soten alueen sosiaalihuoltolain mukaisten yhteydenottojen ja ilmoitusten sisällöistä. Tutkielman ydin on sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisten ilmoitusten sisällöt Kainuun soten alueella vuodelta 2017 ja niistä ilmenneet ihmisten tarpeet. Tämän ytimen ympärillä ovat tiiviisti palvelutarpeenarviointien ja asiakassuunnitelmien merkitys.
Tutkin aikuissosiaalityöhön liittyvää aineistoa eri kirjallisuuksista ja lakiteksteistä. Lisäksi etsin aiheeseen liittyviä aikaisempia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on luoda synteesi kokonaisuudesta. Itselleni tarvitsen vahvempaa tietoa ja osaamista eri lakien tuntemukseen lähtien perustuslaista. Lisäksi sosiaalihuoltolain kokonaisvaltainen hallinta on sosiaalityöntekijän työssä välttämätöntä. Tämän tutkielman myötä saan itselleni vahvan perustan tulevaan työhöni.
Tutkimuskysymykset:
1 Mitä ikäryhmää SHL 35§:n mukaiset ilmoitukset koskivat eniten Kainuun soten alueella?
2 Mistä aiheesta ilmoituksia tuli?
3 Millaista palvelua Kainuun soten aikuissosiaalityön asiakkaat tarvitsevat tulevaisuudessa?
Tutkimuskysymys ei ole tärkeä vain Kainuun alueen kannalta, vaan myös yleisemmin sosiaalityön ja sen profession kannalta. Ilmoitusvelvollisuutta alettiin korostaa vasta 1.4.2015 voimaan tulleessa uudessa sosiaalihuoltolaissa. Ilmoitusvelvollisuus on näin ollen uusi asia, jolloin sen kokonaiskuva ei ole vielä hahmottunut. Aikuissosiaalityön kannalta on olennaista selvittää ilmoitusten sisältö ja pyrkiä sitä kautta suuntaamaan työresurssia oikeaan suuntaan. Tässä mielessä tämä kartoitus on osa aikuissosiaalityön kehittämisprosessia, joka koskettaa aikuissosiaalityötä ja sosiaalityön professiota myös laajemmin kuin vain Kainuun osalta.
Sosiaalityössä korostetaan rakenteellista kehittämistä, mikä perustuu tiedon tuottamiseen. Tällä tutkielmalla pyritään tuottamaan tietoa, jonka myötä aikuissosiaalityön työpanosta voidaan suunnata sinne, missä sitä tarvitaan eniten. Toisaalta sosiaalityön tiedontuotannon tavoitteena on paljastaa uusia asioita, joita ei ole aikaisemmin tunnistettu. Tässä mielessä tämän tutkielman tarkoitus on tuottaa myös täysin uutta tietoa.
4 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT
4.1 TUTKIMUSJOUKON KUVAUS
Tutkimuksen kohdejoukko muodostuu Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän alueella asuvista ihmisistä. Kainuun soten alueeseen kuuluu seitsemän paikkakuntaa, jotka ovat Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Ristijärvi, Sotkamo ja Suomussalmi. Kajaanin alueeseen kuuluvat myös Otanmäki ja Vuolijoki, joita ei ole eritelty tässä tutkielmassa.
Tutkimusaineisto muodostui Kainuun soten kuntien sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisista ilmoituksista vuodelta 2017. Aiheen valinta perustuu omaan motivaatiooni selvittää työalueeni haasteita ja mahdollisia ongelmia. Kainuun sotessa ei ole aiemmin tarkasteltu sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisia ilmoituksia sisältökokonaisuutena. Valitsin vuoden 2017 siitä syystä, koska se on edeltävä vuosi tutkielmani aloittamisajankohtaan katsottuna ja ennen vuotta 2017 sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisia ilmoituksia ei Kainuussa juurikaan ole tehty.
Sosiaalihuoltolaki on tuntematon monille ammattilaisille ja ilmoitusvelvollisuudesta mahdollisesta palvelutarpeen arvioinnista ei ole ollut tietoa. Aikuissosiaalityön muutoksen ja uudistumisen sekä ajan kulun myötä muut toimijat ovat saaneet tietoa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista, mutta vielä on paljon epätietoisuutta asiaan liittyen.
Olen Kainuun soten aikuissosiaalipalveluissa sosiaalityöntekijänä ja sain tutkielmani aineiston omalta työpaikalta. Aineiston sain oman lähiesimiehen kautta. Aloitin ilmoitusten tutkimisen ja jaottelin ne paikkakuntien mukaan. Tämän jälkeen nostin esille ilmoitusten aiheet ja luokittelin ilmoitukset aihesisällön mukaisesti. Ruusuvuoren ym. (2010) mukaan avoimen koodauksen vaiheessa, siis aivan analyysin alussa, tutkija hakee aineistostaan erityisiä merkityskokonaisuuksia eli kategorioita, jotka liittyvät tutkimusongelman kannalta relevantteihin ilmiöihin tai prosesseihin.
(Ruusuvuori ym. 2010, 356.)
Ensimmäinen kategorisointi oli luokiteltavissa paikkakuntien ja aiheiden perusteella. Ilmoituksista tuli selvästi esille eri ikäryhmät. Tämä luokittelun tein ilmoituksessa ilmenneiden henkilöiden syntymävuosien perusteella. Ruusuvuoren toteamuksen mukaan tutkija nimeää kategoriat sopivaksi katsomallaan tavalla sekä irrottaa ne alkuperäisestään yhteydestään aineistossa (Ruusuvuori ym.
2010, 356). Ikäjakaumat olivat luokiteltavissa nuoriin, aikuisiin ja vanhuksiin.
Tutkimusaineistossa tuli esille henkilöitä, joiden syntymävuosi oli 1990 luvulla. Nämä henkilöt luokittelin ryhmään nuoret. Henkilöt, joiden syntymävuosi oli vuosien 1950-1970 välillä luokittelin ryhmään aikuiset. Vuonna 1943 ja tätä ennen syntyneet jaottelin vanhusten ryhmään.
Mielenterveysongelma on luokiteltu henkilölle, johon on liittynyt ilmoituksen mukaan selvä mielenterveyteen liittyvä huoli.
Viimeinen vaihe on valikoiva koodaus, jolloin tarkastelussa keskitytään yhteen ydinkategoriaan.
Valikoiva koodaus ilmenee tässä tutkimuksessa siten, että ydinkategorioita on useita. Jokaista ydinkategoriaa tarkastellaan erikseen ja tulosta analysoidaan. Ydinkategorioiden tarkastelu yksilöllisestä yleistämiseen ja yleistämisestä yksilölliseen näkemykseen saadaan aikaan teoria.
Tutkielmani perustuu siis aineistoon, jonka sain sosiaalihuoltolain 35§:n mukaisista ilmoituksista ja yhteydenotoista. Lisäksi tutkielmassa käsitellään fokusryhmän esille tuomia ajatuksia aineistosta nousseisiin aiheisiin liittyen. Fokusryhmä koostuu Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän aikuissosiaalityön työntekijöistä.
4.2. TUTKIMUSMENETELMÄN KUVAUS
Tutkimusmenetelmä muodostui useasta erilaisesta menetelmästä. Ensimmäisessä vaiheessa hyödynsin yksinkertaista tilastollista analyysia, jonka avulla jäsensin sosiaalihuoltolain 35§:n mukaiset ilmoitukset luokkiin sen mukaan kohdistuivatko ne nuoriin, aikuisiin vai ikäihmisiin.
Toisessa vaiheessa tarkastelin ilmoitusten sisällöllistä kuvausta ja pyrin hahmottamaan ilmoitusten taustalla olevaa huolta. Tämän jäsentelyn perusteella luokittelin erilaisia huolikategorioita.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa esitin luokittelun kokonaistulokset sosiaalityöntekijöistä muodostetulle fokusryhmälle. Ryhmän tarkoitus on tulkita mitä tutkimuksen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa muodostetut kategoriat ja luokitukset tarkoittavat.
Fokusryhmän tuottamaa aineistoa analysoin sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysiä sanotaan menetelmäksi, jonka myötä dokumentteja voidaan analysoida järjestelmällisesti ja objektiivisesti sekä saamaan tutkittavasta havainnosta tiivis ja yleinen näkökulma kadottamatta kuitenkaan ilmiön sisältämää informaatiota (Tuomi ja Sarajärvi 2002, 105). Sisällönanalyysiä käytetään, kun halutaan luoda tiivis, yleinen kuvaus ilmiöstä (Virranniemi 2015, 87).
Aineiston analyysi on ollut systemaattista ja analysoinnin olen voinut aloittaa, kun aineisto on ollut käytössäni. Analyysissä tulee esille kategorioita, joita kytketään toisiinsa. Tavoitteena on luoda aineistojen analyysilla uutta tietoa. Analyysi kulkee avoimesta koodauksen vaiheesta eli kategorioiden ja niiden ominaisuuksien nimeämisestä selektiiviseen koodaukseen eli aineiston rytmittämiseen. Analyysi prosessi jakautuu eri vaiheisiin luokittelujen mukaan.
Pitkittäiskoodauksena avattu aineisto on liitetty eri kategoriaryhmiin. Valikoivana koodauksena on haettu kategorioita, jotka ovat tutkielman kannalta tärkeämmässä asemassa. Nämä ovat tutkielman ydinkategoriat.
Analysointi on induktiivista mutta myös deduktiivista. Yksittäisten ilmoitusten tai yhteydenottojen luokittelu eri luokkiin antaa induktiivisen näkökulman. Yksittäisiä havaintoja verrataan toisiinsa ja havaintojen perusteella on tehty yleistys eli tulosten perusteella on tehty yleinen päättely.
Deduktiivisen näkökulman ilmeneminen tulee esille validin päättelyn yleistyksestä yksittäisiin tapauksiin. Valitsin sisällönanalyysin tutkimusmenetelmäksi, koska mielestäni se sopi parhaiten aineistojen tutkimiseen. Kyseinen analyysi menetelmä antaa mahdollisuuden asiakirja-aineiston tekstien erotteluun ja kategorisoimiseen tiiviisti, joka säilyttää kuitenkin tekstien keskeisen sanoman.
Tässä tutkielman tausta-ajatuksena oli grounded theory, vaikka en sitä varsinaisesti menetelmätasolla soveltanut. Grounded theory ohjasi tässä tutkielmassa minun tutkijan ajattelua yleisellä tasolla. Menetelmän keskiössä ovat erilaiset koodaukset eli GT-menetelmän termein aineistolähtöisten tulkintojen tekemisen vaiheet. Koodauksen kestäessä tutkija vertailee aineistosta löytyviä tapauksia ja havaintoja sekä tekee ehdotuksia niiden välisten suhteiden määritelmiksi. Hän
Tässä tutkielman tausta-ajatuksena oli grounded theory, vaikka en sitä varsinaisesti menetelmätasolla soveltanut. Grounded theory ohjasi tässä tutkielmassa minun tutkijan ajattelua yleisellä tasolla. Menetelmän keskiössä ovat erilaiset koodaukset eli GT-menetelmän termein aineistolähtöisten tulkintojen tekemisen vaiheet. Koodauksen kestäessä tutkija vertailee aineistosta löytyviä tapauksia ja havaintoja sekä tekee ehdotuksia niiden välisten suhteiden määritelmiksi. Hän