Ilmoitukset voidaan kategorisoida vielä aikaisempaa esitystä tiiviimmin jakamalla ne eri ikäisiin asiakasryhmiin ja toisaalta ilmoituksen sisältöä kuvaaviin ryhmiin (Taulukko 3). Ilmoituksia tuli eniten itsenäisen asumiseen liittyvistä huolista, joita oli yhteensä 59 ilmoitusta. Näistä eniten ilmoituksia oli vanhuksista ja toiseksi eniten aikuisista. Toiseksi eniten oli ilmoituksia lähisuhdeväkivallasta ja parisuhdeväkivallasta. Tähän kategoriaan kuuluvia ilmoituksia oli kaiken kaikkiaan 12 joista eniten ilmoituksia oli myös vanhuksista ja toiseksi eniten aikuisiässä olevilla.
Taloudellisesta selviytymisestä ja mielenterveyteen liittyvää huolta oli myös eniten vanhusten kohdalta.
Toisaalta sisällöllisesti ilmoitukset painottuvat asumisen ongelmiin, jotka tosin kohdistuvat ikäryhmittäin hivenen erilaisiin seikkoihin. Aikuisten osalta kysymys on elämänhallinnan ongelmista, joihin liittyy myös päihdeongelmia. Ikäihmisten asumisen ongelmat tarkoittavat huolta itsenäisestä asumisesta selviytymisestä. Mielenterveyden huoli on kohdistunut lähinnä itsetuhoisuuteen.
Taulukko 3. Sosiaalihuoltolain 35§:n mukaiset ilmoitukset sisällöllisesti ja ikäryhmittäin jaoteltuna.
Ilmoituksen sisältö Nuoret Aikuiset Ikäihmiset Yhteensä
Huoli itsenäisestä asumisesta 1 19 39 59
Huoli lähisuhdeväkivallasta ja kaltoinkohtelusta
1 5 6 12
Huoli mielenterveydestä 1 1 3 5
Huoli taloudellisesta selviytymisestä
2 0 5 7
Yhteensä 5 25 53 83
Tarkemman tarkastelun perusteella Kainuun soten alueella on tullut eniten ilmoituksia vanhusten ikäryhmästä. Tämä antaa vastauksen tutkimuskysymykseen numero 1: ”Mitä ikäryhmää sosiaalihuoltolain 35§:n mukaiset ilmoitukset koskivat eniten Kainuun soten alueella?” Tarkennan vielä sen, että ilmoitusten mukaisesti aineisto on pilkkoutunut siten, että vanhuksia koskevat ilmoitusten aihealueet on jaoteltu pienempiin osiin, kuin esimerkiksi aikuisiin liittyvät ilmoitukset (Taulukko 1.). Luokittelu on tehty ilmoitusten sisällön mukaisesti. Tämän jälkeen nimetty, taulukoitu ja tulkittu.
Vanhuksiin liittyviä aiheita on useita. Tuloksista käy ilmi vanhusten ongelmat omatoimisessa asumisessa ja omatoiminen asuminen ongelmat liittyen alkoholiin tai muistisairauteen. Vanhuksen omatoimiseen asumiseen liittyviä ilmoituksia oli koko Kainuun soten alueella yhdeksän kappaletta.
Ilmoituksia vanhuksen omatoimisen asumisen ongelmat liittyen alkoholiin oli kahdeksan ja ilmoituksia vanhuksen omatoimisen asumisen ongelmat liittyen muistisairauteen oli yhdeksän.
Koko Kainuun soten alueella vanhusten lähisuhdeväkivalta esiintyi myös huomion arvoisena tekijänä. Toimeentuloon liittyviä ilmoituksia oli vähiten kaikissa ikäjakaumissa ja paikkakunnissa.
Koko Kainuun soten alueen mielenterveydelliset ongelmat liittyen turvallisuusongelmiin nousevat esille myös jonkin verran.
Aikuisen omatoimisen asumisen ongelmat liittyen alkoholiongelmaan aiheesta tuli eniten ilmoituksia. Tämä antaa vastauksen tutkimuskysymykseen numero 2: ”Mistä aiheesta ilmoituksia tuli eniten?” Aineistossa esiin tulleet 48-68 vuotiaat eli tässä tutkielmassa nimetyt aikuiset tarvitsevat jalkautuvaa asumisenohjausta ja jalkautuvaa päihdetyötä ehkä myös sosiaalista kuntoutusta tai kuntouttavaa työtoimintaa. Nämä tukimuodot tukisivat päihteettömyyttä ja elämän hallintaa. Tutkielman mukaan asumiseen liittyviä ongelmia on myös vanhuksilla.
Rautiainen totesi, että asumistilannearvioinnissa selvitettäviä kokonaisuuksia ovat muun muassa asiakkaan motivaatio, vastuun, ongelmien tutkiminen ja haasteiden tutkiminen ja tunnistaminen, asiakkaan mahdollisuuksien ja vahvuuksien sekä voimavarojen selvittely. Kehityksellisten tarpeiden ja elämänvaiheen muutosten selvittäminen sekä asiakkaan toimintaympäristön tarkastelu.
Asiakkaan ongelmien, velvoitteiden ja haasteiden selvittämisen ja tutkimisen yhteydessä kerätään taustatietoja asiakkaan elämäntilanteesta ja ongelmatilanteista, niiden vakavuudesta ja kestosta, ajallisesta kontekstista, toistuvuudesta, seurauksista, emotionaalisista reaktioista, tunteista ja niiden merkityksestä. Lisäksi selvitetään asiakkaan henkilökohtaiset vastuut ja muun muassa
perhetilanteen asettamat rajoitukset ongelmien työstämisessä ja ratkaisemisessa. (Rautiainen 2010, 8.)
Tulosten perusteella Kainuun soten nuoret voivat kohtuullisen hyvin verrattaessa vanhuksiin tai aikuisväestöön. Tämän tutkielman tulosten mukaan ja Kainuun soten aikuissosiaalityön fokustyöryhmän toteaman perusteella tarvitaan asumisenohjausta ja vanhussosiaalityön lisäresursseja Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä. Tämä antaa vastuksen tutkimuskysymykseen numero 3: ”Millaista palvelua Kainuun soten aikuissosiaalityön asiakkaat tarvitsevat tulevaisuudessa?” Lisäksi vanhuspalveluiden eriyttäminen aikuissosiaalipalveluista on ensisijaista.
Tutkielman etenemisen aikana asioille on saatu hieman muutosta. Suomussalmella on aloittanut asumisenohjaaja 17.9.2018, joka työskentelee myös Hyrynsalmella. Lisäksi on odotettavissa lisäresurssin vahvistamista Kajaanin alueella. Asia on ollut esillä eri palavereissa jo noin vuoden ajan, koska jo aiemmin käytännön työssä on havaittu asumisenohjaamisen tarvetta. Lisäksi tämän tutkimuksen tulos on ollut perusteena lisätä myös Kajaaniin asumisenohjausta. Tämän tutkielman mukaan asumisenohjausta tarvitsevat vanhukset ja aikuisväestö. Käytännöntyön kokemuksen perusteella totean, että aikuissosiaalityö on pääasiallisesti korjaavaa työtä tällä hetkellä. Uskon, että tulevaisuuden aikuissosiaalityöllä on mahdollisuus työskennellä myös ennaltaehkäisevästi.
Kuten fokusryhmän kautta tulee esille, mielenterveysongelmaisten kanssa on vaikea työskennellä rationaalisesti ja tietyn suunnitelman mukaisesti. Palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman runko luovat johdonmukaisen työskentelyalustan asiakkaan asioille. Itse pidän näissä tapauksissa parhaimpana tapana tavata usein reilun puolen tunnin mittaisia tapaamisia. Siten, että molemmat istuvat samalla tasolla ja jutustelu on vapaan muotoista. Kirjaaminen yhtä aikaa ei ole mielestäni suositeltavaa varsinkaan mielenterveysasiakkaiden kanssa työskennellessä.
Kuten aikuissosiaalityön määrittelyosassa tuli esille aikuissosiaalityö perustuu lainsäädäntöön, mutta myös vahvasti eettisiin periaatteisiin ja arvoihin. Kaikki tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja tämän vuoksi hoidettava tilannekohtaisesti. Tuloksena vanhusten laaja-alaiset ongelmat ja Kainuun soten heikot resurssit vanhusten asioiden hoitamisessa, mikä on rasittanut myös aikuissosiaalityön kenttää ja aikuisten asumisen ongelmat liittyen alkoholin käyttöön sekä se, että asumisenohjausta tarvitaan. Lisäksi tarvitaan muutoksia vanhuspalveluiden järjestämiselle ja yhä enemmän moniammatillista yhteistyötä.
Rautiainen (2010) korostaa myös, että sosiaalinen vahvistaminen on jäsennelty ja vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa vaiheittain parannetaan yksilön tai ryhmän yleisiä sosiaalisia taitoja, toiminnallisuutta, yhteisöllisyyttä, elämäntilannetta ja asemaa. Tavoitteena on vahvistamisen kautta yksilön ja ryhmän saaminen toimintakykyisemmäksi, itsenäisemmäksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan toimijaksi. Työskentely voi rakentua yksilö- ja/tai kohdennetusta ryhmätyöstä.
Työskentelyssä hyödynnetään asiakkaan tukiverkostoja. Verkostossa toimiminen luo osapuolille tilannesidonnaiset identiteetit vuorovaikutustilanteisiin ja asemoi osapuolet hedelmälliselle keskusteluareenalle. (Rautiainen 2010, 5.)
Rautiaisen (2010) mukaan moniammatillista työmenetelmää käytetään asumiseen liittyvien sisältöpalveluiden yhteydessä silloin, kun asiakkaalla on useita tarpeita, joihin hän tarvitsee eri ammattialan asiantuntijoiden apua ja tukea. Verkostokokoukseksi katsotaan asiakkaan asioiden hoitamiseksi järjestettävät moniammatillisetkokoukset, joissa järjestäjän ja asiakkaan lisäksi on mukana vähintään yksi ulkopuolinen taho. Myös asiakkaan läheisverkoston kanssa toteutettavat läheisneuvonpito palaveri, joissa vahvistetaan nuoren ja hänen lähipiirinsä tai perheen jäsenten voimavaroja kutsutaan verkostotyöksi. Asumiseen ja sen onnistumiseen liittyvä muutostyöskentely on huolien käsittelyä, asumistaitojen tarkastelua, käyttäytymisen ja toiminnan korjaamiseen ja muuttamiseen liittyvä prosessi, joka perustuu ennaltaehkäisevään työhön. (Rautiainen 2010, 6.)
Saikkosen tutkimuksen (2015) mukaan aikuissosiaalityön mahdollisuus poistaa huono-osaisuutta on yksilöllisessä työssä. Mielestäni aikuissosiaalityön mahdollisuus poistaa huono-osaisuutta on sosiaalihuoltolain määrittämät työprosessit (palvelutarvearvio ja asiakassuunnitelma), yksilöllinen työ ja moniammatillinen yhteistyö. Useamman ammattialan yhdistäessä voimavaransa tuloksena on hyvin laaja-alainen näkökulma asiakkaan asiaan ja avun mahdollisuudet ovat laajemmat.