Moniammatillinen yhteistyö ennakollisen lastensuojeluilmoituksen työprosessissa
Väisänen Aija 179030
Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteen laitos Sosiaalityön pro gradu- tutkielma
10.6.2020
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden
Laitos
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä
Väisänen Aija Työn nimi
Moniammatillinen yhteistyö ennakollisen lastensuojeluilmoituksen työprosessissa Oppiaine
Sosiaalityö
Työn laji Pro gradu Tutkielman ohjaaja/ohjaajat
Aini Pehkonen Aika
10.06.2020
Sivumäärä 59+3 Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisista osa-alueista moniammatillinen yhteistyö ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa muodostuu ja millaiset tekijät edistävät tai estävät yhteistyön rakentumista. Tutkimus on laadullinen ja tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin parissa työskentelevien Kainuun sosiaali- ja terveydenhuolto kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden ryhmähaastatteluista.
Tutkimusaineiston analysointimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, missä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen työprosessissa tehtävän moniammatillisen yhteistyön toteutumista kuvataan Laura Bronsteinin (2003) moniammatillisen työskentelyn osa-alueista ja tekijöistä laatiman mallin avulla.
Bronsteinin mallissa moniammatillisen työskentelyn osa-alueet ovat: työntekijöiden keskinäinen riippuvuus, tavoitteiden yhteinen omistajuus, joustavuus, prosessin reflektointi ja yhteistyössä uudelleen luodut toimintatavat. Tutkimuksen empiirisen aineiston mukaan ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa keskeisimpiä ovat työntekijöiden keskinäinen riippuvuus ja tavoitteiden yhteinen omistajuus. Moniammatillisen yhteistyöprosessin reflektointi ja yhteistyössä uudelleen luodut ammatilliset toimintatavat tunnistetaan tärkeiksi erityisesti työn kehittämisen näkökulmasta, mutta ne toteutuvat melko heikosti.
Yhteinen historia, ammatillinen rooli, persoonalliset- ja rakenteelliset tekijät ovat Bronsteinin mallissa moniammatillista yhteistyötä edistävien ja estävien tekijöiden pääluokat. Tässä ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin moniammatillista yhteistyötä koskevassa tutkimuksessa keskeisimmiksi yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi nousivat työntekijöiden aiheeseen kohdistama kiinnostuneisuus ja työhön sitoutuneisuus, sekä työntekijöiden välinen tuttuus, mikä korostuu erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Tutkimusaineiston perusteella eniten yhteistyötä haastaa ajanpuute, epäselvyydet salassapitosäädöksistä sekä asiantuntijoiden rooleista.
Asiasanat
Moniammatillinen yhteistyö, ennakollinen lastensuojeluilmoitus, moniammatillisen työskentelyn osa-alueet
Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto Muita tietoja
Faculty
Faculty of Social Sciences and Business Studies
School
Department of Social Sciences Author
Väisänen Aija Title
Interprofessional collaboration in the process of in advance child protection notice Main subject
Social work
Level
Master’s Thesis Advisors
Aini Pehkonen Date
10.06.2020
Number of pages 59+3
Abstract
The purpose of this masters’s thesis is to produce information about the different sectors the interprofessional collaboration consists of in the process of in advance child protection notice and also what kind of factors enhance or prevent the collaboration. This research is qualitative and the empirical material consists of group interviews on the Social anf Health Care professionals in Kainuu Social and Health Care Community on Municipalities. The method on analysing the reaserch material is theory-directing content analysis, where the interprofessional collaboration made in in advance child protection notices in being discribed by Laura Bronstein’s (2003) model for Interdisciplinary Collaboration.
In components of an Bronstein’s Interdisciplinary Collaboration model are; interdependence, collective ownership of the goals, flexibility, reflection on process and newly created professional activities. The empirical material of this research shows the the crucial areas in the process of in advance child protection notice are the interdependence and collective ownership of the goals. The reflection on process in interprofessional collaboration and newly created professional activities are recognized to be important but they don’t come true that well.
In Bronstein’s model history of collaboration, professional role and both personal and structural factors are the main influences enhancing or hindering the interprofessional collaboration. In this study of interprofessional collaboration in in advance child protection notice that main factors enhancing the collaboration are the interest and commitments that the workers feel for subject and also how well the workers know each other, which is emphasized especially in smaller
municipalities. Based on the reasearch material the factors that are mostly hindering the cooperation are lack of time and the vagueness on the provisions relating to secrecy and also vagueness of the roles of the professionals.
Keywords
interprofessional collaboration, in advance child protection notice, the areas on interprofessional collaboration Repositery Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Other information
1 JOHDANTO ... 1
2 MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ ... 3
2.1 Moniammatillinen yhteistyö- käsitteenä ja työmuotona ... 3
2.2 Miksi moniammatillista yhteistyötä? ... 5
2.3 Bronsteinin malli moniammatillisen työskentelyn osa-alueista ja ... siihen vaikuttavista tekijöistä ... 7
2.4 Moniammatillisen yhteistyön haasteet ja kehittäminen ... 9
3 ENNAKOLLINEN LASTENSUOJELUILMOITUS... 12
3.1 Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on osa ehkäisevää lastensuojelua ... 12
3.2 Ennakollisten lastensuojeluilmoituksien taustalla on erilaisia syitä ... 14
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 18
4.1 Tutkimustehtävä ja tarkennetut tutkimuskysymykset ... 18
4.2 Empiirinen aineisto... 19
4.3 Aineiston analysointi ... 21
4.4 Eettiset kysymykset ... 25
5 MONIAMMATILLISEN YHTEISTYÖMALLIN TOTEUTUMINEN ENNAKOLLISEN LASTENSUOJELUILMOITUKSEN TYÖPROSESSISSA ... 29
5.1 Miten ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa näyttäytyy Bronsteinin moniammatillinen yhteistyömalli? ... 29
5.1.1 Työntekijöiden keskinäinen riippuvuus ... 29
5.1.2 Uudelleen luodut ammatilliset toimintatavat ... 31
5.1.3 Tavoitteiden yhteinen omistajuus ... 33
5.1.4 Joustavuus ... 34
5.1.5 Prosessin reflektointi ... 36
5.1.6 Ennakollinen lastensuojeluilmoitus moniammatillisen yhteistyön käynnistäjänä ... 38
5.2 Moniammatillista yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa ... 39
5.2.1 Ammatillinen rooli ... 39
5.2.2 Rakenteelliset tekijät ... 42
5.2.3 Persoonalliset tekijät ... 45
5.2.4 Yhteinen historia ... 46
6 YHTEENVETO JA POHDINTA ... 48
7 LÄHTEET ... 54
8 LIITTEET ... 60
Liite 3 ... 62
KUVIOT
KUVIO 1 Bronsteinin malli moniammatillisen työskentelyn osa-alueista ja siihen vaikuttavista tekijöistä………..8
TAULUKOT
TAULUKKO 1 Esimerkki haastatteluaineiston pelkistämisestä………..22 TAULUKKO 2 Esimerkki aineiston klusteroinnista………23 TAULUKKO 3 Esimerkki moniammatillisen yhteistyön osa-alueiden analysoinnista…………...24 TAULUKKO 4 Esimerkki moniammatillisen yhteistyön osa-alueisiin vaikuttavien tekijöiden analysoinnista………25
1 JOHDANTO
Hyvän lapsuuden perusta rakentuu raskauden alusta alkaen ja raskausaika on erittäin merkittävä vaihe kehittyvän lapsen ja hänen perheensä elämässä. Valitettavasti tämä tärkeä elämänvaihe ei aina suju ongelmitta ja raskaana oleva nainen sekä hänen perheensä voi tarvita paljon tukea.
Palvelujärjestelmän tehtävänä on tunnistaa tämä tuen tarve ja vastata siihen esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön avulla.
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ja siitä käynnistyvä työskentely on tärkeä osa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Onnistunut ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö on merkityksellistä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta, koska onnistuneen ennakollisen työskentelyn avulla voidaan välttyä inhimillisesti vaikeilta ja yhteiskuntaa kuormittavilta lastensuojelun toimenpiteiltä. Ennaltaehkäisevä työ on yksi lastensuojelulain keskeisistä tavoitteista (HE 252/2006, 77). Myös sosiaalihuoltolain keskeisenä tavoitteena on siirtää sosiaalihuollon palveluiden painopistettä erityisesti hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen sekä lisätä asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaista asiakkaan tarpeisiin vastaamista muun muassa moniammatillisen yhteistyön keinoin (HE 164/2014, 80-81).
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus lisättiin lastensuojelulakiin vuonna 2010. Tavoitteena on, että lapsen kehitykselle luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset jo sikiöaikana (HE 252/2006, 48).
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus tulee tehdä, jos on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Useilla viranomaisilla on lakisääteinen velvoite ilmoituksen tekemiseen (Lastensuojelulaki 417/2007 § 25 c.) Vuonna 2018 koko Suomessa syntyi elävänä 47 577 lasta ja ennakollisia lastensuojeluilmoituksia tehtiin yhteensä 2008 kappaletta. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus tehtiin siis 4,2 %:sta syntyneistä. Kainuussa ennakollisia lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2018 yhteensä 17 kappaletta. (THL 2019, 16- 17.) Ennakollisten lastensuojeluilmoituksien määrä on Kainuussa ja koko maassa laskenut hieman viime vuosina, mitä selittää pääasiassa syntyvyyden lasku. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus käynnistää prosessin, jonka aluksi arvioidaan tulevan vanhemman/vanhempien kanssa se, keitä asiakkaan läheisiä ja keitä viranomaisia on tarpeen kutsua verkostoyhteistyöhön (Saastamoinen 2016, 208).
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus kohdistuu huoleen raskaana olevasta naisesta ja vielä syntymättömästä lapsesta. Tässä vaiheessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja tukitoimet kohdistuvat siis odottajan ja hänen perheensä terveyden sekä hyvinvoinnin edistämiseen ja sitä kautta sikiön kehityksen turvaamiseen. Ennen syntymäänsä lapsi ei ole lastensuojelun asiakas (LSL 417/2007 §26), vaan hänen vanhempansa saavat tukea ja palveluita muiden sosiaali- ja terveydenhuollon lakien mukaisesti. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus siis mahdollistaa vanhempien ja lapsen palveluiden suunnittelun hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Tässä vaiheessa varsinainen toimintavelvollisuus asiakkaiden asiassa kohdistuu aikuissosiaalityöstä vastaavaan viranhaltijaan (HE 225/2009, 15).
Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä (Kainuun sote) ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käsittely ja prosessin omistajuus on 1.10.2017 alkaen määritelty aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöiden tehtäväksi. Aikuissosiaalityö ei yksin pysty vastaamaan ennakollisista ilmoituksista nousevaan palvelun tarpeeseen. Usein jo palvelutarpeen arvio on tarpeen tehdä moniammatillisesti, jotta tilanteesta saadaan mahdollisimman kattava kuva ja löydetään oikeat palvelut raskaana olevan naisen ja hänen perheensä tueksi. Moniammatillisen yhteistyön velvoite on kirjattu sosiaalihuoltolakiin (1301/2014, 41§) ja terveydenhuoltolakiin (1326/2010, 2§).
Tämä pro gradu- tutkielma käsittelee ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käynnistämän työprosessin moniammatillista yhteistyötä. Tavoitteena on selvittää, millaisista osa-alueista ja tekijöistä moniammatillinen yhteistyö Kainuun sotessa tehtävässä ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa muodostuu. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käynnistämässä moniammatillisessa yhteistyössä mukana olevia sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Selvittämällä moniammatillisen työryhmän muodostavien asiantuntijoiden ajatuksia yhteistyöstä on tavoite sekä lisätä ymmärrystä, että antaa aineksia yhteiseen reflektioon käytännön työn kehittämiseksi.
Johdannon jälkeisissä luvuissa kaksi ja kolme esittelen tutkielman teoreettisen taustan. Määrittelen moniammatillisuuden käsitteen ja ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tutkielman kontekstina.
Neljännessä luvussa kerron tutkielman toteutuksesta, esittelen tutkielman empiirisen aineiston ja avaan käyttämääni aineiston analysointitapaa. Luvun lopussa tarkastelen tutkielman luotettavuuteen ja eettisyyteen liittyviä kysymyksiä. Viides luku keskittyy tutkimuksen tuloksiin, joita analysoin Bronsteinin moniammatillisen yhteistyön mallia hyödyntäen. Lopun yhteenvetoon kokoan tutkimuksen keskeisen annin.
2 MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ
2.1 Moniammatillinen yhteistyö- käsitteenä ja työmuotona
Moniammatillinen- käsitteenä on havaittavissa asiantuntijoiden ja ammattiryhmien yhteistyön kuvauksissa jo 1980-luvun lopulta ja Suomessa vakiintuneessa käytössä 1990-luvulta alkaen.
Moniammatillisuuden käsitettä käytetään erilaisissa yhteyksissä eri tavoin ja siihen rinnastettavia käsitteitä kuten moniammatillinen yhteistyö, asiantuntijayhteistyö, verkostoyhteistyö tai tiimityö on vaihtelevasti käytössä kirjoittajasta ja aihealueesta riippuen. Vuoden 2014 sosiaalihuoltolaissa moniammatillisuuden yhteyteen on kirjattu aiemmin vähemmän käytetty monialaisuuden käsite, jolla myös tarkoitetaan eri alojen välistä yhteistyötä. Englannin kielessä moniammatillisesta yhteistyöstä käytetään muun muassa käsitteitä multi-, inter-, trans- ja crossprofessional.
Käsite moniammatillinen voi kuvata monenlaista asiantuntijoiden tapaa työskennellä yhdessä, minkä vuoksi on tärkeää määritellä millaista ja minkä tasoista yhteistyötä käsitteellä kulloinkin tarkoitetaan.
Englannin kielen sana interprofessional tarkoittaa suoraan käännettynä ammattienvälistä yhteistyötä ja trans-/crossprofessinal puolestaan poikkiammatillista yhteistyötä. (Isoherranen 2012, 20-21.) Moniammatillinen yhteistyö- käsite muodostuu kahdesta termistä, joita ovat moniammatillisuus (interprofessional) ja yhteistyö (collaboration). Moniammatillisuus-osa sisältää ammatillisuuden tai asiantuntija-ammatin (professional) käsitteen, sekä välittävän, muut huomioivan ja keskinäistä riippuvaisuutta kuvaavan (inter) osan. Yhteistyö-käsite viittaa yhteistoiminnallisuuteen (collaboration) ja yhteistyöhön (cooperation) laadullisena sisältötekijänä. (Pärnä 2012, 50;
Isoherranen 2012, 20-24.)
Kainuun sote kuntayhtymässä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen johdosta asiakkaaksi tulevan asiakkaan tueksi rakentuu oma yksilöllinen organisaatiorajat ylittävä moniammatillinen tiimi, johon kuuluu äitiysneuvolan terveydenhoitaja, aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä, sekä asiakkaan tarpeen mukaan esimerkiksi riippuvuuksien hoidon työntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja, vauvaperhetyöntekijä, äitiyspoliklinikan työntekijöitä tai/ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä.
Toisinaan mukana työskentelyssä on asiakkaan läheisiä tai tukihenkilö. Tiimin kokoonpano vaihtelee asiakaskohtaisesti ja sen monimuotoisuutta lisää se, ettei missään yksikössä ole keskitetty
ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käynnistämää asiakastyötä samoilla työntekijöille, vaan esimerkiksi aikuissosiaalityössä kaikki sosiaalityöntekijät ovat tarpeen mukaan osana oman asiakkaansa ennakollista lastensuojeluilmoitusprosessia. Tässä tutkielmassa käytän ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa tehtävästä yhteistyöstä käsitettä moniammatillinen yhteistyö, koska se kuvaa parhaiten tämän tutkimuksen kohteena olevaa työmuotoa. Mielestäni tällainen työmuoto muodostuu sekä ammattienvälisestä että poikkiammatillisesta yhteistyöstä, johon liittyy voimakkaasti sekä asiantuntijaosaaminen, että riippuvuus muiden osaamisesta. Kainuun sotessa ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin työntekijät ovat sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita, jotka toimivat asiakkaan käyttämässä verkostossa. Isoherrasen mukaan tämän tyyppisen toimintamalli on käytännön kokemuksissa havaittu hyödylliseksi. Tällaisen moniammatillisen verkoston avulla kootaan yhteen asiakkaasta jo olemassa oleva tieto, sovitaan yhteiset tavoitteet ja tuetaan asiakasta tarpeellisissa tilanteissa. (Isoherranen 2008, 135.)
D’Amour, Ferrada-Videla, San Martin Rodriguez & Beaulieu (2005, 118-119) ovat laajassa terveydenhuollon moniammatilliseen yhteistyöhön kohdistuneessa kirjallisuuskatsauksessaan tunnistaneet yhteistyön keskeisiksi käsitteiksi jakamisen, kumppanuuden, keskinäisen riippuvuuden ja vallan. Heidän mukaansa jakamisella tarkoitetaan yhteistyössä esimerkiksi vastuun, päätöksen teon, tiedon ja arvojen keskinäistä jakamista. Kumppanuuden edellytyksiä ovat avoin ja rehellinen vuorovaikutus, luottamus ja muiden asiantuntijoiden mielipiteiden kunnioittaminen sekä yhteiset tavoitteet. Työntekijöiden keskinäinen riippuvuus tarkoittaa ennen kaikkea yhteistyön merkityksen ymmärtämistä. Yhteistyössä valta tulee jakautua osallistujien kesken suunnitellusti ja siten, että se perustuu nimenomaan tietoon ja kokemukseen. Yhteistyö näyttäytyy muuttuvana ja kehittyvänä prosessina, mihin edellä mainitut osa-alueet kiinnittyvät.
Moniammatillinen yhteistyö voi tarkoittaa verkostojen välistä yhteistoimintaa, viranomaisten yhteistyötä, erilaisia organisaatioiden sisäisiä tai ulkoisia muotoja. Moniammatillinen yhteistyö voi käynnistyä suunnitelmallisesti tai spontaanisti ja sen kesto vaihtelee lyhyestä yksittäisestä ongelmanratkaisutilanteesta vuosia kestävään yhteistyöprosessiin. (Kekoni ym. 2019, 17.) Moniammatillisen yhteistyön sisältöjä ei luoda ainoastaan organisaationaalisella tasolla vaan se muokkautuu ja määrittyy pitkälti yksittäisten työryhmien vuorovaikutustilanteissa. Paikallinen moniammatillisten yhteistyöryhmien toiminta ja yhteistyökulttuuri muotoutuu ennen kaikkea siihen osallistuvien työntekijöiden käsitteelle antamista merkityksistä, jotka joko kannustavat tai estävät yhteistyön kehittymistä. (Pärnä 2012, 48.)
Moniammatillinen yhteistyö voi olla toiminnan muoto tai väline ja siihen voi sisältyä asiakastyötä, työn suunnittelua tai johtamista. Moniammatilliselle yhteistyölle ja sen lähikäsitteille on siis annettu useita erilaisia määritelmiä. Isoherranen (2008, 34; 2012, 22) on moniammatilliseen yhteistyöhön kohdistuneiden tutkimustensa pohjalta määritellyt ja tiivistänyt moniammatillisen yhteistyön seuraavasti:
”Moniammatillista yhteistyötä voidaan kuvata sosiaali- ja terveysalalla asiakas- /potilaslähtöisenä työskentelynä, jossa pyritään huomioimaan potilaan/asiakkaan elämän kokonaisuus ja hänen hoito- ja hoivapolkunsa. Yhteisessä tiedonkäsittelyssä eri asiantuntijoiden tiedot ja taidot kootaan yhteen.
Vuorovaikutusprosessissa rakennetaan tapauskohtainen tavoite ja yhteinen käsitys (jaettu sosiaalinen kognitio) potilaan tilanteesta, tarvittavista toimenpiteistä ja ongelmien ratkaisuista.
Tiedon kokoaminen yhteen tapahtuu joustavasti, sovituilla välineillä ja/tai foorumeilla sovituin toimintaperiaattein. Asiakas/potilas ja/tai hänen läheisensä ovat tarvittaessa mukana keskustelussa.”
Moniammatillisen yhteistyön tavoitteena on aina yhdistää ammattilaisten erilainen osaaminen ja vahvuudet yhteisen tavoitteen, esimerkiksi asiakkaan hyödyksi. Keskeistä onnistuneessa moniammatillisessa yhteistyössä on se, kuinka ryhmä kokoaa yhteen ja käsittelee kaiken sen tiedon ja osaamisen mikä mahdollistaa asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisen ymmärtämisen ja hyvän jatkosuunnitelman rakentamisen. (Isoherranen 2008, 33.) Tyypillisesti moniammatillinen yhteistyö ennakollisen lastensuojeluilmoituksen osalta käynnistyy, kun sosiaalityöhön tulee ennakollinen ilmoitus ja sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä asiakkaaseen ja niihin tahoihin, joiden arvioi ilmoituksen sisällön perusteella olevan tarpeen olla mukana asiakkaan tilannetta kartoittamassa.
2.2 Miksi moniammatillista yhteistyötä?
Hallinnollisesti moniammatillisen yhteistyön velvoite ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käsittelyyn tulee sosiaalihuoltolaista. Sosiaalihuoltoa tulee toteuttaa yhteistyössä eri toimijoiden kesken siten, että siitä muodostuu asiakkaan edun mukainen kokonaisuus. Asiakkaan palvelutarpeen arvioimiseksi, päätösten tekemiseksi ja sosiaalihuollon toteuttamiseksi sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava siitä, että käytössä on asiakkaan tarpeisiin nähden riittävä asiantuntemus ja osaaminen. Muiden viranomaisten on sosiaalihuollon viranomaisen pyynnöstä osallistuttava yhteistyöhön. (SHL 1301/2014, §41.) Terveydenhuoltolaissa määritellään, että työntekijöiden tulee terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja terveydenhuoltolain mukaisia palveluita toteuttaessa olla
yhteistyössä sosiaalihuollon ja muiden kunnan palveluiden kanssa sen mukaisesti mitä tehtävien ja potilaan hoito sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve edellyttävät (1326/2010, § 32).
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta on maassamme valmisteltu jo toistakymmentä vuotta. Edelleen keskeneräisellä uudistuksella on laajat tavoitteet ja siihen on monia syitä, joita ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden hajanaisuus, työntekijöiden vähäinen yhteistyö, asiakkaiden pomputtelu ja puutteellinen asiakasprosessien koordinointi (Helminen 2017, 14-15). Erityisesti paljon apua tarvitsevien asiakkaiden on arvioitu tarvitsevan ja hyötyvän integroiduista palveluista (Hujala & Lammintakanen 2018). Sosiaali- ja terveydenhuolto uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena onkin rakenteellisen muutoksen kautta tuoda eri alojen työntekijät lähemmäksi toisiaan ja siten vahvistaa myös moniammatillisen yhteistyön sujuvuutta.
Nykypäivän eriytynyt palvelujärjestelmä sekä asiantuntijoilta vaadittava korkea tieto- ja taitotaso on lisännyt erityisosaamisen tarvetta ja samalla kaventanut sekä pirstaloinut asiantuntemusta pienempiin osiin. Asiakkaiden/potilaiden ongelmat ovat monimutkaistuneet ja tämä kehitys on osaltaan ohjannut työntekijöitä moniammatillisen yhteistyön suuntaan. (Nietola 2011, 23; Isoherranen 2012, 60;
Bronstein 2003, 297.) Tietojärjestelmien hajautuminen on vaikeuttanut tietojen keruuta ja käsittelyä.
Lisäksi tiedonmäärän ja tekniikan valtavan nopea lisääntyminen on aiheuttanut sen, ettei työntekijä voi hallita riittävän monipuolisesti uuden tiedon ja tekniikan mukanaan tuomia vaatimuksia.
(Sinkkonen, Taskinen & Rissanen 2017, 110.) Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoilta vaaditaan laaja-alaista osaamista, mutta erityisesti oman substanssin perusteellista tuntemusta ja asiantuntijuutta, mikä tarkoittaa sitä, ettei sama henkilö voi hallita kuin osan kokonaisuudesta, jota tarvitaan esimerkiksi moniongelmaisen asiakkaan palvelutarpeen kartoittamiseen ja palveluiden tuottamiseen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastilanteissa kuten esimerkiksi ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käsittelyssä tarvitaan monenlaista osaamista ja yhteistyö on välttämätöntä.
Asiantuntijat eivät aina osaa arvioida asiakkaan / perheen tilannetta kokonaisuutena ja tarkastelua tehdään vain oman asiantuntijuuden kautta, jolloin tuki voi jäädä puutteelliseksi. Moniammatillinen yhteistyö vaatii taitoa ja halua sen tekemiseen. Moniammatillista yhteistyötä tehtäessä on tärkeää, että asiantuntijoiden välinen vuorovaikutus on avointa. Oma osaaminen täytyy tuoda selvästi esille, mutta myös muiden asiantuntijuudella täytyy antaa tilaa. Moniammatillisen yhteistyön asiantuntijuus
ei ole kenenkään yksittäisen työntekijän ominaisuus vaan se syntyy ryhmän yhteistyössä. (Rekola 2008, 15-16.)
Moniammatillisen yhteistyön lähtökohtana on aina asiakas, jonka tilanne ja tuen tarve pyritään arvioimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. On arvioitu, että moniammatillinen yhteistyö palvelee erityisesti niitä asiakkaita, joiden tilanteen ratkaisu edellyttää monen viranomaisen palveluita. (HE 164/2014, 57.) Asiakaslähtöisyys on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työskentelyn perusarvoja. Moniammatillisessa työskentelyssä täytyy olla erityisen huolellinen siinä, että tämän tärkeän arvon toteutumisesta huolehditaan kaikissa tilanteissa ja kaikki osallistujat ovat siitä vastuussa. On tärkeää, että kaikki moniammatillisen yhteistyön osapuolet toimivat avoimesti ja erilaiset hierarkiat, valtasuhteet ja valtaresurssit ovat kaikkien osapuolien tiedossa ja toimintatapoja voidaan myös tarvittaessa muuttaa. Tämän mahdollistamiseksi on tärkeää, että moniammatillisen yhteistyön tekijät tuntevat toistensa työtä ja osaamista, jotta kunkin asiantuntijan ammattitaitoa osataan hyödyntää asiakaslähtöisen palvelun tuottamiseksi. (Hyväri 2017, 41.) Parhaimmillaan moniammatillinen yhteistyö on vuorovaikutuksellista tiedon yhdistämistä ja ongelman ratkaisua yhteistyössä asiantuntijoiden, asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa (Kekoni ym. 2019, 18).
2.3 Bronsteinin malli moniammatillisen työskentelyn osa-alueista ja siihen vaikuttavista tekijöistä
Brittiläinen sosiaalityön tutkija Laura Bronstein (2003) on laatinut teoreettisen mallin moniammatillisen yhteistyön osa-alueista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Bronstein on muodostanut sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan tutkimuksien pohjalta erityisesti sosiaalityön näkökulmasta monitieteistä yhteistyötä kuvaavan mallin, missä hän on nimennyt monitieteisen yhteistyön osa- alueiksi seuraavat: työntekijöiden keskinäinen riippuvuus, uudelleen luodut ammatilliset toimintatavat, joustavuus, yhteiset tavoitteet ja yhteistyön reflektointi. Bronstein käyttää eri tieteenalojen yhteistyötä kuvaavassa mallista käsitettä monitieteinen yhteistyö (interdisciplinary collaboration), mutta käsitteen voi mielestäni tässä yhteydessä kääntää moniammatilliseksi yhteistyöksi.
KUVIO 1. Bronsteinin malli moniammatillisen työskentelyn osa-alueista ja siihen vaikuttavista tekijöistä
Bronsteinin mukaan työntekijöiden keskinäinen riippuvuus tarkoittaa moniammatillisessa yhteistyössä asiantuntijoiden riippuvuutta toisten ammattilaisten osaamisesta ja asiantuntijuudesta sekä yhteistyöstä. Uudelleen luodut ammatilliset toimintatavat muotoutuvat/kehitetään yhteistyössä ja ne ovat toimintakäytäntöjä, ohjeistuksia ja palveluita, joita uudistaen voidaan tarjota asiakkaalle laadukkaampia palveluita ja tukea vaikuttavimmin kuin ennen käytössä olleilla tavoin. Tavoitteiden yhteinen omistajuus merkitsee ennen kaikkea prosessin osapuolten yhteistä vastuuta. Kaikilla osapuolilla on yhteinen vastuu omasta osuudesta suhteessa asiakkaaseen ja yhteistyökumppaneihin.
Tavoitteiden yhteiseen omistajuuteen voidaan liittää käsitteet yhteinen visio ja strategia sekä päätöksenteko, missä huomioidaan kompromissit. Neljäs moniammatillisen työskentelyn osa-alue muodostuu joustavuudesta. Joustavuus moniammatillisessa yhteistyössä käsittää muun muassa työntekijöiden ammatillisten rajojen ylittämisen, yhteistyössä ja omassa toiminnassa tehtävät kompromissit sekä osapuolten välisen tasa-arvoisuuden. Tässä mallissa nähdään erittäin tärkeänä moniammatillisen yhteistyöryhmän mahdollisuus prosessin reflektointiin, eli yhteiseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon yhteistyöprosessin aikana ja päättyessä. Moniammatillisen yhteistyön kehittymisen kannalta on keskeistä jakaa palautetta ja tunnistaa yhteistyön vahvuuksia. (Bronstein 2003, 297-302.)
Moniammatillisen yhteistyön osa-alueisiin vaikuttavat monet tekijät, mitkä voidaan Bronsteinin mallin mukaan tiivistää seuraavasti: ammatillinen rooli, rakenteelliset tekijät, persoonalliset tekijät ja yhteinen historia. Kunkin työntekijän ammatillinen rooli vaikuttaa moniammatillisen yhteistyön toteutumiseen. Ammatillinen rooli pitää sisällään muun muassa työntekijän ammatti-identiteetin ja muiden asiantuntijoiden ammattitaidon kunnioittamisen. Työntekijän oman ammatti-identiteetin vahvuus vaikuttaa hänen kykyynsä olla ammatillisessa vuorovaikutuksessa ja luottaa omaan
osaamiseensa moniammatillisessa yhteistyössä. Toisinaan erilaiset työkulttuurit, normit ja ammattikieli asettavat yhteistyöhön haasteita. Moniammatillinen yhteistyö tarvitsee rakenteellista tukea ja on tärkeää, että organisaatiorakenne ja johto tukee työtä ja työntekijöillä on käytettävissä aikaa sekä tilaa yhteistyölle. Tutkimusten mukaan moniammatillisen ryhmän yhteinen historia ja siinä saadut kokemukset vaikuttavat merkittävästi yhteistyön sujumiseen. Myös työntekijöiden persoonallisilla tekijöillä nähdään olevan vaikutusta moniammatillisen yhteistyön toteutumisessa.
Työntekijän ominaisuuksista luottamus, kunnioitus, ymmärrys, herkkyys ja epävirallinen vuorovaikutus tukevat yhteistyön onnistumista. (Bronstein 2003, 302-304.)
2.4 Moniammatillisen yhteistyön haasteet ja kehittäminen
Kaikessa asiantuntijayhteistyössä on havaittavissa riskejä. Verkostoyhteistyössä asiantuntijat vaihtavat asiakasta koskevia tietoja, mikä lisää työntekijän/työntekijöiden vallankäytön mahdollisuutta suhteessa asiakkaaseen. Mahdollinen riski voi myös olla asiakkaan ”sokea luottamus”
asiantuntijoiden tietotaitoon, mikä ei kuitenkaan ole erehtymätöntä. Valitettavasti poikkihallinnollinen yhteistyö voi huonoimmillaan muodostua asiantuntijoiden väliseksi kilpailuksi asiakkaista, resursseista tai arvostuksesta. Toisinaan voi tulla myös viranomaisten välistä vastuunsiirtelyä, missä asiakas jää paitsioon. (Määttä 2007, 29–30; Nietola 2011, 38.) Tällaisia tilanteita voitaisiin välttää, jos moniammatillista yhteistyötä tekevät asiantuntijat olisivat selkeästi tietoisia omasta ja muiden työntekijöiden rooleista, sekä heidän toimintaansa ohjaavista laista ja säädöksistä.
Moniammatillisessa yhteistyössä toimivien asiantuntijoiden tulisi tuntea toistensa työnkuvat ja heillä pitäisi olla riittävä ymmärrys muiden asiantuntijoiden osaamisalueista. Tuoreessa tutkimuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat kertovat, että toisten ammattilaisten työtä ei edelleenkään kunnolla tunneta ja tämä vaikuttaa negatiivisesti yhteistyöhön (Hujala & Lammintakanen 2018, 23).
Puutteelliset tiedot toisen asiantuntijan työstä kaventavat ryhmän toimintaa sekä asiakkaan saamaa palvelua ja ne voivat pahimmillaan luoda henkilöiden välille kilpailua ja negatiivista jännittyneisyyttä. Myös kohtuuttomat odotukset toisen asiantuntijan osaamisesta, vallasta ja vastuusta voivat aiheuttaa ristiriitoja.
Moniammatillisen yhteistyön keskeinen tehtävä on tarpeellisten tietojenvaihto asiakkaan prosessin eri vaiheissa. Salassapitokysymykset tulee käsitellä avoimesti heti prosessin alussa, jolloin vältytään yhteistyötä ja luottamusta rikkovilta epäselvyyksiltä myöhemmin. Parhaiten tämä toteutuu, kun asiakas on alusta asti tiiviisti mukana yhteistyössä ja läsnä kun häntä koskevista asioista keskustellaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta sekä asiakasasiakirjojen kirjaamista säätelevät useat lait; laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2008), laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), hallintolaki (434/2003), laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), henkilötietolaki (523/1999) sekä laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasasiakirjojen sähköisestä käsittelystä.
Lastensuojelulaki (§25) velvoittaa muut viranomaiset tekemään ennakollisen lastensuojeluilmoituksen ja sosiaalihuoltolain mukaan heidän on sosiaalityöntekijän pyynnöstä osallistuttava asiakkaan palvelutarpeen arviontiin ja suunnitelman laatimiseen (1301/2014 §41).
Sosiaalihuollon viranomaisella on lisäksi laaja tiedonsaantioikeus sosiaalihuollon asiakaslain perusteella, jos tiedot ovat välttämättömiä sosiaalihuollon tehtävässä. Tietoja tulee kuitenkin ensisijaisesti pyytää asiakkaalta ja asiakkaalle tulee aina tiedottaa häntä koskevien tietojen käyttötarkoituksesta (812/2000 §12-13). Kaikissa tilanteissa on ensisijaisesti pyrittävä varmistamaan asiakkaan itsemääräämisoikeus ja osallistuminen (812/2000 §8).
Työyhteisöissä ja ammateissa käytetään erilaisia sanoja ja ilmaisuja, mitkä voivat olla toisille asiantuntijoille vieraita. Aidon moniammatillisen yhteistyön toimimiseksi kaikkien osapuolten tulisikin tunnistaa nämä sanastoissa ja vuorovaikutuskulttuureissa olevat erilaisuudet ja pyrkiä toimimaan sen edistämiseksi, että näkökulmien ja yhteisen ymmärryksen löytäminen on mahdollista (Isoherranen 2008, 36).
Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat aina osa jotakin organisaatiota sekä työyhteisöä ja heidän positionsa, roolinsa ja tehtävänsä määrittyvät näiden kautta. Organisaation toimintaan puolestaan vaikuttavat rakenteet esimerkiksi säännöt, johtamistavat ja työntekijöiden työnkuvat.
Moniammatillinen yhteistyö ei voi onnistua ilman organisaation tukea ja työntekijä tuo aina moniammatilliseen yhteistyöhön mukanaan oman organisaationsa kulttuuria. (Pärnä 2012, 18.) Organisaation tärkeä tehtävä on luoda yhteistyölle konkreettiset puitteet, kuten tilat ja toimivat tietojärjestelmät. Vähintään yhtä tärkeää on moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuvien
asiantuntijoiden saama esimiesten tuki. Esimiehillä on valta ja vastuu määritellä työntekijöiden aikaa ja resursseja, sekä kannustaa ja osallistua työn kehittämiseen.
Reflektointi on yksi keskeinen työn kehittämisen väline. Se tarkoittaa tunteiden, sisäisten tilojen havainnointia, sekä ilmaisua ja tietoista tunnistamista. Reflektointi voi kohdistua asiantuntijan omaan toimintaan, toisen ihmisen toimintaan, vuorovaikutukseen tai vuorovaikutuksen toimintaympäristöön. Oppivan organisaation teoriat korostavat reflektointia ryhmäoppimisen välineenä. (Isoherranen 2008, 80.) Kun työryhmällä on mahdollisuus reflektoida toimintaansa, ryhmälle muodostuu yhteinen ymmärrys tilanteesta ja toiminnan kehittäminen on mahdollista.
Yhteinen keskustelu vahvistaa moniammatillisen ryhmän yhtenäisyyttä ja lisää vaikuttavuutta (Bronstein 2003, 302). Reflektointi voi myös olla keino selkiyttää moniammatillisen ryhmän vuorovaikutusta, rooleja ja toimintatapoja. Tärkeää on myös jokaisen ryhmäläisen itsereflektointi suhteessa ryhmään. (Isoherranen 2008, 162-163.)
Toisten asiantuntijoiden työn tunteminen on osa-alue minkä kehittäminen ei vaadi erityisen suuria ponnistuksia tai taloudellisia resursseja. Riittää, että moniammatillisella työryhmällä on aikaa ja kiinnostusta tutustua toistensa tehtäviin sekä keskustella niistä perusteellisesti. Toisaalta moniammatillinen yhteistyö on nykyisin niin keskeinen osa koko sosiaali- ja terveydenhuollon alaa, että olisi perusteltua vahvistaa kaikkien alan työntekijöiden tietämystä muiden asiantuntijoiden tehtävistä.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksessa on jo vuosia ymmärretty moniammatillisen yhteistyön olevan keskeinen osa nykypäivän työelämän vaatimuksia. Moniammatillisen koulutuksen erilaisia käytäntöjä on luotu ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Näissä opinnoissa on tavoitteena kannustaa eri alojen opiskelijoita yhdistämään erilaisia tietopohjia ja osaamista esimerkiksi case- tyyppisellä ongelmanratkaisun pohdinnalla. Tätä kautta pyritään kouluttamaan ryhmä- ja yhteistyötaitoisia ammattilaisia, jotka arvostavat omaa ja toisten asiantuntemusta. (Mönkkönen ym.
2019, 113-116.) Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä toteutuuko moniammatillinen oppiminen koulutuksen sisällöissä riittävässä laajuudessa (Isoherranen 2012, 146-147; Mönkkönen ym. 2019, 141; Bronstein ym. 2010).
3 ENNAKOLLINEN LASTENSUOJELUILMOITUS
3.1 Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on osa ehkäisevää lastensuojelua
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus tulee tehdä, jos ilmoittajalla on perusteltu huoli raskaana olevan naisen ja syntymättömän lapsen hyvinvoinnista. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen ovat velvollisia tekemään kaikki lastensuojelulain 25 §:ssä nimetyt tahot kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö, poliisi, rikosseuraamuslaitos, pelastustoimi, ulosottovirasto ja Kansaneläkelaitos. Myös yksityishenkilö voi tehdä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen. Huoli voi aiheutua erilaisista asioista kuten esimerkiksi raskaana olevan naisen päihteenkäytöstä, psyykkisestä tilasta tai ympäristöstä.
Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun. Lastensuojelulain sekä lapsen ja tämän perheen kanssa työskentelevien tehtävänä on turvata lapselle hyvät kasvuolosuhteet. Kunta vastaa siitä, että ehkäisevää lastensuojelua sekä lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua järjestetään tarvittavassa laajuudessa. Lastensuojelun laadun tulee taata kaikilla lapsille ja heidän perheilleen riittävä tuki. Lastensuojelun toimeenpanosta vastaavan tahon on lastensuojelua järjestettäessä tarpeen mukaan tehtävä yhteistyötä muiden viranomaisten ja palveluita järjestävien yhteisöjen kanssa palveluiden järjestämiseksi ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa. (LSL 417/2007 1-2§ ja 11§.)
Lapsella on yksilölliset oikeudet ja etusija erityiseen suojeluun syntymästään lähtien (HE 13/1983).
Lapsen oikeuksien neljä yleisperiaatetta ovat: lapsen syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen (YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989, artiklat 2, 3, 6 & 12). Nämä globaalit oikeudet perustuvat Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimuksiin ja erityisesti lapsen oikeuksien sopimukseen.
Suomessa lapsia suojaa lisäksi Suomen perustuslaki, jonka tehtävänä on edelleen täsmentää näitä oikeuksia. Lastensuojelulaki pohjautuu edellisiin.
Lapsella on siis yksilölliset oikeudet ja etusija erityiseen suojeluun syntymästään lähtien. Tämän hetken lain tulkinnan mukaan lapsen oikeudet ja lastensuojelulaki eivät lastensuojelulain pykälää 25 ja 25 c lukuun ottamatta kohdistu syntymättömään lapseen. Lastensuojelulaki ja sosiaalihuoltolaki painottavat kuitenkin erityisesti ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen merkitystä (STM 2013, 21).
Vuonna 1990 tuolloin voimassa olleeseen lastensuojelulakiin lisättiin säädös 11§ 2 momentti, minkä mukaan terveydenhuollon viranomaisilla on velvollisuus järjestää raskaana olevalle naiselle tarpeelliset terveydenhuollon palvelut näiden erityiseksi suojelemiseksi. Hallituksen esityksen mukaan tällä lisäyksellä pyrittiin varmistamaan raskaana olevalle naiselle hänen tarvitsemansa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja sillä tavoin ehkäisemään esimerkiksi päihdeongelmaisen äidin sikiön vammautumista raskausaikana. Säädöksessä tarkoitettu toiminta kohdistui erityisesti terveydenhuollon sektoriin kuuluvaan äitiysneuvolatyöhön. Hallituksen esityksessä on korostettu erityisesti päihdeongelmaisten äitien tarvitsemien palveluiden turvaamista, mutta siinä todetaan, että huoli voi aiheutua myös asumisen ongelmista tai tulevan vanhemman kyvyttömyydestä huolehtia omasta ja tulevan lapsen hyvinvoinnista. Samassa yhteydessä korostettiin erityisesti näiden tilanteiden vaativan viranomaisilta yli sektorirajojen ulottuvaa yhteistyötä. (HE 252/2006, 13.) Myös vuoden 2008 lastensuojelulaki uudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli viranomaisten välisen yhteistyön tehostaminen (STM 2013, 21).
Ennakolliseen lastensuojeluilmoitukseen liittyvässä työskentelyssä on kyse varhaisesta tuesta ja ehkäisevästä lastensuojelusta, mikä kohdistuu syntymättömään lapseen. Tätä tukea annetaan lapsen äidin kautta siten, että raskaana olevalle naiselle tarjotaan kaikki tarpeellinen tuki hänen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kunnat saavat päättää siitä millä sosiaalihuollon taholla on ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käsittelyvastuu. Toisissa kunnissa ennakollinen lastensuojeluilmoitus käsitellään lastensuojelussa, vaikka ennen syntymäänsä lapsi ei ole lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakas. Tuleva äiti on asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa, sekä tarpeen mukaan erikoissairaanhoidossa, joissa tehdään moniammatillista yhteistyötä, johon lastensuojelun sosiaalityö asiantuntijatahona osallistuu.
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus edellyttää, että asiakkaan elämäntilanne kartoitetaan sosiaalityössä kokonaisvaltaisesti. Tarve kartoittaa ihmisen elämäntilannetta kokonaisvaltaisesti tuo sosiaali- ja terveydenhuoltoon perusteen moniammatilliseen yhteistyöhön (Helminen & Sukula- Ruusunen 2017, 47-48). Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaan sosiaaliviranomainen vastaa sosiaalihuollon toimenpiteistä, mutta mikäli asiakkaan palvelutarpeen arviointi ja tarpeisiin
vastaaminen edellyttävät laajempaa osaamista on muiden viranomaisten velvollisuus sosiaalityön pyynnöstä osallistua palvelutarpeen arviointiin ja asiakassuunnitelman laatimiseen.
3.2 Ennakollisten lastensuojeluilmoituksien taustalla on erilaisia syitä
Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessia on Suomessa tutkittu melko vähän. Kotimaisessa tiedon haussa löytyi viisi läheisesti ennakollista lastensuojeluilmoitusta käsittelevää pro gradu- tutkielmaa, mutta ei yhtään lisensiaattityötä tai väitöskirjaa. Sama havainto on tehty myös Iso- Britanniassa, missä syntymättömiin lapsiin kohdistuvasta lastensuojelusta (pre-birth child protection) on tutkimustietoa myöskin hyvin vähäisesti (Critchley 2018, 6-7). Suomessa ennakollinen lastensuojeluilmoitus perustuu lastensuojelulakiin ja Turpeisen (2015, 22) mukaan vastaavaa käytäntöä ei samanmuotoisena esiinny kansainvälisesti tai edes muissa Pohjoismaissa.
Suomessa ennakollisia lastensuojeluilmoituksia koskevat pro gradu- tutkimukset ovat kohdistuneet ennakollisten lastensuojeluilmoitusten sekä raskaana olevien naisten sosiaalityön asiakasasiakirjojen tutkimukseen. Asiakirjoja on tutkittu ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta lapsen syntymään saakka ja niiden tavoitteena on ollut tuottaa tietoa raskaana olevien naisten, syntyvien lasten ja perheiden erityisestä tuen tarpeesta sekä heille tarjotuista palveluista ja tukitoimista lastensuojelun kontekstissa. (Saarinen 2015; Turpeinen 2012.) Lisäksi on tehty kaksi gradututkimusta, missä on tutkittu ja analysoitu päihdeäitien tahdonvastaiseen hoitoon liittyviä näkökulmia (Ahvenus 2014;
Jussmäki 2016).
Vuonna 1990 lisättiin silloiseen lastensuojelulain pykälään 11 momentti 2, missä oli tarkoituksena erityisesti päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten terveydenhuollon palveluiden turvaaminen (HE 252/2006, 13). Hallituksen esityksessä 225/2009 tämä säädös on poistettu ja tuolloin säädettiin ennakollisen lastensuojeluilmoituksen § 25 c lisäämisestä lastensuojelulakiin. Tällä hetkellä voimassa oleva lastensuojelulaki velvoittaa tekemään ennakollisen lastensuojeluilmoituksen, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen.
(HE 225/2009, 15.) Laki ei tarkemmin määrittele millaisia nämä syyt ilmoituksen tekemiseen voivat olla. Tilanteen arviointi on ilmoittajan ja sen jälkeen ilmoituksen vastaanottavan sosiaalihuollon viranomaisen vastuulla.
Saarisen (2015) ja Turpeisen (2012) pro gradu- tutkielmien tuloksista voi havaita, että ennakollisten lastensuojeluilmoituksien yleisimpiä syitä ovat vanhemman/vanhempien päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat ja erilaiset sosiaaliset ongelmat kuten asunnottomuus, ristiriidat lähisuhteissa, perheväkivalta, toimeentulon ongelmat ja tukiverkoston puute. Hallituksen esityksessä on kiinnitetty huomiota erityisesti päihdeäitien hoidon järjestämiseen (HE 225/2009). Skotlannissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen kohteiksi tulevien äitien elämänhallinnassa ja hyvinvoinnissa on monesti useita yhtäaikaisia haasteita (Critchley 2018, 8).
Näistä tuloksista on nähtävissä, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen taustalla on hyvin erilaisia syitä ja vaihtelevaa avuntarvetta, mikä usein edellyttää moniammatillista yhteistyötä.
Ennakollisten lastensuojeluilmoitusten osuus syntyvistä lapsista on suhteellisen pieni, eli se kohdistuu vain noin 4,2 %:n kaikista syntyneistä. Ennaltaehkäisevän ja ennen lapsen syntymää käynnistyvän lastensuojelutyön merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä. Odottavan äidin raskausajan terveydelliset ongelmat ja sosiaalisen haasteet vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti kehittyvään sikiöön. Tutkimusten mukaan Suomessa 65 000-70 000 lasta kuuluu perheeseen missä molemmilla tai toisella vanhemmalla on päihdeongelma (Raitasalo, Holmila & Jääskeläinen 2016, 84). Pienten lasten lastensuojeluasiakkuuden syynä on usein vanhempien päihteiden väärinkäyttö (HE 252/2006, 49). Äidin päihdeongelma on tyypillisin syy pienen lapsen huostaanotolle. Huostaanoton vuosikuluiksi on arvioitu 60 000-90 000 euroa/lapsi. Jos kodin ulkopuolelle sijoitus kestää vauvasta nuoren täysi-ikään saakka ovat kustannukset noin 1-1,6 milj. euroa. Lisäkuluja aiheutuu esimerkiksi siitä, jos lapsen kehitys on sikiöaikana vaurioitunut ja hän tarvitsee sen johdosta erityistä tukea tai kuntoutusta. (Andersson 2019, 117-118.) Osapuolten inhimilliselle kärsimykselle ja mahdolliselle vuosikymmeniä kestävälle syrjäytymiskehityksille ei ole mahdollista edes laskea hintaa.
Raskaana olevan naisen päihteiden käyttö vaikuttaa suoraan sikiön kehitykseen. Suomessa arvioidaan vuosittain syntyvän noin 600-3000 lasta, joiden sikiöaikainen kehitys on vaurioitunut äidin päihteiden käytön vuoksi (Andersson 2019, 117). Nämä lapset kärsivät erilaisista terveysongelmista kuten keskittymisen, oppimisen tai kielelliseen kehityksen ongelmista tai kehitysvammoista (STM 2009, 18). Vanhempien alkoholiongelman tiedetään vaikuttavan negatiivisesti heidän kykyynsä huolehtia itsestään ja lapsistaan. Päihteiden ongelmakäyttäjille on myös havaittu kasautuvan moniongelmaisuutta, mikä näyttäytyy esimerkiksi turvattomuutena, talousongelmina, asumisen
haasteina, koulutuksen puutteena ja psyykkisinä sairauksina sekä lapsilla että vanhemmilla.
(Raitasalo, Holmila & Jääskeläinen 2016, 84-85.)
Huumeet ja niiden käyttöön liittyvät riskit ovat viime vuosikymmeninä voimakkaasti lisääntynyt ongelma. On arvioitu, että kolmannes huumeiden käyttäjistä on naisia. Vauva altistuu raskausaikana kaikille äidin käyttämille huumausaineille. Tutkimuksissa huumausaineiden vaikutuksista lapsen syntymään ja kehitykseen on havaittu muun muassa kasvanut riski ennenaikaiseen syntymään, pieni syntymäpaino, kohdunsisäinen kuolema, suurempi imeväiskuolleisuus ja vieroitusoireet syntymän jälkeen. Opioideja raskausaikana käyttäneiden äitien lapsilla on myös havaittu keskimääräistä enemmän epämuodostumia kuten sydänvikoja, suulaki-, vatsa- ja selkärankahalkioita sekä silmäongelmia. Joissakin tutkimuksissa on myös todettu enemmän käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöitä sekä kognitiivisen suoriutumisen haasteita. Varmaa syy-yhteyttä ei viimeisten osalta ole näytetty, koska esimerkiksi raskaana olevan naisen päihteiden sekakäyttöä ja lapsen varhaislapsuuden ympäristötekijöiden vaikutusta on vaikea erottaa toisistaan. (Kahila & Kivistö 2019, 132-136.)
Naisten huumeiden käytön lisääntyminen ja siitä sikiölle ja lapselle aiheutuvat haitat ovat olleet kasvava huoli viime vuosikymmeninä, mutta alkoholi on tupakan ohella edelleen raskaana olevien naisten eniten käyttämä päihde. Alkoholi vaikuttaa laajasti sikiön kehitykseen ja sen aiheuttamat vauriot voivat olla erittäin vakavia. Vauriot keskushermostoon ovat todennäköisimpiä, koska keskushermosto kehittyy koko raskauden ajan. (Vaarla 2011, 9.) Sikiön elimistö kehittyy pääpiirteissään raskausviikoilla 4-10. Suurin osa vakavista rakenteellisista epämuodostumista tulee sikiölle ennen kymmenettä raskausviikkoa. Alkoholinkäyttö toisen raskauskolmanneksen aikana voi aiheuttaa vaurioita muun muassa sikiön näköön, kuuloon ja kasvuun. Alkoholinkäyttö kolmannen raskauskolmanneksen aikana voi vaikuttaa esimerkiksi sikiön ulkonäköön ja kasvuun.
(https://verneri.net/yleis/alkoholi-raskauden-eri-vaiheissa) On siis erittäin tärkeää, että päihdeongelmaisten odottajien palvelut saadaan raskauden alkuvaiheessa mahdollisimman nopeasti käyntiin ja perheille annetaan päihteisiin ja sikiön kehitykseen liittyvää tietoa.
Mielenterveysongelmat ovat monia ihmisiä ja perheitä koskettava ongelma. Tutkimusten mukaan erityisesti nuorten naisten masennus on Suomessa lisääntynyt (Markkula & Suvisaari 2018, 195).
Vanhempien psyykkinen oireilu kuten masennus ja ahdistus heijastuvat usein lapsiin ja näkyvät esimerkiksi lasten psyykkisinä ja käytösongelmina (Raitasalo ym. 2018, 913-914). Äidin raskausajan
psyykkisen hyvinvoinnin vaikutusta lapsen hyvinvointiin ja mielenterveyteen on tutkittu useissa pitkittäistutkimuksissa, joista tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tutkimuksissa on havaittu mielenterveyden häiriöiden yli sukupolvien välittymisen mahdollisiksi mekanismeiksi sikiöajan kehityksen ohjelmoituminen ja haitallisen altistuksen kumuloituminen. Joissakin tutkimuksissa on havaittu odottajan raskausajan masennuksen ja ahdistuksen ennustaneen erityisesti nuoren masentuneisuutta ja ahdistusta. Toisaalta useat tutkimustulokset viittaavat siihen, että lapsen raskaudenaikaisen altistuksen ja hänen myöhemmän oireilunsa yhteyttä selittää kumulatiivinen yhteys, kuten esimerkiksi äidin myöhempi masennusoireilu. Oli syy kumpi tahansa, niin erittäin tärkeää on äidin psyykkisen sairauden tunnistaminen jo raskausaikana, jolloin sairauden hoito ja uusiutumisen ehkäisy päästään suunnittelemaan mahdollisimman hyvin. (Luoma 2016, 975-980.)
Jokaisella odottavalla äidillä ja hänen perheellään täytyy järjestää kaikki tarpeellinen hoito ja tuki raskausaikana. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ilmaisee huolen raskaana olevan naisen sekä tulevan lapsen hyvinvoinnista ja viranomaisten sekä palvelujärjestelmän tehtävänä on järjestää nämä palvelut yhdessä asianomaisten kanssa. Odotusaika on suuri muutos naisen elämässä ja se voi toimia käännekohtana esimerkiksi päihdeongelmaisen naisen kuntoutumisessa. Naisten päihteidenkäyttöön liittyvissä tutkimuksissa on havaittu, että äitiys ja lapset ovat merkittävin tekijä päihdeongelmaisen naisen muutokselle. Ensi- ja turvakotien liitossa on vuodesta 1998 alkaen kehitetty raskaana oleville päihdeitä käyttäville naisille ja vauvaperheille tarkoitettu Pidä Kiinni®- hoitomalli, missä yhdistyy päihdekuntoutus ja vanhemmuuden sekä varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Pidä Kiinni®- hoitomallin tavoitteena on tarjota varhaista tukea ja valistusta, sekä pitkäjänteistä erityistason hoitoa vaikeasta päihderiippuvuudesta kärsiville odottaville äideille sekä vauvaperheille. (Andersson 2008, 19-21.)
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
4.1 Tutkimustehtävä ja tarkennetut tutkimuskysymykset
Tämän pro gradu- tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa ennakollisissa lastensuojeluilmoitusprosesseissa tehtävästä moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkielmassa selvitetään yhteistyöhön osallistuvien asiantuntijoiden käsityksiä moniammatillisen yhteistyön nykytilasta ja siihen kohdistuvista odotuksista. Vastauksia tähän tutkimustehtävään haen seuraavien tutkimuskysymyksien avulla:
- Miten ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa näyttäytyy Bronsteinin moniammatillinen yhteistyömalli?
- Mitkä tekijät edistävät tai estävät moniammatillisen yhteistyön rakentumista ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa?
Tutkielma on toteutettu osana Kainuun sosiaalityön koulutus- ja kehittämishanketta, jonka tavoitteena on tuottaa sosiaalialan tutkimustietoa Kainuun sote- alueen kunnille. Tutkielman empiirinen aineisto on kerätty Kainuun sote kuntayhtymässä, mutta tutkielma pyrkii lisäämään myös yleistä ymmärrystä ennakollisten lastensuojeluilmoitusten parissa tehtävästä moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimuksella on vahva praktinen tiedonintressi, koska ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessi sekä siihen liittyvä moniammatillisen yhteistyön tutkiminen on Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa ajankohtainen ja tärkeä. Ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin omistajuus on suhteellisen uusi tehtävä aikuissosiaalityössä ja aikuissosiaalityön työntekijät sekä muut prosessin toimijat tarvitsevat työnsä tueksi lisää tietoa siitä, kuinka ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käynnistämä moniammatillinen yhteistyö toimii ja millaisia asioita sen kehittämisessä tulisi huomioida. Kainuun sote kuntayhtymän perhepalveluiden johtoryhmä on nimennyt moniammatillisen yhteistyön kehittämisen yhdeksi vastuualueen painopisteeksi vuonna 2019 (Suullinen tieto aikuissosiaalityön henkilöstöpalaverissa 25.4.2019).
4.2 Empiirinen aineisto
Tämä pro gradu- tutkielma on kvalitatiivinen. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei pyritä tilastollisiin yleistyksiin, vaan tavoitellaan tutkittavana olevan ilmiön ja/tai toiminnan ymmärtämistä.
Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa tyypillisimmin mukana olevia tahoja, joita ovat äitiysneuvolan terveydenhoitaja, riippuvuuksien hoidon työntekijä, aikuispsykiatrian poliklinikan työntekijä, vauvaperhetyöntekijä, äitiyspoliklinikan sosiaalityöntekijä, lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä. Kaikilla haastatteluihin (n=10) osallistuneilla terveydenhuollon asiantuntijoilla (n=5) on sairaanhoitajan- tai terveydenhoitaja/sairaanhoitajan- perustutkinto, sekä osalla lisäksi täydennyskoulutuksia. Sosiaalihuollon asiantuntijoista yksi (n=1) on pian valmistuva ja muut (n=4) jo valmistuneita yhteiskuntatieteiden maistereita pääaineena sosiaalityö. Kaikilla haastatteluun osallistuneilla on usean vuoden työkokemus sosiaali- tai terveydenhuollon alalta.
Asiantuntijatiedon käyttäminen tämän tyyppisessä tutkimuksessa on tutkimustehtävän luonteen vuoksi välttämätöntä ja tutkimuksen luotettavuutta lisäävää. Koska tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta, täytyy empiirinen aineisto kerätä sellaisilta henkilöiltä, joilla on kokemusta ja tietoa ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessista. Haastateltavien valinta ei siis ole ollut satunnaista vaan harkittua. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 73.)
Sain tutkimusluvan Kainuun sote kuntayhtymältä joulukuussa 2019. Luvan saatuani lähetin sähköpostilla haastattelukutsun (liite 1) aikuissosiaalityön- ja lastensuojelun johtaville sosiaalityöntekijöille, äitiysneuvolan johtaville viranhaltioille, Kajaanin päihdeyksikön tiimivetäjälle, sekä aikuispsykiatrian poliklinikan pikkulapsi- tiimille. Kutsun saatekirjeessä pyysin kutsun saajia välittämään kutsua työyksiköissä niille asiantuntijoille, jotka osallistuvat työssään ennakollisten lastensuojeluilmoituksien prosessiin. Kutsukirjeen lisäksi sähköpostissa oli liitteenä tutkimuslupa (liite 3) sekä haastattelun teemat (liite 2). Äitiyspoliklinikan sosiaalityöntekijän ja erikoissairaanhoidon vauvaperhetyöntekijän kutsuin henkilökohtaisella kutsulla, koska he ovat ainoat oman tehtävänsä edustajat Kainuun sote kuntayhtymässä. Ensimmäinen sähköpostikutsu ei kaikissa työyksiköissä tuottanut toivottua määrää osallistujia ja huomasin ettei se ollut riittäviltä osin tavoittanut kaikkia Kainuun sote- kuntia, minkä vuoksi lähetin opinnäytetyöni työelämäohjaajan kannustamana kutsua myös suoraan muutamille työntekijöille.
Haastattelut toteutin kahtena fokusryhmähaastatteluna, missä ensimmäisessä oli mukana äitiysneuvolan terveydenhoitaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä, riippuvuuksien hoidon sairaanhoitaja, aikuisten mielenterveyspalveluiden sairaanhoitaja ja äitiyspoliklinikan sosiaalityöntekijä (n=6). Toisen haastatteluryhmän muodostivat äitiysneuvolan terveydenhoitaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä ja erikoissairaanhoidon vauvaperhetyöntekijä (n=4). Kukaan haastateltavista ei osallistunut molempiin haastatteluryhmiin. Haastateltavia oli yhteensä 10. Haastattelut järjestin neuvottelutilassa, mikä soveltui rauhallisuutensa ja sijaintinsa vuoksi tarkoitukseen hyvin.
Molempien haastattelujen kesto oli noin 1,5 tuntia, mistä olin tiedottanut haastateltavia etukäteen.
Aikataulusyistä päädyin ulkoistamaan aineiston litteroinnin ja se toteutettiin luotettavasti useiden tutkijoiden suositteleman yrityksen toimesta. Litterointi on toteutettu sanatarkasti ja litteroitua tekstiä tuli haastatteluista yhteensä 42 sivua Times New Roman- fontilla 12 ja rivivälillä 1.
Aineiston keruutapaa valitessani päädyin fokusryhmähaastatteluun ja tavoitteenani oli saada haastatteluun mahdollisimman moniammatillinen kokoonpano. Kun haastattelutilanteessa oli paikalla useita ennakollisen lastensuojeluilmoituksen parissa työskenteleviä asiantuntijoita, tarjosi vuorovaikutustilanne tutkimusaineiston keruun lisäksi mahdollisuuden keskustelulle ja käynnisti alueellista moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen tarvittavaa ajatusten vaihtoa.
Ryhmähaastattelu aineistonkeruumenetelmänä voi saada osallistujat puhumaan asioista, mitkä muutoin mahdollisesti jäisivät itsestäänselvyyksinä keskustelun ulkopuolelle. Tärkeä syy tämän aineistonkeruumenetelmän valinnaksi oli myös se, että ryhmäkeskustelussa asioita arvioidaan monesta näkökulmasta ja sen pohjalta voidaan tuottaa diskursseja, joiden kautta haastateltavat asiaa jäsentävät. (Alasuutari 2011, 119.) Tutkijana arvioin, että ryhmäläisten haastattelutilanteessa esiin nostamien ajatusten ja siitä syntyvän keskustelun kautta haastattelut saivat enemmän laajuutta kuin yksilöhaastatteluissa.
Toteutin haastattelut teemahaastatteluina, jolloin teemat on määritelty valmiiksi, mutta tarkkoja kysymyksiä ei esitetä, vaan teemojen käsittelyjärjestys ja -laajuus voi vaihdella (Eskola & Vastamäki 2015, 29). Teemahaastattelulla on mahdollisuus tavoittaa haastateltavien tulkintoja asioista, jolloin heidän esiin tuomansa merkitykset nousevat keskiöön ja syntyvät vuorovaikutuksessa (Hirsjärvi &
Hurme 2015, 48). Olin ennen haastatteluja määritellyt haastattelujen teemat (liite 2), joita varsinaisessa haastattelutilanteessa joustavasti sovelsin, sen mukaan millaisten asioiden havaitsin erityisesti puhututtavan haastateltavia ja liittyvän tutkimustehtävääni. Teemat oli toimitettu haastateltaville haastattelukutsun liitteenä, joten heillä oli halutessaan mahdollisuus orientoitua
keskustelun aiheeseen etukäteen. Tällä tavoin pyrin keräämään mahdollisimman paljon tietoa ja kokemuksia tutkittavasta aiheesta. Muutama haastateltava ilmoitti keskustelleensa aiheesta työyhteisössään ennen haastatteluun osallistumista ja toi tätä kautta keskusteluun myös työyhteisönsä ajatuksia ja kokemuksia. Haastattelun teemojen valinnassa olin hyödyntänyt moniammatilliseen yhteistyöhön kohdistunutta aiempaa tutkimusta ja teoriatietoa suhteessa omiin tutkimuskysymyksiini.
4.3 Aineiston analysointi
Tutkimuksen aineiston analysointimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, missä empiirisen tutkimusaineiston tulkinnassa hyödynnetään moniammatillista yhteistyötä tutkineen Laura Bronsteinin (2003) moniammatillisen yhteistyön osa-alueista laatimaa mallia (kts. luku 2.3).
Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä teoria toimii analyysin teossa apuna ja tukee tutkijaa.
Teoriaohjaavassa analyysissä on nähtävissä aikaisemman tutkimustiedon merkitys, mutta tarkoituksena ei ole testata jotain tiettyä teoriaa, vaan käyttää teorioita oman aineiston käsittelyn ja ajattelun tukena. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 81-82.)
Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä aineiston analyysin kokonaisvaltaisuus ja vaiheittaisuus.
Tutkimusaineiston analyysi nojaa konstruktionistiseen ajatteluun, minkä mukaan moniammatillinen yhteistyö nähdään toimintana ja se tapahtuu sosiaalisesti ihmisten välisessä kielellisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa (Juhila 2000, 196). Laadullisen tutkimuksen analyysi muodostuu kahdesta osasta, joita ovat havaintojen pelkistäminen ja arvoituksen ratkaiseminen, eli tulkinta.
Tutkimusaineiston analysoinnissa on koko ajan mukana tutkijan valitsema teoreettis- metodologinen viitekehys, minkä näkökulmasta aineistoa tarkastellaan. (Alasuutari 2011, 31-32.)
Aloitin tutkimuksen empiiriseen aineistoon tutustumisen heti haastattelujen jälkeen kuuntelemalla haastattelutallenteet. Toistin kuuntelun saatuani litteroidun aineiston. Toisen kuuntelun tavoitteena oli erityisesti tarkistaa nauhoitetun ja kirjatun aineiston yhdenmukaisuus. Tämän jälkeen luin aineistoa useita kertoja läpi ja aloin järjestellä sen sisältöä tutkimuskysymyksieni ja tutkielman keskeisten käsitteiden pohjalta. Aineiston analyysin tavoitteena oli etsiä aineistosta käsitteitä, piirteitä ja ominaisuuksia, joista moniammatillinen yhteistyö ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa sitä tekevien asiantuntijoiden kertomana muodostuu. Ruusuvuoren ja Nikanderin (2010, 10-14) mukaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkija etsii aineistosta uusia havaintoja, jäsennyksiä ja merkityksiä sekä ennen kuvailemattomia tapoja ymmärtää todellisuutta.
Tyypillisesti laadullisen tutkimuksen aineiston analysointi käynnistyy havaintoyksikön määrittelystä.
Analysoinnin kohteena voi tutkimuksen tavoitteen määrittelemänä olla sana, lause, lausuma tai ajatuskokonaisuus (Ruusuvuori & Nikander 2010, 17). Tässä tutkimuksessa aineiston analysoinnin havaintoyksikkönä ovat haastateltavien lausumat ja ajatuskokonaisuudet. Saatuani aineistosta perusteellisen kokonaiskäsityksen aloin etsiä sieltä lausumia ja ajatuskokonaisuuksia, jotka vastaavat tai liittyvät tutkimuskysymyksiini. Tiivistin alkuperäisilmauksia ja keräsin näistä ilmauksista listauksen Word-tiedostoksi. Tästä aineiston järjestelyvaiheesta käytetään nimitystä pelkistäminen, eli redusoiminen. Taulukossa 1 esittelen esimerkkejä aineiston pelkistämisestä. Aineiston pelkistämisvaiheessa tulee olla hyvin huolellinen, ettei aineiston tiivistäminen ja selkeyttäminen muuta tai kadota sen informaatiota (Tuomi & Sarajärvi 2018, 90-92). Päädyin tutkimuksen tässä vaiheessa myös häivyttämään aineiston käsittelystä haastateltavien yksilölliset tunnistetiedot ja yleistämään haastateltavien puheenvuorot siten, että käytän heistä nimityksiä haastateltava sekä täsmennyksiä sosiaalityön- tai terveydenhuollon työntekijä/asiantuntija. Lainauksiin on merkitty tieto siitä, kummasta haastatteluryhmästä puheenvuoro on otettu. Tutkimustehtäväni näkökulmasta ei ole tarpeellista tietää minkä sosiaali- tai terveydenhuollon yksikön edustajan ajatuksesta kulloinkin on kysymys. Tällä tavoin myös varmistan, että haastateltavien anonymiteetti säilyy mahdollisimman hyvin tutkimuksen raportoinnissa.
TAULUKKO 1. Esimerkki haastatteluaineiston pelkistämisestä
Alkuperäisilmaus Pelkistetty ilmaus
”Monesti pohtii, että onko tarpeen, jos nivoo lisää uusia ihmisiä? Jos sillä asiakkaalla on se oma sossu olemassa, minusta se on jotenkin luontevampaa sen asiakkaankin kannalta, että se sama tuttu ihminen jatkaa siinä.”
Keitä kutsutaan verkostoon Asiakkaalle tuttu työntekijä tärkeä
” Joskus meillä on hyvin erilainen näkemys siitä ihmisestä, kun me ajatellaan sieltä eri
koulutustaustan kautta, kun sosiaalipuoli.”
Erilainen näkemys tilanteesta
Työntekijän asiantuntijuus/koulutustausta
” Käytännöt & ohjeet unohtuvat. Se, että työntekijät vaihtuu, että tulee tätä vaihtoa työntekijöissä”
Tiedon ja osaamisen häviäminen työntekijöiden mukana
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa näyttäytyy Bronsteinin moniammatillinen yhteistyömalli ja mitkä tekijät edistävät tai estävät moniammatillisen yhteistyön rakentumista ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa.
Empiirisen tutkimusaineistoni analysointi nojaa siten vahvasti brittiläinen sosiaalityön tutkijan Laura Bronsteinin malliin (2003) moniammatillisen yhteistyön osa-alueista ja niihin vaikuttavista tekijöistä.
Haastatteluaineiston pelkistämisen jälkeen ryhmittelin pelkistetyt ilmaukset teemojen avulla. Tätä prosessin vaihetta kuvaa taulukko 2. Teemoittelu on laadullisen tutkimuksen perusanalysointimenetelmä, mikä soveltuu selkeytensä vuoksi hyvin käytännöntutkimuksen näkökulmasta tehdyn haastatteluaineiston analysointiin. Teemoittelun tehtävänä on aineiston järjestelmällinen läpikäynti tutkimusongelman ja keskeisten käsitteiden kautta (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2014, 18). Teemoittelussa tutkimuksen empiirinen aineisto jaetaan aihepiireittäin. Aineiston ryhmittelystä käytetään myös nimitystä klusterointi. Klusteroinnissa alkuperäisestä aineistosta muodostetut pelkistetyt ilmaukset ryhmitellään alaluokiksi, mistä sitten yhdistelemällä muodostetaan yläluokkia. Tämän jälkeen analysointiprosessi jatkuu yläluokkien ryhmittelyllä pääluokiksi. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 93).
TAULUKKO 2. Esimerkki aineiston klusteroinnista
Pelkistetyt ilmaukset Alaluokat
Keitä kutsutaan verkostoon Kuka kokoaa
Työnjako, koordinointi
Asiakkaalle tuttu työntekijä tärkeä Asiakkaan äänen kuuluminen
Asiakaslähtöisyys
Työntekijöiden erilainen näkemys tilanteesta Paljon aiempaa tietoa asiakkaan tilanteesta
Tiedon jakaminen
Työntekijän asiantuntijuus/koulutustausta Käytössä olevien palveluiden valikoima
Asiantuntijuus
Tiedon ja osaamisen häviäminen työntekijöiden mukana
Prosessit ja työohjeet unohtuu
Tiedon säilyttäminen
