Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessia on Suomessa tutkittu melko vähän. Kotimaisessa tiedon haussa löytyi viisi läheisesti ennakollista lastensuojeluilmoitusta käsittelevää pro gradu- tutkielmaa, mutta ei yhtään lisensiaattityötä tai väitöskirjaa. Sama havainto on tehty myös Iso-Britanniassa, missä syntymättömiin lapsiin kohdistuvasta lastensuojelusta (pre-birth child protection) on tutkimustietoa myöskin hyvin vähäisesti (Critchley 2018, 6-7). Suomessa ennakollinen lastensuojeluilmoitus perustuu lastensuojelulakiin ja Turpeisen (2015, 22) mukaan vastaavaa käytäntöä ei samanmuotoisena esiinny kansainvälisesti tai edes muissa Pohjoismaissa.
Suomessa ennakollisia lastensuojeluilmoituksia koskevat pro gradu- tutkimukset ovat kohdistuneet ennakollisten lastensuojeluilmoitusten sekä raskaana olevien naisten sosiaalityön asiakasasiakirjojen tutkimukseen. Asiakirjoja on tutkittu ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta lapsen syntymään saakka ja niiden tavoitteena on ollut tuottaa tietoa raskaana olevien naisten, syntyvien lasten ja perheiden erityisestä tuen tarpeesta sekä heille tarjotuista palveluista ja tukitoimista lastensuojelun kontekstissa. (Saarinen 2015; Turpeinen 2012.) Lisäksi on tehty kaksi gradututkimusta, missä on tutkittu ja analysoitu päihdeäitien tahdonvastaiseen hoitoon liittyviä näkökulmia (Ahvenus 2014;
Jussmäki 2016).
Vuonna 1990 lisättiin silloiseen lastensuojelulain pykälään 11 momentti 2, missä oli tarkoituksena erityisesti päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten terveydenhuollon palveluiden turvaaminen (HE 252/2006, 13). Hallituksen esityksessä 225/2009 tämä säädös on poistettu ja tuolloin säädettiin ennakollisen lastensuojeluilmoituksen § 25 c lisäämisestä lastensuojelulakiin. Tällä hetkellä voimassa oleva lastensuojelulaki velvoittaa tekemään ennakollisen lastensuojeluilmoituksen, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen.
(HE 225/2009, 15.) Laki ei tarkemmin määrittele millaisia nämä syyt ilmoituksen tekemiseen voivat olla. Tilanteen arviointi on ilmoittajan ja sen jälkeen ilmoituksen vastaanottavan sosiaalihuollon viranomaisen vastuulla.
Saarisen (2015) ja Turpeisen (2012) pro gradu- tutkielmien tuloksista voi havaita, että ennakollisten lastensuojeluilmoituksien yleisimpiä syitä ovat vanhemman/vanhempien päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat ja erilaiset sosiaaliset ongelmat kuten asunnottomuus, ristiriidat lähisuhteissa, perheväkivalta, toimeentulon ongelmat ja tukiverkoston puute. Hallituksen esityksessä on kiinnitetty huomiota erityisesti päihdeäitien hoidon järjestämiseen (HE 225/2009). Skotlannissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen kohteiksi tulevien äitien elämänhallinnassa ja hyvinvoinnissa on monesti useita yhtäaikaisia haasteita (Critchley 2018, 8).
Näistä tuloksista on nähtävissä, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen taustalla on hyvin erilaisia syitä ja vaihtelevaa avuntarvetta, mikä usein edellyttää moniammatillista yhteistyötä.
Ennakollisten lastensuojeluilmoitusten osuus syntyvistä lapsista on suhteellisen pieni, eli se kohdistuu vain noin 4,2 %:n kaikista syntyneistä. Ennaltaehkäisevän ja ennen lapsen syntymää käynnistyvän lastensuojelutyön merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä. Odottavan äidin raskausajan terveydelliset ongelmat ja sosiaalisen haasteet vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti kehittyvään sikiöön. Tutkimusten mukaan Suomessa 65 000-70 000 lasta kuuluu perheeseen missä molemmilla tai toisella vanhemmalla on päihdeongelma (Raitasalo, Holmila & Jääskeläinen 2016, 84). Pienten lasten lastensuojeluasiakkuuden syynä on usein vanhempien päihteiden väärinkäyttö (HE 252/2006, 49). Äidin päihdeongelma on tyypillisin syy pienen lapsen huostaanotolle. Huostaanoton vuosikuluiksi on arvioitu 60 000-90 000 euroa/lapsi. Jos kodin ulkopuolelle sijoitus kestää vauvasta nuoren täysi-ikään saakka ovat kustannukset noin 1-1,6 milj. euroa. Lisäkuluja aiheutuu esimerkiksi siitä, jos lapsen kehitys on sikiöaikana vaurioitunut ja hän tarvitsee sen johdosta erityistä tukea tai kuntoutusta. (Andersson 2019, 117-118.) Osapuolten inhimilliselle kärsimykselle ja mahdolliselle vuosikymmeniä kestävälle syrjäytymiskehityksille ei ole mahdollista edes laskea hintaa.
Raskaana olevan naisen päihteiden käyttö vaikuttaa suoraan sikiön kehitykseen. Suomessa arvioidaan vuosittain syntyvän noin 600-3000 lasta, joiden sikiöaikainen kehitys on vaurioitunut äidin päihteiden käytön vuoksi (Andersson 2019, 117). Nämä lapset kärsivät erilaisista terveysongelmista kuten keskittymisen, oppimisen tai kielelliseen kehityksen ongelmista tai kehitysvammoista (STM 2009, 18). Vanhempien alkoholiongelman tiedetään vaikuttavan negatiivisesti heidän kykyynsä huolehtia itsestään ja lapsistaan. Päihteiden ongelmakäyttäjille on myös havaittu kasautuvan moniongelmaisuutta, mikä näyttäytyy esimerkiksi turvattomuutena, talousongelmina, asumisen
haasteina, koulutuksen puutteena ja psyykkisinä sairauksina sekä lapsilla että vanhemmilla.
(Raitasalo, Holmila & Jääskeläinen 2016, 84-85.)
Huumeet ja niiden käyttöön liittyvät riskit ovat viime vuosikymmeninä voimakkaasti lisääntynyt ongelma. On arvioitu, että kolmannes huumeiden käyttäjistä on naisia. Vauva altistuu raskausaikana kaikille äidin käyttämille huumausaineille. Tutkimuksissa huumausaineiden vaikutuksista lapsen syntymään ja kehitykseen on havaittu muun muassa kasvanut riski ennenaikaiseen syntymään, pieni syntymäpaino, kohdunsisäinen kuolema, suurempi imeväiskuolleisuus ja vieroitusoireet syntymän jälkeen. Opioideja raskausaikana käyttäneiden äitien lapsilla on myös havaittu keskimääräistä enemmän epämuodostumia kuten sydänvikoja, suulaki-, vatsa- ja selkärankahalkioita sekä silmäongelmia. Joissakin tutkimuksissa on myös todettu enemmän käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöitä sekä kognitiivisen suoriutumisen haasteita. Varmaa syy-yhteyttä ei viimeisten osalta ole näytetty, koska esimerkiksi raskaana olevan naisen päihteiden sekakäyttöä ja lapsen varhaislapsuuden ympäristötekijöiden vaikutusta on vaikea erottaa toisistaan. (Kahila & Kivistö 2019, 132-136.)
Naisten huumeiden käytön lisääntyminen ja siitä sikiölle ja lapselle aiheutuvat haitat ovat olleet kasvava huoli viime vuosikymmeninä, mutta alkoholi on tupakan ohella edelleen raskaana olevien naisten eniten käyttämä päihde. Alkoholi vaikuttaa laajasti sikiön kehitykseen ja sen aiheuttamat vauriot voivat olla erittäin vakavia. Vauriot keskushermostoon ovat todennäköisimpiä, koska keskushermosto kehittyy koko raskauden ajan. (Vaarla 2011, 9.) Sikiön elimistö kehittyy pääpiirteissään raskausviikoilla 4-10. Suurin osa vakavista rakenteellisista epämuodostumista tulee sikiölle ennen kymmenettä raskausviikkoa. Alkoholinkäyttö toisen raskauskolmanneksen aikana voi aiheuttaa vaurioita muun muassa sikiön näköön, kuuloon ja kasvuun. Alkoholinkäyttö kolmannen raskauskolmanneksen aikana voi vaikuttaa esimerkiksi sikiön ulkonäköön ja kasvuun.
(https://verneri.net/yleis/alkoholi-raskauden-eri-vaiheissa) On siis erittäin tärkeää, että päihdeongelmaisten odottajien palvelut saadaan raskauden alkuvaiheessa mahdollisimman nopeasti käyntiin ja perheille annetaan päihteisiin ja sikiön kehitykseen liittyvää tietoa.
Mielenterveysongelmat ovat monia ihmisiä ja perheitä koskettava ongelma. Tutkimusten mukaan erityisesti nuorten naisten masennus on Suomessa lisääntynyt (Markkula & Suvisaari 2018, 195).
Vanhempien psyykkinen oireilu kuten masennus ja ahdistus heijastuvat usein lapsiin ja näkyvät esimerkiksi lasten psyykkisinä ja käytösongelmina (Raitasalo ym. 2018, 913-914). Äidin raskausajan
psyykkisen hyvinvoinnin vaikutusta lapsen hyvinvointiin ja mielenterveyteen on tutkittu useissa pitkittäistutkimuksissa, joista tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tutkimuksissa on havaittu mielenterveyden häiriöiden yli sukupolvien välittymisen mahdollisiksi mekanismeiksi sikiöajan kehityksen ohjelmoituminen ja haitallisen altistuksen kumuloituminen. Joissakin tutkimuksissa on havaittu odottajan raskausajan masennuksen ja ahdistuksen ennustaneen erityisesti nuoren masentuneisuutta ja ahdistusta. Toisaalta useat tutkimustulokset viittaavat siihen, että lapsen raskaudenaikaisen altistuksen ja hänen myöhemmän oireilunsa yhteyttä selittää kumulatiivinen yhteys, kuten esimerkiksi äidin myöhempi masennusoireilu. Oli syy kumpi tahansa, niin erittäin tärkeää on äidin psyykkisen sairauden tunnistaminen jo raskausaikana, jolloin sairauden hoito ja uusiutumisen ehkäisy päästään suunnittelemaan mahdollisimman hyvin. (Luoma 2016, 975-980.)
Jokaisella odottavalla äidillä ja hänen perheellään täytyy järjestää kaikki tarpeellinen hoito ja tuki raskausaikana. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ilmaisee huolen raskaana olevan naisen sekä tulevan lapsen hyvinvoinnista ja viranomaisten sekä palvelujärjestelmän tehtävänä on järjestää nämä palvelut yhdessä asianomaisten kanssa. Odotusaika on suuri muutos naisen elämässä ja se voi toimia käännekohtana esimerkiksi päihdeongelmaisen naisen kuntoutumisessa. Naisten päihteidenkäyttöön liittyvissä tutkimuksissa on havaittu, että äitiys ja lapset ovat merkittävin tekijä päihdeongelmaisen naisen muutokselle. Ensi- ja turvakotien liitossa on vuodesta 1998 alkaen kehitetty raskaana oleville päihdeitä käyttäville naisille ja vauvaperheille tarkoitettu Pidä Kiinni®- hoitomalli, missä yhdistyy päihdekuntoutus ja vanhemmuuden sekä varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Pidä Kiinni®- hoitomallin tavoitteena on tarjota varhaista tukea ja valistusta, sekä pitkäjänteistä erityistason hoitoa vaikeasta päihderiippuvuudesta kärsiville odottaville äideille sekä vauvaperheille. (Andersson 2008, 19-21.)