Rakenteelliset tekijät

Joissakin yhteistyöhön kohdistuneissa tutkimuksissa kiire, eli aika ja rajalliset resurssit on nähty yhteistyötä rajoittavina tekijöinä (Määttä & Keskitalo 2014, 198). Toisinaan henkilökohtaisesti ja suoraan asiakkaan kanssa tehtävää asiakastyötä painotetaan ensisijaisena suhteessa yhteistyöverkostoihin osallistumiselle (Mikkonen 2016, 91). Omassa tutkimusaineistossani kaikki haastatteluihin osallistuneet asiantuntijat näkivät ennakolliseen lastensuojeluilmoitusprosessiin liittyvän moniammatillisen yhteistyön niin keskeiseksi, että siihen liittyvät tapaamiset priorisoidaan yleensä omassa työssä tärkeimpien ja kiireellisimpien tehtävien luokkaan.

”Kyllä sitte siirretään muita asiakkaita”. (R2)

”Tosi korkeelle priorisoidaan tähän liittyvä työ”. (R1)

Haastateltavilla oli kuitenkin myös kokemusta siitä, että työyhteisön resurssit ovat niin tiukalla, että lakisääteisten aikataulutettujen tehtävien lisäksi aika ei aina tahdo riittää yhteistyökuvioihin. Tällöin työntekijä joutuu erittäin vaikeaan tilanteeseen punnitessaan moniammatillisen yhteistyön hyötyjä.

Tällaisissa tilanteissa olisi erittäin tärkeää, että verkoston jäsenten roolit ovat tiedossa ja prosessia on mahdollisuus yhteisesti reflektoida työskentelyn aikana.

Aika nousi molemmissa ryhmähaastatteluissa esiin tekijänä, minkä puute haastaa moniammatillista yhteistyötä ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa. Ajanpuute nähtiin yhteistyötä estävänä tekijänä silloin kun oli vaikeuksia tavoittaa yhteistyökumppania esimerkiksi konsultointia, tiedonsiirtoa tai aikatauluista sopimista varten. Työskentelyssä on myös huomioitava, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käynnistämä yhteistyöprosessi on aina määräaikainen ja se kestää vain raskausajan. Haastateltavat kertoivat, että usein ennakollisen

lastensuojeluilmoitusasiakkaan elämäntilanne vaatii monenlaista tukea, palveluita sekä suunnittelua joihin raskausaika on lyhyt ajanjakso ja se pitäisi ehtiä hyödyntämään mahdollisimman hyvin.

Tällaisista tilanteista haastateltavilla oli kokemuksia:

”Verkosto vasta löytää paikkansa sitte loppumetreillä.” (R2)

”Kaiken kaikkiaan aika on rajallinen, että parempi mitä aikaisemmin ne ennakolliset ilmoitukset tulevat. Työskentelyaikaa se tiimi ja asiakas tarvii.” (R1)

Organisaatiolla ja johtamisella on keskeinen merkitys erityisesti moniammatillisen yhteistyön rakenteellisiin tekijöihin vaikuttamisessa. Työolosuhteet ja työkulttuuri tulisi järjestää siten, että työntekijöillä on mahdollisuus osallistua moniammatillisiin tapaamisiin. (Kekoni ym. 2019, 21.) Haastattelujen perusteella moniammatillinen yhteistyö ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa tarvitsee aikaa sekä asiakasyhteistyöhön, mutta ennen kaikkea asiantuntijoiden välisen yhteistyön kehittämiseen, mikä voi toteutua esimerkiksi prosessien reflektointiin varatun ajan lisäämisenä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan asiakastietojen salassapito mietitytti haastattelemiani asiantuntijoita. Bronsteinin (2003) mallissa on hieman vaikea arvioida mihin moniammatillista yhteistyötä edistävään tai estävään tekijään salassapidon luokittelisi. Se on rakenteellinen tekijä, mutta siihen vaikuttaa myös ammatillinen rooli. Päädyin ryhmittelemään asiakastietojen salassapidon ja dokumentoinnin ennen kaikkea rakenteellisiin tekijöihin. Ne ovat keskeisiä tekijöitä ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin moniammatillisessa yhteistyössä ja ne vaikuttavat lähes kaikkiin moniammatillisen yhteistyön osa-alueisiin. Useissa tutkimuksissa näiden tekijöiden on havaittu nimenomaan estävän yhteistyötä.

Kainuussa ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin dokumentointi toteutuu tällä hetkellä siten, että kaikki moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuvat työntekijät kirjaavat asiakastiedot omien kirjaamisohjeidensa mukaan omiin asiakastietojärjestelmiinsä. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollossa on käytössä eri asiakastietojärjestelmät ja terveydenhuollon sisällä on myös useita

rajauksia työntekijöiden luku- ja kirjausoikeuksissa esimerkiksi äitiysneuvolan ja riippuvuuksien hoidon välillä. Haastatteluissa työntekijöillä oli dokumentointiin liittyviä ajatuksia. Haastateltavat totesivat, että osapuolet tekevät paljon päällekkäistä kirjaamista ja esiin nostettiin toive yhteisestä kirjauskäytännöstä. Laki kuitenkin määrittelee hyvin tarkasti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen ja -asiakirjojen käytöstä ja kirjaamisesta. Tietosuojavaltuutetun kannanoton (1773/49/2009) mukaan moniammatillisissa työryhmissä tulee toimia niin, että jokainen asiantuntija kirjaa omassa työtehtävässään tarvitsemansa asiakastiedot oman organisaationsa rekisteriin. Kirjata saa vain niitä tietoja, joita työtehtävässään tarvitsee.

Kainuun soten äitiysneuvoloissa on käytössä verkostopalaverin kirjaamiseen suunniteltu lomake, mikä palvelee terveydenhoitajia, mutta voisi olla laajemmin hyödynnettävissä yhteistyöhön.

Sosiaalityössä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen johdosta asiakkaaksi tulevalle henkilölle tehdään sosiaalihuoltolain mukaisesti palvelutarpeen arvio ja asiakassuunnitelma sekä tarpeen mukaan palvelu- ja etuuspäätöksiä. Mielenterveys- ja päihdetyö sekä äitiyspoliklinikka tekevät omat kirjaukset. Eräs haastateltava ehdotti, että ennakollisen lastensuojeluilmoitusasiakkaan verkostoneuvottelussa yksi osallistuja pitäisi kirjaa ja tämä asiakirja kopioitaisiin kaikille osallistujille, sekä välitettäisiin tiedoksi poissaoleville verkoston jäsenille ja jokainen tallentaisi sen omaan asiakastietojärjestelmäänsä. Tällä tavoin säästettäisiin useiden työntekijöiden kirjaamisaikaa ja tuettaisiin asiakaslähtöisyyttä sillä myös asiakas saisi aina automaattisesti dokumentin tapaamisesta. Eri asiantuntijoiden kirjaamisohjeet voivat ideassa osoittautua vaikeasti toteutettavaksi, kun teksti pitäisi tuottaa kaikkien osapuolten tarpeeseen. Yhteisen kirjaamisen kehittäminen on syytä ottaa tarkempaan selvitykseen moniammatillisen yhteistyön jatkotyöskentelyssä.

Tutkimuksen haastatteluissa tuli esiin, että moniammatillisen yhteistyön tekijöillä on ennakollisen lastensuojeluilmoitusasiakkaan asiakastietojen salassapitoon liittyen kysymyksiä. Haastateltavat miettivät mitä tietoa saa jakaa ja millaisia lupia tiedon jakamiseen tarvitaan.

”Mähän nään potilastietojärjestelmästä todella paljon asioita. Saako niitä kirjata esimerkiksi ennakolliseen lastensuojeluilmoitukseen? ” (R1)

”Et on tieto siitä mitä tietoja voi vaihtaa ja millä luvalla? Et sit tavallaan ei ainakaan sen taakse jäisi.” (R1)

”Terveydenhuollolla on oma järjestelmä ja siellä tietosuojat, omanlaisensa ja ku meillä on omanlaisensa tietosuojat. Nii, että miten se saahaan jouhevaksi?” (R2)

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta määrittelee tarkasti ne tilanteet, joissa sosiaalihuollon viranomainen saa antaa asiakasta koskevia tietoja ilman asiakkaan suostumusta. Lain mukaan voidaan luovuttaa asiakasta koskevia tietoja vain, jos tiedot ovat välttämättömiä hoidon tai huollon selvittämiseksi tai järjestämiseksi. Asianomaisen tulee olla hoidon tai huollon ilmeisessä tarpeessa terveytensä, turvallisuutensa tai kehityksensä vuoksi, eikä näitä voida muutoin järjestää.

(812/2000 §17). Terveydenhuollon asiantuntijoiden toimintaa säätelee hoitoalan lainsäädäntö ja salassapitoa-, säilytysaika-sekä tietojen luovutusta koskevat säädökset poikkeavat sosiaalialasta.

Lainsäädännöllisistä syistä on merkityksellistä, että tiedot kirjataan kulloinkin kyseessä olevan palvelun rekisteriin. (Laaksonen, Kääriäinen, Penttilä, Tapola-Haapala, Sahala, Kärki & Jäppinen 2011, 29.)

Haastateltavat toivoivat, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen moniammatillinen prosessi käynnistyisi aina asiakkaan suostumuksen pyytämisellä, jolloin sovittaisiin ja kirjattaisiin tarkasti siitä keille tietoa saa antaa. Asiakkaan osallistuminen sosiaalihuollon dokumenttien kirjaamiseen on sosiaalityön eettisen toiminnan perusteita. Asiakkaan täytyy olla tietoinen mitä tietoja hänestä on kirjattu, mihin tietoja käytetään ja mihin luovutetaan. (Laaksonen ym. 2011, 12.)