Yhteinen historia

Tutkimusten mukaan työryhmän yhteisellä historialla voi olla myönteinen tai kielteinen vaikutus moniammatillisen yhteistyön sujumisessa. Onnistunut yhteistyö motivoi asiantuntijoita toimimaan yhdessä ja epäonnistumiset lisäävät ennakkoluuloisuutta yhdessä tekemisen hyötyjä kohtaan.

(Bronstein 2003, 304.) Useat moniammatilliset yhteistyöverkostot ja -ryhmät, kuten Kainuussa ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käsittely, muodostetaan asiakkaan omista toimijoista, mikä tarkoittaa sitä, että ainakin suuremmissa alueen kunnissa ryhmien kokoonpanot ovat jatkuvasti vaihtuvia ja yhteistä historiaa ei usein pääse muodostumaan

Iso-Britanniassa Skotlannin hallintoalueella on useita vuosi toiminut sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoista koostuva moniammatillinen tiimi, mikä on keskittynyt erityisesti haastavassa elämäntilanteessa olevien lasta odottavien ja vauvaperheiden kanssa työskentelyyn. Tiimin toiminnasta saatujen kokemusten mukaan sen toiminta on ollut erittäin tärkeää ja tiiviillä yhteistyöllä on nähty olevan vaikuttavuutta. Asiakasperheet arvostavat työtä ja luottavat Tiimiin.

Moniammatillisen tiimin yhteistyön onnistumisen kannalta merkittävinä huomioina on tunnistettu seuraavat seikat: jokainen jäsen ymmärtää oman ja muiden tiimiläisten roolin, tuki muilta tiimiläisiltä, yhteinen johto, prosessien ja rakenteinen toimivuus, vapaus ilmaista myös eriäviä mielipiteitä, tavoitteiden ja tiedon jakaminen, roolien joustavuus ja tiivis yhteistyö samassa ryhmässä. Haastavaksi tämän tyyppisen tiimin toiminnassa oli havaittu muun muassa työajan riittämättömyys ja laajalla toiminta-alueella liikkumiseen kuluva aika. (Gadda, Welch, Hill & Young 2015, 22-27.)

Kaisa Saarinen (2015) on omassa opinnäytetyössään esittänyt, että ennakollisten lastensuojeluilmoituksien käsittelyyn erikoistuisi moniammatillinen työryhmä, jolloin työntekijöiden osaaminen kehittyisi ja palvelu olisi tasalaatuista. Tällaiselle ryhmälle muodostuisi luonnollisesti myös yhteinen historia. Tämän tutkimuksen haastateltavat arvioivat, että yksi erikoistuva ryhmä varmasti mahdollistaisi asiantuntijoiden ammattitaidon lisäämisen ja toisi rakenteisiin sekä käytäntöihin pysyvyyttä. Molemmissa haastatteluryhmissä kuitenkin todettiin, että Kainuussa tällä hetkellä toimivassa mallissa on erityisen hyvää se, miten asiakkaalle tutut työntekijät tuovat moniammatilliseen yhteistyöhön tärkeää tietoa ja ennen kaikkea ovat asiakkaan tukena haastavassa tilanteessa. Yksittäisten työntekijöiden erikoistumisen ennakollisiin lastensuojeluilmoituksiin nähtiin olevan haavoittuva ratkaisu muun muassa henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi. Välimatkat Kainuussa ovat pitkiä ja työntekijän mahdollinen etäisyys asiakkaan kotipaikasta haastaisi yhteistyön sujumista ja asiakaslähtöinen pyrkimys toteuttaa erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan palvelut mahdollisimman normaalisti ei voisi toteutua, jos hänen asiakkuutensa ohjataan niin sanottuun erikoisryhmään.

6 YHTEENVETO JA POHDINTA

Tämän tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa tehtävästä moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimuskysymysteni avulla pyrin selvittämään, miten ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa näkyy Bronsteinin (2003) moniammatillinen yhteistyö- malli ja mitkä tekijät edistävät tai estävät yhteistyön rakentumista ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa. Tutkimusaineiston analysointi nojaa Laura Bronsteinin (2003) moniammatillisen yhteistyön malliin ja tavoitteena oli tunnistaa empiirisestä aineistosta mallin mukaisia osa-alueita ja tekijöitä. Moniammatillinen yhteistyö käsitteenä on epämääräinen mikä haastaa aiheen tutkimista ja sen kuvaaminen sekä kehittäminen edellyttää käsitteen määrittelyä kontekstissa. Tässä tutkimuksessa moniammatillisen yhteistyön kontekstina on ennakollisen lastensuojeluilmoituksen asiantuntijayhteistyö.

Lastensuojelulaki (417/2007, 25-25 c §) velvoittaa useat viranomaiset tekemään ennakollisen lastensuojeluilmoituksen. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on vakava huolenilmaus, joka kohdistuu raskaana olevaan naiseen ja syntymättömään lapseen. Ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta käynnistyvä työskentely on tärkeä osa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä ja sen sisältö vaihtelee asiakkaan tarpeiden mukaan. Haastattelemani sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat kertoivat, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen kautta asiakkuuteen tulevien henkilöiden elämäntilanne on yleensä hyvin haasteellinen ja heillä on monenlaista palveluiden ja tuen tarvetta. Asiantuntijoiden mukaan näitä asiakkaita ei pysty yksin auttamaan, vaan tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Tutkimuksen tuloksissa korostui ennakollisen lastensuojeluilmoituksen merkitys moniammatillisen yhteistyön käynnistäjänä.

Ilmoituksen oikea-aikaisuuden sekä sen sisältämän konkreettisen huolen kuvauksen arvioitiin määrittelevän sosiaalityön palvelutarpeen arvion laajuutta ja nopeuttavan asiakkaan tarpeiden mukaisen yhteistyöverkoston kokoamista. Tutkimusten mukaan tyypillisimpiä syitä ennakollisiin lastensuojeluilmoituksiin ovat vanhemman/vanhempien päihdeongelma, mielenterveysongelma ja erilaiset sosiaaliset ongelmat (Saarinen 2015; Turpeinen 2012; Critchley 2018).

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan moniammatilliseen yhteistyöhön kohdistuneissa tutkimuksissa on havaittu, että moniammatillinen yhteistyö muodostuu osa-alueista ja tekijöistä, joiden toteutumisen kautta yhteistyö näyttäytyy joko onnistuneena tai haastavana (Bronstein 2003; Nietola 2011;

Mikkonen 2016). Tässä tutkielmassa moniammatillisen yhteistyön osa-alueet ja niihin vaikuttavat tekijät on tunnistettu sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden fokusryhmähaastatteluista ja paikannettu Bronsteinin (2003) moniammatillisen yhteistyömallin avulla. Bronsteinin mallissa moniammatillisen yhteistyön osa-alueet on nimetty työntekijöiden keskinäiseksi riippuvuudeksi, tavoitteiden yhteiseksi omistajuudeksi, joustavuudeksi, uudelleen luoduiksi ammatillisiksi toimintatavoiksi ja prosessin reflektoinniksi.

Ensimmäinen tutkimuskysymykseni osalta voin todeta, että moniammatillisen yhteistyömallin osa-alueista työntekijöiden keskinäinen riippuvuus ja tavoitteiden yhteinen omistajuus painottuivat haastattelemieni asiantuntijoiden kokemuksissa. Työntekijöiden keskinäinen riippuvuus näyttäytyi esimerkiksi siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat kokivat ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin vaativan monenlaista asiantuntemusta ja osaamista sekä huolen ja vastuun jakamista. Tämän moniammatillisen yhteistyön osa-alueen keskeisiä tekijöitä ovat työntekijöiden luottamus omaan ja toisten asiantuntijuuteen, sekä erilaisten näkökulmien huomioiminen. Osa-aluetta voitaisiin kehittää esimerkiksi lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan asiantuntijoiden perehtymistä yhteistyökumppaneiden työtehtäviin ja eri sektoreiden palveluihin.

Tätä yhteistyökumppaneiden työn sisältöjen tuntemusta tulisi tukea sekä alan ammatillisissa opinnoissa, mutta myös työelämässä esimerkiksi toteuttamalla erilaisia oman työn esittelyjä.

Toisinaan raskaana oleva nainen ja/ tai hänen puolisonsa ei itse riittävän hyvin ymmärrä tarvitsevansa erityistä tukea ja palveluita, jolloin moniammatillisen yhteistyön merkitys korostuu asiakkaan motivointina ja aktiivisena osallistamisena, mihin tavoitteiden yhteinen omistajuus tiiviisti kiinnittyy.

Yhteisesti määritellyt tavoitteet ja niiden perusteella laadittu suunnitelma lisäävät yhteistä ymmärrystä ja vahvistavat kaikkien osapuolten yhteisvastuuta. Moniammatilliseen yhteistyöhön sitoutuminen ei aina ole työntekijälle itsestään selvyys, jos yhteistyön merkitystä on vaikea nähdä.

Yhteisen työskentelyn tavoitteita ja kunkin työntekijän roolia vahvistamalla voidaan lisätä sitoutumista ja yhteistä ymmärrystä. Tämän tutkimuksen empiirisen tutkimusaineiston perusteella työntekijöiden sitoutuminen ennakollisiin lastensuojeluilmoitusprosesseihin on erittäin korkea, mutta ammatilliset roolit ja yhteistyön koordinointi kaipaavat kirkastamista.

Joustavuus moniammatillisen yhteistyön osa-alueena merkitsee yhteistyöhön osallistuvien työntekijöiden roolien sujuvaa joustoa. Ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin omistajuus on Kainuun sote kuntayhtymässä määritelty ensisijaisesti aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöille, mutta yhteistyötä tekevät asiantuntijat tunnistavat, että prosessissa täytyy roolien ja käytäntöjen tarvittaessa asiakaslähtöisesti pystyä joustamaan. Toisaalta roolien ja työkäytäntöjen joustamisessa on tunnistettavissa myös riskejä, kuten kokonaisuuden sekavuus ja oman roolin hahmottamisen haasteet.

On tärkeää, että joustavuus huomioidaan ja kirjataan ylös, etteivät muuttuvat roolit tai tehtävät aiheuta laiminlyöntejä kokonaisuuteen.

Moniammatillisen yhteistyöprosessin reflektointi ja uudelleen luodut ammatilliset toimintatavat ovat merkittäviä yhteistyön osa-alueita erityisesti työn kehittämisen kannalta. Tutkimuksen empiirisestä aineistosta on nähtävissä, että yhteistyöprosessin reflektointi ei yleensä toteudu ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa. Työntekijät tapaavat toisiaan asiakkaan verkostoneuvotteluissa, missä asiakas on läsnä ja tuolloin luonnollisesti keskustellaan vain kyseisen asiakkaan asioista. Tietoja saatetaan vaihtaa myös puhelimitse, mutta suunnitelmallista koko ryhmän yhteistyön reflektointia ei säännöllisesti toteuteta. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen ei voi onnistua joidenkin työntekijöiden satunnaisesti keskenään käymien keskustelujen avulla vaan se vaatii suunnitelmallista yhteistä pohdintaa, johon osallistuvat kaikki ennakollisten lastensuojeluilmoituksien parissa työskentelevät asiantuntijat. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisen kannalta voisi olla tarpeellista rakentaa jokaisen asiakkaan kohdalla yhteistyöprosessi suunnitelmallisesti siten, että viimeistään prosessin päättyessä työntekijät kokoontuisivat reflektoimaan toteutunutta työskentelyä. Systemaattinen yhteistyöprosessien reflektointi tarjoaisi asiantuntijoille myös mahdollisuuden pohtia ja kokeilla uusia ammatillisia toimintatapoja.

Ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin omistajuuden siirtyminen lastensuojelusta aikuissosiaalityöhön on ollut iso muutos ja hämmentänyt kaikkia osapuolia. Erityisesti aikuissosiaalityön työntekijät kokevat tarvitsevansa lisäosaamista ja olisivat kiinnostuneita ennakollisissa lastensuojeluilmoituksissa tarvittavan tiedon täsmäkoulutuksesta. Osa sosiaalialan työntekijöistä koki esimerkiksi tarvitsevansa lisätietoa raskausajan päihteiden käytön vaikutuksesta sikiön kehitykseen. Pidä Kiinni®- hoitomallia kehitettäessä myös Ensi- ja turvakotien liiton työntekijät ovat havainneet, että peruspalveluissa on suuri tarve saada tietoa päihdeongelmaisten äitien kohtaamisesta, sekä hoitoon motivoinnista ja ohjauksesta (Andersson 2008, 26.) Monilla ennakolliseen lastensuojeluilmoitusprosessiin osallistuvista asiantuntijoista on tutkimusaineistoni

perusteella runsaasti omaan ammattialaan kohdistuvaa tietoa ja koulutusta, eivätkä he kaipaa täydennyskoulutusta siihen. Molemmissa haastatteluryhmissä kuitenkin tunnistettiin yhteistyön kehittämiseen liittyvän koulutuksen tarve sekä koettiin erittäin tärkeäksi järjestää ennakolliseen lastensuojeluilmoitusprosessiin osallistuville työntekijöille säännöllisiä yhteisiä kokoontumisia.

Tutkimuksen tuloksista voi päätellä, että ennakolliseen lastensuojeluilmoitusprosessiin liittyvää osaamista katoaa poistuvien työntekijöiden mukana ja uusien työntekijöiden perehdyttämistä haastaa muun muassa ilmoituksien kohdistuminen kuntayhtymän erialueille ja toisaalta se, että ei ole asiakaslähtöistä järjestää verkostoneuvotteluita missä paikalla on valtava määrä ihmisiä, joista osa työskentelee asiakkaan kanssa ja osa perehtyy työhön.

Toisen tutkimuskysymykseni avulla pyrin selvittämään mitkä tekijät edistävät tai estävät moniammatillisen yhteistyön rakentumista ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa. Yhteinen historia, ammatillinen rooli, persoonalliset- ja rakenteelliset tekijät ovat Bronsteinin moniammatillisessa yhteistyömallissa moniammatillista yhteistyötä edistävien ja estävien tekijöiden pääluokat. Näihin tekijöihin voi myös listata ison joukon muita asioita, ominaisuuksia ja rakenteita (kts. esim. Mikkonen 2016, 28-29). Tässä ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin moniammatillista yhteistyötä koskevassa tutkimuksessa keskeisimmiksi yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi nousivat työntekijöiden kiinnostuneisuus ja sitoutuneisuus, sekä työntekijöiden välinen tuttuus, mikä korostui erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Työntekijät näkivät ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käynnistämän työskentelyn erittäin tärkeäksi ja olivat kiinnostuneita kehittymään työssä. Oman ammatillisen roolin kirkastaminen nähtiin tärkeänä osana yhteistyöprosessia ja se vaikuttaa myös sitoutumiseen. Moniammatillisen yhteistyön tekijöistä persoonalliset tekijät jäivät tutkimusaineistossa vähälle huomiolle ja mainintoja tuli vain positiivisista ominaisuuksista. Tämä johtuu osittain tutkijan puutteellisesta kysymysten asettelusta, mutta mahdollisesti myös ryhmähaastatteluun tutkimusmenetelmänä kohdistuneesta kritiikistä, minkä mukaan ryhmässä saatetaan vältellä puhetta arkaluontoisista aiheista. Toisaalta ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin yhteistyökokoonpanot vaihtelevat niin paljon, ettei työntekijöiden persoonallisiin tekijöihin mahdollisesti ehditä kiinnittää juurikaan huomiota.

Tutkimusaineistoni perusteella eniten moniammatillista yhteistyötä ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa haastaa ajanpuute, epäselvyydet salassapitosäädöksistä sekä asiantuntijoiden rooleista. Ajan ja resurssien puute vaikuttaa olevan krooninen ongelma sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tähän tutkimukseen osallistuneet sosiaalityön asiantuntijat kokivat

riittämättömyyttä muun muassa siitä, etteivät ehdi kohdata asiakasta niin paljon kun haluaisivat, mikä vaikuttaa esimerkiksi asiakkaan ja työntekijän välisen luottamuksen rakentumiseen. Kaikki osallistujat halusivat priorisoida ennakolliseen lastensuojeluilmoitukseen liittyvän yhteistyön tärkeäksi, mutta osa joutuu jatkuvasti kamppailemaan myös muiden lakisääteisten tehtävien ja yhteistyöhön kuluvan ajan välillä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskennellään erittäin henkilökohtaisten asioiden parissa. Asiakkaan yksityisyyttä ja oikeusturvaa sekä työntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia määrittelevät useat lait.

Ennakolliseen lastensuojeluilmoitusprosessiin ja tähän tutkimukseen osallistuvien sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden salassapitoa ja kirjaamista koskevat lait ovat osittain yhteisiä ja samansisältöisiä, mutta niissä on myös eroavaisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon välillä.

Haastateltavat kokivat tämän haasteena ja näyttää siltä, ettei nykylainsäädäntö esimerkiksi mahdollista työntekijöiden ehdottamaa päällekkäisen kirjaamisen yhdistämistä. Toistaiseksi kaikkein toimivin tapa lienee siis käynnistää jokainen yhteistyöprosessi sopimalla asiakkaan kanssa siitä, keille kaikille häntä koskevia tietoja voidaan jakaa ja mitä kirjataan. Salassapidon taakse ei kuitenkaan missään tilanteessa saa jäädä tietoja, jotka koskevat lastensuojelulain mukaista ilmoitusvelvollisuutta (417/2007, 25) tai tilannetta, missä tiedot ovat välttämättömiä henkilön ollessa hoidon tai huollon välittömässä tarpeessa terveyden, turvallisuuden ja kehityksen vaarantumisen vuoksi (Asiakaslaki 812/2000, 17§).

Kainuussa ennakollisen lastensuojeluilmoituksen johdosta asiakkaaksi tulevan asiakkaan tueksi kootaan moniammatillinen tiimi, minkä kokoonpano muodostuu asiakkaan asuinpaikan mukaan ja hänen kanssaan jo aiemmin työskennelleistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoista sekä mahdollisista uusina työryhmään liittyvistä henkilöistä. Tämä työmuoto on tutkimuksissa havaittu hyväksi, koska se on asiakaslähtöinen ja asiakkaasta aiemmin olemassa oleva tieto siirtyy luontevasti ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessiin (Isoherranen 2008, 135). Tällainen työmuoto, missä työntekijöitä on paljon ja moni osallistuu vain harvoin ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessiin haastaa kuitenkin työntekijöiden moniammatillista yhteistyöosaamista. Työntekijöille ei välttämättä kehity yhteistyössä tarvittavia taitoja ja esimerkiksi ryhmän yhteisen historian rakentuminen on hidasta tai ei toteudu lainkaan.

Kaikki haastattelemani ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että ennakollinen

lastensuojeluilmoitusprosessi vaatii ehdottomasta moniammatillista yhteistyötä. Tätä työtä ei voi tehdä yksin. Toimiva ja asiakaslähtöinen yhteistyö ei kuitenkaan rakenne itsestään vaan se koostuu useista osa-alueista ja tekijöistä, kuten tässäkin tutkimuksessa on havaittu. Ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö mihin ennakollinen lastensuojeluilmoitus kuuluu, on erittäin tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja sen onnistumisen tai epäonnistumisen vaikutukset ulottuvat laajasti yksilöiden elämään, mutta myös yhteiskunnan eri osiin. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen ennakollisen lastensuojeluilmoituksen työprosessissa on tärkeä asia ja toivon, että tutkimuksessa esiin nousseet yhteistyön osa-alueet ja moniammatillista yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät huomioidaan, kun tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon talouteen, koulutukseen ja resursseihin liittyviä rakenteellisia ja hallinnollisia päätöksiä.

Varsinaisen tutkimustehtävän lisäksi minulla oli tavoitteena nostaa esiin moniammatillisen yhteistyön merkitystä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa ja käynnistää moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen tarvittavaa keskustelua. Tutkimuksen aineiston keruun toteutus fokusryhmähaastatteluina keräsi yhteen moniammatillista yhteistyötä tekeviä asiantuntijoita, joilla oli haastattelutilanteessa mahdollisuus jakaa omia kokemuksiaan ja esittää yhteistyöhön kohdistuvia ajatuksia. Haastatteluissa tuli esiin, että yhteistyön kehittämistä tarvitaan. Työntekijöille on valtavasti asiantuntemusta ja osaamista, sekä kiinnostus yhteistyön tekemiseen. Moniammatillista yhteistyötä ja sen kehittämistä kuitenkin haastaa erityisesti ajan puute sekä rakenteista ja lainsäädännöstä nousevat rajoitteet.

Katariina Pärnä (2012, 65) on väitöstutkimuksessaan todennut, että moniammatillisen yhteistyökulttuurin kehittyminen voi olla voimaannuttava ja kriittinen vuorovaikutusprosessi, jossa eri toimijat tutkivat yhteisesti kunkin organisaation toimintakulttuuria sekä professioiden sisältämää asiantuntijuutta suhteessa tiettyyn päämäärään ja toimintaan. Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollisuutta päästä näin syvälliseen tai kattavaan prosessointiin, vaan tavoitteena oli kerätä tietoa ja käynnistää keskustelua, mikä toivottavasti tulevaisuudessa johtaa ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin moniammatillisen yhteistyökulttuurin kehittämiseen.

Kokonaisvaltaisen moniammatillinen yhteistyön kehittämisen kannalta myös asiakasnäkökulma olisi tärkeää selvittää, mikä kuitenkin vaatii kokonaan oman tutkimuksensa.

7 LÄHTEET

Ahola-Anttonen Päivi. 2019. Suullinen tiedoksianto Kainuun Soten aikuissosiaalityön henkilöstöpalaverissa 25.4.2019.

Ahvenus Päivi. 2014. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus äitiyshuollossa: Lähtölaukaus päihdeäitien tahdonvastaiselle hoidolle? Pro gradu-tutkimus. Helsingin yliopisto. Oikeustieteellinen tiedekunta.

Alasuutari Pertti. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino. [e-kirja]

Andersson Johanna, Bengt Ahgren , Susanna Bihari Axelsson, Andrea Eriksson & Runo Axelsson.

2011. ”Organizational approaches to collaboration in vocational rehabilitation- international literature review”. International Journal of Integrated Care. Vol 11(4). Igitur publishing, 1-10.

Andersson Maarit. 2008. ”Pidä kiinni- hoitojärjestelmän rakentaminen.” Teoksessa: Vauvan parhaaksi. Kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni hoitojärjestelmä, toim.

Andersson Maarit, Riitta Hyytinen & Marianne Kuorelahti. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 38.

Helsinki: Pekan Offset Oy, 18-36.

Andersson Maarit. 2019. ”Äitiys on mahdollisuus”. Teoksessa: Oikeus päihdehuoltoon, toim.

Pehkonen Aini, Taru Kekoni & Katja Kuusisto. Tampere: Vastapaino, 115-140.

Bronstein Laura. 2003. “A Model for Interdisciplinary Collaboration”. Social Work, Vol. 48(3),

pp. 297-306 [viitattu 18.7.2019 ja 18.3.2020] Saatavilla:

https://uef.finna.fi/PrimoRecord/pci.oxford10.1093%2Fsw%2F48.3.297

Bronstein Laura, Terry Mizrahi, Yossi Korazim-Körösy & Debra McPhee. 2010. ”Interdisciplinary collaboration social work education in the USA, Israel and Canada: Deans’ and directors’-perspectives”. International Social Work, vol. 53(4). Sage, 457-473. Saatavilla: https://journals-sagepub-com.ezproxy.uef.fi:2443/doi/pdf/10.1177/0020872809358399

Critchley Ariane. 2018. Pre-birth child protection. INSIGHTS A SERIES OF EVIDENCE

SUMMARIES 42. Iriss. [viitattu 19.9.2019] Saatavilla:

https://www.iriss.org.uk/sites/default/files/2018-05/insights-42_0.pdf

D’Amour Danielle, Marcela Ferrada-Videla, Leticia San Martin Rodriguez & Marie-Dominique Beaulieu. 2005. ”The conceptual basis for interprofessional collaboration: Core concepts and theoretical frameworks”. Journal of Interprofessional Care. Vol. 19 (1). Taylor & Francis, 116-131.

Eskola Jari & Jaana Vastamäki. 2015. ”Teemahaastattelu: opit ja opetukset”. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1, toim. Raine Valli & Juhani Aaltola. Juva: PS-kustannus, 27-44.

Gadda Andressa, Vicki Welch, Malcolm Hill & Emma Young. 2015. Early Years Assessment Team (Scottish Borders). Evaluation report. Centre for excellence for looked after children in Scotland (CELCIS). Saatavilla: https://www.celcis.org/knowledge-bank/search-bank/evaluation-report-early-years-assessment-team-scottish-borders/

Hallintolaki 434/2003

Hallituksen esitys eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 252/2006.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain 4 ja 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5§:n muuttamisesta 225/2009.

Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi 13/1983

Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 164/2014.

Helminen Jari. 2017. ”Yhdessä tekeminen monialaisuuden ja moniammatillisuuden syventäjänä”.

Teoksessa Asiakkaan moniammatillinen ohjaus, toim. Helminen Jari. Helsinki: Edita, 14-31.

Helminen Pirjo & Kirsi Sukula-Ruusunen. 2017. ” Kokonaisvaltainen asiakkaan kohtaaminen ja tilannearviointi ohjaustyössä”. Teoksessa Asiakkaan moniammatillinen ohjaus, toim. Helminen Jari.

Helsinki: Edita, 46-59.

Henkilötietolaki (523/1999)

Hietamäki Johanna, Veera Kuusinen, Katarina Pursi & Rika Rajala. 2017.

”Lastensuojeluilmoitusprosessi moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta”. Yhteiskuntapolitiikka 82:4, 417-429.

Hirsjärvi Sirkka & Helena Hurme. 2015. Tutkimushaastattelu – teemahaastattelun teoria ja käytäntö.

E-kirja. Gaudeamus.

Hujala Anneli & Johanna Lammintakanen. 2018. Paljon sote- palveluja tarvitsevat ihmiset keskiöön.

Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisuja 12.

Hyväri Susanna. 2017. ” Asiakaslähtöisyyden periaatteet ja toteutuminen sosiaali- ja terveyspalveluissa”. Teoksessa Asiakkaan moniammatillinen ohjaus, toim. Helminen Jari. Helsinki:

Edita, 32-45.

Isoherranen Kaarina. 2008. ”Moniammatillinen toiminta ryhmäilmiönä”. Teoksessa Enemmän yhdessä- moniammatillinen yhteistyö, toim. Kaarina Isoherranen, Leena Rekola & Raija Nurminen.

Helsinki. WSOY Oppimateriaalit Oy, 84-141.

Isoherranen Kaarina. 2008. ”Vuorovaikutuskulttuuri muutoksessa”. Teoksessa Enemmän yhdessä- moniammatillinen yhteistyö, toim. Kaarina Isoherranen, Leena Rekola & Raija Nurminen. Helsinki:

WSOY Oppimateriaalit Oy, 49-83

Isoherranen Kaarina. 2008. ”Yhteistyön uusi haaste- moniammatillinen yhteistyö”. Teoksessa Enemmän yhdessä- moniammatillinen yhteistyö, toim. Kaarina Isoherranen, Leena Rekola & Raija Nurminen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy, 26–48.

Isoherranen Kaarina. 2012. Uhka vai mahdollisuus- moniammatillista yhteistyötä kehittämässä.

Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18, sosiaalipsykologia.

Juhila Kirsi. 2000. ”Organisaation sanelemaa toimintaa vai syvällistä vuorovaikutusta?” Teoksessa Auttamistyö keskusteluna. Tutkimuksia sosiaali- ja terapiatyön arjesta, toim. Jokinen Arja & Eero Suoninen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 191-220.

Jussmäki Mia. 2016. Hoitamisen pakko hyvinvointiyhteiskunnassa. Raskaana olevien tahdonvastainen päihdehoito sosiaali- ja terveydenhuollon suhteissa. Pro gradu. Helsingin yliopisto.

Teologinen tiedekunta.

Kahila Hanna & Kaisa Kivistö. 2019. ”Huumeet ja raskaus”. Duodecim 2019;135(2):131-137.

Kekoni Taru, Kaarina Mönkkönen, Anneli Hujala, Sanna Laulainen & Jukka Hirvonen. 2019.

”Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä”. Teoksessa Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus Oy, 15-46.

Kuusela Pekka 2000. ”Sosiaalisen konstruktionismin liike sosiaalitieteissä.” Teoksessa Ruumis, minä ja yhteisö. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulma. toim. Kuusela Pekka & Mikko Saastamoinen.

Kuopio: Kuopion yliopiston painatuskeskus, 15-42.

Kuusela Pekka & Mikko Saastamoinen. 2000. ”Johdannoksi”. Teoksessa Ruumis, minä ja yhteisö.

Sosiaalisen konstruktionismin näkökulma. toim. Kuusela Pekka & Mikko Saastamoinen. Kuopio:

Kuopion yliopiston painatuskeskus, 7-13.

Laaksonen Maarit, Aino Kääriäinen, Marja Penttilä, Maria Tapola-Haapala, Heli Sahala, Jarmo Kärki

& Anu Jäppinen. 2011. Asiakastyön dokumentointi sosiaalihuollossa. Opastusta asiakastiedon käyttöön ja kirjaamiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print- Tampereen yliopistopaino Oy.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2008

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasasiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007 Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999 Lastensuojelulaki 417/2007

Luoma Ilona. 2016. ”Raskausajan psyykkinen hyvinvointi: lapsen mielenterveyden varhaiset juuret?”

Duodecim, lääketieteellinen aikakauskirja. Vol. 132(10), 975-81.

Markkula Niina & Suvisaari Jaana. 2018. ”Onko masennus lisääntynyt suomalaisessa aikuisväestössä?” Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2018:55, 189-199.

Mielenterveyslaki 1116/1990

Mikkonen Katja. 2016. Aikuissosiaalityön yhteistyön ulottuvuuksia lähijohtajien näkökulmasta.

Lisensiaatintutkimus. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta.

Määttä Anne & Elsa Keskitalo. 2014. ”Ulkoringiltä sisärinkiin. Kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret aikuiset pirstaleisessa palvelujärjestelmässä”. Yhteiskuntapolitiikka 79:2, 197-207.

Määttä, Mirja. 2007. Yhteinen verkosto? Tutkimus nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä poikkihallinnollisista ryhmistä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Kuopio: Kopijyvä.

Mönkkönen Kaarina, Taru Kekoni, Anne-Mari Jaakola, Profiam Sosiaalipalvelut Oy:n henkilöstö &

Aini Pehkonen. 2019. ” Kohti monitoimijaista kehittämistä”. Teoksessa Moniammatillinen yhteistyö.

Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus Oy, 112-148.

Nietola, Vuokko. 2011. Väkivaltatyö asiantuntijayhteistyönä. Lisensiaatin tutkimus. Turun yliopisto.

Sosiaalitieteiden laitos. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Helsinki. Tampere: Juvenes Print Oy.

Pietilä Ilkka. 2010. ” Ryhmä- ja yksilöhaastattelun diskursiivinen analyysi. Kaksi aineistoa erilaisen vuorovaikutuksen kenttinä.” Teoksessa Haastattelun analyysi, toim. Ruusuvuori Johanna, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. Tampere: Vastapaino. [e-kirja]

Pärnä Katariina. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina: lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Väitöskirja. Turun yliopisto

Raitasalo Kirsimarja, Marja Holmila, Marke Jääskeläinen & Päivi Santalahti. 2018. ”The efect of the severity of parental alcohol abuse on mental and behavioural disorders in children”. European Child & Adolescent Psychiatry (2019) 28:913–922. https://doi.org/10.1007/s00787-018-1253-6

Raitasalo Kirsimarja, Marja Holmila & Marke Jääskeläinen. 2016. ”Vanhempien päihdeongelmista aiheutuvat haitat lapsille”. Teoksessa: Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot- vanhemmat, lapset

Raitasalo Kirsimarja, Marja Holmila & Marke Jääskeläinen. 2016. ”Vanhempien päihdeongelmista aiheutuvat haitat lapsille”. Teoksessa: Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot- vanhemmat, lapset

In document Moniammatillinen yhteistyö ennakollisen lastensuojeluilmoituksen työprosessissa (sivua 51-68)