5.1.1 Työntekijöiden keskinäinen riippuvuus
Moniammatillinen yhteistyö ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa muodostuu Bronsteinin mallin mukaisesti luokiteltaessa viidestä osa-alueesta, joista oman empiirisen tutkimusaineistoni perusteella keskeisin on työntekijöiden keskinäinen riippuvuus. Bronsteinin (2003, 299-300) mukaan työntekijöiden keskinäinen riippuvuus tarkoittaa moniammatillisessa yhteistyössä asiantuntijoiden riippuvuutta toisten ammattilaisten osaamisesta ja asiantuntijuudesta sekä keskinäisestä yhteistyöstä. On ymmärrettävä, että oman työtehtävän ja tavoitteen suorittaminen ei onnistu ilman toista.
Moniammatillisen yhteistyön keskeisimmäksi tavoitteeksi on lähes kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillisen yhteistyön tutkimuksissa määritelty eri alojen asiantuntijoilla olevan tiedon jakaminen ja yhdistäminen asiakasta parhaiten palvelevaksi kokonaisuudeksi. Tämän tutkimuksen haastateltavat kuvasivat moniammatillisen yhteistyön tarjoavan heille tietoa ja tukea, mitä ilman ennakollisen lastensuojeluilmoituksen myötä asiakkaaksi tulevaa asiakasta ei ole mahdollista riittävän hyvin auttaa.
” Ku en minäkään aikuispsykiatrian asiantuntija oo, että tää ajatus siitä, että tehään yhteistyötä, et jokainen sen oman työkenttänsä ja palvelukentän tuntee parhaiten ja tuntee asiakkaan siitä omasta roolistaan, et tavallaan sen parhaan mahdollisen lopputuleman kannalta se yhteistyö on tärkeää.”
(R1)
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ja siitä käynnistyvä moniammatillinen työskentely merkitsee lähes poikkeuksetta sitä, että asiakkaalla on hyvin haastava elämäntilanne. Elämäntilanteen
haasteellisuus ja tuen tarve aiheutuu usein odottajan päihdeongelmasta tai vaikeasta mielenterveysongelmasta. Haastateltavat nostivat ennakollisen lastensuojeluilmoituksen syiksi myös odottajan nuoren iän, läheisverkoston puuttumisen, sekä tulevan isän haastavan elämäntilanteen.
Asiantuntijat kokevat näissä asiakkuuksissa oman osaamisensa sekä oman organisaation palvelut riittämättömäksi ja heillä on tarvetta huolen jakamiseen. He myös kaipaavat muiden asiantuntijoiden tukea.
” Me ei oikein yksilötasolla pystytä niitä auttamaan, mutta kun me ollaan osana sitä verkostoa niin me voidaan tuua sitä omaa ammattitaitoo siihen ja siinä tilanteessa olla auttamassa.” (R1)
” Toi huolen jakaminen on tosi tärkeetä” (R2)
Aina yhteistyön rakentuminen ei onnistu sujuvasti ja haastateltavat toivat esille, että moniammatillisen yhteistyön käynnistämiseen ja toteutukseen kaivataan selkeämpiä rakenteita ja rooleja.
”…että kauheen sillai yksin on tässä. Kyllä toivois, että jotain yhteistä jonkun kanssa edes olis.” (R1)
” Eri työntekijöiden roolit. Missä asioissa kukin toimii ja kirjata ne ylös. Että kaikki tietäis mitä tehdään ja mikä on minun rooli. Tämä on semmonen asia mihin meidän pitäs kiinnittää huomiota.”
(R2)
Bronsteinin (2003, 299-300) mallin mukaan moniammatillisessa yhteistyössä työntekijöiden keskinäinen riippuvuus- osa-alueen onnistunut toteutuminen edellyttää, että asiantuntijat tunnistavat ja ymmärtävät oman roolinsa ryhmässä. Keskeistä on myös työntekijöiden luottamus toiseen asiantuntijaan ja tämän ammattitaitoon. Työntekijöiden keskinäinen riippuvuus osa-alue näyttäytyy tutkimukseni empiirisessä aineistossa monella tavoin. Edellä esiin nostettujen esimerkkien lisäksi keskinäiseen riippuvuuteen liittyy tärkeänä tekijänä toisten työn arvostus ja luottamus siihen, että kukin asiantuntija tuo yhteistyöhön oman asiantuntemuksensa ja kantaa vastuuta yhteistyön sujumisesta. Ryhmähaastatteluissa havaittiin, että toisten asiantuntijoiden työn tuntemuksessa on puutteita ja kaikista olemassa olevista palveluista ei ole tietoa.
Haastateltavat totesivat, etteivät aina voi käsittää miksi toinen asiantuntija vaikuttaa näkevän asiakastilanteen hyvin eritavoin ja esimerkiksi sosiaalityön toimet tuntuvat muista toimijoista toisinaan riittämättömiltä. Toisaalta lähes poikkeuksetta yhteistyöltä odotettiin nimenomaan erilaisia näkökulmia, mistä voitaisiin rakentaa asiakasta parhaiten palveleva kokonaisuus. Bronsteinin (2003, 299-300) mukaan työntekijöiden keskinäinen riippuvuus osa-aluetta edistää osapuolten muodollinen ja epämuodollinen yhteydenpito, sekä luottamus yhteistyökumppaneiden ammattitaitoon ja panokseen. Tutkimuksen haastateltavat näkivätkin tärkeänä sen, että yhteistyökumppanit olisivat hyvin tavoitettavissa ja erilaisista näkökulmista voidaan avoimesti keskustella. Haastatteluissa todettiin, että yhteistyörakenteissa on kuitenkin liian vähän tilaa ja aikaa asiantuntijoiden keskinäiselle keskustelulle ja muiden työhön tutustumiseen.
5.1.2 Uudelleen luodut ammatilliset toimintatavat
Uudelleen luotuja toimintatapoja voidaan kehittää toimivassa yhteistyössä. Nämä toimintatavat ovat esimerkiksi käytäntöjä, ohjeistuksia tai palveluita, jotka voi moniammatillisella yhteistyöllä toteuttaa paremmin kuin ilman yhteistyötä. (Bronstein 2003, 300.) Haastatteluissa nousi esiin, että äitiyspoliklinikka ehdottaa korvaushoidossa olevien odottajien kohdalla yhteistyökumppaneille jatkossa käytäntöä, missä kaikki tähän ryhmään kuuluvat raskaana olevat naiset ja heidän puolisonsa tavattaisiin yhdessä raskauden keskivaiheella. Tämä ehdotus tarkoittaa lääkärin osallisuuden säännönmukaista lisäämistä ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin moniammatilliseen yhteistyöhön. Toivottavasti tämä uudelleen luotu ammatillinen toimintatapa juurtuu rakenteisiin, sillä yhteistyön tiivistymiselle on haastateltavien puheenvuorojen perusteella nähtävissä selvä tarve.
” Vieraimmaksi yhteistyötahoksi minulle näissä ennakollisissa jää aina nimenomaan se äitiyspoli.”
(R1)
” Sairaalan henkilökunnalle ei aina oo selvää sosiaalityön roolit. He aina ajattelee, että lastensuojelu päättää.” (R1)
Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän edeltäjä Kainuun maakunta- kuntayhtymä oli vuosina 2008-2012 mukana valtakunnalliseen Kaste-ohjelmaan kuuluneessa Tukeva- hankkeessa.
Tukeva- hankkeen osana kehitettiin sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillista yhteistyötä muun
muassa raskaus- ja vauva-aikana tukea tarvitseville perheille (Tukeva-työkalupakki 2012, 8-11, 20-21). Valitettavasti tämän kehitystyön tulokset ovat osittain vanhentuneet ja monin paikoin hävinneet käytöstä. Ryhmähaastatteluissa tuli esiin, että useilla tämän hetken toimijoista ei ole niistä mitään tietoa. Hankkeen jälkeen ennakollisen lastensuojeluprosessin omistajuus on siirtynyt aikuissosiaalityöhön ja useat aiheen parissa työskennelleet työntekijät ovat vaihtuneet. Eräs haastateltava peräänkuuluttaakin kaikkien yhteistyötä tekevien yhteistä vastuuta esimerkiksi perehdyttämistyöhön:
”Saatais sitä tietotaitoo kaikille, et kaikki pystyis tarvittaessa kenen kohalle se semmonen vähän hankalampi case tulee, ni ois sitä osaamista ja yhteistyöverkostot ois olemassa” (R2)
Ryhmähaastattelujen osallistujien puheenvuorojen ja oman aikuissosiaalityön työkokemukseni perusteella arvioin, että Tukeva- hankkeen jälkeen ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa ei yhteistyössä luotuja moniammatillisia toimintatapoja ole juurikaan kehitetty.
Ryhmähaastatteluissa asiantuntijat toivat esiin, että toimintatapojen kehittäminen vaatii aikaa ja yhteisiä foorumeita. Moniammatillisen yhteistyön tekijöillä on kehittämisideoita ja haastatteluissa tuotiin esille muun muassa ajatuksia yhteisistä kirjaamiskäytännöistä ja ennakollisen lastensuojeluilmoituksen esitteestä.
Kansainvälisessä ja kansallisessa tutkimuksessa on todettu, että tulevien isien rooli ja heidän elämänhallinnalliset ja vanhemmuuteen vaikuttavat haasteet on heikosti huomioitu ennakollisissa lastensuojeluilmoitusprosesseissa (Critchley 2018, 8; Saarinen 2015). Tähän tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat olivat myös huolissaan tulevien isien erilaisista päihde-, mielenterveys- ja sosiaalisista ongelmista sekä niiden heijastumisesta odottajaan ja lapseen. Asiantuntijoiden kokemusten mukaan asiakkaat saattavat piilotella isien vakavia elämänhallinnallisia ongelmia terveydenhuollon tapaamisilla ja tuleva isä ei aina osallistu ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessiin. Tähän ennakollisen lastensuojeluilmoituksen osa-alueeseen tarvitaan uudelleen luotuja ammatillisia toimintatapoja. Ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin toimijoiden on tarpeen yhteistyössä kehittää toimintamalleja tulevan isän osallisuuden lisäämistä raskausaikana. Kaikkien tulevien vanhempien kanssa toimivien henkilöiden on tärkeä muistaa, että ennakollinen lastensuojeluilmoitus tulee tehdä, jos havaitsee tulevan isän tai raskaana olevan naisen kumppanin
elämäntilanteessa sellaisia haasteita, jotka voivat vaarantaa raskaana olevan naisen ja syntymättömän lapsen hyvinvointia.
5.1.3 Tavoitteiden yhteinen omistajuus
Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ja siitä käynnistyvä työskentely on erittäin merkityksellinen vaihe tulevan lapsen ja hänen perheensä hyvinvoinnin kannalta. Luvussa 3 kirjoitin, että ennakollisissa lastensuojeluilmoitus tilanteissa raskaana olevan naisen elämäntilanne voi olla erittäin haastava ja avun tarve suuri. Aina yhteistyön käynnistyminen ja yhteisten tavoitteiden määrittely asiakkaan kanssa ei tahdo onnistua ja erityisesti silloin tarvitaan tavoitteiden yhteistä omistajuutta. Bronsteinin (2003, 301-302) mukaan tavoitteiden yhteinen omistajuus merkitsee ennen kaikkea sitä, että kaikilla osapuolilla on yhteinen vastuu koko ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessista.
Asiantuntijoiden tulee ymmärtää, että moniammatillisen yhteistyön onnistuminen edellyttää, että kaikilla osapuolilla on vastuu yhteisesti ja omasta osuudesta suhteessa asiakkaaseen ja yhteistyökumppaneihin. Tähän liittyy yhteinen visio, strategia ja päätöksen teko missä huomioidaan myös kompromissit.
”Näkemykset saattaa olla erilaisia tuolla, no eri tahoilla. Mennään vastakkain esimerkiksi sosiaalityön suunnitelmaa. Luotettais siihen toisen työntekijän arvioon ja tarvittaessa neuvoteltais sitten uudestaan.” (R1)
Edeltävässä puheenvuorossa haastateltava tuo esiin luottamusta toisen työntekijän asiantuntemukseen, mutta kutsuu silti suunnitelmaa sosiaalityön suunnitelmaksi. Tavoitteiden yhteiseen omistajuuteen kuuluu keskeisesti ajatus siitä, että tavoitteet ja prosessi on kokonaisuudessa asiakkaan ja koko moniammatillisen verkoston yhteinen. Kaikki asiantuntijat ovat tuoneet siihen oman asiantuntemuksensa ja kantavat osaltaan vastuuta kokonaisuuden toteuttamisesta.
Asiakaslähtöisyys ja asiakkaan osallisuus tulee olla moniammatillisen yhteistyön keskeisenä periaatteena kaikissa ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin osa-alueissa. Bronsteinin mallin mukaisessa jaottelussa liitän sen erityisesti tavoitteiden yhteinen omistajuus- osa-alueeseen.
Ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta käynnistyvä työskentely ei voi toteutua ilman, että
tavoitteet on tunnistettu ja määritelty yhteistyössä asiakkaan kanssa. Haastattelemani asiantuntijat arvioivat erityisen tärkeäksi sen, että asiakkaalle ennestään tutut työntekijät toimivat hänen kanssaan myös ennakollisen lastensuojeluprosessin aikana.
Haastatteluissa kävimme keskustelua asiakkaan oman motivaation tärkeydestä, korostettiin avoimuutta ja muistutettiin positiivisten asioiden huomioimisesta. Prosessissa on hyvä ymmärtää, että äitiysneuvolaa ja äitiyspoliklinikan kaikille odottajille kuuluvia rutiinikäyntejä lukuun ottamatta, muut ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa mukana olevat toimijat ovat siinä sen vuoksi, että on olemassa jokin perusteltu huoli ja erityisen tuen tarve raskaana olevasta naisesta ja syntymättömästä lapsesta. Yksi haastateltava muistuttikin moniammatillista yhteistyöverkostoa siitä, että on tärkeää tarjota odottajalle ja tämän perheelle myös jotakin ”normaalia”, että olisi tapaamisia missä ei keskityttäisi vain erityisen tuen tarpeisiin. Tämä on merkittävä huomio ja muistuttaa moniammatillisen yhteistyön tekijöitä verkoston jäsenten erilaisista ammatillisista rooleista, mitkä täytyy sanoa ääneen ja kirjata yhteiseen suunnitelmaan.
Tavoitteellisuus ja yhteistyön merkityksen ymmärtäminen on erittäin keskeinen osa onnistunutta yhteistyötä, koska se vaikuttaa muun muassa moniammatilliseen yhteistyöhön sitoutumiseen.
Moniammatillisen yhteistyön voidaan paikoin nähdä lisäävän työtä ja kuluttavan ennestään liian vähäisiä resursseja (Kekoni ym. 2019, 21). Selkeät yhteiset tavoitteet, sopimukset ja suunnitelmat tukevat yhteistyöhön osallistujien sitoutuneisuutta ja auttavat osallistujia ymmärtämään oman roolinsa merkityksen osana kokonaisuutta.
5.1.4 Joustavuus
Joustavuus- käsitteenä voi tutkielman teoreettisen ja empiirisen aineiston perusteella liittyä moniammattisen yhteistyön erilaisiin vaiheisiin, mutta Bronsteinin (2003, 300-301) mallissa, sillä tarkoitetaan erityisesti työntekijöiden keskinäisten roolien joustavuutta suhteessa tilanteeseen ja asiakkaan tarpeisiin. Joustavuuteen sisältyy myös erimielisyyksiin liittyvien kompromissien tekeminen ja luova reagointi tarvittaessa. Ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin omistajuus on marraskuussa 2017 siirtynyt lastensuojelusta aikuissosiaalityöhön ja määritelty aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijän vastuulle. Poikkeuksena tähän sosiaalityön työnjakoon ovat ne perheet, missä on
voimassa oleva lastensuojeluasiakkuus, jolloin ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käsittely ja prosessivastuu on lastensuojelun sosiaalityössä sekä tilanteet, missä tuleva vanhempi on itse lastensuojelun jälkihuollossa asiakkaana, jolloin lastensuojelu ja aikuissosiaalityö sopivat vastuunjaosta tapauskohtaisesti. Tämän määritelmän perusteella haastateltavat totesivat aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijän olevan moniammatillisen yhteistyöverkoston koollekutsuja ja koordinoija. Toisinaan on kuitenkin syytä joustaa:
”Jotenkin on joskus mennyt käytännön tasolla silleen luontevasti, että terveydenhoitaja onkin valmistellut verkoston kokoonpanoa ja kutsunut yhteistyötahot neuvolaan. Ja olen myös ollut sellaisissa ennakollisen palavereissa, mitkä on kutsuttu koolle psykiatrian polille, kun odottajalla on siellä tiivis asiakaskontakti… Pitäs vielä tarkemmin sopia ne vastuut sitten jatkossa, ettei jää semmoista epämääräsyyden tunnetta sitten ite kellekin ” (R1)
Haastateltava näkee näissä esimerkkitilanteissa verkoston kokoonkutsujan ja koordinoijan roolin joustaneen luontevasti ja asiakaslähtöisesti sosiaalityöstä terveydenhuoltoon. Haastateltava pitää sitä hyvänä asiana, mutta toteaa sen jälkeen yhdessä toisen työntekijän kanssa, että tällä roolien ja tehtävien joustavuudella on omat riskinsä. Molemmissa haastatteluryhmissä käytiin keskustelua siitä, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa työntekijöiden roolit ja vastuualueet ovat usein epäselvät. Roolien hämärtyminen hyvässä tarkoituksessa voi johtaa epäselvyyksiin ja pahimmillaan jopa prosessin tärkeiden vaiheiden tahattomaan laiminlyötiin.
Kaarina Isoherranen (2012, 110-111) on sosiaali- ja terveysalan moniammatilliseen yhteistyöhön kohdistuneessa tutkimuksessaan havainnut, että joustava ja laaja moniammatillinen työskentely vaatii perinteisten ammatillisten ja tehtäväkeskeisten roolirajojen ylittämistä. Hänen mukaansa joustavaa rajojen ylitystä on toisinaan tarpeen tehdä kaikkien asiantuntijoiden välillä. Ammatillisten rajojen ylitykset koetaan usein positiivisena toimintana ja niiden tunnistetaan lisäävän asiakaslähtöisen työn kokonaisvaltaisuutta ja sujuvuutta, mutta toisinaan joidenkin asiantuntijoiden voi myös olla vaikea hyväksyä toisen työntekijän tulo omalle ”reviirille”. Hyvän yhteistyön myötä kehittynyt asiantuntijoiden välinen luottamus kuitenkin ehkäisee ristiriitojen syntymistä. Rajojen ylitystilanteissa on tärkeää kunnioittaa toisen työntekijän ammatillista osaamista. Isoherrasen mukaan
roolirajan ylittämisellä tulee olla selkeä tarkoitus ja niistä on tärkeä sopia yhteisesti, jolloin ketään ei loukata ja säästytään ristiriidoilta.
Haastattelemani sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat toivat esiin, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen moniammatillisessa yhteistyöprosessissa ammatillisten ja rakenteellisten roolien ohella myös työntekijän ja asiakkaan suhde määrittelee asiantuntijoiden roolia ja tehtävien jakoa verkostossa. Usein joku tai jotkut verkoston työntekijät ovat asiakkaalle läheisempiä esimerkiksi yhteisen hoitohistorian vuoksi ja tällöin on luontevaa sekä asiakaslähtöistä hyödyntää tätä suhdetta. Joustavassa ja asiakaslähtöisessä yhteistyöstä voidaan esimerkiksi sopia asiakkaan tutustumiskäynti ensikotiin tai tukihenkilö äitiyspoliklinikan käynnille siten, että mukana on nimenomaan asiakkaan toivoma työntekijä.
5.1.5 Prosessin reflektointi
Moniammatillisen yhteistyön kehittymiseksi prosessin reflektointi on erittäin tärkeä osa työskentelyä.
Moniammatillisen yhteistyön tekijöillä täytyy olla mahdollisuus yhteiseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon yhteistyöprosessien aikana ja niiden päätyttyä. Bronsteinin (2003, 302) mukaan yhteisesti jaettu palaute ja yhteistyön vahvuuksien tunnistaminen lisäävät moniammatillisen yhteistyön vaikuttavuutta. Työntekijöillä tulisi olla aikaa ja tilaisuus keskustella esimerkiksi asiakastyöhön liittyvistä eettisistä kysymyksistä, pohtia työhön liittyviä eriäviä mielipiteitä sekä kehittää uudenlaisia ammatillisia toimintatapoja.
Ryhmähaastattelujen empiirisen aineiston analysoinnin mukaan tämä moniammatillisen yhteistyön osa-alue toteutuu Kainuun sote kuntayhtymässä ennakollisen lastensuojeluprosessin moniammatillisessa yhteistyössä melko harvoin. Tämä tutkielma ei kohdistu ryhmien vuorovaikutustilanteiden analysointiin, mutta haastattelutilanteet antoivat minulle tutkijana mahdollisuuden tehdä myös joitakin havaintoja siitä. Haastattelu tehdessäni havaitsin, että molemmissa ryhmissä haastateltavilla oli paljon intoa käydä aiheeseen liittyvää keskustelua ja tarve kokemusten jakamiselle oli ilmeinen. Eräs haastateltavista totesikin:
”Eihän tässä tarvii järjestää mitään pidempikestoista koulutusta ennakolliseen lastensuojeluilmoitukseen liittyen, mutta voisi olla jotain tiiviimpää, mistä tulis semmoista yhteen hiileen puhaltamisen meininkiä, kertausta kun väki on vaihtunut.” (R2)
Osa haastateltavista oli työskennellyt useita vuosia erityistä tukea ja moniammatillisia palveluita tarvitsevien raskaana olevien naisten kanssa Kainuussa. He kuvasivat moniammatillisen yhteistyön kehittämisen aaltoilevan siten, että välillä yhteistä reflektointia ja kehittämistyötä tehdään ahkerasti ja sitten yhteistyö ja tiedon jakaminen hiipuu. Yhtenä syynä tähän vaihteluun haastateltavat arvioivat olevan yleisen asiakastilanteen, eli esimerkiksi useiden päihdeongelmaisten tullessa raskaaksi lyhyellä aikaa verkostossa ”havahdutaan” yhteistyön tarpeeseen.
Kainuun soten alueella ennakollisia lastensuojeluilmoituksia tehdään noin 20 vuodessa. Ilmoitusten kokonaismäärä ei ole suuri ja ilmoitusten käsittely jakautuu eri kuntiin sekä useille työntekijöille.
Läheskään kaikki raskaana olevien naisten kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat eivät siis säännöllisesti osallistu moniammatilliseen yhteistyöhön ennakollisen lastensuojeluilmoitusprosessin tiimoilta. Tämän vuoksi olisi erityisen tärkeää, että yhteistyöprosessit joihin työntekijät osallistuvat olisivat ”perusteellisia” ja niitä prosessoitaisiin yhteisesti, jolloin osallistujat voisivat oppia toisiltaan sekä toteutuneista prosesseista, tietotaito jakautuisi ja pysyisi paremmin yllä.
Prosessin reflektointi on erityisen tärkeä osa-alue moniammatillisen yhteistyön kehittämisen näkökulmasta. Moniammatillisen yhteistyön sisältöjen ja toiminnan kehittäminen voi toteutua vain työryhmään kuuluvien asiantuntijoiden suunnittelemana. Yhteistyössä toimivat asiantuntijat suunnittelevat ne toiminnot, joiden avulla yhdessä luotuihin tavoitteisiin päästään. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen vaatii suunnittelun ja toteutuksen lisäksi myös arviointia. Työryhmän jäsenten avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus mahdollistaa työn yhteisen reflektoinnin, mitä kautta työtä on mahdollisuus kehittää. (Pärnä 2012, 168.) Tähän tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat kertoivat, että Kainuun sote kuntayhtymässä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen prosessissa asiakkaiden kanssa työskentelevät asiantuntijat vaihtuvat asiakas- ja kuntakohtaisesti, minkä johdosta yhteistyötä tekevä ryhmä ei ole vakiintunut ja tämän vuoksi prosessin reflektointi olisi tarpeen tehdä aina asiakaskohtaisesti. Lisäksi olisi hyvä arvioida miten kaikkien ennakollisissa
lastensuojeluilmoituprosesseissa toimivien asiantuntijoiden osaamista ja yhteistyötä voitaisiin tukea ja kehittää.
5.1.6 Ennakollinen lastensuojeluilmoitus moniammatillisen yhteistyön käynnistäjänä
Tämä moniammatillisen yhteistyön osa-alue ei suoraan paikannu Bronsteinin moniammatillisen yhteistyön malliin vaan se on kontekstisidonnainen ja siinä on elementtejä useammasta osa-alueesta sekä yhteistyön tekijöistä. Haastateltavat kertoivat, että yhteistyön aloitus on hyvin keskeinen kohta, kun rakennetaan moniammatillista yhteistyötä asiakkaan ennakollisessa lastensuojeluilmoitusprosessissa. Ennakollisia lastensuojeluilmoituksia tekevät terveydenhuollon ja sosiaalityön asiantuntijat pohtivat millaisissa tilanteissa ennakollinen lastensuojeluilmoitus tulee tehdä. Kaikilla haastateltavilla oli tiedossa lastensuojelulain (417/2007 § 25, 25c) määräämä ilmoitusvelvollisuus, mutta lain soveltaminen käytännössä mietityttää. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekoa arvioivat sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat kokevat, että tarvitsevat toisinaan tämän pohdinnan tueksi muiden asiantuntijoiden tukea ja osalla on tapana esimerkiksi konsultoida sosiaalityötä ennen ilmoituksen tekoa. Haastateltavilla on erilaisia kokemuksia siitä, kuinka yhteistyötahojen tavoittaminen konsultoinnin toteuttamiseksi on sujunut.
Pienemmillä paikkakunnilla kokemukset yhteistyökumppanin nopeasta tavoittamisesta ovat olleet parempia.
Ennakollisia lastensuojeluilmoituksia vastaanottavat sosiaalityöntekijät korostivat haastatteluissa sitä, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekeminen on erittäin tärkeää ja työskentelyn käynnistymisen vuoksi olisi hyvä, että ilmoituksessa on mahdollisimman tarkasti kuvattu ilmoittajan huolenaihe. Kaikkia asiakkaan tilanteesta huolissaan olevia tahoja kannustetaan tekemään erillinen ilmoitus, jolloin sosiaalityöllä on palvelutarpeen arvion käynnistämiseksi mahdollisimman tarkkaa faktatietoja ja ilmoitusten kautta myös tietoa siitä keitä asiantuntijoita jo työskentelee asiakkaan kanssa. Tämä mahdollistaa moniammatillisen yhteistyön käynnistämisen heti ilmoitusten saapumisen jälkeen. Eräs haastateltava kertoi ikävän esimerkin asiakastapauksesta, missä monet terveydenhuollon tahot olivat olleet huolissaan raskaana olevan naisen tilanteesta, mutta kukaan ei tehnyt ennakollista lastensuojeluilmoitusta, koska oletti toisen asiantuntijan tehneen ilmoituksen.
Kun kaikki asiakkaan tilanteesta huolissaan olevat tahot tekevät ilmoituksen, ei pääse käymään niin että asiakas jää vaille tarvitsemiaan palveluita, työskentelylle ei jää riittävästi aikaa ja työntekijät kokevat epäonnistuneensa työssään.
Haastateltavilla oli myös kokemusta siitä, ettei heihin oltu sosiaalityöstä yhteydessä ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen. Tämä koettiin yhteistyötä rikkovaksi ja epäluottamusta herättäväksi tekijäksi. Tällainen yhteydenoton puuttuminen oli harvinaista, mutta sitä ei pitäisi tapahtua lainkaan. Sosiaalityöntekijän tulee tiedottaa ilmoituksen tekijää ennakollisen lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta ja pyytää ilmoittavaa tahoa tarvittaessa mukaan yhteiseen palvelutarpeen arvioon tai muuhun yhteistyöhön (STM 2019, 27).
Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekijöitä myös mietitytti ilmoituksen tekemisen vaikutus asiakassuhteeseen. Työntekijöillä oli sekä huonoja että hyviä kokemuksia siitä, kuinka asiakassuhde oli katkennut tai toisaalta vahvistunut ilmoituksen teon jälkeen. Joillakin haastateltavista oli myös kokemusta siitä, etteivät kaikki verkoston jäsenet halua tai uskalla verkostoneuvottelussa kertoa kaikkea asian käsittelyyn liittyvää ikävää tietoa asiakkaan loukkaamisen tai suuttumisen vuoksi. Eräs haastateltava painotti, että avoimuus ja luottamus ovat yhteistyön ja asiakaslähtöisyyden keskeisiä elementtejä:
”Se vasta syö luottamuksen asiakkaan ja työntekijän sekä yhteistyökumppaneiden väliltä, jos oikeita huolenaiheita ei sanota selvästi ääneen. Vaikka se on joskus vaikeeta, niin heti alusta alkaen pitäisi jokaisen tuoda oma näkemyksensä esiin. Se on asiakkaallekin reilua.”
5.2 Moniammatillista yhteistyötä edistävät ja estävät tekijät ennakollisen lastensuojeluilmoituksen