Hakemuksen mukaisista toi- minnoista haitta-ainepitoisten maa-ainesten ja jätteiden hyödyntäminen kuuluvat alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan

Asemapäällikönkatu 14 PL 36, 00521 Helsinki www.ymparisto.fi/uus Stinsgatan 14 PB 36, FI-00521 Helsingfors, Finland www.miljo.fi/uus

Helsinki 5.6.2009

Annettu julkipanon jälkeen No YS 674

Dnro

UUS-2008-Y-363-114

ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n mukaisesta lupahake- muksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista ja haitta- ainepitoisten maa-ainesten sekä betoni-, tiili- ja asfalttimurskeen hyö- dyntämistä Helsingin Jätkäsaaressa. Päätös sisältää ympäristönsuojelu- lain 101 §:ssä tarkoitetun ratkaisun toiminnan aloittamisesta muutoksen- hausta huolimatta.

LUVAN HAKIJA

Helsingin kaupunki Kiinteistövirasto PL 2200

00099 Helsingin kaupunki

TOIMINTA JA SEN SIJAINTI

Pilaantuneen maaperän puhdistaminen ja haitta-ainepitoisen maa- aineksen sekä betoni-, tiili- ja asfalttimurskeen hyödyntäminen.

Helsingin kaupunki

Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alue Alueen maanomistaja on Helsingin kaupunki.

Liike- ja yhteisötunnus: 0201256-6 Toimialatunnus : 39000, 38210

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Ympäristönsuojelulaki 78 §

Ympäristönsuojelulaki 28 § 2 momentti, kohta 4 Ympäristönsuojeluasetus 1 § 3 momentti

MAKSU 6 020 €

A13-114-AT2279

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Uudenmaan ympäristökeskus

Ympäristönsuojeluasetus 6 § 1 momentin kohta 12 d Ympäristönsuojelulaki 31 § 4 momentti

Ympäristöministeriö on päätöksellään 20.1.2005 siirtänyt toimivallan ympäristönsuojelulain 12 luvussa mainituissa pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevissa asioissa Helsingin kaupungin alueella Uuden- maan ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnal- le.

Ympäristönsuojelulain 35 § 4 momentin mukaan, jos samalla toiminta- alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sel- lainen tekninen tai toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuk- sia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haetta- va lupaa samanaikaisesti yhdellä yhteisellä tai eri lupahakemuksilla.

Ympäristönsuojelulain 31 §:n 4 momentin mukaan toimintojen lupa- asian ratkaisee tällöin alueellinen ympäristökeskus, jos yhdenkin toimin- nan lupa-asia kuuluu sen toimivaltaan, eikä yksikään lupa-asioista kuu- luu ympäristölupaviraston toimivaltaan. Hakemuksen mukaisista toi- minnoista haitta-ainepitoisten maa-ainesten ja jätteiden hyödyntäminen kuuluvat alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan. Tämän vuoksi lupa-asia on ratkaistu Uudenmaan ympäristökeskuksessa.

ASIAN VIREILLE TULO

Ympäristölupahakemus on toimitettu Uudenmaan ympäristökeskukseen 30.6.2008.

MUUT ALUEEN MAAPERÄÄ KOSKEVAT PÄÄTÖKSET JA TARKASTUSMUISTIOT - Alueella sijaitsee suojeltu makasiinirakennus L2, joka on suunniteltu

muutettavaksi hotellikäyttöön. Helsingin kaupungin ympäristöval- vontapäällikkö on antanut 15.2.2008 ympäristönsuojelulain 78 §:n mukaisen ilmoituspäätöksen makasiinirakennuksen kohdan pilaantu- neen maaperän puhdistamisesta. Makasiinirakennuksen maaperän puhdistamista ei ole aloitettu.

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto on esittänyt, että makasiinira- kennuksen L2 alue, jonka maaperän puhdistamista koskien on annet- tu erillinen ympäristönsuojelulain 78 §:n mukainen ilmoituspäätös, liitettäisiin ympäristöluvan ympäristölupa-alueeseen ja kunnostettai- siin tulevan ympäristöluvan mukaisesti.

- Helsingin kaupungin ympäristövalvontapäällikkö on antanut Finn- steve Oy:lle 5.5.2009 ympäristönsuojelulain 78 §:n mukaisen ilmoi- tuspäätöksen. Päätös koskee Finnsteve Oy:llä vuokrattuna olleiden alueiden Finnsteve Oy:n toiminnasta pilaantuneen maaperän kunnos- tamista. Päätöksen mukaan kunnostustöitä tehdään kolmella erillisel-

lä alueella, jotka sijaitsevat Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asema- kaava-alueella.

- Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tarkastusmuistio 7.4.2009 tarkastuksesta Marine Container Yard Ab:n rakennuksen purkutyö- maalle.

TOIMINNAN SIJAINTIALUE JA KAAVOITUSTILANNE

Toiminnan sijaintialue käsittää Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asema- kaava-alueeseen kuuluvat maa-alueet. Maa-alueiden pinta-ala on 33,3 hehtaaria. Asemakaava-alueen rajaus on esitetty liitteessä 1.

Käyttöhistoria

Pääosa alueesta on ollut aikaisemmin satamakäytössä. Alueen pohjois- osassa on katujen risteysalue, jossa Mechelininkatu ja nykyinen Tullaa- jankuja risteävät. Alueen läpi on kulkenut tavaraliikenteen rautatie.

Satamatoiminta on alkanut 1800-luvun loppupuolella. Aluetta on käytet- ty aikanaan mm. hiilikenttänä. Lisäksi alueella on toiminut mm. kyntti- löitä ja muita rasvatuotteita valmistanut tehdas sekä terva- ja asfalttiteh- das, mutta niiden tarkka sijainti ei ole selvillä.

Nykyinen käyttö

Satamatoiminta alueella on loppunut vuonna 2008. Alueella on käynnis- sä satamatoimintaan liittyvien rakenteiden purku. Alueella sijaitsee neljä säilytettävää rakennusta, bunkkeri, makasiinit L2 ja L3 sekä sataman huoltorakennus.

Kaavoitustilanne

Jätkäsaaren osayleiskaava on saanut lainvoiman 18.8.2006. Kaavassa Jätkäsaaren alueelle on osoitettu asuin-, työpaikka- ja puistoalueita.

Alueelle on laadittu Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaavan muutosehdotus. Asemakaavan muutosehdotuksen mukaan alueella tulee olemaan asuinkerrostalojen korttelialueita, liikennealueita, puistoalueita, yleisten rakennusten korttelialueita, toimitilarakennusten korttelialueita ja hotellirakennusten korttelialue.

Asemakaavan muutosehdotuksessa Hyväntoivonpuistoon on varattu alue, johon kaavamerkinnän mukaan saa sijoittaa pilaantuneita maa- aineksia ympäristöluvan mukaisesti.

Asemaakaavan muutosehdotuksessa alueelle on tehty varauksia maan- alaisille tiloille, mm pysäköintilaitoksia, yhdyskuntateknisen huollon ti- loja, väestönsuojia, huoltokatuja ja erilaisia huoltokuiluja ja sisäänkäyn- tirakennelmia varten.

Asemakaavan muutosehdotus on tarkoitus käsitellä kaupunginvaltuus- tossa keväällä 2009.

YMPÄRISTÖ JA LÄHIMMÄT HÄIRIINTYVÄT KOHTEET

Alueen pohjoispuolella on Ruoholahden asuinalue ja koillispuolella Hie- talahden asuinalue. Idässä alue rajautuu merialueeseen, jonka itäpuolella on Hietalahden telakka-alue. Alueen kaakkoispuolella on matkustajasa- tama, jonka toiminta jatkuu. Alueen etelä- ja länsipuoli ovat entistä sa- tamakenttää, jolle myöhemmin rakennetaan asuin- ja työpaikka-alue.

Lähimmät nykyiset asuinrakennukset ovat välittömästi kunnostusalueen rajan ulkopuolella. Kunnostusalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös päiväkoti. Matkustajasataman liikenne kulkee alueen läpi.

TUTKIMUS- JA SUUNNITELMA-ASIAKIRJAT

- Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Maaperän pilaantuneisuustut- kimus, Jätkäsaaren aloitusalue, Mechelininkadun risteysalue ja Län- sisataman lisätutkimuspisteet. Ramboll Finland Oy. 26.10.2007.

- Jätkäsaaren aloitusalue, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen ja hyötykäytön yleissuunnitelma, Riskinarvio. Esko Rossi Oy.

9.4.2008.

- Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Jätkäsaarenkallion ja Hietasaa- ren asemakaava-alueen pilaantuneen maan kunnostuksen ja hyöty- käytön yleissuunnitelma. Ramboll Finland Oy. 17.6.2008.

- Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Betonin, tiilien ja asfaltin hyö- tykäyttösuunnitelma, Jätkäsaaren ja Hietasaarenkallion asemakaava- alue. Ramboll Finland Oy. 23.10.2008.

- Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Kynnysarvon ylittävien ja alemman ohjearvon alittavien maiden hyödyntäminen -ympäristölupahakemuksen täydennys, Jätkäsaaren ja Hietasaaren- kallion asemakaava-alue. Ramboll Finland Oy. 27.4.2009.

- Jätkäsaaren ja Hietasaarenkallion asemakaava-alueen ympäristölu- pahakemuksen lisäselvitykset. Ramboll Finland Oy. 15.5.2009.

ALUEEN MAAPERÄ-, POHJA- JA PINTAVESIOLOSUHTEET Maa- ja kallioperä

Suunnittelualueella on kaksi saarta: Jätkäsaari ja Hietasaari. Alkuperäiset saaret kattavat arviolta 2/3 suunnittelualueesta. Saarten väli täytettiin 1930-luvulle tultaessa.

Jätkäsaaren alue

Alkuperäisen Jätkäsaaren alueella maanpinnan taso vaihtelee välillä +2,8…+5,7 metriä. Saaren keskiosilla kallio on louhittu ja sen pinta on 1 – 2 metriä maanpinnasta. Täyttömaa on pääasiassa hiekkaa ja soraa.

Jätkäsaaren etelä- ja pohjoisosissa kallion pinta on todettu kairauksissa 0,5 - 1 metrin syvyydellä maanpinnasta ohuen hiekka-

/soratäyttömaakerroksen alla. Jätkäsaaren reunoilla alkuperäisen ranta- viivan ulkopuolella kallion pinta syvenee nopeasti.

Hietasaaren alue

Alkuperäisen Hietasaaren alueella maanpinnan taso vaihtelee välillä +2,6…+3,6 metriä. Kallion pinta on saaren keskiosissa ja eteläpuolella 0,5 – 1 metrin syvyydellä maanpinnasta. Muualla kalliota ei ole tavoitet- tu 5 - 6 metrin syvyyteen mennessä. Maa-aines on arvioitu lähinnä siltik- si, hiekaksi tai soraksi.

Alkuperäisten saarten välinen alue

Saarten välinen alue ja saarten ympärysosat on täytetty pääasiassa vuosi- en 1911 – 1932 välisenä aikana. Suunnittelualueen uloin lounaisreunakin on täytetty viimeistään vuoteen 1942 mennessä. Täyttömateriaalina on ollut louhetta, soraa, hiekkaa ja silttiä. Täyttökerroksen paksuus on vaih- televa, enimmillään täyttöä on ainakin 10 metriä. Savea ei ole poistettu täytön alta. Alkuperäisten saarten välisellä alueella maanpinnan taso vaihtelee välillä +2,1…+3,5 metriä. Kallionpinnan tasosta on havaintoja saarten välisen alueen eteläosasta, jossa kallio on todettu 8,5 -11,6 metrin syvyydessä maanpinnasta. Louhepenkkoja on kahdella pienellä alueella suunnittelualueen lounaisosassa.

Entisen kaatopaikan alue

Alkuperäisen Hietasaaren eteläreunalla on toiminut kaatopaikka 1930- ja 1940-luvuilla. Jätteet on todennäköisesti kaadettu Hietasaaren rannalta suoraan mereen. Entinen kaatopaikka ei pääosiltaan kuulu suunnittelu- alueeseen, mutta suunnittelualueen eteläosassa on noin yhden hehtaarin alue, jolla on havaittu rakennusjätettä.

Mechelininkadun risteysalue

Risteysalueella maanpinta on tasolla +2,2…+3,7 metriä. Alue on täyttö- maata, jossa täytön paksuus on noin 2 – 4,5 metriä. Täytön alla on riste- ysalueen itäosassa luonnonmaana moreenia ja hiekkaa ja risteysalueen länsiosassa savea. Saven yläpinta on tasolla -3…-6 metriä. Kallionpin- nan tasosta risteysalueella ei ole havaintoja.

Pohja- ja orsivesi

Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueen pohjaveden pinta on noin tasolla + 0 metriä. Pohjaveden pinnankorkeus noudattelee meri- veden korkeutta.

Suunnittelualue on pääosin asfaltoitu, joten pohjavettä ei muodostu mer- kittävästi. Asfaltoimattomat alueet ovat pääasiassa rata-alueita, joiden hyvin vettä läpäisevän sepelin alueella muodostuu jonkin verran pohja- vettä. Suunnittelualueella on myös joitain yksittäisiä pieniä nurmialueita, joissa kasvaa myös muutamia puita. Nurmialueiden pintamaa on multaa.

Mechelininkadun risteysalueella pohjaveden virtaus suuntautuu län- teen/etelään merta kohti. Satama-alueella pohjavesi virtaa alkuperäisten Jätkäsaaren ja Hietasaaren välissä merta kohden. Alkuperäisten saarten alueilla Jätkäsaaren ja Hietasaaren keskiosien kallioisilla alueilla pohja- vesi virtaa kallionpinnan ohjaamana.

Louhepenkkojen päät ulottuvat vain suunnittelualueen lounaisosaan.

Louhepenkat toimivat salaojina ja johtavat pohjaveden mereen kuten myös merivettä alueelle. Myös muualla satama-alueella täyttömaa on hyvin vettä johtavaa.

Pintavedet

Alueella ei ole avo-ojia, lampia tai muita pintavesiä. Alueella on sade- vesiviemäröinti. Suunnittelualue rajautuu itäreunaltaan mereen.

ALUEELLA TEHDYT PILAANTUNEISUUSTUTKIMUKSET

Alueella on tehty maaperän haitta-ainetutkimuksia useassa vaiheessa vuodesta 2000 alkaen. Viimeisimmät tutkimukset on tehty vuonna 2009 rakennusten purkutöiden yhteydessä.

Maaperänäytteet

Yhteensä suunnittelualueelta on yli 200 maaperätutkimuspistettä. Maa- peränäytteet on otettu suurelta osin kairaamalla ja osin koekuopista. Kai- raukset ulottuivat täyttömaakerrosten läpi keskimäärin 8 – 12 metrin sy- vyyteen alkuperäisten saarten ulkopuolisilla alueilla ja 0,5 – 5 metrin sy- vyyteen entisten saarten alueilla. Koekuopat ovat olleet enintään noin neljän metrin syvyisiä ja ne on pyritty ulottamaan muuttumattomaan pohjamaalajiin saakka.

Maanäytteistä on tutkittu enimmäkseen raskasmetallipitoisuuksia (vähin- tään yksi analyysi/tutkimuspiste). Metallien lisäksi näytteistä on tutkittu mineraaliöljyä ja PAH-yhdisteitä sekä joistakin näytteistä myös haihtu- via hiilivetyjä, bensiinin lisäaineita, PCB:tä ja aromaattisia hiilivetyjä.

Analysoidut näytteet on otettu vaihtelevilta syvyyksiltä. Analyysimene- telmät ovat vaihdelleet eri aikoina. Öljyjen fraktiointia ei yleensä ole tehty ja PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuuksissa on huomioitu osittain eri komponentit.

Pohjavesinäytteet

Suunnittelualueelta on otettu vesinäytteitä kuudesta pohjavesiputkesta (10, 11, 27, 62, 810 ja 811) eri tutkimuskierrosten yhteydessä vuodesta 2000 alkaen. Lisäksi suunnittelualueen ympäristöstä on otettu vesinäyt- teitä yhdeksästä pohjavesiputkesta. Suunnittelualueen pohjavesiputket sijaitsevat alkuperäisten saarten ulkopuolella, lähinnä Hietasaaren ja Jät- käsaaren välisellä alueella. Suunnittelualueen putket 62, 810 ja 811 si- jaitsevat vanhojen louhepenkereiden välittömässä läheisyydessä.

Huokoskaasunäytteet

Huokoskaasuja on Jätkäsaaressa seurattu vuodesta 2002 alkaen. Alkupe- räisten saarten välissä sijaitsee kuusi huokoskaasuputkea. Muut huokos- kaasuputket sijaitsevat suunnittelualueen rajan ulkopuolella vanhan kaa- topaikan alueella.

Liukoisuuskokeet

Liukoisuuskokeita on tehty seitsemästä suunnittelualueelta otetusta maa- näytteestä. Haitta-aineiden liukoisuudet on tutkittu 2-vaiheisella raviste- lutestillä. Suodoksista tutkittiin mm. raskasmetallien, mineraaliöljyn, PAH-yhdisteiden ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet.

Lisäksi suunnittelualueen lähistöltä muualta Jätkäsaaren alueelta on teh- ty viidestä maanäytteestä metallien liukoisuuskokeet 2-vaiheisella ravis- telutestillä.

YMPÄRISTÖN PILAANTUNEISUUS Maaperän pilaantuneisuus

Alueen maaperän pilaantuneisuus johtuu pääasiassa täyttömaasta ja sen joukossa olevista jätejakeista. Voimakkaimmin pilaantuneita ovat saar- ten väliset alueet. Entisten saarten alueella pilaantuneisuus on olennai- sesti vähäisempää, koska täyttömaakerrokset ovat näillä alueilla ohuem- pia.

Pääasiassa suunnittelualueen ulkopuolella on entinen kaatopaikka. Kaa- topaikka ulottuu mahdollisesti hieman bunkkerin länsipuolelle suunnitte- lualueelle.

Epäorgaaniset haitta-aineet

Suunnittelualueella on todettu ylemmän ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia kuparia (max 11 300 mg/kg), lyijyä (max 14 000 mg/kg), sinkkiä (234 000 mg/kg), arseenia (max 177 mg/kg), antimonia (max 46 mg/kg), elohopeaa (max 20 mg/kg), kadmiumia (max 69 mg/kg), kromia (max 202 mg/kg), nikkeliä (max 205 mg/kg) ja vanadiinia (max 17 mg/kg).

Orgaaniset haitta-aineet

Suunnittelualueella on todettu ylemmän ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjen keskiraskaita (max 5 300 mg/kg) ja raskaita jakeita (max 2 700 mg/kg) sekä PAH-yhdisteitä (summapitoisuus max 1 100 mg/kg). Haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet ovat olleet pää- asiassa alle laboratorioiden määritysrajojen, joitain yksittäisiä pitoisuuk- sia on havaittu. PCB-yhdisteet ovat olleet pääasiassa alle määritysrajo- jen.

Pilaantuneet alueet

Suunnittelualueella on metalleilla, PAH-yhdisteillä ja öljyillä pilaantu- neita maita. Pilaantuneisuus on alueittaista ja maaperä on osin sekapi- laantunutta. Pilaantuneisuus keskittyy pääasiassa alkuperäisten saarten rannoille ja saarten väliselle alueelle täyttömaakerrokseen. Täyttömaa- kerroksessa olevat pilaantuneet maa-ainekset sijaitsevat hajallaan, eikä täyttömaakerros ole yhtenäisesti pilaantunut. Pilaantuneisuus sijaitsee syvyyssuunnassa pääasiassa yli yhden metrin syvyydellä maanpinnasta.

Nykyiset maanpinnan rakennekerrokset noin metrin syvyydelle maan- pinnasta ovat pääosin puhtaita.

Voimakkainta metallipilaantuneisuus on alkuperäisten saarten välisellä alueella alueen eteläosassa (bunkkerin länsipuolinen alue) ja alueen kes- kiosassa (L2 makasiinin länsi- ja pohjoispuolinen alue).

Orgaaninen pilaantuneisuus on hajanaisempaa, mutta sijoittuu alkupe- räisten saarten reunoille tai saarten väliselle alueelle täyttömaakerroksiin kuten metallipilaantuneisuus. Laajin yhtenäinen orgaanisilla haitta- aineilla pilaantunut alue sijaitsee saarten välisellä alueella alueen etelä- osassa (bunkkerin länsipuolinen alue).

Metalleilla pilaantuneeksi arvioidut alueet on esitetty liitteessä 1. ja or- gaanisilla haitta-aineilla pilaantuneeksi arvioidut alueet liitteessä 2.

Massamääräarvio

Suunnittelualueella pohjavesipinnan yläpuolella (0…3 metrin kerrokses- sa maanpinnasta) arvioidaan olevan raskasmetalleilla pilaantunutta maa- ta 105 000 m³. Orgaanisilla haitta-aineilla pilaantunutta maata arvioi- daan olevan 25 000 m³. Massamääräarviota pohjaveden pinnan alapuo- lella olevien pilaantuneiden maiden määrästä ei ole.

Pohjaveden pilaantuneisuus

Pohjavedestä mitatut sähkönjohtavuuden arvot olivat korkeampia kuin pohjaveden tai makean pintaveden tyypilliset arvot. Korkea sähkönjoh- tavuus ja Mg-, Na-, SO- ja Cl-pitoisuudet osoittavat pohjaveden alueella olevan osittain tai kokonaan merivettä, joka pääsee virtaamaan maape- rässä. Pohjavesiputket 801, 811 ja 62 ovat selvimmin meriveden vaiku- tuksen alaisia sähkönjohtavuuden sekä suola- ja metallipitoisuuksien pe- rusteella.

Kohonneita alumiini-, arseeni-, nikkeli- ja lyijypitoisuuksia havaittiin putkissa 811 ja 10. Korkeita rauta- ja mangaanipitoisuuksia todettiin kaikissa suunnittelualueen havaintoputkissa, välillä pitoisuudet ovat ol- leet alle määritysrajan. Pohjaveden raskasmetallipitoisuuksille on ollut tyypillistä voimakas vaihtelu.

Putkissa 10 ja 810 havaittiin määritysrajan ylittäviä PAH-pitoisuuksia.

Todetut pitoisuudet olivat kuitenkin pieniä, pääosin alle 1 µg/l. Putkissa 10, 11, 810 ja 811 havaittiin pieniä määritysrajan tuntumassa olleita pi- toisuuksia mineraaliöljyä.

Huokoskaasututkimusten tulokset

Kaikista alueen huokoskaasuputkista on mittausten yhteydessä havaittu kohonneita hiilidioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuuksia sekä alentuneita happipitoisuuksia. Osassa putkista on havaittu myös metaanipitoisuuksia (HK1 ja 10) ja kohonneita VOC-pitoisuuksia (HK7, HK13, 10 ja 811).

Korkein todettu metaanipitoisuus on ollut 6 % putkessa HK1 vuonna 2005.

Liukoisuuskokeiden tulokset

Liukoisuuskokeiden perusteella alueella todetut paikoin hyvin korkeat haitta-ainepitoisuudet ovat pääosin liukenemattomassa muodossa. Vain yhdessä näytteessä ylittyivät lyijyn, nikkelin ja sinkin osalta pysyvän jät- teen kaatopaikkakelpoisuuden liukoisuusraja-arvot. Muissa näytteissä kaikkien aineiden liukoisuudet lukuun ottamatta antimonia olivat alle pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvojen.

Antimonin liukoisuus ylitti kaikissa näytteissä pysyvän jätteen kaato- paikkakelpoisuuden raja-arvon, vaikka kokonaispitoisuus oli kolmessa näytteessä alle alemman ohjearvon. Yhdessä näytteessä antimonin liu- koisuus ylitti myös tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuden raja- arvon.

RISKINARVIOINTI JA KUNNOSTUSTAVOITTEET Arvioinnin toteutus

Alueelle on laadittu kohdekohtainen kvantitatiivinen riskinarvio. Ris- kinarvion aluksi laadittiin käsitteellinen malli, jonka avulla tunnistettiin mahdolliset altistusreitit ja altistujat. Tämän jälkeen valittiin kriittisiksi haitta-aineiksi metallit (Sb, Cu, Pb, Zn), öljy, PAH-yhdisteet ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet.

Haitta-aineiden kulkeutumista sisäilmaan arvioitiin laskennallisesti Soil- risk 2.0 -mallilla. Kulkeutumista mereen arvioitiin maanäytteiden liukoi- suuskokeiden tulosten sekä pohjavesinäytteistä todettujen pitoisuuksien perusteella.

Hyötykäyttöalueella tapahtuvan pilaantuneiden maiden hyödyntämisen riskejä arvioitiin tarkastelemalla alueen vesitaloutta HELP 3.07 –mallilla ja arvioimalla hyötykäyttöalueelta mereen päätyvän kuormituksen mää- rää liukoisuuskokeiden tulosten perusteella.

Koska useat alueen rakentamisen suunnitelmat ovat vasta tekeillä, käy- tettiin arvioinnin lähtöoletuksena mahdollisimman suuren riskin antavia lähtötietoja.

Alueelle jäävät pilaantuneet maat

Kohdekohtaisen riskinarvioinnin perusteella suunnittelualueen pilaantu- neista maista ei ole terveysperusteista riskiä, koska

- pilaantuneet maa-ainekset peitetään vähintään 0,5 metriä paksulla puhtaalla maakerroksella tai rakenteilla ja lisäksi suurelle osalle suunnittelualuetta tulee jokin heikosti vettä läpäisevä päällystys (esim. asfaltti tai kiveys) tai rakennukset ja koko alueelle tulee sade- vesiviemäröinti

- alueen pohjavettä ei käytetä talousvetenä

- putkijohdot sijoitetaan puhtaisiin täyttöihin, jolloin maaperässä ole- vat haitta-aineet eivät pääse vesijohtojen seinämien kautta kulkeutu- maan talousveteen

- asuinrakennusten kohdilta poistetaan 1,5 metrin syvyydeltä pohjalaa- tan alapuolelta pilaantuneet maa-ainekset, joiden hiilivetypitoisuus ylittää seuraavat pitoisuudet:

o >C5 – C10: 100 mg/kg o >C10 – C21: 500 mg/kg

o jos rakennusten alle jäisi 1,5 metrin syvyyteen maata, joissa em. hiilivetypitoisuudet ylittyisivät, on riskinarviointi laadit- tava siltä osin uudelleen kohdekohtaisten tietojen perusteella.

Suunnittelualue on nykyisellään satama- ja katualuetta ja tulevaisuudes- sa kaupunkimaista asuin- ja työpaikka-aluetta, jolla ei ole merkittävää ekologista arvoa. Maaperäeliöiden altistuminen ja eläinten mukana kul- keutuvat haitta-ainemäärät jäävät puhtaiden pintamaakerrosten ansiosta merkityksettömiksi.

Haitta-aineita kulkeutuu suunnittelualueelta mereen purkautuvien pohja- vesien mukana. Kun otetaan huomioon mereen purkautuvien pohjavesi- en laimeneminen, jäävät haitta-ainepitoisuudet merivedessä rannan lä- helläkin haitattomille tasoille. Jätkäsaaren läheisyyden sedimenteissä on lisäksi todettu selvästi kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Näin ollen ei ole todennäköistä, että suunnittelualueen tuntumassa olisi suunnittelu- alueelta kulkeutuville haitta-aineille erityisen herkkää lajistoa.

Hyötykäytettävät pilaantuneet maat

Alueella suunnitellaan hyötykäytettävän pilaantuneita maa-aineksia Hy- väntoivonpuistoon rakennettavalla hyötykäyttöalueella. Hyötykäyttöalu- eelle sijoitetaan pilaantuneita maamassoja pohjavesipinnan ja nykyisen maanpinnan yläpuolelle. Pilaantuneiden maiden hyötykäyttöalueella suora kosketus pilaantuneisiin maihin on estetty pintarakenteilla. Alueel- le ei tule rakennuksia, joten haihtuvien aineiden leviäminen sisäilmaan ei ole mahdollista.

Riskinarvion perusteella pilaantuneiden maiden hyötykäyttö ei vaikuta käytännössä merkityksellisesti merialueen veden laatuun tai meriympä- ristön ekologiseen toimintakykyyn, kun alueelle sijoitetaan määritellyt kriteerit täyttäviä maamassoja ja alueelle rakennetaan suunnitellut pinta- eristykset.

Kynnys- ja alemman ohjearvon välissä olevat hyötykäytettävät maat

Suunnittelualueen rakentamisen vaatimissa täytöissä suunnitellaan hyö- dynnettäväksi myös kohonneita haitta-ainepitoisuuksia (pitoisuudet val- tioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisten kynnys- ja alempien oh- jearvojen välissä) sisältäviä maa-aineksia. Näiden maa-ainesten hyöty- käyttöön liittyen on laadittu oma, aikaisempaa riskinarviota täydentävä riskinarviointi.

Riskinarvion mukaan terveysriskien suhteen Jätkäsaaren alueella voi- daan useimmilla haihtumattomilla haitta-aineilla hyväksyä alempia oh- jearvoja suurempia pitoisuuksia, sillä alueella ei kasvateta merkitykselli- sessä määrin elintarvikkeita. Metalleilla ainoastaan antimonin ja lyijyn alemmat ohjearvot on asetettu terveydellisin perustein. Lyijylle altistu- minen kertyi ohjearvojen laskennassa pääosin maan syönnistä. Lyijy on- kin Jätkäsaaressa terveysriskien kannalta kriittisin metalli ja sen pitoi- suus pintamaassa saa ilman tarkentavia selvityksiä olla korkeintaan alemman ohjearvopitoisuuden tasolla.

Haihtuvilla orgaanisilla aineilla sisäilmaan kulkeutuminen on keskeisin altistumisreitti ja haihtuvien aineiden pitoisuudet saavat Jätkäsaaressa ol- la enintään alempien ohjearvojen tasolla. Koska osa haihtuvista orgaani- sista aineista (esim. bentseeni, vinyylikloridi) on karsinogeenisia eikä vaikutusten kynnysarvoista ole varmuutta, kohonneita haitta- ainepitoisuuksia sisältävien massojen sijoittamista Jätkäsaaressa raken- nusten kohdille on riskinarvion mukaan syytä välttää tai täsmentää ris- kinarviota rakennusten kohdilla.

Ekologisten riskien suhteen alue ei ole erityisen herkkä. Näin ollen eko- logisten riskien suhteen alempia ohjearvopitoisuuksia voidaan pitää hy- väksyttävinä hyödynnettävissä maissa.

Vesien mukana maaperän haitta-aineita voi kulkeutua vain mereen.

Koska ulkopuolelta tulevia, kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maita ei sijoiteta pintamaaksi, eroosio ja sen myötä kulkeutuminen ei ole käytännössä merkityksellistä. Alueen olosuhteiden perusteella Jätkäsaari ei ole kulkeutumisriskien suhteen herkkä alue. Maaveden mukana her- kästi liikkuvissa alkuaineissa ei ole meriympäristön suhteen kriittisiä ai- neita. Orgaanisista haitta-aineista herkästi liikkuvia ovat haihtuvat liuot- timet ja kloorifenolit. Näitä aineita sisältävien massojen hyödyntämistä rajoittaa ensisijaisesti kuitenkin sisäilmaan kulkeutumisen vaara.

Yhteenvetona on todettu, että hyödyntämiseen liittyvät terveys-, ekolo- giset ja kulkeutumisriskit ovat suunnitelmien mukaan toimittaessa mer- kityksettömiä. Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä massoja voidaan hyödyntää alueella vapaasti, jos haihtuvien yhdisteiden pitoi- suus rakennusten alapuolella hyödynnettävissä massoissa on pienempi kuin kynnysarvo. Jos haihtuvien yhdisteiden pitoisuus rakennusten ala- puolella on suurempi kuin kynnysarvo, suositellaan riskinarviota päivi- tettäväksi ko. haitta-aineisiin ja rakennusten teknisiin ratkaisuihin poh- jautuen.

ALUEEN MAANRAKENTAMISPERIAATTEET

Suunnittelualueella kaivetaan melko vähän maata, lähinnä reuna-alueilla Tyynenmerenkadun ja Mechelininkadun alueilla johtolinjojen, rakennus- ten kellareiden ja liikennejärjestelyiden rakentamisen vuoksi. Maanpin- taa nostetaan koko alueella nykyisestä, reuna-alueita lukuun ottamatta.

Täytöt

Asemakaavaehdotuksen mukaan alueen maanpinta tulee pääasiassa nou- semaan. Hyväntoivonpuistonalueelle tulee täyttöä 4 – 6 metriä, kortteli- alueille 0 – 5 metriä. Täyttöjen kokonaismääräksi arvioidaan 0,5 – 1 mil- joonaa m³. Pääosin täytöt tehdään suunnittelualueen ulkopuolelta tuota- valla pilaantumattomalla maa-aineksella. Lisäksi Hyväntoivonpuiston keskiosassa pyritään hyötykäyttämään pilaantuneita maita sekä muualla suunnittelualueella betoni-, tiili- ja asfalttimurskaa.

Kaivut

Suunnittelualueen reuna-alueilla, joissa täytöt liittyvät nykyiseen maan- pinnan korkotasoon, tulee kunnallisteknistä kaivua 0 – 2 metrin syvyy- teen nykyisestä maanpinnasta. Alueen sisemmissä osissa kunnallistekni- set rakenteet sijoitetaan täyttömaakerroksen sisään.

Itäreunan kortteliriviin on merkitty maanalainen pysäköintilaitos, jonka kaivu ulottuu tasolle noin ±0 metriä, eli noin 3 metriä nykyisestä maan- pinnasta.

Hyväntoivonpuistoon ja osittain sen ulkopuolelle tulee kaivua maan- alaisten tilojen vuoksi mm. ajoväylien reitit, pysäköintitilojen hissi- ja porraskuilut, tekniset kuilut, maanalaisten tilojen rakentamisesta johtuva kaivu. Rakennukset perustetaan anturaperustuksille maavaraisesti entis- ten saarten kohdilla. Saarten välisellä alueella rakennukset perustetaan kantavaan pohjaan asti ulottuvilla paaluilla tai syvätiivistetyn täytön va- raan rakennettavalla anturaperustuksella. Kaivut päättyvät alkuperäisten saarten ulkopuolisilla alueilla tason ±0 metriä yläpuolelle.

Suunnittelualueen pohjoisosan Mechelininkadun risteysalueelle tulee massanvaihtoa alituksen rakentamisen vuoksi. Alituksen kadunpinta tu- lee olemaan tasolla +1 metriä. Kaivun arvioidaan ulottuvan syvimmil- lään noin tasolle ±0 metriä.

Entinen kaatopaikka-alue

Suurin osa Jätkäsaaren entisestä kaatopaikasta on suunnittelualueen ete- läpuolella. Seuraavassa suunnitteluvaiheessa kaatopaikka erotetaan omaksi kokonaisuudekseen, jonka kunnostamiselle haetaan erillinen ympäristölupa. Kaatopaikan kunnostussuunnittelu on aloitettu. Jos kaa- topaikka ulottuu suunnittelualueelle, kunnostetaan se kaatopaikan kun- nostamiselle haettavan ympäristöluvan mukaisesti. Kaatopaikka kunnos- tetaan ennen kuin sen alueelle rakennetaan mitään. Suunnittelualueen eteläosa, johon kaatopaikka mahdollisesti ulottuu, on tarkoitus rakentaa vuoteet 2017 mennessä.

PILAANTUNEEN MAAPERÄN KUNNOSTUSSUUNNITELMA (17.6.2008, täydennys 15.5.2009)

Kunnostusmenetelmä ja -tavoitteet

Pilaantuneen maan kunnostuksen tavoitteena on saattaa suunnittelualue ympäristön ja terveyden kannalta turvalliseksi pitkälläkin aikavälillä.

Kunnostus pyritään tekemään mahdollisimman ekotehokkaasti mm. vält- tämällä turhia kuljetuksia kaupunkialueella ja hyödyntämällä pilaantu- neita maita.

Tavoitepitoisuudet

Maaperän kunnostukselle esitetään seuraavat kunnostustavoitteet:

1. Kaikki maanalaisten tilojen (kellarit, johtolinjat, jne.) alueilta poistet- tavat massat kaivetaan rakentamisen vaatimaan kaivutasoon asti hait- ta-aineiden pitoisuuksista riippumatta

2. Rakennusten kohtia lukuun ottamatta kaikkialle tulee puhdas pinta- maakerros (> 0,5 metriä) tai puhtaat rakennekerrokset, jotka estävät kontaktin pilaantuneeseen maahan

3. Haitta-aineiden pitoisuuksiin perustuvat tavoitteet:

a. pohjavesipinnan alapuolelta poistetaan vain rakentamisen vuoksi kaivettavat maa-ainekset

b. pohjavesipinnan yläpuolelta poistetaan kaikki ongelmajätteik- si luokiteltavat pilaantuneet maa-ainekset

c. rakennusten alla 1,5 metrin syvyyteen asti tavoitepitoisuutena on lisäksi haihtuville hiilivedyille (<C5 – C10 ja muut valtio- neuvoston asetuksessa 214/2007 mainitut haihtuvat orgaaniset yhdisteet) ja kevyille öljyhiilivetyjakeille (>C₁₀ – C₂₁) alle analyysimenetelmän määritysrajan ja raskaille öljyjakeille (>C21) ja PAH- ja PCB-yhdisteille alle alemman ohjearvota- son. Vaihtoehtoisesti haihtuvien hiilivetyjen ja kevyiden öljy- hiilivetyjakeiden kunnostustavoite voidaan määrittää täsmen- netyllä riskinarviolla

d. Rakennusten alta 1,5 metrin syvyydestä pohjaveden pintaan asti tavoitepitoisuutena on lisäksi hiilivetyjen >C5 – C10 pitoi- suudelle alle 100 mg/kg ja kevyiden öljyhiilivetyjakeiden

>C10 – C21 pitoisuudelle alle 1 000 mg/kg. Vaihtoehtoisesti haihtuvien hiilivetyjen ja kevyiden öljyhiilivetyjakeiden kun- nostustavoite voidaan määrittää täsmennetyllä riskinarviolla e. rakennusten ulkopuolisilla alueilla 1,5 metrin syvyyteen on li-

säksi tavoitepitoisuutena haihtuvilla hiilivedyillä, kevyillä öl- jyhiilivedyillä, raskailla öljyjakeilla ja PAH- sekä PCB- yhdisteillä alle alemman ohjearvotason

4. jos alueelta löytyy muita haitta-aineita, tarkistetaan riskinarvio ja tehdään tarvittaessa lupaviranomaiselle ehdotus kunnostustavoittei- den muuttamisesta.

Kunnostuksen toteuttaminen

Poistettavat ja alueelle jäävät massat

Alueella arvioidaan olevan pilaantunutta maata (yli alemman ohjearvon) 0 – 3 metrin syvyydellä yhteensä noin 130 000 m³. Syvemmällä olevien pilaantuneiden maiden määrästä ei ole tehty arviota. Kaivettavia pilaan- tuneita maita arvioidaan olevan yhteensä noin 30 000 m³. Näistä arviolta 24 000 m³ sisältää haitta-aineita yli ylemmän ohjearvon ja 6 000 m³ alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. Alueelle arvioidaan jäävän noin 100 000 m³ maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon. Näistä noin 61 000 m³:ssä ylittyy myös ylempi ohjearvo.

Toteutusjärjestys

Pilaantuneet maat kaivetaan pääsääntöisesti rakentamisen yhteydessä.

Öljyiset alueet ja ongelmajätteet ja muut mahdollisesti poistettavat pi- laantuneet maat poistetaan ennen varsinaista rakentamista. Työt aloite- taan todennäköisesti Mechelininkadun risteyksen rakentamisella.

Massanvaihto

Kaivannot ovat pääasiassa matalia, 1 – 3 metrin syvyisiä, eikä pohjave- den pinnan alapuolelta kaiveta. Kaivu tehdään kuivakaivuna ja tarvitta- essa kaivantoja pidetään kuivana pumppaamalla. Pääasiassa käytetään luiskattuja kaivantoja. Mahdollinen tuentatarve tarkastellaan muun maanrakennussuunnittelun yhteydessä.

Pilaantuneen maan kaivu tehdään lajittelevana kaivuna. Eri tavoin pi- laantuneet maa-ainekset ja puhtaat maat pidetään erillään kaivun, las- taamisen, esikäsittelyn, kuljetuksen ja muiden työvaiheiden aikana.

Jos kaivun aikana alueelta löytyy jotain poikkeavaa jätettä tai poikkea- vaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella, jätetään se kaivamatta tai aines siirretään väliva- rastoalueelle, kunnes sen laatu on selvitetty.

Esikäsittely

Maa-aineksia esikäsitellään tarvittaessa kiviaineksen tai jätejakeiden erottelemiseksi. Suuret yksittäiset kivet ja jätejakeet erotellaan kaivinko- neen kauhalla kaivun aikana. Tarvittaessa maat esikäsitellään koneelli- sesti seulomalla tai välppäämällä.

Seulakoot valitaan poistettavan aineksen mukaisesti. Seulaylitteet hyö- tykäytetään alueella tai viedään ulkopuoliseen loppusijoitukseen. Jäteja- keet toimitetaan kaatopaikalle tai muuhun luvanvaraiseen käsittelyyn.

Esikäsittely tehdään pilaantuneella alueella tai päällystetyllä pohjalla, esimerkiksi asfaltoidulla alueella. Seulonnan yhteydessä huolehditaan, että seulottava aines ei pölyä. Tarvittaessa ainesta kastellaan.

Ennen seulonnan aloittamista laaditaan yksityiskohtainen selvitys seu- lonnan toteutuksesta, seulontapaikkojen sijainnista, käytettävästä kalus- tosta ja ympäristöhaittojen ehkäisystä.

Välivarastointi

Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset pyritään hyötykäyttämään tai vie- mään ulkopuoliseen käsittelyyn välittömästi kaivun jälkeen.

Lyhytaikaista välivarastointia tehdään suunnittelualueen asfaltoiduilla osilla tai hyötykäyttöalueella. Lyhytaikaisesti kaivettuja massoja varas- toidaan esimerkiksi laboratorioanalyysien keston, esikäsittelyn tai kulje- tuksen järjestämiseksi. Lyhytaikaisen välivarastoinnin kesto on enintään 2 kuukautta, sillä käytännössä liukoisuuskokeiden tekemiseen kuluu sen verran aikaa.

Varastokasat peitetään tarvittaessa, jos on riski haitta-aineiden leviämi- sestä tai niille altistumisesta. Välivarastoaumoista pidetään kirjanpitoa, johon merkitään muun muassa massojen kaivukohta, aumoista tehdyt analyysit sekä aumojen mahdollinen esikäsittely.

Kuljetus

Kaivetut pilaantuneet maat, joissa on haitta-aineita yli ylemmän ohjear- von ja jotka viedään Jätkäsaaren ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin, kulje- tetaan peitettyinä. Kaivetut pilaantuneet maat, joiden haitta-aineiden pi- toisuudet ovat alle ylemmän ohjearvon, kuljetetaan vastaanottopaikasta riippumatta peittämättömänä. Jätkäsaaren välivarastoalueelle tai hyöty- käyttöalueelle vastaanotettavat maa-ainekset kuljetetaan aina peittämät- töminä. Ympäristölupa-alue rakennetaan Jätkäsaaressa ensimmäisenä, jolloin kuljetusreitti sieltä Jätkäsaaren välivarastointialueelle ei kulje asuntoalueen läpi. Ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin vietäville kuormille laaditaan kuormakohtaiset kuormakirjat tai siirtoasiakirjat.

Maamassojen sijoittaminen

Haitta-ainepitoisuudeltaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevat maa-ainekset hyödynnetään alueen täytöissä, jos ne ovat geotek- nisesti sopivia. Jos massat eivät sovellu täyttöihin, viedään ne paikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan kyseisiä maa-aineksia.

Pilaantuneet maa-ainekset (pitoisuudet yli alempien ohjearvojen) pyri- tään hyödyntämään hyötykäyttöalueen täytössä. Ne pilaantuneet maa- ainekset, joita ei voida hyödyntää alueella, toimitetaan käsittely- tai lop- pusijoituspaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisellä tavalla pilaantu- neita maa-aineksia.

Alueelta mahdollisesti löytyvät ongelmajätteet toimitetaan luvanvarai- siin käsittelypaikkoihin. Muut jätteet toimitetaan kaatopaikalle tai hyö- tykäyttöön.

Huomio- ja eristerakenteet

Suunnittelualueelle jäävä pilaantunut maa-aines (haitta-ainepitoisuudet yli alemman ohjearvon) erotetaan puhtaasta maa-aineksesta havainnoin- tikerroksella. Havainnointikerroksen materiaalina käytetään esim. huo- mioverkkoa. Havainnointikerrosta ei tehdä rakennusten alle.

Pilaantuneet maat erotetaan maanpinnasta puhtaalla maakerroksella, jonka paksuus on vähintään 0,5 metriä ja/tai rakenteilla (rakennus, as- faltti, kiveys).

Kaivantojen kaivuseiniin, joihin jää pilaantuneita maita, asennetaan huomioverkko ja suodatinkangas. Mikäli seinämässä todetaan orgaanisia haitta-aineita yli ylempien ohjearvojen, suunnitellaan tarvittavat huomio- ja eristyskerrokset tapauskohtaisesti.

Vesien käsittely

Tarvetta vesien pumppaukselle kaivannoista ei todennäköisesti ole, kos- ka kaivannot ovat matalia, tason ±0 alapuolelta ei kaiveta ja alueen täyt- tömaa on hyvin vettä johtavaa. Tarvittaessa suunnitellaan erikseen kai- vantojen pumppaus ja sen aikainen vesien tarkkailu.

Jos meriveden pinta on kaivuajankohtana ylhäällä, on mahdollista että kaivantoihin tulee merivettä. Kaivantoihin kertyvä vesi pumpataan takai- sin mereen. Mereen pumpattavan veden ei arvioida aiheuttavan ympäris- töhaittoja, sillä vesi on peräisin merestä ja palautuisi sinne luonnollisesti merenpinnan laskiessa.

Kunnostuksen aikainen näytteenotto

Kaivua edeltävät ja kaivun aikaiset tutkimukset

Ennen kaivua otetaan suunnittelualueelta maanäytteitä kaivettavien mas- sojen laadun varmentamiseksi ja pilaantuneiden alueiden rajaamiseksi.

Ennakkotutkimukset tehdään 25 m x 25 m verkkoon (= 1 näytepis- te/625 m²). Näin 33,3 hehtaarin alueelle tulee yhteensä noin 550 tutki- muspistettä, vanhat tutkimuspisteet huomioiden. Uusia tutkimuspisteitä tehdään yli 300 kpl.

Uudet ennakkotutkimukset tehdään pääasiassa koekuopituksella. Koe- kuopat ulotetaan vähintään tasolle + 0 metriä. Näytteet otetaan kuopista kerroskohtaisina jatkuvina kokoomanäytteinä. Näytekerrosten paksuus on enintään yksi metri. Näytteitä otetaan keskimäärin 3/koekuoppa, yh- teensä noin 1 000 näytettä.

Koekuopista otettavista näytteistä analysoidaan XRF-kenttämittarilla kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet. Analyysituloksista vähintään 10 % varmistetaan laboratorioanalyyseillä. Laboratoriossa näytteistä analysoi- daan elohopea, arseeni, antimoni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyi- jy, nikkeli, sinkki ja vanadiini.

Öljyhiilivedyt, VOC-yhdisteet ja/tai PAH-yhdisteet analysoidaan niistä näytteistä, joissa on aistinvaraisten havaintojen perusteella syytä epäillä niillä pilaantuneisuutta sekä kyseisillä yhdisteillä pilaantuneiden aluei- den rajaamiseksi.

Saarten välisellä alueella ja muilla täyttöalueilla selvitetään tason + 0 metriä alapuolella olevan täyttökerroksen haitta-ainepitoisuudet ot- tamalla kairalla näytteitä siten, että alueille tulee yksi kairapiste per 2 000 m² mukaan lukien aikaisemmin tehdyt näytepisteet, jotka ovat ulottuneet tason + 0 metriä alapuolelle. Tason + 0 metriä alapuolelta näytteitä otetaan jatkuvina näytteinä enintään metrin paksuisissa kerrok- sissa. Näytteitä arvioidaan otettavan keskimäärin viisi per piste.

Näytteistä vähintään 50 % analysoidaan XRF-kenttämittarilla kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet. Kenttämittauksista vähintään 10 % varmiste- taan laboratorioanalyyseillä. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan elo- hopea, arseeni, antimoni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyijy, nikke- li, sinkki ja vanadiini. Öljyhiilivedyt, VOC-yhdisteet ja/tai PAH- yhdisteet analysoidaan niistä näytteistä, joissa on aistinvaraisten havain- tojen perusteella syytä epäillä niillä pilaantuneisuutta sekä kyseisillä yh- disteillä pilaantuneiden alueiden rajaamiseksi.

Kaivettavista massoista otetaan yksi näyte jokaista vähintään 200 m³:ä kohti, jos alue oletetaan pilaantuneeksi ja yksi näyte per 400 m³:ä, jos alue oletetaan puhtaaksi. Näytteet otetaan joko ennakkotutkimuksissa tai kaivun aikana.

Jäännöspitoisuusnäytteet

Pilaantuneen alueen kaivantojen pohjan jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 100 m²:n (orgaaniset haitta-aineet) tai 400 m²:n (epäorgaaniset haitta-aineet) aluetta kohti.

Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivan- non seinämistä yksi edustava kokoomanäyte jokaista 20 – 50 metriä koh- ti. Näytteistä analysoidaan kyseiseltä alueelta todetut haitta-aineet. Jään- nöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Työsuojelu

Normaaliin maarakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kun- nostustyö voi aiheuttaa altistumista pilaantuneelle maa-ainekselle tai jät- teille. Työntekijöille hankitaan tarpeelliset suojavarusteet, jotka ovat työ- turvallisuus- ja työsuojeluohjeiden mukaiset. Suojautumistasoa muute- taan olosuhteiden muuttuessa.

Työmaalle järjestetään sosiaali- ja toimistotilat ja säilytystilat suojava- rusteille. Työmaa-alueella syöminen, juominen ja tupakointi on kielletty.

Aikataulu

Kunnostustyö alkaa vuoden 2009 aikana, kun tavarasataman toiminta on siirtynyt Vuosaareen. Kunnostus toteutetaan vaiheittain osana alueen ra-

kentamista ja sen arvioidaan kestävän useamman vuoden ajan. Päivittäi- nen toiminta-aika alueella on pääasiassa klo 6 – 22.

PILAANTUNEIDEN MAA-AINESTEN HYÖTYKÄYTTÖ Hyötykäytön periaatteet

Koko suunnittelualueella on usean miljoonan kuution massavaje, jota hyötykäytöllä voidaan pieneltä osin helpottaa. Suunnittelualueelta kaive- tut massat pyritään ensisijaisesti hyödyntämään alueen rakentamisessa.

Hyödynnettävien pilaantuneiden maiden laatu on huomioitava eristysra- kenteiden laatu- ja rakennesuunnittelussa. Pilaantuneiden maiden hyöty- käyttöalueen pintarakenteet on suunniteltu tavanomaisen jätteen kaato- paikan vaatimusten mukaisesti, kuitenkin ilman kaasunkeräysjärjestel- mää.

Hyötykäyttöalueen sijainti, koko ja kaavamerkintä

Hyötykäyttöalue sijaitsee alkuperäisen Jätkäsaaren ja Hietasaaren välis- sä. Alue on kokonaisuudessaan asfaltoitu lukuun ottamatta alueen itä- reunaa, joka ulottuu purettavan ratapihan alueelle.

Hyötykäyttöalueen maksimipinta-ala on 12 000 m². Nykyinen maanpin- nan taso on välillä +2,2…+2,8 metriä ja lopullinen taso +5…+12 metriä.

Laskelman mukaan pilaantuneita maita voidaan hyödyntää enintään noin 44 000 m³.

Hyötykäyttöalue sijaitsee tulevassa Hyväntoivonpuistossa. Asemakaava- ehdotuksessa hyötykäyttöalueen kaavamerkintä on e-lm, joka tarkoittaa

"alue, jolle saa sijoittaa pilaantuneita maa-aineksia ympäristöluvan mu- kaisesti."

Hyötykäyttöalueen maaperän pilaantuneisuus

Hyötykäyttöalueen kohdalla on havaittu pääasiassa metallipilaantunei- suutta viidessä tutkimuspisteessä syvyyksillä 0 – 4 metriä. Yhdessä tut- kimuspisteessä todettiin lisäksi alemman ohjearvon ylittävä PAH- yhdisteiden kokonaispitoisuus. Metallipilaantuneiden maiden kokonais- määrän hyötykäyttöalueella arvioidaan olevan 5 000 m³ ja PAH- pilaantuneiden maiden 250 m³.

Hyötykäyttöalueella hyödynnettävät pilaantuneet massat

Hyötykäyttöalueelle ei sijoiteta massoja, jotka eivät sovellu geoteknisesti tulevaan käyttöön, jotka luokitellaan ongelmajätteeksi, jotka sisältävät haihtuvia haitta-aineita tai muita orgaanisia haitta-aineita yli ylempien ohjearvopitoisuuksien tai jotka sisältävät merkittävästi biohajoavia ai- neksia eli aiheuttavat kaasunmuodostusriskiä.

Pilaantuneita maamassoja on arvioitu kaivettavan Jätkäsaaren aloitusalu- eelta noin 30 000 m³. Kaivetuista pilaantuneista maista edellä mainitut

kriteerit täyttävät massat pyritään hyötykäyttämään Hyväntoivonpuiston keskiosissa.

Lisäksi hyötykäyttöalueella voidaan käyttää suunnittelualueen ulkopuo- lelta Jätkäsaaren etelä- ja lounaisosista kaivettavia edellä mainitut kritee- rit täyttäviä pilaantuneita maita. Näiden käyttö riippuu hyötykäyttöalu- een rakentamisen ja pilaantuneiden maiden kaivun ajankohdista.

Hyötykäyttöalueen pohjarakenne

Hyötykäyttöalueen pohjan taso on vähintään kaksi metriä pohjavesipin- nan yläpuolella. Tällä varmistetaan, että hyödynnettävät massat eivät al- tistu pohjaveden huuhtelevalle vaikutukselle, vaikka meriveden pinta vaihtelee luonnollisesti.

Pohjalle ei tehdä eristäviä tai vettä ohjaavia kerroksia. Hyötykäyttöalu- een pohjalle levitetään huomioverkko, jonka tehtävänä on toimia tunnis- tettavana merkkinä, jos alueen maita kaivetaan joskus tulevaisuudessa.

Hyötykäyttöalueen nykyinen asfaltti jätetään paikoilleen.

Pilaantuneiden maiden liukoisuuskokeiden mukaan haitta-aineiden liu- koisuus on hyvin pieni. Pintarakenteen valmistumisen jälkeen suotovesi- en määrä on hyvin pieni. Näiden syiden vuoksi pohjalle ei ole tarpeen tehdä eristäviä tai vettä ohjaavia kerroksia.

Hyötykäyttöalueen pintarakenteet

Pintaeristyksen tarkoituksena on vähentää tai estää veden imeytymistä puiston sisäosissa oleviin pilaantuneisiin maihin, estää kosketus pilaan- tuneisiin maihin ja toimia kasvualustana istutettaville kasveille.

Tarvittaessa pilaantuneiden maiden päälle rakennetaan esipeittokerros ja asennusalusta. Esipeittokerros koostuu puhtaasta kitkamaasta ja asen- nusalusta kivituhkasta tai muusta vastaavasta materiaalista, jonka raeko- ko vaihtelee välillä 0…50 mm. Kerroksen kokonaispaksuus on noin 50…100 mm. Esipeittokerros tarvitaan, jotta mineraaliselle tiivistysker- rokselle saadaan riittävän tiivis ja tasainen alusta.

Esipeittokerroksen ja asennusalustan päälle rakennetaan mineraalinen tiivistekerros, joka vedenläpäisevyydeltään vastaa vähintään 0,5 metrin kerrosta, jonka k-arvo on <1,0x10^-9 m/s. Mineraalisen tiivistekerroksen materiaalivaihtoehtoja ovat bentoniittimaa, trisoplast + kantava alusta, bentoniittimatto+ kantava alusta, savi (savi + lisäaine), kuitusavi (Finn- cao) tai muu tiivistys-, ympäristö- ja rakennettavuusvaatimukset täyttävä materiaali.

Materiaalivaihtoehdoista ohuin on bentoniittimatto, jota käyttämällä saavutetaan mahdollisimman suuri hyötykäyttöalueen tilavuus.

Mineraalisen tiivistyskerroksen päälle tehdään vähintään 0,5 metrin pak- suinen salaojakerros, jonka päälle tulee salaojakerroksen tukkeutumisen estävä suodatinkangas. Salaojakerros voidaan korvata salaojamatolla.

Salaojakerroksen päälle tulee vähintään 0,7 suojamaakerros ja päällim- mäiseksi noin 0,3…0,5 metrin kasvukerros riippuen päälle istutettavan kasvillisuuden laadusta.

Hyötykäyttöalueen reunaan rakennetaan tukipenger louheesta tai sepelis- tä.

Luiskarakenteet

Reunat voidaan luiskata kitkakalvolla max. 1:2 kaltevuuteen, sillä reu- nan pituus jää kohtalaisen lyhyeksi. Hyötykäyttöalueen reunan tukipen- kereen sisäreuna rakennetaan 1:1,5…1:1,2 kulmaan. Pintarakennekerros- tuman kuivatuskerros rakennetaan vähintään 3 % kulmaan pintavesien johtumiseksi hyötykäyttöalueen reunoille asennettaviin salaojakaivoihin.

Pintavedet

Hyötykäyttöalueelle satavat puhtaat pintavedet imeytyvät pintakerrok- seen ja painuvat salaojakerrokseen. Vedet johtuvat salaojakerrosta pitkin joko karkeasta sepelistä tai louheesta tehtyyn hyötykäyttöalueen reuna- penkereeseen, josta vedet imeytyvät alapuolisiin maakerroksiin, tai hyö- tykäyttöalueen reunoille asennettaviin salaojakaivoihin, josta vedet joh- detaan sadevesiviemäriin tai imeytetään maastoon. Rakenne valitaan tar- kemmin myöhemmässä suunnitteluvaiheessa.

Pintojen kaltevuudesta riippuen tarkistetaan suunnittelun myöhemmissä vaiheissa pintaveden kuivatuksen tarve ja esimerkiksi sadevesikaivanto- jen rakentamisen tarve puiston keskiosiin.

Kasvillisuus

Pintarakenteiden päälle istutetaan matalajuurisia puita, pensaita ja muita kasveja. Mikäli alueelle istutetaan isompia puita, suojataan hyötykäyttö- alueen eristysrakenne mahdolliselta puun juurien tunkeutumiselta muo- vikalvolla. Paksuudeltaan 1 mm oleva muovikalvo (esim. HDPE, LLDPE tai EPDM-kumi) sijoitetaan suunniteltujen puiden tai puuryhmi- en kohdalle kuivatuskerroksen päälle asennetun suodatinkankaan päälle.

Väliin voidaan jättää ohut maakerros. Muovikalvo asennetaan juurien leviämisen arvioidulle alueelle. Kalvo ei läpäise vettä, joten se asenne- taan vähintään 3 % kaltevuuteen siten, että kalvon yläpuoliset vedet pää- sevät valumaan alapuoliseen kuivatuskerrokseen ja salaojaputkistoon.

Laadunvalvonta

Suunnittelualueelta hyötykäyttöalueelle toimitettavien pilaantuneiden maiden laatu määritellään pääasiassa kaivualueella tehtävien haitta- aineiden pitoisuusanalyysien perusteella. Muualta Jätkäsaaren alueelta toimitettavien maiden laatu määritetään vastaavalla tarkkuudella. Liu- koisuustestejä tehdään vain, jos on mahdollista epäillä, että haitallisen aineen liukoisuus olisi merkittävä.

Hyötykäyttöalueelle ei sijoiteta ongelmajätteeksi luokiteltavia maamas- soja tai maita, joissa orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon.

KOHONNEITA HAITTA-AINEPITOISUUKSIA SISÄLTÄVIEN MAIDEN HYÖTY- KÄYTTÖ

Suunnittelualueella aiotaan hyödyntää myös maa-aineksia, joiden haitta- ainepitoisuudet ovat valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä. Massat ovat peräisin jo- ko Jätkäsaaren alueelta tai muualta. Kyseiset maa-ainekset jaetaan kol- meen eri ryhmään: 1) neitseelliset maa-ainekset, joissa metallien haitta- ainepitoisuudet voivat olla yli kynnysarvon, jos luonnollinen taustapitoi- suus on korkea, 2) pilaantumattomaksi arvioiduilta rakennustyömailta peräisin olevat maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet voivat olla yli kynnysarvon, jos luonnollinen taustapitoisuus on korkea tai taustakuor- mitus on nostanut pitoisuuksia, 3) pilaantuneiksi todetuilta rakennus- työmailta peräisin olevat maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuus voi olla yli kynnysarvon, jos luonnollinen taustapitoisuus on korkea tai taus- takuormitus tai maaperää pilaava toiminta on nostanut pitoisuuksia.

Kohtien 1) ja 2) mukaisia maa-aineksia ei ole käsitelty suunnitelmassa, koska niiden käyttö on tavanomaista maarakentamista, eikä ole mitään syytä olettaa, että näiden massojen käytöstä aiheutuisi minkäänlaista ter- veys- tai ympäristöhaittaa.

Suunnitelmassa on tarkasteltu 3) kohdan mukaisia maa-aineksia, joiden kaivuun on kaivualuetta koskeva ympäristönsuojelulain mukainen ympä- ristölupa tai ilmoituspäätös.

Hyödyntämisen yleisperiaatteet

Hyödynnettävien maa-ainesten tulee olla geoteknisesti käyttötarkoituk- seensa sopivia. Maa-ainekset voivat olla mitä tahansa maalajia tai eri maalajien yhdistelmiä.

Hyödyntäminen perustuu asemakaavan mukaisiin korkotasoihin. Tämän hetken suunnitelmien mukaan suunnittelualueella tarvitaan 300 000 – 400 000 m³ täyttömaata. Suunnitelmassa oletetaan, että kohdan 3) mu- kaisia maita hyödynnettäisiin 30 000 m³ eli noin 50 000 tonnia.

Kerrokset

Kohdan 3) mukaisia maita hyödynnetään kaikkialla suunnittelualueella.

Maamassoja voidaan käyttää kaikissa rakennekerroksissa ja yleistäytöis- sä. Alueet ovat rakennettua kaupunkiympäristöä, joten rakenteet pinnoi- tetaan asfaltilla, betonilla, kiveyksellä, kasvualustalla tai vastaavalla.

Maita ei kuitenkaan hyödynnetä lastentarhojen pihoilla, leikkipaikoilla, ym. ylimmässä 0,5 metrin kerroksessa eikä pohjaveden pinnantason ala- puolella (+0,5…1 m).

Laadunvalvonta

Massojen kaivua koskevasta päätöksestä tarkistetaan, että 3) kohdan mukaisten massojen poistamiseen on lupa. Hyödynnettäviltä mailta edel- lytetään kuormakirjat. Valvonnasta vastaa kaivualueen ympäristötekni- nen valvoja, joka pitää kirjaa hyötykäyttöalueelle lähetetyistä kuormista.

BETONI-, TIILI- JA ASFALTTIMURSKEEN HYÖTYKÄYTTÖ

Jätkäsaaren alueelta purettavien rakenteiden (rakennukset, rakennusten ja valaisinpylväiden perustukset, asfaltti, ym.) purkamisesta syntyvä jäte sekä alueen täyttömaakerroksesta kaivettavaa betonia ja tiiltä pyritään hyödyntämään alueen rakentamisessa jätelain 6 §:n periaatteiden mukai- sesti. Betoni- ja tiilijätettä voidaan tuoda hyödynnettäväksi myös muual- ta.

Rakenteiden purkaminen, eri jakeiden murskaus ja välivarastointi eivät kuulu tähän lupahakemukseen, vaan näille toiminnoille haetaan erikseen luvat. Myöskään hyötykäytön yksityiskohtaista detaljisuunnittelua ei esi- tetä lupahakemuksessa.

Materiaalien alkuperä

Tiilet, betoni ja asfaltti ovat peräisin pääosin suunnittelualueelta tai muulta Jätkäsaaren osayleiskaava-alueelta tai Saukonpaaden asemakaa- va-alueelta. Suunnittelualueella voidaan käyttää myös em. alueiden ul- kopuolelta saatavia ympäristökelpoisia betonieriä.

Materiaalien laatu Betoni ja tiili

Suunnittelualueen rakennusten purkamisesta muodostuu tiili- ja betonijä- tettä, joka pulveroidaan tai murskataan hyötykäyttöön teknisesti soveltu- vaksi. Teräs ja muu täyttömateriaaliksi kelpaamattomat rakennus- ja eristemateriaalit erotellaan betoni- ja tiilijätteestä ennen niiden hyöty- käyttöä. Hyötykäytettävä betoni- ja tiilijäte ei sisällä muita jätteitä kuten muovia. Pääosin käytetään murskattuja materiaaleja.

Suunnittelualueella hyötykäytetään peitettynä rakenteena betonia, jonka haitta-aineiden pitoisuudet ja liukoisuudet täyttävät valtioneuvoston ase- tuksessa 591/2006 eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa määritellyt raja-arvot. Tiilen ympäristökelpoisuudelle ei ole vastaavia lainsäädännössä määriteltyjä raja-arvoja. Tiilien raja-arvojen puuttuessa sovelletaan samoja kriteereitä kuin betonille.

Asfaltti

Asfaltin hyötykäytölle maarakentamisessa ei ole ohjeita. Asfaltin hyöty- käytössä noudatetaan esimerkiksi Tiehallinnon julkaisun "Asfaltin uu- siokäyttö tierakentamisessa, Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 27/2005"

periaatteita.

Asfaltti sisältää pääasiassa kiviainesta (yli 90 paino-%) ja bitumia (2 - 6 paino-%). Asfaltin kiviaines on yleensä korkealaatuista mursketta, joka on mekaanisesti kestävää eikä kemiallisesti reagoi ympäristön kans- sa. Bitumi ei haihdu, hajoa tai muutu luonnossa. Bitumi ei liukene ve- teen eikä siitä liukene ainesosia veteen.

Ympäristökelpoisuuden tutkiminen

Ennen hyötykäyttöä osoitetaan kunkin alueella vastaanotettavan jäte- erän materiaalien hyötykäyttökelpoisuus. Näytteenotto ja hyötykäytön edellyttämät tutkimukset tehdään rakennusten ja rakenteiden purkamisen yhteydessä ja niistä vastaa kyseinen urakoitsija. Näytteenotto ja näyttei- den valmistus tehdään standardien SFS-EN 932-1 (Kiviainesten yleisten ominaisuuksien testaus. Osa 1: Näytteenottomenetelmät) ja SFS-EN 932-2 (Kiviainesten yleisten ominaisuuksien testaus. Osa 2:

Laboratorionäytteiden jakaminen) periaatteita soveltaen. Näytteenoton suunnittelussa ja dokumentoinnissa sovelletaan standardin SFS-EN 14899 (Jätteiden karakterisointi. Jätemateriaalien näytteenotto. Kehys näytteenottosuunnitelman esivalmisteluun ja sovellukseen) periaatteita.

Betoni

Hyötykäytettävästä betonista tehdään valtioneuvoston asetuksen 591/2006 mukaiset perustutkimukset. Vain sellaista betonia, joka täyttää peitetylle betonille asetetut laatuvaatimukset, hyödynnetään. Mineraa- liöljyjen ja BTEX-yhdisteiden osalta betonin laatukriteereinä käytetään valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaisia pysyvän jätteen raja- arvoja. Kaikkea betonia ei välttämättä murskata valtioneuvoston asetuk- sen 591/2006 tarkoittamaan 150 mm:n palakokoon.

Tiili

Jos rakennuksen käyttöhistorian tai aistinvaraisten havaintojen perusteel- la voidaan purkutiilissä olettaa olevan haitta-aineita, sovelletaan tutki- muksissa valtioneuvoston asetuksen 591/2006 periaatteita. Tällöin tiili- näytteistä tutkitaan perustutkimuksessa tutkittavat ominaisuudet alkuai- neiden (Sb, As, Ba, Cd, Cr, Cu, Hg, Pb, Mo, Ni, V, Zn, Se) mineraaliöl- jyn, BTEX-yhdisteiden, TOC:n osalta.

PCB-pitoisia saumausmassoja ei ole käytetty tiilirakenteissa. Jos on olemassa epäilys, että tiilirakenteissa on käytetty kreosoottipohjaista ve- deneristystä, tutkitaan myös PAH-yhdisteet.

Asfaltti

Suunnittelualueella hyötykäytettävässä asfaltissa ei arvioida olevan pääl- lystemassoihin kuulumattomia haitta-aineita. Hyötykäytettävän asfaltin laatu arvioidaan aistinvaraisesti ennen hyötykäyttöä. Jos aistinvaraisesti havaitaan epäpuhtauksia, selvitetään niiden merkitys. Tutkimustulosten perusteella arvioidaan, voidaanko asfalttia hyödyntää.

Hyötykäyttöalueet ja kerrospaksuudet

Ympäristökelpoisuuskriteerit täyttävää betonia, tiiltä ja asfalttia hyöty- käytetään kaikkialla suunnittelualueella niiden käyttöön soveltuvissa täyttö- ja rakennekerroksissa lukuun ottamatta asuinkorttelialueita. Jätet- tä käytetään maarakenteen tasauksen, kantavuuden ja kestävyyden kan- nalta tarpeellinen määrä.

Betoni

Betonimurskeella korvataan murskekerroksia katujen, pysäköintialuei- den, kevyen liikenteen väylien ja aukioiden jakavassa ja/tai kantavassa kerroksessa. Lisäksi sitä käytetään korvaamaan alusrakennekerros- ja täyttömateriaaleja em. alueilla sekä puistoalueilla.

Puistoalueella voidaan käyttää myös pulveroitua betonia rakenteen mu- kaisina kerrospaksuuksina. Jätettä ei kannata ympäristönsuojelullisista ja taloudellisista syistä murskata, jos se voidaan käyttää hyödyksi pulveroi- tuna.

Tiilet

Tiilimurskeella tai tiilillä korvataan alusrakennekerros- ja täyttömateri- aaleja, myös puistoalueilla. Käytettävän tiilimurskeen yhteispaksuus on enimmillään 1,5 metriä. Puistoissa ja muissa täytöissä hyötykäytettävien tiilien kerrospaksuus määräytyy materiaalin teknisten ominaisuuksien perusteella.

Asfaltti

Asfalttia käytetään asfaltoitavien katujen, pysäköintialueiden, kevyen liikenteen väylien sekä torin jakavassa ja/tai kantavassa kerroksessa.

Käytettävän asfalttimurskeen yhteispaksuus on enimmillään 0,5 metriä.

Puistoissa ja muissa täytöissä asfaltin kerrospaksuus määräytyy materi- aalin teknisten ominaisuuksien perusteella.

Käyttörajoitukset

Betoni-, tiili- ja asfalttimursketta ei sijoiteta rakennusten alle, salaoja- kaivantoihin, putkilinjojen välittömään läheisyyteen eikä pohjaveden- pinnan alapuolelle.

Hyötykäytön rakenteet

Hyötykäytettävä betoni, tiili ja asfaltti peitetään päällysrakennekerroksil- la rakennetyypin mukaan. Peittävien kerrosten yhteispaksuus on vähin- tään 0,1 metriä.

Hyötykäytettävän betonin, tiilen ja asfaltin määrä

Hyötykäytettävän betonin määräksi arvioidaan noin 130 000 tonnia (75 000 rakenne-m³), tiilen määräksi 20 000 tonnia (12 000 rakenne-m³) ja asfaltin määräksi 150 000 tonnia (75 000 rakennne-m³). Hyötykäyttö-

alueen ala riippuu hyötykäytettävän materiaalin kerrospaksuudesta. Be- tonin arvioitu hyötykäyttöala on 2,5 – 10 hehtaaria (kerrospaksuus 2,0 m – 0,5 m), tiilen 1,35 – 2,7 hehtaaria (kerrospaksuus 1,5 m – 0,5 m) ja asfaltin 10 – 20 hehtaaria (0,5 m – 0,25 m).

Varastointi

Helsingin kaupungin rakennusvirasto on hakenut Uudenmaan ympäris- tökeskukselta ympäristölupaa betoni-, tiili- ja asfalttijätteen välivaras- toinnille Jätkäsaaressa. Välivarastointialue sijaitsee suunnittelualueen ulkopuolella.

Jos betoni-, tiili- ja asfalttijätteen välivarastoinnille on lisäksi tarvetta suunnittelualueella, kestää varastointi siellä enintään neljä viikkoa. Jos suunnittelualueella tarvitaan pidempiaikaista varastointia, jäte suojataan.

Välivarastointi toteutetaan siten, etteivät eri jakeet sekoitu eikä hyöty- käytettävään materiaaliin pääse epäpuhtauksia.

PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT)

Alueella tehdyissä pilaantuneisuustutkimuksissa ja kunnostussuunnitte- lussa on huomioitu alueen tuleva käyttö. Kunnostus on suunniteltu käyt- tämällä parasta ja käyttökelpoisinta kunnostusmenetelmää ottaen huomi- oon alueen tulevat korkotasot ja rakennustoimenpiteet. Suunnittelussa on huomioitu ympäristövaikutukset, kunnostuksen toteuttamiskelpoisuus ja kustannukset.

Pilaantuneita maita ei tarvitse kokonaisuudessaan siirtää pois suunnitte- lualueelta, vaan niitä voidaan riskinarvion perusteella jättää kaivutason alapuolisiin kerroksiin tai kaivualueiden ulkopuolisille alueille. Tällöin maiden siirtämisestä tai sijoittamisesta aiheutuvat haitat minimoituvat suunnittelualueen ulkopuolella. Myös maiden kuljetuksesta ja muusta loppusijoituksesta aiheutuvat ympäristöhaitat vältetään.

Rakentamisen vuoksi kaivettavia pilaantuneita maita hyötykäytetään suunnittelualueen täytöissä Hyväntoivonpuistoon suunnitellulla hyöty- käyttöalueella. Näin vähennetään pilaantuneiden maiden kuljettamista ja loppusijoittamista muihin vastaanottopaikkoihin ja vähennetään kulje- tuksista aiheutuvia päästöjä ja muuta ympäristökuormitusta. Hyötykäyt- töalueelle rakennettavat pintakerrosten rakenteet perustuvat yleisesti käytettävissä oleviin normeihin eikä massojen hyötykäytöstä aiheudu terveys- tai ympäristöhaittaa.

Pilaantuneen maan ja betoni-, tiili- ja asfalttimurskeen sekä pilaantumat- toman maan hyödyntämisellä voidaan myös vähentää Jätkäsaaren alueen merkittävää massavajetta.

YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN

Kunnostustyön aikaisten terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Työmaa-alue aidataan. Kaivun aikana massoja kastellaan tarvittaessa pö- lyämisen ehkäisemiseksi. Lyhytaikaiset välivarastoaumat peitetään tar- vittaessa. Kuljetuksen aikana massat peitetään tarvittaessa, jotta estetään pilaantuneiden maiden leviäminen ja pölyäminen ympäristöön.

Työmaalta pois johtaville teille levitetään tarvittaessa sepelipatja, joka vähentää ulkopuolisille katualueille kulkeutuvan maan määrää. Mikäli työmaan ulkopuolisille kaduille kulkeutuu maata, se poistetaan säännöl- lisesti harjaamalla tai pesemällä.

Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin

Jos kunnostustyön aikana todetaan aikaisemmista tutkimuksista selvästi poikkeavaa pilaantuneisuutta, ilmoitetaan siitä ympäristöviranomaisille ja tarkennetaan tarvittaessa kunnostustapoja ja -tavoitteita.

Jos kaivun tai näytteenoton yhteydessä todetaan ilmassa merkittäviä määriä kaatopaikkakaasuja, syaani- tai rikkivetyä, VOC- tai PAH- yhdisteitä, otetaan yhteys ympäristöviranomaisiin. Kyseisen alueen kai- vu keskeytetään ja kaivukohta peitetään tilapäisesti maakerroksella. Sel- vitetään ongelma-alueen laajuus ja tarvittavat toimenpiteet (esim. halli- kaivu + kaasujen käsittely).

Jos maaperästä löytyy merkittäviä määriä tunnistamatonta jätejaetta, ai- neksen kaivu keskeytetään. Aineksesta otetaan näytteet laboratorioana- lyysejä varten. Tarvittaessa jätteet välivarastoidaan. Laadun selvittyä selvitetään jätteen vastaanottopaikka.

Jos kaivun yhteydessä ympäristöön leviää voimakasta hajua, kaivu kes- keytetään. Työtapoja muutetaan tarvittaessa siten, että hajupäästöt pie- nenevät. Kaivua tehdään silloin, kun tuulen suunta on poispäin herkistä kohteista.

Kevyen polttoöljyn varastointiin liittyvien riskien vähentäminen

Alueella varastoidaan työkoneiden polttoaineena käytettävää kevyttä polttoöljyä noin 20 m³:n valuma-altaalla varustetussa säiliössä. Öljyva- hinkoja estetään huolellisilla työskentelytavoilla ja riittävillä suojaraken- teilla. Öljyvuotoihin varaudutaan säilyttämällä alueella imetysaineita ja muuta öljyntorjuntakalustoa, joilla mahdolliset vuodot saadaan kerättyä talteen. Mikäli öljyä kuitenkin pääsee maaperään, öljyllä pilaantunut maa poistetaan ja toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn. Alue ei sijait- se luokitellulla pohjavesialueella, joten pohjavedelle ei aiheudu välitöntä vaaraa öljyvuodon sattuessa. Pintaveteen päästessään öljy voi aiheuttaa haittaa vesieliöille.

Tulipalotilanteessa muodostuvat myrkylliset savukaasut ja sammutus- vesien mukana kulkeutuva öljy voivat aiheuttaa vaaraa ympäristölle. Tu-

lipalotilanteessa ympäristövaikutuksia voidaan pienentää nopealla toi- minnalla tulipalon sammuttamiseksi ja sen leviämisen estämiseksi.

Betonin, tiilen ja asfaltin hyötykäytön ympäristökuormitus Päästöt ilmaan

Betoni- ja tiilijätteen käsittelyssä hiukkaspäästöjä syntyy kuormauksesta, kuormien purkamisesta ja jätteen käsittelystä. Asfaltin käsittelystä ja kuormauksesta ei arvioida syntyvän merkittäviä pölypäästöjä.

Ympäristökelpoisuuskriteerit täyttävän materiaalin pölyn mukana ei kul- keudu merkittäviä määriä haitta-aineita. Pölyämistä seurataan ja tarvitta- essa mursketta kastellaan pölyämisen estämiseksi.

Päästöt maahan

Betoni-, tiili- ja asfalttijätteen hyötykäyttökelpoisuus varmistetaan ennen sijoittamista suunnittelualueelle. Ympäristökriteerit täyttävän materiaalin käsittelystä ja hyötykäytöstä ei aiheudu päästöjä maaperään.

Päästöt vesiin

Ympäristökriteerit täyttävän materiaalin käsittelystä ja hyötykäytöstä ei aiheudu päästöjä vesistöihin.

Melu

Betoni-, tiili- ja asfalttijätteen hyötykäytöstä ei aiheudu suurempaa me- lua kuin toteutettaessa vastaavat rakenteet maa-aineksilla. Purkamisesta, murskaamisesta ja pulveroinnista aiheutuvan melun vaikutukset käsitel- lään kohdekohtaisissa purkuilmoituksissa.

TIEDOTUS, SEURANTA JA RAPORTOINTI Tiedotus

Maaperän kunnostustyön aloituksesta tiedotetaan Uudenmaan ympäris- tökeskusta ja Helsingin ympäristökeskusta. Tiedottaminen tehdään kir- jallisesti vähintään viikkoa ennen kunnostustyön aloittamista. Naapuri- tiedotteessa esitetään mm. työn arvioitu kesto ja päivittäinen työaika, työstä mahdollisesti aiheutuvat häiriöt sekä vastuuhenkilöiden yhteystie- dot.

Jälkiseuranta

Pilaantuneiden maiden hyötykäyttöalueen mahdollisia vaikutuksia alu- een pohjaveteen tarkkaillaan pohjavesiseurannalla. Hyötykäyttöalueen läheisyyteen puistoalueelle asennetaan kaksi pohjavesiputkea. Putket asennetaan ennen kuin hyötykäyttöalueelle aletaan läjittää pilaantuneita maita.

Pohjavesiputkista otetaan vesinäytteet asentamisen jälkeen ja tämän jäl- keen kaksi kertaa vuodessa. Vesinäytteistä analysoidaan alkuaineiden (Al, Sb, As, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn V, Fe, Mn, Na), öljyn, PAH- yhdisteiden, VOC-yhdisteiden, kloridin ja sulfaatin pitoisuudet sekä pH, sähkönjohtavuus ja COD.

Tulokset raportoidaan kerran vuodessa. Seurantaa jatketaan hyötykäyt- töalueen valmistuttua kuusi vuotta, jonka jälkeen päätetään mahdollises- ta jatkoseurannasta.

Maaperän kunnostamisen aikainen kirjanpito

Työmaalla pidetään työmaapäiväkirjaa, jossa esitetään tiedot mm. kaive- tuista pilaantuneista maista, huomiorakenteista, alueelta poisviedyistä massoista, hyötykäytetyistä massoista, välivarastoiduista ja esikäsitel- lyistä massoista, näytteenotoista, mahdollista poikkeavista olosuhteista ja muista erikoisista havainnoista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja vi- ranomaisten saatavilla.

Maaperän kunnostamisen vuosiraportit

Kunnostustyön laajuuden ja usean vuoden ajalle ulottuvan toteutuksen vuoksi raportointi tehdään osissa. Kalenterivuosittain laaditaan raportti vuoden aikana toteutuneista kunnostustyövaiheista. Raportti toimitetaan ympäristöviranomaisille vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Vuo- siraportissa esitetään mm. kaivettujen massojen määrät ja haitta- ainepitoisuudet, hyötykäytettyjen massojen määrä, laatu ja sijainti, alu- eelta poisvietyjen massojen määrä, laatu ja sijainti, esikäsittelyt massat, kunnostustyön toteutus, kartta kunnostetuista alueista ja jäännöspitoi- suustiedot, alueelle jääneet pilaantuneet massat ja rakennetut huomiora- kenteet sekä mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä.

Maaperän kunnostamisen loppuraportti

Kunnostustyöstä kootaan kunnostuksen lopullisesti valmistuttua loppu- raportti. Loppuraportissa esitetään kootusti samat asiat kuin vuosirapor- teissa sekä hyötykäytön rakennepiirustukset ja kartat. Loppuraportti toi- mitetaan ympäristöviranomaisille kuuden kuukauden kuluessa kunnos- tuksen valmistumisesta.

Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien massojen hyötykäytön raportointi Kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevien maa-ainesten hyö- dyntämistä koskien kerätään seuraavat tiedot:

- paikat, joista massoja on tuotu

- mitä haitta-aineita massat ovat sisältäneet - mikä on haitta-aineiden pitoisuus

- eri haitta-aineiden laskennallinen kokonaismäärä

Tiedot kootaan kaivualueella kuukausittain. Raporteista tehdään yhteen- veto pilaantuneen maaperän kunnostamista koskeviin vuosiraportteihin ja loppuraporttiin.