”NO KERROTTAKOON NYT ALUKSI, ETTÄ TÄMÄ ”SUOMEN EDISON” KEKSI ÄÄNIELOKUVAN” –
Rakennetut representaatiot E. M. C. Tigerstedt -aiheisissa media- teksteissä
Lassi Kokkonen
Kulttuurintutkimus, mediakulttuuri ja viestintä
Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Humanistinen osasto 27.09.2021
Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta Humanistinen laitos
Kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma, erikoistumisalana mediakulttuuri & viestintä
Kokkonen, Lassi A.: ”NO KERROTTAKOON NYT ALUKSI, ETTÄ TÄMÄ ”SUOMEN EDISON” KEKSI ÄÄ- NIELOKUVAN” – Rakennetut representaatiot E. M. C. Tigerstedt -aiheisissa mediateksteissä Pro gradu -tutkielma, 96 sivua, 4 liitettä (12 sivua)
Tutkielman ohjaaja: Johanna Uotinen Syyskuu 2021
Asiasanat: representaatio, mediateksti, lähiluku, internet, keksijä, Eric Tigerstedt
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee E. M. C. Tigerstedtistä (1887–1925), myös “Suomen Edi- sonina” tunnetusta, “unohdetusta” keksijästä kirjoitettuja mediatekstejä. Tutkimuksen tarkoi- tuksena on tutkia, minkälaisia representaatioita internetissä julkaistuissa mediateksteissä käytetään, kun tekstien aiheena on “unohdettuna” ja “tuntemattomana” pidetty keksijä, joka void- aan nähdään suomalaisena, historiallisena merkkihenkilönä. Muut tutkimuskysymykseni ovat:
Millä tavoin kyseisiä representaatioita rakennetaan? Onko löydetyillä representaatiolla yhteys joihinkin nykyhetken kulttuurisiin ilmiöihin?
Tutkimusaineistoni koostuu 15 suomenkielisestä mediatekstistä, jotka ovat julkaistu 2010-luvulla internetissä. Tutkimuksen tutkimusmetodiksi valikoitui lähiluku.
Tulokset osoittavat, että aineistosta löytyy kolme representaatiotyyppiä: keksijyys, nerous ja su- omalaisuus. Keksijyys on enimmäkseen yhteydessä keksimisen prosessiin, mutta kyseinen repre- sentaatio luo myös maskuliinista kuvaa keksimisestä. Keksijyyteen liittyy vahvasti myös unohdu- tetuksi tulemisen ilmiö. Nerouden representaatio kuvastaa keksijää, tässä tapauksessa Tigersted- tiä. Kyseistä representaatiota rakennettiin visionäärisyyden, nuoruuden ja luovuuden kautta. Kol-
mas representaatio, suomalaisuus, rakentui paikallisuudella ja sisun konseptilla, mutta Tigersted- tin suomalaisuus myös tukee rakennettua Suomen valtion identiteettiä tekniikan, teknologian ja langattomuuden maana.
University of Eastern Finland, Philosophical Faculty School of Humanities
Cultural studies, specializing in Media Culture & Communication
Kokkonen, Lassi A.: “WELL, LET ME TELL YOU FIRST THAT THIS “FINNISH EDISON” INVENTED SOUND FILM” – Constructed representations in media texts about E. M. C. Tigerstedt
Master’s Thesis, 96 pages, 4 appendices (12 pages) Supervisor: Johanna Uotinen
September 2021
Keywords: representation, media text, close reading, internet, inventor, Eric Tigerstedt
This master’s thesis study focuses on written media texts about the “forgotten” Finnish inventor E. M. C. Tigerstedt (1887–1925), also known as “Finnish Edison”. The purpose of this study was to examine what kind of representations are used in media texts which tell about the forgotten and unknown inventor who is a historical Finnish national figure. Other research questions are the following: How these representations have been constructed? Are there relations between found representations and some cultural phenomena?
My research material consists of 15 Finnish media texts published on the internet in the 2010’s.
The research method chosen for this study was close reading.
Results show that there are three representation types: inventiveness, genius, and Finnishness.
Inventiveness was mostly connected to the process of inventing, but this representation type also causes a masculine image of inventing. The phenomenon of being forgotten was also strongly connected to this representation type. Genius was the representation type that de- scribed the inventor, Tigerstedt, himself. This representation was constructed when the media texts talk about visionary, youth, and creativity. The third representation type, Finnishness, is cre-
ated by locality and the concept of sisu, but Tigerstedt’s Finnishness also supports the construc- tion of the identity of the Finnish nation as a country of engineering, technology, and wireless communication.
Sisältö
1 Johdanto ... 8
1.1 Tutkimuskysymykset ... 11
1.2 Eric Tigerstedt ... 13
2 Teoreettinen viitekehys ja aikaisempi tutkimus ... 18
2.1 Representaatio ... 18
2.2 Aikaisempi tutkimus ... 21
3 Aineisto ja menetelmät ... 24
3.1 Tutkimusaineisto ... 24
3.2 Tutkimusmenetelmä ... 26
3.3 Tutkimusetiikka ... 31
4 Keksijyyden representaatio ... 32
4.1 Keksinnöt ... 33
4.2 Maskuliinisuus ... 43
4.3 Tuntemattomuus ... 44
4.4 Ensimmäisyys ... 56
5 Nerouden representaatio ... 59
5.1 Visionäärisyys ... 60
5.2 Nuoren iän korostus ... 62
5.3 Luovuus... 70
6 Suomalaisuuden representaatio... 73
6.1 Alueellisuus ... 73
6.2 Kansallinen identiteetti: Mielikuva Suomesta tekniikan maana ... 78
6.3 Sisu ... 83
7 Johtopäätökset... 84
Lähdeluettelo ... 91
LIITELUETTELO ... 96
1 Johdanto
”Tulee vielä aika, jolloin ihmiset istuvat kodeissaan ja seuraavat maailman tapahtu- mia laitteella, jota tässä nimitän sähköiseksi silmäksi. Kun ihmiset tottuvat äänieloku- vaan, tulevat he pian ottamaan käyttöön myös sähköisen silmän eli Elektroftal-
moskoopin” – Eric Tigerstedt (Kuusela 1981, 43.).
Yllä olevan ennustuksen on kirjoittanut suomalainen keksijä ja insinööri Eric Magnus Campbell Tigerstedt (1887–1925) vuonna 1913 luonnosvihkoonsa. Yli sata vuotta sitten Eric Tigerstedtillä oli ennustuksia teknologian kulusta, jotka muistuttavat todella paljon tämän hetken ajankuvaa. Tämän työn kirjoitushetkellä, vuonna 2021, maailman tapahtu- mia voi seurata reaaliajassa niin television kuin internetin välityksellä. ”Sähköisen silmän”
lisäksi Tigerstedtillä oli muitakin mielenkiintoisia visioita, jotka näyttävät toteutuneen.
Esimerkiksi hän oli patentoinut vuonna 1917 taskukokoisen ja taitettavan puhelimen, jota pidetään maailman ensimmäisenä kannettavan puhelimen patenttina, ainakin kon- septin tasolla (Sethi 2016, 96). Tigerstedtillä riitti visioita ja ideoita lyhyestä elämästään huolimatta; hän oli patentoinut maailmanlaajuisesti yli sata keksintöä, ja keksintöjä yli- päätään hän oli kehittänyt yli 400 kappaletta (Kuusela 1976, 11).
Tigerstedt sai elämänsä aikana keksintöjensä myötä huomiota kansainvälisesti. Tiger- stedt oli esimerkiksi uransa aikana tekemisissä venäläisen fyysikon ja radion varhaisen kehittäjän Aleksandr Popovin, tanskalaisen fyysikon ja teräslankaa käyttävän magnetofo- nin eli nauhurin kehittäjän Valdemar Poulsenin sekä useammista merkittävistä keksin- nöistä tunnetun yhdysvaltaisen Thomas Alva Edisonin kanssa. Tigerstedtin visiot olivat kuitenkin aikaansa edellä, minkä myötä Tigerstedt sai kuulla epäilyksiä omista ajatuksis- taan, varsinkin uransa alkuaikoina. Esimerkiksi hänen isänsä, geologina, dendrologina ja valtioneuvoksena tunnettu Axel Fredrik Tigerstedt totesi Ericille luettuaan sähköisestä silmästä: ”Lopeta nyt hyvissä ajoin haaveilusi, muuten joudut Lapinlahden hullujenhuo- neeseen” (Kuusela 1981, 43).
Vaikka Suomen Edisoniksi kutsuttu Tigerstedt ehti elämänsä aikana saavuttamaan paljon tekniikan alalla, niin hän on tästä huolimatta kohtuullisen tuntematon historiallinen hen- kilö. Tämän pro gradun tarkoituksena ei ole selvittää, miksi Eric Tigerstedt ei ole tunne- tumpi nimi tai kuuluisiko joidenkin keksintöjen kehittämisen kunnia kyseiselle suomalai- selle keksijälle. Sen sijaan tarkoituksena on tutkia lähiluvun avulla, miten niin kutsutusta
”unohdetusta keksijästä”, tässä tapauksessa Tigerstedtistä, on kirjoitettu suomenkieli- sissä mediateksteissä internetissä vuodesta 2010 lähtien median ja eri instituutioiden toimesta. Erityisesti mielenkiintoni kohdistuu representaatioihin, jotka ovat havaittavissa teksteistä, joissa kerrotaan Tigerstedtistä sekä hänen saavutuksistaan. Lisäksi minua kiinnostaa, millä tavalla nämä representaatiot liittyvät ja suhteutuvat tämän hetken maa- ilmaan, sen tapahtumiin ja ilmiöihin.
Graduni aiheena oleva Tigerstedt ei ole minulle entuudestaan erityisen tuttu henkilö. Oi- keastaan lähes kaikki näkemykseni ja mielikuvani Tigerstedtistä ovat kehittyneet gra- duprosessin aikana aineistoa, lähdekirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita lukiessa. Itse asiassa päätös kirjoittaa pro gradu -tutkielma Tigerstedtistä syntyi, kun ensimmäistä ker- taa satuin internetissä lukemaan artikkelin hänestä. Kiinnitin omassa käyttäytymisessäni huomiota syihin, joiden takia avasin artikkelin: otsikossa mainittiin suomalainen keksijä, joka oli patentoinut maailman ensimmäisen kannettavan puhelimen sata vuotta sitten.
Otsikossa oli useampi mielenkiintoa herättävä sanallinen ärsyke, joka sai minut lopulta avaamaan jutun ajatuksella, että onko meidän, viitaten meillä-sanalla Suomen kansaan, historiassa ollut myös tällainen henkilö. Tästä reaktiostani minulla heräsi kysymys, miten niin kutsuttuja unohdettuja historiallisia henkilöitä esitetään mediateksteissä ja minkälai- sissa asiayhteyksissä nämä henkilöt ylipäätään mainitaan, eli miksi joku tietty henkilö pääsee valokeilaan juuri kyseisellä hetkellä. Esimerkiksi Osmo A. Wiio on kirjoittanut, että lehdistön, tarkemmin sanomalehden, yksi edellytys on ajankohtaisuus (Wiio 1994, 181).
Tästä herää kysymys, että minkä takia jokin historiallinen unohdettuna pidetty henkilö
halutaan nostaa esille ja esittää mediassa? Ajankohtaisuuden edellytys voidaan omasta näkökulmastani edellyttää myös internetissä tapahtuvassa median toiminnassa.
Unohdettujen henkilöiden kuvaaminen ei ollut ainut asia, mikä synnytti pohdintoja reak- tiossani: Aloin pohtimaan kansallisuuden esille tuomisen merkityksellisyyttä mediateks- teissä. Esimerkiksi syy, jonka takia päätin lukea artikkelin ensimmäisestä matkapuheli- mesta ei liittynyt pelkästään kiinnostuksesta ensimmäiseen matkapuhelimeen, vaan ju- tun avaamiseen vaikutti paljon suomalaisuuden korostaminen. Voin kysyä itseltäni, että olisinko lukenut artikkelia, jos suomalaisuutta ei olisi mainittu. Jälkikäteen tähän on mah- dotonta vastata, mutta todennäköisyys olisi ainakin ollut pienempi.
Jos pohditaan suomalaista mediaa, niin mediassa suomalaisuutta korostetaan hyvin pal- jon. Tämä on olettamus, mutta melko varmasti jokainen suomalainen on jossain vai- heessa elämässään törmännyt ”Torilla tavataan”-huudahdukseen, jos Suomi on esimer- kiksi kansainvälisesti jollain tavalla esillä. Suomalaiset ovat siis kiinnostuneita siitä, miten Suomesta tulevat henkilöt tai asiat ja suomalaisuus nähdään, eli minkälaisia represen- taatioita näihin liitetään.
Toisin sanoen yksittäinen henkilö tai asia voi toimia eräänlaisena välineenä, joka repre- sentoi samalla muita ilmiöitä: esimerkiksi Suomen pääministeri Sanna Marinin kansain- välinen huomio synnyttää mediassa juttuja, kuten vaikka Yleisradion uutinen ”Sanna Ma- rin on otsikoissa ympäri maailman – tulevaa pääministeriä pidetään politiikan "ennätys- naisena"” (Myöhänen 2019) osoittaa: jutussa mainitaan, kuinka Marinin ikä ja sukupuoli herättävät mielenkiintoa kansainvälisesti ja kuinka hänet nähdään harvinaisena poik- keuksena muiden valtionjohtajien joukossa. Jos tätä kuvausta tarkastellaan, niin voidaan havaita, että Marinin kautta esitetään esimerkiksi Suomessa olevaa tasa-arvoisuutta, poikkeuksellisuutta ja edistyksellisyyttä. Tässä on lopulta kyse eräänlaisesta mentaali- sesta representaatiosta tai esityksestä, jossa ihminen, ihmisryhmä, materiaaliset objektit
ja jopa abstraktit käsitteet luovat ihmisten mielissä konsepteja siitä, miten näemme, esi- tämme ja tulkitsemme maailmaa (Hall 2013, 3–4).
Se, mikä kuitenkin erottaa esimerkiksi juuri Marinin ja Tigerstedtin tämän hetken media- huomiossa liittyy hetkeen ja tunnettavuuteen. Marin on tunnettu näkyvillä oleva henkilö, ja hänestä kertovat median teettämät jutut liittyvät tähän hetkeen, tämän hetken Suo- meen. Tigerstedt sen sijaan ei ole samalla tavalla tunnettu henkilö ja hän eli sata vuotta sitten, eli kauan aikaa sitten. Kuitenkin Tigerstedt liittyy jollain tasolla tähän hetkeen, koska hänestä ylipäätään kirjoitetaan. Olettamukseni on, että tämä taso näkyy juuri rep- resentaatioiden näkökulmien kautta, kun hänet yhdistetään tämän hetken muihin ilmiöi- hin ja Suomen sekä maailman tilanteeseen.
1.1 Tutkimuskysymykset
Pro gradu -tutkielmani on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimukseni tarkoituk- sena on selvittää, miten Eric Tigerstedtistä on kirjoitettu vuodesta 2010 alkaen interne- tissä julkaistuissa mediateksteissä ja minkälaisia representaatioita kirjoituksista löytyy.
Tarkoituksenani on täten havainnoida kielenkäytön kuvauksellisuutta ja merkityksien an- toa media-aineistossa. Lisäksi minua kiinnostaa, onko kuvauksellisuutta ja annettuja merkityksiä käytetty joidenkin muiden ilmiöiden tai aiheiden ylläpitoon ja rakentami- seen.
Tutkielmani tutkimuskysymys on täten:
Millaisia representaatioita käytetään unohdetusta keksijästä kertovissa interne- tin mediateksteissä?
Alakysymykseni ovat:
Millä tavoin kyseisiä representaatioita rakennetaan?
Onko löydetyillä representaatiolla yhteys joihinkin nykyhetken kulttuurisiin ilmi- öihin ja minkälaisia merkityksiä nämä antavat?
Tutkimus kohdistuu tarkemmin eri suomalaisten, kokonaisuudessaan suomenkielisten, medioiden ja muiden instituutioiden julkaisemiin Tigerstedtiin liittyviin mediateksteihin.
Tutkimuksen aineisto koostuu täten lähes kokonaan artikkeleista ja uutisista eli erilai- sista asiateksteistä. Käytän kuitenkin aineistoni teksteistä termiä ”mediatekstit”, koska se kuvastaa kokonaisuutena paremmin sitä, mitä ne yksinkertaisuudessaan ovat: mediassa julkaistuja tekstejä. Medialla taas viittaan lähtökohtaisesti instituutioihin tai organisaa- tioihin, jotka tekevät journalismia tai muuten jakavat tietoa ja informaatiota joukkovies- tinnän avulla, tämän opinnäytteen näkökulmasta verkkosivustojen välityksellä.
Tarkoituksenani on täten pohjimmiltaan tutkia unohdettuna suomalaisena keksijänä pi- detyn henkilön, Eric Tigerstedtin, elämästä ja saavutuksista kertovien tekstien kautta ha- vaittavissa olevia representaatioita, jotka lopulta mahdollisesti liittyvät johonkin kulttuu- riseen ilmiöön.
1.2 Eric Tigerstedt
Kuva 1 - Insinööri, keksijä Eric Magnus Campbell Tigerstedt. Museovirasto, Historian kuvakokoelma.
Eric Magnus Campbell Tigerstedt syntyi vuonna 1887. Hänen isänsä oli Axel Fredrik Ti- gerstedt ja äitinsä Mary Helena Florence von Schultz. Lapsuuden Tigerstedt eli Elimäellä Mustilan kartanossa, mutta ajoittain hän asui myös Helsingissä. Jo pienenä Tigerstedt oli kiinnostunut tekniikasta, joka näkyi esimerkiksi lelujen avaamisella ja niiden toiminnan tutkimisella. Aloittaessaan koulun 1895 Tigerstedt kiinnostui fysiikasta ja matematiikasta, jonka lisäksi häntä kiinnosti luonnontieteet. 11-vuotiaana Eric rakensi alkeellisen valoku- vauskoneen, josta hiljalleen kiinnostus valokuvaukseen alkoi kasvamaan. Nuorena Tiger- stedt harrasti maalaustaiteita, musiikkia, kasvioppia, tähtitiedettä ja hiihtoa. Muutaman vuoden päästä kiinnostus tekniikkaan kasvoi, jonka myötä hän alkoi rakentamaan muun
muassa sähkömoottoreita ja sähköisen rotanpyydyksen. Pian Tigerstedt rakensi jo mer- kinanto- ja puhelinlaitteiston mikrofoneineen, jota hän käytti esimerkiksi perheensä sala- kuuntelemiseen (Kuusela 1981, 9–14.).
Vuonna 1902 Tigerstedt työskenteli helsinkiläisissä työpajoissa, esimerkiksi Stenbergin konetehtaalla, mutta seuraavien vuosien aikana hän kerkesi työskennellä myös laivatela- kalla, Helsingin puhelinkeskuksella sekä L.M. Ericsson & Co:n tehtaalla Tukholmassa.
Näinä aikoina Suomessa Tigerstedt mursi nilkkansa mäenlaskussa, ja kyseinen nilkan murtuminen vaivasi Tigerstedtiä hänen loppuelämänsä ajan. Kun nilkka aiheutti ajoittain ongelmia ja vaati hoitoa, tällöin Tigerstedt harrasti öljyvärimaalausta ja gobeliinien tekoa (Kuusela 1981, 15–21.).
Vuonna 1905 Tigerstedt oli kehittänyt oman kipinäradiolaitteen, joka lopulta aiheutti hä- nelle ongelmia. Tigerstedt pidätettiin ja häntä uhkasi vankila, koska hän oli ottanut yh- teyttä lennättimellään venäläisiin panssarilaivoihin. Tilannetta ei auttanut, että lennätti- met olivat muutenkin laittomia. Lopulta venäläinen radion kehittäjä Alexandr Popov sai pelastettua Tigerstedtin vankilalta ja hänet vapautettiin (Kuusela 1981, 21–23.).
Vuonna 1908 Tigerstedt lähti opiskelemaan Saksaan sähkötekniikkaa Köthenin Fried- richs-Polytechnikumiin, jossa opiskeli monia pohjoismaisia ylioppilaita. Opiskeluaikanaan Tigerstedt kehitteli ja sovelti Lumièren veljesten toteuttamaa värivalokuvausmenetelmää ja rakensi myös kolmipyöräisen moottoripyörän, jota poliisi kielsi lopulta käyttämästä.
Tigerstedt valmistui 1911 ja palasi Suomeen, jolloin hän alkoi toden teolla kehittämään äänielokuviin liittyviä ideoitaan. Näinä aikoina Tigerstedt kiinnostui ajatuksesta ”äänen valokuvaamisesta”, eli äänen tallentamisesta filminauhalle. Tässä hän onnistuikin (Kuu- sela 1981, 25–35.). Näihin filmeihin hän äänitti puhettaan saksaksi, toistaen seuraavaa:
”Grau ist alle Theorie. Grün ist nur des Lebens Baum.” (Kuusela 1981, 35).
Suomeksi kyseinen lause tarkoittaa seuraavaa: ”Kaikki teoria on harmaata. Vain elämän puu on vihreä”.
Ensimmäiset Tigerstedtin patentit hyväksyttiin 1912, jotka olivat peukalolla laukaistava haulikko, laukausten laskija sekä hänen ensimmäinen äänifilmikeksintönsä. Kun Eric ja hänen isänsä alkoivat myymään patenttien käyttöoikeuksia, huomasivat he sen haasta- vaksi. Vuonna 1913 Tigerstedt teki ennustuksena ”sähköisestä silmästä” (Kuusela 1981, 38–43.).
Vuonna 1913 Eric Tigerstedt matkusti Berliiniin ja perusti siellä Fotomagnetofon nimisen yhtiön ruotsalaisen liikemiehen Axel Wahlstedtin ja insinööri Hugo Swartlingin kanssa.
Keksijänä Saksassa Tigerstedt keskittyi äänifilmeihin ja niiden rakenteisiin. Näihin aikoi- hin Tigerstedtin ajatuksista kiinnostui professori B. Glatzel, jonka kanssa Tigerstedt alkoi tekemään yhteistyötä. Samoina vuosina Tigerstedt alkoi kokemaan myös kilpailua, nimit- täin samoihin äänifilmiin liittyviin kysymyksiin pyrki vastauksen löytämään esimerkiksi ruotsalainen keksijä Sven Berglund. Lisäksi hiljalleen syntyi muita ongelmia, nimittäin Fo- tomagnetofon-yhtiön sisällä alkoi syntyä riitoja, ja eräässä kokeilussaan Tigerstedtin la- boratoriossa meinasi syttyä tulipalo. Ongelmien lisäksi menestystä kuitenkin tuli, nimit- täin Tigerstedt onnistui kehittämään oman triodi-elektroniputken, joka moninkertaisti äänifilmin vahvistuskertoimen huomattavasti verrattuna muihin elektroniputkiin.
Elektroniputkelleen suomalainen keksijä sai patentin, mutta lisää ongelmia tuli, kun en- simmäinen maailmansota syttyi (Kuusela 1981, 43–62.).
Ensimmäisen maailmansodan myötä Tigerstedtiä pyydettiin lähtemään Saksasta kolmen päivän sisällä, koska hänen passissaan Ericin kansalaisuus luokiteltiin venäläiseksi. Tiger- stedtin kansalaisuus aiheutti myöhemminkin ongelmia, nimittäen yrittäessään paten- toida kehittämäänsä elektroniputkea Yhdysvaltoihin, aiheutti Ericin kansalaisuus yhdys- valtalaisessa patenttiasiamiehessä hämmennystä: patenttia oli ensin haettu Saksasta, ja
nyt patenttia haettiin Yhdysvalloissa saksalaisen patenttiasiamiehen välityksellä. Opiske- lujen myötä Tigerstedt oli teoriassa saksalainen insinööri, mutta ei kuitenkaan saksalai- nen. Hän työskenteli Tanskassa, ja hän oli syntynyt Helsingissä, mutta ei ollut venäläinen vaan ”suomalainen” (Kuusela 1981, 62–64, 71–72.).
Saksan tullissa lähes puolet Tigerstedtin laboratoriovälineistä jäi Saksaan, mutta osan vä- lineistä hän sai myöhemmin takaisin. Väliaikainen laboratorio pystytettiin Helsinkiin.
Vuonna 1915 Tigerstedt muutti Tanskan Kööpenhaminaan ja jatkoi siellä uraansa. Köö- penhaminassa hän työskenteli Petersen & Poulsenin äänifilmilaboratoriossa sekä omassa pienessä laboratoriossaan. Näihin aikoihin Tigerstedt työskenteli edelleen ääni- filmiin liittyvien pulmien parissa, mutta paranteli samalla Poulsenin telegrafonia sekä ke- hitti salatiedotuskonetta. Tanskassa Tigerstedt kehitti myös kuulolaitekeksinnön, joka sai laajalti huomiota ja kiitosta esimerkiksi kuulolääkäreiltä (Kuusela 1981, 62–78.). Menes- tystä tuli, ja Ericin isän nähdessään hänen keksintöjään, oli isä todennut: ”Ties mihin maailma kehittyy, jos Eric-poika saa elää” (Kuusela 1981, 72).
Vuonna 1918 Fotomagnetofon-yhtiön sijalle perustettiin A/S Anod. Uuden yhtiön hoita- minen Tigerstedtin kohdalla kuitenkin keskeytyi, kun Suomen sisällissota syttyi samana vuonna. Tigerstedt oli osa tykistöpatterin telefonisteja. Sodan päätyttyä Tigerstedt palasi pikaisesti Kööpenhaminaan, mutta joutui pian velkojen ja suurien kulujen vuoksi pohti- maan vaihtoehtoja siihen, että missä tulevaisuudessa työskentelisi. Helsinki oli yksi vaih- toehto. Kööpenhaminassa vuonna 1919 Tigerstedt meni naimisiin suomalaisen taide- maalari Ingrid Lignellin kanssa, ja ensimmäisen lapsen pariskunta sai vuonna 1921 Hel- singissä. Ongelmia alkoi kuitenkin hiljalleen syntymään niin perheasioissa kuin paten- teissa. Tigerstedtin ja Lignellin välillä tapahtui avioero ja Tigerstedtin kehittämän elektro- niputken patentti mitätöitiin Saksassa vuonna 1922. Emissioyhtiö otti kaiken A/S Anodin omaisuuden haltuun ja Lignell takavarikoi Tigerstedtin työpajan kalustoa laatikoineen.
Vuonna 1922 Tigerstedt muutti virallisesti Tanskasta Suomeen, kun Emissioyhtiö oli kir- joittanut velkakirjan kaikesta sijoituksesta, jotka hän oli sijoittanut uuteen yhtiöönsä ni- meltä Tigerstedt’s patenter, jonka hän yritti perustaa A/S Anodin jälkeen. (Kuusela 1981, 78–88.).
Viimeiset vuodet elämästään Eric Tigerstedt eli Yhdysvalloissa, jossa hän tapasi Thomas Alva Edisonin, jota Tigerstedt oli lähestynyt kirjeellä vuonna 1921. Tarkkaa tietoa siitä, että minä vuonna Tigerstedt tarkalleen asettui Yhdysvaltoihin ei ole tiedossa. Edison oli kirjoittanut Tigerstedtille suosituskirjeen, jota tarjottiin Yhdysvaltain posti- ja lennätinlai- toksen johtajalle. Amerikassa Tigerstedt perusti lopulta oman yhtiön nimeltä The Tiger Manufacturing Co, joka sai muun muassa Meksikon valtiolta tilauksen kryptografoneista.
Yhtiön toiminta oli hiljalleen saatu alkuun, kunnes vuonna 1924 Tigerstedt joutui auto- onnettomuuteen New Jerseyssä. Syylliseksi todettiin toista autoa ajanut Harry A. Katner.
Oikeudenkäynnistä ei ole tietoa tallella, eli varmuutta siitä, kuinka pahasti Tigerstedt ti- lanteessa loukkaantui ja pitääkö huhu murhayrityksestä paikkaansa ei voida olla varmoja (Kuusela 1981, 89–92.).
Pian auto-onnettomuuden jälkeen Tigerstedt kuitenkin esitti patenttihakemuksen ää- nentoistolaitteelleen, joka hyödynsi kolmetahoista ääntä säteilevää membraania. Ky- seessä on tiettävästi Tigerstedtin viimeinen keksintö, koska vuonna 1925 Tigerstedt me- nehtyi New Yorkin Fifth Avenuen sairaalassa. Syynä oli tuberkuloosi, joka oli levinnyt va- sempaan munuaiseen, joka jouduttiin leikkaamaan. Tigerstedtin tuhka sai viimeisen le- popaikkansa Helsingin Vanhalta hautausmaalta (Kuusela 1981, 92–94.).
2 Teoreettinen viitekehys ja aikaisempi tutkimus
Toisen luvun tarkoituksena on tarkastella opinnäytteen teoreettista näkökulmaa, aikai- sempaa tutkimusta sekä tutkimusetiikkaa.
2.1 Representaatio
Representaatio on laaja käsite, mutta viestinnän näkökulmasta representaatio voidaan selittää kahdella tavalla. Ensinnäkin representaatio tarkoittaa edustamista. Esimerkiksi joukkoviestintä edustaa yleisöään tuoden esiin keskustelua, huolenaiheita ja kysymyksiä.
Edustamisen lisäksi representaatio voidaan nähdä esittämisensä, eli kuinka todellisuutta kuvataan (Kunelius 1998, 11–12.). Viestinnän tutkimuksessa representaatiolla viitataan jälkimmäiseen tapaan, eli esittämiseen, edustamiseen ja näiden jännitteisiin (Kunelius 2010, 12). Tämän myötä käsittelen gradussani representaation käsitettä esittämisenä eli esityksenä, jota voidaan tulkita. Käytännössä tämä näkyy gradussani siten, että tarkaste- len aineistostani Tigerstedtin ja hänen elämän tapahtumien esittämisen tapoja, joiden kautta lopulta havainnoin representaatioita ja näiden merkityksiä muihin ilmiöihin.
Tutkimuksessani havainnoin representaatioita aineistosta. Tämä tarkoittaa, että analy- sointini tapahtuu aineistolähtöisesti. Tämän kaltaisessa tutkimusasetelmassa represen- taatioiden yhdeksi lähtökohdaksi huomioidaan representaatioiden olevan sosiaalisen to- dellisuuden ilmentäjiä, mutta myös rakentajia. Tämä on konstruktionistinen näkökulma, jonka mukaan merkit ja kielet kuvaa maailmaa eli rakentaa sosiaalista todellisuutta, mutta tämä tapahtuu aina jonkun tietyn näkökulman tai sosiaalisen kontekstin kautta.
Muita lähtökohtia ovat muun muassa representaatioiden merkitysten määrittyminen
kontekstin mukaan ja huomio siitä, että samaa ilmiötä voidaan representoida useilla eri- laisilla rinnakkaisilla tavoilla (Törrönen 2010, 278.). Tutkimuksessani representaatioita kä- sitellään juuri näillä tavoilla: en käsittele esimerkiksi Tigerstedtiä itsessään, vaan havain- noin median luomia representaatioita Tigerstedtistä kertovista teksteistä. Teksteistä löy- tyvien representaatioiden merkitykset määrittyvät aineiston tekstien aiheiden ja näiden kontekstien kautta. Esimerkiksi jos aineiston tekstin kappaleessa puhutaan Tigerstedtistä ja suomalaisuudesta, niin representaatioiden merkitykset määrittyvät täten muun mu- assa suomalaisuuden tai paikallisuuden kontekstien kautta, jos selkeä asiayhteys löytyy.
Representaatiolla voidaan viitata myös kirjoitettuun kieleen eli verbaalikieleen. Kyseisen käsitteen avulla voidaan käsitellä esimerkiksi todellisuuden luontia mediassa. Toisin sa- noen representaatio voidaan määritellä kulttuurintutkija Stuart Hallin sanojen mukai- sesti kielellisten käsitteiden tuottamiksi merkityksiksi (Hall 2013, 16–17). Tällä tarkoite- taan sitä, kuinka ihmisellä on mielessään useita merkityksiä asioista, jotka voidaan liittää johonkin tiettyyn käsitteeseen. Esimerkiksi voimme nähdä kuvan tai muun esityksen, joka kuvaa kukkaa. Tulkitsemme esityksen kukaksi, koska esitys sisältää annettuja kukan piirteitä. Oma kysymyksensä kuitenkin on, että tulkitaanko kyseinen kukka esimerkiksi kauniiksi. Representaatioiden tulkinta on täten kulttuurisidonnaista, mutta myös subjek- tiivista (Seppänen 2005, 82.).
Kun tutkitaan representaatiota, on hyvä tuoda esille denotaation ja konnotaation käsit- teet. Yksinkertaistetusti denotaatiolla tarkoitetaan ilmimerkitystä ja konnotaatiolla sivu- merkitystä. Käytännössä denotaatio merkitsee tulkitun objektin ilmeisintä pääasiallista merkitystä, kun taas konnotaatiolla tarkoitetaan sivumerkityksiä, eräänlaisia subjektiivi- sia assosiaatioita, joilla ymmärretään ja käsitetään objektia tarkemmin (Lidechi 2013, 131–132.). Esimerkiksi jos henkilö näkee kuvan ruususta, niin ruusun denotaatio on yk- sinkertaisesti ruusu. Kuitenkin ruusun konnotaatiot voivat vaihdella paljon, koska tässä
vaiheessa tulkinnassa vaikuttaa henkilön tai yhteisön omat mielleyhtymät ruusuun: esi- merkiksi ruusun väri voi vaikuttaa syntyviin mielikuviin tai henkilö saattaa yhdistää ruu- sun johonkin tiettyyn järjestöön tai tapahtumaan. Denotaation ja konnotaation käsittei- den sisältö on tärkeää pitää mielessä sisällönanalyysissa: esimerkiksi graduni aineistossa voi nousta esille useita erilaisia konnotaatioita, jotka voivat vaikuttaa aineistosta löytyviin representaatioihin.
On muistettava, että mediatekstit ovat useimmiten joukkoviestinnän myötä syntyneitä tekstejä. Tekstit ja niiden sisältö on tarkoitus saada viestitettyä useammille henkilöille.
Viestinnässä on kuitenkin huomioitava, että ihmiset voivat havainnoida ja jäsentää asi- oita erilaisin kielellisin tavoin. Näihin tapoihin voidaan laskea muun muassa valinta eli miten asioita ilmaistaan kielellisesti, abstraktiotaso eli miten tarkasti asioista kerrotaan sekä perspektiivi eli näkökulma, josta jokin asia lopulta esitetään (Onikki 1998, 91.).
Kun puhutaan viestinnästä, niin on muistettava, että viestintä on kommunikaatiota.
Kommunikaation perusperiaatteena pidetään pragmatiikan tutkimuksen relevanssin pe- riaatetta, eli ”viesti välitetään vastaanottajalle niin selkeänä, rehellisesti ja lyhyenä kuin mahdollista” (Onikki 1998, 93.). Viestin välittäminen ei silti aina toteudu tai onnistu. Se on kuitenkin lähtökohta, jolla useimmiten keskusteluun lähdetään ideaalisesti (Onikki 1998, 93.). Tämän vuoksi kielenkäyttö ja kommunikaatio ovat merkittäviä vaikuttamisen kei- noja, jotka voivat vaikuttaa mahdolliseen median luomaan sosiaaliseen todellisuuteen.
Esimerkiksi aineistossani olevat tekstit ovat tyylilajiltaan lähtökohtaisesti journalistisia, kuten uutiset, jotka pyrkivät viestimään todenmukaisia asioita. Tavat, joilla nämä tekstit ovat kirjoitettu, vaikuttavat siihen, miten lukijat näkevät maailmaa tai teksteissä kerrotun asian.
Jos aihetta tarkastellaan joukkoviestinnän kannalta, niin yhteiskunnallisesti kiinteyden ylläpito on joukkoviestinnän tärkein funktio. Kyseessä on eräänlaisen me-hengen ylläpi- toa. Kun isolle joukolle tarjotaan yhteisiä puheenaiheita ja kokemuksia, tämä kyseinen
joukko kokee olevansa yhtä. Vaikka tämä voidaan nähdä agenda-setting-valtana eli tiet- tyjen teemojen korostamisena, niin samalla se voi kuitenkin kiinteyttää yhteiskuntaa.
Risto Kunelius korostaa Viestinnän vallassa -teoksessaan, että kiinteyden kannalta ei oi- keastaan ole väliä mistä puhutaan, vaan tärkeää on yhteiset puheenaiheet ja kokemuk- set, koska ilman näitä yhteiskunnan yhteenkuuluvuus voi vähentyä. Takana on siis ajatus siitä yhteisestä mielikuvasta, että olemme osa jotain tiettyä historiaa tai tapahtumaa (Ku- nelius 2010, 184.). Voiko siis olla mahdollista, että esimerkiksi suomalaisen median Tiger- stedtin suomalaisuuden korostaminen on jonkinlaista yhteenkuuluvuuden rakenta- mista?
2.2 Aikaisempi tutkimus
Tutkielmani on kulttuurintutkimuksen koulutusohjelman, tarkemmin mediakulttuurin ja viestinnän erikoistumisalan, opinnäyte. Jos tarkastellaan kulttuurintutkimusta, niin ky- seessä on monipuolinen tutkimusala, jonka voidaan katsoa kehittyneen useampien eri tutkimusalojen kiinnostuksesta erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimiseen kult- tuurin käsitteen kautta. Tämän myötä kulttuurintutkimus ei ole selvärajainen koulukunta tai tutkimusala, vaan se on syntynyt useampien oppiaineiden kiinnostuksesta kulttuuriin (Alasuutari 1996, 32–33.). Kulttuuri on laaja-alainen käsite, mutta sen voidaan nähdä kä- sittävän esimerkiksi englantilaisen Birminghamin koulukunnan mukaisesti ”jonkin yhtei- sön tai yhteiskuntaluokan piirissä omaksuttua elämäntapaa sekä maailman hahmotta- misen ja mielekkääksi kokemisen tapaa” tai kuten koulukunnan myöhemmissä tutkimuk- sissa ”tutkitun ryhmän elämänmuotoa ja maailman hahmottamisen tapaa” (Alasuutari 1996, 33–34). On kuitenkin hyvä tiedostaa, että täysin selkeää ja ongelmatonta kulttuurin määritelmää ei ole ja kyseisen käsitteen monipuolisuus ja monimutkaisuus on edelleen
ongelma (Hall 1992, 65). Kuitenkin esimerkiksi Birminghamin koulukunnan kulttuurin kä- sitteiden keskeinen huomio on yhteiskuntaelämän merkitysvälitteisyydessä, ja merkityk- sellä tarkoitetaan sitä, mitä jokin asia tarkoittaa (Alasuutari 1996, 35). Merkitykset ovat tutkielmassani isossa roolissa, kun tarkoituksena on tutkia suomalaisten mediatekstien luomia representaatioita Tigerstedtistä kertovissa jutuissa.
Viestinnän tutkimuksessa representaatioiden eritteleminen ja arvioiminen ovat monesti tutkimusalan ydinkysymyksiä (Kunelius 2010, 12). Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna gra- duni on selkeää jatkoa viestinnän tutkimuksen historian ydinkysymyksiin. Graduni sovel- tuu tarkemmin myös kulttuurintutkimukseen laskettavaan internetin historian tutkimuk- seen, jonka tarkoituksena on ymmärtää ajallisia ilmiöitä ja samalla hahmottaa asioiden välisiä suhteita sekä rakentaa kokonaiskuvia (Suominen 2013, 124).
E. M. C. Tigerstedtistä ei etsintöjeni perusteella ole tehty paljoa tutkimuksia, ainakaan avoimesti julkaistuja, mutta esimerkiksi ”Studies in Russian & Soviet cinema” -nimisessä julkaisussa on julkaistu tieteellinen artikkeli ”An Early Sound Film Pioneer: Eric M. C. Ti- gerstedt’s Patents and Patent Applications 1912-1920”, joka käsittelee Tigerstedtin kek- sintöjä liittyen äänen ja kuvan yhdistämiseen (Österberg & Västi 2020, 190–216). Toinen artikkeli, joka ei tosin kerro Tigerstedtistä vaan keksijöistä, on nimeltään ”How Korean middle school students see inventors: the images of the inventor”. Tutkimuksessa käsi- teltiin korealaisten koululaisten käsityksiä ja mielikuvia keksijöistä. Kyseinen artikkeli tuo esille keksijöihin liitettyjä representaatioita ja heihin yhdistettyjä stereotypioita sekä sym- boliikkaa, joita korealaisten koululaisten mieleen tuli sanasta ”keksijä”. Artikkelista tulee ilmi, että vastaavanlaisia tutkimuksia on tehty muuallakin maailmassa ja yhteneväistä tutkimuksissa on ollut se, että tuloksissa on korostunut usein jonkinlainen stereotyyppi- nen kuva keksijästä. Tämän perusteella voidaan olettaa, että Tigerstedtistä kertovissa teksteissä ilmenisi jonkinlaista samankaltaisuutta keksijyyden esittämisessä aikaisem- pien tutkimuksien kanssa.
Vaikka en löytänyt Tigerstedtistä opinnäytteitä tai tutkimuksia, niin muuten graduni kan- nalta samanhenkisiä tutkimuksia on tehty aikaisemmin laadullisessa tutkimuksessa eri tutkimusmetodein. Esimerkiksi Marko Ahon kirjoittama etnomusikologian väitöskirja ”Is- kelmäkuninkaan tuho. Suomi-iskelmän sortuvat tähdet ja myyttinen sankaruus”, tutkii neljää suomalaista iskelmätähteä, Olavi Virtaa, Unto Monosta, Irwin Goodmania ja Rauli Badding Somerjokea. Väitöskirja pohtii muun muassa kysymyksiä suomalaisesta sielun- maisemasta, näiden artistien suosiota heidän elämänsä ja kuolemansa jälkeen, heidän asemaansa suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöinä ja toisaalta myös kyseisten henki- löiden olemisesta eräänlaisina stereotyyppisinä hahmoina: dramaattisen elämän elä- neinä ”iskelmäkuninkaina”. En käsittele gradussani Tigerstedtiä juuri Ahon väitöskirjan kysymyksillä, mutta yhteisiä piirteitä löytyy paljon tutkimusaiheen suhteen, kuten suo- malaisuuteen liittyvien piirteiden ottaminen huomioon analyysissa, jonka kohteena on historiallinen suomalainen merkkihenkilö.
Suomalaisuutta ja suomalaista kansankulttuuria taas on käsitelty laajemmin 1800-luvulta alkaen muun muassa J.V. Snellmanin, Zachris Topeliuksen ja J.L. Runebergin kaltaisten henkilöiden toimesta (Karkama 1996, 11). Historiaa löytyy aikaisemman tutkimuksen kannalta paljon ja pitkältä aikaväliltä. Valitsemani aihepiiri, unohdettu suomalainen kek- sijä, voi kuitenkin aiheena olla sellainen, ettei siitä ole tehty paljoa tutkimuksia valitse- mallani näkökulmalla.
3 Aineisto ja menetelmät
Kolmannen luvun tarkoituksena on avata pro gradun sisältöä teknisemmin käytetyn ai- neiston ja tutkimusmenetelmän kautta. Luku kertoo, miten analyysi on edennyt alusta loppuun ja minkälaisia valintoja gradun syntymisen prosessissa on tehty.
3.1 Tutkimusaineisto
Pro gradun aineisto on luonnollinen aineisto, joka sisältää 15 kappaletta 2010-luvulla in- ternetissä julkaistua mediatekstiä, jotka ovat julkaisseet joko mediayhtiö tai muu insti- tuutio. Aineiston teksteistä artikkeleita on seitsemän kappaletta ja uutisia kuusi. Lisäksi aineistossa on kaksi tekstiä, joista ensimmäisen luokittelen blogitekstiksi ja toisen radio- arvosteluksi. Radioarvostelu muistuttaa rakenteellisesti paljon uutista, mutta koska se on julkaisijan mukaan jaoteltu uutisen sijaan radioarvosteluksi, niin jaottelu on tehty näin myös gradussa. Aineiston määrä kertoo, että Eric Tigerstedtistä ei ole kirjoitettu pal- joa ainakaan antamieni rajausten sisällä.
Aineisto on rajattu suomenkielisiin teksteihin mahdollisten kulttuurisidonnaisuuteen liit- tyvien ilmiöiden vuoksi ja tämä toimii samalla yhtenä selkeänä rajauksena. Lisäksi aineis- toon on valittu vain tekstit, jotka ovat luokiteltavissa mediateksteiksi. Syy tähän rajauk- seen on se, että mediatekstit ovat aina jonkun näkemyksiä asioista, joten kyseiset tekstit sopivat oletettavasti parhaiten graduuni huomioiden gradun kiinnostuksen kohteet. Ai- neiston valinnassa oleellista oli, että mediatekstit liittyvät joko kokonaan Eric Tiger- stedtiin tai häntä käsitellään tekstissä jollain tavalla muuten laajemmin. Esimerkiksi jos tekstissä oli ainoastaan yksittäinen maininta Tigerstedtistä, niin kyseinen teksti ei pääty- nyt aineistoon.
Tutkimuksen aineisto on valikoitu ja koottu hyödyntämällä Suomen ja Euroopan käyte- tyintä hakukonetta, eli Google Searchia. Hakusanoina olen käyttänyt termejä ”Eric Tiger- stedt” ja ”E.M.C. Tigerstedt”, mitkä oletettavasti ovat kyseiseen henkilöön kohdistuvassa internetissä tapahtuvassa arkisessa tiedonhaussa ensimmäisinä käytössä. Toisin sanoen voidaan olettaa, että vastaan tulee mediatekstejä, joiden kautta arkisesti tietoa etsivät ihmiset tuottavat omat näkemyksensä kyseisestä henkilöstä, hänen historiastaan ja saa- vutuksistaan. Tässä rajauksessani on hieman viittausta Charles Osgoodin ja Percy Tan- nenbaumin kongruenssiteoriaan: ”Luotettavaan lähteen sanomaan luotetaan, epäluotet- tavan lähteen sanomaan ei luoteta.” (Wiio 1992, 147).
Hakukoneen tuloksista kävin läpi kymmenen ensimmäistä hakutulossivua ja otin aineis- tooni mukaan kaikki mediatekstit, jotka sopivat tutkimusasetelmaani. Lisäksi otin aineis- toon tekstejä, jotka tulivat vastaan hakuosumien verkkosivujen niin kutsutuilta ”lue lisää”
-ehdotusosuuksista. Osa aineiston mediateksteistä, lähinnä sanomalehtien julkaisemat, ovat luettavissa vain lehden tilaajille, mutta lähtökohtaisesti aineistoni on kuitenkin va- paasti luettavissa. Googlella tehdyn haun jälkeen tein samankaltaisen hakuprosessin Microsoft Bingin avulla, mutta aineistoon ei kuitenkaan tämän myötä tullut muutoksia.
Minimoidakseni hakukoneiden algoritmeja ja personointia käyttäjän aikaisempien haku- jen perusteella, tyhjensin ennen aineiston hakua selaustiedot ja -datan sekä käytin yksi- tyistä selaamista. Aineistonhakuni viimeinen päivä oli 20.3.2021.
Käytettävissäni oleva aineiston määrä ei ole kovin suuri, koska tekstien määrä on yh- teensä 15 kappaletta, joista lisäksi kaksi tekstiä ovat lähes samankaltaisia pienin eroavai- suuksin. Aineistossa on kuitenkin useampia artikkeleita, jotka ovat pituudeltaan melko pitkiä. Aineiston kannalta on kuitenkin muistettava, että analyysissa käytetään lähilukua, jossa tekstejä käydään yksityiskohtaisemmin läpi. Viisitoista tekstiä on täten riittävän so- piva määrä, koska aineistoa voidaan käydä läpi moniulotteisemmin ja syvällisemmin.
Toisaalta kuten kirjoitin tässä luvussa aiemmin, niin Tigerstedtistä ei näytetä olleen kirjoi- tettu paljoa ainakaan antamieni rajausten sisällä. Voi olla hyvin mahdollista, että melko pienestä aineiston määrästä huolimatta kyseessä saattaa lopulta olla erittäin läpileik- kaava aineisto tutkimusasetelmani kannalta.
3.2 Tutkimusmenetelmä
Pro graduni tutkimusasteleman kannalta yksi merkittävästi esille nouseva ilmiö on, kuinka tekstillä ja kielenkäytöllä voidaan rakentaa sosiaalista todellisuutta representaati- oiden avulla. Gradussani tutkitaan Tigerstedtistä kirjoitettuja tekstejä, eli kiinnostus koh- distuu lähtökohtaisesti siihen, miten media tuottaa käsityksiä kyseisestä henkilöstä ja kuinka näitä luotuja käsityksiä voidaan yhdistää muihin ilmiöihin ja teemoihin. Tämä lä- hestymistapa ja mielenkiinnon kohde tarjoaa mahdollisuuden tarkastella merkityssys- teemien sekä toimijaulottuvuuksien kautta kulttuurisidonnaisuutta.
Tutkimusasetelmani ja mielenkiinnon kohteideni myötä tutkimusmenetelmäkseni vali- koitui lähiluku, joka on yksi sisällönanalyysin menetelmistä. Ennen kuin tarkennan lähilu- kua menetelmänä, niin näen tarpeelliseksi avata tapaa, jolla etenin ylipäätään analyysis- sani. Analyysi on toteutettu käytännön tasolla samalla tavalla kuin laadullisen tutkimuk- sen analyysin eteneminen on esitetty teoksessa Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi:
1. ”Päätä, mikä tässä aineistossa kiinnostaa ja tee VAHVA PÄÄTÖS!”
2a. ”Käy läpi aineisto, erota ja merkitse ne asiat, jotka sisältyvät kiinnostuk- seesi.”
2b. ”Kaikki muu jää pois tästä tutkimuksesta!”
2c. ”Kerää merkityt asiat yhteen ja erilleen muusta aineistosta.”
3. ”Luokittele, teemoita tai tyypittele aineisto.”
4. ”Kirjoita yhteenveto.”
(Tuomi & Sarajärvi 2018, 78–79.).
Gradun analyysi eteni vastaavanlaisesti, kuten äskeisessä listassa. Analyysiprosessini voi- daan havainnoida seuraavalla kuviolla:
Kuvio 1. Tutkielman analyysiprosessi
Ensimmäisenä valitsin tutkimukseni mielenkiinnon kohteen, ja valintani kohdistui repre- sentaatioihin. Erityisesti mielenkiintoni kohdistuu Tigerstedtistä ja hänen elämästään kertovista teksteistä esille nousseisiin representaatioihin.
Tämän jälkeen kävin aineiston läpi ja merkitsin ylös ne asiat, jotka sopivat mainittuihin kiinnostuksiini. Kyseessä oli toisin sanoen aineiston jäsentelyä omien näkemyksieni ja tutkimusasetelman välillä: mitä ylipäätään aineistosta halutaan tutkia? Aineiston rajauk- sessa jätin tutkimuksessa kaiken muun aineistosta löytyvän pois, joka ei ole itse jutun kirjoitettua tekstiä. Tämän myötä esimerkiksi aineistossa olleet valokuvat ja mahdolliset videot rajautuivat pois analyysista. Vaikka kuvat rajautuivat pois, niin sisällytin tästä huo- limatta kuvatekstit aineistooni.
Kiinnostuksen kohteen päättäminen
Aineiston ensimmäinen
lukukerta:
ensivaikutelma aineistosta
Syvällisempi analyysi, useampia lukukertoja eri
näkökulmien avulla
Tulosten ryhmittely /
luokittelu Yhteenveto
Sisällönanalyysia on jo tapahtunut aikaisemmin jäsentelyn myötä, mutta opinnäyttees- säni käytetty tutkimusmetodi on lähiluku. Lähiluku on metodi, jolla viitataan väljästi lä- hes kaikenlaiseen tarkkaan ja ymmärtävään tekstien tulkintaan. Metodi ja lähiluku ter- minä on alkuperäisesti syntynyt kirjallisuudentutkimuksen uuskriittisestä koulukunnasta, ja metodi on sieltä lainautunut muille tieteenaloille, kuten kulttuurintutkimukseen (Pöysä 2010, 331.).
Lähiluku tekstianalyysin metodina on avoin, ”jatkuvasti täydentyvä kokoelma hyväksi ko- ettuja käsitteitä ja tarkastelutasoja, joiden kohteena on konkreettisten tekstien erittely.”
(Pöysä 2010, 335). Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei lähiluvulla ole yhtä tiettyä metodo- logiaa, jonka avulla analyysi tulisi toteuttaa. Kyse on melko vapaasta metodologiasta, jonka avulla tulkinnat tehdään strategisesti valittujen käsitteiden ja näkökulmien kautta.
Kulttuurintutkimuksessa ja folkloristiikassa käytetään lähiluvun avulla teosnäkökulmaa, jolla tarkoitetaan tekstin tarkastelua itsenäisenä kokonaisuutena, mutta kuitenkin myös jossain vaiheessa metodisesti erotettuna ja tarkasteltuna jotain laajempaa kokonai- suutta (Pöysä 2010, 335, 337.). Työssäni kyseinen toimintatapa näkyy siten, että yksittäi- sistä teoksista, eli tässä tapauksessa mediateksteistä, tarkastellaan representaatioita ja näihin liittyviä ilmiöitä.
Käytännössä lähiluku on toimintaa, jossa aineistossa oleva teksti luetaan useita kertoja läpi, kuitenkin ajoittain vaihdellen lukemisen tyyliä. Tällä tavalla analyysin kohteena on aina samat tekstit, mutta lähestymistapa vaihtuu. Tämän myötä teksteistä voidaan löy- tää uusia asioita, joita ei aikaisemmin ole huomattu (Pöysä 2010, 338–339.). Lähiluku ei ole pelkästään lukemista, vaan myös kirjoittamista. Analyysiprosessin aikana kirjoitetaan ylös erilaisia muistiinpanoja, jotka hiljalleen analyysin edetessä alkavat muovautua tul- kinnoiksi ja reflektoinniksi. Kirjoittaminen on tärkeää ”omien ajatusten ulkoistamisen prosessissa, niiden saattamisessa ajattelun kohteiksi.” (Pöysä 2010, 339–341).
Tutkimuksessani lähiluku on toteutettu nimenomaan lukemalla aineistoa useita kertoja eri näkökulmien kautta. Ensimmäiseksi luin aineiston pintapuolisesti läpi, jotta sain ai- neistosta jonkinlaisen ensivaikutelman siitä, mitä teksteissä ylipäätään kerrotaan. Tämän jälkeen aloin lukemaan aineistoa syvällisemmin läpi kiinnittäen huomiota esille nouseviin ilmiöihin, mielenkiintoisiin sanavalintoihin, lauseisiin, virkkeisiin ja ilmaisuihin. Nämä asiat kirjoitin itselleni ylös, jonka jälkeen aloin käymään läpi aineistoa näiden esille nous- seiden aiheiden näkökulmasta, jonka myötä olen kiinnittänyt huomiota jälleen uusiin asi- oihin tai mieleen on tullut muita uusia huomioita.
Lähiluvusta täytyy muistaa, että metodina sillä ei ole mahdollista saavuttaa lopullisia tul- kintoja, vaan lopputulos on aina jollain tavalla avoin. Tulkitsijan on teoreettisesti mahdol- lista tulkita samaa aineistoa loputtomasti erilaisista näkökulmista. Jotkut näkökulmat voi- vat olla sellaisia, ettei tulkitsija välttämättä ole aikaisemmin edes osannut huomioida niitä. Analyysi on kuitenkin jossain vaiheessa lopetettava (Pöysä 2010, 339–341.).
Jäsentelyn ja lähiluvun jälkeen, toisaalta myös näiden aikana, ryhmittelin löytämiäni huo- mioita representaatioiden näkökulmasta. Ryhmittely tapahtui siirtelemällä aineistosta esille nousseet huomiot ja näiden tuntomerkit sopivaan representaation ryhmään. Toi- sin sanoen huomiot ja tuntomerkit rakentavat kyseisen representaation ryhmän, ja tässä vaiheessa on tärkeä pohtia, että onko jokin huomio tai tuntomerkki kokonaan oma rep- resentaatiotyyppinsä tai jonkin laajemman representaatiotyypin tuntomerkki. Tällaisia huomioita ja tuntomerkkejä löysin yli kymmenen kappaletta, mutta laajempia represen- taatiotyyppejä löytyi lopulta kolme kappaletta. Ryhmittelyn myötä luokittelin aineiston representaatioiden suhteen seuraavanlaisiin representaatiotyyppeihin:
Taulukko 1. Representaatiotyypit Representaatiotyypit
Keksijyys Nerous Suomalaisuus
Taulukossa olevat representaatiot ovat aineistosta esille nousevia representaatiotyyp- pejä, jotka rakentuvat aineistosta löytyvistä tuntomerkeistä. Jokainen yksittäinen repre- sentaatiotyyppi toimii gradussa omana analyysilukunaan, jossa käsittelen kyseistä repre- sentaatiota yksityiskohtaisemmin.
Graduni lähilukua olen tukenut ajoittain myös muiden menetelmien työkaluilla, jos ne ovat sopineet lähilukuun eikä ole vienyt huomiota muualle itse tutkimuskysymyksestä.
Esimerkiksi Tigerstedtin keksintöjä käsitellessä olen laskenut tilastollisesti eri keksintöjen yksittäisten mainintojen määrät aineistoni teksteissä. Esimerkiksi jos aineiston tekstissä mainitaan elektroniputki, niin se on yksi maininta, vaikka samassa tekstissä se mainittai- siin useampia kertoja. Muutamissa maininnoissa olen tehnyt joustoa, esimerkiksi keksijä -maininnoissa maininnaksi lasketaan tilanteet, joissa sana keksintö yhdistetään selkeästi Tigerstedtiin, jolloin voidaan olettaa henkilön olevan keksijä. Olen jakanut maininnat myös erikseen pääotsikkoon sekä itse loppuun tekstiin, joka sisältää muun muassa leipä- tekstin ja ingressin.
Laskennan tarkoituksena on varmistaa, että helpommin laskettavat konkreettisemmat asiat pitävät paikkaansa, eivätkä tällaisten asioiden tulkinnat synny pelkästään ensim- mäisten lukukertojen mahdollisten ennakko-odotusten myötä, vaan tukena on myös ti- lastollista tietoa. Ennakko-odotuksilla viittaan esimerkiksi tilanteisiin, joissa lukijasta voi tuntua, että jostain asiasta kirjoitetaan jatkuvasti, vaikka todellisuudessa näin ei olisi. Esi- merkiksi aineistossani voi syntyä tilanne, jossa lukijasta tuntuu, että tietystä keksinnöstä kirjoitetaan jatkuvasti, vaikka kyseisestä keksinnöstä on oikeasti kirjoitettu vain laajem- min yhdessä tai kahdessa tekstissä.
3.3 Tutkimusetiikka
Pro gradu noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tutkimuseettisiä ohjeita (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2021). Opinnäytteessä ote- taan huomioon mahdolliset henkilösuojaan, yksityisyyssuojaan sekä tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset ja käytännöt.
Laadullisten tutkimuksen kannalta olennaista on pohtia omaa asemaa tutkimuksen te- ossa. Esille nousee refleksiivisyys, jolla tarkoitetaan pohdintaa, jossa tutkija pohtii omaa tutkijaminäänsä (Gould 2016, 10–11). Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että on hyvä tiedostaa kuka oikein henkilönä ja tutkijana on, mistä asioista oma minuus rakentuu, minkälaisia suhteita omaa tutkimuksen kohteeseen ja millä tavalla nämä kaikki yhdessä voivat vaikuttaa itse tutkimukseen tai omaan ajatteluun. Reflektoinnilla tarkoitetaan myös pohdintaa, kuinka tutkija voi kuvata asioita mahdollisimman paljon ilman, että ra- kentaa ne yleisellä totutulla tavalla (Jokinen, Juhila & Suoninen 2016, 32). Esimerkiksi gra- dussani on huomioitava, että en tutkijana toistaisi samoja diskursseja ja merkityssystee- mejä, joita aineistosta löytyy. On kuitenkin muistettava, että myös tutkija on osa sosiaa- lista todellisuutta ja hänen täytyy viestiä ja kommunikoida kulttuurisesti ymmärrettävästi (Jokinen, Juhila & Suoninen 2016, 32).
Lisäksi huomioin tutkielmassani EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n. Tutkiel- mani aineisto on julkista media-aineistoa, josta löytyy muutamia henkilötietoja, esimer- kiksi mediateksteissä haastatelluiden henkilöiden nimiä ja valokuvia. Tämän myötä GDPR:n laatimat vaatimukset ovat opinnäytteessäni huomioitu.
4 Keksijyyden representaatio
Eric Tigerstedtin ammatti oli keksijä. Uransa aikana hän kehitti useita erilaisia keksintöjä, joista hän sai useampia patentoitua omiin nimiinsä. Keksijänä oleminen ei kuitenkaan itsessään kerro sitä, että mitä keksijyys lopulta on. Mikä luo keksijyyden ja miten sitä rep- resentoidaan? Mediateksteissä keksijyyden representaatioon voidaan löytää muutamia tuntomerkkejä.
Jos tarkastellaan ensiksi aineistosta löytyviä ilmimerkityksiä, niin Tigerstedtiin yhdiste- tään selkeästi käsite keksijä: jokaisessa aineiston tekstissä mainitaan kyseinen sana ja se on mainittuna kahdeksassa pääotsikossa. Keksijänä olo on aineiston perusteella asia, joka nähdään oleellisena ja tärkeänä asiana tekstien sisällön näkökulmasta.
Taulukko 2. Keksijänä olemiseen viittaavat maininnat aineistossa Kuvaus Maininnat pääot-
sikoissa
Maininnat teks- teissä
Yhteensä
Tigerstedtin keksi- jänä olemiseen viit- taavat maininnat, esimerkiksi sanat
”keksijä”, ”keksintö”
ja ”kekseliäs”
8 15 23
Tämä osoittaa, että keksijänä oleminen halutaan tuoda lukijalle esiin jo heti tekstin alussa, eli median silmissä keksijyys nähdään mielenkiintoa herättävänä aiheena. Tämä
ei lopulta ole yllättävä tulos, koska tämä voidaan nähdä olennaisena tietona, kun puhu- taan tai kuvaillaan juuri tiettyä henkilöä. Tulos kuitenkin vahvistaa, että Tigerstedtiä esi- tetään nimenomaan keksijänä, eikä esimerkiksi insinöörinä hänen koulutustaustansa ta- kia. Kyseinen koulutustausta mainitaan aineistossa muutamia kertoja, mutta Tiger- stedtiin yhdistetään enemmän käsite keksijä kuin insinööri. Kysymys lopulta on, että mi- ten aineistossa keksijyys tuodaan esille? Mitkä ovat keksijyyden tuntomerkit?
4.1 Keksinnöt
Yksi tapa, jolla keksijyyttä ja samalla keksijyyden merkityksellisyyttä korostetaan, on kek- sinnöt ja patentit sekä näiden määrä. Jos henkilöllä ei ole keksintöjä, niin kyseistä henki- löä ei voida kutsua keksijäksi, koska olennainen näkyvä keksijyyden tuntomerkki puut- tuu: asia, joka on keksitty. Koska Tigerstedt ei ollut yhden asian keksijä, niin hänen merki- tyksellisyyttään korostetaan aineistossa mainitsemalla useampia hänen keksintöjään ja patenttejaan. Täten lukijalle kehittyy mielikuva, että kyseinen henkilö todellakin oli kek- sijä, mahdollisesti vielä keksijänä taitava ja nerokas, koska hän pystyi uransa aikana kek- simään useita erilaisia asioita. Yhdessä Helsingin Sanomien julkaisemassa jutussa teh- dään patenttien määrässä jopa kehuva vertaus maailmalla tunnetun keksijän Thomas Alva Edisonin ja Tigerstedtin patenttien määrän välillä:
”Thomas Edison omisti 1 093 patenttia, kun Tigerstedtillä oli niitä 120. Pitää kuitenkin muistaa, että Edisonin ura kesti 60 vuotta, Tigerstedtin runsaan vuosikymmenen. Ei sovi myöskään unohtaa, että suomalaisella oli kuolles- saan vireillä satoja patenttihakemuksia”. (Kettunen 2017).
Toteamuksen tarkoituksena on korostaa Tigerstedtin keksintöjen ja patenttien määrää suhteutettuna hänen uran pituuteensa, jolla voidaan luoda merkityksellisyyden tasoa Ti- gerstedtin keksijyyteen: hän pystyi saavuttamaan lyhyessä ajassa paljon asioita, ja mah- dollisesti olisi saavuttanut vielä enemmän tulevaisuudessa, jos hän ei olisi menehtynyt.
Keksijän tuotteliaisuus näyttää täten olevan median yksi tapa luoda keksijyyden repre- sentaatiota. Tigerstedtin keksintöjen ja patenttien määrä on aihe, joka nousi useam- massa tekstissä esille. Keksintöjen määrää saatettiin korostaa listaamalla keksintöjä tai tuomalla aihe suoraan esille, kuten toteamalla hänen olleen tuottelias keksijä. Tarkempi keksintöjen määristä kertominen aineistossa on hieman epämääräisesti ilmaistu, vaikka keksintöjen ja patenttien määrät suurimmalta osin olivat samoissa luvuissa.
Esimerkiksi tässä kappaleessa jo aiemmin mainitussa Helsingin Sanomien jutun lopussa olevan tietolaatikon alussa mainitaan, että Tigerstedtillä oli patentteja 120 ja useampia satoja hakemuksia vireillä. Kuitenkin saman tietolaatikon lopussa mainitaan, että Tiger- stedtillä oli ”400 patenttihakemusta ja 71 hyväksyttyä patenttia” (Kettunen 2017.). Peto- sen lehden jutussa mainitaan, kuinka Tigerstedt sai ”elämänsä aikana 120 patenttia 35 keksinnölle; patenttihakemuksia hän jätti yli 400.” (Kokko 2019). Etn.fi -sivuston jutun mukaan Tigerstedt hankki 71 patenttia (Vuolle-Selki 2016), kun taas Keskilaakson jutussa mainitaan Tigerstedtillä olleen yli 400 keksintöä (Taskinen 2019).
Aineistossa keksintöjen ja patenttien määrät ilmoitetaan melko samoissa lukumäärissä, mutta kuten luvuista huomaa, niin vaihtelua löytyy. Tämä kertoo epämääräisyydestä siinä, että millä tavalla patenttien tai keksintöjen määrät ovat lopulta laskettu jutun kir- joittajan tai median toimesta. Itse asiassa keksintöjen ja patenttien määrien kertominen aineistojeni teksteissä aiheutti minulla alun perin mielikuvan, että luvut olisivat aivan täy- sin erilaisia suhteessa toisiinsa. Kun kirjoitin nämä määrät ylös, niin osoittautui, että lu- vut olivat lopulta lähellä toisiaan. Epämääräisyyksistä huolimatta aineistosta saadaan selkeä mielikuva, että Eric Tigerstedt oli tuottelias keksijä, joka kehitti useita keksintöjä ja sai uransa aikana keksinnöilleen useampia patentteja.
Merkityksellisyydestä ja toisaalta tuotteliaisuudesta puhuttaessa voidaan kysyä, että ker- tooko keksintöjen määrä lopulta yhtään mitään keksijyydestä? Voiko yksi todella laadu- kas keksintö olla merkityksellisempi kuin useampi sata keksintöä yhteensä? Vaikuttaako tämä jotenkin keksijyyden representaatioon? Äsken esittämieni kysymysten vastaukset ovat tapauksesta sekä kontekstista riippuvaisia ja kysymyksiin tuskin on edes olemassa oikeaa vastausta, mutta määrän ja laadun suhde on kuitenkin hyvä tuoda esille merki- tyksellisyydestä keskusteltaessa. Kyseiset kysymykset kun voivat tulla monelle media- tekstin lukijalle ensimmäisenä mieleen. Näistä kysymyksistä ja pohdinnoista huolimatta aineiston perusteella Tigerstedtin merkityksellisyyttä ja keksijyyttä selkeästi korostetaan keksintöjen määrän kautta.
Aineistosta voidaan lisäksi havaita, että teksteissä ei missään vaiheessa synny ristiriitaa keksintöjen laadun ja määrän kanssa, koska samanaikaisesti aineiston teksteissä koros- tetaan Tigerstedtin keksintöjen määrää sekä samalla keksintöjä kehutaan muun muassa
”huimiksi”. Tätä kautta Tigerstedtille ja hänen keksintöjensä määrälle luodaan vielä enemmän merkitystä: keksintöjä on paljon ja nämä keksinnöt ovat kaiken lisäksi laaduk- kaita, eikä esimerkiksi huonoja tai mitäänsanomattomia. Keksintöjen määrän ja laadun välinen suhde voi olla keksijyyden representaation rakentumisen yksi osa, ainakin jos keksijänä on tuottelias henkilö. Vähintään tämä vahvistaa keksijyyden representaatiota, koska esille tulee laadun käsite: on keksitty jotain uutta merkityksellistä ja tärkeää.
Tigerstedtin merkityksellisyys ja toisaalta taidokkuuden ja keksintöjen laadun korostami- nen tuodaan teksteissä esille myös tunnettujen auktoriteettien välityksellä, nimittäin ai- neistosta löytyy mainintoja auktoriteeteiksi laskettavista henkilöistä ja instituutioista, jotka ovat olleet Tigerstedtin asiakkaina. Esimerkiksi yhdessä Helsingin Sanomien jutussa mainitaan, kuinka Tigerstedtin kehittämän kuulolaitteen tilasi Ruotsin prinssi Carl ja kryptografeja olivat tilanneet ainakin Suomen armeija sekä Meksiko (Kettunen 2017).
Teksteistä eniten esillä oleva auktoriteetti on Thomas Alva Edison. Tigerstedtille on an- nettu kutsumanimi ”Suomen Edison”, mutta Edison itse henkilönä mainitaan melko usein teksteissä. Lähtökohtaisesti Edison mainitaan, kun esille nostetaan Edisonin Tiger- stedtille kirjoittama suosituskirje. Edison on ollut yksi tuotteliaimmista ja mahdollisesti tunnetuimpia keksijöitä maailmanlaajuisesti. Täten suomalaisessa mediassa voidaan nähdä merkityksellisenä, että suomalainen keksijä on saanut maailmalla tunnetulta kek- sijältä suosituskirjeen. Yhdessä Helsingin Sanomien julkaisemassa jutussa mainitaan, kuinka Edison oli vakuuttunut Tigerstedtin keksinnöistä ja lähetti suosituskirjeen esimer- kiksi American Telephone & Telegraph Companyyn ja pyysi Tigerstedtin puolesta apua Yhdysvaltain kauppaministeriöltä (Kettunen 2017).
Yksi olennainen huomio aineiston teksteissä on, että missään tekstissä Tigerstedtin kek- sijyyttä tai keksijäntaitoja ei kyseenalaistettu tai näytetty negatiivisessa valossa. Jokainen aineiston teksti oli kokonaisuutena jollain tasolla kehuva tai henkilön keksijyyden merki- tyksellisyyttä korostavaa. Ainoa Tigerstedtin keksijyyden negatiiviseen, mutta erittäin tul- kinnanvaraiseen, valoon laittava virke liittyy Tigerstedtin yksityiselämään, koska hänen keksijäuransa ja rahavaikeudet aiheuttivat avioeron Tigerstedtin ja Lignellin välillä (Kettu- nen 2017). Tosin kyseisessä virkkeessä korostetaan myös Tigerstedtin panostusta
omaan uraansa ja hänen visioilleen teknologian kehittäjänä, joten esimerkiksi lukija, joka asettaa oman työuransa erittäin tärkeäksi omassa elämässään, saattaa kenties nähdä tässä jotain positiivista mahdollisesta ikävästä lopputulemasta huolimatta. Tämän myötä panostus teknologian tai ylipäätään keksijän oman erityisalan kehittämiseen voidaan nähdä osana keksijyyden representaatiota.
Tarkasteltaessa Tigerstedtistä kirjoitettuja tekstejä, niin voidaan huomata, että lähtökoh- taisesti tekstien sisältöjen aiheet liittyvät nimenomaan hänen keksintöihinsä. Vaikka use- ammassa jutussa käsitellään Tigerstedtin elämää ja hänen keksijänä oleminen mainitaan eri tavoilla jo useissa otsikoissa, niin hänen keksintönsä ja tämän myötä myös keksijyys
ovat kuitenkin lopulta näiden juttujen pääaiheina. Tämä näkyy esimerkiksi juttujen otsi- koinneissa, koska lähes jokaisessa jutussa viitataan johonkin Tigerstedtin keksintöön. Voi siis olla mahdollista, että keksijyyden esittämiseen liittyy nimenomaan vahva näkyvä lii- tos keksintöihin, eikä niinkään itse henkilöön eli keksijään. Tämä ilmiö näkyy toisaalta myös ihmisten arkielämässä: ympärillämme on useita erilaisia keksintöjä, mutta loppu- jen lopuksi harvoin tiedämme, kuka tai ketkä ovat nimenomaan nämä kyseiset keksinnöt keksineet. Keksinnön pystyy näkemään ja keksijyyden tiedostamaan, mutta keksijän tai keksijöiden nimiä ei tiedetä, ellei tutki asiaa tarkemmin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keksijyyden representaatioon ei yhdistyisi tuntomerk- kejä liittyen itse keksijähenkilöön, koska keksijyys nimenomaan toteutuu keksijän välityk- sellä: ilman keksijää ei olisi keksintöä. Tigerstedtistä kertovissa teksteissä keksijyyteen yhdistetään muun muassa jo aikaisemmin mainittu tuotteliaisuus, mutta lisäksi myös esimerkiksi kuvailu neroksi tai taitavaksi. Äskeisten kuvailujen näkyminen aineistossa ei sinällään ole yllättävää, koska ilman näitä ominaisuuksia ei keksintöjä todennäköisesti synny, ellei sitten keksinnöt synny vahingossa. Toisaalta nerous yhdistetään välillä erit- täin vahvasti keksijyyteen, koska esimerkiksi suomen kielessä on käytössä sana ”keksi- jänero”. Kuitenkin nerous tai taitavuus eivät suoraan ole yhteydessä keksijyyteen ja sen tuntomerkkeihin, vaan ne ovat enemmänkin sivutuntomerkkejä, jotka voivat olla koko- naan omia representaatioitaan, mutta kuitenkin samalla vahvasti sidoksissaan toisiinsa.
Esimerkiksi aineistossani nerous näyttäytyy kokonaan omana, erillisenä representaatio- tyyppinään, mutta sillä on myös vahva sidos Tigerstedtin keksijyyteen: henkilö oli nero keksintöjen saralla. Havaintojeni perusteella vaikuttaa siltä, että Tigerstedtin keksijyyttä on lähinnä esitetty keksintöjen ja tuotteliaisuuden kautta, kun taas keksintöjen syntymi- sen takana olevaa henkilöön liittyvää kuvausta esitellään erillään neroutena, kokonaan omana representaationaan.
Aikaisemmin on jo mainittu, että keksijyys vaatii tuntomerkikseen keksinnön ja keksijän, jotta se voi olla olemassa. Aineistossa keksijyyden representaatiot näkyvät erityisesti kek- sintöjen kautta, esimerkiksi Tigerstedtin tuotteliaisuuden myötä: keksijyyden represen- taatio vahvistuu sen mukaan, mitä enemmän keksintöjä on ja minkä laatuisia ne ovat.
Millä tavalla keksinnöt lopulta näkyvät aineistossa ja miten nämä vaikuttavat keksijyyden representaatioon aineistossani? Havainnoidaan tätä asiaa yksityiskohtaisemmin:
Tigerstedt kehitti elämänsä aikana useita satoja keksintöjä ja kuten aikaisemmin on tul- lut todettua, niin nämä keksinnöt ovat nähty positiivisessa valossa. Keksintöjen määrä on suuri, joten Tigerstedtin keksinnöistä kirjoittaessa kaikkia hänen keksintöjään ei voida mainita yksittäisessä mediatekstissä, ellei juttuun ole erikseen lisätty listaa, joka sisältäisi keksijän kaikki keksinnöt. Aineistossani tämän kaltaista listaa ei kuitenkaan ole. Tämän vuoksi keksinnöistä todennäköisimmin mainitaan jutun kirjoittajan mielestä merkittä- vimmät tai mielenkiintoisimmat keksinnöt. Erityisesti jos samat tietyt keksinnöt maini- taan median tuottamissa teksteissä, niin kyseiset keksinnöt myös liitetään tiettyyn keksi- jään, esimerkiksi tässä tapauksessa Tigerstedtiin. Lopulta näiden keksintöjen myötä syn- tyvät ilmiöt yhdistetään keksijään.
Seuraavassa taulukossa on laskettu yhteensä aineistossa mainitut Tigerstedtin keksinnöt per aineistoteksti. Huomioitavaa on, että olen laskenut taulukkoon mukaan kaikki mah- dolliset keksinnöt, jotka aineistossa mainitaan. Täten taulukossa on mukana asioita, joita Tigerstedtin voidaan tulkita lähinnä rakentaneen eikä keksineen. Tarkoituksenani ei kui- tenkaan ole määrittää, mitä Tigerstedt on keksinyt elämänsä aikana, joten rajaus kaikkiin mahdollisiin asioihin, joiden parissa Tigerstedt on työskennellyt keksijän roolissa, on pä- tevä. Tämä rajaus antaa myös suuntaa siihen, minkälaisiin keksintöihin juuri kyseinen keksijä yhdistetään. Tällainen kielenkäyttö, jossa yhdistetään tietyt keksinnöt tiettyyn keksijään, on melko suoraa ja voimakasta merkitysten antoa keksijälle.
Taulukkoa lukiessa on huomioitava, että aineiston teksteissä samoihin keksintöihin on viitattu useilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi joissain teksteissä sanotaan suoraan Tiger- stedtin keksineen äänielokuvan, kun taas toisissa mainitaan hänen onnistuneen liittä- mään äänen elokuvafilmille. Olen pyrkinyt kategorisoimaan tällaiset esimerkit samaan kohtaan taulukkoa samalle riville. Jaottelu on kuitenkin ollut haasteellinen, koska Tiger- stedt kehitti uransa aikana useampia samankaltaisia keksintöjä, esimerkiksi useampia vahvistinputkia. Tämän takia on ollut välillä haasteellista saada selville, mistä tietystä keksinnöstä yksittäisessä aineistotekstissä tarkalleen ottaen puhutaan. Haastetta lisää myös se, kuinka joissain teksteissä keksintöjä kuvataan yksityiskohtaisemmin, kun taas joissain muissa teksteissä kuvaus tehdään pinnallisesti. Tämän vuoksi olen laittanut tau- lukossa erikseen muun muassa optisen äänentallennuksen ja äänivalokuvauskoneen.
Olen kuitenkin taulukon tarkastelua helpottaakseni laittanut samankaltaiset keksinnöt peräjälkeen. Lisäksi ”sähköisestä silmästä” puhuttaessa en ole ottanut laskennassa huo- mioon Tigerstedtin ”Tulee vielä aika” -ennustuksen sähköisen silmän mainintaa, vaan mi- nua kiinnosti, kuinka monesti sähköinen silmä mainittiin kyseisen lainauksen ulkopuo- lella. Aineistosta löytyi tällä menetelmällä 24 erilaista mainittua keksintöä:
Taulukko 3. Aineistossa mainitut Tigerstedtin keksinnöt
Keksintö Mainintojen määrä mediateksteissä
Salakuuntelulaite/-järjestelmä 6 mainintaa Äänielokuva / äänen liittäminen eloku-
vafilmiin
9 mainintaa
Ilmapallon lennättäminen, kyydissä koira 1 Elokuvaprojektori kuvan välittäminen lan- kaa myöten / välkkymätön projektori
4
Äänivalokuvauskone / fotomagnetofon /elokuvakone /elokuvalaite
4
Keksintö Mainintojen määrä mediateksteissä
Teräsnauhakamera 1
Optinen äänentallennin 2
Vahvistinputki/elektroniputki/triodi- putki/radioputki / äänen vahvistimet
6
Kryptografi / radioviestien salausjärjes- telmä / salasanomakone /salakirjoitus- kone
7
Valokuvauskone / kamera / värivaloku- vauksen kehittäminen
5
Television esiaste / ”sähköinen silmä”
/elektroftalmoskooppi
4
Taitettava matkapuhelin 5
Kuulolaite / kuulokoje 5
Vedenalainen signaalilaite 1
Lieriömikrofoni 1
”Koje, jonka avulla kaksipaikkaisessa ko- neessa peräkkäin istuvat pilotit pystyivät kommunikoimaan keskenään”
1
Sähköinen rotanloukku 3
Paristoja 3
Sähkömoottoreita 4
Kipinälennätin 3
Kolmipyöräinen moottoripyörä 1 Haulikon / kiväärin automaattinen laukai- sujen laskija
3
Haulikon peukaloliipaisin 2
Keksintö Mainintojen määrä mediateksteissä Ilmapallon lennättäminen, kyydissä koira 1
Eniten keksinnöistä mainintoja sai äänielokuva tai äänen yhdistäminen elokuvafilmiin yh- deksällä maininnalla. Kyseiseen keksintöön kuuluu tärkeänä osana vahvistinputki, joka mainittiin aineiston teksteissä kuusi kertaa. Lisäksi molempia keksintöjä korostettiin teksteissä erikseen Tigerstedtin merkittävimmiksi keksinnöiksi. Salakuuntelulaite sai myös mainintoja Tigerstedtin merkittävimmäksi keksinnöksi, nimittäin näin todettiin kol- messa tekstissä, kun keksintö muuten sai yhteensä mainintoja kuusi kappaletta. Kuulo- koje ja matkapuhelin mainittiin viidessä jutussa, eli joka kolmannessa tekstissä. Loput keksinnöt saivat yhdestä neljään mainintaa, useimmiten yhdestä kolmeen.
Aineiston perusteella Tigerstedt yhdistetään keksintöjen suhteen selkeästi äänifilmin ja äänen yhdistämiseen. Tätä aihetta käsiteltiin mainitsemalla kyseinen asia tai sitten asi- aan viitattiin vahvistinputkien avulla. Äänen merkitys korostuu entistä enemmän Tiger- stedtiin yhdistetyissä keksinnöissä, koska muun muassa kuulokoje sai useampia mainin- toja aineistossa, vaikka Tigerstedtin kuulokojetta ei useammassa tekstissä käsitelty muu- ten kuin yksittäisenä mainintana. Tigerstedtin keskittyminen kyseiseen teknologiaan mainitaan erikseen YLEn Tigerstedtin kannettavasta telefoonista kertovassa jutussa: Ti- gerstedtillä on ”patentteja hallussaan liittyen radio-, puhelin, kaiutin- ja mikrofoniteknii- kaan” (Stammeirer 2020). Näiden kaikkien mainintojen myötä Tigerstedtistä luodaan ku- vaa keksijänä, joka on työskennellyt teknologian ja tekniikan, erityisesti ääneen ja sähköi- seen viestintään liittyvän tekniikan, parissa. Toisin sanoen keksijyyteen tai keksijänä ole- miseen yhdistetään työskentely elektronisten laitteiden parissa. Väitän, että tämä on yleisempi mielikuva keksijyydestä, koska kaikkia ihmisiä, jotka keksivät erilaisia asioita, ei nimetä keksijöiksi. Esimerkiksi kulttuurisia keksintöjä kehittäneet ihmiset, kuten tietyn
