Tuntemattomuus

Yksi olennainen piirre graduni aineiston tekstien keksijyyden representaatiossa liittyy unohdukseen ja tuntemattomuuteen: Eric Tigerstedt esitetään aineistossa usein unoh-dettuna tai tuntemattomana keksijänä. Tämä tuotiin esille kahdeksassa tekstissä ja yh-den kerran otsikossa. Tilastollisesti on selvää, että Tigerstedtiä yleisesti pidetään unoh-dettuna keksijänä, mutta miten tämä asia tuodaan teksteissä esille? Voiko tuntematto-muus tai unohdus olla keksijyyden representaatio tai tämän tunnusmerkki? Voiko tunte-mattomuus olla keksijyydestä syntyvä ilmiö? Analyysini perusteella tämä voi olla mahdol-lista, mutta tämä on kontekstista riippuvaista.

Taulukko 4. Unohdukseen ja tuntemattomuuteen viittaavat maininnat aineistossa

Kuvauksen tapa Maininnat otsikoissa Maininnat teksteissä Unohdukseen ja

tuntematto-muuteen viittaavat maininnat

1 8

Millä tavoilla tuntemattomuus tai unohdus tulee mediateksteissä esille? Ensimmäinen ja selkeä tapa on se, että asia sanotaan suoraan yhdistäen tuntemattomuus tai unohdus keksijään, tässä aineistossa Tigerstedtiin. Esimerkiksi Petosen lehden Tigerstedtistä kir-joitetussa jutussa unohdus mainitaan jo otsikossa ”Murhayritys vai onnettomuus? Unoh-dettu Eric Tigerstedt oli aikansa nero” (Kokko 2019).

Yhdessä tekstissä Tigerstedtin tuntemattomuus tuodaan esille niin varmasti, että tekstin lukijan oletetaan jo valmiiksi olevan tietämätön siitä, kuka Tigerstedt on:

”Mutta tiedätkö sinä, kuka oli Eric Tigerstedt (1887–1925)? Ai et? No kerrotta-koon nyt aluksi, että tämä ”Suomen Edison” keksi äänielokuvan” (Oinaala 2018).

Samassa tekstissä Tigerstedtin tuntemattomuus tulee useammankin esille, esimerkiksi lauseissa ”Tätä taustaa vasten hän on kotimaassaan käsittämättömän tuntematon” ja

”Tosin tavallaan tuntemattomuus on vain luontaista jatkumoa Tigerstedtin elämänvai-heille” (Oinaala 2018). Näistä lainauksista voidaan huomata, että Tigerstedtin tuntemat-tomuudesta kirjoitetaan tyyliltään melko muistuttelevalla tavalla. Tämä kirjoitustapa viit-taa tuntemattomuuden tai unohduksen korostamiseen, koska muistutteleva tyyli viitviit-taa oletukseen, että lukija ei tunne tai tiedä henkilöä.

Mielenkiintoista kyllä, Tigerstedtin tuntemattomuus aiheuttaa muutaman aineiston teks-tin kesken ristiriidan: Eräässä aineiston tekstissä todetaan, kuinka Tigerstedt ”ei saavut-tanut julkista tunnustusta” (Kettunen 2017), jota voidaan pitää yhtenä syynä Tigerstedtin tuntemattomuuteen. On kuitenkin korostettava, että tunnustuksen saaminen ei tarkoita itsessään unohdettuna tai tuntemattomana olemista. Petosen lehden jutussa esimer-kiksi kirjoitetaan, että Tigerstedt on kansainvälisesti tunnettu, mutta unohdettu (Kokko 2019).

Kun puhutaan kansainvälisyydestä, niin Tigerstedtin tuntemattomuus nousee muuten-kin esille. Esimerkiksi Kymenlaakson keksijöistä kertovassa Xamk:in blogitekstissä tode-taan seuraavasti:

”On jossain määrin surullista, ja peiliin katsomisen paikka, että ulkomaisen kirjoittajan täytyy löytää maakuntamme keksijät ennen kuin löydämme ne itse”. (Lindeman 2020).

Virkkeessä tehdään eräänlainen olettamus, että Tigerstedtiä ei olisi löydetty Suomessa tai kuten virkkeessä todetaan eli maakunnassa, jossa Tigerstedt eli. Väitettä perustellaan sillä, että ulkomainen kirjoittaja on sen sijaan kirjoittanut kyseisestä suomalaisesta keksi-jästä, eikä Tigerstedtiä ainakaan blogitekstin kirjoittajan mukaan ole kotimaiset kirjoitta-jat samalla tavalla nostaneet esille, ainakaan tarpeeksi.

Tigerstedtistä esille tuotu tuntemattomuus on mielenkiintoista pohdittavaa, koska sa-malla voidaan kysyä, että missä vaiheessa tuntemattomuus katoaa? Aineiston media-teksteissä on tietoisesti kirjoitettu, että Tigerstedt on tuntematon tai unohdettu keksijä, eli media itsessään ylläpitää ja luo sosiaalista todellisuutta representaatioillaan siitä, että Tigerstedt on tuntematon. Toisin sanoen, jos Eric Tigerstedtistä aloitetaan kirjoittamaan enemmän ja hänestä tulee jollain laskennallisella mittarilla tunnetumpi historiallinen henkilö, niin tullaanko tästä huolimatta Tigerstedtiin yhdistämään tuntemattomuus tai unohdus? Missä menee tuntemattomuuden raja?

Toisaalta voi olla mahdollista, että tuntemattomuus tai unohdus ei suoranaisesti edes ole uniikki tuntomerkki Tigerstedtistä, vaan se on laajempi ilmiö ja rakennettu tunto-merkki keksijyyden representaatioon ainakin mediateksteissä: Tigerstedt ei nimittäin ole ainut keksijä, johon yhdistetään unohdus tai tuntemattomuus. Esimerkiksi History of Yesterday -sivuston artikkelissa keksijä ja fyysikko Nikola Teslaa pidetään unohdettuna keksijänä, jota ei ymmärretty hänen oman elämänsä aikana. Hänen ajatuksensa olivat aikaansa edellä, eikä hän kuollut rikkaana, vaan köyhänä (Milojković 2021.). Kuvailu on

hyvin samankaltainen, kun verrataan suomalaisen median kirjoituksia Tigerstedtistä: pi-detään unohdettuna, oli aikaansa edellä ja menehtyi köyhänä. Muitakin yhteneväisyyksiä löytyy: kuten Tigerstedtillä, niin Teslalla oli useita patentteja keksinnöilleen: Teslalla on 278 patenttia yli 25 valtiossa (Sethi 2016, 71).

Tesla ja Tigerstedt eivät ole ainoita unohdettuna pidettyjä keksijöitä, vaan jopa pienellä etsinnällä voidaan löytää lisää keksijöitä samoilla kuvauksilla: esimerkiksi BBC on kirjoit-tanut unohdetusta, mutta yli 200 keksintöä kehittäneestä, uraauurtavasta keksijästä Shankar Abaji Bhiseysta, jota pidetään Intian Edisonina (Patel 2019). Mielenkiintoisesti myös Tigerstedtiin on yhdistetty Edisonin nimi, kun häntä on kutsuttu Suomen Ediso-niksi. Tigerstedtin lisäksi Suomesta löytyy lisää unohdettuja keksijöitä, esimerkiksi YLE on tuntemattomuuden, unohduksen ja suomalaisuuden kautta kirjoittanut artikkelin D. E.

D. Europaeuksesta. Artikkelin alussa jo tehdään olettamus, että ”On ihme, jos olet joskus kuullut nimen David Emmanuel Daniel Europaeus” ja tämän jälkeen korostaen, että on ihme, jos ei ole käyttänyt mitään hänen keksimiään suomalaisia sanoja, kuten edus-kunta, harrastus, kunta tai mielikuvitus. Samalla tekstissä on mainittu, kuinka tuntemat-tomuudestaan huolimatta hänen uransa ja tekonsa ovat vaikuttaneet merkityksellisesti Suomen kansalliseepos Kalevalaan Kullervo-runojen myötä, ja on tätä kautta vaikuttanut maailmalla tunnetun fantasiakirjailija J.R.R. Tolkienin tuotantoon (Kivimäki 2020.). Euro-paeusta ei välttämättä voida kutsua juuri keksijäksi, kun hän ei ole kehittänyt teknisiä laitteita, mutta hän on kuitenkin keksinyt sanoja, jotka ovat lopulta otettu ihmisten käyt-töön.

Toisaalta voi olla mahdollista, ettei tuntemattomuus ole pelkästään keksijyyden tunto-merkki tai aiheesta syntyvä ilmiö, vaan se liittyy laajemmin koko tiedeyhteisöön. Tästä toimii esimerkkinä Suomessa ollut Vaihtoehto Eskolle -kampanja, jonka tarkoituksena oli kasvattaa Suomen kansalaisten keskuudessa tietoa suomalaisista tieteentekijöistä.

Kam-panja tehtiin, kun vuoden 2016 Tiedebarometrin perusteella Suomen kansalaisista suu-rin osa osasi nimetä vain yhden elossa olevan tutkijan, joka on tähtitieteestä tuttu pro-fessori Esko Valtaoja (vaihtoehtoeskolle.fi 2017.). Toisin sanoen tuntemattomuus on laa-jempi tiedeyhteisöön kohdistuva ilmiö, mutta aineistossani tämä korostuu kontekstin vuoksi keksijöihin. Toisaalta on muistettava, että keksijät useimmiten työskentelevät tie-teellisten tutkimusten pohjalta, joten yhdistäviä tekijöitä löytyy.

Kun tuntemattomuutta ja unohdusta tarkastellaan äskeisten esimerkkien kautta, niin voidaan havaita, että nämä piirteet vaikuttavat olevan osa median luomaa käsitystä kek-sijyydestä. Tuntemattomuus tai unohdus ei todennäköisesti ole median ainoa tapa esi-tellä keksijyyttä, mutta se näyttää selkeästi olevan ainakin yksi vaihtoehtoinen näkö-kulma. Tuntemattomuus näyttää olevan tuntomerkki varsinkin sellaiselle keksijyydelle ja neroudelle, jossa henkilö on saavuttanut paljon omana elinaikanaan, mutta laajempi ar-vostus on syntynyt myöhemmin tulevaisuudessa. Jos tuntemattomuutta tai unohdusta havainnoidaan gradun aineistosta, niin voidaan huomata, että nämä piirteet ovat näky-villä myös Tigerstedtistä puhuttaessa ja lopulta tämä kaikki yhdistyy Tigerstedtin keksi-jyyteen: vaikka hän saavutti keksijänä paljon, niin tästä huolimatta hän on tuntematon ja unohdettu, samalla tavalla kuin monet muut jopa suuresti maailmaa muuttaneet keksi-jät tai nerot.

Tigerstedtin elämää kuvaillaan yleisellä tasolla aineistossa tapahtumarikkaana, mutta lo-pulta epäonnisena. Esimerkiksi Petosen lehdessä Tigerstedtin elämästä todetaan, että se oli ”vuoristoratamainen” (Kokko 2019). Kahdessa aineiston tekstissä Tigerstedtin elämää kuvaillaan sen verran tapahtumarikkaaksi, että hänestä voisi tehdä elokuvan. Muun mu-assa äsken mainitun Petosen lehden jutun lopussa kirjoitetaan seuraavasti:

”Silti, tai juuri siksi tämän lähes tuntemattoman suomalaisen keksijäneron vaiherikas elämä olisi vähintään yhden elokuvan arvoinen.” (Kokko 2019).

Helsingin Sanomien radioarvostelussa elokuvan tekemisen mahdollisuudesta todetaan näin:

”Hieman luettelomainen mutta dramaturgialtaan vetävä ohjelma käy läpi Eri-cin hämmästyttävän elämäntarinan, jossa olisi aineksia vaikka elokuvaksi.”

(Oinaala 2018)

Tigerstedtin elämän ja toisaalta muidenkin unohdukseen jääneiden keksijöiden epäon-nen voidaan nähdä olevan osa keksijyyden harteille jäävää tuntemattomuutta ja unoh-dusta, eräänlaisena viimeisenä epäonnisena tapahtumana tai elämän jälkeisenä epäon-nen jatkona. Esimerkiksi Helsingin Sanomien radioarvostelussa kirjoitetaan, että ”Tosin tavallaan tuntemattomuus on vain luontaista jatkumoa Tigerstedtin elämänvaiheille” (Oi-naala 2018). Lauseessa viitataan lähtökohtaisesti Tigerstedtin tuntemattomuuteen, mutta samalla kuitenkin viitataan kontekstin myötä myös keksijyyteen: keksijyys ja keksi-jyyden myötä syntyneet saavutukset ovat lopulta yksi oleellisimmista syistä, minkä takia Tigerstedtistä on ylipäätään kirjoitettu mediassa. Toisin sanoen Tigerstedtistä kirjoite-taan lähtökohtaisesti nimenomaan keksijyyden kautta.

Tigerstedt saavutti elämänsä aikana paljon keksintöjen parissa, joka näkyy aineiston mo-nien muiden esitystapojen kautta: Tigerstedt visioi useita erilaisia keksintöjä ja nämä vi-siot eivät jääneet pelkästään ajatuksiksi, vaan useimmat visionsa hän toteutti. Kuitenkin näistä saavutuksista huolimatta aineiston kautta tuodaan ilmi, että Tigerstedt kohtasi paljon epäonnea elämänsä aikana. Esimerkiksi eräässä Helsingin Sanomien artikkelin ingressissä epäonnisuus tuodaan esille heti: ”Eric Tigerstedt syntyi kultalusikka suussa, mutta elämää varjosti uskomaton epäonni.” (Kettunen 2017).

Teksteissä tulee ilmi, että epäonni ei aina liittynyt edes keksintöihin tai Tigerstedtin liike-toimiin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien radioarvostelussa kirjoitetaan Tigerstedtistä, että ”Köyhyys vaivasi, ihmissuhteet sakkasivat, ja päässä pyörineet keksinnöt veivät

yö-unet” (Oinaala 2018). Toisaalta aineiston tekstien sisällöstä saa mielikuvan, että Tiger-stedt käytti suurimman osan elämästään intohimoisesti keksintöihin ja keksimiseen, jo-ten toisaalta samalla herää kysymys, että onko kärjistäen lähes kaikki Tigerstedtin me-dian esille tuoma epäonni lopulta tavalla tai toisella sidoksissa keksijyyteen? Aineiston teksteistä voidaan löytää useita erilaisia näkökulmia, joilla Tigerstedtin epäonni tuodaan esille.

Ensimmäinen epäonneen liittyvä teema liittyy keksintöihin ja näihin liittyviin tapahtu-miin. Tigerstedt keksi uransa aikana paljon erilaisia asioita, mutta ura ei ollut pelkkiä saa-vutuksia. Aineistossa esimerkiksi mainitaan, kuinka Tigerstedt ei saanut kaikille keksin-nöilleen patentteja, eikä hän saanut myytyä patentteja eteenpäin esimerkiksi yhtiöiden käyttöön. Toisin sanoen keksintöjen kaupallistaminen oli haasteellista. Esimerkiksi ”Tele-visio oli viittä vaille suomalainen keksintö” -artikkelissa kirjoitetaan seuraavasti:

”Television kehittäminen oli yksi kokeilu muiden joukossa, eikä Tigerstedt saanut kaupallistettua sitä. Elektroftalmoskooppeja rakennettiin tiettävästi vain kaksi kappaletta.” (Takala 2014).

Tekstin seuraavassa kappaleessa kirjoitetaan, kuinka Tigerstedtin isoista visioista ”…har-vat kelpasi”…har-vat teolliseen tuotantoon”. Tehdastuotantoon sopimattomuus todetaan myös esimerkiksi kouvolalaisista keksinnöistä kertovan artikkelin kuvatekstissä, jossa maini-taan tämän olevan syy siihen, miksi Tigerstedt on ”… jäänyt hieman unholaan” (Kouvo-lansanomat.fi 2018).

Kymenlaakson menneistä ja tulevaisuuden keksijöistä kertovassa blogitekstissä tode-taan, kuinka keksijöiden tunnettuuteen vaikuttaa paljon kaupallinen menestys, joten

”Keksijän tunnettuus jää usein vaatimattomaksi, jos hänen nimensä liittyy vain tekniseen erinomaisuuteen…” (Lindeman 2020). Näin tekstin mukaan on käynyt Tigerstedtille. Kau-pallinen menestys liittyy aikaisemmin käsiteltyyn keksintöjen sopivuuteen

tehdastuotan-toon, mutta myös henkilön omaan taloudelliseen tilanteeseen: koska keksintöjä tai pa-tentteja ei saatu myytyä, niin tämän myötä voi syntyä taloudellisia ongelmia. Tigerstedtin taloudelliset ongelmat on toinen näkyvä teema epäonnen kannalta.

Taloudelliset ongelmat tulevat varsinkin esille Helsingin Sanomien Tigerstedtin elämästä kertovassa jutussa. Jutussa mainitaan esimerkiksi, kuinka Tigerstedtin ensimmäinen yh-tiö meni nopeasti lähes vararikkoon ja kuinka hän söi uransa alkuvaiheessa ”munista, hunajasta ja kaakaojauheesta tekemäänsä seosta, jota hän kutsui ”Olympian jumalten ravintosekoitukseksi””, koska varaa ei ollut muuhun (Kettunen 2017). Samassa jutussa myös todetaan, kuinka ennen Yhdysvaltoihin lähtemistä Tigerstedt palasi Tanskasta Suo-meen ”varattomana ja velkaisena”. Kyseisestä toteamuksesta katsottuna seuraavassa kappaleessa on suora lainaus itse Tigerstedtiltä hänen tilanteestaan. Lainaus oli kirjoi-tettu Tigerstedtin tanskalaiselle juristiystävälle:

”Saa nyt nähdä, miten tämä helvetti päättyy. Olen joutunut ojasta aallikkoon.” (Kettunen 2017).

Todennäköisesti Tigerstedtin toteamus ei liity pelkästään taloudellisiin vaikeuksiin, vaan myös samoihin aikoihin tapahtuneeseen avioeroon ja kyseiseen tilanteeseen liittyviin ta-pahtumiin. Kyseinen lainaus kuitenkin osoittaa yleisesti, kuinka hän itse ajatteli, ettei hä-nellä ole onnea matkassa. Epäonni ei siis ole täten pelkästään median kehittämä mieli-kuva Tigerstedtin elämästä.

Avioero on yksi teema, joka näkyy epäonnen esittämisessä. Siitä, voidaanko avioero las-kea negatiiviseksi tai positiiviseksi asiaksi, on kontekstista riippuvaista, mutta aineistossa avioero esitetään tulkintani perusteella negatiivisessa sävyssä. Esimerkiksi juuri Helsin-gin Sanomien Tigerstedtistä kertovassa jutussa käsiteltiin Tigerstedtin avioeroa tarkem-min:

”Yksityiselämäkin sakkasi. Tigerstedt oli vuonna 1919 mennyt naimisiin Köö-penhaminassa uraa tehneen suomalaisen taidemaalarin Ingrid Ruinin kanssa

ja saanut tämän kanssa lapsenkin, mutta liitto kesti vain kaksi vuotta. Mitä ilmeisemmin maanisesti laboratoriossaan uurastanut keksijä oli vaikea avio-mies.” (Kettunen 2017)

Saman tekstin lopulla olevassa infolaatikossa mainitaan lisäksi Tigerstedtin ensimmäi-nen kihlattu Marketta Nybom. Petosen lehden jutussa kerrotaan tarkemmin syitä siihen, miksi kihlaus purettiin: Nybomin vanhemmat kokivat Tigerstedtin olevan kykenemätön elättämään nuorikkoaan (Kokko 2019). Mielenkiintoinen huomio Nybomista on se, että hänen etunimensä on kirjoitettu Petosen lehdessä Marthana. A.M. Pertti Kuuselan Tiger-stedtin elämästä kertovassa kirjassa Nybomin etunimi taas on Marjatta (Kuusela 1981, 26). Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka Tigerstedtin elämästä voi olla liikkeellä ristirii-taista tietoa.

Yksi epäonneen liittyvä teema on epäluottamus Tigerstedtiä kohtaan, mikä näkyy esi-merkiksi aikaisemmissa kappaleissa kerrotuista avioerosta ja kihlauksen purkamisesta, mutta myös siinä, kuinka monet Tigerstedtin keksinnöt eivät päässeet tehdastuotantoon tai keksintöjen patentteja ei saatu myytyä. Epäluottamusta löytyy muualtakin. Esimer-kiksi yhdessä aineiston tekstissä mainitaan, kuinka Tigerstedtin keksiminen nähtiin per-heen sisällä ”hullun hommana” (Takala 2014), eli epäluottamusta löytyi hänen visioi-hinsa. Yhdessä Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan Tigerstedtin työskentelystä nuo-rena Strömbergin konetehtaalla ja laivatelakalla, jossa paikalliset työlaiset eivät katso-neet Tigerstedtiä hyvällä, koska hän tuskin jäisi ”leivättä” rikkaana kartanon lapsena (Ket-tunen 2017).

Tigerstedtin loukkaantumiset voidaan laskea epäonneksi ja Tigerstedtin loukkaantumi-sista kerrotaan muutamissa teksteissä. Helsingin Sanomien Tigerstedtistä kertovassa ar-tikkelissa mainitaan Tigerstedtin korville lyöminen, jonka myötä ”…osa kuulosta meni lo-puksi ikää” (Kettunen 2017). Samassa jutussa mainitaan lisäksi Tigerstedtin jalan nilkan

murtuminen mäkihypyssä. Äsken mainitussa Helsingin Sanomien jutussa nilkan murtu-misen kohdalla kerrotaan myös tuberkuloosibakteerista. Tuberkuloosi oli lopulta syy Ti-gerstedtin menehtymiseen useampia vuosikymmeniä myöhemmin. Tuberkuloosi on ai-neistossa yleensä mainittu, jos Tigerstedtin kuolemasta on kerrottu, nimittäin tuberku-loosi mainittiin viisi kertaa.

Sen sijaan auto-onnettomuus, jossa Tigerstedt oli vuosi ennen kuolemaansa New Jer-seyssä, on esillä vain muutamassa tekstissä, tarkemmin kolmessa. Helsingin Sanomien pitkässä artikkelissa mainitaan, kuinka autokolarin jälkeen ”Nilkassa vuosia muhinut tu-berkuloosi levisi koko elimistöön” (Kettunen 2017), kun taas Petosen lehden julkaise-massa jutussa auto-onnettomuuteen liitetään kysymyksiä mahdollisesta murhayrityk-sestä. Kysymyksen syyksi mainitaan, että ”Elektroniikka-ala oli kasvussa etenkin Yhdys-valloissa ja Tigerstedtin kehittämät, vakoiluun soveltuvat laitteet kiinnostivat useita ta-hoja” (Kokko 2019). Jutun kuvatekstissä kyseistä aihetta käsitellään dekkarimaista mysti-syyttä tuoden:

”New Yorkissa keväällä 1924 tapahtuneen auto-onnettomuuden syyt ovat jääneet hämärän peittoon – oliko se onnettomuus vai haluttiinko vakoilu-käyttöön soveltuvien laitteiden kehittäjä eliminoida?” (Kokko 2019).

Helsingin Sanomien pitkässä artikkelissa kirjoitetaan suorasti Tigerstedtin elämän epä-onnesta ennen auto-onnettomuudesta kertomisesta: ”Ilmeisesti Tigerstedtin ei kuiten-kaan ollut tarkoitus menestyä tässä maailmassa. Huhtikuun 20- päivänä 1924 epäonni löi keksijän lopullisesti polvilleen” (Kettunen 2017). Lainauksesta huomataan, kuinka Ti-gerstedtin elämän epäonni voidaan nähdä jopa elämän kohtalona, mikä on hyvin vahva tapa luoda mielikuvia tekstin lukijoissa.

Aineiston teksteissä Tigerstedtistä kertominen tarinallisesti nostaa esille myös ensimmäi-sen maailmansodan ja Suomen sisällissodan, mitkä vaikuttivat epäonnisesti Tigerstedtin elämään. Helsingin Sanomien pitkässä jutussa esimerkiksi kerrotaan, kuinka Tigerstedt

häädettiin Saksasta ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, koska Suomi oli kyseisenä ai-kana osa Venäjää ja täten ”vihollismaan kansalainen”. Tämä tarkoitti sitä, että Tiger-stedtin patenttihakemukset mitätöitiin ja ”Kilpailijat veisivät hänen suojattoman keksin-tönsä, ja kaikki olisi taas alkupisteessä” (Kettunen 2017.). Toisin sanoen ensimmäinen maailmansota aiheutti ongelmia keksijän uralle, mutta myös yksityiselämälle.

Suomen sisällissota oli toinen epäonninen tapahtuma. Sisällissodasta ei paljoa puhuta Tigerstedtistä kertovissa teksteissä, mutta muutamassa tekstissä kerrotaan, kuinka hän oli valkoisten puolella. Esimerkiksi Helsingin Sanomien pitkässä jutussa kerrotaan, kuinka ”Tigerstedt pestattiin pääesikuntaan kehittämään muun muassa salakuuntelulait-teita, mutta muuten hänen vaiheistaan sodassa ei tiedetä paljonkaan”. Tämän jälkeen jutussa kerrotaan, kuinka hän ainakin paranteli puhelin- ja lennätinyhteyksiä ja pystytti radioasemia. Jutussa myös kirjoitetaan, kuinka sodan jälkeen hän palasi Tanskaan, johon oli perustanut uuden yrityksen, ”vain havaitakseen, että bisnekset olivat jälleen vastatuu-lessa”. Syyksi kerrotaan pitkittynyt maailmansota (Kettunen 2017.).

Aineistoa analysoidessa huomaa, että Tigerstedtin ympärille rakennetaan hyvin epäon-nekasta mielikuvaa. Esimerkkejä on useita, eivätkä kaikki esimerkit edes suoraan liity toi-siinsa. Epäonni näyttää olevan täten aineiston yksi kantavimmista teemoista, jotka löyty-vät teksteissä.

On kuitenkin huomioitava, että vaikka epäonni on hyvin paljon esillä Tigerstedtistä kerto-vissa teksteissä, niin teksteissä myös mainitaan hänen saavutuksistaan, eikä kaikissa teksteissä edes viitata epäonnekkuuteen. Esimerkiksi Tekniikan Museon julkaisemassa uutismaisessa tiedotteessa, jossa kerrotaan Tigerstedtin äänielokuvalaitteesta ja kysei-seen laitteekysei-seen liittyvästä tulevasta tapahtumasta (Tekniikanmuseo.fi 2019), ei epäon-nekkuuteen viitata ollenkaan, vaan teksti on kokonaisuutena melko neutraali ja ajoittain

kehuva. Oikeastaan kokonaisuutena jokainen aineiston teksti kokonaisuutena kuvasi Ti-gerstedtiä positiivisessa valossa ja merkityksellisenä historian henkilönä. Petosen lehden jutussa Tigerstedtin henkilökohtaista elämää kuvataan hänen opintojensa jälkeen vuoris-toratamaiseksi (Kokko 2019). Tämä Tigerstedtin elämän ”vuoristoratamaisuus” näkyy muissakin aineistoni teksteissä: on vastoinkäymisiä, mutta myös saavutuksia.

Aineistossa tuodaan esille myös Tigerstedtin omaa näkemystä hänen elämästään, jossa tulee ilmi epäonnekkuus. Yhdessä Helsingin Sanomien jutussa siteerataan Tigerstedtin viimeistä kirjettä, jonka hän lähetti veljelleen Göranille:

”Seuratkoon kaikkivaltias Luoja Sinua ja toimiasi ja säästäköön hän Sinut kai-kilta niiltä suruilta, jotka minä olen joutunut kärsimään.” (Kettunen 2017).

Toisaalta asioiden tuominen esille epäonnen kautta voi olla osa jonkinlaista suomalaista tunne-elämää: Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut, että suomalaisten melankolia, pessimismi ja kaunaisuus eivät ole pelkästään stereotypioita, vaan kansainvälisessä ver-tailussa tuli ilmi, että suomalaiset ovat taipuvaisempia kuvaamaan negatiivisia tunteita voimakkaammin ja pitkäkestoisemmin kuin positiivisia, tämän kaiken lisäksi vielä useam-min muualla. Negatiivisten tunteiden voimakkaampi kuvaus on taipuvaista ylipäätään ih-misille, mutta suomalaisissa tämä korostui erityisesti (Keltikangas-Järvinen 1996, 221.).

Voiko siis olla mahdollista, että Tigerstedtin elämän kuvaaminen epäonnen kautta liittyy suomalaisen tapaan käsitellä tuntemuksia, joka täten voi näkyä erilaisissa median tuotta-missa kirjoituksissa kirjoitustyylin tai -tavan kautta? Toisin sanoen voiko kyseessä olla kulttuurin opettama käyttäytymismalli?