r -|
ÄiL-SBEISjE
liiS r S H i
Lukuvuosia ja vuosilukuja Raision yhteiskoulusta Raision lukioon
1957-2012
Altti Koivisto
Teksti Altti Koivisto
Taitto HeH Isolehto ja Jari Näränen Paino Kirjasitomo Kluutti Oy Turku ISBN 978-951-95965-6-3
Sisällys
Hyvä Raision yhteiskoulun ja lukion historiikin lukija... 7
Aluksi... 8
Koulun peruskirja... 11
Raision yhteiskoulu yksityisenä oppikouluna... 12
Raisio 1950-luvulla — suuret ikäluokat tulivat oppikouluikään...12
Raision yhteiskoulun kannatusyhdistyksen perustam inen... 13
KouluUe perustamislupa ja tontti... 14
Rakennustyöt alkavat Olavi ja Kauko Reiman rakennuspiirustusten pohjalta... 15
Peruskiven muuraus... 17
Pernon kartanon 500-vuotisjuhla... 17
Nojatuoli- ja Jääkaappikisoja yhteiskoulun hyväksi... 20
Koulutyö alkaa uudessa, vielä keskeneräisessä koulurakennuksessa... 21
Kolmannen lukuvuoden kohokohtana koulun vihkiäistilaisuus...28
Vuodet 1960-62 - kolmannen rakennusvaiheen vihkiminen, lukio-oikeuksien saaminen ja ensimmäiset oppilaat saavat keskikoulun päästötodistuksen 36 Vuodet 1962-65 - lukion aloittamisesta ensimmäisiin ylioppilaisiin... 45
Vuodet 1965-69 - vanha rauha järkkyy koulu-uudistuksen m yötä...59
Vuodet 1969-72 - Raision yhteiskoulun viimeiset vuodet... 74
Lukio osana Raision kaupungin koululaitosta...92
Vuodet 1972-77 - toiminta jatkuu Raision lukiona... 92
Vuodet 1977-82 - kohti koulun 25-vuotisjuhlaa... 111
Vuodet 1982-87 - siirtyminen kurssimuotoiseen lukioon...126
Vuodet 1987-94 - Jyrki Siuran pitkän rehtorikauden viimeiset vuodet 139 Viisi vuotta täynnä muutoksia — Auli Raunion rehtorikausi...159
Kohti uutta vuosituhatta - Timo Stormin rehtorikausi 1999- 2 0 0 9 ... 180
Eteenpäin menoa Petri Vuorisen johdolla... 195
Opettajaluettelo 1957-2012:...202
Lähteet... 208
Hyvä Raision yhteiskoulun ja lukion historiikin lukija
Pitelet käsissäsi Raision yhteiskoulusta ja lukiosta kertovaa historiikkia, jossa koulun 55 ensimmäistä toimintavuotta on koottu olemassa olleiden dokumenttien, haastatteluiden ja kuvien avulla yhteen. Lopputuloksena on teos, josta faktatiedon lisäksi välittyy hienosti Raision yhteiskoulun ja lukion henki. Raisiolaiset myötävaikuttivat koulun perustamiseen sen alkuvaiheessa hyvinkin konkreettisesti: Hilla ja Torsten Ahlströmin lahjoittama tontti antoi tarvittavan pääoman koulun perustamiselle. Sama raisiolaisten aktiivisuus ja positiivinen henki jatkui, kun talkoilla kerättiin yhdessä rahaa koulun toimintaan. Tämä henki näyttää säilyneen näihin päiviin asti.
Koulun pitkäaikaista liikunnan ja historian opettajaa, myöhemmin vararehtorina ja lopuksi vielä rehtorina toiminutta tarmonaista Auli Rauniota on kiittäminen siitä, että historiikin kirjoittamiseen ryhdyttiin. Hän teki asiasta 25.2.2008 valtuustoaloitteen.
Syksyllä 2008 aloitetta käsiteltiin koulutuslautakunnassa ja kaupunginvaltuusto hyväksyi sen ehdotetussa muodossa yksimielisesti saman vuoden lopulla. Varsinainen työ aloitettiin syksyllä 2009, jolloin sain tehtäväkseni kutsua koolle toimikunnan, jonka alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Auli Raunio, Jyrki Siura, Outi Kangasniemi, M aj-lis Virtanen ja Marja-Liisa (Manna) Tainio sekä vitkansa puolesta sivistystoimenjohtaja Matti Sivonen. Toimikunnan kokoonpano muokkautui matkan varrella niin, että tulin apulaisrehtori Maj-Lis Virtasen tilalle. Hyvin pian ryhmään liittyi myös yhteiskoulun ja lukion entinen oppilas Altti Koivisto, jota pyydettiin historiikin kirjoittajaksi.
Olen saanut osallistua historiikkitoim ikunnan kokouksiin syksystä 2009 asti.
l-Gireiset, monessa mukana olevat eläkeläisrehtorit ja -opettajat ovat prosessoineet menneitä vuosikausia yhdessä kolmisen vuotta. Kotitehtäviäkin on tullut kokousten jälkeen. On ollut ilo seurata toimikunnan pyyteetöntä työskentelyä nämä vuodet.
Kokouspalkkioita ei tuntikausien työstä ole tullut, mutta nyt kansiin saatu historiikki on uskoakseni toimikunnan toivotuin ja paras palkkio. Itse olen oppinut koulun historiasta valtavasti.
Kiitän lämpimästi historiikkitoimikuntaa, alumnirehtoreita Auli Rauniota ja Jyrki Siuraa sekä alumniopettajia Outi Kangasniemeä ja Marja-Liisa Tainiota ansiokkaasta työstä. Altti Koiviston osuus on ollut m erkittävä: hän on suodattanut valtavat määrät materiaalia, haastatellut lähes 60:ta henkilöä ja lisäksi valinnut valokuvat historiikkiin yhdessä toimikunnan ja koulun nykyisen kuvataideopettaja Sakari Sipilän kanssa. Suurkiitos Altille kirjoitustyöstä ja Sakarille kuvamateriaalin työstämisestä julkaisukuntoon.
Luku- ja katseluintoa: käsissäsi on nyt palanen Raision historiaa ja Suomen kouluhistoriaa.
Petri Vuorinen, Raision lukion rehtori
Aluksi
Raision yhteiskoulun toim innan alkam isesta N aantalin yhteiskoulun suojissa tuli syyskuun 2. päivänä 2012 kuluneeksi 55 vuotta. Yhteiskoulun perustaminen paikkakunnalle liittyi 1950-luvulla alkaneeseen Raision asukasluvun räjähdysmäiseen kasvuun ja suurten ikäluokkien tuloon oppikouluikään. Vuoden 1958 alkupuolella alkoivat oman koulutalon rakennustyöt Koulukallio-nimisellä tontilla ja koulutyö alkoi uudessa, vielä keskeneräisessä koulurakennuksessa saman vuoden syksyllä.
Raision yhteiskoulun kannatusyhdistys ajoi monista vaikeuksista huolimatta läpi koulun perustamisen ja kolmessa valheessa toteutetun mittavan rakennushankkeen.
Se oli osoitus siitä, mihin m äärätietoisella työllä ja peräänantamattomalla sisulla päästään.
Raision yhteiskoulu sai lukio-oikeudet keväällä 1962, jolloin koulun ensimmäiset oppilaat saivat keskikoulun päästötodistuksen. Seuraava m erkkipaalu koulun historiassa oli kevätlukukauden 1965 päättäjäisjuhla, jossa saivat valkolakkinsa ensimm äiset koulun kasvatit. Yksityisen oppikoulun perustaminen Raisioon oli aikanaan oikeaan osunut ratkaisu, minkä puolesta puhui koulun oppilasmäärän kasvaminen yli 800:n 1960-luvun jälkipuolella.
Samoihin aikoihin koulumaailman suuret mullistukset alkoivat kuitenkin tuntua myös Raision yhteiskoulussa, jossa elettiin epävarmuudessa oppilaitoksen asemasta tulevassa koulujärjestelm ässä. Raisio sai valtioneuvostolta luvan siirtyä uuteen peruskoulujärjestelmään ensimmäisten kuntien joukossa vuonna 1972, jonka myötä yhteiskoulun toiminta päättyi yksityisoppikouluna ja se siirtyi neuvotellun sopimuksen mukaisesti varoineen ja velkoineen Raision kauppalan haltuun.
Koulun historiassa alkoi uusi vaihe, kun vanhan yhteiskoulun keskikouluosa liitettiin peruskoulun yläasteeseen ja lukiosta tuli kauppalan koululaitokseen kuuluva Raision lukio. Sen lisäksi, että yhteiskoulun alkamisesta tuli tänä syksynä kuluneeksi 55 vuotta, myös sen perinteitä jatkavan Raision lukion toiminnan alkamisesta tuli vierähtäneeksi 40 vuotta. Näiden vuosikymmenien muistettavia vaiheita ovat muun muassa olleet kurssimuotoisen lukion aloittaminen lukuvuonna 1982-83, siirtyminen luokattomaan lukioon lukuvuonna 1995-96 sekä Raision lukion aikuislinjan 15 vuotta kestänyt historia vuodesta 1991 vuoteen 2006. Muistettava asia oli myös kauan odotetun koulun peruskorjauksen toteutuminen kolmessa vaiheessa vuosina 2001-03.
Tänä päivänä Raision lukio on 450 oppilaan koulu ollen Turun alueen toiseksi suurin lukio. 55-vuotiaassä koulussa eletään dynaamista nykyhetkeä ja paljon lupauksia antavaa tulevaisuutta unohtamatta koulun hienoa historiaa.
Lukuvuosia ja vuosilukuja -historiikissa koulun elämänmenoa ovat muistelleet sen entiset ja nykyiset opettajat sekä sen kasvatit, jotka ovat pohtineet, millaisen jäljen koulu on heihin jättänyt. Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat omalla arvokkaalla panoksellaan tehneet tästä kirjasta mahdollisen. Erityisen suuren kiitoksen tuesta ja kannustuksesta ansaitsevat Auli Raunio, Jyrki Siura, Outi Kangasniemi, Marja- Liisa Tainio ja Petri Vuorinen. Suuri kiitos kuuluu myös Raision kaupunginarkiston arkistosihteeri Kaija Jalasm äelle sekä lukion koulusihteereille Kaarina Pennaselle ja Irja Nurmelle kaikesta saamastani avusta, kuvankäsittelystä vastanneelle Sakari Sipilälle sekä kirjan taiton tehneille Heli IsolehdoUe ja Jari Näräselle. Itselleni koulun historiikin kirjoittaminen on ollut poikkeukseUisen mieluinen tehtävä, sillä Raision yhteiskoulu ja sen perillinen Raision lukio ohvat olennainen osa elämääni kahdeksan vuoden ajan (yo. 1976).
Raisiossa 5.11.2012 Altti Koivisto
Koulun peruskirja
Vuonna 1958 toukokuun 2. päivänä toimitettiin tämän Raision yhteiskoulun koulutalon peruskiven juhlallinen muuraus.
Raision yhteiskoulun kannatusyhdistys ry. niminen yhdistys, jonka
perustamiskokous pidettiin Raision seuratalossa marraskuun 11. päivänä 1956 ja joka on merkitty yhdistysrekisteriin joulukuun 21. päivänä 1956, on tämän koulutalon rakennuttaja.
Sääntöjen mukaan on kannatusyhdistyksen tarkoituksena aatteellisesti ja taloudellisesti tukea suomenkielisiä sivistyspyrkimyksiä paikkakunnalla ylläpitämällä valtion avustuksen ja oppilasmaksujen turvin suomalaista valtion yhteislyseota vastaavaa yhteiskoulua Raisiossa.
Oppikoulun puuttuminen paikkakunnalta, ja kunnan asukasluvun nopea kasvu olivat yhdessä luoneet tilanteen, jolloin yhdistyksen toiminta oppikoulun perustamiseksi Raisioon sai nopeasti laajojen kansalaispiirien tuen. Tämän vuoksi oli mahdollista, että Raision yhteiskoulun toiminta voitiin aloittaa syyskuun 1. päivänä 1957 yhdellä 1-luokalla Naantalin yhteiskoulun yhteydessä Kurt Enkolan toimiessa koulun väliaikaisena rehtorina.
Koulun toiminta tässä koulutalossa on suunniteltu aloitettavaksi syyskuun 1.
päivänä 1958. Vakinaiseksi rehtoriksi on vahttu Risto Lehmus.
Tämän koulun rakentamista ovat lahjoituksin tukeneet: Torsten Ahlström ja Hilla Ahlström Pernon kartanosta; Neste Oy, toimitusjohtajana Uolevi Raade;
Raision Tehtaat, toimitusjohtajana K.E. Kivivuori; sekä Raision kunta takaamalla I-rakennusvaiheen lainat.
Rakennustyöt tällä Koulukalho-nimisellä paikalla aloitettiin maahskuun 20.
päivänä 1958, ja ovat ne nyt edistyneet niin pitkälle, että tämä peruskirja voidaan tänään laskea perusmuuriin säilymään vastaisiin aikoihin.
Suomen tasavallan presidenttinä on tällä hetkellä Urho Kaleva Kekkonen, eduskunnan puhemiehenä K. A. Fagerholm, pääministerinä Reino Kuuskoski ja opetusministerinä Kustaa Vilkuna.
Turun ja Porin läänin maaherrana on Esko Kulovaara ja Raision kunnanvaltuuston puheenjohtajana Yrjö Helenius.
Raision yhteiskoulun kannatusyhdistyksen puheenjohtajana on Oiva Mäkinen, ja on yhdistyksen hallituksena 18-jäseninen johtokunta. Yhdistyksen naistoimikunnan puheenjohtajana on Linnea Salminen.
Koulun vanhempainneuvostoon kuuluu 6 kunnan nimeämää jäsentä.
Rakennuspiirustukset on laatinut arkkitehtitoimisto Olavi ja Kauko Reima.
Rakentaminen on suunniteltu suoritettavaksi kolmessa rakennusvaiheessa.
Rakennuksen pääurakoitsijana on rakennustoimisto Kaarila & Wallenius Oy.
Raision yhteiskoulu yksityisenä oppikouluna
Raisio 1950-luvulla — suuret ikäluokat tulivat oppikouluikään
Raision suuri muutos maalaispitäjästä nykyiseksi teollisuus- ja palvelukeskukseksi alkoi 1950-luvuUa. Raision yhteiskoulun synty liittyi tähän kehitykseen. Paikkakunnan merkittävin teollisuuslaitos Raisio Yhtymä oli aloittanut toimintansa vuonna 1942 Oy Vehnä Ab:nä. Sen toiminta laajeni 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla kaiken aikaa. Tuotannon laajetessa yrityksen nimeksi tuli Raision Tehtaat. Raision nopeaan kasvuun vaikutti myös Nesteen öljynjalostamon rakennustöiden aloittaminen vuoden 1955 jälkipuolella. Jalostam o pääsi aloittam aan toimintansa vajaata kahta vuotta myöhemmin. Vaikka se sijaitsee Naantalin puolella, asuntola-alue kuuluu Raisioon.
Raision Tehtaiden ja Neste Oy:n tarjoamat työpaikat houkuttelivat paikkakunnalle uusia asukkaita. Perheet olivat nuoria ja lapsia oH paljon. Oman oppikoulun saaminen kuntaan oli erittäin ajankohtaista, sillä suuret ikäluokat tulivat oppikouluikään.
Raision väkiluku oU vuonna 1950 henkikirjojen mukaan 5083 ja kymmenen vuotta myöhemmin jo 11 580. Vuoden 1957 aikana väkiluku ylitti 10 000 rajan.
Raision seuratalolla pidettiin 27.9.1956 koulukokous, jonka kokoonkutsujana oli Tarmo Rauramaa. Kokoukseen osallistui 23 henkeä heidän joukossaan Naantalin yhteiskoulun rehtori Kurt Enkola, joka selvitti koulunsa tilannetta. N aantalin yhteiskoulussa oli raisiolaisia oppilaita lähes yhtä paljon kuin naantalilaisia. Seuraavana syksynä voitiin perustaa kaksi rinnakkaisluokkaa 1. luokalle, mutta pidemmän päälle se ei oUut mahdollista. Asutuksen yhä lisääntyessä koulun toiminta-alueella oli ryhdyttävä harkitsem aan joko N aantalin yhteiskoulun laajentam ista tai uuden oppikoulun perustamista Raisioon. Rehtori Enkola kuitenkin korosti, että uuden oppikoulun perustaminen kestää yleensä noin kolme vuotta. Kurt Enkolan selvityksen jälkeen käytetyissä puheenvuoroissa todettiin, että lähivuosina tilanne muuttuu raisiolaisten oppikouluun pyrkivien lasten osalta entistä vaikeammaksi, ja pidettiin tärkeänä ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin oppikoulun perustamiseksi Raisioon. Koulukysymystä valmistelemaan valittiin oppikoulutoimikunta, johon kuuluivat Hilla Ahlström, Oiva Mäkinen, Aarno Pappila, Aune Peiponen, Lauri Pellikka, Tarmo Rauramaa ja Reino Suominen.
Oppikoulutoimikunnan kokoontuessa seuraavan kerran viikkoa myöhemmin läsnä olivat toimikunnan lisäksi muun m uassa kunnanvaltuuston puheenjohtaja Yrjö Helenius, kunnanhallituksen puheenjohtaja Toivo Kivipelto sekä rehtori Kurt Enkola. Kunnallisneuvos Helenius korosti Neste Oy:n tuoneen julki kiinnostuksensa herätetystä oppikouluhankkeesta. Toivo K ivipelto puolestaan ilm oitti Raision asem akaavasuunnitelm assa oppikoululle sopivan alueen sijaitsevan seuratalon urheilukentän välittömässä läheisyydessä.
Raision keskusta 1950-luvun jälkipuolella.
(Raision kaupunginkirjasto / hotiseutukokoelma)
Raision yhteiskoulun kannatusyhdistyksen perustaminen
Torsten Ahlströmin aloitteesta perustetun Raision yhteiskoulun kannatusyhdistyksen perustamiskokous oli 11.11.1956 seuratalolla. Yhdistyksen johtokuntaan valittiin seuraavat 18 henkilöä: Torsten Ahlström, Paavo Heinonen, Yrjö Helenius, Ilmari Kaiho, Toivo Kivipelto, Veijo Malho, Leevi Mondohn, Oiva Mäkinen, Lauri Nieminen, Aarno Pappila, Aune Peiponen, Lauri Pelhkka, Urho Prami, Matti Raunio, Tarmo Rauramaa, Reino Suominen, Kaarina Tulonen ja Ensio Wahlman. Rahastonhoitajan tärkeään tehtävään pyydettiin johtokunnan ulkopuolelta teknikko Kalervo Keskitalo.
Valitulle johtokunnalle annettiin neljä keskeistä tehtävää: yhdistyksen rekisteröinti, koulun perustam isluvan haku, koulun tontin hankkim inen ja jäsenhankinnan toimeenpano. Kolme päivää myöhem m in pidetyssä järjestäytym iskokouksessa valittiin yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajaksi työnjohtaja Oiva M äkinen, varapuheenjohtajaksi mallasmestari Tarmo Rauramaa ja sihteeriksi teknikko Lauri Pelhkka. Raision yhteiskoulun kannatusyhdistys merkittiin yhdistysrekisterhn 21.12., ja jäsenhankinta käynnistettiin ovelta ovelle —periaatteeUa.
Kannatusyhdistys sai johtokuntansa rinnalle aktiivisen naistoim ikunnan, joka perustettiin 17.1.1957. Perustavassa kokouksessa toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Linnea Salminen, sihteeriksi Kaarina Tulonen ja rahastonhoitajaksi Siviä Suominen. Naistoimikunta alkoi tarmokkaasti kerätä varoja oppikoulun hyväksi.
Toimikuntaan perustettiin kolme jaostoa: ohjelm atoim ikunta, talousjaosto ja
käsityöjaosto. Niiden kokoonkutsujina toimivat Taimi Vainio, Hilla Ahlström ja Eila Mäkinen.
Jo ensim m äisinä toim intakuukausinaan naistoim ikunta järjesti muun muassa laskiaisjuhlan Pernon kartanossa, kirkkokonsertin ensimmäisenä pääsiäispäivänä Raision kirkossa, myyjäiset Ihalan kansakoululla huhtikuussa ja ohjelmallisen iUan heinäkuussa Naantalin kaivohuoneella. Esimerkiksi myyjäisiinsä he saivat keräyksinä ja lahjoimksina arvokasta esineistöä. Yksityisten lahjoittajien lisäksi monet liikelaitokset ja Raision Tehtaat antoivat merkittäviä lahjoituksia naistoimikunnan myyjäisiin.
Pernon kartanossa 27.2. pidetyn laskiaisjuhlan, johon saapui yli 300 vierasta, kohokohta oli kannatusyhdistyksen saama lahjakirja kartanon isäntäparilta, agrologi Torsten Ahlströmiltä ja rouva Hilla Ahlströmiltä. Yhdistys sai kahden miljoonan markan arvoisen tontin Metsäarosta yhteiskoulun rakentamista varten. Lahjakirjan otti vastaan kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen. Kartanon maista lahjoitetulle yhden hehtaarin suuruiselle tontille ei koulua voitu rakentaa sijaintinsa vuoksi, mutta se oli reaalivakuutena tuleviin lainoihin. Kahta viikkoa myöhemmin Neste Oy lahjoitti 1,5 miljoonaa markkaa varsinaisen koulutontin hankkimiseksi.
Koululle perustamislupa ja tontti
K annatusyhdistyksen johtokunnan kokouksessa 15.3.1957 rehtori Kurt Enkola jätti Naantalin yhteiskoulun myönteisen päätöksen Raision yhteiskoulun toiminnan aloittamisesta 2.9. yhdellä 1. luokalla Naantalin koulun suojissa. Samana keväänä 16.5. pidetyssä valtioneuvoston istunnossa myönnettiin perustamisluvat 21 uudelle keskikoululle ja 11 lukiolle. Raision yhteiskoulu kuului keskikoulun perustamisluvan saaneisiin. Koulun väliaikaisena rehtorina toimi Kurt Enkola ja luokanvalvojana Raision kirkkoherra VeH Heimonen, joka opetti koulun kirjoissa olleelle 44 oppilaalle uskontoa ja musiikkia. Raision yhteiskoulun oppilasmatrikkelin oppilas numero 1 Martin Ahlström kertoo; ’’Naantalin vuodesta muistan sen, että meille oli järjestetty kuljetus. Se oli helppo järjestää, koska oli vain yksi luokka. Minun pysäkkini oli neljän tien risteyksessä, Metsäarossa. Luokanvalvojamme Veli Heimonen kulki samassa kuljetuksessa, mikä meitä alussa hiukan sapetti, koska siellä linja-autossa oUsi ollut muuten aika hauskaa.” M artin Ahlströmin silloinen luokkatoveri Tuomo Kärnä jatkaa: ’’Kevään tullen kuljin koulumatkani polkupyörällä. Matkaa kotoani Pasalasta Naantalin yhteiskouluun oli 11 kilometriä. Ensim mäisestä oppikouluvuodestani muistan, että luokkamme oli kuriton. Luokkamme pojat muun muassa kokeilivat tupakanpolttoa. Erään kerran poikien wc:ssä oli jälleen kerran tupakoitu. Opettajat olivat nähneet meidän luokan poikia tulevan wc:stä, joten nämä joutuivat kärsimään.
Jälkeenpäin kävi kuitenkin ilmi, että koulun vahtimestari oli käynyt poikien wc:ssä tupakalla. Vahtimestarina oli tuolloin kuuluisa maaottelujuoksija Olavi Vuorisalo, joka
oli tupakkamies.” Martti Salovaara lisää: ’’Veli Heimosen hermot eivät aina kestäneet villiä luokkaamme. Joku meistä tavan takaa härnäsi häntä ja sai hänet suuttumaan.
Kerran hän raivostui tosissaan lyöden karttakepin poikki. Hyvällä muleUa ollessaan hän innostui pelleilemään kanssamme.” Koulun vanhempainneuvoston puheenjohtajana oli kunnansihteeri Samuli Porsanger ja johtokunnan puheenjohtajana työnjohtaja Oiva Mäkinen.
Perustamisluvan anom isen lisäksi tontin hankkim inen tulevalle koululle olivat johtokunnan ensimmäisiä tehtäviä. Jälkimmäistä tehtävää hoitamaan oli valittu pian kannatusyhdistyksen perustamiskokouksen jälkeen työvaliokunta, johon kuuluivat Oiva Mäkinen, Lauri Nieminen, Matti Raunio ja Ilmari Kallio. Asiantuntijajäseneksi työvaliokuntaan kutsuttiin kunnan rakennusm estari Teodor Koski. Hiem an myöhemmin työryhmää täydennettiin Torsten Ahlströmillä.
Toimikunta tutustui esille tulleisiin vaihtoehtoihin. M uun m uassa N este Oy:n hallintoneuvosto oli ehdottanut oppi- ja am m attikoulun sijoittam ista toistensa välittömään läheisyyteen, jolloin voitaisiin käyttää yhteisiä tiloja ja laitteita.
Työvaliokunta pyysi asiantuntijalausuntoja rehtori Kurt Enkolalta, rakennusmestari Teodor K oskelta ja arkkiteh d eiltä A arne E h ojo elta sekä O lavi ja K auko Reimalta. Lausuntojen perusteella työvaliokunta esitti johtokunnalle koulun rakennuspaikaksi V anhalukkarlan tilaan kuuluvaa terveystalon takana olevaa mäkeä. Ostopäätös tehtiin johtokunnan kokouksessa 15.5., ja kaupan tekeminen maanviljelijä Lauri Laihon kanssa annettiin Lauri N iemiselle, Toivo Kivipellolle, Teodor Koskelle, Oiva M äkiselle ja Lauri Pellikalle. K uukautta m yöhem m in johtokunta hyväksyi tonttikaupan, joka koski 2,1 hehtaarin suuruisen alueen ostoa.
Kauppahinta oli 2 miljoonaa markkaa, josta kaupanteon yhteydessä m aksettiin Neste Oy:n lahjoittam a 1,5 m iljoonaa m arkkaa ja loput 500 000 m arkkaa maksettiin seuraavien viiden vuoden kuluessa. Tontti sai nimekseen Koulukallio.
Rakennustyöt alkavat Olavi ja Kauko Reiman rakennuspiirustusten pohjalta
Edellä m ainitussa johtokunnan kokouksessa 15.5. päätettiin pyytää koulun luonnospiirustuksia arkkitehtitoim isto Reim alta ja arkkitehti Aarne Ehojoelta.
Luonnokset tuli laatia keskikoulua varten, mutta niissä tuli huomioida rakennuksen myöhempi laajentaminen lukiota varten. Kannatusyhdistyksen johtokunta ei voinut hyväksyä kumpaakaan kilpailuluonnosta sellaisenaan rakennuspiirustusten pohjaksi, sillä rakennuskustannukset olisivat nousseet kummassakin tapauksessa liian suuriksi.
Niin ikään koulun rakentamista useammassa rakennusvaiheessa ei oltu huomioitu riittävästi.
Johtokunta päätti pyytää arkkitehtitoim isto Reimalta uuden luonnoksen, jossa vaiheittain rakentaminen oli ratkaistu paremmin ja rakennuskustannuksia alennettu.
Luonnoksen pohjana tuli olla sama tilasuunnitelm a kuin aikaisem m assa Koulu kalliolla -lu o n n o ksessa. Uusi suunnitelm a tyydytti johtokuntaa ja lopulliset rakennuspiirustukset tilattiin arkkitehdeiltä Olavi ja Kauko Reima. Koulurakennuksen pääurakoitsijaksi valittiin kolmen tarjouksensa jättäneen joukosta Rakennustoimisto Kaarila & Wallenius, ja rakennustyöt aloitettiin 20.3.1958.
R aision kunta om aksui uutta koulua kohtaan m yönteisen kannan avustaen sitä rahallisesti 12 000 m arkalla kutakin oppilasta kohden eli yhteensä 528 000 markalla ja takaamalla rakennuslainat tässä vaiheessa 35 miljoonaan markkaan asti, mikä luonnollisesti helpotti rahoituksen järjestym istä paikallisista rahalaitoksista.
Rakennuksen rahoitusta varten saatiin lainoja paitsi Raision myös Turun, Naantalin, Maskun, Lemun, Askaisten, Ruskon ja Vahdon pankeista. Lainojen takaajiksi tulivat Raision lisäksi myös naapurikunnat. Kouluhallituksen välityksellä Raision yhteiskoulu sai lisäksi valtion avustusta 940 000 markkaa.
Raision jhteiskoulun oppilasmatrikkelin oppilas numero 1 Martin Ahlström muuraamassa perus kiveä vierellään kunnallisneuvos Yrjö Helenius ja kannatusyhdispgksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen.
(Martin Ahlströmin kokoelma)
Peruskiven muuraus
Raision yhteiskoulun rakennustyömaalla vietettiin 2.5.1958 juhlallinen peruskiven muuraustilaisuus, johon osallistui runsaslukuinen kutsuvierasjoukko. Paikalla olivat muun muassa Neste Oy:n pääjohtaja Uolevi Raade, Raision Tehtaiden toimitusjohtaja K.E. Kivivuori, Raision kunnan johtohenkilöitä, yhteiskoulun kannatusyhdistyksen johtokunta, koulun väliaikainen rehtori Kurt Enkola, koulutalon suunnittelijat arkkitehdit Olavi ja Kauko Reima sekä koulun silloiset opettajat ja oppilaat.
Ohjelma alo itettiin N aan talin yh teisko ulu n o p p ilaiden to rviso itto ku n n an musiikkiesityksellä, minkä jälkeen kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen lausui vieraat tervetulleiksi Koulukalliolla vietett)^n tilaisuuteen toivoen koulun tulevaisuudessa toimivan yhtä lujalla pohjalla kuin millaiselle koulutalo rakennetaan.
Tämän jälkeen yhdistyksen sihteeri Lauri Pellikka luki koulun peruskirjan, joka sen jälkeen suljettiin kuparilieriöön. Tehtailija Ilmari Kallion hitsattua lieriön umpeen se asetettiin peruskiven sisään. Ensimmäisen tiilen muurasi kunnallisneuvos Yrjö Helenius. Toisen kiven muurasi koulun 1. luokan oppilas Martin Ahlström isänsä Torsten Ahlströmin puolesta. Heidän jälkeensä olivat vuorossa rehtori Kurt Enkola ja kannamsyhdistyksen naistoimikunnan puheenjohtaja Linnea Salminen. Peruskiven muurauksen jälkeen juhlaväki siirtyi Raision kunnantalolle, jossa naistoim ikunta tarjosi juhlakahvit.
Pernon kartanon 500-vuotisjuhla
Kesäkuun 29. päivänä 1958 vietettiin Raision maineikkaimman kartanon Pernon 500-vuotisjuhlaa, josta muodostui raisiolaisia yhdistävä kotiseutujuhla. Valtavia valmistelutöitä vaatinut juhla järjestettiin rakenteilla olleen yhteiskoulun tukemiseksi.
Juhlien organisoinnista vastasivat R aision yhteiskoulun kannatusyhdistys ja aivan erityisesti sen naistoim ikunta Linnea Salm isen johdolla. Yhteiskoulun perustamiseen suuresti vaikuttaneet Torsten ja H illa Ahlström antoivat kotinsa auliisti juhlapaikaksi. Tilaisuuden valm istelut aloitettiin jo vuoden 1957 puolella.
Suuritöiselle juhlalle päätettiin antaa kartanon vaiheisiin pohjautuvat puitteet, joilla haluttiin elävöittää sen pitkää ja monivaiheista historiaa. Kartanon vaiheista kertovien historiallisten kuvaelmien käsikirjoittajaksi pyydettiin turkulaista kirjailijaa Ukko Kivistöä. Raisiolainen opettaja Paavo Turjansalo sovitti nämä Pernon kartanon merkkihenkilöistä kertovat kuvaelm at esityskuntoon. O hjaajana toim i Turun kaupunginteatterin näyttämöpääUikkö Urho Harkola. Lisäksi hän hankki puvut ja peruukit monikymmenpäiselle harrastajista koostuneelle näyttelijäjoukoUe.
Päivän ohjelma alkoi jum alanpalveluksella Raision kirkossa, joka täyttyi ääriään myöten seurakuntalaisista. YU sata vuotta vanhan kirkkokäsikirjan mukaan pidetyssä jumalanpalveluksessa saarnasi rovasti Toivo Väinölä ja liturgina toimi kirkkoherra Veli
Heimonen. Uruissa oli kanttori Erkki Seiste, joka myös johti jumalanpalveluksessa avustanutta kirkkokuoroa.
Ju m alan p alvelu ksen jälkeen ro o liasu ih in sa pukeutun eet ohjelm an esittäjät lähtivät juhlakulkueena pappilan piham aalta kohti Pernon kartanoa. Tätä varten oli haalittu kokoon kaikki Raisiosta löytyneet vaunut ja hevoset. Juhlakulkueen reitti kulki Ihalan- ja U palingonteitä pitkin Vanhaan Pernoon. V ärikkäässä kulkueessa nähtiin useita kartanon elämään läheisesti liittyneitä maamme historian merkkihenkilöitä aikajärjestyksessä. Kartanoa hallinneiden Fincke-, Wallenstjerna-, von Schantz-, Stälhandske ja Pippingsköld-sukujen edustajien lisäksi kulkueessa nähtiin suomalaisuusmies A.I. Arwidsson sekä kuningas Kustaa III, joka lahjoitti Ruotsinsalmen taistelussa kunnostautuneelle luutnantti Ulrik Wallenstjernalle Pernon kartanossa yhä säilytettävän kunniamiekan.
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja hänen puolisonsa Sylvi Kekkonen kunnioittivat läsnäolollaan Pernon kartanon 500-vuotisjuhlaa. Kuvassa presidenttiparin toivottavat tervetulleiksi agrologi 'Torsten Ahlström ja rouva Hilla Ahlström, lapset Agneta, Martin ja Hilla-S tina, kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen (selin), rehtori Risto leh m u s ja sisäministeri Harras Kyttä.
(Ritision kaupunginkirjasto / kotiseutukjokoelma)
Kulkueen jäljessä saapui ainakin tuhanteen henkeen noussut juhlavierasjoukko, joka ennen varsinaisen ohjelman alkua nautti kahvi-, sima- ja sahtitarjoilusta. Tapahtuma oli myös valtakunnallisen huomion keskipisteenä, sillä tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja hänen puolisonsa Sylvi Kekkonen kunnioittivat läsnäolollaan tätä juhlapäivää saapuessaan seuraamaan kuvaelmaa. Heitä olivat vastaanottam assa kartanon isäntäväki Torsten ja HiUa Ahlström sekä heidän lapsensa Martin, HiUa-Stina ja Agneta, kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen ja Raision yhteiskoulun rehtoriksi valittu Risto Lehmus. TervetuUaissanat lausui Torsten Ahlström, joka myös esitteli presidenttiparille pihalle kerääntyneet kuvaelmien historialliset henkilöt.
Tämän jälkeen pääsi alkamaan juhlan kohokohtana kartanon vanhan päärakennuksen takana olevan pienen Ruutanalam m en rannalla esitetty kuvaelm asarja Pernon historiasta. Esitysten juontajana toimi historian henki Genius, jonka roolin sai tehtäväkseen Paavo Turjansalo. Kahdeksasta kuvaelmasta vanhin edusti 1450-lukua ja nuorin kertoi vuoden 1808 tapahtumista.
Vanhasta Pernosta juhlavieraat siirtyivät Uuteen Pernoon, jonka puistoon oli katettu ateria pitkille pöydille. Ruokalajit olivat kartanon vanhoja perinneruokia.
PäiväUisen aikana professori Esko Aaltonen piti puheen ja valtiovallan tervehdyksen esitti sisäministeri Harras Kyttä. Muusta ohjelmasta mainittakoon kuoron esittämät Bellmannin ja H oeffnerin laulut. K uoroa johti Paavo T urjansalo John Jo se f Pippingsköldin hahmossa, joka oli 1800-luvun alkupuolella Pernon om istaja ja huomattava musiikkielämän vaikuttaja Turussa. LuonnoUisesti myös kuorolaiset olivat pukeutuneet tuon ajan vanhoihin pukuihin. Ikimuistoisen juhlan lopettajaissanat lausui kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen, minkä jälkeen vierailla oU vielä tilaisuus tutustua Pernon kartanoon. Pernon kartanon 500-vuotisjuhla jäi Raision historiaan upeasti toteutettuna kulttuuritapahtumana, josta kertyneet tulot käytettiin Raision yhteiskoulun hyväksi. Pitkän historian omaava kartano siirtyi sittemmin alueliitoksen kautta vuonna 1967 Turun kaupungille, mutta itse kartanorakennus on edelleen taiteilija Martin Ahlströmin omistuksessa.
Kannatusyhdistyksen naistoimikunta saattoi vuoden 1958 toimintakertomuksessaan todeta jättiläisurakastaan: ’’Ju h lat herättivät pitäjäläisten keskuudessa suurta mielenkiintoa, varsinkin kuvaelman henkilöhahmoista puhuttiin kauan jälkeenpäin.
Työpaine oli kova ja työtuntien luku suuri. Niin kannatusyhdistyksen johtokunnan jäsenet kuin osastomme työntekijät ympäri pitäjää uhrasivat aikaansa ja työtänsä kiitettävällä tavalla juhlien onnistumiseksi. Tällainen työskentely hyvän asian tähden on sitäkin arvokkaampaa, koska se on kokonaan palkatonta ja joudutaan tekemään tavallaan ylitöinä varsinaisen oman työn hsäksi.”
Nojatuoli- ja Jääkaappikisoja yhteiskoulun hyväksi
Raision yhteiskoulun toiminnan aloittamisesta muodostui kaikkia kuntalaisia yhdistävä asia. Myös raisiolaiset urheiluseurat Kuula ja Ryhti antoivat oman panoksensa yhteiskoulun hyväksi järjestäessään 12.9.1958 Ihalan urheilukentällä kansalliset yleisurheilukilpailut, joiden tuotto meni kokonaisuudessaan uuden yhteiskoulun kannatusyhdistykselle. Yleisöä saapui koleasta syysillasta huolimatta noin 700 Ihalan suurkisoihin, joiden parhaasta tuloksesta vastasi Pentti Rekola juostessaan 100 metrillä kotimaisen kärkituloksen 10,6. Hänet palkittiin kisojen parhaasta tuloksesta nojatuolilla. Muita kisoihin osallistuneita maamme parhaita yleisurheilijoita olivat 400 metrin juoksun voittanut Voitto Hellsten ja Olavi Vuorisalo, joka voitti näytöstyyUin 1500 metrin kilpailun.
Vuotta m yöhem m in 18.9.1959 Ihalan kentällä järjestettiin jälleen kansalliset yleisurheilukilpailut yhteiskoulun toim innan tukemiseksi. Tällä kertaa kisoihin osallistui peräti 12 maaottelutason urheilijaa. Kisoja mainostettiin suomenennätysten kaatajäisina, ja ne houkuttelivat paikalle noin 1000 katsojaa. Kilpailujen järjestämisestä vastasivat Raision Kuula ja Raision yhteiskoulun kannatusyhdistys, joka hankki kilpailujen palkinnot.
Kisojen päämatkat olivat 2000 metrin ja 100 metrin juoksut. Ensin mainitulla matkalla ennätystä olivat kaatamassa Olavi Vuorisalo ja Simo Saloranta. Loppukesän kolea sää ja kauden kova kilpailutahti verottivat kuitenkin niin paljon, että ennätys jäi sillä kerralla tekemättä. Sen sijaan 100 metrin juoksussa syntyi uusi suomenennätys Pentti Rekolan voittaessa kilpailun ajalla 10,5 ja saadessa omakseen kisojen pääpalkinnon, jääkaapin.
M yös seuraavana vuonn a Ih alan u rh eilu k en tällä jä rje ste ttiin syyskuussa kansalliset yleisurheilukilpailut, joita mainostettiin kisojen pääpalkinnon mukaan Jääkaappikisoiksi. K isojen järjestäm isestä vastasivat Kuulan lisäksi Loimu ja Kuninkaanojan Urheilijat. Kilpailujen tulot käytettiin jälleen Raision yhteiskoulun toiminnan hyväksi. Maan eturivin urheilijoista Jääkaappikisoihin osallistuivat Pentti Rekola, Voitto Hellsten, Olavi Vuorisalo ja Jussi Rintamäki, joka sai omakseen kisojen pääpalkinnon voitettuaan 200 metrin aitajuoksun.
i = F c i x r n
r z z r
C Z IZ l-I
Koulun opettajat lukuvuonna 1958-59. Takarivissä vas. Tauno Kaskinen, A ulis Potinkara, Risto Lehmus ja Veli Heimonen. Eturivissä vas. Maija Rantala, Auli Raunio, Kaija Malka, Anneli Saleniusja l^ u ra Lehmus.
(Raision lukion kokoelma)
Koulutyö alkaa uudessa, vielä keskeneräisessä koulurakennuksessa
Raision yhteiskoulu alo itti luku vu otensa 1.9.1958 rakennuksen I-vaiheen viimeistelytöiden ollessa vielä käynnissä. Kouluun pyrkineiden oppilaiden pääsykoe pidettiin 29.-30.8. Kaikkia kouluun pyrkineitä ei voitu ottaa, vaikka ensimmäisiä luokkia muodostettiin heti perän kolme, joista kussakin oli 44 oppilasta. Yhteensä heitä oli 132, joista tyttöjä 76 ja poikia 56. Lisäksi koulussa oli yksi 2. luokka, joka oU aloittanut koulutyönsä vuotta aikaisemmin Naantalin yhteiskoulussa. Tällä luokalla oli yhteensä 41 oppilasta, joista poikia 28 ja tyttöjä 13. Näin ollen koulussa oli kaikkiaan 173 oppilasta. Heistä 70 % oli raisiolaisia ja loput ympäristöpitäjistä. Oppilaiden vanhempien ammatin mukaan 62 % oh työläisperheistä, 24 % virkamiesperheistä, 8 % maanviljelijäperheistä ja 6 % yksityisyrittäjäperheistä.
Opettajia oli yhdeksän. Heistä rehtori Risto Lehm us oli vakinainen ja muut tuntiopettajia. 46-vuotias Risto Lehmus aloitti Raision yhteiskoulun rehtorin työn 1.6.1958. Hän tuli vastaavasta virasta Jämsänkoskelta, mutta oh käynyt koulunsa ja opiskellut Turussa. Hän opetti koulun ensimmäisenä lukuvuotena oman aineensa matematiikan lisäksi suomea ja historiaa. Tuntiopettajina olivat uskontoa ja musiikkia opettanut Raision kirkkoherra Veli Heimonen, poikien käsityötä opettanut Tauno Kaskinen, tyttöjen käsityötä opettanut rehtori Lehmuksen puoliso Laura Lehmus,
kuvaam ataidonopettaja K aija Malka, poikien liikunnanopettaja Aulis Potinkara, luonnonhistoriaa ja maantietoa opettanut Maija Rantala, tyttöjen liikunnanopettaja Auli Raunio sekä ruotsia ja saksaa opettanut Anneli Salenius. Edellä mainituista Tauno Kaskinen toimi myös koulun vahtimestarina. Koulun värikkäästä uskonnon ja musiikin opettajasta Veli Heimosesta todettakoon, että hänet valittiin Raision kirkkoherraksi vuonna 1951. M usiikillisesti erittäin lahjakkaana hän oli myös suorittanut tutkinnon Sibelius-akatemiassa pääaineenaan kirkkosävellys. Tarvittaessa hän toimi Turun kaupunginorkesterin pianistin varam iehenä. Henkilökuntaan kuuluivat lisäksi siivooja Lahja K ääriäinen ja keittolanhoitaja Eila Reiman.
Vanhempainneuvoston puheenjohtajana toimi kunnansihteeri Samuli Porsanger ja johtokunnan puheenjohtajana Oiva Mäkinen.
Koulun opettajat olivat suurelta osin vastavalmistuneita. Pitkän työuran koulussa tehnyt Auli Raunio kertoo: ’’Koulun alkamispäivänä saavuin hyvissä ajoin työpaikalleni.
Tultuani sisälle säikähdin toisesta päästä käytävää kuulunutta kovaäänistä huutoa: 'Mitä sä Hikka viäl tääl teet? Men kottiis! Me aloiteta vast kahden tunnin päästi' Huutaja oli kirkkoherra Veli Heimonen. Selvisihän asia, mutta ’’loukkaus” ei unohtunut. Olihan koulussa oppilaina vasta keskikoulun kaksi alinta luokkaa eli 11-12 —vuotiaita tyttöjä ja poikia.”
Ensimmäisenä aamuna koulun opettajakunta ja oppilaat kokoontuivat käytävälle, jossa yhteisesti lauletun virren ’’H erraa hyvää kiittäkää” jälkeen puhui koulun uskonnonopettaja Veli Heimonen. Hänen jälkeensä puhui rehtori Risto Lehmus kiittäen R aision kuntaa, yhteiskoulun kannatusyhdistystä ja erikoisesti sen puheenjohtajaa Oiva Mäkistä. Rehtori Lehmus lausui opettajakunnan ja oppilaat tervetulleiksi sekä teroitti oppilaiden mieliin koulukurin merkitystä. Hän kertoi, että koulussa tullaan pitämään lukuvuoden aikana kilpailua luokkien välillä siisteydessä ja moitteettomassa käytöksessä, ja kunkin oppilaan kunnia-asiana on käyttäytyä niin, että oma luokka selviää kilpailusta kunnialla. Tämän jälkeen oppilaat jaettiin luokkiinsa, joissa kunkin luokan valvoja otti heidät vastaan.
Niin ikään pitkän päivätyön koulussa tehnyt Anneli Salenius muistelee: ’’Minä aloitin ensimmäisen vuoden opettajana Raision yhteiskoulussa. Luokat olivat suuria, sillä oppilaita oli yli 40 jokaisella luokalla. Tästä johtuen luokkaan mennessä näki aluksi pelkkiä silmiä. Auskultointivaiheessa oli ajettu se mieleen, että ketään ei saanut unohtaa, kaikki oppilaat piti huomioida ja kaikilta piti kysyä. Sitä siinä sitten yritin toteuttaa.
Ensimmäisinä vuosina heijastui koulun arkeen jatkuva huoli taloudesta. Astuessani aamuisin opettajahuoneeseen katsoin aina ensiksi miUä tuulella rehtorimme oli, koska hän kantoi taloudellista huolta koulun rahoituksesta. Nuorena opettajana hieman pelkäsin kokenutta rehtoriamme. Niinpä, jos hänen ilmeensä ei ollut aurinkoinen tiesin olla varpaillani. Henki opettajanhuoneessa oli muuten erittäin hyvä ja kaikki ylittivät yli äyräiden itsensä.”
Auli Raunio korostaa: ’’Risto Lehmus oli tarkka ja jämpti kaikessa.” Vuonna 1959 koulun opettajakuntaan liittynyt Anneli Lindwall kertoo: ’’Risto Lehmus piti ojennuksessa niin oppilaat kuin opettajatkin. Meillä opettajilla oli vuoronperään väHtuntivalvonta ulkona. Kyllä se vaan semmonen juttu oli, kun Risto ilmestyi opettajainhuoneen ovelle yksi ja toinen kurkisti taululle, onko mun valvontavuoro ja hiippasi siitä hiljaa ulos.” Vuonna 1962 opettajan työnsä koulussa aloittanut Anneli Soini kertoo tästä omakohtaisen esimerkin: ’’Muistan yhden väHtuntivalvonnan elävästi. Risto Lehmus ihmetteli, ettei sillä välitunnilla ole valvojaa. Minä huokaisin mielessäni helpotuksesta, että onpa hyvä ettei se ainakaan ole minun, siUä ohn mielestäni katsonut valvontaUstan läpi. Katsoessani tarkemmin listaa, huomasin kauhukseni sen olevan sittenkin minun valvontavuoroni. Lehmus ei viitannut suoraan minuun huomauttaessaan, ettei siUä välitunnilla ole koskaan valvojaa.”
Anneh Salenius jatkaa: ’’Rakennus oli keskeneräinen aloittaessamme ensimmäistä lukuvuotta ja sen kuluessa alkoivat myös koulun laajennustyöt, joten työmiehet olivat koko ajan paikalla. Kaiken lisäksi olimme täysin luonnon keskellä. En koskaan pysty unohtamaan hetkeä, jolloin tilapäistä sisääntulokäytäväämme, lankkulautoja pitkin pihan puoleisesta ikkunasta tuh oppilas hyvin onnellisen näköisenä käsissään keppi, jonka päässä riippui elävä kyykäärme. Hän tuh näyttämään sitä meille kaikille.”
Arkkitehdit Olavi ja Kauko Kiima takanaan vastavalmistunut koulurakennuksen l-vaihe.
(Raision lukion kokoelma)
I-rakennusvaihe käsitti kym m enen luokkahuonetta, veisto- ja m etallityöluokat v a ra sto in e e n , k o u lu k e itto la n , lä m p ö k e sk u k se n , sä h k ö k e sk u k se n sekä pum ppuhuoneen. T iloja jouduttiin ensim m äisenä lukuvuotena väliaikaisesti käyttämään siten, että kaksi päädyn luokkahuonetta yhdistettiin voimistelusaliksi, yhdestä luokkahuoneesta tehtiin suihkuhuone pukeutumistiloineen sekä yhdestä opettajahuone ja kanslia. N äm ä kouluhallituksen vaatim at tilapäism uutokset tulivat luonnollisesti kannatusyhdistykselle kaihiksi. Ensimmäinen vaihe valmistui marraskuussa 1958.
Rehtori Risto Ijehmus vastavalmistuneen koulurakennuksen I-vaiheen käytävällä.
Koulun alkuaikoina opettajat ja oppilaat kokoontuivat aamuisin käytävälle aamuhartauteen.
(Reiision lukion kokoelma)
m 1,
ft:!!'"!.:' iuiv tity:
_ ■
23.-25. lokakuuta R aision yh teisko ulussa oli o p etusm in isteriön m äärääm ä yleistarkastus, jonka suoritti yliopettaja Ossi Lahti. Hän saattoi tarkastuksen päätteeksi todeta tyytyväisenä näkemästään; ”On erittäin harvinaista, että uusi koulu aloittaa toimintansa niin hyvissä olosuhteissa kuin Raision yhteiskoulu.” Ainoana epäkohtana yliopettaja Lahti totesi vesijohtoveden puuttumisen.
Koulu sai johtoveden helmikuun lopulla ja keittolatoiminta voitiin aloittaa huhtikuun alussa. Siihen asti oppilaat söivät joko omia eväitään tai naistoimikunnan ylläpitämän kioskin tuotteita. Toisella luokalla tuolloin oUut Tuomo Kärnä muistaa seuraavan tapauksen: ’’Veli Heimonen saapui kerran oppitunnille mukanaan koulun kioskilta ostamansa hillomunkki haluten näyttää meille, kuinka se kuuluu syödä. Hän työnsi karttakepin sen läpi ja rupesi syömään munkkia siitä. Juuri siUoin rehtori Lehmus astui odottamatta ovesta sisälle. HiUomunkin syönti päättyi siihen, ja Heimosta ei sinä päivänä enää nähty koulussa.”
Uuden koulutalon lopputarkastus- ja luovutustilaisuus pidettiin 8.11. Rakennustyön ensimmäinen vaihe todettiin hyvin suunnitelluksi ja rakennetuksi. Yhteiskoulun rakennuslautakunnan ja kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen kertoi koulun kuutiotilavuuden olevan 5700 kuutiota ja kustannusten 38 miljoonaa markkaa, josta tuli kuutiota kohti 7000 markkaa. Samoihin aikoihin rakennettujen muiden oppikoulujen rakennuskustannukset nousivat jopa 14 000 markkaan kuutiota kohti.
Rehtori Risto Lehmus puolestaan kertoi yhteiskoulun rakentamisen Raisioon saaneen tunnustusta kouluhallitusta myöten. Koulun rakentamisessa oli otettu tavoitteeksi tarkoituksenmukaisuus mahdollisimman pienin kustannuksin ja hanke oU toteutettu sanan mukaisesti. Koulutalon sanottiin olevan aikansa halvin. Pieniin kustannuksiin pyrittiin myös oppilaiden lukukausimaksuissa. Verrattuna muihin uusiin kouluihin 10 000 markan lukukausimaksu oli huokea. Risto Lehmus korosti lopuksi, että tarkoituksena oli mahdollisimman pian aloittaa rakennustyöt jälleen, sillä nykyiset tilat riittävät vain nykyiselle oppilasmäärälle. Vielä ensimmäisen lukuvuoden aikana olikin tarkoitus aloittaa toisen vaiheen rakennustyöt, mikä tiesi kannatusyhdistykselle uurastusta rahoituskysymyksen ratkaisemiseksi.
Asiaa vietiin ripeästi eteenpäin, sillä jo 17.11. koululla vierailivat valtiovallan edustajina ministeri Mauno Jussila ja maakunnan kansanedustajat tutustumassa ensimmäisen rakennusvaiheen tilaratkaisuihin sekä hankkeen toisen vaiheen toteuttamissuunnitelmiin. Esittelijöinä toimivat kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen ja rehtori Risto Lehmus. K ahvitilaisuudessa Risto Lehmus kertoi koulun tähänastisesta toiminnasta, oppilasmäärästä ja sen todennäköisestä kasvusta lähivuosina. Hän arvioi, että seuraavana syksynä kouluun tulee pyrkimään noin 180 uutta oppilasta, joista voidaan valita 120 edellyttäen, että suunnitellut lisätilat saadaan.
Toisen rakennusvaiheen toteuttamiseen tarvittiin varoja noin 60 miljoonaa markkaa.
Valtiolta toivottiin 20 miljoonaa markkaa pitkäaikaisena lainana sekä 5 miljoonaa
markkaa veikkausvoittovaroista. Viimeksi mainittua summaa toivottiin siksi, että toiseen rakennusvaiheeseen kuului suuren voimistelusalin rakentaminen. Tällainen oli Raisiossa tarpeellinen, sillä pitäjässä ei ollut mitat täyttävää liikuntasalia. Vieraat lupasivat osaltaan vaikuttaa siihen, että rakennussuunnitelma voitaisiin toteuttaa ja että tarkoitukseen saataisiin valtiolta lainaa.
Joulukuussa johtokunta päätti jatkaa rakennushankkeen toteuttamista. Suunnittelusta vastasivat edelleen turkulaiset arkkitehdit Olavi ja Kauko Reima ja pääurakoitsijana Rakennustoimisto Kaarila & Wallenius. Il-vaiheen rahoitusta varten saatiin lainoja Raision, Turun, N aantalin, M askun, Lemun, A skaisten sekä Ruskon-Vahdon rahalaitoksista. Raision lisäksi myös naapurikunnat tulivat jälleen lainojen takaajiksi.
Rakennustyöt pääsivät alkamaan helmikuussa 1959.
Oppilaiden harrastustoiminnan edistämiseksi kouluun perustettiin 4.2. raittiusyhdistys, jonka kuraattoriksi valittiin veistonopettaja/vahtim estari Tauno K askinen ja puheenjohtajaksi oppilas Katri Pyökäri sekä muiksi johtokunnan jäseniksi oppilas kultakin luokalta. Yhdistyksen toiminta lähti ripeästi liikkeelle, kun sen alaisuuteen perustettiin urheilukerho. Järjestäytymiskokouksessa kerhon puheenjohtajaksi valittiin oppilas Tuomo Kärnä. Helmikuun puoUväUssä urheilukerho piti jo hiihtokilpailut.
Saman kuukauden lopulla raittiusyhdistys järjesti koulun tilapäisessä voimistelusalissa juhlan, jonka ohjelm aan kuului v o im istelu -, ku oro lausunta-, m usiikki- ja näytelmäesityksiä. Raittiusyhdistyksen kuraattori Tauno Kaskinen toivotti yleisön, jota oli noin 300 henkeä tervetulleeksi kertoen vastaperustetun yhdistyksen toiminnan tavoitteista. Erityisesti hän korosti, miten koulun piirissä monet hyödylliset harrastukset saavat alkunsa. lUan kohokohtana oli opettaja Maija Rantalan ohjaama 3-näytöksinen Tuhkimo-näytelmä. Näytelmän lavastuksesta vastasi Kaija Malka.
Muiden esitysten ohjaajina olivat Auli Raunio, Aulis Potinkara ja Anneli Salenius.
Raision yhteiskoulun kannatusyhdistyksen toimelias naistoimikunta järjesti 16.3.
Turun konserttisalissa lastenjuhlan yhteiskoulun hyväksi. Salin täyteinen yleisö pääsi nauttimaan yhteiskoulun sekä Ihalan ja Tahvion kansakoulujen oppilaiden esityksistä, joihin kuului Auli Raunion ohjaamat tyttöjen esittämät tanssit, Anneli Saleniuksen ohjaaman kuorolausuntaryhmän runoesitykset. Aulis Potinkaran ohjaamat poikien laulu- ja tanssiesitykset sekä juhlan päänumerona Ihalan ja Tahvion koulujen oppilaiden esittämä 3-näytöksinen satunäytelmä Kultahanhi, jonka ohjauksesta vastasi opettaja Paavo Turjansalo. Tilaisuuden juontajana toimi Ihalan koulun opettaja Aini Kytölä.
R aittiusyhdistys osallistui myös voitokkaasti huhtikuussa järjestetyn Raision nuorisoviikon kilpailuihin, joihin kuului muun muassa laulu-, näytelmä-, lausunta- ja liikuntakUpailuja. Uutena kilpailulajina nuorisotyölautakunta oli ottanut ohjelmaan myös ryhmien välisen tunne kotiseutusi -kilpailun. Yhteiskoulun oppilaat sijoittuivat
yhteispisteissä ensimmäiseksi saavuttaen lukuisia ryhmä- ja henkilökohtaisia voittoja.
Yhdistys järjesti myös koulun oppilaiden keskinäisiä kilpailuja edellä mainituissa lajeissa.
Anneli Salenius muistelee: ’’Meillä opettajilla oli jokaisella joku kerho vastuullamme.
Asuin siihen aikaan Turussa ja kuljin työmatkat linja-autolla. Koulupäivän jälkeen menin kotiin ja palasin illaksi taas vetämään kerhoa. Yhteiskoulun naistoimikunta järjesti varojenkeruujuhlia, joihin opettajien vetämät kerhot valmistivat ohjelmaa.
Lisäksi jo ensimmäisenä vuotena pidettiin joulum yyjäiset. M yytävänä oli muun muassa Pernon kartanosta tulleita kukkia. En ollut aikaisemmin joutunut sitomaan kukkakimppuja ja paketoimaan niitä, mutta sekin työ tuli minulle tutuksi. Pelkän opettamisen lisäksi oli tavattomasti tällaista muuta toimintaa, koska rahaa tarvittiin.”
Kannatusyhdistyksen naistoimikunnan työtä helpotti huomattavasti oman koulutalon valmistuminen. Joka toinen viikko pidetyt työtilat ja m yyjäiset voitiin järjestää koululla, eikä valmiita käsitöitä tarvinnut enää säilyttää jäsenten kodeissa. Toimikunta järjesti myös koulutarvikkeitten myynnin koulun kioskilla. Tarvikkeet tulivat Raision Kirjasta, jota oli kiittäminen koulukirjaston perustam isesta. Lukuvuoden aikana nimittäin koululle saatiin Raision Kirjan lahjoittamat 120 nidettä pesämunaksi koulun omalle kirjastotoiminnalle. Niin ikään naistoimikunta myi oppilaille ruokatarvikkeita koulukeittolan avaamiseen saakka. 24.2. pidetyssä naistoimikunnan vuosikokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin H illa Ahlström ja rahastonhoitajaksi M artta Kokkarinen. Sihteerinä jatkoi Kaarina Tulonen.
Anneli Salenius kertoo vielä ensim m äisestä lukuvuodesta omassa koulutalossa:
’’Kielten opettajana olin kiitollinen siitä, että koulussa oli alusta saakka käytössä magnetofoni. Se oli siihen aikaan suuri ihm e ja se kulki opettajan m ukana luokasta toiseen. Sen avulla harjoiteltiin ääntämistä eli oppilaiden oli mahdollista puhua nauhalle ja kuunnella omaa tuotostaan. Ja ennen kaikkea oli jo olemassa joitakin opetusnauhoja, joita saattoi käyttää opetuksessa. N ykyaikaan verrattuna opettajien kunnioitus oli tuolloin voimakasta. Tunnin alussa oppilaat nousivat seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan. He viittasivat ja nousivat seisomaan myös vastatessaan opettajalle. Huonoon käyttäytym iseen tartuttiin heti. Kiroilem inen oli ehdottomasti kielletty. Jos rehtorimme sattui kuulemaan kirosanan, rangaistus seurasi välittömästi. Hän pesi asianomaisen oppilaan suun vedellä ja tiskiaineella.
Koulun työrauha oli tavallisesti erittäin hyvä, m utta jos joku oppilas käyttäytyi tunnilla levottomasti, rangaistuksena oli koulun kiertäm inen juosten. Palattuaan luokkaan oppilas oli rauhoittunut, ja opetustyö ja oppiminen pääsivät jatkumaan paremmissa merkeissä. Koulun kiertäminen juosten oli Aulis Potinkaran keksintö.”
Martin A hlström jatkaa: ’’R isto L ehm uksella oli lu o n taista aukto riteettiä.
Tullessaan käytävän päähän hänen katseensa tunsi selässään. O ppilasjoukko hiljeni ja meni ulos välitunnille. Häntä pelättiin ja sama koski Aulis Potinkaraa.
Kolmannen lukuvuoden kohokohtana koulun vihkiäistilaisuus
Koulun Il-vaiheen rakentaminen eteni ripeää vauhtia uuden lukuvuoden alkaessa 1.9.1959. Harjannostajaisia oli vietetty kesäkuun lopulla ja suunnitelman mukaan rakennuksen oli määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Samanaikaisesti koulun rakennustöiden kanssa rakennettiin urheilukenttää. TVH:n kuorma-autot ajoivat irtokivim aata viiden metrin paksuisen kerroksen Raumantien rakennustyömaalta kentän pohjaksi, koska se tehtiin suon päälle. Koulutyön alettua keskeneräisen kentän upottavassa hiekassa urheiltiin jo ahkerasti liikuntatunneilla. Tulevaan urheilukenttään suunniteltiin 250 metrin juoksurataa ja kentän ympärille sahanpurulenkkiä.
Syyslukukauden alkaessa koulussa aloitti toimintansa neljä 1. luokkaa, kolme 2.
luokkaa ja yksi 3. luokka oppilasmäärän ollessa 325 ja opettajakunnan määrän 13.
Yhteiskoulun 1. luokalle pyrkineiden kuulustelut pidettiin 1. ja 2. päivänä kesäkuuta sekä 29. ja 30. päivänä elokuuta. Kesäkuun pääsykokeissa aiotun kolmen 1. luokan ulkopuolelle jäi suuri joukko kokeet läpäisseitä. Sen myötä heräsi ajatus neljännen rinnakkaisluokan perustam isesta, mikä toteutuikin. Ensimmäisillä luokilla aloitti yhteensä 168 oppilasta eli keskimäärin 42 luokkaa kohden. Heistä oli poikia 77 ja tyttöjä 91. Rehtori Risto Lehmus totesi: ’’Koulussa on tällä hetkellä tilanahtautta, mutta sovittelemalla siitä syyslukukausi selvittäneen ja onhan vieressä kohoava uusi osa valm iina jo kevätlukukauden alkaessa. Vuorolukuun ei tarvitse turvautua ja ruokailu toteutetaan neljässä vuorossa.” 1. luokan tuona syksynä aloittanut Markku Lehtokari muistelee ensimmäistä koulupäiväänsä: ’’Pelotti. Hiekkatie säästöpankin ja terveystalon vierestä päättyi koululle johtavaan jyrkkään ylämäkeen. Lapsia oli paljon koulutiellä. Vieressäni kulki poika, joka katseli minua vähän aikaa ja sanoi sitten: 'Mä olen Lujalan Hannu ja muUa on kymppi laulussa.' 'Jaa' vastasin minä ja olin muuten hiljaa, koska minulla ei ollut mielessä yhtä hyvää esittelyä itsestäni. Aikaa myöten ymmärsin, että oppikoulussa oli huumaavia vapauksia. Esimerkiksi ruokatunnilla sai poistua koulun pihalta ja mennä ostamaan vaikka munkin Lankisen kaupasta. Se oli mahtavaa. Olo tuntui aikuiselta.”
Uuden lukusuunnitelm an mukaan vieraiden kielten englannin ja saksan opetus alkoi jo ensimmäiseltä luokalta ja ruotsin kielen vasta toiselta. Kaksi 1. luokista oli tarkoitettu sellaisille oppilaille, jotka aikoivat suorittaa vain keskikoulun. Toiset kaksi 1. luokkaa oli puolestaan tarkoitettu niille, jotka valitsivat lukioon johtavan normaalin keskikoululinjan. Anneli Salenius kertoo: ’’Risto Lehmuksen idea käytännön linjasta ja toisaalta lukioon johtavasta linjasta saattoi olla hyväkin, mutta ratkaisun tekeminen tuli liian varhaisessa vaiheessa. Käytännön linjalta lukioon siirtyminen ei nimittäin ensimmäisinä vuosina käynyt päinsä.”
O pettajien määrä lisääntyi edelliseen lukuvuoteen verrattuna neljällä. Vakinaisia opettajia olivat Risto Lehmus (matematiikka), Helinä Koivisto (äidinkieli), Maija
Rantala (luonnonhistoria ja maantieto), Auli Raunio (tyttöjen liikunta) ja Anneli Salenius (ruotsi ja saksa). Tuntiopettajia olivat Sirkka H ilpelä (uskonto). Aulis Kaukonen (musiikki ja poikien käsityö), Laura Lehmus (tyttöjen käsityö), Anneli Lindwall (englanti ja ruotsi), Kaija Malka (kuvaamataito), Aulis Potinkara (poikien liikunta), Pekka Sippola (matematiikka, luonnonhistoria ja maantieto) sekä Jyrki Siura (historia). Viimeksi mainittu muistelee: ’’Olin Raision yhteiskouluun tullessani 27-vuotias. O pettajakunta oli silloin m uutenkin nuorta, ja tulim m e toim een keskenämme mahdottoman hyvin. Meitä muita vanhempi Risto Lehmus oli isällinen hahmo. Minulla ei vielä silloin ollut Raisiossa paljon tunteja, joten olin samaan aikaan kahtena ensimmäisenä vuotena tuntiopettajana myös Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa.”
Markku Lehtokari kertoo historian opettajaksi tulleesta Jyrki Siurasta: ’’Hissa- Hessusta lähestulkoon kaikki oppilaat pitivät heti. Hänen lähestymistapansa meihin oli vertainen. Koulumaailma oli siihen aikaan vielä melko autoritaarinen ja nuoret opettajat arkoja arvostaan. Siuran itsetunto oli kohdallaan. Hänen tunneillaan oli mukava tunnelma. Taulun käyttäjänä hän oli ahkera ja hitua kului. Hänellä oh tapana huvittaa oppilaitaan heittelemällä hidunpätkät toiselta puolelta koroketta roskakoriin.
Joka toinen osui.”
Muun henkilökunnan m uodostivat talonm ies-vahtim estari Tauno K askinen, keittolanhoitaja Eila Reiman sekä shvoojat Eila Kaskinen, Jenny Kaikkonen, Aune Lahtela ja Martta Tuomi. Koulun kanslistin tehtäviä alkoi hoitaa Risto ja Laura Lehmuksen tytär Tytti Lehmus. Tauno Kaskinen on jäänyt Markku Lehtokarin mieleen seuraavasta tapauksesta: ’’Verho, Peltoniemi ja minä jäimme erään koulupäivän jälkeen koulun metsään kiipeilemään räkättirastaiden pesiUe, kun talonmies Kaskinen narautti meidät. Seisoimme kauhusta kankeina Kaskisen pitäessä tutkintaa: Sinä olet Verho ja sinä olet Peltoniemi, mutta kukas sinä sitten olet?' Minusta tuntui, että minusta tuh pääsyylhnen, koska nimeäni erityisesti kysyttiin. Ohn pysynyt tuntemattomana hiljaisuuteni vuoksi. N yt talonm ies K askinen tunnistaisi minut vastaisuudessa mistä vain ja kantehsi rehtorhle kaikesta. Että pitikin sattua. Räksänpesiä ohsi ohut kauempanakin.”
Lokakuun 1.-3. päivänä M ikkelin tyttölyseon rehtori M atti O ranen suoritti kouluhalhtuksen määräämän tarkastuksen Raision yhteiskoulussa. Se koski lähinnä opettajien opetustaitoa ja koulun hallintoa. Tarkastaja O ranen selosti koulun opettajille huolellisuus- ja käyttäytym isnum eron antam ista sekä luokanvalvojan tunnin ohjelmaa. Hän oh tyytyväinen koulun toimintaan ja erikoisesti hän antoi tunnustusta kannatusyhdistyksen naistoim ikunnalle ja Oiva M äkisen johtam alle koulun johtokunnalle. Tarkastuksen tuloksena koulun valtionapuluokka nousi I:stä IILeen luokkaan.
Koulutyön oheUa nuorisotyöhön kiinnitettiin edellisen lukuvuoden tapaan erityistä huomiota. Syyslukukauden alussa koulun raittiusseuran uudeksi kuraattoriksi valittiin opettaja Aulis Kaukonen. Raittiusseuran alaisina kerhoina toimivat urheilukerho, lausunta- ja näytelmäkerho, lennokkikerho sekä musiikkikerho ja kuoro. Raittiusseuran jäsenmäärä oH 154. Seuran suunnitelmissa oli lähettää joukkue tulevana kesänä Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton kesäpäiville Lahteen. Tätä varten seura järjesti erilaisia tilaisuuksia syksyn ja kevään aikana saadakseen kokoon tarvittavat varat.
M arraskuussa yhdistys järjesti kahtena iltapäivänä pidetyn raittiusjuhlan koululla, jonka ensimmäinen tilaisuus lauantaina oli tarkoitettu koulun oppilaille ja toisen tilaisuuden sunnuntaina oltua avoin muulle yleisölle. Monipuolisesta ohjelmasta mainittakoon näytelmä ’’Kuussa kummittelee”, jonka ohjasi opettaja Helinä Koivisto.
Aiemmin lokakuussa raittiusseuran urheilukerho haastoi koulun opettajat pesäpallo- otteluun. Jokaisella oppilaalla oh mahdollisuus päästä seuraamaan ottelua maksamalla 20 m arkan pääsym aksun. K ertyneet tulot urheilukerho käytti urheiluvälineiden hankintaan. Itse ottelu päättyi opettajien voittoon juoksuin 5-1. Keväällä toukokuun lopulla pelatussa ottelussa opettajat olivat jälleen parempia juoksuin 6-2. Jokakeväisistä pesäpallo-otteluista tulikin tästä alkaen vuosikymmenten pituinen traditio koulussa.
Syksyn muista tapahmmista mainittakoon vielä kannatusyhdistyksen naistoimikunnan järjestämät perinteiset suurmyyjäiset sunnuntaina 6.12., jotka houkuttehvat jälleen runsaasti pitäjäläisiä paikalle tekemään jouluostoksia. Samalla yleisöllä oli mahdollisuus tumstua lähes valmiiseen, uuteen rakennussiipeen. Myyjäisten tuotto käytettiin koulun sisustustekstiilien ja kalusteiden hankintaan.
Koulun joulujuhliin valmistautumisesta Tuomo Kärnä muistaa seuraavan tapahtuman:
’’Erään ruotsinkielen tunnin alussa opettajamm e Anneli Salenius katsoi minua ja Salovaaran M arttia vinkaten sormellaan meidät luokseen. 'M itä me nyt ollaan tehty?' ajattehmme mennessämme opettajanpöydän ääreen. Asia oli loppujen lopuksi yksinkertainen, siUä hän kysyi meidän laulunumeroja. Salenius oli nimittäin saanut tehtäväkseen tiernapoikien lauluryhmän kokoamisen joulujuhlaan. Martin laulunumero ei ollut ihan parhaasta päästä, mutta minulla oli laulussa kymppi. Näin minä tulin vahtuksi tiernapoikaryhmään. Me kävimme ahkerasti harjoittelemassa Saleniuksen kotona Turussa. Hän säesti pianolla ja me harjoittelimme lauluosuuksiamme. Esitys onnistui joulujuhlassa erittäin hyvin, sillä Saleniuksen opetus oli tehokasta. Stemmat ‘ jäivät mieleeni niin hyvin, että olen myöhemminkin esittänyt tiernapoikaa.”
K oulun to isen ra k e n n u sv a ih e en lo p p u ta rk a stu s su o rite ttiin 7.1.1960. : Kannatusyhdistyksen ja sen asettaman rakennustoimikunnan vastaanottaman uuden osan tilavuus oh 11 500 kuutiota. Se käsitti eteishallin, suuren hikunta- ja juhlasalin, puku- ja suihkuhuoneet, kem ian, fysiikan ja luonnonhistorian erikoisluokat, k äsityöluo kan v arasto in een , kotitalou den op etu stilat, ru o kasalin , kioskin,
opettajainhuoneen, rehtorin kanslian, oppilaiden wc:t ja vahtimestarin asunnon. II- osan rakennuskustannukset olivat 84 miljoonaa markkaa. Koko koulun tilavuus oli tässä vaiheessa 17 200 kuutiota ja rakennuskustannukset kiinteine kalusteineen olivat 6700 markkaa kuutiota kohti. Valmistuneet tilat riittivät keskikoululle, jossa oH kolme rinnakkaisluokkaa kullakin luokalla.
Koulutalon juhlallinen vihkiäistilaisuus pidettiin sunnuntaina 10. päivänä tammikuuta 1960. Juhlallisuudet alkoivat kello 10.00 jumalanpalveluksella Raision kirkossa, jossa saarnasi pastori Jorma Alanen. Jumalanpalveluksen jälkeen koulun kannamsyhdistyksen johtokunnan jäsenet agrologi Torsten Ahlström, sosiaaUpääUikkö Tarmo Rauramaa ja rehtori Risto Lehmus laskivat seppeleen sankarihaudalle. Tämän jälkeen siirryttiin kirkkomaalta yhteiskoululle, jossa odottivat naistoimikunnan tarjoamat kirkkokahvit.
Kello 12.30 oli ohjelmassa Kupittaan Savi Oy:n lahjoittaman ja taiteilija Viljo Mäkisen veistämän seinäreliefin paljastus koulun eteisaulassa. Luovutuspuheen piti johtaja Kalervo Koponen. Leikin ja liikunnan rytmiä kuvaavan reliefin vastaanottivat koulun puolesta kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen ja rehtori Risto Lehmus.
Koulun juhlasalissa alkoi kello 13.00 vihkiäisjuhla arvovaltaisen kutsuvierasjoukon läsnä ollessa. Arkkipiispa Ilmari Salomiehen ja kouluhallituksen edustajan kouluneuvos Taiteilija Viljo Mäkisen veistämän seinäreliefin paljastus koulun vihkiäisjuhlassa 10.1.1960. Kuvassa vas.
kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen, Kupittaan Savi Oy.n edustajana johtaja Kalervo Koponen sekä lehtorit Sirkka Hilpeläja Jyrki Siura.
(Raision lukion kokoelma)
— . .? r
Kauko H aahtelan lisäksi kunniavieraina olivat muun m uassa lähioppikoulujen rehtoreita, paikallisten teollisuuslaitosten, pankkien sekä Raision ja lähikuntien edustajia.
R aisio n to rv iso itto k u n n an esite tty ä Leo M annosen jo h d o lla alkusoiton kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Oiva Mäkinen piti tervehdyspuheen. Tämän jälkeen johtaja K aarlo Soini esitti yksinlaulua säestäjänään Osmo Hannus.
V ihkim ispuheen piti arkkipiispa Ilm ari Salomies. Hän totesi puheessaan muun muassa: ”Me vihimme tämän koulurakennuksen, ei työn orjuudelle vaan työlle, jota rakastetaan. Koulu totuttaa oppilaat pitkällä tähtäimellä suoritettavaan työntekoon, antaa heille m uodollisen pätevyyden ja sen takana niitä tietoja ja taitoja, joita maailmassa niin paljon tarvitaan. Ei ole syytä unohtaa, että kouluun mahtuu paljon muutakin kuin koulutyö. Siellä vietetty aikahan on elämän hienointa ja rakkainta aikaa. Syvyyttä ja kiinteyttä saavat nuorten leikit siitä, että ne lunastetaan työllä. Työ on kutsumus, jossa ihminen täyttää Jum alan tahtoa ja sen yllä on ylhäinen sointu, vaikka se viittaakin maallisiin asioihin. Vaikka tarujen jättiläiset ovatkin kuolleet, on kuitenkin olemassa jättiläinen, joka pystyy saamaan suuria aikaan, työn ilo. Se elää siellä missä sitä rakastetaan. Toivon, että se asettuisi Raision kauniiseen kouluun yhteiseksi iloksi ja menestykseksi.”
Vihkim ispuheen jälkeen koulun oppilaiden lausuntakuoro esitti opettaja Helinä Koiviston johdolla Olavi Koiviston Rakennuskulun. Markku Lehtokari muistaa:
’’Ohn mukana lausuntakuorossa. Jännittävintä esityksessä oli se, että televisio oh kuvaamassa. Oh tiedossa, että seuraavassa Kamera kiertää —ohjelmassa ohsi reportaasi koulun juhlasta. Meidän lausuntakuoroakin kuvattiin. Näin oUen oh mahdolhsta, että näkyisin televisiossa. Sitä piti päästä katsomaan. Kauppias Hakuntilla oh siihen aikaan Pasalan ainoa televisio. Luokkatoveriltani Maritalta en kehdannut kysyä päästä heille.
Maritan pikkuveljen Jounin kautta junaihn jotenkin luvan tulla katsomaan ohjelmaa.
Taisi shnä oheha tuUa katsottua myös Rintintin. Ohn tosiaan päässyt televisioon. Pääni näkyi mulkosilmäisen televisioruudun alanurkassa pahasti vääristyneenä niin kuin tivohn pilailupeihstä. En edes itse tuntenut shtä itseäni, mutta ohn varma, että se ohn minä. Ohn asiasta poUea ja kertoihn auhisti kaikiUe, että ohn esiintynyt televisiossa.”
Vähajaha yleisöhä oh tilaisuus tutustua koulun opetustiloihin. Kiertokävelyjen oppaina toimivat koulun opettajat. Kuutiot ja nehöt oh opeteltu tarkasti ulkoa.
Juhla jatkui Raision torvisoittokunnan esiinnyttyä toistam iseen, minkä jälkeen sosiaahpäähikkö Matti Raunio esitti runonlausuntaa.
Juhlapuheen piti kouluneuvos Kauko Haahtela. Puheensa alussa hän muisteli niitä aikoja, jolloin Raisiosta saapui edustajia kouluhallitukseen keskustelemaan
koulutoiminnan aloittamisesta. Siitä ei ollut kovinkaan kauan ja nyt oli päästy jo tämän ajanmukaisen koulutalon vihkiäisjuhlaan. Tämä oli edellyttänyt kannatusyhdistykseltä paljon työtä, aloitteellisuutta ja sitkeyttä, josta valtiovallankin oli syytä tuntea syvää kiitollisuutta ja ryhtyä myös taloudellisesti paremmin koulua tukemaan.
Puheen päätyttyä pastori Jo rm a A lanen soitti pianoa. Vapaan sanan jälkeen lähtemättömästi läsnä olleiden mieliin jäänyt juhla päättyi soittokunnan ja yleisön yhteisesti esittämään Maamme-lauluun.
Juhlan jälkeen koitti arkinen aherrus. Liikuntatunnit vietettiin talvilajien parissa.
Tekeillä oUut urheilukenttä muuttui talkoilla jääkentäksi tammikuussa alkaneiden pakkasten mahdollistaessa kentän jäädyttämisen. Kenttää käyttivät koulun omien oppilaiden lisäksi muun muassa Raision Kuulan jääkiekkoilijat, sillä se oli pitäjän ainoa kunnollinen jääkenttä. Luonnollisesti myös koulun täysimittainen liikuntasali oli odotettu tapaus Raision urheiluelämälle, ja sitä vuokrattiin iltaisin urheiluseuroille.
Helmikuun puolivälissä koulun lähim aastossa pidettiin Raision yhteiskoulun mestaruushiihdot, jotka olivat tyttöjen osalta karsintana Turun oppikoulujen mestaruushiihdoille. Nämä kilpailut käytiin saman kuukauden lopulla Raision yhteiskoulun toimiessa kisojen järjestäjänä. Koulujen vähsissä pisteissä raisiolaiset tytöt ohvat yllättäen parhaita. He voittivat neljästä sarjasta kaksi Tuula Wikströmin oltua paras alle 12-vuotiaiden ja Marja-Lhsa Jalosen ahe 14-vuotiaiden sarjoissa.
K annatusyhdistyksen n aisto im ik u n ta jä rje s ti koulun o p e tta jie n k an ssa laskiaissunnuntaina lastenjuhlan koulun toiminnan tukemiseksi. Ohjelman kohokohta oli Kevätpidot metsässä —näytelmä, jonka ohjauksesta vastasivat opettajat Auh Raunio ja Auhs Kaukonen. Tilaisuus keräsi koulun juhlasahin yh 500 hengen yleisön. Toisen kerran juhlasali täyttyi yleisöstä naistoimikunnan järjestämässä vappujuhlassa.
Suosittuja tapahtumia ohvat myös konvarit eh kouluhipat, joissa oh ensin ohjelmaa ja sen jälkeen piirileikkiä. Markku Lehtokari kertoo: ’’Kolmen ensimmäisen luokan koulussa me kaikki olimme niin kakaroita, että emme pystyneet vielä järjestämään ohjelmaa. Niinpä sen järjestivät opettajat. Meistä oh huikeaa katseUa, kun opettajat hulluttelivat.” Anneli Salenius jatkaa: ’’Mieleeni on erityisesti jäänyt Persialaisella torilla -esityksemme, joka vaati suuren pohjatyön. Kauniina prinsessana oh Laura Lehmus. Äidinkielenopettajam m e Helinä Koivisto esitti itäm aista tanssijatarta pukeutuneena asiaan kuuluvasti. Hänen notkeutensa jäi katsojien mieleen. Aivan huikea oh turbaanipäisen Pekka Sippolan esittämä käärm eenlumooja huiluineen.
Esitykseen kuului myös miesopettajien keijukaistanssi. Heihä oh vaaleat balettihameet yllään ja kukkapäähineet. Koska he ohvat tunnistettavissa yleisöhä oh todella hauskaa.
Ohjelmaan kuului myös laulurooleja, mitkä sujuivat rouva Lehmukselta ja Auhs Kaukoselta. Minun tehtäväni oh huolehtia säestyksestä pianolla.” Jyrki Siura hsää:
Persialaisella torilla -esityksen näjttelijäkunta muodostui koulun opettajista. Kuvi.ua loiura la:hmus prinsessana sekä heijukaistanssin pyörteissä jyrk i Siura ja A ulis Potinkara.
(Hanna Kavion kjokoelma)
’’Persialaisella torilla tarvittiin luonnollisesti myös kameli. Maikan Kaija oli etupää kamelista ja minä takapää. Aulis Kaukonen rakensi kamelille korkean päälaitteen.”
Toukokuussa yhteiskoulun opettajakunta järjesti yhdessä kansakoulun opettajien kanssa vanhem painillan, jossa käsiteltiin kodin ja koulun suhdetta oppilaan m enestym iseen vaikuttavana tekijänä sekä selvitettiin oppikouluun pyrkimiseen liittyviä asioita. Anneli Salenius kertoo: ’’Vanhempainilloista tuli hyvin suosittuja, sillä vanhemmat olivat kiinnostuneita koulusta ja lastensa menestymisestä. Aluksi oli yhteinen tilaisuus, jossa oli joku määrätty teema. Sen jälkeen vanhemmilla oli mahdollisuus keskustella kahden kesken luokanvalvojan kanssa. Heillä oli myös mahdollisuus tavata eri aineiden opettajia. Vanhemmat käyttivät erittäin mielellään näitä m ahdollisuuksia hyväkseen. Usein nämä illat vierähtivät kymmeneen puoli yhteentoista saakka.”
Lukuvuoden aikana koululle saatiin lahjoituksina ja keräyksinä kaksi stipendirahastoa.
Turun Suomalainen Säästöpankki lahjoitti koululle vihkiäisjuhlassa 50 000 markan stipendirahaston lupautuen kartuttamaan sitä vuosittain. Toinen stipendirahasto oli Raision yhteiskoulun stipendirahasto suuruudeltaan 146 050 markkaa, joka koostui useista lahjoituksista suurimpana johtaja V. Hakasen 100 000 markan lahjoitus.
Alkusysäyksenä täUe rahastolle oli kauppias Tauno Huolman tekemä 5000 markan lahjoitus.
K a n n a tu s y h d is ty k s e n jo h to k u n ta s a a tto i to d e ta v u o sie n 1 959 -60 toim intakertom uksessaan: ’’Y hdistyksen neljäs toim intavuosi on päättynyt ja tarkasteltaessa sen saavutuksia voidaan melkeinpä puhua kymmenvuotis suunnitelmasta, joka on viety läpi neljässä vuodessa.” Suunnitelmat olivat toteutuneet yli odotusten.
