Kotisatama Raisiossa : Raision Veneseura ry 1970-2010 · DIGI

(1)

KOTISATAMA RAISIOSSA

Raision Veneseura ry. 1970 - 2010

(2)

Etu- ja takakannen kuvat Seppo Käär Taitto ja ulkoasu Kari Kalin

Painopaikka Lappeenrannan Kirjapaino 2010 ISBN 978-952-92-7946-3

(3)

KOTISATAMA RAISIOSSA

Raision Veneseura ry. 1970 - 2010

Altti Koivisto

(4)

R

aisiolaisella huviveneilyllä ei ole pitkiä perinteitä, sil- lä 1950-luvulla, ennen Hahdenniemen venesatamaa Raisionlahdella liikkui vielä sangen vähän veneitä. Ve- neilyharrastus mahdollistui Raision kunnan ostettua Hah- denniemen tilan maat vuonna 1961 ja alettua vähitellen rakentaa ensimmäistä venelaituria. 1960-luvun kuluessa venesatama kasvoi vähitellen siten, että vuonna 1970 laitureita oli kaksi ja niissä noin 60 venepaikkaa. Saman vuoden kesällä kuusi raisiolaisveneilijää kokoontui Eino Valkosen Peggy –veneeseen pohtimaan oman veneseuran perustamista. Tämä kokoontuminen merkitsi alkua venei- lijöiden yhteistoiminnalle. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin kaksiosaisena saman vuoden syksyllä 12.10. ja 28.10. Seuran nimeksi tuli Raision Moottoriveneseura, joka muuttui vuonna 1974 Raision Veneseuraksi.

1970-luvulla seura pyrki kehittämään Hahdenniemen venesatamaa tehden parannusehdotuksia ensin Raision kauppalalle ja vuodesta 1974 alkaen Raision kaupungil- le. Vuosikymmenen lopulla kaupungin suhtautuminen venesataman kehittämiseen muuttui myönteiseen suuntaan, mikä heijastui myös veneseuran toimintaan. Siitä lähtien kaupunki ja veneseura ovat tehneet hedelmällistä yhteis- työtä venesataman hyväksi. Kaiken kaikkiaan 1970-lukua voi luonnehtia Raision Veneseuran historiassa pohjan luomiseksi tuleville seuran kehittymisen vuosille.

Käännekohtaa veneseuran toiminnassa merkitsi oman saaritukikohdan vuokraaminen vuonna 1981 Norrska- tan itäpuolella olevasta Hirsiluodon saaresta, mikä tarjosi seuran jäsenille loistavat olosuhteet vapaa-ajan vietolle ja kalastukselle. Tällä oli heti vaikutuksensa seuran jäsen- määrän tuntuvalle lisääntymiselle. Toinen 1980-luvulla

toteutunut merkittävä uudistus oli Raision Veneseuran perustaman polttoaineiden jakeluaseman valmistuminen Hahdenniemen venesatamaan vuonna 1984. Unohtaa ei sovi myöskään seuran virallisen lipun saamista vuonna 1982, joka oli omiaan vahvistamaan jäsenistön yhteen- kuuluvuuden tunnetta.

Seuraavan vuosikymmenen merkkipaalu seuran toiminnassa oli toisen saaritukikohdan vuokraaminen. Vuokra- sopimus Hirsiluodon naapurisaaresta Virutholmista astui voimaan vuonna 1993. Raision Veneseura on kehittänyt molempia saarialueitaan rakentamalla niihin kerhoraken- nukset, saunat ja laiturit jäseniensä talkootyön tuloksena.

Vihdoin tällä vuosituhannella veneseuralaiset ovat pääs- seet nauttimaan kahden aikaisemman vuosikymmenen ra- kennustöiden jälkeen työnsä tuloksista. Raision Veneseu- ra on kuluneiden 40 toimintavuotensa aikana rakentanut seurastaan veneilyn turvallisuutta edistävän ja jäseniensä vapaa-ajanviettoa palvelevan yhdistyksen.

Veneseuran vaiheiden seuraamisen rinnalla olen selvittä- nyt Raision kaupungin omistaman Hahdenniemen venesataman kehittymistä 1960-luvun alusta tähän päivään. Ve- neilijöiden arvostama kotivenesatama on kasvanut vuosien saatossa Lounais-Suomen suurimmaksi venesatamaksi.

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat arvokkaalla panoksellaan tehneet tästä kirjasta mahdollisen. Erityisen suuren kiitoksen ansaitsee Raision Veneseuran pitkäaikai- nen kommodori Jouko Penttinen, jonka asiantuntemuk- seen olen voinut tarvittaessa aina turvautua.

Raisiossa 15.09.2010 Altti Koivisto

(5)

M

erellisessä Lounais-Suomessa veneily on suosittu vapaa-ajan harrastus. Raisiolaisen veneilyn suosio on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Olen itsekin saanut olla sitä likeltä todistamassa. Raision Veneseu- ran toiminnan kehittymiseen on aktiivisten jäsenten lisäksi myötävaikuttanut Raision venesataman voimakas laaje- neminen ja sen palvelujen parantaminen, samoin kuin saaritukikohtien, Virutholmin ja Hirsiluodon, hyvät palvelut jäsenperheiden vapaaseen käyttöön.

Seuran toiminnassa keskeinen tehtävä on - yhdessäolon lisäksi – edistää ja tukea purje- ja moottoriveneilyn ja yli- päätään vesillä liikkumisen turvallisuutta. Katsastustoiminnalla ja koulutuksilla ylläpidetään, kehitetään ja siirretään merimiestaitoja sukupolvelta toiselle. Tämä on arvokasta perintöä meille meren äärellä asuville.

Jäsenperheille erilaiset kilpailut ja tapahtumat tarjoavat tilaisuuden luonnonläheiseen sosiaaliseen yhdessäoloon niin perheen kuin myös samanhenkisten ystävien parissa. Raisiolainen veneilykulttuuri ei ole enää nuorta, mutta voimis- saan se on.

Onnittelen Raision Veneseuraa 40-vuotisen taipaleen johdosta. Seuran jäsenperheille toivon mitä parhainta jatkoa tulevien veneilykausien merkeissä.

Rauno Saari Ylijohtaja

(6)

S

uomi on yhdistysten luvattu maa. Rekisteröityjä yh- distyksiä on yli 115 000, joista yksi on meidän Rai- sion Veneseuramme. Yhdistystoiminta alkoi Suomessa jo 1700-luvun lopulla ja ensimmäinen yhdistys Raisioon perustettiin v. 1885. Alkuaikoina yhdistysten perustamiseen liittyi hyvin voimakas yhteiskunnallisesti aatteellinen tai poliittinen tausta.

Vapaa-ajan lisääntymisen myötä yhdistyksiä perustettiin harrastustoiminnan ympärille. Raision Veneseura edustaa juuri tätä perinteistä muotoa, jonka vahvuus perustuu jä- senien aktiivisuuteen, kädentaitojen hyödyntämiseen ja pyyteettömään talkootyön tekemiseen.

Kaupungin myönteinen suhtautuminen veneilyolosuhteiden kehittämiseen ja viime vuosien mittavat investoinnit ovat tehneet Hahdenniemestä tasokkaan, veneilijöiden arvostaman venesataman.

Raision veneilyolosuhteiden kehittyminen on luonut pohjan myös Raision Veneseuran kehittymiselle. Seuran tarkoituksena on yleishyödyllisenä yhdistyksenä veneilyturvallisuu- den ja veneilyharrastuksen kehittäminen paikkakunnalla.

Koulutus, katsastus- ja muu turvallisuustoiminta ovat näitä perusasioita, joiden kautta uudet veneilijät omaksuvat oi- kean veneilykulttuurin ja ohjaavat kokeneitakin veneilijöitä turvallisuuden, ympäristön ja luonnon huomioimiseen.

Harrastustoimintaan liittyy hyvin tärkeänä osana ihmisten välinen sosiaalinen kanssakäyminen. Seurassamme on tällä hetkellä noin 240 jäsenperhettä, niin purjehtijoita kuin moottoriveneilijöitäkin, niin porukassa kuin yksinkin viihtyviä jäseniä ja perheitä.

Yhteisen harrastuksen kautta monet seuramme jäsenet ovat löytäneet toisensa. Virutholmin ja Hirsiluodon ran- noilla on löytynyt matkaseuraa kesäloman venereissuille, solmittu merkittäviäkin liikesuhteita, saatu työpaikkoja, tehty venekauppoja, annettu hyviä vinkkejä ja keksitty rat- kaisuja mitä ihmeellisimpiin ongelmiin. Monelle meistä on muodostunut tiivis ystäväpiiri seuran toiminnan kautta.

Tästä porukasta on löytynyt myös ryhmä, joiden toimesta saaremme on rakennettu. Moni on uhrannut huomattavan osan vapaa-ajastaan seuramme ja saarialueidemme kehit- tämiseen. Mikä on saanut jäsenemme viikonlopusta toi- seen puurtamaan saaren rakennustalkoissa, vaikka oman- kin talon katto olisi kaivannut korjausta? Hikisen työpäivän jälkeen, oli se hiki tullut saaressa puurtamalla tai naapurin auttamisesta, korvaus työstä kuitataan tyytyväisyytenä ja hyvänä olona päivän päätteeksi saunan lauteilla. Se tunne on paljon enemmän kuin maksettu tuntipalkka.

Tästä tunteesta on löytynyt tekemisen voima.

Jouko Penttinen Kommodori

(7)

RAISIOLAISTEN PORTTI MERELLE

L

uonnontilassa olleelle Raisionlahden länsirannalle koitti uusi aika 1950-luvun puolivälissä, kun Nesteen öljynjalostamoa ja sen työntekijöiden asuntola-aluetta alettiin rakentaa Viheriäisiin vuonna 1955. Jalostamo vaati myös tien. Nesteentien ja –radan rakentaminen Raisionlahden poikki oli poikkeuksellisen suuritöinen työmaa. Tuolloin vielä avoimena olleen Raisionlahden muodostama ongelma ratkaistiin ajamalla sinne valtavat määrät täyttömaata, jolle Nesteentie ja –rata rakennettiin.

Lahden pohjan usean kymmenen metrin paksuinen savi- kerros aiheutti rakentajille toistuvia ongelmia, sillä monet kerrat jo valmiilta näyttänyt tien pohja hävisi yön aikana syvyyksiin. Tie- ja ratayhteys saatiin kuitenkin valmiiksi jalostamon toiminnan käynnistyessä vuonna 1957. Ennen Nesteentietä kaanaalaiset olivat kulkeneet Raision keskus- taan Paikkarin kautta. Hahdenniemestä kotoisin oleva Eila Suominen muistelee paikallisten kaupunkimatkoja: ”Tur- kuun mentäessä Hahdenniemestä oli pitkä matka ensin Paikkariin ja sieltä junalla Turkuun. Jos oli kiire ja sää salli, mentiin lahden yli veneellä Upalingon puolelle ja kävel- tiin metsän läpi Pansioon, jossa oli linja-auton päätepy- säkki. Sitä kautta kuljettiin paljon Turkuun.”

Alueella olleista maatiloista lähimpänä Nesteen lähettä- mön porttia oleva Perttalan tila myytiin Nesteelle vuon-

na 1966. Myöhemmin tehdyn remontin jälkeen Kustaan pirtti, jonka nimisenä Perttalan talo nykyään tunnetaan, on toiminut Nesteen koulutus- ja kokoontumistilana sekä juhlatilaisuuksien pitopaikkana. Perttalasta pohjoiseen si- jaitsi Santalan tila, minkä paikalle rakennettiin Nesteen insinööritalot eli insinööreille tarkoitetut paritalot. Ne valmistuivat vuonna 1961. Raisionlahden länsirannan tiloista kolmas oli Hahdenniemi, jonka Stefan ja Fanny Vehmanen olivat ostaneet 1930-luvun alussa. Viimeksi Hahdenniemessä asuneen Fanny Vehmasen kuoleman jälkeen perilliset myivät tilan maat Raision kunnalle vuonna 1961. Tänä päivänä tilan rakennuskannasta ovat jäl- jellä enää kaupungin varastotilana oleva päärakennus ja suvun jälkeläisten omistama Lahjamaa, joka on nykyään kesäasuntona. Hahdenniemen venesataman rakentaminen alkoi kunnan saatua omistukseensa ranta-alueet. Ve- nesatamassa oli alkuun vain yksi iso laituri ja mattolaituri venepaikkojen määrän ollessa noin 25. Niin ikään Hah- denniemen uimarannasta tuli yleinen sen tultua kunnan omistukseen. Siellä pidettiin uimakouluja 1960-luvulla.

Uimarannan käyttö kuitenkin päättyi 1970-luvun alussa.

Maatilojen lisäksi alueella oli ennen Nesteen tuloa myös kesähuviloita. Niistä mainittakoon nykyään Nesteen Ve- nekerhon hallussa oleva huvila Nesteen työntekijöiden

(8)

venesataman lähellä. Sotilasmestari Lauri Saari osti tämän tontin Hahdenniemen tilan omistajilta 1930- ja 40-lukujen vaihteessa tarkoituksenaan rakentaa perheelleen kesä- asunto. Rakennustyö jäi kuitenkin kesken, sillä Saari vai- pui syvyyksiin 13.9.1941 panssarilaiva Ilmarisen mukana, kun alus tuhoutui miinan räjähdyksessä Utön eteläpuolel- la. Rakennustyön saattoi loppuun turkulainen mattokaup- pias Reitala, joka osti tontin Saaren leskeltä. Viimeinen huvilassa asunut kesäasukas oli Turun kaupungin poliisi- mestari Syrjälä. Nesteen työntekijöiden venesatamaa alettiin tehdä talkoilla vuonna 1963 Syrjälän laiturin paikalle.

Sitä ennen he olivat pitäneet veneitään Hahdenniemen venesatamassa.

Raisiolaisella huviveneilyllä ei ole pitkiä perinteitä, sillä ennen Hahdenniemen ja Nesteen venesatamia Raision-

lahdella liikkui sangen vähän veneitä. Toki kalastus oli ollut huomattava sivuelinkeino muun muassa Vehmasten aikana Hahdenniemessä. Kaanaassa harjoitettiin myös ammattikalastusta. Eila Suominen kertoo: ”Katteluksen Kalle kalasti ammatikseen. Kallella ei ollut laituria, vaan vene vedettiin rantaan suunnilleen nykyisen venesataman kioskin kohdalla.”

Yhdistyksen edesmennyt kommodori Keijo Agge kirjoitti aiheesta Raision Veneseuran Jolla –lehdessä vuonna 1990:

”Vielä 1950-luvun puolivälissä saattoi lahdelta tavata neljä tai viisi purjevenettä, ehkä saman verran moottoriveneitä.

Veneet olivat kiinnitettyinä lahdelle sijoitettuihin tolppiin tai poijuihin, muutama vene oli myös Santalan laiturissa.

Veneet olivat harvaa poikkeusta lukuun ottamatta jo ko- vasti iäkkäitä. Muun muassa purjevene Boy oli valmistettu

päärakennus

(Rauha Aallon kokoelma)

(9)

30-luvuilta.” Mainittu Santalan laituri oli betonilaatoilla päällystetty. Sitä oli käytetty jo 1900-luvun alussa hiekan- lastauslaiturina, jolloin hiekkaa kuljetettiin rullavaunuilla kiskoja pitkin hiekkakuopalta laiturin päähän lastattavaksi proomuihin. Alueen valtavat hiekkakuopat alkoivat syntyä tuolloin.

Keijo Agge jatkaa: ”Syitä veneilyharrastuksen vähäisyyteen oli useita: mutaisten ja karikkoisten rantojen mataluus, laitureiden puute ja rannoille johtavan tiestön olematto-

tuminen vaatikin yleensä maanomistajan luvan. Veneiden talvisäilytyskin oli edellä mainituista syistä hankalaa.”

”Yleisen elintason kohotessa 1960-luvulla lisääntyivät myös veneet Hahdenniemessä hitaasti, mutta varmasti.

Veneet olivat vielä tuolloin yleensä puurunkoisia ja edelleen varsin iäkkäitä. Ajat sitten parhaat kuohunsa kyntä- neitä. Vuosikymmenen lopulla alkoikin jo `muovin valta- kausi´.”

• Etualalla Eila Aalto (nyk. Suominen) ja tilalla jatkosodan aikana työskennellyt inkeriläinen tyttö istumassa veneessä Hahdenniemen saunarannassa. Taustalla Vehmasten kalapyydyksiä kuivumassa.

(Rauha Aallon kokoelma)

• Hahdenniemen venesatama kesäkuussa 1963.

(Raision kaupunginkirjaston kokoelma)

(10)

VENEILIJÖIDEN JÄRJESTÄYTYMINEN

A

lkusysäys Raision Veneseuran perustamiselle tapahtui kesällä 1970, jolloin kuusi raisiolaista veneilijää kokoontui Eino Valkosen Peggy –veneeseen pohtimaan oman veneseuran perustamista. Neuvottelussa olivat läsnä Eino Valkosen lisäksi Ahti Rastas, Ilmari Manninen, Keijo Sinisalo, Sulo Lehtonen ja Nils Ahlqvist. Säilyneessä mil- limetripaperin kääntöpuolelle kirjoitetussa pöytäkirjassa muun muassa mainitaan kauaskatseisesti: ”Keskusteltiin Raision venekerhon tarpeellisuudesta. Todettiin, että se on tarpeellinen.” Osaltaan Peggy –veneeseen kokoontu- neita oli innostamassa veneseuran perustamiseen vuotta aikaisemmin perustettu Nesteen Venekerhon Naantalin osasto.

Yhdistyksen perustava kokous pidettiin kaksiosaisena saman vuoden syksyllä TSSP:n kerhohuoneessa 12.10. ja 28.10. Näissä kokouksissa hyväksyttiin seuran säännöt ja valittiin toimihenkilöt 16 perustajäsenen joukosta. Seu- ran nimeksi tuli Raision Moottoriveneseura. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin itseoikeutetusti Eino Valkonen, varapuheenjohtajaksi Aarno Kateisto, sihteeriksi Kalle Kangas ja jäseniksi Tapani Rokka, Kaleva Laaksonen, Topi Leppänen, Keijo Agge ja Ahti Rastas. Tilintarkastajiksi tulivat Jukka Vuori ja Jukka Varjonen. Yhdistyksen säännöissä todetaan sen tarkoituksesta: ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää vesilläliikkumisen turvallisuutta järjestämällä kilpailuja, toimeenpanemalla kursseja merenkulussa, veneiden ja moottorien sekä niiden varusteiden tuntemuk- sessa ja hoidossa sekä tukea moottoriveneurheilun har-

rastusta.” • Raision Veneseuran ensimmäinen

kommodori Eino Valkonen

(Raision Veneseuran arkisto)

(11)

• Eino Valkosen Peggy-vene.

ENSIMMÄINEN VUOSIKYMMEN

Yhdistyksen hallinto

R

aision Moottoriveneseura ry:n toimintaa johtaa ja sen asioita sekä taloutta hoitaa hallitus, johon kuulu- vat kommodori, varakommodori, joka samalla toimii en- simmäisenä satamakapteenina ja taloudenhoitajana sekä kuusi muuta jäsentä, joista kommodorit valitaan vuodeksi ja muut kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Hallitus valitsee muut tarpeelliset toimihenkilöt ja lautakunnat. Näitä ovat sihteeri, kilpailupäällikkö, kerho- mestari, toinen satamakapteeni, venerekisterilautakunta, kilpailulautakunta sekä mahdolliset muut lautakunnat, jaostot ja toimihenkilöt. Yhdistyksen hallitus kokoontuu

kommodorin kutsusta tarpeen mukaan. Yhdistyksen varsi- naisia kokouksia pidetään vuosittain kolme: vuosikokous helmikuussa, kevätkokous huhti- tai toukokuussa ja vaali- kokous marraskuussa.

Eino Valkosen työtä yhdistyksen kommodorina eli puheenjohtajana jatkoi Keijo Agge, joka valittiin tehtävään vuonna 1972. Raision Moottoriveneseura ry:n nimi muuttui virallisesti Raision Veneseura ry:ksi vuonna 1974. Rat- kaisulla haluttiin houkutella silloin vielä harvalukuisia rai- siolaisia purjehtijoita mukaan seuran toimintaan.

• Raision Veneseuran kommodori Keijo Agge

(12)

Seuran toiminnan alkutaival

R

aision Moottoriveneseura pyrki ensimmäisinä toimin- tavuosinaan kehittämään Hahdenniemen venesatamaa tekemällä parannusehdotuksia kauppalan yleisten töiden lautakunnalle. Vuonna 1972 lähettämässään kirjel- mässä seura esitti venesatamaan rakennettavaksi veneiden lasku- ja nostopaikan sekä talvisäilytyspaikkoja. Lisäksi ehdotettiin laiturirakenteiden uusimista, alueen kunnollis- ta valaistusta, autojen paikoitustilojen laajentamista sekä uuden tien rakentamista Nesteentieltä venesatamaan, jot-

ta vältyttäisiin käyttämästä Viheriäisten asuntoalueen läpi kulkevaa tietä. Erityisesti veneiden lasku- ja nostopaikan järjestämistä Hahdenniemeen seura piti erityisen tärkeä- nä, koska raisiolaiset joutuivat laskemaan ja nostamaan veneensä joko Naantalissa tai Turussa. Niin ikään seura piti veneiden talvitelakointialueen järjestämistä välttämät- tömänä, sillä talojen pihat eivät olleet parhaita veneiden säilytyspaikkoja talvella.

Seuraavana vuonna seura lähetti jälleen kirjelmän kauppalalle venesataman kehittämiseksi lisääntyvän veneilyn vaatimuksia vastaavaksi. Seura esitti, että venesataman

• Hahdenniemen venesatama 1970-luvun puolivälissä.

(Raision kaupungin- kirjaston kokoelma)

(13)

kaksi laituria valaistaisiin pimeän aikana heinäkuun puo- livälistä lokakuun loppuun. Kasvavaksi ongelmaksi olivat nimittäin tulleet veneisiin kohdistuneet varkaudet ja il- kivallanteot. Tähän liittyen seura toivoi kauppalalta kiel- totaulua isolle laiturille, missä kiellettäisiin kaikenlainen ilkivallanteko ja asiaton oleskelu laitureilla. Lisäksi seura ehdotti, että kauppala anoisi viranomaisilta kuuden sol- mun nopeusrajoitusta Raisionlahdelle, mikä vähentäi- si häiriötä muun muassa uima- ja matonpesulaitureilla.

Kirjelmässään seura esitti vielä, että kauppala ryhtyisi toi- menpiteisiin myös polttoaineen jakelupisteen saamiseksi venesatamaan.

Pitkänlinjan raisiolaisveneilijät Jukka Vuori ja Eero Juti- la muistelevat: ”Kauppalan suhtautuminen veneseuran lähettämiin toistuviin kirjelmiin oli tuolloin hyvin tyly.”

Jouko Penttinen jatkaa: ”Kauppalan nuiva suhtautuminen johtui varmaankin siitä, ettei Raisiolla ollut pitkiä veneily- perinteitä. Veneilyä pidettiin eliittiharrastuksena.”

Veneseuran aloitteesta venesatamassa alkoi vapaaehtoinen vartiointi kaikkien venepaikan vuokranneiden voimin vuonna 1975. Kaupunki luovutti tätä tarkoitusta varten vanhan työmaaparakin vartiomiehen suojaksi. Jouko Penttinen kertoo: ”Parakin ilmoitustaululla oli vartiointilis- tat, johon vapaaehtoiset kirjoittivat nimensä. Veneseuran kommodori Keijo Agge oli aktiivinen ja puolittain pakotti veneilijöitä kirjoittamaan nimensä listaan. 1970-luvulla vartiointi ei kuitenkaan ollut läheskään aukotonta. Vartio- lista oli kaksipiippuinen asia, sillä tyhjät rivit paljastivat milloin satamassa ei ollut vartiointia. Enemmän kuin puolet öistä oli kuitenkin vartioitu veneilykautena.” Eero Jutila ja Jukka Vuori jatkavat: ”Juhannuksen aikaan, jolloin yöt ovat valoisia, vapaaehtoisia oli helpompi saada. Syyske- sän pilkkopimeinä öinä heitä ei enää tahtonut saada var-

tiointitehtäviin. Sattui myös ettei satamassa ollut vartijaa, vaikka nimi oli listassa.” Helpotusta tilanteeseen toi vuonna 1976 toimintansa aloittanut Pernon telakka, minkä voi- makkaat valot valaisivat myös venesatamaa.

Talvella 1979 vartiokoppi joutui ilkivallan kohteeksi. Ko- pin katto rikottiin, ovi roikkui saranoiltaan ja sähköpat- teri varastettiin. Keväällä koppi kunnostettiin. Vahingoista viisastuneena se pidettiin lukittuna ja avainta alettiin säi- lyttää Simolan kioskilla, Alhaistentiellä. Vartioon menevä nouti avaimen kioskilta ja palautti sen vartiovuoron pää- tyttyä. Myös rannassa olevien sähkönjakelukaappien avai- mia säilytettiin vartiokopissa. Suurena epäkohtana koet- tiin puhelimen puuttuminen. Hätätilanteen tullessa lähin puhelin oli Nesteen venesataman vartiokopissa. Vuonna 1979 Hahdenniemen venesataman vartiokoppiin saatiin vihdoin puhelin.

Vuoteen 1978 saakka veneseuran toimintaa voi luonnehtia pohjan luomiseksi tuleville seuran kehittymisen vuosille. Seuran jäsenmäärässä ei tapahtunut suurta kasvua ennen mainittua vuotta. Ensimmäisenä kokonaisena toi- mintavuotenaan 1971 seuran jäsenmäärä oli 17. Vuonna 1977 jäseniä oli 36, kunnes seuraavana vuonna jäsenmää- rä kasvoi lähes kahdellakymmenellä 55:een. Veneseuran hallitus oli laatinut vuoden 1978 keväällä esitteen, missä kerrottiin seuran toiminnasta ja tavoitteista. Jukka Vuori muistelee: ”Minä ja Keijo jaoimme niitä kaikille venepaikan vuokranneille, sillä jäsenistä oli pula. Veneseuran toiminta ei edes ollut kaikkien veneilijöiden tiedossa. Tällä kampanjalla saimme parikymmentä uutta jäsentä.”

1970-luvun jälkipuolella kaupungin suhtautuminen venesataman kehittämiseen muuttui merkittävällä tavalla myönteiseen suuntaan, mikä heijastui myös veneseuran

(14)

toimintaan. Vuoden 1978 toimintakertomuksessa kulu- nutta vuotta luonnehditaankin seuran vireimmäksi. Uut- ta intoa toimintaan toi kaupungin teknisen lautakunnan seuran käsiteltäväksi lähettämä Hahdenniemen venesataman laajennussuunnitelma, jota seuran hallitus käsitteli kokouksessaan maaliskuussa. Se merkitsi yhteistoiminnan alkua kaupungin ja veneseuran välillä venesataman ke- hittämiseksi.

Laatimassaan kirjelmässä kaupungin tekniselle lautakunnalle veneseura ehdotti muun muassa muutosta ajoneuvo- liikenteen kulkuun venesatamaan, sillä laajennussuunni- telmassa liikenne kulki edelleen Viheriäisten asuntoalueen kautta. Veneseura ehdotti rantaan johtavan tien siirtämistä Nesteentien sillasta noin 500 metriä jalostamolle päin, mi- hin olisi mahdollista rakentaa uusi liittymä venesatamaan.

Näin saataisiin Viheriäisten asukkaita häiritsevä liikenne loppumaan. Veneseura haki tukea ehdotukselleen Neste Oy:ltä, joka yhtyi veneilijöiden kantaan. Vastauksessaan veneseuralle Neste Oy totesi: ”Yhdymme näkemykseenne, että mainittuja haittoja olisi vähennettävä asuntoalueem- me viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi. Koska tiedämme, että venesatamaa parhaillaan laajennetaan, mainitut haitat tulevat entisestään kasvamaan, ellei venesatamaan suuntautuvaan liikenteeseen saada muutosta.”

Raision Veneseuran kirjelmä yhdessä Neste Oy:n lausunnon kanssa lähetettiin maaliskuun lopulla kaupungin kä- siteltäväksi. Vaikka tämän ehdotuksen toteutuminen siirtyi seuraavalle vuosikymmenelle, venesataman laajennuksen suunnittelussa huomioitiin monia muita veneseuran teke- miä ehdotuksia.

Vuonna 1978 toteutettiin myös useita vuosia vireillä ollut seuran oma viiri. Sen suunnittelussa toimi asiantuntijana Ilari Tapper, joka huolehti myös viirin painamisesta.

Seuraavana vuonna veneseura järjesti monenlaisia tilai- suuksia ja tapahtumia saadakseen jäsenistönsä mukaan yhteiseen toimintaan ja houkutellakseen uusia jäseniä.

Seuran tiedotustoimintaa tehosti veneseuran hallituksen laatima kevättiedote, jossa kerrottiin tulevan veneilykauden tapahtumista. Seura järjesti helmikuussa matkan Helsingin venenäyttelyyn ja myöhemmin samassa kuussa saunaillan. Kevätkauden avajaiset vietettiin toukokuun alussa ravintola Ullanhovissa. Veneseura piti myös pala- verin Nesteen Venekerhon kanssa, missä pohdittiin yh- teistyön kehittämistä Raisionlahden veneilijöiden kesken.

Heinäkuussa veneseuralaiset tekivät yhteisen retken Nes- teen venekerholaisten kanssa Houtskäriin seuraamaan vanhojen veneiden purjehduskilpailua.

Toiminnan kehittyessä seuralle tuli tarve liittyä veneily- alan valtakunnallisiin liittoihin. Ensimmäinen askel tähän suuntaan oli Raision Veneseuran hyväksyminen Suomen Moottoriveneliittoon 5.3.1979. Tämä mahdollisti kat-

• Raision Veneseuran ensimmäinen viiri.

(15)

sastustoiminnan aloittamisen seurassa. Jorma Peltonen, Martti Mäkiniemi ja Keijo Agge osallistuivat huhtikuussa Helsingissä järjestetyille katsastusmieskursseille. Toimin- takauden aikana he katsastivat yhdeksän venettä.

Käänteentekeväksi kaupungin ja veneseuran yhteistyölle osoittautui kaupunginpuutarhurin Pertti Liitolan, jonka vastuualueena oli ollut vuodesta 1970 myös Hahdennie- men venesatama, osallistuminen seuran hallituksen kokoukseen 12.3. Kokouksessa keskusteltiin kaupungin ja veneseuran yhteistyön merkityksestä venesataman kehit- tämisessä. Liitola ymmärsi saariston kasvattina veneilijöi- den pyrkimykset. Sittemmin vuosittain järjestetyt Liitola- palaverit, mitkä olivat kaupungin ja veneseuran yhteisiä neuvottelutilaisuuksia, käytiin hedelmällisessä hengessä.

Jouko Penttinen muistelee: ”Liitola kertoi, miten paljon

määrärahoja oli kulloinkin käytettävissä sataman kehit- tämiseen ja kysyi mielipidettämme parannuskohteista.

Silloin päästiin monissa asioissa järkevällä tavalla eteen- päin.”

Raision Veneseuran 10-vuotisjuhlavuonna 1980 julkais- tiin kaksi tiedotelehteä, joissa kerrottiin seuran toiminnasta ja ajankohtaisista veneilyyn liittyvistä asioista. Seuran hallitus kokoontui vuoden aikana viisi kertaa. Lisäksi syksyn aikana pidettiin lukuisa määrä epävirallisia kokouksia, joissa käsiteltiin seuran lippumerkin valintaa seuran jäsenen Asser Vuoriston suunnittelemien luonnosten poh- jalta.

Edellisenä vuonna alkanut katsastustoiminta jatkui tänäkin vuonna. Katsastuslautakunnan jäsenet katsastivat yhteen-

• Saunaillan viettoa helmikuussa 1979. Vasemmalta Ilmari Manno- nen, Jouko Penttinen, Keijo Agge, Heikki Sirkiä, Martti Mäkiniemi, Pekka Parkkari, Jorma Peltonen ja seuran pitkäaikainen hanuristi Osmo Vesterinen.

(Jukka Vuoren kokoelma)

(16)

sä viisitoista venettä. Suomen Moottoriveneliitto järjesti keväällä jäsenseuroilleen koulutustilaisuuden Espoossa.

Keijo Agge osallistui kilpailutoiminnan kurssille ja Heikki Sirkiä junioritoiminnan kurssille.

Seuran jäsentilaisuuksista mainittakoon matka edellisen vuoden tapaan helmikuussa Helsingin venenäyttelyyn, ensiapukurssi paloasemalla huhtikuussa ja palonsammu- tusharjoitus palolaitoksen johdolla Hahdenniemessä toukokuussa.

Veneseuran jäsenmäärä kasvoi kuluneen vuoden aikana jälleen 19 uudella jäsenellä. Kaiken kaikkiaan seurassa oli vuoden 1980 lopulla 78 jäsentä. Veneilykauden päättäjäi- set pidettiin ravintola Ullanhovissa lokakuun 11. päivänä.

Tilaisuus oli samalla Raision Veneseuran 10-vuotisjuhla.

Veneet

1970-luvulla veneet olivat Hahdenniemen venesatamssa pääsääntöisesti puisia moottoriveneitä, joiden joukossa oli muutama purjevene. Lasikuituveneiden tulo ajoittui 1960-luvun alkuun Turun seudulla. Jouko Penttinen kertoo: ”Barlit-veneen tarina alkaa vuodesta 1962, jolloin Littoisissa tehtiin ensimmäiset veneet. Asialla oli verkatehtaan 14 hengen työporukka, joka alkoi suunnitella la- sikuituvenettä. He pyysivät avukseen piirtäjä Pertti Blyn ja venepuuseppä Alarik Alasalmen. Heidän käsialaansa ovat Barlitin muodot. Vene on 9,20 metriä pitkä ja 2,60 metriä leveä. Veneessä on pitkä keulakajuutta, ohjaamo ja pieni peräkajuutta. Veneen lesti tehtiin puusta, ja siitä tehtiin veneen muotti. Ensimmäisiä veneitä tehtäessä Turun Ve- neveistämöltä tuli kaksi ammattimiestä opastamaan heitä.

Näin jokainen työporukan jäsen teki itselleen veneen. Ne

alkoivat herättää niin paljon mielenkiintoa muissa venei- lijöissä, että työporukka perusti toiminimen ja he aloittivat Barlitin kaupallisen tuotannon. Kiinnostuneille ei kuitenkaan missään vaiheessa alettu myydä valmiita veneitä, vaan heille alettiin tee se itse –periaatteella vuokrata veneen muottia määräajaksi. Veneiden teko tapahtui verkatehtaan tiloissa, missä rakentajat saivat myös opastusta.

Kiinnostuksen yhä kasvaessa ja varausjonon sen myötä pidentyessä verkatehtaan työporukka teki toisen muotin.

Parhaimmillaan näitä veneitä tehtiin siis kahdessa tilas- sa kaksilla muoteilla. Itserakentajat joutuivat tekemään veneiden sisustustyöt muualla. Kukaan ei tiedä varmasti, kuinka monta Barlit-venettä on vuosien varrella tehty.

Niiden valmistus päättyi vuonna 1992.”

Jouko Penttinen jatkaa: ”Barlitista on monia variaatioita.

Kaanaanmaalainen Aarre Vuori kävi myös tekemässä Lit- toisissa itselleen tällaisen veneen. Hän käytti sitä lestinä tehden siitä muotin. Omassa muunnelmassaan hän kuitenkin korotti veneen laitoja alkaen harjoittaa samanlaista muottivuokrausta. Minä tein oman veneeni vuonna 1976 Vuoren Aarren muotista.”

Barlit, joka tunnetaan myös nimillä Littoislainen, Litsari ja Airiston Mosse oli aikanaan merkittävä kehitysaskel tuo- dessaan lasikuituisen perheveneen jokamiehen ulottuvil- le. Kaiken lisäksi se oli näyttävä vene. Verkatehtaan 14 hengen työporukkaan kuulunut Raision Veneseuran jäsen Jorma Peltonen muistelee: ”Hahdenniemen venesatamas- sakin kävi paljon uteliaita varta vasten katsomassa en- simmäisiä Barlit-veneitä.” 1960- ja 70-lukujen vaihteessa niitä oli jo muutama venesatamassamme ja ne yleistyivät kaiken aikaa. Tänä päivänä Barlitteja näkee yhä paljon saaristomerellä.

(17)

• Keijo Aggen Rom vuonna 1974.

• Jukka Vuoren Hintriikka vuonna 1970.

• Topi Leppänen Sue -veneensä kannella Naantalin venesatamassa 1970-luvulla. (Jukka Vuoren kokoelma)

•

• Jukka VuorenHintriikkavuonna 1970

• Jorma Peltosen alkuperäinen Barlit. Kuva Hahdenniemen venesatamasta vuonna 1973. (Jorma Peltosen kokoelma)

j gg

• Jouko Penttisen Kaanaanmaalla rakennettu Barlit.

(Jouko Penttisen kokoelma)

(18)

Kilpailut

V

uodesta 1971 lähtien paikalliset veneseurat kilpai- livat paremmuudesta navigaatiokilpailuissa, joiden ohjelmaan kuuluivat sekä henkilökohtaiset että jouk- kuekilpailut. Ensimmäinen kilpailu pidettiin Naantalissa Naantalin Moottorivenekerhon järjestämänä. Tämän jäl- keen seurat isännöivät kilpailuja kukin vuorollaan. Navi- gaatiokilpailut käytiin joko heinäkuun viimeisenä tai elokuun ensimmäisenä lauantaina.

Raision Veneseuran järjestettäväksi kilpailut tulivat vuonna 1978. Seurat pitivät vuosittain maaliskuussa yhteisen kilpailupalaverin kulloinkin vuorossa olleen seuran toimi- essa kokoonkutsujana. Raisiolaiset järjestivät kahdeksan seuran kokouksen maaliskuun lopulla ravintola Ullan- hovissa. Paikalla olivat Raision Veneseuran lisäksi Nes- teen Venekerhon, Naantalin Moottorivenekerhon, Turun Moottorivenekerhon, Uudenkaupungin Työväen Moot- torivenekerhon, Uudenkaupungin Pursiseuran, Kusta- vin Kipparien ja Rauman Moottorivenekerhon edustajat.

Kokouksessa tehtiin päätös navigaatiokilpailun uudesta nimestä. Ehdolla olleista nimistä Sydwest ja Lounaisran- nikon Navigaatiokilpailut seurojen edustajat päätyivät jälkimmäiseen. Niin ikään kilpailuihin osallistuvien seurojen ketjulle annettiin epävirallinen nimi Lounaisranni- kon Veneilijät. Lisäksi kokouksessa hyväksyttiin uudeksi jäsenseuraksi Meriseura Turku.

Raision Veneseura isännöi Lounaisrannikon Navigaatiokil- pailuja 5.8. Kilpailujen johtajana toimi Ilmari Manninen, sihteerinä Jouko Penttinen ja ratamestareina Keijo Agge sekä Jukka Vuori. Osanottajia oli kaikkiaan 12 venekun- taa, jotka edustivat kolmea eri veneseuraa. Kilpailun lähtö

ja maali olivat Hahdenniemessä uimalaiturin edustalla, kilpailumatka 10 meripeninkulmaa ja kilpailunopeudet 7 ja 12 solmua. Henkilökohtaisen kilpailun voittivat Tu- run Moottorivenekerhon Antero ja Jukka Kaijanen Barlit- veneellään. 15-vuotias Jukka Kaijanen oli kipparina ja hänen isänsä Antero Kaijanen navigaattorina. Joukkuekil- pailun voittivat puolestaan Uudenkaupungin Pursiseuran venekunnat. Palkintojenjako ja illanvietto olivat Ullanho- vissa. Jukka Vuori ja Jouko Penttinen muistelevat: ”Avome- rilaivurikurssin suorittanut Keijo Agge laati onnistuneen kilpailureitin. Muuten me olimme täysin kokemattomia kilpailujen järjestäjinä. Amatöörimäisyyttämme kuvasti, että toimitsijamme ottivat tarkastusasemilla aikoja herä- tyskelloilla. Järjestelymme pettivät paikka paikoin, mutta kukaan ei huomannut sitä. Protesteja ei ainakaan tehty.

Joka tapauksessa kilpailujen järjestäminen toi meille hyö- dyllistä kokemusta.”

Raision veneseura järjesti jäsenilleen myös omia kilpailuja. Näitä olivat koko perheen navigaatioajot. Kukkaro- kiven ajoihin sen sijaan osallistui myös lähiseurojen ve- neilijöitä. Matkaveneilyä puolestaan edustivat eri puolille Turun saaristoa tehdyt veneretket.

(19)

• Raision Veneseuran jäsenilleen vuonna 1974 järjestämän navigaatiokilpailun voittajat Ludvig ja Terttu Lindroos.

• Kilpailussa toiseksi sijoittunut Ilmari Manninen palkinto kädessään. Oikealla seuran sihteeri Aarno Kateisto.

• Jukka ja Seija Vuori ennen kilpailun alkua.

(20)

HAHDENNIEMEN VENESATAMA

Pertti Liitola muistelee:

Laiturit

A

loittaessani työni venesatamasta vastaavana vuonna 1970 laitureita oli kaksi ja niissä oli noin 60 venepaikkaa. Ne olivat pukkilaitureita, joita jäät kohtelivat kaltoin talvisin. Ei ollut tavatonta, että laituria ei toisesta kohtaa näkynyt juuri lainkaan jään päällä ja toisesta kohtaa se saattoi olla metrin jään yläpuolella. Puutarhapuo- len 4-6 työntekijän ryhmälle laitureiden kunnostaminen ja laajentaminen oli jokavuotista talvityötä.

Siihen aikaan kaupungilla oli omaa metsää, mistä kaa- doimme parikymmenmetrisiä puita satamassa tarvittaviksi paaluiksi. Paalujen pystyttämistä varten rakensimme jäätä pitkin työnnettävän kelkan, jossa oli vinssi ylhäällä. Sillä saimme nostettua paalut pystyyn ja painettua latva edel- lä venesataman pehmeään saveen. Jäähän tehtiin paalun pystyttämistä varten moottorisahalla reikä.

Satamassa tarvittiin lisäksi muutakin puutavaraa laiturien laajentamiseen. Meillä oli oma sirkkelisaha Alhaistentien keskusvarastolla. Lankkujen ja lautojen sahaaminen oli talvisin muutaman viikon ajan täysipäiväistä työtä, sillä niitä sahattiin myös kunnallistekniikan tarpeisiin. Puk- kilaitureissa kahden vastakkain olleen paaluparin väliin lyötiin molemmin puolin sidelankut. Niiden varaan kiin- nitettiin pitkittäisjuoksulankut, joiden päälle voitiin tehdä kansilaudoitus. Lisäksi tarvittiin takapaalut, jotta veneet

• Teknisen viraston puutarhapuolen työntekijät talvityössään pystyt- tämässä kiinnityspaaluja venesatamassa.

(Raision kaupunginkirjaston kokoelma)

(21)

saatiin takaköysistään kiinni. Normaali paaluväli oli kolme metriä ja pituus 9-10 metriä laiturista takapaaluun.

Siihen mahtui sen ajan saaristolaisvene. Veneiden koon kasvaessa laituripaikat ovat suurentuneet. Pieniä laituri- paikkoja tehtiin soutuveneille lahdenpohjukkaan.

Betoniponttoonilaiturien tultua käyttöön päästiin kevät- talvisista pukkilaiturien kunnostamisista. Venesatamaan vuonna 1975 rakennettu kolmas iso laituri oli jo pont- tonilaituri, jolloin venepaikkojen määrä kasvoi 120:een.

1970-luvun jälkipuolella toteutetussa sataman laajennuk- sessa rakennettiin kolme uutta ponttonilaituria. Tässä yh- teydessä myös vanhat pukkilaiturit korvattiin ponttoneilla.

Vuonna 1978 venesatamassa oli jo 200 venepaikkaa.

Ruoppaus

R

aisionlahti oli tunnettu siitä, ettei sinne päässyt kovin suurella veneellä. Syvyyttä ei ollut kunnolla kahta metriäkään, joten syvemmällä uivilla purjeveneillä ei ollut asiaa venesatamaan. Moottoriveneillä ei ollut ongelmia, mutta aikaa myöten nekin suurenivat. Sataman laajennustöiden yhteydessä 1970-luvun jälkipuolella toteutettiin venesatamaan johtavan väylän ja laiturien välien ruoppaus 2,5 metrin syvyiseksi.

Satama-aluetta ruopattiin kolmena kesänä. Se oli imu- ruoppausta, sillä muunlainen ruoppaus ei tullut kuu- loonkaan Raisionlahden olosuhteissa. Ruoppaus tapahtui proomusta käsin tehokkailla pumpuilla. Meriveden sekai- nen savi pumpattiin putkea pitkin joutomaalle, mikä si- jaitsi Manukoneesta vähän matkaa Raisionlahdelle päin.

Sinne tehtiin vähintään hehtaarin suuruinen alue, mikä ympäröitiin toista metriä korkealla maavallilla. Paikalle pumpattiin valtavat kuutiomäärät merenpohjan savea. Se oli kuin tekojärvi, ennen kuin vesi imeytyi maahan.

Koko lahtea ei tietenkään voitu ruopata, vaan ruoppaus- yhtiö teki väylän venesatamaan, mikä piti merkitä. Siihen piti hakea viralliset luvat. Väylämerkintä alkaa Pernon te- lakan kohdalta.

Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen ruoppaus venesatamassa, sillä jo 1960- ja 70-lukujen vaihteessa tehtiin lähiruoppausta veneiden nosto- ja laskupaikan edustalla.

Rantaan tehtiin sitä ennen paalutus, jonka taakse pumpat-

• Littoislaisen vesillelasku vuoden 1971 keväällä Hahdenniemessä.

(Jorma Peltosen kokoelma)

(22)

tiin Raisionlahden piimäsavea. Vesi juoksi paalujen välis- tä takaisin mereen, mutta savi jäi kuivumaan. Aikanaan rantaan istutettiin tervaleppiä sitomaan kuivunutta savea.

Veneiden lasku- ja nostopaikka

N

ykyinen lasku- ja nostopaikka oli alun alkaen mata- laa savipohjaista rantaa, jota ruopattiin ensimmäi- sen kerran 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Monet vuo- det veneitä laskettiin keväisin ja nostettiin syksyisin tällä luonnonrannalla jollakin tavalla. Ongelmana oli pehmeä savipohja, johon venetrailerit vajosivat. Veneiden koon kasvaessa lasku- ja nostopaikkaan tehtiin vuonna 1975 sen ajan parannuksia. Sen jälkeen sitä korjattiin useam- paan kertaan. Sataman 1970-luvun lopun laajennuksen yhteydessä rantaa ruopattiin lisää ja luiskaa parannettiin toimivammaksi. Tällöin luiska tehtiin suurista betonilaa- toista, joiden päälle tuli hirsiarina.

Talvisäilytysalue

T

eknisen lautakunnan kokouksissa 1970-luvun lopulla puhuttiin paljon veneiden talvisäilytysalueen perustamisesta, sillä kaupunkikuvaa ei kaunistanut veneiden pi- täminen talvisin kotipihoilla. Talvitelakointialue valmistui vuonna 1979, mutta sitä ennenkin siellä säilytettiin venei- tä. Tämän alueen valmistumisen myötä ratkesi myös autojen paikoitusalueen puuttumisen ongelma, sillä veneilijät saivat pitää autojaan siellä kesäisin.

1980-LUKU – KEHITYKSEN VUOSIKYMMEN

Yhdistyksen hallinto

R

aision Veneseuran sääntöjen muutos käsiteltiin yhdistyksen vuosikokouksessa helmikuussa ja kevätko- kouksessa huhtikuussa 1983. Säännöt vahvistettiin Oike- usministeriössä seuraavan vuoden joulukuussa. Uusituissa säännöissä yhdistyksen toimintaa johtavan hallituksen jäsenten määrää kasvatettiin vuoden 1971 ja 1974 sään- nöistä kahdella jäsenellä. Näin ollen yhdistyksen hallitukseen kuului kommodori (puheenjohtaja), varakommodori ja kahdeksan muuta jäsentä aiemman kuuden sijasta.

Toinen muutos koski vakinaisia jäseniä. Vanhoissa sään- nöissä vuosijäsen, joka 15 vuotena yhtäjaksoisesti on suorittanut jäsenmaksunsa vapautuu enemmistä jäsen- maksuista siirtyen vapaajäseneksi. Uusissa säännöissä luovuttiin tästä sääntökohdasta taloudellisista syistä. Toki säännöissä säilytettiin kohta, jonka mukaan kunniajäse- neksi yhdistys voi kokouksessa kutsua henkilön, jolle yhdistys tahtoo osoittaa huomaavaisuutta ja tunnustusta.

1980-luvulla Raision Veneseuraan perustettiin kaksi ja- osta. Vuoden 1981 kevätkokouksessa tehtiin päätös purjehdusjaoston perustamisesta. Seura hyväksyttiin Suomen Purjehtijaliiton jäseneksi. Jaostoon kuului vuoden päätty- essä 17 jäsentä. Jouko Penttinen kertoo: ”Vuosikymmenen alkupuolella jäsenistössämme oli jo varsin paljon purjehtijoita ja heidän määränsä kasvoi vuosi vuodelta. Seu- ramme hallituksen jäseniksi otettiin määrätyssä suhteessa

(23)

• Naisjaoston ensimmäinen virallinen kokous. Yhdistyksen sihteeri Jouko Penttinen luovuttaa puheenjohtajan nuijan jaoston vetäjälle Doris Saariselle.

purjehdusjaoston jäseniä. Näin säilytettiin jaoston tiivis yhteys emoseuraan.” Purjehdusjaoston puheenjohtajina toimivat 1980-luvulla Esa Heikkilä, Heikki Koskinen, Kai Silvan, Ilkka Lavonen ja Pertti Hakala.

Seuraan perustettiin myös naisjaosto, jonka perustavaan kokoukseen tammikuussa 1983 osallistui 18 naista. Jaos- to toimi seuran taustavoimana järjestämällä veneseuran jäsenille illanviettoja ja teatterimatkoja. Naisjaoston tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pelkästään huvitoimikun- tana toimiminen, vaan seuran naisten saaminen mukaan vireään toimintaan ja seuran taloudelliseen tukemiseen.

Jaoston puheenjohtajana toimi Doris Saarinen.

Vuoden 1984 syyskokouksessa valittiin seuralle uusi kommodori. Aiemmin seuran sihteerinä toiminut Jouko Pent- tinen valittiin tähän tehtävään jatkamaan Eino Valkosen ja Keijo Aggen työtä kaiken aikaa kasvavan ja kehittyvän Raision Veneseuran kommodorina. Virallisesti Penttinen otti tehtävän vastaan vuoden 1985 alussa.

Veneseuran perustamisen 15-vuotisjuhlavuonna 1985 seuran hallitukseen kuuluivat kommodorin ja hallituksen puheenjohtajan Jouko Penttisen lisäksi Kauko Pajukoski (varakommodori, jäsen- ja talousasiat), Seija Lehti (sihteeri), Kai Silvan (purjehdusjaosto, jäsentiedote), Kari Nurmi (koulutusasiat), Teuvo Nummi (venerekisteri, satama-asiat), Asser Vuoristo (ilmoitusasiat) ja Keijo Agge (hallituksen jäsen).

• Seuran perustajajäsen ja ensimmäinen kommodori Eino Valkonen vastaanottaa Raision Veneseuran pöytäviirin veneilykauden päättäjäi- sissä vuonna 1985 kommodori Jouko Penttiseltä ja varakommodori Kauko Pajukoskelta.

(24)

Saaritukikohdan vuokraaminen

O

man saaritukikohdan puuttuminen oli hidastanut veneseuran toiminnan kehittymistä. Jukka Vuori ki- teyttää silloiset tunnot todetessaan: ”Seuralla ei ollut tarjottavana jäsenilleen muuta kuin venesatama, joka sekin on kaupungin.” Seuran hallituksessa oli toki jo pitkään keskusteltu aiheesta, kunnes vuoden 1981 alussa ryh- dyttiin selvittämään mahdollisuuksia saaritukikohdan vuokraamiseen toden teolla. Jouko Penttinen muistelee:

”Laitoimme ruotsinkielisen ilmoituksen Åbo Underrättel- ser –lehteen, jonka tiesimme leviävän laajalti Turun saaris- toon. Ilmoituksessa kerroimme, että haluamme vuokrata saarialueen veneseuramme käyttöön. Saimme ilmoituk- seemme määräaikaan mennessä kaksi vastausta. Toinen saari oli Naantalin aukolla ja toinen Norrskatassa Korp-

poon pohjoispuolella. Istuimme hallituksen kokouksessa ravintola Rukin kabinetissa pohtimassa saamiamme tarjo- uksia. Naantalin aukolla ollut saari ei kiinnostanut meitä, koska se oli liian lähellä. Norrskatassa olleen saaren vuo- sivuokra tuntui seuran tilanteen huomioiden kalliilta. Soi- timme ravintolan yleisöpuhelimesta tarjouksen jättäneelle perikunnalle ja neuvottelimme alustavasti vuokraukseen liittyvistä ehdoista. Se johti Norrskatan itäpuolella olevan Hirsiluodon vuokraamiseen.”

Raision Veneseura teki vuokrasopimuksen Selim Eklun- din perikunnan kanssa Hirsiluoto –nimisestä saaresta 5.3.1981. Vuokra-alue (4 ha) käsittää puolet Hirsiluodon saaresta siihen liittyvine kalavesineen huvikalastusoike- uksin. Vuokrasopimus tehtiin ensin kahdeksi vuodeksi.

Vuokrasopimusta jatkettiin vuoden 1982 lopulla viidellä vuodella 5.3.1988 saakka.

Toukokuussa 1981 veneseuralaiset te- kivät tutustumismatkan Hirsiluotoon.

Kesäkuussa saaressa pidettiin talkoot, jolloin rakennettiin käymälä, pysty- tettiin lipputanko ja tehtiin veneille kiinnityspaikkoja. Saaritukikohdan vuokraamisella oli heti vaikutuksensa

• Hirsiluodon huussin rakennustalkoot keväällä 1981. Etualalla lapioon nojaamassa kommodori Keijo Agge.

(25)

seuran jäsenmäärään, sillä vuoden 1981 alussa jäseniä oli 78 ja vuoden päättyessä 132 eli jäsenmäärä kasvoi toimin- tavuoden aikana peräti 54 jäsenellä. Seuraavana vuonna seura osti jalassaunan, joka kuljetettiin valmiiksi koottu- na yhteysaluksella Hirsiluotoon toukokuun jälkipuolella.

Seuralaiset vetivät taljoilla saunamökkinsä saaren rannas- ta tulevalle paikalleen. Sauna oli heti ahkerassa käytössä, sillä veneilykauden aikana kirjattiin yli 400 käyttökertaa.

Jouko Penttinen muistelee seuran alkuaikoja Hirsiluodos- sa: ”Oli luonnollista, että kaupunkilaisveneilijöiden tulo synnytti paikallisissa asukkaissa ja lähialueen mökkiläisis- sä uteliaisuutta ja jopa pelkoa siitä, että alueen rauha on nyt mennyttä. Ymmärrettävästi meihin suhtauduttiin ensi alkuun varauksella ja olimme suurennuslasin alla. On myönnettävä, että meidänkin tekemisissä tapahtui ylilyön- tejä ja monien asioiden oppiminen

tapahtui kantapään kautta.”

”Aloitettuani seuran puheenjohtajana vuonna 1985 jouduin samana kesänä selvittämään Hirsiluodossa sattunutta tapahtumaa, jota olemme saaren omistajien Brita ja Bertel Eklundin kanssa jälkeenpäin monet

kerrat huvittuneina muistelleet. Tullessani saareen erää- nä kesäisenä lauantaipäivänä rannalla oli minua vastassa muutamia seuramme jäseniä. Edellisenä viikonloppuna he olivat katselleet saunamökin läheisyydessä muutamien täysikasvuisten mäntyjen latvoja ja todenneet kaupunki- laisten ammattitaidolla niiden olevan kelottuneita. Niin- pä he olivat sopineet moottorisahan ottamisesta mukaan seuraavana viikonloppuna. Tullessani saareen männyt oli jo kaadettu ja kaatajat olivat kauhukseen todenneet puut täysin terveiksi. Muutama kelottunut oksa oli hämännyt seuramme metsurit, jotka puiden kaatamisen jälkeen olivat rannalla minua vastassa kysyen: `Mitä nyt tehdään?´

Puiden kaatajat saivat kuulla kunniansa, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Joku oli sitä mieltä, että vahinko mikä vahinko ja paras unohtaa koko asia. Totesin, ettei asiaa voinut niin hoitaa, koska vuokraisäntä tuntee varmasti

• Hirsiluodon sauna keväällä 1982.

(26)

saarensa ja niiden tukkipuut. Käryämisestä olisi arvaamat- tomat seuraukset. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi asian selvittäminen vuokraisännän kanssa. Täynnä kiukkua ta- pahtuneesta ja peloissani vuokraisännän reaktiosta lähdin veneelläni selvittämään asiaa Norrskataan.”

”Olin tavannut saaren omistajat aikaisemmin ainoastaan vuokrasopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Kahvipöy- dän ääressä tunnustin arkana tapahtuneen ja sanoin, että Raision Veneseura on valmis korvaamaan kaadetut puut täydestä arvostaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen Bertel laukaisi tilanteen toteamalla: `Ei niissä ole mitään kor- vaamista. Jos haluatte rankaista tekijöitä, laittakaa heidät sahaamaan ne saunapuiksi.´ Kivi putosi sydämeltäni. Us- koakseni tuo tapaus oli

alku meidän luottamuk- selliselle yhteistyölle ja asioista sopimiselle. Se, mikä on sovittu myös pitää. Muistan, miten monet kerrat Bertel totesi keskustellessani hä-

nen kanssaan vuokrasopimuksen jatkosta ja rakennuksien lupa-asioista: `Älkää olko niistä huolissanne. Asiat järjes- tyvät. Riittää, kun maksatte vuokranne.´ Tämä lupaus on pitänyt.”

1980-luvun aikana saareen hankittiin soutuvene, sau- naan uusi kiuas ja Hirsiluodon etelärantaa ruopattiin, jolloin saatiin lisää rantautumispaikkoja etenkin purje- veneille. Saaritukikohdan isäntinä toimivat Kari Nurmi, Kari Bergman, Ismo Heinonen ja Markku Toivonen. Hirsi- luodon vuokrasopimusta jatkettiin kymmenellä vuodella 21.5.1988 tehdyllä uudella vuokrasopimuksella.

Vuonna 1989 Raision Veneseura rakensi saaritukikoh-

• Hirsiluodon uusi saunara- kennus valmiina kesällä 1989.

(27)

taansa uuden saunarakennuksen vanhan käytyä ahtaaksi.

Seuran mitoissa suuren rakennushankkeen toteuttamisen mahdollistivat seuran jäsenien kautta lähialueen liikelai- tokset, joilta seura sai lahjoituksina tai nimellistä hintaa vastaan suurimman osan rakennustarvikkeista. Raken- tamisesta puolestaan vastasivat seuran omat jäsenet tal- kootyönä. Rakennustarvikkeet kuljetettiin Hirsiluotoon toukokuun 6. päivänä. Seuraavana viikonloppuna tehtiin rakennuksen pohjatyöt ja varsinainen rakentaminen alkoi 20.5. Työt etenivät ripeästi viikonloppuisin siten, että uusi sauna lämmitettiin ensimmäisen kerran 1.7. Viimeistely- työt jatkuivat vielä sen jälkeen ja 29.7.1989 rakennus oli täysin kunnossa, jolloin pidettiin hanuriretken yhteydessä viralliset vihkiäiset. Lautarakenteinen saunamökki on ul-

komitoiltaan noin 7 x 7 metriä käsittäen saunan, pukuhuo- neen, takkahuoneen ja terassin. Saunan rakentaminen oli osoitus seuran jäsenien osaamisesta ja yhteishengestä.

Jouko Penttinen jatkaa: ”Tullessamme Hirsiluodon vuok- raajiksi Brita ja Bertel asuivat jo Norrskatassa, mutta hei- dän kotitilallaan Järvsorissa lähellä Hirsiluotoa oli hehtaari perunaa viljeltynä. Me tarjosimme apua perunannostossa.

Bertel ajoi traktorilla vakoja auki ja me veneseuralaiset keräsimme perunat. Kannoimme perunasäkit rantaan ja nostimme ne heidän veneeseensä. He veivät perunat kotiinsa Norrskatan Houtsalaan. Tästä lähti liikkeelle meidän auttamisemme. Jokasyksyisten perunannostotal- koiden lisäksi autoimme heitä monessa muussakin fyysi- syyttä vaativassa aska- reessa. Parhaimmillaan me olemme uusineet heidän Houtsalassa si- jaitsevan talonsa pelti- katon talkoilla. Raision Veneseura tunnetaan Norrskatassa tällaisesta talkootyöstä ja auttamisesta.”

• Uusi katto lähes valmiina Norrskatan Houtsalassa toukokuussa 1992.

(28)

Polttoaineiden jakeluasema

T

oinen 1980-luvulla toteutunut merkittävä uudistus oli pitkään kaivatun polttoaineiden jakeluaseman valmistuminen venesatamaan keväällä 1984. Ennen Raision Veneseuran perustamaa jakeluasemaa veneilijät olivat käyneet tankkaamassa joko Naantalissa tai Ruissalossa, joissa olivat lähimmät jakeluasemat.

Syyskuussa 1983 kaupunki vuokrasi veneseuralle poltto- aineaseman sekä kioski- ja vartiointirakennuksen rakentamista varten 760 neliön suuruisen alueen venesatamasta.

Vuokrasopimus tehtiin aluksi syyskuun 1. päivästä 1983 elokuun 31. päivään 1988. Veneseuralle myönnettiin oi-

keus käyttää myös vuokra-alueeseen kuulumatonta laituria polttoaineiden myynnissä sijoittamalla sinne jakelumittarit ja putkistot. Sopimuksen mukaan veneseura sitoutui ylläpitämään vuokra-alueella vartiointia, kioskitoimintaa ja polttoaineiden jakelua kunkin vuoden toukokuun 15.

päivän ja syyskuun 30. päivän välisenä aikana siinä laa- juudessa kuin seuran resurssit sen sallivat.

Veneseura teki sopimuksen E-Öljyt Oy:n kanssa jakeluaseman perustamisesta saatuaan kesäkuun 1983 kuluessa luvan polttoaineiden jakeluasemalle ja palavien nestei- den varastolle sekä kaupungin terveyslautakunnan val- vontaosastolta että Raision piirin nimismieheltä. Myytävät polttoaineet tulivat olemaan bensiini, moottoripetrooli ja polttoöljy. Venesataman rantaan sijoitettavien kolmen

varastosäiliön alle edellytettiin raken- nettavan riittävän tilavat suoja-altaat, ja jakelumittarit tuli varustaa öljynesto- laittein.

Kaupungin kanssa tehtyyn vuokrasopi- mukseen sisältyi myös Hahdenniemen vanhan kioskirakennuksen purkami- nen perustuksineen veneseuran kus-

• Hahdenniemen venesataman kioski- ja vartiointirakennuksen rakentamiseen osallistuneet seuran talkoolaiset keväällä 1984. Alarivissä vas. Leif Strandholm, Jan Strandholm, Reino Nurmi, Kari Bergman, Kauko Pajukoski, Asko Niemi ja Jouko Penttinen. Ylärivissä vas. Teuvo Nummi, Keijo Agge, Jorma Peltonen, ? ja Olavi Vuorijärvi.

(29)

tannuksella. Vuokraaja oli oikeutettu käyttämään puret- tuja rakennusosia uuden kioski- ja vartiointirakennuksen rakentamisessa. Hahdenniemen kalliolla sijainnut vanha kioskirakennus oli rakennettu 1960-luvulla palvelemaan uimarannan käyttäjiä. Kaanaan koulun nuorisokerho oli ottanut kioskin hoitoonsa kerätäkseen varoja koulun sti- pendirahastolle. Käytännössä kioskista oli vastannut opet- taja Pertti Vuorimaa perheineen. Kioskia pidettiin neljänä kesänä vuodesta 1967 vuoteen 1970. Sen jälkeen kioskirakennus oli ollut tyhjillään uimarannan käytön päätyttyä.

Syksyn 1983 ja seuraavan kevään aikana veneseuralaiset rakensivat talkoovoimin kioski- ja vartiointirakennuksen nykyiselle paikalleen.

Uuden polttoainejakamon avajaiset pidettiin 12.5.1984.

Aseman vihki käyttöön kaupunginpuutarhuri Pertti Liitola.

Jouko Penttinen kertoo: ”Harkitsimme, että seura olisi läh- tenyt talkoilla hoitamaan polttoaineiden jakeluasemaa ja kioskia. Emme kuitenkaan uskoneet ratkaisun toimivuu- teen, vaan vuokrasimme liiketoiminnan silloiselle veneseuran jäsenperheelle Teuvo ja Ritva Nummelle. Heidän jälkeensä liiketoiminta siirtyi vuoden 1987 alussa Brama- re Oy:lle eli Brandtin perheen hoidettavaksi, joka on siitä lähtien vastannut polttoainejakamosta ja kioskista.”

Seuran jäsentiedotteessa keväällä 1984 kommodori Keijo Agge saattoi todeta tyytyväisenä viitaten Hirsiluodon saa- ritukikohtaan ja polttoaineiden jakeluasemaan: ”Ajoista, jolloin seurallamme oli tarjottavana jäsenilleen tarkalleen nollatason palvelu, on seurastamme kehittynyt veneilijää varsin hyvin palveleva veneilyseura.”

• Uuden polttoainejakamon avajaiset 12.5.1984. Vas. kommodori Jouko Penttinen, Teuvo Nummi, E-Öljyt Oy:n edustaja, Ritva Nummi, varakommodori Kauko Pajukoski ja E-Öljyt Oy:n aluepäällikkö Pentti Salminen.

• Venesataman polttoainejakamon hoitosopimuksen allekirjoitus vuonna 1987. Vas. kommodori Jouko Penttinen ja Markku Brandt Bramare Oy:stä.

(30)

Venesataman vartiointi

K

eväästä 1984 vartiokoppi oli toimintansa aloittaneen polttoainejakamon kioskirakennuksen yhteydessä.

Uuden vartiokopin avainta säilytettiin kioskin puolella.

Vuonna 1985 vartioinnissa siirryttiin uuteen käytäntöön, jonka mukaan veneseuran jäsenet ottivat päävastuun vartioinnista kukin vuorollaan. Seuran Jolla-lehdessä julkais- tiin koko veneilykauden vartiolista.

Seuraavana vuonna veneseuran hallitus päätti tehostaa vartiointia lähettämällä seuraavan kuukauden vartiolistan asianomaisille muistutuksena lähestyvästä vartiovuorosta.

Vuonna 1987 käytännöksi tuli, että alkukesän valoisina öinä riitti yksi vartiomies ja öiden pimetessä venesatamassa oli kaksi vartiomiestä. Vartiolistan runkona käytettiin edelleen veneseuran jäsenrekisteriä, ja jokaiselle jolla oli vene Hahdenniemessä tuli yksi vartiokerta kesässä.

Valittuja paloja venesataman vartiopäiväkirjasta

21.5.

Aloitin vartioinnin klo 21.00. Laiturissa kuin myös tal- visäilytysalueella olevissa veneissä oli melko vilkasta toi- mintaa aina klo 22.30 asti. Kierros laitureilla ja tarkastin kaikki venepaikat. Mielestäni kaikkien veneiden kohdal- la olivat asiat kunnossa.

Eräs mies oli turvottanut Lola –venettään laskupaikal- la ja vaikuttaa siltä, että siinä menee koko yö, koska Lolan lävet tuntuvat olevan hyvin ammollaan ja eivät turpoa että pitäisivät vettä. Kaksi autoa on ollut koko illan talvisäilytysalueella Cherry TTL-XXX ja Alfa Romeo UYI-XXX. Ovat kuulemma ”remontissa”. Klo 00.55 tuli rekka, joka toi työponttoonin Myrskylästä. Kuljettaja jäi telakka-alueelle odottamaan aamua.

Talvitelakalla olevassa veneessä pariskunnalla tuntuu olevan vielä ”remontti” kesken. Ei häiriötä. Tein koko alueella kierroksen. Muita havaintoja ei ollut paitsi se, ettei Lola meinaa turvota. Omistaja pyysi minua huoleh- timaan Lolasta. Hän ilmeisesti kaipasi vaihtelua ja lähti kotiin. Minä suostuin. Aamu on valjennut ja linnut ovat aloittaneet aamukonsertin. Klo 04.30 otan Lolalta let- kun pois ja lähden kotiin.

JS

(31)

16.6.

Aloitimme vartioinnin klo 21.00. Auto TFE-XXX ajoi klo 23.40 tuonne perälle, ohi mattolaiturin. Nuori nainen ajoi ja vanhempi mies istui vieressä. Olivat siellä ”sylkeä vaihtamassa”. Lähtivät heti kun huomasivat, että olin ta- kana kirjoittamassa rekisterinumeroa ylös. Neljä venet- tä laskettiin vesille. On aika vilskettä rannassa. Kello on 02.30 ja on hiljaista. Aamu alkaa sarastamaan. Taas on velvollisuus hoidettu.

Virtaset 15.7.

Illalla ilma oli kuin nuori, vaalea morsian.

Yö oli kuin tumma nainen.

Aamu kuin virttynyt, kärsinyt, lähellä kyyneleitä oleva vanhapiika,

jonka ilmettä kuitenkin kaunisti uuden päivän toivo ja kajo.

Vartijalle yö oli rauhallinen. Muutamat veneilijät liik- keellä. Ei häiriötä.

Kiitokset rauhallisille ihmisille.

KJ

26.8.

Aloitin vartioinnin klo 21.15. Ford TMM-XXX ajoi uudel- le laiturille. Kävin kysymässä. Sanoi olevansa tietämätön vartioinnista. Sataa. Auto poistui klo 00.50. Klo 01.30 taivas pilvessä ja sataa hiljalleen.

Ei oo mulla pyssyä seljässä eikä porttia, jota vahdin.

Vaan pitkät rantalaiturit, joissa veneitä mä vahdin.

Yksinäin yössä mä kävelen, Hahdenniemen rantoja mittaillen.

Ketään ei kulkevan yössä näy, vaik´ tarkkana koitan mä olla.

Sade vain ropisee hiljalleen ja valkama huokuu itsekseen.

Tänne luvatta ei voi tulla.

Sillä luvatta tänne ken vain käy ja jalkansa varkain astuu.

Niin vartija häntä niskaan käy ja varmasti selkä kastuu.

Sillä laittomat täällä hoidellaan, kaikki merehen viskataan.

Kirjoitin tämän aamutunneilla, kun uni meinasi tulla sil- mään. Kello 03.00 sade taas ropisee. On muuten her- kässä toi sade.

Pena

(32)

• Hahdenniemen kerhomajan avajaiset vuonna 1986. Kauko Paju- koski esittelee seuran nimikylttiä.

• Naisjaosto järjesti kerhomajalla keväisin naamiaisia, joissa esiteltiin pukeutumisen viimeisimpiä muotivirtauksia. Vas. Teuvo Nummi, Kari Nurmi, Jouko Penttinen ja Seija Lehti.

Kerho- ja kokoontumistila

L

okakuussa 1984 veneseura vuokrasi kaupungilta Hahdenniemen vanhan päärakennuksen kokoontu- mistilakseen. Jouko Penttinen kertoo: ”Rakennus oli hyvin ränsistynyt. Hirsiluodon rakentamisen tapaan saimme tarvittavat rakennustarvikkeet lahjoituksina ja teimme siellä talkoilla pintaremontin. Rakennuksen toinen pää tehtiin kerhotilaksi ja toinen puoli askartelutilaksi. Saim- me kunnostustyöt valmiiksi vuonna 1986. Hallituksen samoin kuin seuran yleiset kokoukset pidettiin kunnosta- massamme kerhotilassa. Naisjaosto järjesti rakennuksessa keväisin naamiaisjuhlia. Muutamat seuran jäsenet rakensivat askartelutilassa jollia. Kaiken kaikkiaan rakennuksen käyttö jäi kuitenkin suunniteltua vähäisemmäksi. Lisäksi sen ylläpito tuli meille liian kalliiksi, jos sitä aiottiin pi- tää talvisin lämpimänä. Siellä oli suora sähkölämmitys ja sähkölaskut olivat suuria.” Raision Veneseura luopui Hah- denniemen päärakennuksesta maaliskuussa 1996, jolloin vuokrasopimus irtisanottiin. Siitä lähtien rakennus on ollut kaupungin varastotilana.

(33)

V

uoden 1980 aikana veneseuran jäsen Asser Vuoristo suunnitteli useita lippumerkkiluonnoksia, joista seuran hallitus valitsi parhaana pitämänsä ehdotuksen. Sen aiheena oli kaksimastoinen saaristolaisvene. Veneseura lähetti seuraavana vuonna lipun vahvistushakemuksen Kauppa- ja teollisuusministeriöön saatuaan sitä ennen puoltavat lausunnot sekä Suomen Moottoriveneliitolta että Suomen Purjehtijaliitolta. Kauppa- ja teollisuusminis- teriö pyysi edelleen lausuntoja Merenkulkuhallitukselta ja Heraldiselta toimikunnalta. Jälkimmäisen lausunnon ol- tua kielteinen ministeriö jätti merkkiehdotuksen hyväksy- mättä. Heraldisen toimikunnan perustelu kielteiselle rat- kaisulleen oli, ettei merkissä kuvattu vene antanut oikeaa kuvaa saaristolaisveneestä. Tämä merkkikuvio kuitenkin vahvistettiin seuran rinta- ja lakkimerkiksi.

Asser Vuoristo korjasi merkkikuvion nykyiseen muotoonsa turkulaisen heraldikon Tom Bergrothin avustamana. Sen aiheena on kaksimastoinen verkkovene sprii- eli varpa- purjeilla, jota ympäröi köysirengas. Se hyväksyttiin uuden

lausuntakierroksen jälkeen Kauppa- ja teollisuusministe- riössä kesäkuussa 1982 Raision Veneseuran lippumerkiksi ja tällä merkillä varustettu lippu seuran viralliseksi lipuk- si.

Vuoden 1982 veneilykausi oli kulunut jo pitkälle ennen kuin liput saatiin valmistajalta. Näin ollen ainoastaan muutaman veneen perässä ehti veneilykauden lopulla lie- hua seuran merkillä varustettu perälippu. Lippu esiteltiin virallisesti seuran jäsenille veneilykauden päättäjäistilai- suudessa lokakuussa. Seuraavana vuonna se kuului jo pa- kollisena Raision Veneseuran katsastusvarusteisiin. Ensim- mäisen kerran seuran lippu nostettiin Hirsiluodon salkoon keväällä 1983 uuden veneilykauden alkamisen merkiksi.

Niin ikään vuodelta 1978 ollut viiri, joka oli ollut seuran ensimmäinen tunnus, uusittiin perälippua vastaavaksi.

• ^Raision

Veneseuran lippumerkki.

(Raision Vene- seuran arkisto)

• Asser Vuoristolle myönnettiin Raision Veneseuran kunniajäsenyys vuonna 1989.

Lippumerkki

(34)

Purjehdusjaosto

V

uonna 1981 perustettu purjehdusjaosto mahdollisti purjeveneilyn määrätietoisemman kehittymisen Raision Veneseurassa. Jaoston toiminnan painopisteeksi tuli ensimmäisinä vuosina jäsentensä kouluttaminen. Tätä

varten Esa Heikkilä osallistui keväällä 1984 Purjehtijalii- ton järjestämälle Purjehduksen peruskouluttajakurssille.

Purjehduksen alkeiskurssille eli Sinipurjehtijakurssille osallistui seuraavan vuoden kevättalvella peräti yli 30 seuran jäsentä, mikä ylitti kaikki ennakko-odotukset. Kurssiin kuului teoriaosuuden lisäksi myös koulutuspurjehdus, joka toteutettiin viikonloppuretkenä kesäkuun alussa.

Kurssin vetäjänä toimi kokenut kilpapurjehtija Jere Leh- tonen. Aikaisempien talvikausien tapaan purjehdusjaosto järjesti myös iltatilaisuuden, jossa käytiin läpi purjeiden käsittelyyn ja hoitoon liittyviä asioita.

Sinipurjehtijakurssin jatkoksi jaosto järjesti tammikuussa 1986 koulutustilaisuuden, jonka aiheena oli yö- ja avo- meripurjehdus huonoissa olosuhteissa. Teoriaosuus koostui kahdesta luentoillasta sekä elokuussa järjestetystä vii- konloppupurjehduksesta, jossa saatuja oppeja kokeiltiin käytännössä. Kouluttajana toimi jälleen seuran purjehdus- kouluttaja Esa Heikkilä ja käytännön koulutuspurjehduk- sista vastasi partiolippukunta Jokikylän Pojat.

Vuosikymmenen jälkipuolella purjehdusjaosto alkoi pa- nostaa yhä enemmän kilpailutoimintaan. Jaosto rohkaisi jäseniään tähän järjestämällä maaliskuussa 1987 kilpa- purjehduskurssin ja toukokuussa harjoittelukilpailun. Ja- oston muu toiminta koostui jokakesäisistä yhteisistä pur- jehdusretkistä. Raision Veneseura oli osakkaana Suomen Purjehtijaliiton saaressa Halsholmissa, joka sijaitsee Nau- von eteläpuolella. Se tarjosi vaihtoehdon Hirsiluodolle ollen seuran purjehtijoiden käytössä kesään 1989 saakka, jolloin saaren vuokraaja irtisanoi vuokrasopimuksen.

Toisena vaihtoehtona Hirsiluodolle oli Pirisholmin saari Kustavissa. Saaressa sijaitseva Vuorelan tila on tarkoitet- tu kaikkien raisiolaisten veneilijöiden käyttöön vuosittain kesäkuun alusta syyskuun loppuun saakka. Raision Ve-

• Seuran lippu nostettiin ensimmäisen kerran Hirsiluodon salkoon keväällä 1983.

(35)

neseura teki Raision kaupungin kanssa hoitosopimuksen alueen hoidosta maaliskuussa 1988. Talvisin purjehdus- jaoksen jäsenet kokoontuivat koulutustilaisuuksien lisäksi yhteisiin illanviettoihin ja retkiin.

Kilpailut

1

980-luvun alussa moottoriveneilijöiden kiinnostus viime vuosikymmenellä suosittuihin navigaatiokilpailui- hin hiipui. Niiden tilalle tulivat uutena toimintamuotona yhteiset veneretket, joista ensimmäinen tehtiin heinäkuus- sa 1982 Berghamniin, Houtskäriin. Matkalle lähdettiin 10 venekunnan voimin Hirsiluodosta, jonne palattiin seuraavana päivänä Berghamnissa vietetyn yön jälkeen.

Kilpailutoimintaa jatkoivat Raision Veneseuran lipun alla purjehtijat, jotka osallistuivat kesällä 1984 kahdella

venekunnalla Turun piirin seurojen järjestämiin purjehduskilpailuihin. Vuonna 1986 Raision Veneseuran Ilkka Lavonen voitti Tupuliina –veneellään piirinmestaruuden luokassa LYS-3. Se oli seuran historian ensimmäinen pii- rinmestaruus. Jouko Pentti-

nen korostaa: ”Purjehdus- jaoston perustamisessa ja toiminnan kehittämisessä kantavana voimana oli Ilkka Lavonen, joka oli nuores- ta asti harrastanut purjeh- timista ja taitavana purjeh- tijana innosti seuran muut

• Raision Veneseuran jäse- niä Pirisholmissa, Kustavissa.

• Raision Veneseuran menesty- nein kilpapurjehtija Ilkka Lavonen.

(Lauri ja Liisa Lavosen kokoelma)

(36)

purjehtijat mukaan kilpailutoimintaan. Ilkka itse osallistui voitokkaasti muun muassa Turun Pursiseuran järjestämiin Pyytinkari –purjehduskilpailuihin.” Raision Veneseuran hallitus myönsi Ilkka Lavoselle hänen saavuttamastaan piirinmestaruudesta Hirsiluoto-mitalin. Vuosikymmenen jälkipuolella Raision Veneseurasta osallistui 4-5 venettä piirin kilpailuihin.

Purjehdusjaosto on järjestänyt vuodesta 1987 alkaen vuosittain Hirsiluoto-Race –purjehduskilpailun Raisionlah- delta Hirsiluotoon. Toukokuun lopulla järjestetyn seuran sisäisen kilpailun voitti kolmena ensimmäisenä vuonna Pentti Jansson Rising Sun –veneellään. Vuonna 1990 kilpailun voitti partiolippukunta Jokikylän Poikien edustajat Nordwest II –veneellään. 1980-luvulla Hirsiluoto-Race –kilpailuihin, jotka olivat samalla aloitus kesän kilpailu- kaudelle osallistui vuosittain toistakymmentä venekun- taa.

Veneilyn turvallisuuden kehittäminen

V

eneseuran jäsenten venetietojen keruu alkoi talvella 1982-83. Venerekisteritiedot luovutettiin meripelas- tustoiminnasta vastaaville viranomaisille. Raision Vene- seuran venerekisterin toteutumiseen vaikutti yhteistyön aloittaminen Turunmaan Meripelastusyhdistyksen kanssa.

Raision Veneseuran venerekisterin kokoajana ja yhdys- henkilönä meripelastusyhdistykseen toimi Kauko Pajukos- ki. Venerekisterin laatiminen lisäsi osaltaan vesillä liikkumisen turvallisuutta, sillä hätätilanteessa pelastajat saavat venerekisteristä tiedot avuntarpeessa olevasta veneestä.

Vesillä liikkumisen turvallisuutta oli omiaan lisäämässä seuran tarjoama veneiden vapaaehtoinen katsastustoiminta. Veneseuran katsastusmiehet suorittivat venesatamassa katsastuksia vuosittain touko-kesäkuussa. 1980-luvulla

katsastajina toimivat Jorma Pelto- nen, Martti Mäkiniemi, Keijo Agge, Ilkka Lavonen, Ismo Kiuru, Kauko Pajukoski, Olavi Vuorijärvi, Heikki Tunnela, Reino Nurmi, Timo Num- mela, Esko Suominen ja Jan Strand- holm. Katsastettujen veneiden määrä kasvoi vuosikymmenen varrella kii- tettävästi. Vuonna 1981 katsastettiin 27 venettä, vuonna 1986 91 venettä ja vuonna 1990 113 venettä. Tähän

• Hirsiluoto-Race –purjehduskilpailun lähtö Raisionlahdelta.

(37)

kehitykseen vaikutti seuran jäsenmäärän jatkuva kasvu.

Vuoden 1985 alkupuolella seuran jäsenmäärä ylitti en- simmäisen kerran 200 jäsenen määrän (205). Vuoden 1990 lopulla jäsenistön määrä oli jo 274. Katsastetuilla veneillä oli etuoikeuksia katsastamattomiin verrattuna.

Näitä olivat veneilyn turvallisuuden paranemisen lisäksi alennukset veneiden vakuutusmaksuista ja veneseuran perälipun käyttöoikeus.

Tiedotustoiminta

S

euran jäsenlehti uudistui vuonna 1985. Lehden paina- misessa käyttöön otettu offsetpainotekniikka mahdollisti paitsi paremman painojäljen myös valokuvien käy- tön tekstin elävöittämiseksi. Uudistuneen lehden nimeksi

hallitus valitsi Kai Silvánin ehdottaman nimen Jolla. Leh- den kannessa olevan tunnuskuvan suunnitteli ja toteutti Asser Vuoristo. Lehden monipuolistuneesta sisällöstä on vastannut koko sen historian ajan Kai Silván. Tärkeällä si- jalla olivat toki edelleen seuran toiminta ja ajankohtaiset veneilyyn liittyvät asiat, mutta mukaan otettiin myös seuran jäsenten omia kirjoituksia. Lehteen kirjoittivat myös sellaiset saaristomeren ja sen historian tuntijat kuin Eka Metsävuori ja Eero Auvinen.

Tapahtumia

1

980-luvulla seura järjesti entistä enemmän tilaisuuk- sia ja tapahtumia. Jokatalviset käynnit Helsingin ve- nemessuilla ja yhteiset saunaillat jatkuivat tälläkin vuosi-

• Raision Veneseuran jäseniä Helsingin venemessumatkalla helmikuussa 1982.